|
Post by spyrre on Jul 3, 2014 1:49:45 GMT 3
Pienestä emminnästä huolimatta ei lopulta voinut kieltää etteikö levolle vetäytyminen olisi kuulostanut jo varsin houkuttelevalta purppuratukan mielestä. Muistikuvat murhanhimoisista gnolleista kummittelivat vielä jossain mielenperukoilla samoin aavistukset kaikesta muustakin ikävästä mitä läpitunkematon korpi saattaisi pitää sisällään varomattomian matkalaisten varalle, mutta... kaipa moiset uhat eivät olleet mitään uutta tienpäällä eläville kuten nulikan ja tämän katin kohtalo hyvin pitkälle taisi olla. Mahdollisuus kaikkeen kamalaan oli aina olemassa mutta ei ainakaan vielä käymässä toteen, ja taisi myös olla totta että jos asiaa jäisi jossittelemaan tuskin saisi koskaan levonhetkeäkään. Spyronkin oli ollut pakko myöntää tämä jo ajat sitten, ja vaikka jostakin pimeästä nuotion valopiirin ulkopuolelta kuuluvat rasahdukset ja muut metsän äänet saivat aikaan vilkaisun tai pari, asettui tämä viimein levolle varsin lähelle tulta kehotettuaan ensin miekkansa kanssa askartelevaa Haeklia herättämään kun tulisi aika vaihtaa vahtia. Jos poika lopulta edes huomasi mitään toisen hieman hämmentyneessä myöntymyksessä ei se ainakaan sanonut mitään päätyen vain suomaan pienen voipuneen nyökkäyksen ennen kuin jäi jokseenkin liikkumattomaksi nuotion äärelle. Ei kulunut kovinkaan kauaa kun hiomakivellään ahertava Haekli jäi yksin pimeään leiriin nulikan viimein torkahtaessa epämääräiseksi mytyksi tulen ääressä loikovan kattinsa tuntumaan.
Yön tunnit solisevan joen rannassa kuluivat verkkaan Haeklin jatkaessa työskentelyään. Lopulta edes tämän hiomakiven ääni ei tainnut suuremmin edes häiritä niille sijoilleen nukahtanutta nulikkaa vaan tämän muutamat levottomat liikahduksetkin taisivat johtua jostakin muusta, ja suurimman osan ajasta poika taisikin nukkua jokseenkin tasaisesti. Eittämättä päivä oli vaatinut veronsa huolimatta niistä vastuuntuntoisista lupauksista kyllä herätä kohta pitämään vahtia... ja kun lopulta kävi niin ettei Haeklikaan päätynyt tökkimään viittansa uumenissa uinuvaa nulikkaa hereille, kävi uupuneen purppuratukan uni hiljakseen syvemmäksi. Ja niin yö kuluikin petollisen rauhallisissa merkeissä lopulta viimeisenkin valvojan asettuessa yöpuulle. Kenties jokseenkin uhkarohkeaa mutta kerrankin pienellä joukolla taisi olla edes hitunen onnea matkassaan, ainakin toistaiseksi. Ehkä Onnetar koki olevansa jotain velkaa kovia kokeneelle kolmikolle kamalan päivän jäljiltä tai mistä ikinä olikaan kyse, vaikka Haeklin uni taisi ollakin kaikkea kuin rauhallista. Ja kun oli kerran tilaisuuden saanut, tarkoituksella tai ei, sai Spyrokin huomattavasti pidemmät unet kuin oli aikonut. Pienestä epämääräisestä liikehdinnästä huolimatta se taisi nukkuakin istuallaan jokseenkin sikeästi aivan aamutunneille jos mikään ei tätä häirinnyt, ennen kuin maiseman alkaessa jälleen valostua taisi jokin tämän mielen perällä viimein alkaa epäillä että jotain taisi olla vialla.
Hupun uumenista kantautui pieni epämääräinen ynähdys tasaisen unisen hengityksen viimein häiriintyessä kunnes se kohta liikahti, nostaen jokseenkin unenpöpperöisenä päänsä jääden tihrustamaan hetkeksi siristellen eteensä. Nuotio näkyi hiipuneen hiillokseksi jo ajat sitten vaikka hohkasi sentään vielä kevyesti lämpöä, mutta tämä ei lopulta ollut se asia mikä nappasi pojan mielenkiinnon vaikka sitä jäätiinkin tuijottamaan hetkeksi, kaiketi enemmän paremman puutteessa kuin mitään muuta. Sillä meni hetki toeta tarpeeksi että poika varsinaisesti hoksasi että oli hereillä ja että ympärillä oli oikeastaan epäilyttävän valoisaa. Oivallus sai sen viimein hätkähtämään kunnolla hereille purppuratukan säpsähtäessä pienen häkeltyneen "egh" -äännähdyksen keralla nykyhetkeen. Miten... oliko jo aamu? Missä hiton välissä? Jokseenkin pöllämystynyt katse kiersi siristellen ja räpytellen ympäristön kuin varmistaakseen että kaikki oli vielä siellä missä pitikin, eikä mitään kamalaa väijyisi lähistöllä kuin ties mikä korvessa väijynyt hirmu olisi saattanut olla tarpeeksi kohtelias jäädäkseen odottamaan leiriytyjien heräämistä ennen kuin hyökkäisi. Eihän sitä koskaan tiennyt. Mutta... eikö hänen ollut pitänyt..? Oliko hän onnistunut nukkumaan vahingossa koko yön? Yllätystä seurasi nopeasti pieni säikähdys, ja syystä tai toisesta ajatus siitä että olikohan Tenka sattunut huomaamaan. Ehh, ilmeisesti yöntunteina ei ollut tapahtunut kaikesta huolimatta mitään hirvittävän kamalaa, mutta lepakko tuskin arvostaisi tällaista.... tai niin Spyro ainakin arveli, varsinkin kun Haeklikin taisi pian löytyä vetelemästä sikeitä nuotion toiselta puolelta...
|
|
|
Post by submarine on Jul 3, 2014 4:40:12 GMT 3
Hirvittävää vastuun laiminlyöntiä tai ei, taidettiin aamuun kaikesta huolimatta selvitä ilman vahtivuorojakin - tai ainakin Spyro oli selvinnyt. Haeklikin nukkui lähettyvillä varsin elävän oloisena - joskaan ei erityisen hyvinvoivalta. Nuorukaisen kasvoilla kareili edelleenkin pieni irvistyksenpoikanen, ja hän oli kääriytynyt melkoiselle sykkyrälle unissaan - vaikka syynä saattoi toki olla vain sekin, että yö oli ollut varsin kylmä eikä hän ollut vieläkään pukenut yöllä yhä kosteita vaatteitaan päälleen. Mutta vaikka hän olikin jo rauhallisempi, oli silti helppo nähdä ettei yö ollut ollut mukava. Aamu onneksi oli jo asia erikseen, ainakin muille. Linnut lauloivat aamuauringossa puiden lomassa, kilpaillen joen kohinan kanssa saadakseen äänensä kuuluville, ja ilma oli nopeasti lämpenevässä varsin parahultaiseksi. Luvassa oli kaiketi hyvä päivä matkustaa. Haeklia ei ollut kovinkaan vaikea löytää nuotion vierestä, mutta joku muu oli selvästi herännyt jo ennen purppurapäistä poikaa ja noussut jo ylös... tai kukaties tarkemmin laskeutunut alas. Tenkan viime yönä virittelemä viittasäkki ei enää roukkunut puun oksalta, mikä taisi kieliä lepakkomaisen tapauksen nousseen jo vähintään jokin aika sitten. Toisaalta tämä oli vetäytynyt nukkumaankin huomattavasti aikaisemmin, joten kukaties se ei ollut suurikaan ihme. Siltikin, lepakko oli todistettavasti jo pystyssä ja liikkeellä, eikä edes välittömästi näkyvissä - vaikka kukaties ei myöskään kaukana...
"Et herättänyt vartioon", napsahti äkkiä jostakin Spyron takaa varsin tasaisen suora toteamus. Kuten tähänkin asti, siinä ei ollut sen suurempaa syyttävyyttä eikä oikein mitään muutakaan. Vain suora toteamus siitä miten asiat olivat. Ääntä seuraamalla saattoi eittämättä hoksata nopeasti myös syypään, joka nökötti erästä puuta vasten pienen aukean reunalla varjoissa, kuin mikäkin vaaniva peto. Lepakon olemus oli toisaalta varsin tasainen, ja tämä vain tuijotti pienillä mustilla silmillään poikaa. Kukapa tiesi mitä tämä tarkalleen puiden suojassa toimitti, mutta ainakin se oli kaiketi hyvä tapa yllättää dramaattisesti velvollisuuksista luistanut nulikka. Olipa tämä toisaalta selvästi tehnyt muutakin kuin vain norkoillut pusikossa, sillä yöllä sivuun laitetut ravut olivat kadonneet sen siliän tien johonkin. Ellei kyseessä sitten ollut vaikkapa yöllä leiriin ilmaantunut kettu tai jotakin. Olipa miten oli, hetken tuijoteltuaan Tenka suoristautui puiden lomasta ja astui paremmin näkyville ja valoon. Tämä pysyi varsin tasaisena yhä ja edelleen, aikomatta nähtävästi ainakaan ruveta syyttelemään ketään mistään. Lepakkomainen tapaus vain jäi seisomaan pienen matkan päähän, antaen katseensa kiertää nopeasti viime yön jälkipyykissä, ja katsoi sitten taas kiinteästi poikaan. Suuret korvat heilahtelivat tutkimattomasti, ja kurkusta purkautui muutama napakka napsautus, joiden tarkka merkitys oli tutkimaton mutta kaiketi melko arvailtavissa. "Varomatonta. Lähellä oli gnollin jälkiä. Ehkä niiden eilisten, tai sitten muiden. Ja jätitte ruokaa lojumaan. Moni otus haistaisi sen hyvin pitkältä. Sanoin että herätä", lepakko eritteli varsin ykskantaan pojalle, korottamatta ääntään mutta säästelemättä silti myöskään sanoja. Mutta koskapa tässä oltiin hengissä, oli kaiketi melko turhanaikaista pitää asiasta loputtomiin meteliä, ja varsin pian, korkeintaan mahdolliset vastaukset kuunneltuaan, tämä jättikin sen sikseen. Oli kai tärkeämpiäkin aiheita.
"Lähtö tunnin sisässä. Tänään pitää kulkea pitkä matka", Tenka sitten hetken perästä töksäytti annettuaan pojan kaiketi sulatella arvioivia sanoja tarpeeksi pitkään. Se ei tainnut olla niinkään edes käsky, vaan pelkkä ilmoitus. Kulun tunnin aikana lähdettäisiin, tai ainakin tämä lähtisi, ja muiden oli parasta olla silloin valmiita jos mielivät pysyä mukana... olkoonkin että Haekli ei tainnut vielä olla edes hereillä. Puhe kyllä selvästi kevensi nuorukaisen unta ja sai hänet vaihtamaan kylkeä, mutta heräämisestä ei tainnut olla vielä puhekaan. Eipä niin että se selvästikään paljoa olisi surettanut lepakkoa, jolla ei tainnut olla suuriakaan huolia muiden jättämisestä jälkeen. "Olemme iltaan mennessä vuorten juurella. Jos pysytte mukana. Tämä ei helpotu. Ei ole varaa herpaantua", tämä sitten hetken perästä lisäsi samalla kun kääntyi ympäri, tuijottelematta Spyroa enää sen suuremmin. Ja vaikka sanat olivatkin edelleen varsin tasaisia, niiden merkitys taisi olla varsin selvä. Tämä ei ollut mitenkään mielissään viime yöstä, eikä ainakana pitänyt sitä minkäänlaisena todisteena nulikkaan suhtautumistaan vastaan. Kukaties päin vastoin, jos mitään. Siltikin, tämä ei aikonut nähtävästi pitää asiasta suurempaa meteliä, vaan asteli ilman sen enempiä kauemmas kaiketi tekemään omia matkavalmistelujaan, olivatpa ne sitten mitä tahansa.
Haekli päästi ilmoille jonkinlaisen kevyen tuhinan, mutisten jotakin käsittämätöntä hiljaa itsekseen. Nukkuvien sanoissa oli harvoin suurtakaan järkeä, eh.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 5, 2014 3:14:52 GMT 3
Olisihan se pitänyt arvata ettei onni riittäisi loputtomiin muutenkin tuurin kolhimien nuorukaisten osalta... tai ainakaan molemmille samaan aikaan, jokin raja nyt piti olla tällekin. Hereille hätkähtäneen purppuratukan pieni helpotus siitä että yön aikana ei näyttänyt tapahtuneen mitään kovin dramaattista katosi nopeasti kun pahaa enteilevä katse osui ylös puuhun jonne Tenka oli edellisiltana asettunut, hoksaten heti ensitöikseen että lepakon riippumatto (vai mikä viritys nyt olikaan) oli kadonnut. Ei varmasti tarvinnut pohtia kauaakaan mitä tämä tarkoitti Spyron luimistuessa välittömästi hieman jääden pälyilemään ympäristöä ja ympäröiviä puita varuillaan olentoa etsien. Moinen osoittautui kuitenkin varsin pian turhaksi vaivaksi kun Tenka teki viimein itse läsnäolonsa tiettäväksi puhuessaan, saaden purppuratukan hätkähtämään melkoisesti ja pyörähtämään puolittain ympäri katsomaan taakseen. Kenties nulikka olisi jollain asteella voinut laskea itsensä onnekkaaksi kun puiden varjoista esiin piirtyvä hahmo ei ollutkaan väijyvä gnolli vaan epäilemättä jokseenkin näreä lepakko, mutta poika ei osannut kuitenkaan olla asiasta kovin huojentunut tajutessaan olennon kiinteän, punnitsevan katseen ja painavat kriittiset sanat. Kenties näihin ei sisältynyt suoraa syytöstä sen enempää kuin aikaisemminkaan mutta tarkoitus ja eittämättä olennon asennekin taisivat olla ikävän selvät vaikka purppuratukka ei osannutkaan lukea kovin hyvin pienisilmäisen ja lättäkuonoisen olennon ilmeitä tai äännähdyksiä... mutta tämäkin minkä se lepakosta sai irti taisi olla aivan tarpeeksi.
Tenkan painava tokaisu oli varsin omiaan saamaan purppuratukan luimistumaan jälleen varsin nopeasti äärimmäisen syyllisen näköisenä. Se ei tainnut olla itsekään vielä ihan täysin selvillä kaikesta juuri heränneenä, mutta asiat alkoivat kyllä hahmottua varsin nopeasti eivätkä selvästikään kannalle joka olisi tyydyttänyt kokeneempaa lepakkoa tippaakaan. Aluksi Spyro ei saanut suustaan kuin epämääräisen ähkäisyn pälyillessään esiin astuvaa olentoa huppunsa varjoista kai yrittäen päätellä kuinka vihainen tämä oikeasti oli tässä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Ainakaan tämä ei syytellyt ja rähjännyt, mutta... lepakon kärkevässä ytimekkäässä palautteessa oli melkoisesti aihetta mikä kieltämättä sai kömmähdyksen pistämään entistä ikävämmin. Mutta hän oli kyllä aikonut.... eikö hän ollut pyytänyt Haeklia herättämään? Mitä oli tapahtunut? Vaivihkaa nulikan katse käväisi nuotion äärelle käpertyneessä nuorukaisessa, ennen kuin kuitenkin palasi nopeasti takaisin Tenkaan kuin tämä olisi ollut ties mikä peto joka odotti tilaisuuttaan hyökätä heti kun silmä välttäisi tai peläten että Haeklikin saisi heti osansa tämän paheksunnasta jos tämän huomion kiinnittäisi tähän. "...ähh. Taisin... nukahtaa. En meinannut, mutta...." poika sai viimein mutistua ilmoille kaiketi hieman tarpeettomasti, epäilemättä Tenka taisi olla jo liiankin hyvin perillä siitä mitä oli tapahtunut. Se vaikenikin uudestaan pian jääden härkkimään sekavaa hupun alta törröttävää kuontaloaan hartiat pienessä lysyssä, katseen käydessä jälleen pikaisesti sikeästi nukkuvassa Haeklissa. Eh, tämä kieltämättä näytti varsin uupuneelta vieläkin... ja kaikkea muuta kuin levolliselta. Tämä oli varmaan ollut jo illalla jäädessään ahertamaan miekkansa kanssa.... ehkä tämä oli siksi unohtanut. Tai jotain.
