|
Post by spyrre on Mar 28, 2014 18:14:03 GMT 3
Laskeutuessaan kivistä rinnettä kaikki aistinsa valppaana Cathryn ei onnistunut pääsemään eroon tunteesta että jokin oli pahasti vialla. Musta jättimäinen susi jatkoi vetäytymistä jättäen jälkeensä maahan jonon tummia veriroiskeita, mutta siitä huolimatta eläin ei tuntunut olevan peloissaan vaan sen sijaan pysähtyi ajoittain katsomaan taakseen kuin tarkistaakseen että takaa-ajajat olivat vielä jäljillä. Kissamainen nainen ei pitänyt siitä, sitten tippaakaan. Siitä huolimatta miehellä taisi olla omat suunnitelmansa. "Mitä? Oletko vakavissasi? Ties minne se pirulainen on menossa!" Nainen katsahti epäuskoisesti toista huppunsa varjosta Waltsun tokaistessa aikovansa seurata hukkaa ennen kuin mies kiirehti suurempia aikailematta syvemmälle metsään. Cathryn avasi suunsa estelläkseen mutta muuttikin mielensä toisen loitotessa vauhdilla suden perään. Kissa sihahti hapaidensa välistä tuskastuneen kirouksen seisoen hetken empien paikallaan vilkaisten takaisin tulosuuntaansa ennen kuin punnitseva katse kääntyi kuitenkin jälleen suden jättämiin verisiin jälkiin maassa jotka johtivat vääjäämättä aina vain syvemmälle metsään. Nainen irvisti itsekseen kunnes viimein puuskahti alistuneesti ja astahti liikkeelle kevein, lähes äänettömin askelin. "Tulen vielä katumaan tätä" tämä jupisi itsekseen ennen kuin katosi itsekin kasvillisuuden sekaan, kuitenkin hieman sivummasta kuin jälkien kohdalta. Jos ei muuta, ainakaan hän ei aikoisi rynnistää sokkona ties minne hukka heitä johdatti.
Varsin pian ilmenikin että sudella oli kuin olikin määränpää. Ensin näkyviin ilmaantui pahaenteisin kivipaasin reunustettu polku, joka johti kohti vieläkin pahaenteisempää luolan suuta. Paikassa oli selkeästi joskus ollut jotakin kyseenalaista lähes kaiken kasvillisuuden lähimain ollessa kuollutta tai kituuttavaa.... ellei tämä kyseenalainen asia piillyt täällä vieläkin. Ainakin oli itsestään selvää ettei paikka ollut ainakaan mikään luonnonmukainen sudenpesä. Vaiti kauempana, hieman sivusta polulta kaksikkoa seurannut kissaihminen piti tilanteesta aina vain vähemmän saadessaan silmiinsä luolan jota kohti matka kulki. Olento pysähtyi kumartuen piiloon kuivettuneen kelon suojiin, jääden häntä vastahakoisesti puolelta toiselle heilahdellen seuraamaan kun mies asteli suden perässä luolaan, jonka lepattava soihdunvalo kajasti pahaenteisesti yössä. Jos ei muuta, ainakin oli selvää ettei susi ainakaan ollut sytyttänyt soihtuja...
