cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 13, 2013 22:27:39 GMT 3
Erlach tuhahti kuuluvasti kun poika kysäisi miksei vanhempia lohikäärmeitä kuunneltu, huokaisten sitten hieman. "Kai jotkut heistä kuuntelisivatkin - sukumme nuorin on esimerkiksi käytännössä meidän vanhempien puolella - mutta kaikkein fanaattisimmat Patriarkan kannattajat ovat vakuuttavampia kuin me. He lupailevat valtaa ja voimaa, lupaus johon on helppo uskoa, varsinkin kun useimmat eivät muista kovin tarkkaan millainen Patriarkka oli. Jos heidät saisi näkemään mitä se hirviö oli ja on...", Erlach selitti, lopettaen puheen katkeraan huokaukseen. Epäilemättä tuo oli yrittänytkin mokomaa joskus huonolla menestyksellä. Oli varmaan ihan hyvä ettei nulikka ruvennut enempää tivaamaan Patriarkasta, olisi vain vienyt turhaa aikaa - Erlach nyt kuitenkin eteni vähän hitaammin keskustelun aikana kuin jos olisi vain ollut hiljaa, puhuminen kun hieman vaikeutti keskittymistä pimeässä metsässä etenemiseen.
Vaikka jutustelusta nyt päästiin loppujen lopuksi ohi ilman suurempia suruja, niin sitten ongelmaksi taisi nousta se että Erlach ei oikein hirveästi innostunut lohikäärmeen selkään nousemisesta. Kun tämä sitten viimein onnistui nousemaan selkään paljastui uusi ongelma, eli se että tällä tuntui olevan hieman ongelmia löytää kunnollista istumapaikkaa josta ei olisi haittaa tälle itselleen tai lohikäärmeelle. Erlach vilkaisi nulikkaa hieman yllättyneenä kun tämä antoi niin tarkkoja ohjeita, mutta seurasipa niitä kuitenkin vaikka antoikin nulikalle pitkän mietteliään katseen ennen kuin rupesi keskittymän enemmän kiinnipitelyyn, tietäen että ilmaan nousu olisi matkan hankalin osio matkustajille. Vaikkei ollut voinut lentää ties kuinka moneen vuosisataan niin Erlach silti muisti lentoonlähdön olevan se vaihe joka luultavasti aiheuttaisi eniten ongelmia. Cain seurasi ihmishahmoisten asettautumista selkäänsä, kääntäen katseensa taivaalle kun Spyro arvioi kaksikon olevan kunnolla selässä. Enempää aikaa hukkaamatta punainen nousi lentoon, hakien hetken suuntaa ilmassa ennen kuin lähti itäänpäin, murahtaen vastaukseksi Spyrolle. Cain laskeutui hetkeksi juuri ja juuri puunlatvojen yläpuolelle puron lähellä ja nuuhkiskeli vähän aikaa ilmaa, yrittäen parhaansa mukaan haistaa yleisen suunnan johon susihirviö oli juossut ennen kuin kohosi taas korkemmalle ja lähti kiitämään aika tahtia itäänpäin.
Metsän seasta hukkaa oli aika vaikea havaita, siitä huolimatta että Erlach tuntui olevan sitä mieltä että olisi ollut fiksumpaa etsiä sitä sieltä kuin lentää metsän rajan ulkona olevalle aukealle ja odottaa petoa siellä kuten nulikka tuntui pitävän viisaampana. Sanat oli ehkä osoitettu enemmän Cainille, mutta ennen kuin punainen ehti vastata Erlach taas kerran keskeytti tämän - mitä tuli puheenvuoroihin niin kirottu lohikäärme ilmeisesti oletti että tällä oli aina etuoikeus. "Se näkee pimeässä ja sillä on pirun hyvä hajuaisti - jos se havaitsee meidät se saattaa päättää piileksiä metsänpuolella kunnes aurinko nousee, enkä usko että sinä haluat pysyä täällä silloin, vai mitä?", Arman huomautti, taputtaen punaisen lohikäärmeen selkää hieman merkiksi siitä että sanat osoitettiin nimenomaan tälle. Cain vilkaisi vähän ärtyneenä kirotun lohikäärmeen suuntaan ja meinasi tuhahtaa, mutta näytti sitten vähän epäröivältä. Toisaalta, Arman oli töykeä, mutta tämä taisi loppujen lopuksi puhua asiaa. "On sitä sutta silti vaikea havaita tuolta alhaalta", punainen lohikäärme huomautti, pieni epävarmuuden vire äänessään. Cain oli hieman hidastanut vauhtiaan kiistan ajaksi, vaikea keskittyä keskusteluun ja lentämiseen ilman että tulisi ongelmia. Jostakin kuului pieni tupsahdus.
Äkkiä Cain älähti, tämän siipien mennessä hetkeksi jäykäksi reaktiona johonkin., suuren pedon alkaessa nopeasti menettää korkeutta. Punaisen etujalan ja siiven väliin oli iskeytynyt pitkä nuoli, ilmeisesti tarpeeksi lähelle siipien lihaksia että nämä olivat onnistuneet saamaan haittaa suuressa pedossa - tai sitten järkytys vain sai tuon menettämään hallinan hetkeksi, mene ja tiedä. Lopputulos oli joka tapauksessa sama, lohikäärme matkustajineen oli syöksymässä kohti maata aika ikävän lujalla vauhdilla. "Agh, helvetin helvetti!", Cain karjui raivosta ja tuskasta, yrittäen saada siipensä taas hallintaansa, onnistuen siinä joten kuten mutta onnistumatta silti nostamaan itseään ja matkustajiaan takaisin nousuun. Punainen joutui tekemään päätöksen: joko yrittää saada pienellä todennäköisyydellä iso lohikäärmeen ruho takaisin nousuun tai tehdä hieman hallitumpi pakkolasku. Punainen valitsi jälkimmäisen, yrittäen parhaansa mukaan tähdätä yhdelle metsän aukeista. "Pitäkää kiinni!", peto karjaisi ehkä turhankin kovalla äänellä päätellen siitä kuinka Erlach vähän irvisti. "Hirviö näki meidät jo", Erlach kirosi itsekseen ja otti parhaansa mukaan kiinni mistä sai yrittäen samalla painautua niin tiukasti lohikäärmettä vasten kuin pystyi vaikkei se ollut niin kovin miellyttävää ottaen huomioon pedon suuren ruumiinlämmön.
Maa lähestyi nopeasti ja uhkaavasti, mutta sentään alkoi näyttää siltä että lohikäärme osuisi sentään aukealle eikä puiden keskelle ainakaan suoraan. Cain irvisti ja valmistautui ottamaan iskua vastaan, yrittäen parhaansa mukaan pitää itsensä asennossa joka suojasi niin häntä itseään kuin hänen matkustajiaan - ehkäpä jopa enemmän matkustajien kuin hänen itsensä suojaksi. Punainen lohikäärme tiesi kestävänsä kuritusta aika paljon ja oli joutunut tekemään pakkolaskuja ennenkin pahemmissakin olosuhteissa kun oli saanut nuolista, salamoista ja vastaavista, mutta matkustajat tuskin kestäisivät samanlaista kyytiä jos peto osuisi maahan huonossa kulmassa. Cain nosti jopa siivet ylös hetki ennen törmäystä maahan matkustajiensa suojaksi, tietäen että satunnaiset kiven ja puunsirut tekisivät niihin vain minimaalista vahikoa, mutta matkustajiin niillä voisi olla suorastaan tappava vaikutus. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen Cain lopulta rysähti maahan karjaisun saattelemana. Maa tärähti tuntumassa ja lohikäärmeen suuri massa ja liikevoima johtivat siihen että tämän liike ei loppunut välittömästi törmäyksen yhteydessä vaan tämä raahautui jonkun matkaa maassa, liikkeen lopulta pysähtyessä pariin puuhun jotka kaatuivat lohikäärmeen törmäyksen voimasta. Pedon siivet laskeutuivat maahan ja tilanne oli ohi. Punainen oli törmäyksestä tajuton mutta hengissä, eikä näyttänyt tilanteen huomioon ottaen niin hirveän loukkaantuneelta. Toki tuolla näytti olevan lukuisia pienempiä naarmuja ja sieltä täältä oli irronnut suomuja törmäyksestä, mutta jalat eivät näyttäneet olevan vinksin vonksin eikä häntä näyttänyt rikkoutuneen.