Purppuratukka liikahti epämukavasti päästäen pienen epämääräisen henkäisyn jääden sitten jälleen luimistellen kuuntelemaan Tenkan jatkaessa, luoden jokseenkin huolestuneen vilkaisun metsän suuntaan kun tämä mainitsi löytäneensä gnollin jälkiä lähistöltä. Kyseessä tuskin olisivat samat yksilöt kuin eilen, mutta tämä lopulta taisi olla herttaisen yhdentekevää ja poika tyytyikin lähinnä irvistämään pienesti vastaukseksi ajatukselle. Tenkaa ei tainnut lohduttaa paljoakaan se ettei otus ollut kuitenkin tainnut löytää heitä yöstä nukkuvina leirinsä ääreltä, mutta tilanne oli kyllä tainnut liipatan aivan liian läheltä muidenkin mielenrauhan kannalta. Lepakon töksäytäessä vielä ettei ruokaakaan olisi saanut jättää vetelehtimään se viimein avasi hieman vastahankaisesti suutaan kuin aikeissa sanoa jotain, mutta empi sitten ennen kuin vain laski katseensa jonnekin maahan näyttäen jokseenkin nujertuneelta. Tenkaa ei selvästikään kiinnostanut ettei gnolli ollut kuitenkaan hoksannut heitä tai että ravut oli oikeastaan jätetty odottamaan tätä joten vastaväitteet taisivat olla melkoisen yhdentekeviä, vaikka varsinkin viimeinen kritiikki kuulosti erityisen ikävältä kun taustalla kuitenkin oli ollut hyvä tarkoitus. Spyro ei lopulta yrittänytkään vastata nyökäten vain vaiteliaasti jonkinlaiseksi kuittaukseksi ja kun olento viimein ilmoitti että matka jatkuisi tunnin sisällä. Tämä ei ilmeisesti ollut vielä passittamassa ketään tiehensä vanavedestään roikkumasta mutta tämän virkkeistä saattoi kyllä päätellä rivienkin välistä mitä mieltä tämä oikein oli. Purppuratukka päätyi vain välttämään olennon katsetta suurempia vastaväitteitä yrittämättäkään, pistävän tuijottelun sentään loppuessa kun lepakko viimein kääntyi omiin askareisiinsa ja asteli tiehensä.
Tenka oli onnistunut jälleen varsin taidokkaasti laskemaan tunnelmaa melkoisesti vain muutamalla suoralla repliikillä. Kenties jos otus olisi edes rähjännyt ja sättinyt kunnolla olisi tälle ollut helpompi edes hermostua ja väittää vastaan, mutta teki tämä sen tarkoituksella tai ei, lepakko taisi kyllä lahjakkaan syyllistämisen taidon, varsinkin kun poikakin lopulta näki kyllä mihin kritiikki pohjasi vaikkei olennon kylmäkiskoisesta asenteesta tai jyrkkyydestä pitänytkään. Spyro jäikin hetkeksi kehotuksista huolimatta lähinnä istumaan paikoilleen kuontaloaan haroen kaiketi kaikkea sulatellen, vilkaisten vieläkin nukkuvan Haeklin suuntaan. Tämä ei näyttänyt tuntevan oloaan kovinkaan mukavaksi maassa vähissä pukeissa nukkuessaan mutta kaikeksi onneksi aamu oli parhaillaan käymässä huomattavasti lämpimämmäksi auringon noustessa kunnolla. Tarkemmin katsottuna Kissaakaan ei tainnut näkyä missään, mutta vaikka vilkaisikin ympärilleen poika ei lopulta tuntunut olevan kovinkaan huolissaan tästä, eläimen harhailut taisivat kuitenkin olla kaikkea muuta kuin uusi ilmiö. Sen sijaan se puuskahti viimein huppunsa alta ja suoristautui sitten, jääden hetkeksi pudistelemaan nuhjuisia vaatteitaan ennen kuin vielä kerran ympärilleen silmättyään suuntasi askelensa vaisuhkosti kohti aamun valossa solisevaa jokea. Lähdönhetki olisi pian käsillä mutta ehkä Haeklin voisi antaa nukkua vielä hetken.... vaikka Tenka ei välttämättä olisi hyvillään tästäkään. Tosin tuskin tämä oli juuri nyt oikein mistään muustakaan. Spyro ei halunnut tähän hätään miettiä asiaa liian tarkkaan tai edes kyseenalaistaa minne ravutkaan olivat kadonneet, vaikka kaikesta päätellen jos äyriäiset olisi vienyt yön aikana jokin eläin tällä tuskin olisi ollut herättyään valitettavaa...
Nulikalla ei lopulta kulunut kovin pitkää tovia joen äärellä ennen kuin se oli jälleen valmis palailemaan takaisin pieneen leiriin. Juotuaan hieman raikasta vettä kurkkunsa kostukkeeksi paremman aamiaisen puutteessa se oli tainnut viimeinkin suostua jopa siisiytymään hieman kylmästä vedestä huolimatta, vaikka tämä taisikin kuitenkin rajoittua jokseenkin ympäripyöreään ja pikaiseen toimitukseen. Ainakin se oli viimein vetäissyt hupun niskaansa ja huuhdellut naamansa sekä suurimman osan hiuksistaan sekaisten purppuraisten suortuvien roikkuessa nyt märkinä mikä missäkin. Vaatteiden kuuraus oli jäänyt vielä huomattavasti vähemmälle sen ilmeisesti tyydyttyä vain yrittämään hinkata vedellä pahimpia kyseenalaisia läiskiä paitansa rintamukselta edes vaatetta saati viittaansa riisumatta ennen kuin se luovutti ja suuntasi takaisin nuotiolle. Kenties taitaisi viimein olla parasta herätellä nukkuva nuorukainenkin ellei tämä ollut jo noussut itse... "Hei Haekli! Oletko hereillä? Varmaan lähdetään kohta" poika tiedusteli asettuessaan hieman puuskahtaen istumaan takaisin sammuneen nuotion äärelle puristellen hienostelematta vettä jokseenkin pitkistä märistä hiuksistaan samalla tarkistaen ohimennen pienellä vilkaisulla oliko Tenka lähistöllä. Tämä oli tainnut saada seuraakin joella käydessään päätellen siitä kuinka valkea kissakin ilmaantui takaisin leiriin nulikan vanavedessä, harhautuen kuitenkin jäämään härkkimään maasta löytämäänsä ravun päätä hieman kauemmas. Spyrolla itsellään ei lopulta lähes varusteettomana paljoa lähtövalmisteluja ollutkaan toimitettavana, sen jäädessäkin hetkeksi lähinnä kuivattelemaan ja seuraamaan tilannetta. Ainakin se taisi olla vaihteeksi hieman vähemmän likainen vaikkakin likimain yhtä nuhjuinen edelleenkin, vaikka tomukerroksen ja kasvoilla sojottavan kuontalon alta olikin tainnut paljastua hieman jotain muutakin. Vasemman posken poikki melkoisen läheltä silmää viistäen erottui kapea hieman kaareva viisto arpi, joka tosin oli parantunut selvästi jo aikaa sitten.... ja oikeastaan myös ylös käärittyjen hihojen alta laihojen ranteiden ympärillä taisi häivähtää jotakin kyseenalaista jos joku sattuisi katsomaan mutta nämä nykäistiin kuitenkin pian takaisin paikoilleen kun nulikka hoksasi asian. "Saitko sitä miekkaa kuntoon?" purppuratukka tiedustelikin pian kun toinen tuntuisi olevan enemmän tolkuissaan mahdollisesti pienen lisähärkkimisen jälkeen jos herättäminen osoittautuisikin hankalammaksi, voimatta kuitenkaan olla silmäämättä jälleen hieman varuillaan ympärilleen Tenkan varalta. Ties vaikka tämä tuijottelisi jälleen jostain, arvostellen kaikkea mitä sattui epähuomiossa tekemään väärin... ajatuksestakin seurasi kieltämättä pieniä kylmiä väreitä. Ellei tämä johtunut vain äskeisestä kylmästä vedestä, kaipa sekin oli mahdollista.
|
|
|
Post by submarine on Jul 5, 2014 6:42:49 GMT 3
Saatuaan sanottavansa varomattomuudesta, matkan varrella vielä vaanivista hankaluuksista ja lähdöstä sanottua, ei Tenka näyttänyt olevan aikeissa vahdata muiden toimia enää sen enempää. Lepakolla ei itselläänkään tainnut olla hirvittävästi valmistautumistoimia, tämä kun oli ollut pystyssä ja liikkeellä jo ties miten pitkään, mutta jotakin tämä itsekseen sivummalla silti teki. Tai ei aivan itsekseen; outo, kivisilmäinen lintu oli taas löytänyt tiensä tämän luokse. Sen loistelia höyhenpeite melkeinpä säkenöi aamuauringossa, kun tämä touhusi jotakin sen parissa. Vaikea sanoa mitä tarkalleen, lepakkomaisella oli selkä leiriä kohti eikä asiasta selvästikään pidetty liiaksi meteliä, mutta jotakin silti. Kukaties se selviäisi myöhemmin, tai sitten ei. Tämä oli kuitenkin kaiketi varsin itsepintaisen mystinen. Mutta ainakaan tämä ei nähtävästi ollut kiinnostunut juuri nyt muiden nuhtelemisesta taikka vahtimisesta. Kukaties ei olisi ollut siinäkään kohtaa, vaikka Spyro ja Haekli olisivat kumpikin päättäneet jäädä niille sijoilleen kun lähdön aika koitti, eh. Mystistä tai ei, taisi kadonneiden rapujen kohtalo valottua ainakin hieman, kun purppurapäinen poika löntysteli joen törmälle. Niin syömättömät ravut kuin kuoretkin olivat kadonneet leiristä ilman mitään selityksiä, mutta veden äärellä odotti kuitenkin johtolanka. Yksinäinen ravunkuori nökötti vesirajassa kiveä vasten kiilautuneena, kuin pieni, haaksirikkoutunut lautankuvatus. Ja vaikkei niitä enempää missään näkynytkään, taisi vuolaasti virtaava vesi selittää asian. Lepakko oli kaiketi ottanut jo pojallekin esittämänsä näkemyksen ruuan levittelystä varsin vakavasti ja nakannut tähteen virran vietäviksi. Se, oliko tämä vaivautunut edes syömään sivuun jätettyjä rapuja, taisi jäädä mysteeriksi, mutta ainakin tähteet olivat nyt jossakin alajuoksun varrella.
Olipa miten olikaan, ei Haeklilla varsinaisesti tainnut olla mitään kiirettä herätä äskeisen sananvaihdon aiheuttamasta häiriöstä huolimattakaan. Hän nökötti niillä sijoillaan visusti vielä silloinkin kun Spyro palasi nopealta pesuntapaiselta, sykkyrälle kääriytyneenä ja jossakin määrin epämukavan oloisesti. Ja jos kukaan ei olisi asiaan puuttunut, olisi hän todennäköisesti nukkunut vielä pitkään. Harmaa kylki kohoili tasaisesti mutta hieman pinnallisesti, ja jos tarpeeksi tarkkaan kuunteli, saattoi erottaa kevyttä tuhinaa. Totta puhuen hän nukkui pitkälti melkein kuin itseään suojaten, mahdollisimman pienenä ja tuuhean punaisen tukan sekaan työntyvät kädet pään suojana. Kukaties syynä oli ollut epämiellyttävä uni, tai sitten yleinen jännitys kaikesta, mutta se näytti siltikin jokseenkin epämukavalta. Vaikka nuorukaisen nukkumatyyli epämukavalta näyttikin, ei se kuitenkaan tehnyt hänen unestaan millään tavalla kevyttä. Spyron herättämiseen tarkoitettu huikkaus sai aikaan silminnähtävän säpsähdyksen, mutta ei mitään muuta aivan välitöntä. Meni oikeastaan monta melko pitkää hetkeä, ennen kuin sillä oli mitään muita seurauksia. Hitaasti, kuin olisi kiskonut itseään väkipakolla ja vastahakoisesti ties mistä unien syövereistä, alkoi harmaahipiäinen havahtua. Ensin hän painui vain tiukemmin kasaan, kuin yrittäen suojautua uneen tunkeilevalta ääneltäkin, ennen kuin sitten ilman suuriakaan varoituksia hätkähti äkkiä vastakkaiseen suuntaan, lopsahtaen ketarat levällään selälleen kuin kuollut kala. Se näytti eittämättä melkoisen avuttomalta, eikä sitä juuri auttanut tapa, jolla hän lopulta raotti silmiään suorastaan toistaitoinen ilme kasvoillaan, toijottamatta oikeastaan yhtään mitään. Herääminen ei selvästikään ollut hänen vahvimpia puoliaan.
Haeklilla meni vielä monta pitkää hetkeä saada itseensä jotakin ymmärrettävää tolkkua. Kasvot osoittivat tyhjästi jonnekin taivasta kohti, ennen kuin hän jonkin ajan kuluttua tiedosti, että moinen oikeastaan häikäisi suuria silmiä melko pahasti. Toinen suurehko käsi kohosi ilmaan, ennen kuin sitten pitkälti retkahti läpsähdyksen saattelemana naaman päälle jonkinlaiseksi epätoivoiseksi suojaksi. Ja sitä puolestaan seurasi melkoisen tuskaileva ähkäisy, jossa ei ollut senkään vertaa puhtia. Hänellä ei ollut mitään kiirettä ylös, mutta totta puhuen kyse taisi olla yhtä lailla myös uupuneesta puhdin puuttumisesta. Vasta Spyron (vaikka tässä kohtaa kyseessä olikin jokin ääntelevä, epämääräisen värikäs möykky jossakin näkökyvyn reunoilla) oli jonkinlainen tokeennuttava läpsäytys joka sai häneen edes hieman tolkkua. "Mhäh? Juu. Eikun. Minä... äh", nuorukainen ähkäisi epäselvästi, yrittäen kaiketi parhaansa mukaan muistaa miten puhuttiin. Mutta sanat olivat silti saaneet häneen tarpeeksi tolkkua, ja pitkälti nopeammin kuin ehti edes miettiä asiaa hän hätkähti istumaan silmiään räpytellen, ennen kuin sitten rypisti ne kiinni aivan liian kirkkaassa valossa, hinkaten hyvän hetken naamaansa. Oikeastaan hän ei ollut yhtään varma mitä poika äsken oli tarkalleen sanonut, ja se taisi näkyäkin, mutta ainakin hän tiedosti jo tämän olemassaolon ja suunnilleen missä oli. "Spyro. Huomenta", Haekli tokaisi lopulta melkoisen katkonaisesti, tihrustaen melkoisen siristävien, aristavien silmien lävitse jonnekin pojan suuntaan. Jonkinlainen käsitys maailman mallista alkoi hahmottua, vaikka sen mukana kieltämättä tulikin heti tietty ikävä käsitys siitä, ettei kaikki eilinen ollutkaan vain pahaa unta.
Varsin vaivalloisen, pitkän hetken jäljiltä Haekli sitten lopulta istua nökötti nuotion vieressä puolipukeissa ja melko lysyssä, mutta kaiketi ainakin tolkuissaan. Eipä niin että hän olisi ollut tai varmasti näyttänytkään yhtään riemukkaalta herätykseensä, mutta tässä sitä nyt oltiin, eh. Jollakin etäisellä tasolla hän tiedosti Spyron sanoneen jotakin, tai ehkä enemmänkin asioita, mutta siitä ei tainnut olla juuri nyt mitään suurempaa käsitystä. "Huomenta", nuorukainen toisti vaivalloisesti, raapien samalla ensin niskaansa ja sitten rintaansa. Hän nyrpisti pienenpuoleista nenäänsä, ja aivasti sitten varsin kuuluvasti, ennen kuin niiskaisi ja ähkäisi. "Täällä on aika kylmä", hän lisäsi jonkinlaisena epämääräisenä yrityksenä jutustella jostakin näin nyt aamutuimaan. Väitteen paikkansapitävyys saattoi tosin olla niin ja näin kirkkaassa aamuauringossa. Jos asiaa olisi miettinyt pidempään, olisi todennäköisempi syy kaiketi ollut se sivuseikka, että hän oli noin nyt ohimennen nukkunut yönsä alusvaatteisillaan, ja vahtimaton tulikin oli kaiketi sitten sammunut jossakin kohtaa. Mutta lopputulos oli silti sama: kylmä oli. Eh. "Minulla... meni aika pitkään tuon miekan kanssa. Sitä piti hioa paljon", nuorukainen jatkoi ilman mitään varsinaista järjestystä, sanoen kaiketi mitä nyt suunnilleen päähänsä sai samalla, kun yritti vaivalloisesti sukia paksua kuontaloaan jonkinlaiseen järjestykseen. Nyt se törrötti joka suuntaan vielä rajummin kuin eilen. Hän oli hetken vaiti, väännellen naamaansa kuin olisi yrittänyt saada aivonsa hieman paremmin liikkeelle, ja ähkäisi sitten melko epämukavasti. "Eilen ei ollut hyvä päivä", Haekli lopulta totesi varsin surkean kuuloisena, kun nyt herättyään alkoi taas pikkuhiljaa saada jonkinlaista kokonaiskuvaa asiosta kasaan. Hän väänteli hetken pitkiä sormiaan kiusaantuneesti. Aamu oli tuonut mukanaan varsin neuvottoman ja epätietoisen olon kaiken suhteen...
|
|
|
Post by spyrre on Jul 7, 2014 3:27:02 GMT 3
Kaikesta jakelemastaan kritiikistä huolimatta jätti Tenka kuitenkin pian syyllisesti kärvistelevän purppuratukan rauhaan, tämän kohtapuoliin luikkiessakin pak-- tai siis aamutoimilleen virran varrelle. Kieltämättä visiitti veden äärelle taisi myös valaista kadonneiden rapujenkin mysteeriä kun kivikkoon kumartunut Spyro pienellä viiveellä hoksasi pienen punaisen kuorenpalan maassa. Se räpäytti silmiään yllättyneenä vilkaisten ohimennen olkansa ylitse takaisin leirin suuntaan, oikeastaan vasta nyt laittaneena merkille että valituksensa lisäksi Tenka oli ilmeisesti ehtinyt jo siivoamaan illallisen jäljet nuotion äärestä jokseenkin huolellisesti. Myönnettäköön ettei poika ollut aivan varma miksi, olivathan he kuitenkin pian jatkamassa matkaa, mutta kaikesta päätellen lepakko oli pitänyt tätä tärkeänä vaivautuessaan moiseen vaikka itse sotkun aiheuttaneet olivatkin parhaillaan nukkuneet mitään tajuamatta vieressä eväänsä lotkauttamatta. Kukaties tämä oli vain viskannut kamalalla tavalla vetelehtimään jätetyt äyriäisetkin vain virran vietäviksi, ainakaan minkäänlaista tiedostusta saati arvostusta ei ruuan jättämisestä oltu osoitettu. Spyro puuskahti itsekseen, kurottautuen sitten nakkaamaan yksinäisen kuorenpalankin rannalta virtaan, ennen kuin suoristautui palatakseen leiriin. Äh, oli tämäkin... mikään ei tainnut mennä hyvin... ja kaiketi vielä vähemmän jos Tenkalta olisi kysytty varsinkin jos tämä vielä kaiken lisäksi oli joutunut muutenkin siivoamaan heidän jälkiään. Tosin ainakin tämä näytti puuhastelevan nyt omiaan fasaaninsa kanssa kauempana saaden muutaman varovaisen, hieman hämmentyneen katseen märkien purppuraisten hiusten seasta kunnes poika käänsi huomionsa pian tästä muualle ennen kuin lepakko hoksaisi että tätä katseltiin. Sekin olisi varmaan ollut jotenkin kamalaa tämän mielestä, tai ainakaan nulikka ei aikonut ottaa riskiä.