Cathryn odotti vielä hetken kun kaksikko oli kadonnut näkyvistä ennen kuin viimein veti henkeä ja suoristautui, seuraten varovaisin askelin luolan suulle ja käytävään aseitaan sormeillen. Sapelit olivat päätyneet jälleen takaisin huotriinsa mutta vaatisi vain silmänräpäyksen että terät kiskaistaisiin jälleen esille kissaihmisen hiipiessä joutuisasti mutta äänettömästi seinän vieriä myötäillen ja hyödyntäen harvaan aseteltujan soihtujen jättämiä varjoja, kunnes edestä kulman takaa viimein erottui entistä pahaenteisempää vihreää kajastusta, häivähdys leveämmästä kammiosta... sekä puhetta. Katti jännittyi ja seisahtui matalana varjoihin samalla kulman yli kurkistaen kun toinen käsi kurotti hiljaa olalla lepäävän jousen valmiiksi. Mies oli selvästikin löytänyt itsensä varsin kyseenalaisesta tilanteesta niin suden kuin kolmen epäilyttävän hiipparin suhteen, joiden ulkonäöstä ja elkeistä katti ei pitänyt alkuunkaan. Tosin... kenties nämä kaapuveikot selittivät jotakin metsän kyseenalaisesta tilasta, sekä näitä palvelevasta luonnottomasta susihirviöstä. Pahamaineisessa metsässä oli selvästikin meneillään jonkinlaisia noituuksia... kenties vapaalla jalalla riehui jonkinlainen synkkä kultti, kuka tiesi. Oli kuinka oli, tilanne oli uhkaava. Cathryn ei vastannut toisen hätäiseen huudahdukseen paljastamatta läsnäoloaan mutta hiljaa tämä kurotti nuolen jousensa jänteelle, nostaen aseen äänettömästi eteensä sihtaillen kohti toiseen keskittyviä hiippareita. Hän ei ollut varma mikä oli homman nimi ja mitä hiipparit tarkalleen kaavailivat, mutta ensimmäisestä uhkaavasta liikkeestä uhkarohkeaksi heittäytyvä kaapuveikko saisi nuolesta päin näköään.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 28, 2014 18:51:52 GMT 3
Cathryn ei vastannut, mutta joku seurasi häntä. Hiipparit kävelivät sutta kohti sapelit kourassa. Waltsu lähti hiipien jousi jännitettynä kohti tunnelia hiippareiden taakse. Päästyään sinne hän piiloutui varjoihin niin hyvin kuin mahdollista. Susi ulvahti surullisesti. Tummaa verta lensi kaikkialle. Tarkkaan katsottuna vanhat jäljet näkyivät kammiossa ja niitä oli yritetty pestä. Susi ulvahti uudelleen ja veri lensi.
Jatkaessaan matkaa Waltsu huomasi toisen kammion. Se oli samanlainen kuin edellinen, mutta isompi. Kammiossa oli tusinan verran hiippareita ja kaksi mustiin pukeutunutta salamurhaajaa jouset käsissään. Salamurhaajien välissä oli ilmeisesti jonkinlainen johtaja, verinen vanha mies, joka omisti pitkän sauvan. Mies oli ilmeisesti maagi, erikoistunut eläimiin. Waltsu kuunteli tarkasti. Ei kuulunut mitään. Hän lähti takaisin kohti sutta.
Kolme hiipparia oli palaamassa isompaan kammioon. Waltsun nähdessä heidät hän ampui keskimmäiselle nuolen otsaan. Kaksi muuta nosti kilpiään. Waltsu ampui itseään lähempänä olevaa kilven alle rintaan. Toinen kaatui nuoli selässään. Waltsu käveli suden luokse ja tarjosi kättään. Susi haisteli kättä ja lopulta nuoli sitä. "Hyvä poika..." Waltsu sanoi sudelle...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 28, 2014 20:37:10 GMT 3
Edestä päin kantautuvat äänet kuulsotivat varsin epäilyttäviltä valmiina piilossaan odottavan kissan korviin... eikä välikohtaus joka pian seurasi, ollut ainakaan omiaan selittämään paljoakaan. Cathryn jäi seuraamaan jokseenkin hämmentyneenä kun kaapupukuiset miehet hyökkäsivätkin mustan suden kimppuun, iskien eläimen maahan tämän varsinaisesti laittamatta edes hanttiin. Oli kuinka oli, hukka ei kaiketi ollutkaan kaapuveikkojen asialla, eikä kukaan tainnut olla edes perillä hänen läsnäolostaan... vielä. Tämä sopi naiselle vallan mainiosti, tämän laskiessa hieman joustaan valmiudesta, yrittäen sen sijaan pitää silmällä mitä tapahtui. Kauempana mieskolmikon takana taisi olla toinenkin kammio, mutta hän ei nähnyt sinne piilopaikastaan saakka... tosin suden perässä seurannut mies tuntui olevan huomattavasti kiinnostuneempi välikohtauksesta.