"Perrrhana", Arman mutisi alkujärkytyksestä toinnuttuaan, ollen vähän törmäyksestä ilmaan lentäneen tomun ja lian peitossa, mutta ollen enimmäkseen kunnossa. Eihän se nyt mukavalta ollut tuntunut, mutta ainakin sitä oltiin hengissä.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 14, 2013 17:49:30 GMT 3
Lyhyestä, jokseenkin synkästä keskustelusta huolimatta kolmikko pääsi varsin pian lähtemään Spyron ja Erlachin kavuttua paikoilleen lohikäärmeen selkään ja etsittyä edes jokseenkin tukevat istumapaikat. Jännittynyt purppuratukka tuskin laittoi merkille saamiaan outoja katseita jaellessaan neuvoja miten asettautua parhaiten Cainin selkäpiikkien ja siipien lomaan, kunnes viimein noustiin ilmaan. Cain tuntui löytävän oikean suunnan varsin pian kaikkien keskittyessä parhaansa mukaan tihrustamaan alas ja etsimään piilottelevaa susihirviötä pimeästä metsämaisemasta. Mutta vaikka pojan mielestä olisi ollut järkevintä suunnata avoimeen maastoon odottamaan saalista ylhäältä puiden lomaan tähyilyn sijasta, oli Armanilla jälleen omat mielipiteensä asiasta joita tämä ei arastellut tuoda esille. Spyrokin vilkaisi miestä hieman vastahankaisesti olkansa ylitse tämän jyrätessä muitta mutkitta hänen mielestään aivan perustellun ehdotuksensa ylitse. "Eh? No niin mekin nähdään ja haistetaan. Ei sitä nyt ollu tarkotus istua odottamaan keskelle peltoa" se huomautti härkäpäiseen sävyyn, nyökäten hieman myötäilevästi Cainin kommenttiin kuinka otus olisi vaikea huomatakin puiden lomasta. "Eikä sen kimppuun oikein edes pääse täältä ylhäältä jos tiellä on kauheesti puita ellei halua törmätä kaikkeen ja sitten se ainakin pääsee karkuun---" se aloitti mutta äkkiä lause kuitenkin keskeytyi yllättyneeseen vingahdukseen kun jokin äkkiä iskeytyi lentävään lohikäärmeeseen saaden suuden pedon äkkiä älähtämään tuskasta.
Nulikka ei ollut ehtinyt nähdä latvusten seasta äkkiä varsin suurella voimalla lennähtänyttä nuolta sen enempää kuin väittelyyn keskittynyt Cainkaan mutta Punaisen äkillinen reaktio ei voinut jäädä huomaamatta. "Cain? Mitä nyt?" tivattiin hätääntyneen pojan kääntäessä välittömästi huomionsa voimakkaan säpsähdyksen keralla lohikäärmeeseen tämän äkkiä alkaessa menettää uhkaavasti vakautta ja korkeutta... tämän nenän napatessa pian ilmasta pistävän veren hajun. Kaikesta hämmingistä ja äkillisestä pelästyksestä huolimatta nyt ei kuitenkaan tainnut olla aikaa arvuutella suuremmin mitä oli tapahtunut kun peto alkoi syöksyä kohti maata. Yllättynyt kevyemmänpuoleinen nulikka oli jo vähällä horjahtaa kyydistä älähdyksen keralla kun toinen alkoi heittelehtiä vimmatusti ilman halki mutta onnistui kuitenkin tarraamaan kiinni henkensä edestä lähinnä refleksinomaisesti minkä taisi, jääden riippumaan varsin järkyttyneenä olennon piikkiharjaan. Onneksi Cain sai lentonsa pian hieman tasaantumaan mutta alas syöksyä tämä ei tainnut enää pystyä pysäyttämään päätellen siitä kuinka matka oli edelleen uhaavan nopeaa maahansyöksyä, sentään kohti puiden lomassa erottuvaa aukiontapaista latvuksiin rysähtämisen sijasta. Cainin huutaessa kyytiläisiä pitämään kiinni Spyro totteli miten parhaansa taisi, saaden juuri ja juuri korvissa vinkuvan ilmavirran seasta selvää Erlachin ärähtäessä hirviön ilmeisesti nähneen heidät. Hukkako tämän takana olikin? Ei sillä, että tähän hätään syypää taisi vielä toistaiseksi olla sivuseikka kun vielä syöksyttiin holtittomasti alas taivaalta... pakkolasku, tai kenties ennemminkin törmäys taisi olla väistämätön, poikakin tajusi, seuratessaan jännittyneenä maankamaran lähestymistä.
Kaikeksi onneksi lasku ei lopulta tainnut uhkaavuudestaan huolimatta olla täysin holtiton, muuten tässä olisi voinut käydä kaikille varsin huonosti. Mutta vaikka Cain onnistuikin vakauttamaan asentonsa sekä siipensä sekä suuntaamaan kohti avoimempaa aluetta oli törmäys silti kaikkea muuta kuin hienovarainen. Matkustajat eivät voineet oikein tehdä muuta kuin seurata kauhulla mitä tuleman piti kun haavoittunut lohikäärme syöksyi voimalla maahan lähettäen lentoon kiviä, oksia, sammalta sekä pölyä melkoisen rytinän saattelemana raahautuen vielä eteenpäin monta metriä ennen kuin meno viimein tyssäsi pariin tielle sattuneeseen epäonniseen puuhun jotka kaatuivat rytisten. Jollakin mystisellä tavalla poika oli onnistunut roikkumaan kiinni pakkolaskun ajan mutta kun pakkolasku pysähtyi äkillisesti puihin kuin seinään lipesi ote viimein ja se lennähti epämääräisen älähdyksen keralla lohikäärmeen harteilta kauniissa kaaressa. Siinä rytisi sitten ryteikkö varsin kiitettävästi kun lohikäärmeitä lenteli sinne tänne, tyrmistyneen Spyron löytäessä itsensä pahimmasta tärskystä tokeennuttuaan rähmältään keskeltä pöheikköä. Sillä meni tovi koota jälleen itsensä kunnes se viimein pääsi jälleen takaisin kärryille ja alkoi kömpiä vaisuja, kivuliaita kirouksia suoltaen vaivalloisesti istualleen. "Ai saakeli" risukosta kuului painokas kommentti kun nulikka kömpi esiin entistä sotkuisempi purppurainen kuontalo harottaen ja nyt jopa kauniisti metsäroskilla kuorotettuna jääden kiroten ja päätään hieroskellen tuijottelemaan pyörällä päästään ympärilleen. Varsin pian katse kuitenkin osui maassa liikkumatta retkottavaan suureen punaiseen petoon joka ilmeisesti viimein palautti nulikan sekavat ajatukset jälleen maan pinnalle säikähtäneen säpsähdyksen keralla. "Ei hitto... Cain? Oletko kunnossa?" poika könysi hieman huterahkosti jaloilleen pelästyneen kysymyksen keralla kiirehtien sitten risukon poikki kohti lohikäärmettä varsin järkyttynyt ilme kasvoillaan. Vieläkin tämän selässä istuva Arman oli sentään tainnut säästyä vahingoittumattomana tai siltä tämä ainakin vilkaisulla vaikutti, mutta sen sijaan lohikäärme ei osoittanut suurempia elonmerkkejä. Suureksi helpotuksekseen nulikka kuitenkin havaitsi lähemmäs päästyään suurien kylkien vielä kohoilevan hengityksen tahdissa, mutta olento oli kuitenkin kokenut melkoisen tärskyn pudotessaan ollen ilmeisesti kuitenkin vain tajuton. Spyro kiersi kiireesti katseellaan retkottavan lohikäärmeen peläten löytävänsä murtuneita tai vääntyneitä raajoja tai jotain muuta ikävää mutta kaikeksi onneksi näitä ei sentään näkynyt vaan näkyvimmät vammat taisivat lopulta olla ikäviä, vaikkakin pienehköjä nirhamia. Helpotuksesta ei kuitenkaan voinut henkäistä vielä tämän löytäessä pian jotain muuta, mutta tätäkin ikävämpää. Pedon siiven alla törröttävä syvälle uponnut nuoli sai purppuratukan hätkähtämään järkyttyneenä tämän jäädessä hetkeksi tuijottamaan tätä. Joku oli ampunut heitä? Alhaalta metsästä, noin tarkasti?
"Miten... suoraan siipeen? Ei kai se--- " tyrmistynyt nulikka hapuili, rypistäen sitten kulmiaan ja vilkaisten levottomasti ympärilleen uskaltaen vaivoin irrottaa katseensa lohikäärmeestä. Oliko ampuja jossain täällä lähellä..? Eihän tämän näin kuulunut mennä! Mitä hittoa he nyt tekisivät?
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 14, 2013 21:34:21 GMT 3
"Kyllä se nyt välillä taivaalle katsoo", Arman tuhahti ja vaikutti olevan valmiina ryhtymään oikein kunnon sanasotaan nuoremman lohikäärmeen kanssa kunnes kaikki riitely loppui vähän kuin seinään kun lennosta tuli äkkiä epävakaata. Cain murahti tuskasta vastauksena nulikan kysymykseen, yrittäen vielä parhaansa mukaan saada lentokurssin takaisin kuntoon. "Jokin osui minuun", Cain ähisi ennen kuin hiljeni lukuunottamatta satunnaisia murahduksia, yrittäen parhaansa mukaan keskittyä saamaan koko poppoon maahan hengissä. "Ei olisi ikinä pitänyt nousta toisen lohikäärmeen selkään", Arman mutisi itsekseen, näyttäen oikeastaan aika kalpealta siinä yrittäessään parhaansa mukaan pitää kiinni. Tosin myöhemmät tapahtumat huomioon ottaen kirottu lohikäärme oli tainnut onnistua saamaan joko tuurilla tai taidolla paikan josta oli hankalampaa lentää pois selästä. Tai sitten nulikka oli vain keveämpi, jompi kumpi. Maa lähestyi uhkaavan vääjäämättömästi ja punainen päätti mieluummin tehdä hallitun pakkolaskun kuin yrittää korjata kurssiaan - kun luonnonlait huomasivat että lohikäärme oli tulossa maata kohti niin ei sitä kovin helpolla annettu nousta takaisin ylös, mokomat kun kuitenkin rikkoivat luonnonlakeja lentäessään niin suurella massalla.