Herättivät Tenkan askartelut kummastusta taikka ei, käännettiin huomio kuitenkin painokkaasti muualle purppuratukan astellessa vettä kuontalostaan puristellen takaisin sammuneen nuotion äärelle. Haekli näkyi puolestaan nukkuvan vielä varsin sikeästi ja pieneksi käpertyneenä selvästikin edelleen hyvin uuvuksissa, saaden Spyron tuntemaan hieman huonoa omaatuntoa viimein korottaessaan ääntään herättääkseen nuorukaisen. Kuka ties kuinka kauan tämäkin oli valvonut ennen kuin oli nukahtanut tulen ääreen... eh, mutta kaiketi ei auttanut kuin toivoa että tämä oli ehtinyt nukkumaan jonkin aikaa, poika ei voinut olla epäilemättä että kauempana puuhasteleva Tenka olisi hyvinkin voinut vain jättää heidät jälkeen varsinkin viimeöisen kömmähdyksen jäljiltä jos he eivät olisi sattuneet heräämään itse ajoissa. Ainakaan lepakko ei ollut tehnyt elettäkään yrittääkseen herättää ketään, siitä huolimatta että tällä oli kyllä ollut painavaa kritiikkiä odottamassa heti kun joku kehtasi avata silmänsä. Kenties Haekli oli jotenkin tietoinen tästä tämän tuntuessa olevan jokseenkin vastahakoinen heräämisensä suhteen, ja vaikka puhe saikin tässä jonkinlaisen reaktion aikaan näkyi tämä enemmänkin käpertyvän tiukemmin kasaan. Nuotion ääreen astellut Spyro jäi hetkeksi vilkuilemaan vuoroin unen kanssa painiskelevaa nuorukaista ja kauempana puuhastelevaa Tenkaa (jälkimmäistä huomattavasti enemmän varuillaan) ehtien jo harkitsemaan josko olisi pitänyt yrittää uudestaan vaikka empikin patistella väsynyttä ja jokseenkin surkean oloista Haeklia, mutta ei lopulta ehtinyt niin pitkälle kun nuorukainen viimein sätkähti reporankana selälleen saaden pojankin hätkähtämään hieman. Eh, no. Niin vastahakoiselta kuin touhu näyttikin niin ainakin toinen taisi olla jokseenkin tulossa tolkkuihinsa.... kenties.
Lopulta purppuratukka päätyi jättämään soturin heräilemään omaan tahtiinsa istahtaen itse sammuneen nuotion toiselle puolelle sukimaan märkiä hiuksiaan. Kieltämättä touhu sai yhden jos toisenkin huolestuneen katseen kun Haekli päätyi vain lätkäisemään käsivartensa silmilleen ennen kuin tämä viimein taisi tulla tarpeeksi tolkkuihinsa hoksatakseen että jotain oli meneillään ja hapuillen jopa jonkinlaisia ymmärrettäviä sanoja. "Huomenia" nulikkakin myötäsi puolivillaisen siistiytymisensä lomasta nuorukaisen viimein vääntäytyessä vaivoin istualleen. Kaiketi tämä oli tokenemaan päin vaikka näyttikin kaikkea muuta kuin tyytyväiseltä ja käytti vielä tovin jos toisenkin silmiensä hieromiseen. Jossain määrin vaivattomammin (vaikkakin huomattavasti syyllisemmin elkein) herännyt Spyro vilkaisi tätä jälleen hieman huolissaan kunnes Haeklin aivastus ja kommentti kylmästä sai pojankin niiskaisemaan ja jäämään hetkeksi hieromaan kylmästä vedestä kohmeisia käsiään. Olihan aamu jo huomattavasti lämpimämpi kuin yö oli ollut, mutta nytkin viittaansa kääriytynyt ja märkähiuksinen nulikkakin tunsi olonsa viileäksi joten saattoi vain kuvitella kuinka kylmissään vähäpukeinen Haekli mahtoi olla. Se myötäsikin toteamusta epämääräisellä puuskahduksella ja melkoisen painokkaalla nyökkäyksellä, silmäten hieman empien sammunutta nuotiota kaiketi harkiten josko tälle olisi pitänyt tehdä jotain. Jos juuri heränneen Haeklin kommunikaatio oli jokseenkin hataraa ja ontuvaa, ei nulikkakaan lopulta tuntunut olevan hirvittävän monisanaisella päällä harhautuen itsekin jäämään hetkeksi istumaan paikoilleen haukotellen ennen kuin se kuitenkin säpsähti kuin käyden jälleen hieman syylliseksi moisesta ja päätyi syystä tai toisesta nykäisemään jälleen hupun päähänsä kosteista hiuksistaan huolimatta.
Kun jokseenkin paleleva ja eittämättä melko surkean näköinen Haekli myönsi ahertaneensa varsin myöhään miekkansa kanssa tämä sai osakseen jälleen pienen vilkaisun kunnes poika lopulta nyökkäsi näyttämättä kovinkaan yllättyneeltä asiasta. "Arvelinkin" se kuittasi kuin tämä olisi juuri vahvistanut jotakin ennen kuin se päätyi viimein vain huokaisemaan hieman pyyhkäisten hiuksia silmiltään puolihuolimattomalla kädenliikkeellä. Ilmeisesti asian laita oli kuten hän oli epäillytkin ja Haekli oli torkahtanut uupumukseensa miekkansa kanssa ahertaessaan... eh, kaipa se oli ymmärrettävää kaiken eilisen jäljiltä. Tämä näytti vieläkin kaikkea muuta kuin hyvävointiselta. Eh, no. Kaipa mitä oli tapahtunut oli jo tapahtunut, ja poika päätyikin ohittamaan aiheen siitä kuka oli torkahtanut ja milloin jokseenkin vähin äänin, vaikka Tenka saikin jälleen levottoman vilkaisun. "Toivottavasti se tuli sitten edes parempaan kuntoon. Ja ne vaatteet. Äh. Kai se olis ollut hyvä olla rauhassa vielä vähän aikaa, mutta Tenka aikoo kai jo vuorille asti tänään. Jos olis edes jotain aamupalaa, mutta... ei kai voi mitään" poika huokasi jokseenkin pahoittelevaan sävyyn hieraisten itsekin ohimennen voipuneesti kasvojaan hihallaan. Haeklin varsin surkea toteamus siitä ettei eilinen ollut ollut lähellekään parhaasta päästä sai pienen irvistyksen käymään Spyronkin kasvoilla sen vilkaistessa jonnekin alajuoksun suuntaan olkansa ylitse kunnes esiin pyrki epämääräinen ähkäisy. Kokemus oli kieltämättä ollut kamalin vähään aikaan, ja poikakin muisteli tätä kaikkea muuta kuin lämmöllä. Ehh, ehkä ei kannattaisi mainita toiselle mitään Tenkan löytämistä jäljistä, ainakaan vielä...
"Äh. Ei kyllä. Ihan tarpeeksi kamalaa tällainen aina, vaikka viime kerrasta onkin vähän aikaa" purppuratukka myötäsi hieman jupisten huppunsa alta nojautuen hieman eteenpäin nojaamaan polviinsa. Vaikka ei selvästikään ollutkaan hyvillään eilisen koettelemuksista vaikutti se kuitenkin enemmän tuskastuneen synkeältä kuin suoranaisesti gnollihyökkäyksestä traumatisoituneelta... oikeastaan se tuntui jälleen vilkaisevan vaivihkaa Haeklia enemmän huolissaan huppunsa varjoista. "Mitenkäs se käsi?" se tiedustelikin pian, ennen kuin vilkaisi jälleen empivästi omiin oloihinsa vetäytynyttä Tenkaa. Nulikalla ei vieläkään ollut varsinaisesti aavistusta mitä tämä edes teki, mutta... kenties heillä nyt kuitenkin olisi vielä hetki aikaa. Toivottavasti. "Äh, odotas. Puita on vielä, jos vielä ollaan vähän aikaa niin... ehkä ehditään lämmittelemään hetki" poika totesi viimein, kurottaen viimeisiä maassa lojuvia oksia. Tuskin pienen tulen tekemisessä kauaa menisi, ehkä lämmin nuotio parantaisi hieman oloa... tai niin purppuratukka ainakin toivoi hapuillessaan tuluksiaan vyöltään, vaikka jo hieman puoliksi pelkäsikin että Tenka saisi päähänsä haluta lähteä välittömästi liikkeelle hoksatessaan heidän kummankin heränneen. Tai ehkä tämä ei vain haluaisi että nuotiota enää tehtäisiin... eihän sitä tästä lepakosta koskaan tiennyt mitä tämä päättäisi paheksua.
|
|
|
Post by submarine on Jul 7, 2014 17:20:08 GMT 3
Tunnelma taisi heti aamusta olla huomattavan maassa, mikä ei kaiketi ollut erityisen yllättävää. Eilisen jäljiltä ei tainnut olla juuri hurrattavaa kenelläkään, eikä suunta johon aiottiin tainnut oikein lupailla ainakaan erityisen paljoa parempaa tulevan varalle. Ei kukaties hirvittävällä tavalla huonompaakaan, mutta vaaroja kohtihan tässä oltiin menossa. Eikä se oikeastaan tuntunut ainakaan Haeklista yhtään sen vähemmän epävarmalta edes aamusta. Hän oli kyllä lupautunut mukaan, ja aikoi kaiketi pitääkin lupauksensa, mutta ei se silti tehnyt edessä häämöttävistä vuorista hiukkaakaan kutsuvamman näköisiä. "Sitten... on kai parempi vain laittaa valmiiksi ja lähteä", Haekli vastasi jokseenkin vaisusti Spyrolle, kuin poika kertoi lähdön olevan pian jo käsillä. Olipa Tenka nyt mitä olikaan, taisi tämä tietää silti näistä asioista huomattavasti paremmin. Olisi kai kaikesta huolimatta parempi pysyä tämä kannoilla, jos tässä kerran oltiin menossa ties miten vaarallisiin raunioihin. Epämiellyttäväkin opas oli parempi kuin sokeana räpiköinti... tai jotakin sellaista kaiketi. Ainakin ravut olivat nähtävästi kelvanneet lepakolle. Joka tapauksessa nuorukainen alkoi vetää vaatteita päälleen sekalaisessa järjestyksessä. Ne olivat yön aikana kaiketi kuivuneet ainakin noin nyt suunnilleen, eivätkä olleet enää aivan yhtä saastaisiakaan. Kukaties niissä oli edelleen tummia tahroja, mutta hän ei halunnut katsoa niitä liian tarkkaan. Ainakin ne lämmittivät huomattavasti paremmin kuin pelkkä paljas nahka.
Haekli tuli ohimennen suoneeksi Spyrolle jonkinlaisen myöntävän, vaisun äännähdyksen, kun poika myönsi eilisen olleen melko kamala. Hän ei ollut varma olisiko käyttänyt sellaisia sanoja, mutta ei hän toisaalta ollut varma miten hyvin sitä sanoilla saattoi muutenkaan kuvata. Kaiketi "kamala" oli vähemmän epäkelvosta päästä, ainakin. Hän ei katsonut toista kohti, vaan oli kiinnostuvinaan nutustaan löytyneestä reiästä hetkeksi, tuijottaen vain sitä visusti. Pieni niiskaisu pakeni ilmoille, mutta nuorukainen itsekään ei ollut oikeastaan aivan varma, johtuiko se kylmyydestä vaiko... noh, jostakin muusta. Joka tapauksessa, hän tuijotteli nutunhelmaan rispaantunutta reikää aikansa, kunnes pudisti päätään ja vilkaisi sitten Spyroon kun tämä kohotti taas ääntään. Ja sitten käteensä, joka nyt oli tullut puheeksi. "Eh, siinähän se. Edelleen kiinni ranteessa", Haekli tokaisi, yrittäen kuulostaa jossain määrin kepeältä kohottaessaan kätensä näkyville. Se taisi epäonnistua melkoisen pahasti, mutta käsi nyt oli edelleen ainakin mitä oli. Tikit pitivät yhä napakasti haavaa kiinni, vaikka se jomottikin nyt juuri kuten tällainen haava tuppasi tekemään. Harmaa nahka oli saanut kepeän punaisen sävyn sen ympäriltä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sitten ähkäisi ja pudisti päätään melkein pahoittelevasti. "Anteeksi, se on sellainen... vitsi. Aina kysyttiin että miten jokin haava ja sitten sanottiin että edelleen siinä", nuorukainen totesi lopulta, huokaisten uudelleenkin. "Ei se ollut hauska edes silloin", hän puuskahti lopulta, tuntien itsensä kaiketi hölmöksi kun oli edes yrittänyt moista tai ottanut asian esiin. Eh, vaikka kaipa sekin riitti kertomaan ettei kädellä ainakaan ollut hirvittävää hätää juuri nyt. Tai jotakin.
Spyro alkoi äkkiä touhuta jäljellä olevien vähien puiden kanssa, ilmeisesti päätellen Haeklin sanoista, että hän kaipasi tulta. Hän kuitenkin jäi seuraamaan pojan toimia hetkeksi kulmat hieman kohoillaan, ennen kuin äännähti sitten kieltävästi ja kukaties hieman turhautuneestikin. Kukaties oli mukavaa että poika halusi auttaa, mutta toisaalta jo kaikki tähänastinenkin käden ja kaiken muunkin kanssa oli hyvin... tuskastuttavaa. Ei hänen kuulunut olla se joka tarvitsi koko ajan apua, eh. "Kiitos, mutta kyllä tämä tästä. Ei tässä mitään tulia tarvita", nuorukainen tokaisi lopulta, kohottaen kättään jossain määrin torjuvasti nulikalle. Ehkäpä tuli olisikin ollut tervetullut hetkeksi, mutta tyhjänpanttina vieressä istuskelu samalla kun toinen pakersi jotakin sellaista ei. Hetkeksi hän jäi vilkuilemaan kiusaantuneesti ympärilleen, ennen kuin sitten keksi jäädä tuijottamaan jossakin kaukana häämöttävien vuorien suuntaan. "Eh, tuonne on kyllä melkoisesti matkaa. Mutta ehkä me sitten ehdimme sinne vielä tänään. Ei kyllä ehdi juurikaan pysähdellä", Haekli mietti ääneen kuin kyseessä olisi ollut suurikin oivallus... tai ainakin siihen malliin että mietti nyt mieluummin tätä asiaa. Se ei toden puhuen ollut ainakaan varsinaisen mukava, eh. Eilenkin oli kuljettu rivakkaan tahtiin kaiken siihen asti tapahtuneen jälkeen koko matka tänne, ja nyt oli ilmeisesti tarkoitus taittaa huomattavasti pidempi matka vähintään samaa tahtia. Ohimennen nuorukaisen katse käväisi yhä sivummalla omiaan touhuavassa Tenkassa, mutta hän ei kuitenkaan sanonut mitään asiasta - mutristi oikeastaan suutaan vain tiukemmin kiinni. Hänellä oli paha aavistus, ettei tämä aikoisi tehdä itsestään ainakaan yhtään tähänastista pidettävämpää matkan aikana... todennäköisesti vain päin vastoin. Mutta ilmeisesti tämä ainakin osasi asiansa, tai niin hän oli ainakin ymmärtänyt. Kaipa se tarkoitti jotakin edes...
|
|
|
Post by spyrre on Jul 9, 2014 3:48:33 GMT 3
Kenelläkään sammuneen nuotion ääressä kyyhöttävistä ei tainnut olla olossaan kehuttavaa, kyseenalaisen herätyksenkin vaatiessa veronsa mielialasta. Varsinkin myöhään yöhön ahertanut Haekli sai myötätuntoisen katseen purppuratukan suunnalta tämän sinnitellessä hereille, töksäyttäen ilmoille melkoisen innottoman kuittauksen Tenkan lähtömääräyksestä. Tämä sai Spyronkin huokaamaan hieman sen kuitenkin myötäillessä toteamusta pienellä nyökkäyksellä laskien hetkeksi katseensa jonnekin alaviistoon. "Äh. Niin kai. Kai... se on vaan parasta päästä sinne nopeasti" poika arveli vaikkakin hieman puolivillaisesti nykien märkää hupun alta törröttävää hius-suortuvaa ennen kuin puuskahti ja lykkäsi sen pois tieltään takaisin jonnekin päähineen alle. Ei tainnut olla mikään ihmekään kuinka sekava koko kyseenalainen kuontalo oli, mokoma ei tuntunut saavan olla rauhassa sitten millään. "En kyllä tiedä miksi sinne on niin kiire, mutta... kai on hyvä päästä äkkiä poiskin. Varmuuden vuoksi ainakin" lisättiin hetken kuluttua aavistuksen epävarmaan sävyyn, nulikan viimeistellessä pohdinnan pienellä olkapäiden kohautuksella. Kaiketi sekään ei ollut erityisen innostunut Tenkan kiireestä ja hoputuksesta tuntien eittämättä itsekin olonsa vielä jokseenkin voipuneeksi, mutta... kaipa sekin järkeili että lepakkoa taisi olla paras totella tähän hätään suuremmin luimistelematta, vaikka olento ei tätä helpoksi tehnytkään. Lopulta se että edessä olisi rankka reissu ei ollut tullut yllätyksenä kenellekään.