Kaapuveikkojen suunnatessa huomionsa suteen, mies näkyi hiippailleen jonnekin pois näkyvistä, mutta eipä aikaakaan kun tämä sijainti paljastui. Kun mieskolmikko viimein jätti hukan rauhaan ja kääntyi poistuakseen lensi varjoista äkkiä nuolia, kaataen yllättyneet hiipparit niille sijoilleen. Cathrynin ei tarvinnut miettiä paljoakaan arvatakseen kuka oli asialla, ja pian Waltsu astuikin esille, astellen kohti kaatunutta sutta. Kissa kohotti kulmiaan epäluuloisesti, vilkaisi varuillaan käytävään kammion perällä ennen kuin viimein luikahti piilostaan kohti miestä. "Mitä oikein luulet tekeväsi? Se yritti syödä meidät juuri hetki sitten" nainen huomautti matalalla äänellä päästyään lähemmäs kuulostamatta erityisen ilahtuneelta koko otuksesta. "Täällä on tekeillä jotain outoa. Olisi luultavasti parasta ennen kuin noita hiippareita ilmaantuu lisää... keitä ne sitten ovatkaan."
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 28, 2014 21:01:31 GMT 3
Suden nuollessa Waltsun kättä, Cathryn saapui varjoista. "Hiippareita on vain viitisentoista jäljellä näissä luolissa. Ole iloinen, saimme juuri sopivan ison ratsun" hän sanoo Cathrynille. Suden haavat eivät näyttäneet pahoilta, mutta ne tarvitsisivat hoitoa. Waltsu kaivoi repustaan rohtoja ja paineli tietyn kasvin lehtiä suden haavoihin. Haavat alkoivat umpeutua. Cathryn ei tuntunut olevan iloinen Waltsun uudesta lemmikistä, mutta hän itse piti siitä. Se oli iso, se osasi taistella ja se ei tarvinnut ruokintaa. Waltsu nousi suden selkään. "Lähdetään jo pohjoiseen, hyppäätkö suden selkään vai juoksetko perässä?" hän kysyi.
Palattuaan mutaiselle maantielle, Waltsu tarkisti Cathrynin sijainnin ja jatkoi matkaansa. Aurinko oli nousemassa. Waltsu alkoi nukkua suden selässä. Susi laukkasi pitkän matkaa kuusimetsän laitaan, josta näki parempikuntoisen kivitien. Kotiin olisi vielä pitkä matka...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 29, 2014 15:37:08 GMT 3
"Hmh. Luulen että viisitoista on aivan tarpeeksi kun meitä on vain kaksi" Cathryn huomautti matalalla äänellä miehen arvioon, rypistäen kuitenkin varautuneena kulmiaan tämän loppukommentille. Tämä... kaavaili hukan raahaamista mukaan? Jonkinlaiseksi kuormajuhdaksi? Naisen kuonolla häivähti pieni irvistys olennon korvien painuessa hieman taaksepäin kun Waltsu kaiveli repustaan yrttejä hoitaakseen vahingoittunutta sutta. "Oletko vakavissasi? Oli mikä oli, se yritti juuri hetki sitten raadella meidät" olento protestoi närkästyneenä mutta ei lopulta estellyt miehen tekosia. Ilmeisesti tällä oli muassaan varsin tehokkaita yrttejä näiden parantaessa vammoja jo aivan silmissä. Pian hukka olikin jo jaloillaan, miehen kavutessa tämän selkään. "Minä en koske tuohon otukseen. Usko pois, joku yö se vielä syö sinut nukkuessasi" tämä tokaisi ykskantaan, tehden mielipiteensä valtavasta pedosta selväksi. Lähtemiseen kenelläkään tosin tuskin oli vastaansanottavaa, kissaihmisenkin lopulta nyökätessä hieman vaikka kyräilikin hukkaa kiiluvilla silmillään ennen kuin tämä kääntyi takaisin käytävään astellakseen ulos ennen kuin kukaan peremmällä luolassa odottelevista hiippareista hoksaisi vieraat. "Siinäs menette edeltä, sitten. Otan teidät kiinni jossain vaiheessa. Kenties. Pystyisin seuraamaan tuota hurttaa vaikka silmäni ummessa" puuskahdettiin ennen kuin olento harppoi varjoihin.