Kaiken huomioon ottaen kun rysähdys lopulta tapahtui niin kaikki meni niin hyvin kuin pystyi olettamaan - ei sitä nyt kukaan selvinnyt ruhjeitta, mutta kukaan ei kuollut tai tainnut saada vakavampia vammoja. Punaisen selässä ollut Erlach oli saanut iskun joka vei tältä ilmat pihalle kun suuri peto lopulta törmäsi puihin, mutta ei saanut sen kummempia vammoja, onnistuen pysymään lohikäärmeen selässäkin. Jokin ilmaan lentänyt roska oli onnistunut punaisen lohikäärmeen yrityksistä huolimatta onnistunut iskemään kirottua lohikäärmettä otsaan, aukaisten pienen mutta ikävähkön haavan. Sentään ei sen vakavampaa. Erlach kuului kiroilevan jonkun verran lohikäärmeen selässä, yrittäen saada ajatuksiaan kasaan. Huomattavaa kiroilusta oli se ettei se ollut yleiskielellä, oletettavasti kieli se sama mitä Sedestian lohikäärmeet olivat ammoin käyttäneet ennen koko kirousta, ainakin se kuulosti vähän samantapaiselta kuin punaisen pari viikkoa sitten vuorolla laulama laulu. Vain huomattavasti ärhäkämmältä ja ehkä törkeältä... lohikäärmeet osasivat kirota halutessaan aika kunnolla.
Punainen lohikäärme ei vastannut nulikan tiedusteluihin, ollen vielä enemmän tai vähemmän poissa pelistä. Ei kovin yllättäen suuri tärsky oli onnistunut viemään Cainilta tajun vaikka suurempaa vahinkoa ei ollut tullutkaan, oli se nyt kuitenkin aika ikävä isku kun osuttiin maahan valtavalla liikevoimalla ja rysähdettiin sitten pariin puuhun matkan päätteeksi. "Miten pahalta siellä näyttää?", Arman huusi, ryhtyen sitten vaivalloisesti laskeutumaan suuren pedon selästä, kiroten pari kertaa. Kirottu lohikäärme osittain pölynpeittoisena ja otsaansa kädellä pidellen näytti ihan kohtuullisen ruhjoutuneelta kuten varmaan myös nulikkakin. Kun nulikka havaitsi järkyttyneenä pedon kyljestä törröttävän nuolen Armankin raahautui mahdollisimman nopeasti paikalle, avaten jo hieman miekkansa huotran solmuja kaiken varalta. "Missä? Kghk", mies kysäisi, kompuroiden hieman kun meinasi kompastua maasta törröttävään juureen. Maasto lohikäärmeen välittömässä läheisyydessä oli ehkä vähän vaikeakulkuista vähemmän yllättäen.
Hetken kompuroinnin jälkeen Arman oli onnistunut pääsemään nulikan viereen ja tuijotti nuolta hetken kulmat kurtussa. Sulat sentään olivat valkoiset niin kyseessä ei varmaan ainakaan ollut Hurtan tekosia - se paskiainen tästä olisi vielä puuttunutkin. "Ei se nyt ihan siipeen - mutta aika ikävästi silti, lihaksiin. Noille main tulevat vammat eivät estä lentämistä, mutta sitä ei kyllä voi tehdä kovin pitkiä matkoja tai kovin nopeasti pariin viikkoon", Erlach arvioi, tutkien vammaa hieman lähemmältä. Kirottu lohikäärme puhui kokemuksen syvällä rintaäänellä, loppujen lopuksi Arman oli ollut kauan sitten ihan jo kohtuu vanha lohikäärme, ja sellainen joka oli elänyt kaoottisina aikoina. Siinä kyllä oppi mitä eri vammat tekivät. Rauhallisesta sävystään huolimatta Arman äkkiä kirosi vanhalla kielellä, potkaisten yhtä maassa lojuvaa kiveä. "Peto vapaana ja tämä sattuu!", tuo äkäili, tuijotellen epäluuloisena metsän puoleen. "Ole valmiina", mies varoitti, tuijottaen intensiivisesti lohikäärmeen laskeutumisesta tulleen uran toiseen päähän. Näytti melkein siltä kuin metsänrajassa olisi ollut jokin hahmo, ja ilmassa tuntui olevan itse asiassa vähän suden hajua... Erlach antoi hiljakseen huotran valua pois miekan terän päältä, paljastaen luusta tehdyn riimuilla kirjaillun miekan. Luu oli aivan liian vanhaa että siitä olisi voinut haistaa mistä se oli tullut, lähinnä sen pystyi haistamaan että miekka oli tainnut olla tahrautunut vereen aika usein. Ilmassa tuntui myös hieman jokin outo haju, miekan magiasta peräisin oleva itse asiassa. Kitkerä ja voimakas, muistuttaen happoa mikäli nulikka oli ikinä haistanut jotain sellaista.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 15, 2013 17:47:41 GMT 3
Huolimatta siitä kaikesta uhkaavasta rytinästä taisivat molemmat matkustajat selvitä syöksylaskusta ilman suurempia vammoja vaikkakin hiukan kolhittuna... ikävä kyllä maassa liikkumatta retkottavan lohikäärmeen tilanne oli jokseenkin uhkaavampi vaikka tällä ei ollutkaan näkyvillä suurempia henkeä uhkaavia vammoja. Tämä oli kuitenkin iskeytynyt maahan voimalla mikä sai varsinkin Spyron hyvin varpailleen pojan huomatessa ettei lohikäärme liikkunut tai vastannut huolestuneisiin tiedusteluihin millään tavalla. "Äh, en tiedä. Se... ei herää" poika sai töksäytettyä enemmän tai vähemmän hämmingissä Punaisen selässä kiroavan Erlachin tiedusteluun irrottamatta kuitenkaan katsettaan lohikäärmeestä, päätyenkin nopeasti hoksaamaan pelästyneen hätkähdyksen keralla siiventyveen iskeytyneen nuolen. Kaipa Punaisen osoittamat elonmerkit olivat kuitenkin melkoinen helpotus mutta nuoli sekä se mitä tämä tarkoitti saivat purppuratukan silti tolaltaan sen luodessa suorastaan vainoharhaisen vilkaisun ympärille puiden sekaan kirotun lohikäärmeen kompuroidessa myös pimeässä alas Cainin selästä tarkastamaan tämän hartiaan uponnutta nuolta. Hermostuneesti liikehtivä poika teki tälle tilaa miehen jäädessä tutkimaan vammaa, ennen kuin tämä viimein arveli jokseenkin helpottavasti ettei tämä mahdollisesti ollut niin vakavaa kuin miltä oli reaktion perusteella näyttänyt. "...oletko varma? Se tipahti ihan samantien" huolestunut purppuratukka ei voinut olla huomauttamatta levottomaan sävyyn pystyen ilmeisesti vieläkin väittämään vastaan tilanteen painostavuudestakin huolimatta. Kuitenkin äänessä oli jo pieni varovainen annos toiveikkuutta vaikka nulikka olikin tainnut pelästyä melkoisesti eikä osannut olla uumoilematta että jotain kamalaa saattoi vielä olla tulossa. Lopulta Spyro ei kuitenkaan ollut kovinkaan hyvin perillä vammojen yksityiskohtaisista vaikutuksista, mutta olihan hillitön syöksylasku ainakin näyttänyt varsin pahalta... tuntumisesta puhumattakaan. "Äh... ainakaan mitään ei taida olla rikki" se lisäsi varovasti hetken olentoa silmäiltyään, päätyen sentään toteamaan että kaikki ei sentään tainnut olla niin huonosti kuin olisi voinut. Ehkä.