Haeklin alkaessa hiljakseen pukeutua jäi Spyro puolestaan paikalleen, itsekin jokseenkin vaiteliaana niskaansa kyhnyttäen samalla kun tarkkaili puolella silmällä varmuuden vuoksi Tenkan liikkeitä kauempana, kuin olisi epäillyt tämän vielä päättävän jatkavansa sittenkin mielummin matkaa yksin ja livahtavan. Tosin tällä näkyi kuitenkin olevan omat touhunsa mistä Spyro ei tosin osannut arvioida oikein mitään. Huomion kääntyikin varsin pian jälleen muualle vaikkakin vähän vähemmän mukavan puheenaiheen merkeissä joka sai selvästi Haeklinkin kärvistelemään. Lopulta purppuratukkakaan ei muistellut gnolleja mielellään ja jättikin näiden pohdinnan sikseen tiedustellen sen sijaan nuorukaisen kokoon kursitusta kädestä. Tämä oli kuitenkin näyttävänyt eilen vielä varsin ikävältä eikä nulikka ollut erityisen perillä pitikö tällaisille tehdä vielä jotakin vielä melko vähäisine kokemuksineen moisten hoitotoimenpiteiden suhteen. Toisen tokaisu sai kuitenkin aikaan pienen huolestuneen kulmien rypistyksen kun nuorukainen kuittasi käden olevan sentään kiinni vielä siellä missä pitikin, soturin kuitenkin kuulostaessa kaikkea muuta kuin niin keveältä kuin taisi yrittää. Poika suoristautui hieman silmäten näytettyä haavaa kuin olisi yrittänyt varmistaa ettei käsi varmasti olisi putoamassa mihinkään jos se niin saattoi tehdä... vaikka tämä ei kaikeksi onneksi tainnut osoittaa merkkejä moisesta vaikka punottikin harmaahkon ihon keskeltä rumien esiin törröttävien tikkien ympäriltä. Näky ei ollut varsinaisesti kaunis ja kieltämättä näyttikin kipeältä mutta ei kaikeksi onneksi erityisen uhkaavalta ainakaan purppuratukan silmään, kunnes nuorukainen kuitenkin viimein ähkäisi vaivautuneena pahoitellen kyseenalaista vitsintapaista. Oikaisu sai kieltämättä purppuratukasta irti jokseenkin helpottuneemman puuskahduksen.
"No se vielä olis puuttunut että ei olisi" se tokaisi irvistäen hieman ajatukselle. Lopulta tilanne oli varmasti ihan tarpeeksi ikävä jo ihan näinkin tähän hätään ja varsin pian hiiltyneitä nuotionjäänteitä vilkuillut poika päätyikin hapuilemaan lisää tulentekotarpeita, kaiketi arvellen että hetki liekkien ääressä saattaisi auttaa edes vähän synkistyneeseen tunnelmaan. Tosin Haekli ei tuntunut lopulta olevan samaa mieltä saaden purppuratukan pysähtymään ja katsahtamaan tätä jo joitain oksia käsissään kunnes hetken emmittyään puuskahti uudestaan ja jätti nämä sikseen, vaikkakin hieman vastahankaisesti. "Äh. Ehkä ei sitten. Jos kohta mennäänkin" se kuittasi vaikkakin aavistuksen pettyneeseen sävyyn, vetäisten sitten jälleen polvensa ylös rintaansa vasten. Paremman puutteessa se jäikin kyhjöttämään paikoilleen näihin nojaillen vaikka vilkaisikin haikeasti nuotionjäänteiden suuntaan hieman jalkojaan heilutellen. Hetken sekin lähinnä vilkuili lievän levottomasti ympärilleen kunnes Haeklin toteamus vuorista sai jälleen tummat silmät nousemaan ja kääntymään myöskin kaukana siintävien huippujen suuntaan. "En tiedä... onhan sinne kyllä. Kai Tenka ajattelee että ehditään, mutta.... äh. Kaikki on niin hidasta kävellen" purppuratukka puuskahti hiemen huppunsa uumenista mittaillen etäisyyttä itsekin jokseenkin arvioivan näköisenä... ja syystä tai toisesta aavistuksen haikeana. Lepakon ilmaantuessa jälleen mieleen kääntyi katse jälleen hieman varautuneena Tenkan suuntaan, nulikan tällä kertaa jäädessäkin hetkeksi seuraamaan tämän touhuja. Se ei ollut varsinaisesti pistänyt merkille linnun jonka kanssa tämä puuhasteli kadonneen jossain välissä mutta siellä se jälleen oli... räikeänä ja jokseenkin hämmentävänä otuksena johon Tenka näytti melkoisen keskittyneeltä. Myönnettäköön ettei lepakko ollut antanut itsestään mielikuvaa jonakuna joka pitäisi mukanaan lemmikkieläimiä huolehdittavana ihan vain seuran vuoksi, vaikka fasaani kieltämättä olikin kaikkea muuta kuin tavanomainen eläin. Kai. Jotain outoa siinä ainakin oli, vaikkei Spyro ollut varsinaisesti saanut katsottua lintua tarpeeksi läheltä päätelläkseen mikä tässä mätti. Jotenkin hän tosin epäilikin ettei Tenkakaan olisi arvostanut moista yritystä päätellen siitä miten tämä tuntui arvostavan yksityisyyttään muutenkin.
"Ehh. Mitähän se edes puuhaa. Jotenkin... en olis uskonu että se edes pitää eläimistä. Sitä kun ei saa syödäkään" poika pohti puoliääneen hetken lepakkomaisen olennon ja linnun suuntaan vilkuiltuaan, madaltaen ääntään kaiketi peläten että vaikuttavat hörökorvat omaava Tenka saattaisi kuulla. Kaiketi purppuratukka ei ollut muutenkaan aivan varma lintujen päälle päätellen siitä kuinka varsinkin viimeinen asia tuntui oudoksuttavan, mutta poika osasi jo arvata ettei tätä kannattaisi varmaan kysyä ainakaan Tenkalta itseltään. Eläimistä puheenollen, näitähän taisi olla lähistöllä useampikin. Ei vaatinut paljoakaan hakemista löytää valkoturkkinen katti vähän matkan päästä, tuijottelemassa myöskin jokseenkin valppaasti eteenpäin kaiketi hoksattuaan myös Tenkan luona häärivän korean linnun. Spyro vilkaisi otuksen suuntaan hieman varautuneena siltä varalta että tämä kiinnostuisi fasaanista liikaakin, yrittäen ohimennen hakea katseellaan Haeklin koiraakin. Olisi kaiketi parasta pitää nämä kaikki näköetäisyydellä, lähtö kuitenkin luultavasti koittaisi heti kun Tenka saisi askareensa tehtyä... mitä tämä sitten tekikään.
|
|
|
Post by submarine on Jul 9, 2014 16:24:28 GMT 3
Tulta ei sitten tehty, kun Haekli niin meni vaatimaan. Spyro vaikutti oikeastaan melko pettyneeltä koko asiasta, ja hetkeksi nuorukainen jäi aavistuksen hankalana vilkuilemaan tähän. Ilmeisesti poika olisi mielellään lämmitellyt itsekin. Hän oli olettanut tämän pystyttävän nuotiota vain hänen vuokseen, mutta se oli tainnut oikeastaan olla varsin itsekeskeinen oletus, eh. Hämillään hän raapi niskaansa, miettien olisiko pitänyt kehottaa toista kuitenkin vain jatkamaan, mutta se olisi kaiketi mennyt melkoisen sekaiseksi jo tässä kohtaa. Ja sitä paitsi, jos kerran tässä tosiaan aiottiin kohta jo lähteä, niin ehkä tulen tekeminen oli muutenkin hieman hätiköityä. Olisi saattanut vaikka jäädä palamaan lähtiessä, eikä se olisi ollut hyvä kaiketi minkään kannalta. Spyro unohti asian lopulta varsin nopeasti, kun vuoret tulivat puheeksi, vaikka olikin eittämättä melkoisen turhautunut edessä olevasta matkasta. Tämän sanoissa oli siltikin jotakin hieman outoa, joka sai nuorukaisen vilkaisemaan tätä kulmat hieman koholla, tietämättä oikein suoralta kädeltä mitä vastatakaan. Ohimennen hän tuli vilkaistua ympärilleenkin, mutta sekään ei oikeastaan paljastanut mitään varsinaisia vaihtoehtoja kävelemiselle, ei edes noin nyt teoriassa. "Eh, niin no. Täällä olisi aika vaikea ratsastaakaan. Ja joet eivät virtaa vuorille vaan poispäin niistä. Tuo kääntyy varmaankin kohta pois reitiltä", Haekli lopulta vastasi kaiketi niin avuliaasti kuin pystyi, osoittaen vieressä virtaavaa vettä jopa siihen malliin, että mahdollisesti tiesi jotakin maantiedon perusasioista. Sitä seurasi hetken hiljaisuus, ennen kuin nuorukainen sitten vilkaisi vielä ylös ja hymähti puolittaisesti. "Eikä kukaan meistä ainakaan osaa lentää", hän tokaisi, kaiketi jonkinlaisena uutena yrityksenä keventää hieman tunnelmaa. Sekin taisi lopulta tosin jäädä enemmänkin vain melko suoraksi ja tökkäiseväksi toteamukseksi, ja hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen nuorukainen yskäisikin jokseenkin kiusaantuneesti, kiinnostuen taas hetkeksi melkoisesti jostakin nuttunsa kulmasta.
Lentävistä puheenollen, Spyro tuntui paremman puutteessa jääneen tuijottelemaan Tenkaa, joka puuhasi tosiaan jotakin oudon lintunsa kanssa kauempana. Haekli räpäytti silmiään tämän puhuessa ja vilkaisi sitten kertaalleen poikaa ennen kuin jäi myös tuijottamaan lepakkomaisen tapauksen selkää tajuttuaan mistä oli kyse. Eh, kieltämättä koko touhu (ja koko tapaus muutenkin) vaikutti melkoisen kyseenalaiselta, vaikka nuorukainen epäilikin tajuavansa asiaa edes vähän paremmin. Eh, tai siis, hänellä taisi olla ainakin etäinen käsitys siitä minkätyyppistä lepakko nyt puuhasi jos ei muuta. Kai. "Eh, niin no. Se ei taida olla ihan tavallinen fasaani", Haekli vastasi Spyrolle aivan yhtä matalaan ääneen, niin turhan ilmeinen kuin mokoma toteamus taisikin olla, vilkaisten poikaa uudemmankin kerran ennen kuin jatkoi lepakon seuraamista pää hieman kallellaan. "Tai siis. Se taitaa olla jokin... taikaotus tai sellainen. Sellaisia voi kai tehdä. Niillä on kuulemma jotakin voimia tai sellaista. Minä... luin siitä kerran. Ehkä tuo tarkastaa sitä tai tekee jotain mitä pitää tehdä että se toimii tai jotakin", Haekli kuiski aavistuksen haparoiden puoliääneen. Eh, hänellä ei lopulta ollut mitenkään selkeää käsitystä näistä asioista, mutta kaiketi jonkinlainen etäinen perusymmärrys kuitenkin. Tai siis, ainakin hän tiesi kaiketi että moisia olentoja oli edes olemassa. Vaikka hänellä ei ollutkaan aavistustakaan, miten outo lepakkomainen vaeltelija oli sellaisen löytänyt. Olivat kuitenkin kaiketi melko arvokkaita ja harvinaisia ja varjeltuja. Äkkiä Haekli säpsähti ja ähkäisi, sillä melkeinpä heti kun hän oli saanut sanottua sanottavansa, vilkaisi Tenka äkkiä kaksikkoa kohti. Pieni mustasilmäinen katse oli taas yhtä tutkimaton kuin kaikki muukin, mutta se ei millään tuntunut pelkältä sattumalta. Tällä oli kuitenkin... melkoisen suuret korvat. Kiireesti, melkein kuin jostakin rötöksestä kiinni jäänyt pikkupoika, Haekli laski katseensa maata kohti. Se tuntui turhalta, ei muualle vilkuilu mitään muuttaisi, mutta ei hän sitä juuri miettinyt. Se nyt vain oli ensimmäinen asia jonka hän vaistomaisesti teki.
Hetken verran Tenka tuijotti olkansa ylitse, kiinteästi ja suoraan kohti. Mutta joko lepakolla ei lopulta ollut mitään sanottavaa, tai sitten tämä uskoi viesin menevän perille pelkällä tuijotuksellakin (tai sitten, niin epätodennäköistä kuin se olikin, tämä nyt vain oli sattunut vilkaisemaan kohti juuri oikealla hetkellä), sillä aikansa kyräiltyään tämä palasi takaisin omiin touhuihinsa mitään sanomatta tai tekemässä. Haekli päästi kevyen huokauksen, vilkuillen hetkisen lepakon perään varmistuakseen että tämä tosiaankin oli palannut omiin touhuihinsa, ennen kuin vilkaisi Spyroon. "No, se on kaiketi jokin. Ei siitä varmaan haittaa ole", nuorukainen lisäsi vielä puoliääneen. Sitten paremman puutteessa hänkin vilkaisi ympärilleen, etsien kaiketi pojan tapaan muita eläimiä (jotka kaikki olivat todennäköisesti huomattavasti vähemmän outoja) joita lähistöllä olisi pitänyt olla. Kaiketi Spyrolle kuuluva kissa löytyikin melko helposti, mutta jokin toinen loisti poissaolollaan. Hetken verran Haekli vilkuili ympärilleen ja haravoi katseellaan metikköä erottaakseen jostain laihan, ruskean koiran, mutta sitä ei lopulta tainnut näkyä yhtään missään. Ei leirin ympäristössä taikka näköetäisyydellä metikössäkään. Hän päästi lopulta hieman hankalan äännähdyksen, mutta totta puhuen nuorukainen ei varsinaisesti näyttänyt huolestuneelta. Eh, koira taisi lopulta tulla ja mennä miten mieli. Ei se yleensäkään pyörinyt aivan vieressä. Oli... jossakin. Paikka taisi olla kyllä aika huono sellaiseen, mutta... noh. Lopulta eläin tuntui selviävän melkoisen hyvin kaikesta tällaisesta. Kukaties paremmin kuin vaikkapa hän itse, kun nyt vaikka rumasti tikattua kättä katsoi...