Miehen ratsastaessa susineen ulos ja jälleen maantielle alkoi matka jälleen edetä. Cathryn harppoi kaksikon jäljessä suuremmin kiirettä pitämättä mutta tarpeeksi nopeasti pitääkseen nämä ainakin suurimman osan ajastaan näköetäisyydellä. Päivän alkaessa nousta oltiin sentään päästy jo muualle synkimmästä korvesta jonka Cathryn laittoikin tyytyväisenä merkille, pureskellen palasta jäniksenlihaa kävellessään. Hukka taisi häämöttää jossakin edellä ratsastajineen. Hetkellisesti kissa oli kuulevinaan ylhäältä kummallista havinaa, mutta nostaessaan katseensa taivaalle sekä tätä peittäviin puidenlatvoihin hän ei kuitenkaan saanut heti silmiinsä mitään. Kunnes ääni toistui, ja suuri varjo pyyhkäisi metsän ylitse. Jotain suurta kaarteli ilmassa metsän yllä.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 29, 2014 18:41:09 GMT 3
Waltsu seurasi taivaalla lentänyttä olentoa odottaessaan Cathrynia kivisen maantien laidalla sutensa kanssa. Olentolla oli mustat veriset kynnet ja se liikkui hyvin nopeasti. Cathrynin ollessa lähempänä Waltsu nousi takaisin ratsunsa selkään. "Mikä se on? Onko se sukua hukallemme? Miten se voi lentää noin nopeasti?" hän kyseli itseltään ääneen. Lähtiessään liikkeelle olentoa ei enää näkynyt missään. Näkyvyys oli parempi maantiellä kuin metsässä tai mutaisella melkein umpeen kasvaneella maantiellä.
Jatkaessaan pohjoiseen Waltsu näki olennon uudelleen. Se oli ruskea, sulatkin olivat veressä, nokka oli musta ja silmät punaiset. Hän jännitti jousensa ja ampui olentoon päin osumatta, kuitenkin rääkäisyn aiheuttaen. "Cathryn, lintu on syönyt jonkun äskettäin nokasta valuvasta verestä päätellen" Waltsu sanoi myöhemmin ja jatkaa: "Ei olisi ihme jos jossain olisi vielä sinua isompi kissaeläin." Varjo laskeutui Waltsun ja hukan ylle...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 29, 2014 21:10:49 GMT 3
Lähestyessään odottamaan pysähtynyttä miestä Cathrynkin silmäili ajoittain ylös taivaalle, ei varsinaisesti vielä huolissaan mutta varautuneena. Hän ei ollut ehtinyt näkemään mikä taivaalla kaarteleva otus oli ollut mutta se oli ollut tarpeeksi iso ansaitakseen osakseen hieman varovaisuutta vaikka se ei ollutkaan tuntunut kiinnittävän huomiota matkalaisiin. "Hmh. En usko. En ole vielä koskaan törmännyt lentävään suteen" nainen tokaisi vastaukseksi pureskellen viimeisen lihanpalan kitaansa, nostaen katseensa ylös otuksen liitäessä jälleen näkyviin. Se oli kuin lintu hurjine kynsineen ja nokkineen... mutta ei kuitenkaan aivan. Kissa siristi silmiään nähdäkseen tarkemmin kunnes sihahti hieman hampaidensa välistä. "Kenties lähistöllä on haaska, tai jotain muuta saalista jolla se on käynyt. Tosin... en usko että se on lintu" tämä arvioi varjostaen kädellään silmiään, kuitenkin hätkähtäen hieman yllättyneenä miehen äkkiä ampuessa nuolen taivaalle, saaden korkealla kaartelevan otuksen rääkäisemään.