Mutta ilmeisesti tilanne ei siltikään ollut vielä tarpeeksi paha kieron huumorintajun omaavan onnettaren mielestä, vaan haavoittunut lohikäärme ei lopulta ollut se ainoa ongelma. Nuolen ampuja, joka kaikesta päätellen saattaisi piillä jossakin lähellä ja oli kenties parhaillaan matkalla kohti alas ampumaansa saalista voisi pian osoittuatua lähes yhtä suureksi huoleksi kuin tajuton Punainen jos tämä onnistuisi löytämään heidät ennen kuin Cain tokenisi. Huolissaan vuoroin suurta petoa, vuoroin ympäröivää metsää vilkuillut Spyro hätkähti hieman Erlachin äkillistä, painokasta kirousta, kirskauttaen sitten hampaitaan kerrankin nyökäten myötäilevästi. "Mitä hittoa me nyt tehdään? Jos se osui noin hyvin tonne ylös asti, me ollaan tässä vaan maalitauluja jos... eh, kun se löytää meidät" purppuratukka mutisi varuillaan ympärilleen pälyillen. Se oli mahdollisesti vielä aikeissa sanoa jotain mutta aikeet keskeytyivät äkkiä kun ilmassa alkoi yhtäkkiä erottua suorastaan epäilyttävän tuttu haju. Poika jännittyi nuuhkiessaan ilmaa kunnes irvisti ja käänsi katseensa nopeasti kohti aukion reunaa. "...no saakeli" se manasi kireästi silmiään siristäen. Metsän hajujen seassa leijui häivähdys jotain ikävän susimaista... ja aivan kuin hän olisi jo erottanut liikettäkin runkojen lomassa. Miten kirotussa otus saattoi olla noin kirotun nopea?
Vaikutti siltä että asiasta raportointi ei ollut tarpeen. Myös Erlach näytti jo havainneen jotain epäilyttävää ihmismäisine aisteineenkin ja käänsi itsekin katseensa epäluuloisesti pimeään metsään kehottaen olemaan valmiina... hyökkäykseenkö? Spyro vilkaisi miestä epävarmasti ottaen jännittyneen askelen taaemmas tämän alkaessa tiukasti metsään tuijottaen vetää miekkaansa esille. Jokin aseessa sai nulikan entistä levottomammaksi tämän tajutessa kapineesta, joka ei selvästikään ollut edes metallia, huokuvan oudon hajun ja ilmapiirin. Susikin oli lähellä, ja päätellen siitä mihin kaikkeen tämä ilmeisesti pystyi nulikka ei ollut enää alkuunkaan varma miten tälle pärjättäisiin nyt kun pöytä oli yhtäkkiä kääntynyt ympäri. Ainahan sitä saattoi yrittää toivoa ettei otus kävisi Armanin suvun jäsenten kimppuun mutta Spyro ei osannut olla kovin luottavainen. Hitto, Cain täytyisi saada ylös ja pian, niin ehkä lohikäärme voisi tehdä jotain... Poika hivuttautui vaimeasti kiroillen ja metsän varjoihin pälyillen lohikäärmeen pään tuntumaan, yrittäen ensiksi jokseenkin varovaisesti olennon kuonoa tönäisten saada tätä tokeentumaan. "Hitto... Cain, herää! Se otus on täällä!" se yritti hätäisen painokkaasti mutisten, päätyen lopulta tuuppaamaan tämän kuonoa hieman kovempaakin jos tämä ei osoittanut merkkejä ymmärryksestä. Ainakin lohikäärme oli vielä elossa, mutta asianlaita saattaisi pian muuttua jokseenkin dramaattisesti heidän kaikkien kannalta Spyron suureksi turhautuneisuudeksi. Samaelin raadellut hirviö oli selvästi jossain lähellä... eikä hän ainakaan voisi tehdä tälle pirulaiselle mitään, tämän uhatessa jo heitä muitakin. Kuinka pieleen asiat saattoivatkaan mennä...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 18, 2013 22:32:13 GMT 3
Erlach nyökkäsi hieman huolestuneen oloisena kun natiainen vastasi vähemmän hyvän vastauksen, vaikka sitten tyyntyikin hieman kun pääsi tutkimaan varsinaista pahinta vammaa. Aatelinen vilkaisi nulikkaa hieman kärsimättömän oloisesti tämän vieläkin huolehtiessa vaikka kirottu lohikäärme oli sanonut vamman olevan kohtuullisen vaaraton. "Johtui shokista - nuoli osuu tänne niin siivet käytännössä välittömästi kramppaavat. Jos on tarpeeksi korkealla lentämässä niin lennon voi vielä saada takaisin kuntoon tai jos on paremmin tottunut tällaisiin", Erlach selitti pienoisella 'minä-olen-vanhempi-kuin-sinä-nulikka' äänensävyllä. Arman oli kyllä äkeänä, mutta onnistui tuo silti olemaan vähän huolestunutkin - mikä tahansa törmäys joka sai aikaan tajuttomuuden lohikäärmeessä oli loppujen lopuksi aika huolestuttava. Oli oltu aika lähellä ettei jotain pahempaa ollut sattunut, eikä sitä tiennyt kauanko kestäisi ennen kuin punainen tointuisi aika pahasta tärskystä. Toivottavasti pian, ottaen huomioon sen etteivät lohikäärmeet olleet varsinaisesti turvallisella alueella...
Erlach kirosikin asiaa ja vaikutti melko happamalta kun nulikka kyseli toimintasuunnitelmia. "Pitää toivoa että se on tarpeeksi ylimielinen hyökätäkseen lähitaisteluun", Erlach arveli tuimana, tuijotellen metsään ja valmistautuen jo henkisesti siihen että pitäisi puolustautua. Vaikka Spyrolla oli paremmat aistit onnistui Armankin huomaamaan metsän reunassa piileksivän hahmon melko aikaisin, kai kokemuksen ja epäluuloisen luonteen auttaessa korvaamaan puutteita aisteissa. "Yritä herättää tuota!", mies ärähti ja nyökkäsi punaisen lohikäärmeen suuntaan, vetäen miekkansa kunnolla esiin ja onnistuen näyttämään sangen uhkaavalta siinä seistessään luisen miekkansa kanssa. Aatelinen oli tottunut miekan käyttäjä ja oli ottanut jo valmiiksi puolustusasennon, astellen nuorempien lohikäärmeiden ja metsänrajan väliin. Suden täytyisi tulla Armanin läpi ennen kuin se pääsisi nulikan ja tajuttoman punaisen lohikäärmeen kimppuun. Mitä se luultavasti yrittäisikin, oli ihmissusi kuinka vaarallinen hyvänsä niin tuskin se haluaisi lähitaisteluun punaisen lohikäärmeen kanssa mikäli tämä olisi hereillä.
Punainen peto ei ollut ensimmäisestä tönäyksestä moksiskaan, ja toiseenkaan ei juuri reagoitu, mutta pieni epämääräinen ynähdys kuului pedon suusta. Ei tuo vielä tajuissaan ollut, mutta ehkä heräilemään päin. Armanin ja nulikan pitäisi pelata aikaa siihen asti että peto heräisi, tai toivoa ihmettä. Epämääräinen hahmo aukion laitamilla astui vihdoin viimein näkyviin hyläten metsän varjot ja kävellen avoimesti ja ylpeänä esiin. Ei kovin yllättäen hahmo oli se sama susimainen mies jonka nulikka oli nähnyt osana sitä Armanien kätyreiden poppoota joka oli tiedustellut Cainin perään tuhoutuneen majatalon lähellä, ainoana erona oli että tällä oli nyt selässään jousi ja tuo näytti jotenkin aiempaa petomaiselta... Täyden kuun vaikutusta luultavasti. Tai sitten sitä että tuolla oli päällään lähinnä jonkun verran riekaleiset housut, sitä nyt kuitenkin näki enemmän paskiaisesta. "Kerroppa minulle miksi...", susimainen mies huusi ilkkuen kauempaa, pysähtyen katsomaan puolustusasennossa seisovaa Armania ja nuorempia lohikäärmeitä, "...että miksikäs Amuletinkantaja onkaan niin suuren ja mahtavan, vanhan ja viisaan Erlach Armanin karavaanin matkalaisten joukossa?", ilkkuva ääni kysyi. Petomaisen miehen äänikään ei ollut kovin miellyttävä, siinä oli sitä samaa uhkaa mitä koko henkilössä oli ylipäätäänsäkin. "Sehän ei sinulle kuulu, peto", Arman ärähti vihaisena, katsoen hyökkääjää hyvin myrkylliseen tapaan. Syystä tai toisesta kirottu lohikäärme tuntui inhoavan vierasta aika runsaasti, ja samaten hyökkääjä tuntui nauttivan kirotulle lohikäärmeelle ilkkumisesta.
"Ai jai, onpas röyhkeää. Etkös kuulu sukusi vanhimpiin? Kai sinulta nyt vähän kohteliaisuutta löytyy. Voisit vaikka aloittaa esittelemällä nämä ystäväsi vähän paremmin!", ihmishahmoinen peto ilkkui taasen, pysähtyen hetkeksi nauramaan. Mokoma ilmeisestikin rakasti omaa ääntään ja otti tilanteesta kaiken irti - mikä sinänsä oli hyvä asia koska ehkäpä punainen lohikäärme ehtisi herätä ja tointua tarpeeksi käydäkseen hyökkääjän kimppuun jos tilanne pahenisi. "Minä en rupea olemaan kohtelias eläimille. Ja mitä heidän esittelyyn tulee, eivätköhän he tee sen ihan itse...", Erlach huusi takaisin ja vilkaisi jotenkin odottavasti nulikan suuntaan, selkeästi odottaen nyt jonkunlaista kontribuutiota tältä kuten nyt voisi olettaa nuorelta lohikäärmeeltä.