"Eh, pitää varmaan täyttää ainakin vesinassakat ja muuta. Tuo joki ei tosiaan mene vuorille asti. Ainakin viimeistään sitten kun kääntyy pois", Haekli hetken hiljaisuuden jälkeen tokaisi, kaivaten kaiketi puhuttavaa enemmän kuin mitään muuta. Eh, hän ei välttämättä vieläkään ollut erityisen sinut koko nykyisen tilanteen kanssa, ja takaraivossa pyöri edelleen tietty rauhaton pelko. Kaiken kaikkiaan tässä nyt oltiin varsin oudossa tilanteessa. "Eh, tuolla vuorilla ei ainakaan ole paljoa vettä. Vaikka kai onneksi ehkä lähteitä tai jotakin. Toivottavasti siellä ei ole paljoa muutakaan, paitsi se temppeli siis. Siinä on varmaan ihan tarpeeksi", nuorukainen jatkoi, tuijotellen taas vuoria kohti. Kaiketi nekin olisivat lähitulevaisuudessa muuttumassa vain jostakin ikävästi häämöttävästä huomattavasti konkreettisemmiksi. Ja jos moniin kertomuksiin ja yleiseen varoitteluun oli uskominen, odotti vuorilla harvemmin ainakaan mitään hyvää. Hirviöitä tai rosvoja tai jotakin muuta outoa ja kamalaa. Sellaisilla kai useimmiten peloteltiin, vaikka toisaalta oli kaiketi kokonainen lauma vähemmän outojakin vaaroja. Kuten vyöryvät kivet, tai putoaminen, tai noin nyt vaikkapa käärme jossakin onkalossa. Eh, vaikka eivät häntä niin ne vain vuorien itsensä tuomat vaarat juuri arveluttaneetkaan. Hänellä oli taito ja kyky selvitä sellaisista. Kaikki muu, villieläimistä kammottaviin otuksiin, oli se joka sai hänet vaihtamaan epämukavasti asentoaan jo niiden pelkästä tuijottelustakin...
|
|
|
Post by spyrre on Jul 11, 2014 4:10:28 GMT 3
Edessä taisi sitten olla pientä hieman vaivautunutta istuskelua nuotionjäänteiden ääressä lähtöä odotellen, kummankin vieläkin hieman voipuneelta näyttävän nuorukaisen toipuessa omasta kyseenalaisen herätyksestään. Käytännössä varusteeton Spyro olisi kaiketi kaivannut kuitenkin edes jotain tekemistä hieman levottomasta liikehdinnästä päätellen kun tulen tekeminenkin jäi suunnitelmista, mutta harhautui tästä sentään pian kun jonkinlainen puolittainen keskustelu saatiin itämään. Kaipa Tenka halusi jo tänään melkein perille saakka mutta vuorille oli kyllä vielä matkaa, saaden pojankin hieman kyseenalaiselle kannalle siitä miten tänne saakka edes jalan ehdittäisiin.... toivottavasti lepakko ei kaavaillut juoksuttavansa heitä koko matkaa tai jotain muuta vastaavaa. Hieman tuskastunut Spyro ei tainnut heti edes hoksata Haeklin pientä kyseenalaista reaktiota tokaisuunsa siitä kuinka hidasta matkantaitto jalan oli pojan jäätyä itsekin hetkeksi silmäilemään etäällä häämöttävien vuorien suuntaan ennen kuin kohta havahtui siihen että oli tainnut sanoa ääneen jotakin hieman outoa nuorukaisen vastatessa. Syystä tai toisesta se käänsi nopeasti katseensa muualle epämääräisesti liikahtaen, ennen kuin päätyi jälleen hieraisemaan takaraivoaan pienen yskähdyksen keralla. "Eh. No juu. Se helpottais varmaan paljon" se kuittasi naurahtaen aavistuksen kiusaantuneeseen sävyyn toisen ontuvan humoristiseen tokaisuun lentämisestä ennen kuin puraisi hieman alahuultaan ja vaikeni, kuitenkin päädyttyä pienen ympäriinsä pälyilyn jälkeen nyökkäämään Haeklin muille pohdinnoille. Ei sillä että hänellä olisi mitään kokemusta ollut niin hevosista kuin veneistäkään tai että hän olisi varsinaisesti näitä tullut edes ajatelleeksi ennen kuin nuorukainen otti nämä esiin, mutta... ehh. Umpikorvessahan sitä oltiin, ei siitä päässyt mihinkään. Ehh, ehkä oli vain parasta olla hiljaa ennen kuin lipsauttaisi jotain muuta kyseenalaista... Nuorukainenkin lopulta näytti jo kääntäneensä huomionsa muualle kaiketi jäätyään tutkailemaan nuttunsa kuntoa, mikä oikeastaan sopi purppuratukallekin tämän päästessä pudottamaan puheenaiheen vaikka tästä seurasikin jälleen hetken verran vaiteliasta istuskelua... josta poika taisi kuitenkin olla tähän hätään hieman kiitollinenkin.
Tovin verran kumpikin taisikin keräillä ajatuksiaan jokseenkin vaiti, kunnes Tenkan hieman kummastuttavat touhut kauempana viimein nappasivat tämän suuntaan pälyilevän Spyron huomion. Hetken vilkuiltuaan tämä päätyikin mutisemaan hieman oudoksuvan huomionsa ilmoille kaiketi kun ei onnistunut itse oikein ottamaan asiasta selkoa, saaden Haeklinkin katsahtamaan lepakon ja tämän linnun suuntaan. Hieman yllättäen tällä taisi olla jopa jonkinlainen selityskin asiaan mitä purppuratukka ei ollut tainnut odottaa, tämän katsahtaessa nyt nuorukaista jokseenkin ihmeissään tuon todetessa että kyseessä tai olla jonkinlainen.... taikafasaani. Joka oli tehty. Jotenkin? Poika jäikin kuuntelemaan oikeastaan melko uteliaana kallistaen hieman päätään samalla kun vilkaisi hetken hieman hapuilevaa selitystä sulateltuaan jokseenkin uusin silmin oudon linnun suuntaan päästäen pienen valaistuneen äännähdyksen. Aihe oli selvästikin uusi ja outo ansaiten pienen skeptisen kulmien rypistyksen, mutta kaipa tämäkin selitys oli valaissut paljon siinä vaiheessa kun nulikka ei ollut selvillä ollenkaan koko asiasta. Vaikka oli silti aika hämmentävää kuinka elävältä lintu vaikutti jos se ei edes ollut oikea eläin (kai?) vaan jotain joka oli--- Äkkiä pohdiskelut kuitenkin keskeytti Tenka, joka yhtäkkiä kohottikin katseensa puuhistaan luoden varoituksetta jokseenkin pistävän katseen taakseen nuotiolla supisevaan kaksikkoon saaden Spyronkin hätkähtämään kuin rysän päältä yllätettynä ja kääntämään pikaisesti päänsä jonnekin vastakkaiseen suuntaan kuin olisi koko ajan tuijotellutkin jonnekin ihan muualle. Ei kaiketi kovin hienovaraista, mutta.... yritys hyvä kymmenen? Kieltämättä päätään nosti kuumottava epäilys että suurikorvainen olento oli saattanut kuulla mikä sai nyt antaumuksella jonnekin joen suuntaan pälyilevän Spyron irvistämään huppunsa alta, kunnes se viimein uskaltautui vilkaisemaan varuillaan uudemman kerran Tenkan suuntaan nähdäkseen tuijottiko tämä vielä kohti. Kaiketi pieneksi helpotukseksi tämä oli jälleen palannut touhuihinsa mitään ainakaan vielä sanomatta tai tekemättä, hätkäytettyään ihmetteleviä kyräilijöitä pahanteostaan. Spyro tosin ei ollut aivan varma miksi fasaanin katsominen olisi ollut mitenkään erityisen paha asia, mutta lepakko ei selvästikään ollut pitänyt siitä eikä poika tainnut olla halukas ottamaan tähän hätään riskiä, jääden sen sijaan tuijottelemaan jälleen jonnekin alaviistoon.
Kun tilanne näytti rauhoittuneen rohkeni purppuratukkakin päästämään epämääräisen puuskahduksen huppunsa uumenista, tämän kohta kohauttaessa hieman olkapäitään Haeklin hiljaiselle kuittaukselle. "No, ei kai. Vähän outoa kyllä, eh. En tienny että eläimiä voi.... tehdä, jotenkin. Se... näyttää aika oikealta" Spyro mutisi vastaan jostain hampaidensa lomasta madaltaen ääntään vielä varmuuden vuoksi hieman lisää, ennen kuin kuitenkin taisi katsoa parhaaksi jättää linnun ihmettelyn sikseen tältä erää liian riskialttiina (vaikkakin potentiaalisen jännänä) touhuna, jääden sen sijaan vilkuilemaan ympärilleen muita eläimiä etsien. Kissa löytyikin pian mutta koiraa ei niin purppuratukka kuin Haeklikaan tainnut saada silmiinsä mikä taisi saada pojan näyttämään jälleen hieman huolestuneelta. Ainakaan valkoisen katin olinpaikka tai puuhatkaan eivät olleet mysteeri pojan päätyessä hetken fasaanin perään tuijottelevaa eläintä vilkuiltuaan katsomaan parhaaksi harhauttaa otusta touhuistaan päästämällä muutaman kutsuvan äänen tämän suuntaan... tosin, saamatta aikaan muuta kuin terävän hännänheilautuksen pienen pedon vaivautumatta edes kääntämään katsettaan. Nulikka puuskahti uudemman kerran kömpien sitten kuitenkin hieman tuskastuneesti jaloilleen tallustellen henkilökohtaisesti noukkimaan härkäpäisen otuksen maasta, tällä kertaa saaden sentään vastaukseksi protestoivan dramaattisen naukaisun ja kyseenalaista venkoamista. No, ainakaan puolivillin näköinen otus ei näreydestään huolimatta sentään purrut... ainakaan vielä.
"Eh. Itsepäinen" nulikka jupisi häntäänsä vispaavaa mutta edelleen fasaania vilkuilevaa kattia sylissään riiputtaen, yrittäen hakea epäilemättä tarkoituksella mahdollisimman hankalaksi pideltäväksi heittäytyvästä otuksesta parempaa otetta. "Pitää kai katsoa ettei Kissa kyllä mene sitten ainakaan lähelle sitä... voi olla vaarallinen" tämä arveli tallustellessaan takaisin nuotiolle, tosin jättäen hieman pieneksi mysteeriksi kumpaa tarkoitti viimeisellä arviollaan. Haeklin pohdiskellessa vesinassakoiden täyttämistä nyt kun vettä vielä oli runsaasti saatavilla se huokaisi hieman, nyökäten vaikka olikin hieman harhautunut pienen petoeläimensä yrittäessä parhaansa mukaan valua maahan tämän otteesta. "Varmaan parasta... kai se jokikin jostain vuorilta tulee, mutta ei varmaan siltikään oikeasta suunnasta. Luulisin" myötäiltiin pojan seisahtuessa jääden hetkeksi seurailemaan hieman siristellen joenuomaa katseellaan kuin yrittäen päätellä mistä tämä tarkalleen virtasi... ei kuitenkaan kovin hyvällä menestyksellä, virran kadotessa varsin pian vehreän metsän ja kivikkoisen törmän taakse kauempana kun uoma teki mutkan kaartaen pois näkyvistä. Tämän tarkkaa reittiä taisi muutenkin olla melko hankala määritellä maantasolta saaden nulikan rypistämään hieman tuskastuneesti kulmiaan, ennen kuin se kuitenkin huokaisi, jääden hetkeksi vilkuilemaan ympärilleen pienen leirin maastossa. "Toivotaan ainakin. Kai siellä ainakin näkee vähän paremmin ympärilleen kuin täällä, ja jos Tenka ainakin tietää mihin ollaan menossa...." Spyrokin arveli yrittäen kaiketi kuulostaa edes varovaisen toiveikkaalta jatkon suhteen, vaikka taisi olla ikävän selvää ettei sekään oikeastaan tiennyt mitä olisi odottanut.
Jos nulikka pisti merkille Haeklin hankaluutta tilanteen ja matkan suhteen ei poika ainakaan sanonut mitään vaikka toinen saikin hieman vaikean katseen hupun varjosta. Kaipa sekin olisi toivonut että annettavana olisi ollut jotain varmempaa kuin epämääräistä jossittelua kun mahdollisesti vaaralliseen paikkaan kuitenkin oltiin menossa, mutta ei hän lopulta tiennyt mitä muutakaan olisi sanonut. Eh, kai lepakko oli ainoa jolla oli edes hieman enemmän tietoa asiasta, mutta ainakaan Spyro ei ollut nyt tarpeeksi uskalias yrittääkseen kysyä tältä mitään. Tenka vaikutti jo aivan tarpeeksi näreältä tähän hätään muutenkin, niin yöllisen kömmähdyksen jäljiltä kuin ehkä muutenkin. Sen sijaan poikakin oli tainnut huomata jonkin puuttuvan vilkuiltuaan hetken ympärilleen. "....ehm. En näe sitä koiraa missään" se huomautti hetken kuluttua hieman huolestuneesti. Kuka tiesi, ehkä hurtta harhaili ajoittain siinä missä Kissakin, mutta... kaiketi se olisi silti jossain lähellä? Syystä tai toisesta nulikan sylissä riippuva katti jätti hetkeksi fasaanin tuijottelun sikseen onnistuen näyttämään tilanteestaan huolimatta varsin omahyväiseltä ja nuolaisemaan huuliaan. Pirulainen.
|
|
|
Post by submarine on Jul 11, 2014 8:28:58 GMT 3
Spyro ei tuntunut varsinaisesti ainakaan ihastuvan (tai ihastelevan muutenkaan), kun Haekli kertoi tälle oman, melko ympäripyöreän mutta ainakin jossain määrin sinnepäin olevan uumoilunsa Tenkan oudosta linnusta. Se nyt ei varsinaisesti kummastuttanut, harva asiaan vihkiytymätön varsinaisesti perusti mistään taikuuteen liittyvästä, mutta siltikin poika tuntui suhtautuvan tietoon maagisesta eläimestä melkoisella varauksella ja epäilyksellä. Nuorukainen vilkuili tätä sivusilmällä pojan vielä tuijotellessa lepakon ja tämän linnun perään, yrittäen arvioida toisen suhtautumista tarkemmin. Geomantian tämä oli tuntunut hyväksyvän lopulta melko ongelmitta, mutta se kaiketi oli lopulta ollut melko helposti ymmärrettävä, noin nyt siis yleisenä käsitteenä. Magialla kokoon kyhätyt eläimet taisivatkin olla jo aivan erillinen, paljon monimutkaisempi ja arveluttavampi asia. "Tietynlaiset mahtavat velhot tekevät sellaisia. Eh, yleensä niitä vahditaan visusti ja käytetään hyödyksi... no, kaikessa tähän liittyvässä", Haekli selitti ääni yhä vain varautuneemman matalana, kun Spyro mutisi mietteitään otuksesta. Siinä samalla hän piti katseensa visusti lepakkomaisen tapauksen selässä. Tämä ei enää vilkuillut taakseen, mutta hän ei varsinaisesti halunnut jäädä kiinni enää uudelleen tämän selän takana kuiskimisesta. Oli kai paras olla suivimatta asiaa liiaksi, vaikka se kyllä eittämättä oli varsin outo. Velhojen eläinluomukset olivat aivan tarpeeksi harvinaisia kaiketi muutenkin, tai ainakin niin nuorukaiselle oli kerrottu, eikä Tenka kaikesta mystisyydestään huolimatta ollut ainakaan velho. Eikä kukaan muukaan, jonka olisi kaiketi kuulunut omistaa mitään tällaista. Ja se puolestaan nosti esille montakin varsin epäilyttävää kysymystä...
Olipa miten oli, taisi Spyro asian puitteissa kiinnostua taas myös niistä eläimistä, joilla ei ollut jalokivisilmiä tai mitään muitakaan yliluonnollisia ominaisuuksia. Haekli seurasi tämän melko onnetonta yritystä saada yhtälailla Tenkan touhuja (tai kukaties tarkemmin, touhuttavaa) seurailevaa valkeaa kissaa kiinnostumaan jostakin muusta. Eläin oli kuitenkin ehdottoman kiinnostunut vain ja ainoastaan sivummalla tapahtuvasta, ja lopulta pojan olikin turvauduttava järeisiin voimakeinoihin ja yksinkertaisesti raahattava se pois vaanimasta. Nuorukainen hymähti puolihuvittuneesti ja aavistuksen puolittaisesti tämän jupistessa nyreän eläimen itsepäisyydestä. "Tuskin se menee. Eh, tai voi se mennä. Mutta eläimet yleensä tietävät aika hyvin mihin kannattaa olla koskematta viimeistään kun pääsevät tarpeeksi lähelle", Haekli vastasi Spyron pohtiessa mahdollista fasaanista koituvaa vaaraa kissalle. Eh, pakko tosin myöntää ettei valkea otus tainnut ainakaan tarjota mitään vahvistusta hänen sanoilleen kiinnostuneen kuikuilunsa lomasta, ja hän raapaisikin niskaansa ennen kuin kohautti sitten olkiaan. Se taisi olla yhtälailla sanaton osoitus siitä, ettei hän aikonut mennä millään tavalla takuuseen arviostaan, kuin myös ettei hän lopulta tiennyt näistä asioista sitten kuitenkaan erityisen paljoa. "Tai jotakin sellaista. Eh, en minä tiedä miten tuollaiset toimivat. Tiedän vain perusjuttuja", nuorukainen lopulta huokaisi kiusaantuneesti. Eh, koko aihe oli varsin hankala, ja hän oli oikeastaan melkoisen tyytyväinen kun Spyro keskittyi hetkeksi mietiskelemään vuoria ja matkaa niitä kohti, nyökkäillen vain jossain määrin vahvistavasti.