"Anna sen olla, se tuskin on nälkäinen jos se on juuri syönyt. Luulen että se on--" nainen aloitti, vaieten kuitenkin kesken lauseen kun äkkiä heidän ylitseen kaartoi toinen huomattavasti suurempi varjo.... jopa niin läheltä että kissa tunsi valtavien siipien aiheuttaman ilmavirran iskeytyvän ylitseen. "---aarnikotka!" lauseen loppu muuttui varoittavaksi huudahdukseksi kun valtava peto pyyhkäisi rääkäisyn keralla heidän ylitseen, kotkamainen nokka ammollaan ja niin etujalkojen petolinnunkynnet kuin leijonamaiset takajalatkin valmiina iskemään. Cathryn sähähti ilmoille kirouksen sukeltaen hetkeäkään hukkaamatta avoimelta tieltä puiden lomaan samalla kun aarnikotka kaarsi rääkyen takaisin taivaalle, pienemmän lähes samankaltaisen linnun liitäessä tämän tuntumaan. Sutta suurempi peto jäi kaartelemaan vihaisesti yläpuolelle, terävät, keltaiset silmät taivaalta alas matkalaisiin tuijottaen.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 30, 2014 9:21:17 GMT 3
Watsun tähdätessä jousellaan aarnikotkaa, hukka lähti juoksemaan aarnikotkaan päin. Aarnikotka lenteli kaukana, mutta tuijotti seuruetta. Waltsu ampui nuolen, mutta se lensi ohi. "Jatketaan matkaa, en osu siihen" hän sanoi. Hukka palasi takaisin ja Waltsu nousi sen selkään. Hän jatkoi matkaa pohjoiseen, aarnikotkaa tähyillen. Hänen kotikylänsä olisi kaukana, pelkkää tuhkaa ja luita. Puolessa välissä matkaa, susi ja Waltsu odottivat Cathrynia. Tie haarautui itään ja länteen. Molemmissa suunnissa on meri. "Menemmekö laivalla vai kävellen, Cathryn?" Waltsu kysyi kissalta...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 31, 2014 14:54:44 GMT 3
"Parempi olla härnäämättä sitä enempää" Cathryn totesi kömpiessään lehtiä ja risuja hiuksistaan nyppien pensaikosta takaisin tielle, aarnikotkan kaarrellessa pienemmän linnun, ilmeisesti poikasensa, kanssa muualle. Matka jatkui jälleen suden kiriessä taas edelle, kunnes tovin matkan taittamisen jälkeen ratsukko jälleen pysähtyi. Cathryn saavutti nämä kiireettä, pysähtyen itsekin silmäämään tienviittaa jonka tuntumassa nämä seisoivat. "Kaiketi laiva olisi nopeampi, mutta pysyn kuivalla maalla jos vain mahdollista." Olento tokaisi luimistaen hieman korviaan ajatukselle. "Toki jos haluat mahdollisimman pian perille, voin saattaa sinut satamaan, luulisi että pärjäät jo loppumatkan itseksesikin jos niikseen. Määränpääsi taitaa alkaa olla jo melko lähellä" Cathryn kuittasi kohauttaen ohimennen olkapäitään samalla kun loi vastenmielisen vilkaisun horisontissa häämöttävän meren suuntaan, selvästikään olematta kovinkaan mielissään koko merenkäynnistä.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 31, 2014 16:50:01 GMT 3
"Menemme siis kävellen tai minä oikeastaan ratsastaen" Waltsu sanoo. Waltsun kotikylään ei olisi pitkä matka... Lähellä suvun entistä maatilaa olevat vuoret näkyivät jo. Kissa toivottavasti osaisi kertoa hyökkääjien rodun yms. hyödyllistä. Villieläimet ovat jo vallanneet kylän ja lumi tulee vasta viikon päästä. Aikaa olisi tarpeeksi...
Pohjoisempana alkoi näkyä jotain tienkaltaista. Hieman eteenpäin kuljettuaan seurue näki alueen täynnä tuhkaa. Pieni kivipaalu oli keskellä tuhkatonta ympyrää. Kiveä näkyi tuhkassa siinä missä jokin rakennus oli ollut. Rannassa näkyi uponnut vene, jonka oli omistanut paikallinen kalastaja. Waltsun suvun maatilan rauniot näkyivät hyvin, sillä lattia oli ollut kiveä. Läheisillä vuorilla kasvoi kuusia ja lumi oli jo lähtenyt liikkumaan alaspäin. Metsä oli onnistunut välttymään palamiselta. Villieläimet olivat vallanneet paikan. "Hukka, tapa villielämet. Cathryn, tervetuloa kotiini" Waltsu sanoo ja jatkaa: "Keskellä oli tori, kotini tuo kivilattian tapainen tuhkan alla, pieni tuhka kasa rannassa oli kalastajan talo ja kauppias asui jossain näissä torin lähellä olevista raunioista. Cathryn, voisitko yrittää etsiä aisteiilasi tieto tämän paikan polttajista?"