Susimainen mies ei tuntunut oikein arvostavan eläinkommenttia päätellen tavasta millä tämä karjaisi raivosta ja alkoi, tuota, muuttua. Karva alkoi hyvin nopeasti peittää tuon ruumista, kasvot venyivät ja ylipäätään mies alkoi muuttua susimaiseksi kunnes tuo seisoi reilusti yli kaksimetrisenä parinkymmenen metrin päässä Erlachista ja alkoi ulvoa kuulle muutoksensa päätteeksi. Normaalisti tällaisissa tilanteissa kai lähialueet kaikkoaisivat kaikista eläimistä, mutta jostakin syystä ilmassa oli havaittavissa aika runsaasti eri eläimiä, ja tarkka silmä saattaisi huomata satunnaisia vilahduksia puitten välistä vähän sieltä sun täältä ympäri aukiota, jotain mitä Erlach tai susihirviö eivät huomanneet ollen keskittyneempiä omaan tahtojen taistoonsa. "Haluatt nähdrrrä miten peto orren!", hirviö huusi ulvontansa lopetettuaan.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 20, 2013 17:00:12 GMT 3
Spyro silmäsi jo jokseenkin närkästynyttä Armania tämän selittäessä kärsimättömästi ettei Punaisen siipi tai kyljessä törröttävä nuoli olleet tällä hetkellä ainakaan heidän suurimpien ongelmiensa listalla. Vastahankainen tapaus tai ei, tällä kertaa miehen näreämmätkin selvennykset taisivat äänensävystä huolimatta olla tarpeeksi hermostuneelle tämän vieressä kurkistelevalle purppuratukalle tämän päädyttyä lopulta vain nyökkäämään hieman. Tämä oli aihe jossa poika oli kerrankin mielellään väärässä, sen jopa rauhoittuessa vähän vaikka silmäilikin olennosta törröttävää nuolta kulmat synkässä kurtussa. Tämä ei ehkä ollut onneksi hengenvaarallinen tai vahingoittanut siipiäkään niin pahasti kuin hän oli pelännyt mutta lohikäärme oli silti saanut nuolen itseensä mikä varmasti oli itsessään aina vähintäänkin tuskallista. Kunpa tämä vain ei olisi suurempien päällipuolisten vammojen puutteesta huolimatta telonut itseään sisäisestikään pudotessaan...
Tämäkin pieni helpotuksenpoikanen jäi kuitenkin lyhyeen kun metsän reunasta alkoi kantautua varsin pahaenteistä susimaista hajua sekä merkkejä liikkeestä joka käänsi välittömästi niin Erlachin kuin nulikankin huomion lohikäärmeestä puoleensa. Spyro oli jännittynyt välittömästi uudelleen pälyillen varuillaan silmä kovana puiden lomaan peräytyen sitten vaisusti kiroten kohti Cainin päätä vilkaisten kuitenkin hieman empivästi miekka valmiina heidän eteensä asettautuvaa Armania. Tuntui varsin oudolta että tämä asettautuisi puolustamaan kahta lohikäärmettä, eikä kaikkein vähiten siksi kuka tämä oikeastaan oli, mutta toisaalta vaikka Spyroa vieläkin häiritsi muiden taakse piiloutuminen helpotti se sentään hieman tilannetta että oli mikä olikaan tällä hetkellä, Erlach oli kuitenkin lopulta pohjimmiltaan vanhempi lohikäärme, joka elkeistään päätellen tiesi jälleen mitä teki. Aika oli sitä paitsi käymässä vähiin kun puiden lomasta alkoi erottaa pahaenteisesti kohti astelevan hahmon. Spyro ei tiennyt mitä hukka aikoisi jos tunnistaisi Erlachin Armaniksi mutta ainakaan tämä ei ollut ampunut vielä vaikka mies selvästikin valmistautui mahdolliseen yhteenottoon tämän kanssa. Kerrankin nulikka ei jäänyt väittämään sanallakaan vastaan tai edes empimään suuremmin huolimatta pienestä epävarmasta vilkaisusta eteen asettuvaan mieheen vaan tämän kehottaessa yrittämään saada Cain hereille poika oli jo menossa yrittäen hätäisesti mutisten ravistella lohikäärmeen päätä kuitenkin varovaisin ottein. Ikävä kyllä tajuton Punainen ei tuntunut näin vähästä hetkahtavan ellei pientä valittavaa äännähdystä laskettu... ja sitten itse hyökkääjä jo astelikin esille metsästä, omahyväisin elkein ja jousi olallaan.
Poika irvisti ja pyörähti itsekin mielessään varsin värikkäästi manaten esiin astelevan petomaisen miekkosen suuntaan jääden hetkeksi tuijottelemaan tätä äärimmäisen epäluuloisesti huppunsa varjosta. Se ei ollut yllättynyt tunnistaessaan hiipparin samaksi tapaukseksi jonka oli nähnyt vilaukselta kylässä, vaikka tämä kieltämättä näytti nyt jokseenkin hurjemmalta kuin aiemmin. Kaikesta huolimatta mies ei vetänyt joustaan tai hyökännyt, vaan seisahtui vähän matkan päähän suunnaten suurimman osan huomiostaan tielle asettautuneeseen Erlachiin, selvästikään tuntematta minkäänlaista kunnioitusta tätä kohtaan siitä huolimatta että oli tämän suvun jäsenen palveluksessa. Oli varsin selvää ettei kumpikaan kaksikosta pitänyt toisistaan vaan kohtaaminen muuttui varsin pian loukkausten sekä uhkausten vaihdoksi puolin ja toisin... kai se oli tulkittavissa pieneksi onnenpotkuksi kaksikon suunnatessa vihamielisen huomion lähinnä toisiinsa ja antaessa näin Punaiselle hieman lisää aikaa tokeentua. Susihirviön tunnistettua Erlachin olevan heidän kanssaan tuskin tietäisi hyvää kenellekään jos tämä pääsisi kertomaan muille suvun edustajille, vaikka ihan Cainin Erlachin karavaaniin jäljittäminen olisi ollut varmaan jo aivan tarpeeksi... otus tuntui tietävän tämän varsin hyvin mikä selvästikin sai pedon hyvin omahyväiselle tuulelle. Spyro kuunteli jännittyneenä kaksikon vihamielistä sananvaihtoa vilkuillen susimaista miekkosta varuillaan, pyrkien kuitenkin jokseenkin vaivihkaisesti tuuppimaan Cainin kaulaa jalallaan toivoen ettei Erlachiin keskittyvä hiippari huomaisi, pojan säpsähtäessä kuitenkin hieman otuksen tiedostaessa äkkiä varsin pilkallisesti hänenkin olemassaolonsa. Erlachinkin vilkaistessa häntä odottavasti purppuratukka luimistui melkoisesti mulkaisten hukkaa vihamielisesti tämän ilmeisesti kaivatessa jonkinlaisia esittelyjä... vaikka mitä luultavimmin tämä olikin tarkoitettu lähinnä pilkaksi ilkkuvasta naurustakin päätellen. Moinen oli varsin omiaan saamaan huolestuneenkin pojan sisun jälleen kuohahtamaan: ei ilmeisesti riittänyt että tämä pirulainen oli lähes tappanut Samaelin ja ampunut nyt Cainiakin pudottaen heidät kaikki taivaalta sekä pyrkinyt muutenkin saattamaan Punaisen amuletteineen Armanien kynsiin hieman joka välissä, sillä oli vielä otsaa tulla ilkkumaan uhrejaan suorastaan ylimielisesti!