Vaikka Haekli itse olikin sivuuttanut kolmannen leirissä pyörineen eläimen puuttumisen asiaa suuremmin miettimättä, tuntui Spyro pistävän asian kuitenkin merkille, kaiketi kun nyt eläimiä ja sellaista oli tullut mietittyä muutenkin. Nuorukainen vilkaisi vielä kerran ympärilleen toisen sanojen kannustamana, kuin varmistaakseen ettei se tosiaan ollut missään, ennen kuin sitten kohautti hieman avuttomasti olkiaan, ynähtäen myöntävästi. Otus oli kadonnut johonkin. "Eh, se tekee niin aina. Häipyy. En tiedä miksi se edes seuraa. Kai se vain päätti jossain vaiheessa tehdä niin. Se osaa kai pitää huolen itsestään, tai ainakin se löytää aina takaisin. Kai se vain... kyllästyi tai jotakin", nuorukainen selitti parhaansa mukaan, vaikka ei lopulta osannut tarjota asiasta mitään erityisen fiksua. Eh, koko koira oli pieni mysteeri hänelle itselleenkin. Hän ei ollut edes aivan varma missä kohtaa se oli lähtenyt seuraamaan. Mutta lopulta varmaa oli ainakin se, ettei se ollut missään oikeassa mielessä hänen. Sillä oli vain... sama matka. "Kyllä se varmaan tulee takaisin jossain kohtaa. Se vain... aristelee ihmisiä. Tai ainakin se pysyy kaukana niistä jos saa valita", hän totesi lopulta, yrittäen kaiketi vakuutella huolestuneen oloista nulikkaa siitä, ettei eläimellä varmaankaan ollut mitään hätää. Eh, tai mistä sen tiesi, mutta ainakin tähän asti tämä oli toiminut jokseenkin näin, eikä eläimen katoaminen ollut ainakaan itsessään mitenkään hälyttävää. Eikä nuorukainen totta puhuen ollut varma olisiko hänellä ollut edes mitään oikeutta yrittää muuttaa asiaa. Koira oli päättänyt seurata häntä, eikä hänellä ollut mitään varsinaista omistusoikeutta siihen. Ehm.
Tuijoteltuaan hetken mietteliäästi metsän suuntaan Haekli räpäytti suuria, kellertäviä silmiään, siirtäen katseensa hieman alas ja sivulle. Hänen jousensa nökötti maassa nuoliviinin vieressä varsin hylätyn näköisenä. Hän oli melkeinpä unohtanut koko kapistuksen. Miekka ja kaikki muukin oli vienyt huomiota reilusti muualle, eikä hänellä ollut jousen suhteen varsinaisesti muutenkaan mitään erityisempiä tunnesiteitä. Se oli vain lyhyt metsästysjousi. Mutta oli siitä silti hyötyä, ja nyt se nökötti laiminlyötynä jänne yhä viritettynä paikoillaan. "Eh, ainiin", nuorukainen tokaisi, vääntäytyen vaivalloisesti jaloilleen. Tahdoton, nihkeä ähkäisy purkautui huulilta, kun viileän yön ja paikallaan nököttämisen kangistamat jäsenet ja paikat lähtivät taas liikkeelle, ja hän joutui venyttelemään muutaman pitkän hetken saadakseen itseensä edes jotakin kyseenalaista vetreyttä. Pitkähköt raajat pääsivät taas ojentumaan, ja niskaakin piti naksautella hetken verran. Mutta lopulta hän kuitenkin sitten asteli jousen luokse ja nosti sen maasta, punniten sitä kädessään. "Eh, tämäkin olisi varmaan pitänyt ottaa jänteeltä. Ei pidä tällaisesta", Haekli totesi ääneen hieman tuskaillen, ennen kuin sitten teki työtä käskettyä, painaen lyhyen jousen maata vasten niin että jänne löystyi ja hän sai pujotettua sen pois. Se oli hieman kosteakin, ja hän kääri sen talteen odottamaan kuivumista ja tarvetta. Kaikeksi onneksi jousi kuitenkin suoristui takaisin täyteen mittaansa eikä jäänyt kaarelle. "Ehkä matkan varrella tulee vastaan jotain ammuttavaa", hän tokaisi toiveikkaasti Spyrolle, ennen kuin hetken perästä yskäisi sitten vaivautuneena tajutessaan, että heitto taisi kuulostaa varsin arveluttavalta sellaisenaan. "Siis jotain syötäväksi kelpaavaa", hän täydensi äskeistä, tunkien vapaan kätensä kiusaantuneesti punertavan tukkansa lomaan raapiakseen päänahkaansa. "Jos vaikka lintu tai sellaista. On sitten edes illalla syötävää", nuorukainen jatkoi, elätellen toiveita siitä että oli onnistunut pelastamaan äskeisen... tai ainakin johtamaan ajatukset pois siitä. Eh, muuta kuin syötäväksi kelpaavaa ammuttavaa oli jo eilen tainnut tulla vastaan aivan tarpeeksi... tai tarkalleen ottaen aivan liiaksi.
|
|
|
Post by spyrre on Jul 13, 2014 3:33:47 GMT 3
Tenkan jokseenkin mystiseksi paljastuneessa linnussa taisi olla ihmeteltävää hetkeksi, siitä huolimatta että purppuratukka ei tuntunut olevan aivan varma miten asiaan olisi pitänyt suhtautua... eikä lepakon äskeinen reaktiokaan varsinaisesti auttanut asiaa siitä huolimatta että Spyrokin oli jäänyt vielä vilkuilemaan tämän suuntaan, vaikkakin nyt huomattavasti varovaisemmin. Ajatus jotenkin.... tehdystä eläimestä vaikutti oudolta varsinkin ottaen huomioon fasaanin hyvin elävänoloiset elkeet, eikä luultavasti olisi ollut kovinkaan vaikea epäillä Haeklin erehtyneen tämän suhteen, mutta... kieltämättä nuorukainen kuulosti varmalta asian suhteen vaikka ei kaikista yksityiskohdista ollutkaan perillä. Poika silmäsikin tätä hieman mietteliäästi toisen jatkaessa hiljaiseen sävyyn siitä kuinka moiset otukset olivat yleensä mahtavien velhojen tekosia liikahtaen vaivihkaa hieman levottomasti ennen kuin katsahti pienen epämääräisen myhähdyksen keralla vielä lintunsa kanssa häärivää Tenkaa. "....en usko että se on velho ainakaan. Ehkä" se arvioi matalaan ääneen kaiketi jo lähes puoliksi itsekseen, myötäillen ilmeisesti ainakin jossain määrin itsekin Haeklin ajatuksia. Ei sillä, että Spyro olisi ollut asiasta perillä millaiset henkilöt raahasivat kyseenalaisia taikaeläimiä mukanaan, mutta kaipa se että Tenkalla kuitenkin oli tällainen oli jokseenkin kiinnostava seikka tämänkin logiikalla. Vaikka hän ei oikeastaan edes tiennyt mitä moinen otus teki, mutta.... no, kaipa sitä oli joskus oudompaakin nähty. Kenties. Eh, tosin tähän seikkaan tuskin saataisiin vastausta ellei joku olisi tarpeeksi uskalias tiedustelemaan Tenkalta eikä Spyro ainakaan näyttänyt halukkaalta tekemään niin, oli tämä sitten lopulta velho tai ei.
Hetken ihmeteltyään tuntui nulikankin huomio viimein kääntyvän muualle kun se hoksasi valkoisen kissan kiinnostuneen mysteerifasaanista aivan liikaa kaikkien mielenrauhan kannalta. Itsepäisyydestään huolimatta otus ei onneksi suuremmin viitsinyt nostaa erityisen suurta vastarintaa pojan käydessä noukkimassa mokoman talteen, mitä nyt valitti ja venkosi muodon vuoksi. Kissan kiinnostuksesta oli kieltämättä hieman vaikea arvioida oliko tämä tajunnut ettei korea lintu ollut tavallinen saaliseläin vai ei, mutta ainakin Spyro oli tainnut päättää olla varuillaan asian suhteen.... ehkä niin linnun kuin lepakonkin kannalta. Haeklin todetessa ettei katti ehkä tekisi mitään harkitsematonta viimeistään otusta lähempää vilkaistuaan poika katsahtikin sylissään riippuvaa eläintä melkoisen varautuneeseen sävyyn. "Tuota.... en tiedä. Se on kyllä aika hyvä nappaamaan kaikkea, mutta jos se lintu on jotain outoa, niin...." se arveli hieman kyseenalaisesti kai olematta itsekään hirvittävän vakuuttunut tästä kunnes puuskahti jälleen irvistäen hieman. "Äh. Täytyy kai vaan katsoa sen perään. Luulis että se varoo ainakin Tenkaa jos ei muuta." Poikakin kohautti olkapäitään hieman epämääräiseen sävyyn kunnes huokaisi onnistuen viimein saamaan katin edes suhteellisen tukevasti otteeseensa. Tosin pian päätään nosti toinen hieman huolestuttavampi huomio purppuratukan hoksatessa ettei illalla lähistöllä luikkinutta koiraa näkynyt enää missään. Haekli ei kuitenkaan tuntunut ottavan asiaa erityisen raskaasti, saaden Spyronkin hetken ympärillevilkuilun jälkeen nyökkäämään viimein hieman. "Eh, no. Toivotaan sitten. Kissakin tekee kyllä niin välillä" se vastasi, vaikkakin häivähdyksen epävarmaan sävyyn toisen todetessa että eläin tuppasi välttelemään ihmisiä muutenkin. Jos tämä oli epäluuloinen jo vieraiden ihmistenkin suhteen, niin.... ehh, ajatus siitä että ehkä hän olisi kenties onnistunut säikyttämään eläimen tiehensä vain olemalla paikalla oli jokseenkin ikävä, vaikka eipä kai hän asialle lopulta voinut paljoakaan vaikka olikin omiaan saamaan aikaan pienen syyllisen häivähdyksen. Suurin osa eläimistä tuntui muutenkin useimmiten välttelevän häntä muutenkin, mutta... Täytyi kai toivoa että tämä pärjäsi ja tulisi takaisin, vaikka omahyväinen katti ei selvästikään laittanut yhtään pahakseen hurtan katoamista. Kuka ties tälläkin saattaisi olla käpälänsä pelissä asian suhteen jotenkin, ja poika loikin hieman epäilevän katseen otuksen suuntaan. Ei sillä, että eläimellä olisi mitään aikeita myöntää yhtään mitään.
No, oli koira kaikonnut minne ikinä olikaan, tälle ei tainnut lopulta voida tehdä tähän hätään oikein muuta kuin toivoa että tämä vielä pistäisi nenänsä esille jostain. Haekli sentään tuntui uskovan että tämä pärjäsi ja pian Spyrokin havahtui ajatuksistaan nuorukaisen äkkiä muistaessa jotakin muuta ja alkaen vääntäytyä ylös. Kissaa sylissään rapsuttelemaan päätynyt purppuratukka katsahti toista kysyvästi tämän venytellessä ennen kuin nuorukainen kumartui poimimaan maahan unohtuneen jousensa. Toteamus siitä ettei kapinetta kaiketi olisi saanut jättää niin sai pojan suunnalta pienen päänkallistuksen tämän silmäillessä uteliaasti sivusta kuinka soturi irrotti jänteen paikaltaan saaden jousen kaaren suoristumaan jännityksestään. Kaiketi nulikka ei ollut ennen varsinaisesti tiennyt että jänne täytyi tai edes voitiin irrottaa, tai ainakin touhuja katseltiin mielenkiinnolla. Kun Haekli pohti toiveikkaaseen sävyyn josko matkan varrelta löytyisi jotain ammuttavaa päätyen tosin pian korjaamaan tarkoittavansa ruokaa, valpastui Spyrokin enemmän nyökäten innokkaampaan sävyyn, tuskin edes hoksanneena ajatella sanoja väärältä kannalta alunperinkään. "Se olis kyllä hyvä, voin katsoa myös jos huomaan jotain! Luulisi kuitenkin että joen rannalla kyllä käy eläimiä jos vaan ollaan varovaisia" se myötäsi avuliaana, uskaltautuen viimein hetken otusta vilkuiltuaan laskemaan kissan takaisin maahan. Kaipa eläin oli ottanut jotain opikseen tämän jäädessä hieman häntäänsä heilutellen nuolemaan käpäläänsä mahdollisimman välinpitämättömänä kuin äskeistä vaanintaa ei olisi tapahtunutkaan... mitä nyt tämä näkyi silti vilkuilevan vaivihkaa linnun suuntaan sentään lähemmäs yrittämättä. "Aikaa pitäis ainakin olla katsella ympärille" Spyro lisäsi vielä vuorien suuntaan silmättyään, hengähtäen hieman lauseensa lopuksi. Matkaa edessä kyllä riitti, mutta kenties se tämän kannalta saattaisi olla edes jotenkin hyvä asia. Olisi varmasti paikallaan saada hieman saalista evääksi ennen vuoristoon harhailua, kallioilla kiipeillen ruuan löytäminen ja nappaaminen olisivat varmasti huomattavasti ikävämpää touhua.
|
|
|
Post by submarine on Jul 13, 2014 6:49:05 GMT 3
Spyro tuntui kantavan melkoisesti huolta jonnekin kadonneesta koirasta, mikä sai Haeklinkin kaiketi pohtimaan asiaa hieman tarkemmin. Lopulta hän ei ollut koskaan miettinyt otuksen tulemisia tai menemisiä liiaksi. Se nyt vain teki miten tahtoi, ja niin se kaiketi pitkälti toimi. Eh, vaikka olihan tämä kyllä varsin vaarallista seutua jo eilisen perusteellakin... Mutta lopulta hän ei ollut varma, miten eläintä olisi sitten voinut estääkään tekemästä niin. Se tuskin olisi sallinut tulla sidotuksi narunkaan päähän... eikä hänellä edes ollut erityisempää narua. "Kyllä se vielä löytyy... jos se itse halua. Eh, se ei jää varmaan liiaksi ihmettelemään mitään outoa, ja se kyllä juoksee lujempaa kuin kukaan meistä varmaankaan, joten... meidän pitäisi varmaan olla huolestuneempia itsestämme kuin siitä", nuorukainen totesi hetken perästä, kun poika oli suonut hänelle kyllä myöntyväisen, mutta kieltämättä hieman epäileväisen oloisen vastauksen. Ja jos totta puhuttiin, ei hän tainnut edes varsinaisesti vitsailla asialla, kuten epävarman ja kiusaantuneen naurahduksen puute sanojen lopuksi kukaties paljasti. Hänestä siinä oli tiettyä järkeä, ainakin sen verran että se ehkä kelpasi nulikan rauhoitteluun asian suhteen. Koira ei kuitenkaan eilen ollut ollut se, joka oli ehdoin tahdoin mennyt haastamaan riitaa valtaville ja verenhimoisille gnolleille, vaikka olikin ennen koko sitä kammottavaa välikohtausta pyörinyt jopa näkösällä. Se oli kadonnut visusti ja kaikkea muuta kuin uskollisesti heti kun siltä näytti. Ei välttämättä aivan typerää, ehh.
Joka tapauksessa, Haekli sai pian muuta mietittävää jousestaan, ja siitä aasinsillan kautta kumpikin pian eläimistä. Ei tosin lemmikki-sellaisista, vaan päinvastoin niistä joiden kohtaamisesta olisi niille vain haittaa. Spyrokin tuntui tosin innostuvan huomattavasti enemmän kun mahdollinen riista tuli puheeksi, eikä Haekli voinut ainakaan väittää etteikö aihe olisi ollut huomattavasti mukavampi kuin... noh, rehellisesti suurin osa kaikesta muusta mitä nykytilanteesta, edessä odottavasta matkasta tai sen määränpäästä saattoi miettiä... eikä ehkä vähiten koska eilisistä ravuista huolimatta ateriat olivat viime aikana olleet jokseenkin harvassa. "Lintuja ainakin. Lintuja on melkein aina jossain. Eh, vaikka iso osa metsälinnuista on melko kamalia. Jännettä ja rustoa", nuorukainen vastasi Spyron jop mietiskellessä mahdollisia saaliita, irvistäen sitten hieman. Hän ei kukaties ollut kulkenut tien päällä vielä loputtoman kauaa, mutta jo nyt oli käynyt varsin selväksi, ettei hänellä ollut mitään halua selvitä monta päivää pelkillä laihoilla harakoilla. Siinä sivussa hän nosti nuoliviinensäkin katsottavaksi. Se oli melkoisen yksinkertainen ja mitäänsanomaton nahkakotelo, josta pilkisti nuolenpäitä. Jos tarkkoja oltiin, kahdeksan. Eh, eilinen ja kaikki muukin oli syönyt niitä. Kaikki nuolet eivät kestäneet montaa ampumakertaa, ja jotkin katosivat ammuttaessa. Kahdeksan oli silti kaiketi aivan riittävästi... ainakin jos ei kaavaillut ampuvansa niillä jotakin isoa ja kamalaa. Hän toivoi visusti ettei siihen olisi tarvetta. "Tai sitten ehkä jänis. Ne ovat säikkyjä mutta niitä on paljon. Eh, mitään isompaa ei varmaan voi, siinä menisi sitten koko loppupäivä sen kanssa eikä sitä kuitenkaan jaksettaisi kantaa mukanakaan", nuorukainen jatkoi mietiskelyään, pysytellen mieluusti tässä vähemmän ikävässä aiheessa. Lopulta hän ei tainnut arvioida aihetta millään kokeneen metsästäjän asenteella, vaan puhtaalla maalaisjärjellä, mutta toisaalta hän oli kyllä tehnyt tätä aikaisemminkin. Elänyt sen avulla mitä tuli vastaan tai löytyi. Ei oikein voinut muutakaan... "Jos saadaan jotain niin on ainakin sitten jotakin mitä odottaa kun päästään perille. Eh, vuorien juurella ei varmaan ole rapuja", Haekli lopulta tokaisi, vilkaisten Spyroon ja heittäen tälle pienen puolittaisen hymyntapaisen. Se paljasti muutaman terävänpuoleisen hampaan, ennen kuin hän sitten kohautti olkiaan, huokaisi ja laski jousen takaisin odottamaan lähtöä.