|
|
|
Post by spyrre on Mar 31, 2014 18:35:47 GMT 3
"Hmh. Miksi? En usko että niistä on haittaa. Luultavasti häipyvät itsekin tarpeeksi hyvin" Cathryn huomautti astellessaan ratsukon jäljessä keskelle palaneen kylän raunioita, tehden ohimennen tilaa läheisestä rauniosta ohi luikahtavalle kettuperheelle kun susi rynnisti tiehensä. Kissaihminen pysähtyi hetkeksi katselemaan ympärilleen kriittisellä silmällä hieroen samalla leukaansa mietteliäästi. "....paikka näkyy kokeneen kovia, en minäkään ihmeisiin pysty. Kuinka kauan siitä tarkalleen ottaen on kun tämä tapahtui?" tämä kysäisi hieman kyseenalaiseen sävyyn, ennen kuin huokasi astellen kohti lähintä rapistunutta ja lähes tuhkaksi palanutta rakennuksenjäännöstä katsomaan tarkemmin. No, paikka oli ainakin ilmeisen selvästi poltettu maan tasalle, eikä tämä ainakaan ollut vahinko... mutta muut yksityiskohdat olisivatkin sitten hankalampia urkkia selville. Varsinkin jos palosta oli kulunut jo aikaa. Kissa käyttikin tovin kuljeskellakseen raunioiden lomassa ympärilleen silmäillen, kumartuen hetken kuluttua tutkailemaan jotain maasta löytämäänsä mietteliäästi. Tuhkan seasta pilkisti jotain mikä ainakin näytti epäilyttävästi mustuneelta nuolenkärjeltä.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Mar 31, 2014 19:33:29 GMT 3
"Paikka oli tulessa 7 vuotta sitten, mutta joku muu on käynyt täällä sen jälkeen. Täällä on saapas ja edessäpäin on tämänpäiväisiä jalanjälkiä" Waltsu huutaa Cathrynille. Hukka yrittää napata lintuja ilmasta. Kissa on jossain titkimassa tuhkaa. Useampi päivä kissan tapaamisesta lammella on kulunut. Aurinko alkaa jo laskea, joteb Waltsu tekee nuotion ja nukahtaa sytytetyn nuotion viereen...
Waltsun herätessä hukkaa ei näkynyt. Jonkun saapas oli hänen vieressään. Eiliset tuntemattoman jättämät jalanjäljet näkyivät vielä. "Katsoppas noita jalanjälkiä" Waltsu sanoo Cathrynille. Hirviä liikkuu metsässä. Waltsu ampuu komean nuoren uroksen ja paistoi sitä nuotiolla tuijottaen merelle. Kuka tahansa voisi olla hyökkääjä...
|
|
|
Post by spyrre on Mar 31, 2014 22:21:05 GMT 3
Cathryn kohotti hieman kulmiaan luoden pitkän katseen miehen suuntaan pienen kyseenalaisen hännänheilautuksen keralla. "...seitsemän vuotta on melkoisen pitkä aika. Jos näistä raunioista haluaisi saada irti jotain oleellista, luulen että meidän olisi pitänyt olla täällä vuosia sitten" kissamainen nainen huomautti, katsahtaen ohimennen Waltsun löytämien tuoreempien jälkien suuntaan. "Epäilen, että ne tuskin kuuluvat kenellekään polttajista" tokaistiin ennen kuin kissa käänsi jälleen huomionsa muualle, manaten itsekseen.