"Ehh? No en hitossa esittäydy tuolle!" protestoitiin ärhäkästi. "Se piru kävi Samaelin kimppuun vaikka sillä ei ollu edes mitään tekemistä tämän koko jutun kanssa! Hiton pelkuri!" Kaunaisen poika ei osoittanut itsekään uhkaavasta tilanteesta huolimatta sen suurempia käytöstapoja vaikka olikin selkeästi varuillaan petomaisen muukalaisen suhteen. Tosin Erlachin tölväisy eläimistä sai kuitenkin hieman empivän vilkaisun syystä tai toisesta kuin se ei kuitenkaan olisi allekirjoittanut aivan vastaavaa ylimielisyyttä, mutta itse susimies ei selvästikään arvostanut moista kommenttia sitten tippaakaan. Kenties sanasota olisi saattanut jatkua vielä tovinkin verran, oikeastaan tuohtuneella Spyrollakin olisi voinut olla muutama valittu sana ilmaistavana siitä mitä mieltä tämä oli tällaisesta täysin mielipuolisesta, murhanhimoisesta riehumisesta kun ihmis-suden kärsivällisyys viimein kului loppuun ja tämä ärjäisi raivosta alkaen äkkiä käydä huomattavasti suuremmaksi ja karvaisemmaksi. Spyro jäi hetkeksi tuijottelemaan jokseenkin häkeltyneenä esiin hyvinkin nopeasti ilmaantuvaa valtavaa susihirviötä joka kohosi hetkessä reilusti lyhyen pojan yläpuolelle. Tämä... ei nyt näyttänyt alkuunkaan hyvältä. Vaikka susimaisia piirteitä omasikin niin muuten valtava kaksijalkainen peto oli kaukana sellaisesta ollen huomattavasti suurempikin kuin nulikka oli edes olettanut. Taikamiekka tai ei, miten Erlach muka pärjäisi tuollaiselle? Hirviön karjuessa haasteensa poika kirosi ääneen kääntyen kiireesti ravistelemaan tajuttoman lohikäärmeen päätä huomattavasti motivoituneemmin, yrittäen lopulta jopa nykiä tätä pään sivusta törröttävistä korvamaisista ulokkeista arvellen ohuemman nahan piikkien välillä olevan luultavasti jokseenkin herkempää kuin paksujen suomujen peittämä loppukeho. Eihän tämä kovin kilttiä ollut, mutta hätä ei lukenut lakia ja kohta saattaisi seurata jotain huomattavasti ikävämpää jos Cain ei heräisi... "Hei! Herää! Äkkiä!" se usutti hätäisesti yrittäen samalla pitää silmällä mitä susihirviön ja Erlachin välillä tapahtui. Tosin vaikka hirmu varmasti veikin ymmärrettävästi suurimman huomion tuntui ympärillä olevan oikeastaan jotain muutakin varsin outoa. Nulikalla meni tovi edes hoksata tämä, mutta... aivan kuin metsässä liikkuisi jotain muutakin? Oikeastaan... aika montakin? Näiden suurempi ihmettely taisi kuitenkin jäädä pakosta hieman myöhemmäksi huomattavasti oleellisempien asioiden vaatiessa välitöntä huomiota, vaikka nulikka ehtikin luomaan pikaisen epäluuloisen katseen pimeään metsään siltä varalta että väijyssä olisikin lisää Armanien porukoita tai ihmis-susia. Se vielä olisi puuttunut... nämä tosin eivät tainneet kuitenkaan haista sellaisilta...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 21, 2013 12:03:44 GMT 3
((blaagh, en nyt tiedä miten hyvin tämä vuoro meni, tuntuu vähän sekavalta :I ))
Tilanne vaikutti aika uhkaavalta kaiken huomioon ottaen, petomainen mies oli uhittelemassa ja punainen lohikäärme oli poissa pelistä, ainoa hyvä asia taisi olla se että ihmissusi nautti aivan liikaa omasta äänestään että olisi lähtenyt vain suoraan käymään kimppuun. Vaikkei punainen lohikäärme vielä alkanutkaan kunnolla tointua, niin potkaisu kaulaan sai tämän päästävän jonkunlaisen epämääräisen "Krrrgh" äänen, liikahtaenkin vähän. Susi ei kiinnittänyt juuri minkäänlaista huomiota nulikkaan ja punaiseen lohikäärmeeseen, haluten sen sijaan antaa jakamattoman huomionsa kirotulle lohikäärmeelle. Ilmiselvästi molemmat tunsivat toisensa ja vihasivat toisiaan sangen raivoisasti, varsinkin Arman tuntui suorastaan kiehuvan. Vaikka nämä olivat keskittyneet enimmäkseen toisiinsa niin lopulta myös nulikka noteerattiin ja Arman yritti saada tältä oikeastaan apua, natiaisen käsittäessä väärin mitä kirottu lohikäärme oikein vihjasi. Erlach ei tiennyt ollenkaan nulikan tilanteesta sen tarkemmin joten tuo sihahti ärtyneenä kun nulikka rupesi protestoimaan esittelyä.
"En minä sitä senkin... agh, unohda", Erlach huudahti ärtyneenä päätään pudistellen, kiroten mielessään nulikan hyödyttömyyttä. Arman oli toivonut että vaikka natiainen olikin nuori olisi tämä muuttunut lohikäärmeeksi ja ainakin saanut ihmissuden pasmat sekaisin - valitettavasti vain tilanne oli mitä oli, ja kaiken kukkuraksi nulikka ei edes tajunnut koko vihjettä. Mokoma. Olisi varmaan sanonut enemmänkin mutta ihmissusi oli ottanut vähän turhan nokkiinsa aiemmasta eläin-kommentista ja oli alkanut kasvaa ja muuttua uhkaavalla tavalla, pakottaen Erlachin keskittymään siihen mikäli ei halunnut päätyä veriseksi kasaksi maahan. Punainen lohikäärme olisi ollut aika hyödyllinen tässä vaiheessa, mutta ei tuo vain tuntunut millään heräävän - ei ainakaan ennen kuin nulikka nykäisi suurta petoa tätä hieman herkemmiltä alueilta. Suuri lisko nykäisi hieman päätään ja suustakin taisi kuulua vaimea "Päähän sattuu" mumina. Silmiään tuo ei vielä aukaissut mutta olipahan ensimmäinen oikea merkki siitä että lohikäärme alkoi toipua tärskystä. Pedon suu aukesi vähän ja sieltä kuului vaimea "Onko kaikki hengissä?" kysymys, osoitus siitä että lohikäärme oli oikeastaan ihan hyvää vauhtia heräämässä vaikka silmien pitely kiinni ja minimaalinen liikkuminen osoittivat siihen suuntaan ettei tuo ainakaan vielä tainnut olla valmis ryhtyä tekemään sen kummempaa.
Peto ja Arman olivat lähteneet kiertämään toisiaan, suden välillä tehdessä valeiskuja kirotun lohikäärmeen suuntaan. Arman ei tarttunut syöttiin ja lähtenyt reagoimaan niihin muuta kuin pitämällä etäisyytensä, hän tiesi suden olevan voimakkaampi ja nopeampi kuin mitä hän oli. Erlach tarvitsisi useamman iskun luultavasti että hän saisi suden maahan, ja susi tarvitsisi vain yhden tai kahden. Tosin, tätä tuskin ratkaistaisiin heidän kahden välillä niin sanotusti, Arman tiesi että hänen pitäisi selvitä siihen asti että punainen lohikäärme heräisi. 'Sentään' oli epätodennäköistä että raivon valtaama susihirviö lähtisi pois paikalta, täyden kuun aikaan ihmissudet harvemmin jättivät väliin mahdollisuutta tappamiseen. Ainakin tällainen paskiainen kuin tämä kyseinen yksilö tuskin tekisi mitään muuta kuin yrittäisi tappaa ensin Armanin, sitten natiaisen ja punaisen lohikäärmeen, joskin tietenkin jos lohikäärme ehtisi virota ihmissuden elämä kävisi hankalaksi. Ihmissusi näytti tekevän jälleen yhden valesyöksyn ja Erlach rupesi väistämään vasemmalle, mutta yllättäen susi ottikin maasta kynsillään kiinni ja nakkasi vähän irtomaata miehen silmille. Arman perääntyi kiroten ja susi onnistui saamaan yhden iskun läpi miehen suojauksen vaikka saikin itsekin viillon kun mies vastasi miekallaan, mutta lyhyt viilto suden kyljessä oli luultavasti tälle vähemmän vaarallinen kuin suden hyökkäyksen jäljet. Susi oli onnistunut iskemään miestä vasempaan käteen raadellen sen ikävän näköisesti. Kirottu lohikäärme irvisti ja näytti tuskaiselta, mutta puristi kuitenkin hammasta ja yritti jatkaa puolustuksen ylläpitoa parhaansa mukaan.
Susihirviö karjui voitonriemuisesti, varmana siitä että voitto oli lähellä - aina siihen asti että huuto muuttui äkkiä tuskanulvonnaksi. Arman näytti yllättyneeltä ja otti askeleen taaksepäin kun susi ulvoi kivusta ja raivosta ja yritti ottaa kiinni jostain selässään. Äkkiä eri puolilta ympäröivää metsää alkoi lentää nuolia kuin vihaisia herhiläisiä, ja kaikki olivat suunnattuna ihmissuden suuntaan. Tai no, ei nuolia ollut kuin varmaan tusina, mutta suurin osa ammuttiin samalla hetkellä lukuunottamatta sitä ensimmäistä joka osui ihmissutta selkään. Peto alkoi karjua raivoisasti ja heilui villinä, yrittäen kai iskeä nuolia ilmasta ja jättäen Armanin melko lailla täysin huomiotta. Nuolet yksinään tuskin olisivat surmanneet vaarallista petoa, mutta Erlach otti tilanteestaa vaarin - mies syöksyi miekka edellä kohti petoa, iskien miekkansa syvälle pedon rintaan. Äkkiä peto lopetti ulvontansa ja tuijotti järkyttyneenä rinnastaan törröttävää terää. "Painu helvettiin", Erlach kehoitti ja veti miekan ulos ja iski sen uudestaan ja uudestaan pedon sisuskaluihin. Minne miekka iski niin näytti ikävästi siltä kuin haavoihin olisi tungettu jotakin happoa tai vastaavaa, niin ikävän näköisiä ne olivat. Susi yritti vastustella mutta tuon liikkeet hidastuivat koko ajan ja lopulta tuo alkoi hitaasti kaatua taaksepäin, kirotun lohikäärmeen nopettaessa kaatumista potkaisemalla hirviötä vatsaan, lopulta iskien miekkansa viimeistely iskuna pedon sydämen läpi, jääden huohottamaan pedon ruumiin päälle. "Hirviö", mies sylkäisi pedon kasvoille. Kun peto oli nyt kuollut ja liikkumaton, saattoi nuoliakin katsoa hieman tarkemmin. Ei siinä että niissä olisi ollut mitään sen kummempaa, mutta joka nuolessa oli mustat sulat.