Matkavalmisteluita ei tainnut kenelläkään olla erityisen paljoa. Tenka teki jotakin sivummalla, mutta Spyron ei ainakaan vaikuttanut tarvitsevan tehdä juuri muuta kuin vain nousta ylös ja pistää jalkaa toisen eteen, kun käsky (tai kehotus, jos nyt kohteliaita oltiin, eh) kävisi. Eikä Haeklillakaan erityisen suurta tehtävää ollut. Hänen nahkaliivinsä ja puiset kenkänsä nököttivät vielä sivussa, ja aseet pitäisi kai vyöttää paikoille ja kerätä mukaan, mutta ei hänelläkään juuri mitään erityisempää tekemistä ollut ennen lähtöä, paitsi odotella ja lämmitellä. Paitsi mahdollisesti... "Eh, no. Meillä ei ole tarvetta näille enää. Parempi olla jättämättä turhia jälkiä", Haekli tokaisi ääneen, puolittain itselleen, selventämättä varsinaisesti mitä tarkoitti. Sitten hän astahti takaisin eilen tekaisemansa nuotiopaikan luokse, ja polvistui sen eteen varovaisesti, asettuen jonkinlaiseen puolittaiseen asentoon. Vilkaistuaan ohimennen Spyroon, mutta sanomatta mitään sen enempää hän sitten asetti oikean kätensä sen reunalle tuhkaan, ja veti sen sitten hyvin tasaisen varmasti ja rauhallisesti koko tulisijan jäänteiden ylitse. Itse käden liike ei muuttanut mitään, kunhan siirsi tuhkaa, mutta melkein välittömästi sen perässä kulki tuhkaisen, tasaisen ja paljaan maapaikan ylitse ikään kuin aalto. Kuin maa sen reunalta olisi kädenliikettä seurannen lähtenyt kääntymään koko pyöreän laikun ympäri, edeten kuin vedessä liikkuvan käden synnyttämät laineet. Ja yhdellä ainoalla liikkeellä nuotiopaikka olikin sitten saman tien käännetty, ja tuhka ja roju oli hautautunut jonnekin sen alle. Nyt sen näytti vain ruohottomalta paikalta... jota tosin reunusti edelleen varsin tarkka rinki kiviä. "Mh. Siihen kasvaa pian uutta ruohoa, tuhka ravitsee maata. Tuota, viitsitkö viskoa nuo kivet tuonne rantakivikkoon? Ne eivät näytä kamalan... sopusointuisilta tuossa noin", nuorukainen totesi lopulta aikaansaannostaan tarkasteltuaan, vilkaisten Spyroon. Hän yritti kaiketi kuulostaa mahdollisimman rennon arkiselta koko asian suhteen, vaikka taisi ollakin vaikea sivuuttaa sitä, että hän oli tullut taas tehneeksi jotakin melkoisen... epätavanomaista. Hetkisen hän raapi taas takaraivoaan (katuen sitä melkein heti tajutessaan että normaalisti vain harmaa kämmen oli nyt musta noesta, ja niin oli kaiketi hänen niskansakin), samalla kun kohotti tikatun kätensä aavistuksen pahoitteleva ilme kasvoillaan merkiksi siitä, että olisi kyllä tehnyt sen itse, jos toisen käden laita ei olisi ollut tällä hetkellä niin ja näin. Siinä sivussa liskomaiset silmät vilkuilivat kaiketi pojan suuntaan muutenkin, kaiketi reaktiota arvioiden. Tämä oli kyllä eilen ollut vielä melko rauhallinen asian suhteen, mutta selvästi geomantia oli tälle silti varsin outoa. Eh, olkoonkin että ällistyttävä nuotion kääntäminen ei välttämättä ollut vielä erityisen kammottavaa kenenkään mittapuulla.
Olipa miten oli, vaikka Spyro sitten kieltäytyisikin auttamasta (mihin hän ei varsinaisesti uskonut, mutta mikä oli kaiketi lopulta pojan oikeus jos niikseen), siirtyi Haekli lopulta pois pyyhityn nuotion luota vetiselle kuopalle. Sen pinta oli laskenut hieman, mutta sen reunat oli silti tehty sen verran tiukkaan että siinä menisi pitkään. Hetkisen sitä katseltuaan nuorukainen työnsi kätensä sameaan veteen, ja huljutteli sitä siellä hetkisen saadakseen nuotion noet irtoamaan. Ja sitten hän painoi tikatun, vapaan kätensä polveaan vasten, ja melkeinpä rituaalisessa muodossa työnsi kätensä kuopan pohjalle asti, varoen telomasta sitä siellä odottaviin kiviin. Mitään erityisempiä eleitä ei tällä kertaa voinut ainakaan sivusta nähdä, mutta siitä huolimatta jotakin tapahtui, sillä piakkoin vedenpinta alkoi laskea hitaasti, mutta varmasti. Kuin joku olisi irrottanut tulpan astiasta. Kuopan ei kuitenkaan tarvinnut murehtia ainakaan tyhjäksi jäämisestä, sillä kun veden pinta alkoi olla pohjalla nököttävien kivien tasolla, se sitten luhistui ja romahti sisäänpäin, täyttäen nopeasti tyhjän tilan melkeinpä kukkuralleen. Hetkisen nuorukainen tarkasteli aikaansaannostaan, ennen kuin sitten nousi pystyyn ja tamppasi muutaman kerran täytettyä kuoppaa jalallaan kuin varmistaakseen, että se todella oli täynnä ja kestävä. Maa ei juurikaan painunut hänen jalkansa alta, ja hän nyökkäsikin hyväksyvästi tekosilleen, ennen kuin vilkaisi taas Spyroon. Sivusilmällä katsoen Tenkakin tuntui ainakin tarkkailevan puolittaisesti hänen touhujaan, mutta... eh. Vaikea suhtautua lepakkoon tai asiaan muutenkaan. Kaipa tämä kyräili kaikkea joka tapauksessa. "No, pari viikkoa niin tämä ei juuri entisestä eroa. Missään mielessä", Haekli lopulta tokaisi Spyrolle, jättäen viimeiset sanansa leijumaan ilmaan selventämättä niitä sen enempää. Eh, kaipa hän halusi selittää toiselle edes hieman miksi nyt tarkalleen käytti minkäänlaista aikaa tai vaivaa poistaakseen aikaansaannoksensa. Näihin asioihin perehtymättömät harvemmin näkivät suurtakaan väliä sillä, oliko jossakin kuoppa tai nuotionraato vaiko ei, mutta ainakin poika sai kaiketi tietää että tarkoitus oli palauttaa paikka entiselleen. Sitä seurasi kevyt olankohautus, hieman siihen sävyyn, että tämä nyt oli tällaista. Eh, taikuudella oli omia sääntöjään...
|
|
|
Post by spyrre on Jul 16, 2014 3:07:01 GMT 3
Kissaa sylissään riiputtavan nulikan pieni huolestuminen koiran katoamisesta taisi pistää muidenkin silmään Haeklin pyrkiessä vielä vakuuttamaan että eläin olisi luultavasti paremmassa turvassa kuin he, kaikesta ympäröivästä ikävästä korvesta huolimatta. Ehkä oli hieman nurinkurista että Spyro tuntui huolehtivan asiasta enemmän kuin eläimen varsinanen (vaikkakin ehkä kyseenalainen) omistaja, vaikka tällä taisikin olla paljon tekemistä jo aivan sen kanssa miten tämä suhtautui kissaansakin. Kaipa sen logiikan mukaan nelijalkaisetkin olivat lopulta osa porukkaa siinä missä he muutkin jos kerran mukana olivat, ja näiden eksyminen omille teilleen oli huolestuttavaa siinä missä jonkun muunkin katoaminen synkeään korpeen. Tai jotain sellaista. Olivathan eläimet kuitenkin paljon heitä muita pienempiäkin. "Eh, no. Ei meitä pitäis olla kauhean vaikea seuratakaan" se myötäsi vielä kerran ympärilleen vilkaistuaan, ennen kuin käänsi huomionsa jousensa kanssa askartelevaan Haekliin. Ajatus ruuasta ja tämän etsimisestä matkan varrelta sentään piristi hiukan kaiken kyseenalaisen keskeltäkin saaden purppuratukan nyökkäämään uudemman kerran kun toinen pohti lintuja ja kaikkea muuta mitä matkan varrelta saattaisi tuurilla löytyä.
"Ehkä vähän, mutta voi niitäkin sentään syödä" Spyro huomautti toisen irvistellessä metsälinnuille, luoden samalla ohimennen merkitsevän katseen maahan laskemaansa kattiin joka näkyi vieläkin tuijottelevan fasaanin suuntaan. Kieltämättä villilinnut olivan hiukan mitä olivat mutta tuskin olisi ensimmäinen kerta kun poikakaan turvautuisi näihin jos onnistuisi saamaan näitä näppeihinsä... vaikka ainakin aiemman perusteella sekin kieltämättä suosi hieman... lihaisampia, vähemmän villejä yksilöitä. Näitä ei ikävä kyllä tainnut olla pahemmin metsässä liikkeellä, mutta kaipa sitä saattoi toivoa että jotakin muuta löytyisi. Spyro päästi pienen mietteliään äännähdyksen raaputtaen ohimennen poskeaan myötäillen pohdintoja kevyellä laihojen olkapäiden kohautuksella. "Niitä nyt pitäis ainakin, jos vaan osutaan sellaisen kohdalle. Jänis on ainakin hyvä siitä että se voi vaan jäädä piiloon eikä juokse niin se täytyy vaan huomata" sekin arvioi, tuskin myöskään ammattimaisen metsästäjän elkein mutta kaiketi jossain määrin perillä mistä edes puhui, ennen kuin nyökkäsi myöntävästi huomautukselle ettei mitään kovinkaan suurta saalista kannattaisi tällä reissulla edes yrittää. Riittäisihän suuremmasta saaliista pidemmäksikin ja edes Tenka tuskin laittaisi pahakseen vaikka matkanvarrelta haettaisiinkin riistaa mukaan, mutta tämä oli silti tuskin halukas uhraamaan suurta osaa päivästä ruhon käsittelyyn... eikä hän lopulta ollut aivan varma oliko itsekään, varsinkin jos lähistöllä saattaisi pyöriä enemmänkin gnolleja... ehh, kenties oli vain fiksuinta hankkiutua nopeasti sinne minne oltiin menossa ja miettiä sivuseikkoja kun ne tulisivat eteen, tai jotain. "Saa nähdä onko meillä siellä enää jokeakaan. Muuten saisivat nekin kiipeillä kallioilla" poika kuittasi myös pienen hymähdyksen keralla toisen todetessa jokseenkin hyväntuulisemmin ettei saksiniekkoja luultavasti olisi vuorilla saakka odotettavissa, katsahtaen jo hieman malttamattomasti käsiään hieroskellen kohti metsänreunaa kuin jo toivoen hoksaavansa piilottelevaa riistaa lähistöllä. Turha toivo luultavasti, mutta ainahan sitä saattoi yrittää. Olivathan ravutkin eittämättä olleet yllättävän maukkaita, mutta ei kai siitä päässyt mihinkään että oikea liha oli silti lihaa ja tästä yleensä sai enemmän täytettäkin vatsaansa. "Äh. Siitä onkin jo vähän aikaa kun viimeksi oli kunnon lihaa" huokaistiin vielä hiukan haikeasti, Kissankin jopa kääntäessä katseensa korviaan höristellen kaksikkoon kuin olisi tajunnut mistä puhuttiin. Ahne pirulainen.
Oli kuinka oli, ainakin heillä tuntui kuitenkin olevan aikaa suorittaa kukin aamutoimensa mitä nämä sitten olivatkaan, jokseenkin verkkaiseen tahtiinkin Tenkan aiemmasta jyrkkyydestä huolimatta. Alun jännittyneen vilkuilun jälkeen Spyro tuntui viimein jättäneen lepakonkin askartelemaan rauhassa omiaan kun Haeklikin oli herännyt tuoden sentään aiemman kärvistelyn tilalle hieman muutakin ajateltavaa. Tälläkään ei lopulta tainnut olla paljoakaan tehtävää kunhan oli sinnikkäästi kiskonut itsensä hereille, purppuratukankin jäädessä hetkeksi haukotellen raaputtamaan jalkoihinsa kerrankin kiltisti asettautunutta kattia. Olisi kaiketi ollut mukavaa jos tarjolla olisi ollut edes jotain aamiaistakin tai niin hieman murahtava vatsalaukku taisi vihjata, mutta eipä kai auttanut itku markkinoilla kun loput ravutkin olivat lopulta päätyneet ties minne. Spyro ei lopulta vaivautunut edes tiedostamaan asiaa kuin tässä ei lopulta olisi ollut mitään uutta, tämän huomion pian kiinnittyessäkin Haeklin puuhiin kun tämä puhui jälleen ja kumartui sammuneen nuotion äärelle. Tämä sai pojan räpäyttämään silmiään ymmällään kaiketi olematta aivan varma mikä oli homman nimi kun hiillos oli kuitenkin jo selvästi sammunut ettei tulesta ainakaan hänen logiikallaan tarvinnut enää huolehtia. "Haittaako se? Ei kai meitä kukaan seuraa" purppuratukka huomautti, silmäillen toisen puuhia kun tämä kurottautui vetämään kätensä hitaasti tuhkaisen ympyrän poikki. Lopulta ei tainnut aiemman perusteella tarvita pähkäillä paljoakaan tajutakseen että nuorukainen teki jälleen jotain vaikkei varsinaisesti puuhiaan selitellytkään... viimeistään siinä vaiheessa asia taisi olla selvä kun maa tämän liikettä seuraten alkoi aaltoilla ja niellä nuotion jäänteitä sisäänsä. Spyro räpäytti silmiään ja suoristautui nopeasti ottaen kaiketi asiaa edes ajattelematta askelen kauemmas vaikka ei tällä kertaa tuntunut suoranaisesti kavahtavan suhteellisen pientä temppua... mutta eittämättä tällainen touhu oli silti jotakin outoa. Kissakin valpastui tuskin lopulta tajuten muuta kuin että hiekan alla tuntui liikkuvan jotain ja hivuttautui korviaan höristellen lähemmäs tuijottamaan paljasta maalänttiä kuin toivoen että esiin putkahtaisi jotain jännää. Poika silmäsi eläintä mutta ei lopulta estellyt, jääden lähinnä seuraamaan mitä tapahtui hieman silmiään huppunsa alla epätietoisena räpytellen. Haeklin puhuessa purppuratukkaan tuli kuitenkin jälleen hieman enemmän eloa. Se havahtui suoristaen hieman ryhtiään ja katsahti toista jokseenkin ymmällään soturin huomauttaessa maassa vielä erottuvasta kiviringistä. Kaiketi tämä oli aikeissa siivota kaikki heidän jälkensä joen varresta tätä myöten, mutta vaikka ei selvästikään ollut aivan varma miksi päätyi poika lopulta kohauttamaan olkapäitään ilman suurempia vastaväitteitä. "Ehm. No.... juu. Kai sitten. Jos ne on tiellä tai jotain?" se myötäsi vaikka näyttikin hieman kummeksuvalta, kaiketi suostuen enemmän ihan vain siksi että kysyttiin kuin varsinaisesti ymmärtävän miksi näin piti tehdä. Kaipa se oli totta että kivirinki nyt ei ollut kovinkaan luonnonmukaisen näköinen mutta tämä miksi sillä oli jotain väliä oli purppuratukalle pieni arvoitus.