Alkoi tulla hämärää Waltsun näyttäessä väsäävän nuotiota taustalla. Cathryn kuljeskeli vielä aikansa raunioiden lomassa kunnes maleksi itsekin viimein tulen ääreen. Toinen näkyi jo nukahtaneen, kissan jäädessä kuitenkin mietteliäänä pyörittelemään muutamaa pientä esinettä kädessään. Miehen herätessä aamulla, Cathrynkin näkyi olevan jo jalkeilla hörppien kupposta teetä. Tämä katsahti höyryävän kupin ylitse toisen osoittamia jälkiä ja orpoa kenkää, kohauttaen ohimennen olkapäitään. "Vaatii jo taitoa hukata saappaansa tällaiseen paikkaan. Kuka sitten olikaan" tämä tokaisi, nostaen kuppinsa takaisin huulilleen. Olento jäi vähäeleisesti kaivelemaan laukkuaan kun mies kävi ampumassa riistaa aamiaisekseen. "Jos ei muuta, löysin nämä eilen. Näyttäisivät ainakin vanhoilta, kenties tarpeeksi ollakseen palon ajoilta" tämä lausahti ohimennen, nakaten maahan miehen eteen muutamia mustuneita nuolenkärkiä. Useita kivisiä... mutta pari hienostuneempaa metallista taisi erottua joukosta. Ainakin kaikki olivat tummuneita ja kärsineitä, kuin olisivat olleet aikoinaan tulen keskellä.
|
|
|
Post by TheWaltsu on Apr 1, 2014 14:56:01 GMT 3
Nuolenkärjet putoilivat Waltsun eteen. "Seitsemän vuotta on pitkä aika, mutta jossain on oltava jotain. Olemme unohtaneet sukuni kellarin. Se on täysin kiveä ja kylän kulta säilytettiin siellä" hän sanoo rauhallisesti kissalle. Nuolenkärjet jäivät nuoyion viereen. Waltsu juoksi jo kellarin portaita alas. Seinässä oli iso halkeama. Kulta oli hävinnyy. Lattia oli täynnä verisiä ruumiita. Ihmistä, haltiaa, örkkiä, kääpiötä, liskoa ja muuta harvinaisempaa...
Seinässä olevasta halkeamasta astui sisään kaksi miekoin ja kilvin varustautunutta veristä rautapanssarista miestä. "Cathryn, olisiko nyt hyvä aika taistella" Waltsu sanoo irvistäen ja ampuu toisen miehistä. Toinen miehistä kaatuu maahan, luultavasti Cathrynin toimesta. Tunnelissa vähän matkan päässä on n. 20 miehen ryhmä soihtujen kanssa. Osalla on jousi, lopuilla keihäs ja kilpi. "Mitä tehdään?" Waltsu kysyy kissalta ryhmän lähestyessä...
|
|
|
Post by spyrre on Apr 1, 2014 19:52:46 GMT 3
Cathryn kohotti kulmiaan, nousten sitten nuotion äärestä seuraten kiireettömin askelin pois juoksevan miehen perästä kun tämä suunnisti kohti yhtä raunioituneista rakennuksista. Ohimennen tämä nappasi mukanaan vain aseensa jättäen muut varusteet tulen ääreen, ennen kuin seurasi alas vanhoja kärsineitä portaita, kuitenkin seisahtuen jokseenkin kummastuneena nähdessään lattialla lukuisia tuoreita ruumiita. "Mitä kirottua täällä oiken on tapahtunut?" nainen manasi varuillaan pistäen myös merkille yhdessä seinässä ammottavan leveän halkeaman jonka takana näkyi kiemurtelevan eteenpäin jonkinlainen käytävä. Tätä tosin ei ehditty ihmettelemään kauaa kun aukosta äkkiä tunkikin esille kaksi jokseenkin pahaentiestä, verentahrimaa hahmoa.
Miesten hyökätessä esiin ilmaantuivat myös Cathrynin sapelit silmänräpäyksessä huotristaan hyökkääjien kaatuessa nopeiden iskujen ja nuolien edessä. Lisää väkeä kuitenkin tuntui olevan tulossa kun käytävästä alkoi kuulua ääniä sekä erottua soihtujen kajastusta. "Mitä kirottua... Varo, niillä on jousimiehiä!" Cathryn varoitti luotuaan pikaisen silmäyksen käytävään ennen kuin astahti itse kiireesti suojaan haljenneen seinän taa, asemiin josta olisi hyvä iskeä mahdollisesti ohi huoneeseen yrittäviä takka painella suorinta tietä takaisin portaille. Mikä sitten olikaan tämä outo porukka joka oli majoittunut väijyksiin palaneen kylän raunioihin.
|
|