Metsän varjoista alkoi ilmaantua hahmoja, hieman yli tusina jousimiestä ja -naista joista jokaisella oli harteillaan jonkinlaisen eläimen turkki - näiden oli täytynyt käyttää jonkunlaisia hajusteita peittääkseen ominaishajunsa, mikä oli aika ovela temppu. Joukkio oli suhteellisen värikäs, vaikka puolet olivat ihmisiä niin joukosta löytyi muutama haltia, yksi kääpiö ja jopa suden turkkiin pukeutunut koboldi. Kaikki pitivät jousiaan osoitettuna maahan, valmiina nostamaan ne uhkaamaan tarpeen vaatiessa, mutta juuri nyt ne merkitsivät rauhaa. Yksi näistä astui hieman edemmäs, mustatukkainen kopeanoloinen haltianainen. "Opettajamme haluaisi tavata teidät", rauhallinen ääni totesi ja nainen katseli lohikäärmeitä.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 21, 2013 19:06:28 GMT 3
Ainakin jännittynyt odottaminen oli pian ohitse susimiehen viimein saapastellessa pahaenteisesti pimeydestä kohti kolhittua kolmikkoa, vaikka tämä tilanteen helpottamisen sijasta sai vain ilmapiirin käymään entistä painostavammaksi. Spyro oli tuskallisenkin tietoinen siitä että jos oli saanut heidät ongelmitta alas taivaalta ja Punaisen pois pelistä näin helposti, olisi olento luultavasti voinut myös tappaa heidät siihen paikkaan ilman ongelmia mutta kaikeksi onneksi tällä tuntui olevan kuitenkin kana kynittävänä Erlachin kanssa sekä tarpeeksi röyhkeyttä alkaa tämän kanssa ärhäkkään loukkausten vaihtoon ennen kuin vain kävisi itse asiaan. Poika ei ollut aivan varma johtuiko tämä otuksen ylimielisyydestä, itsevarmuudesta vaiko oliko tämä vain niin omien henkilökohtaisten kaunojensa vallassa suden suunnatessa kaiken huomionsa Erlachiin taustalla tajuttomana makaavan varsinaisen saaliin sijasta, mutta oli tilanne mikä oli, ei kannattanut ainakaan valittaa jokaisen uhittelun ja pilkan voittaessa heille aina pienen hetken lisää. Kaksikon kinastellessa pyrki purppuratukka vaivihkaa jatkamaan Cainin herättelyä, mutta ilman suurempaa menestystä vaikka saikin Punaisesti irti jonkinlaisia elonmerkkejä kunnes Erlach keskeytti moiset yritykset ilmeisesti odottaen nulikalta jotakin. Suorasukainen poika tuntuikin hämmentyvän hieman koko touhusta selvästikään hoksaamatta moisia vihjailuja muutenkin jännittyneessä mielentilassaan varsinkin ollessa ikäväkseen huomattavasti paremmin perillä pienestä "rajoituksestaan" jonka vuoksi muodon muuttaminen ei edes pälkähtänyt sen mieleen minkäänlaisena mahdollisuutena. Erlachin turhautunut reaktio saikin sen lähinnä näyttämään entistä epäluuloisemmalta sekä varsin turhautuneelta itsekin tietämättä oikein mitä olisi edes voinut tehdä, säästyen kenties sentään suuremmalta ahdistumiselta kun ei ollut osannut yhdistää mitä kirottu lohikäärme oli häneltä oikeastaan odottanut.
Tilanne oli kuitenkin jo aivan tarpeeksi jännittynyt jo valmiiksi ilman että tällaisia olisi jääty pohtimaan sen suuremmin, kunnes ihmis-susi viimein hermostui ja alkoi muuttua selvästikin viimein valmistautuessa hyökkäykseen. Erlachin joutuessa kääntymään kohtaamaan valtava peto yksin miekkoineen kääntyi Spyro hätäisesti sen ainoan asian puoleen minkä oikeastaan keksi ja kävi kiireesti uudelleen toimeen herätelläkseen tajutonta Punaista jo hieman kovemmin ottein vaikka se ei selvästi mielellään näin tehnytkään. Valinnanvaraa ei kuitenkaan ollut ja lopulta nämä tuottivat tulostakin kun Cainista viimein irtosi enemmän liikettä sekä jopa ymmärrettävä vaikkakin hyvin tuskainen repliikki. Nulikka päästi pienen helpottuneen puuskahduksen lohikäärmeen osoittaessa elonmerkkejä vaikka tämä olikin selvästi vielä heikossa kunnossa. Arman ja ihmis-susi ottivat jo yhteen taustalla purppuratukan luodessa kiireisen huolestuneen vilkaisun näiden suuntaan ennen kuin vastasi hätäisesti lohikäärmeen heikkoon tiedusteluun varsin levottomalla äänensävyllä. "Äh, ollaan vielä mutta se hirviö on täällä! Erlach tappelee sen kanssa mutta sun pitää nousta ylös ennen kuin---" se aloitti hätkähtäen kuitenkin melkoisesti raivokasta meteliä joka puhkesi kun kaunainen kaksikko viimein iski toistensa kimppuun vain muutaman metrin päässä. Tämä ei lopulta ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään kun nulikka joutui keskelle jonkinlaista väkivaltaista kahakkaa eikä se lopulta näyttänyt lähellekään niin panikoivalta kuin olisi voinut vaan vallitseva tunnetila oli enemmän huolestuneisuuden ja turhautuneisuuden välimaastoa. Purppuratukka vihasi sitä ettei voinut tehdä mitään vaikka tiesi varsin hyvin Erlachin olevan nykyisessä tilanteessaan alakynnessä valtavaa hirviötä vastaan ja Cainkin voi selvästi vielä niin huonosti ettei ollut saada edes silmiään auki. Tuntui varsin ikävältä yrittää patistaa tätä ylös tällaisessa kunnossa mutta vaikka se saikin aikaan melkoisen syyllisyydentulvahduksen olivat vaihtoehdot ikävän vähissä ja sen poikakin tajusi varsin hyvin. Oikeastaan Erlach näytti pärjäävän paremmin kuin hän oli odottanut tämän käytellessä outoa miekkaansa selvästi hyvin taitavasti mutta kuinka pitkälle tämä riittäisi moista vastustajaa vastaan? Spyro kirskautti hampaitaan kääntäen pitkin hampain katseensa taistelusta takaisin lohikäärmeeseen yrittäen kiireesti arvioida kuinka huonossa kunnossa tämä oli. "Kuinka pahasti kävi, voitko liikkua? Jos Erlach ei saa sitä pirua nurin niin se varmana tappaa meidät kaikki!" se yritti vielä vaikkakin syylliseen sävyyn, vilkaisten jälleen huolissaan olkansa ylitse.
Raivokkaita iskuja vaihdettiin ja pian vahva verenhaju leijuikin ilmassa, mutta vaikka sen tajuamiseen menikin pieni hetki yleisen hämmingin keskellä kantautuikin puiden lomasta muitakin hajuja. Nämä eivät oikeastaan olleet odottamattomia keskellä metsää jonka vuoksi Spyrokaan ei tajunnut aluksi kiinnittää näihin huomiota mutta kun ilmeisesti hyvin lähellä puiden lomassa väijyskelevä "eläinjoukko" iski nulikan tajuntaan uskalsi se irrottaa katseensa taistelusta sekä huonovointisesta lohikäärmeestä hetkeksi luodakseen epäluuloisen vilkaisun pimeyteen. Mitä tämä nyt oli olevinaan, normaalit eläimet olisivat varmasti painelleet mahdollisimman kauas tällaisesta välikohtauksesta sen sijaan että kerääntyisivät katsomaan....? Oli kuinka oli, tilanne ihmis-suden suhteen alkoi näyttää pahalta. Vaikka Erlach olikin saanut muutaman iskun perille otukseen, niin oli saanut tämäkin. Poika säpsähti kiroten hirviön päästessä harhautuksen turvin repimään miehen kättä varsin uhkaavasti kurottautuen itse jo paremman idean puutteessa hapuilemaan läheistä kivenmurikkaa käteensä kuin kaavaillen yrittävänsä edes viskata hukkaa jollain olisi tästä varsinaisesti hyötyä tai ei, mutta ennen kuin se ehti toteuttaa kyseenalaista ideaansa suhahti metsästä äkkiä jotain, mikä sai ihmis-suden karjaisemaan tuskasta. Ja sitten metsästä pyyhkäisi suorastaan kuuro mustasulkaisia nuolia iskeytyen riehuvaan petoon joka huitoi kaoottisesti ympäriinsä odottamattoman hyökkäyksen keskellä... antaen viimein tilaisuuden Erlachille. Tyrmistyneenä jaloilleen kavahtanut purppuratukka ei ehtinyt heti edes huomata taistelun olevan ohi pyörähdettyään yllättyneenä tuijottamaan puiden lomaan josta nuolet satoivat, kunnes tajusi suden lyyhistyvän Erlachin miekka rinnassaan. Eh.. tuota... sitä oli taidettu sitten selvitä kuitenkin elossa? Ainakin toistaiseksi, kai riippuen siitä mitä ilmeisesti ampumataitoisiksi osoittautuneet metsänasukkaat oikein aikoivat.