Vaikka olikin päätynyt ottamaan hieman etäisyyttä maaperän puuhastellessa omiaan lähestyi poika kuitenkin jälleen uudestaan todettuaan ettei mitään enää tapahtunut. Lopulta se ei tainnut laittaakaan niin pahakseen että joutui taas tekemään vähän jotain, hieman kummallisenkin puuhan ainakin vähentäessä joutilasta levotonta liikehdintää sen kumartuessakin pian poimimaan kiviä maasta nokisia murikoita arkailematta Haeklin seuraillessa tikattuine käsineen. Ohimennen purppuratukka päätyi tökkäämään jokseenkin kokeilevaan sävyyn kenkänsä kärjellä nyt puhdasta, täydellisenpyöreää maarinkiä kuin nähdäkseen oliko tässä vielä jotain outoa kunnes kuitenkin antoi tämän pian olla. Haeklin siirtyessä puolestaan kohti eilisillan keittokuoppaa jäi nulikka viskelemään kiviä muualle kuten oli pyydetty.... vaikka touhu vaikutti kieltämättä hieman ympäripyöreältä. Kaipa kivet päätyivät yksi tai kaksi kerrallaan jonnekin rantakivikon suuntaan sievästä ringistä nököttämästä mutta suuremmin näiden perään ei kyllä pohdittu, mitä nyt katsottiin ettei nyt pois lentelevien kivien perään tuijotteleva Kissa eksyisi tielle. Kaipa sillä ei lopulta ollut suurempaa tajua niin siisteydestä kuin mistään esteettisestä sommittelustakaan, jos tuli mitään tuollaista edes ajatelleeksi... tuskin tosin tuli. Hoksatessaan katin kiinnostuksen nulikka harhautuikin vierittelemään muutamat viimeiset kivet maata myöten menemään saaden pienen häntäänsä vispaavan pedon ryntäämään liikkuvien kapineiden perään ennen kuin todettuaan kivien loppuneen poika kääntyi käsiään pudistellen jälleen Haeklin suuntaan.
"Siellä on" se tokaisi kääntäen selkänsä lähes heinikon rajalla yhtä lähistölle jäänyttä kiveä pyörittelevälle katille jääden jälleen seuraamaan puoliuteliaasti muutamaa askelta kauempaa mitä Haekli puuhasi vesikuopan kanssa vilkaistuaan vielä varmuuden varalta Tenkan suuntaan. Monttu ei selvästikään kaivannut edes sen vertaa työtä kuin nuotion kadottaminen tämän lopulta vain sortuessa kasaan vaikkakin ilman suurempaa näkyvää syytä niin ettei toisen lopulta tarvinnut tehdä muuta kuin talloa syntynyt irtomaa matalammaksi viimeistelläkseen homman. Kätevää, kaiketi, vaikka tällainen saikin vieläkin pienen päänkallistuksen ja hieman epämääräistä paikallaan liikahtelua Spyron suunnalta. "Eh, no. Ei se kyllä oikein nytkään miltään näytä enää" sekin arvioi paria vain ruohosta karsittua länttiä silmäillen, kaiketi sen verran hoksanneena ettei nuorukainen luultavasti tainnutkaan tehdä tätä mahdollisia jäljittäjiä peläten vaan jostain muusta syystä. Kai se liittyi jotenkin siihen mitä tämä oli aiemmin sanonut ettei metsään voinut tehdä tietäkään noin vain.... tai jotain. Eipä kai kivikehä tai matala monttu yleensä ketään keskellä korpea häirinnyt mutta kaipa velhoilut olivat velhoilua eikä näistä koskaan tiennyt... Varmuuden vuoksi siistitty leiri saikin hieman punnitsevan vilkaisun hupun alta. Olihan tällainen... järjestelmällisyys ja siisteys vähintäänkin kyseenalaista... Tai kaiketi ainakin jokseenkin epäjärjestelmällisemmän pojan mittapuulla.
|
|
|
Post by submarine on Jul 16, 2014 16:04:04 GMT 3
Vaikka ei selvästi asiaa sen suuremmin ymmärtänytkään, myöntyi Spyro siltikin auttamaan kivien kadottamisessa ilman sen suurempia vastaanväitteitä. Haeklilla ei ollut tarjota tälle oikein muutakaan kuin kiitollinen nyökkäys ja yleinen aavistuksen pahoitteleva olemus sen suhteen, että oli värvännyt pojan avuksi johonkin mitä tuskin kannatti edes yrittää selittää syvällisemmin. Eh, olkoonkin että lopulta kyseessä oli melkoisen pieni urakka, joka hoitui pitkälti siinä sivussa kun hän tyhjensi ja täytti keittokuopan yhdellä kertaa. Kaiken kaikkiaan pienen leirintapaisen purkamisessa ja kadottamisessa ei mennyt montaakaan hetkeä kummaltakaan, mikä kaikeksi onneksi taisi tehdä siitä hieman siedettävämpää nulikallekin, jolla ei ollut selvästi mitään erikoisempaa käsitystä tai edes halua käsittää näitä asioita sen suuremmin. Ainakin tämä yritti, ja jo se itsessään oli varsin arvostettavaa, eh. "Hyvä, kiitos", Haekli vastasi takaisin Spyrolle, kun poika ilmoitti saatuaan oman tehtävänsä hoidettua. Hetken verran hän näytti aavistuksen kiusaantuneelta, ennen kuin nyökkäsi sitten noin nyt yleisesti, hieraisten vasemman kätensä peukalolla kämmenen yli kulkevia, karkeita tikkejä. Se ei ollut mitään kaunista työtä, ja mitä todennäköisimmin siitä jäisi arpi, mutta oli se kaiketi parempi kuin ei mitään... ehkä. "Olisin todennäköisesti joutunut viskomaan niitä yksikätisesti hyvän hetken", nuorukainen lisäsi, huokaisten itsekseen ennen kuin sitten vilkaisi taas toiseen. Eh, epäselväksi taisi jäädä miten hän alun perinkään oli onnistunut noutamaan ja kasaamaan kivikehän edellisenä iltana toisen kerätessä puita. Mutta kukaties niin oli parempikin.
Spyri tuntui etsivän hetken verran jotakin jossain määrin henkevää sanottavaa koko touhusta, ja Haekli oikeastaan puolittain odotti tämän lopulta vain jättävän sen sikseen, mutta lopulta tämä kuitenkin lausahti muutaman sanan... joskin kuitenkin lähinnä siitä, miten tämä oli nulikan mielestä jo ihan tarpeeksi hyvä näinkin, eikä paikkaa varsinaisesti enää edes huomannut. Se kirvoitti hänestä jonkinlaisen puolittaisen, mietteliään äännähdyksen, ja nuorukainen antoi suurisilmäisen katseensa kiertää hetken verran ympäristöään. Aavistuksen kiusaantuneesti hän raapi poskeaan yhdellä pitkällä sormella, ennen kuin kohautti henkisesti olkiaan. "Ehh, kukaties sen voi niinkin nähdä. Mutta on tässä silti kaksi paljasta kohtaa, joita ei aikaisemmin ollut, eivätkä ne ole järin sopusoinnussa minkään kanssa", nuorukainen lopulta vastasi, osaamatta pukea asiaa oikein muiksikaan sanoiksi. Hän tamppasi paljasta jalkaansa vielä kertaalleen luhistuneen kuopan jäännöksissä, ja veti kätensä kevyeen puuskaan. Eh, hänelle oli aikanaan sanottu jotakin joka sopi tähän kohtaa hyvin. Hetken verran harmaa hipiä kurtistui mietteliäästi, mutta yrmistelystä huolimattakaan hän ei vain saanut päähänsä niitä sen tarkemmin. Lopulta nuorukainen huokaisi ja levitti kätensä aavistuksen avuttomasti. "Pitää tietää mikä kuuluu mihinkin. Tähän paikkaan kuuluu se mikä täällä oli, eikä muulle ole syytä kun me olemme lähteneet", Haekli lopulta vain totesi, tietäen kyllä miten ympäripyöreältä se kuulosti. Mutta... noh. Kaikkia asioita ei voinut kai selittää noin vain. Geomantia toimi näin, ja asiaa oli parempi olla kyseenalaistamatta liikaa. Kyseenalaistaminen vaati paljon tietoa ja ymmärrystä.
Aavistuksen kiusaantunut, hiljaiseksi mennyt hetki jatkui aikansa, ennen kuin Tenka sitten antoi armollisesti jotakin muuta, huomattavasti konkreettisempaa mietittävää. Vaikea sanoa oliko lepakko kuunnellut sivummalla ja odotellut hetkeään vaiko nyt vain valitsi muuten vain juuri tämän, mutta joka tapauksessa Haekli ei ehtinyt olla kauaakaan hiljaa ennen kuin tämä sitten nousi pystyyn ja heitti nopean, mutta tavalliseen tapaan varsin varman ja ykskantaisen toteamuksen sivummalta. "Lähdemme kohta", lepakkomainen tapaus ilmoitti, kiskoen kookasta viittaansa paremmin päälleen. Olipa aikaisempi touhu fasaanin parissa ollut mitä tahansa, oli se nyt ilmeisesti saatu päätökseen, ja oikeastaan lintu oli taas onnistunut häviämään itsekseen johonkin heti kun silmä vältti. Ehkä se oli vain painellut pusikkoon piiloon, tai sitten se tosiaankin oli kadonnut johonkin. Kukapa tiesi, ja kukapa oikeastaan halusi ottaa selvääkään? Haekli vilkaisi olkansa yli lepakkoon, ennen kuin katsoi sitten uudemman kerran Spyroa, keksimättä oikeastaan varsinaisesti mitään erityisen henkevää sanottavaa tai oikein muutakaan. Eh, edessä olisi ilmeisesti kävelyä iltaan asti, mikä ei varsinaisesti täyttänyt ainakaan riemulla mutta... noh, kaipa matkan tarpominen sinällään oli varsin tuttua itse kullekin. Lopulta hän sitten nyökkäsi pojalle, pyyhkäisten märkää kättään nuttunsa reunaan.
"Eh, kunhan luvassa on pelkkää tarpomista", nuorukainen heitti pojalle ohimennen ja aavistuksen nihkeään sävyyn astellessaan keräämään tavaroitaan. Miekka, jousi, nuolet, nahkaliivi ja kengät olivat kaikki esillä ja suunnilleen kasassa, eikä niiden laittamisessa kuntoon mennyt montaakaan hetkeä... olkoonkin että miekka ei koskaan olisi enää kunnossa aivan samalla tavalla. Mutta eipä kai voinut mitään...
|
|
|
Post by spyrre on Jul 19, 2014 3:39:55 GMT 3
Jos ei muuta, niin ainakin jokin aamussa taisi jopa sujua kuten suunniteltu, niin pieni asia kuin kyseessä olikin. Oli aivan perillä siitä miksi leri lopulta edes piti siivota näin perusteellisesti tai ei, näytti Spyro lopulta olevan varsin hyvillään edes pienestä suopeasta kommentista tähän hätään kaiken muun keskellä vastaten jokseenkin pirteämmällä hymyllä Haeklin kiitoksiin, selvästikään piittaamatta paljoakaan kivistä tarttuneesta noesta päätyenkin varsin pian pyyhkimään kursailematta käsiään viittansa reunaan. Lopulta leirin siistimisessä ei kauaa kulunutkaan kun nuorukainen tamppasi keittokuopan jäänteetkin viimein matalaksi vaikka irti nyhdettyä ruohoa ei takaisin saisikaan, purppuratukan päätyessäkin vilkaisemaan toista jälleen ymmällään aiheesta. Taisi olla varsin mahdollista ettei nulikka yleensä siistinyt leiriytymisenjälkiään, varsinkaan keskellä korpea tai näin tarkasti.... vaikka kaipa Haeklilla oli syynsä asiaan. Poika seurasikin tämän pohdintaa ja elehdintää hieman päätään kallistaen silmäten ohimennen ruohikkoakin ympärillään sekä tämän ympäröimiä hiekkaisia länttejä kuin olisi yrittänyt nähdä jotakin. Aiheessa oli kaiketi perustelunsa, mutta nämä lopulta taisivat olla päivänselviä vain geomantikoille, jääden enemmän tai vähemmän kyseenalaiseksi laihan nulikan logiikalla. Kaipa se oli paha jos asioita muutti turhanpäiten, tai jotain.... jotenkin. Vaikka kai Haekli tiesi mistä puhui päätellen ainakin tämän määrätietoisuudesta siitä, miten aisioiden kuuluisi olla. Siihen oli kaiketi Spyronkin tyytyminen, pojankin viimein hetken ihmeteltyään päätyessä nyökkäämään hieman epävarmasti selitykselle. "....eh. No. Niin kai" sekin arveli osaamatta kuitenkaan kuulostaa hirvittävän huolestuneelta asian suhteen. Kaipa tämä oli lopulta asia joka onneksi korjaisi ennenpitkää itse itsensä oli kyse mistä vain. Ainakin Haeklikin tuntui olevan sitä mieltä joten kai se oli hyvä. Ehkä.
Lopulta geomantian vaatimusten ja seurausten pohdiskelu taisi jäädä jokseenkin lyhyeksi. Kaipa hieman epävarmalla kannalla asian suhteen oleva Spyro oli jäänyt hetkeksi mittailemaan leiripaikkaa hieman mietteliäästi leukaansa raaputtaen kai yrittäen miettiä mitä kamalaa siitä sitten seuraisi jos jäljet olisi jätetty "sotkemaan harmoniaa" mitä se sitten ikinä tarkoittikaan, mutta ei ehtinyt lopulta ihmetelläkään asiaa ääneen kun Tenka äkkiä sai tehtävänsä valmiiksi. Lepakon suoristautuessa taustalla korottaen ääntään heidän suuntaansa lähtöaikeista ilmoittaen havahtui poika ajatuksistaan pienen hätkähdyksen keralla, kääntyen silmiään räpäyttäen olennon suuntaan. "Ehh? Jaa, juu" se myötäsi hieman pöllämystyneesti hetkeksi pasmansa sotkeneena ennen kuin pääsi jälleen tarpeeksi ajan tasalle nyökäten pienellä viiveellä suorasukaiselle kehotukselle. Eh, no, ainakaan Tenka ei vielä aikonut häipyä ilman heitä, vaikka purppuratukka vilkaisi lepakkoa jälleen hieman levottomana, yrittäen päätellä vähäpuheisesta ja eleisestä olennosta edes jotain... tosin tuskin kovinkaan hyvällä menestyksellä. Korean fasaanin katoaminen kuitenkin laitettiin tällä kertaa merkille, Spyron katsahtaessa hieman ymmälleen ympärilleen kuin olisi etsinyt lintua läheisistä puista tai pöheiköstä. Ehh, antoiko Tenka arvokkaan lintunsa harhailla ominpäin ties missä? Ainakaan tätä ei tainnut näkyä missään saaden purppuratukan hämmentymään hieman lisää. Eh, vaikka eipä kai fasaani hänen huolensa ollut, mutta.... hieman outoa tämä tällainen oli silti.
Lähtövalmistelujen viimehetket taisivat kuitenkin olla nyt melkoisen käsillä. Hetken hämminkinsä jälkeen Spyro jätti kuitenkin varsin pian Tenkan ja tämän hävinneen linnun rauhaan, kääntäen varsin pian huomionsa hieman paikallaan liikahdellen sen sijaan Haekliin, nuorukaisen tallustellessa hieman nihkeästi kommentoiden keräämään loppuja tavaroitaan. Purppuratukka ei lopulta voinut olla eri mieltä tämän kanssa vastaten jonkinlaisella kaiketi myötäävällä puuskahduksella huppunsa alta, yrittäen viimeisenä toimenpiteenään pudistellen puolivillaisesti nuhjuista vaatetustaan. "Toivotaan ainakin. Nyt meitä on ainakin enemmän katsomassa ympärillekin. Se on ainakin hyvä... ihan eläintenkin takia" sekin arvioi venytellen ohimennen käsivarsiaan, yrittäen sitten toisen noutaessa tavaroitaan kiinnittää ruohikon laitamilla ympäriinsä nuuskiskelevan katin huomion kutsumalla tätä. Tällä kertaa kun näkyvissä ei ollut jänniä lintuja tai muuta vaanittavaa tämä onnistuikin paremmin kissan kohottaessa pian päänsä uteliaana. Valkean otuksenkin ollessa tallessa taisi kaikki oleellinen ollakin kasassa ainakin pojan osalta, Spyron jäädessä hieman ympärilleen vilkuillen odottelemaan että muutkin saisivat asiansa valmiiksi vaikkakin pälyillen ajoittain vieläkin hieman varautuneesti Tenkan suuntaan. Pyydettäessä se luultavasti noutaisi jälleen joesta vettä mielellään paremmankaan tekemisen puutteessa ellei Haekli haluaisi tehdä tätä itse, muussa tapauksessa purppuratukan vähät valmistelut taisivat hyvin pitkälti olla tehty. Ainakin huomio oli jälleen kääntynyt silmäilemään hieman epämääräiseen sävyyn kauempana siintäviä vuorenhuippuja, jotka ilmeisesti oli tarkoitus saavuttaa päivän aikana. Poika tuntui olevan hieman kahden vaiheilla ajatuksiensa suhteen näyttäen itsekin hieman jännittyneeltä, mutta ei lopulta tuonut pohdiskeluja tähän hätään suuremmin esiin. Kaipa se joka tapauksessa oli valmis lähtemään ja pyrkimään perille, oli Tenka mitä mieltä hänestä olikaan. Tosin kun otti huomioon mitä edessäpäin mahdollisesti saattoi odottaa, tuskin kukaan heistä oli täysin levollisin mielin päämäärän suhteen vaikka ainakin Tenka taisi piilottaakin ajatuksensa varsin hyvin.
|
|