Seuraavaksi ohjelmassa olikin yhtäkkiä sen verran ihmeteltävää ettei purppuratukka ollut aivan varma mistä sen olisi pitänyt hämmentyä ensimmäiseksi. Kummallinen miekka poltti susihirviötä kuin happo eikä tämä enää liikkunut lysähdettyään maahan, Erlachin jäädessä hengästyneenä ruumiin äärelle samaan aikaan kun metsästäkin alkoi erottua enemmän liikettä... joka lähestyi. Spyro seurasi pälyillen hukan viimeisiä hetkiä tuntien häivähdyksen helpottuneisuutta (sekä kenties pientä tyytyväisyyttä Samaelin raadelleen pirun saatua ansionsa mukaan) mutta aikaa hengähtää ei suuremmin ollut kun itse ampujat astuivat näkyviin metsästä. Poika perääntyi epäluuloisena askelen vaikkei liikkunutkaan lohikäärmeen viereltä kun joukko hyvin epäilyttäviä eläinmäisiä hahmoja astui esiin ja tiukensi huomaamattaan otettaan pitelemästään kivestä. Se oli jo vähällä luulla että asialla oli kuin olikin jotain ihmis-suden kaltaisia otuksia kunnes se siristi silmiään hahmottaen joukon paremmin. Kyseessä olikin jokseenkin sekalainen joukko, taljoihin pukeutuneena ja jousia pidellen... tosin toistaiseksi nuolet maata kohden suunnattuna. Mutta... keitä hittoja nämä olivat? Mistä ne olivat ilmaantuneet? Hämmentyneestä purppuratukasta irtosi epämääräinen "eeh" -kommentti tämän jäädessä varsin ymmällään mutta varautuneena tuijottelemaan saapujia Cainin tuntumasta yrittäen selvittää miten käänteeseen olisi kuulunut suhtautua... vaikka kaipa muukalaiset olisivat halutessaan voineet ampua niin heidät kuin sudenkin. Joukosta esiin astuva nainen sai osakseen välittömän varautuneen katseen tämän lähestyessä joka kuitenkin korvautui pian hämmennyksellä tämän tuodessa ilmoille asiansa. Poika räpäytti silmiään hölmistyneenä kunnes rypisti kulmiaan jääden hetkeksi mittailemaan naista varuillaan katseellaan.
"Ehh? Mit-- Opettaja? Mitä varten? Keitä te edes olette?" nulikka tivasi varsin hämmentyneenä, vilkaisten vaivihkaa Cainia kuin varmistaakseen miten tämä voi. ...mitä tämä nyt oli olevinaan? Kuka "opettaja"? Ja miksi? Tiesikö tämä kuka Cain oli, tai Erlach? Olivatko nämä jostain syystä istuneet metsässä odottamassa heitä? Myönnettäköön että mystinen joukko oli tainnut juuri pelastaa heidät mutta silti näiden äkillinen ilmaantuminen, tietävä ja määrätietoinen käytös joukkoa kohtaan joista ainakin yksi oli selkeästi lohikäärme sekä mustasulkaiset nuolet jotka herättivät ikäviä mielleyhtymiä saivat epätietoisen nulikan varuilleen. Mutta... kenties jos nämä eivät olisi vaarallisia niin... he olivat kuitenkin ties missä keskellä metsää ilman mitään varusteita ja niin Cain kuin Erlachkin olivat vahingoittuneet ehkä vakavamminkin... apu olisi luultavasti tarpeen jos näihin voisi luottaa.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 23, 2013 22:11:46 GMT 3
Suuri peto voihkaisi hiljaa kun nulikka kertoi vähän mitä ihmettä olikaan tapahtumassa sillä aikaa kun tämä oli maannut tajuttomana, ja tämän silmät aukenivat hieman raolleen, yrittäen pienen voihkaisun keralla vähän vääntää päätään niin että näkisi nulikan paremmin. Peto irvisti kun kuuli rähinän alkavan takanaan ja yritti vähän kääntää päätään vielä enemmän, mutta tuon olisi pitänyt nostaa kaulaansa nähdäkseen taakseen eikä Cain vain yksinkertaisesti vielä ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa tehdäkseen sitä. Kyllä tuo yritti varovaisesti nostaa kaulaansa mutta irvisti tuskaisan näköisenä ja jätti yrityksen siihen, voihkaisten aika surkeasti. "Tuntuu että joka paikkaa jomottaa", punainen lohikäärme vastasi surkeaan sävyyn nulikan tiedusteluun. Lohikäärme ei alkanut nousemaan, mutta tuo varovaisesti tuntui kokeilevan raajojaan yksi kerrallaan, liikauttaen jokaista hieman pienten irvistysten keralla, siipiäkin ja häntää tuo pikkaisen liikutti samoin tuloksin, vaikka päästikin pienen vaikerruksen kun liikautti siipeä jonka juureen oli ammuttu nuolella. "Kaikki sentään tuntuu toimivan", punainen kuului mutisevan itsekseen. Jokainen kommentti jonka peto oli sanonut ensimmäisten toipumisen merkkien jälkeen oli aina vähän pirtsakampi kuin edellinen ja ääni vaikutti viimeisen kommentin kohdalla jopa siltä että se oli niin hiljainen kuin oli sen takia että peto halusi pitää sen hiljaisena eikä pakon takia.
Tilanne oli siis edelleen aika paha, vaikka varmaan pienellä levolla lohikäärme olisi taas nyt ainakin toimintakunnossa. Se vain että näytti pahasti siltä ettei tilaisuutta minkäänlaiselle levolle tulisi ennen kuin liian myöhään kun susihirviö kävi niin agressiivisesti taisteluun Erlachin kanssa, ja näytti pahasti siltä Arman ei ollut voittamassa taistelua. Jotta mies saisi kunnon iskun perille suteen hänen piti ottaa myös vastaan kunnon isku, ja yksi kunnon isku sudelta sai aikaan suhteessa enemmän vahinkoa aikaan kuin samanlainen kirotulta lohikäärmeeltä, mikä näkyikin siinä kun susi raateli pahasti miehen toisen käden samalla kun Erlach viilsi ikävännäköisen viillon suteen. Sitten tilanne kuitenkin äkisti kääntyi päälaelleen kun äkisti nuolikuuro antoi kirotulle lohikäärmeelle tilaisuuden surmata nuoliin keskittynyt ihmissusi. "Mitä siellä tapahtuu?", Cain kysyi hermostuneena kun suden ulvonta oli kovimmillaan, oikeastaan vähän turhautuneen oloisena kun ei oikein voinut katsella sinne, vaikka tuo yrittikin parhaansa mukaan käännellä päätään niin paljon kuin taisi ilman että kipu olisi liian kova. Tuo saikin vähän nostettua kaulaansa ylös ilman että olisi sattunut liian paljon, mutta kovin paljoa tuo ei rohjennut vääntää sitä joten tuo ei oikein voinut kunnolla katsella mitä tapahtui. Huomasi tämäkin silti joitakin nuolista, älähtäen vähän yllättyneenä kun metsästä jopa lohikäärmeen ja nulikan lähettyviltä lensi pari nuolta. " Mitä hittoa", peto ihmetteli suureen ääneen, silmienkin avautuessa hieman enemmän yllätyksen johdosta.
Ampujat astuivat esiin ja paljastuivat humanoideiksi enimmäkseen, vaikka ehkä hetken hämmennys tulikin eläinten taljoista joita näillä oli - tarkempi tarkastelu tosin osoitti että taljoista tehtyjen viittojen alla näillä oli nyt kuitenkin käytännönläheiset vaatteet, elikkä mitään metsissä asuvia barbaareja nämä eivät vissiin olleet. Kokeneita metsissä liikkujia kuitenkin. Cainkin onnistui vääntämään kaulaansa tarpeeksi että pystyi katsomaan joukkion puhenaista vaikka räpäyttikin silmiään vähän hämmentyneenä kun havaitsi kuinka paljon joukkioon oikein kuuluikaan jäseniä. Olipa... omituista. Punainen pisti pienellä epäluulolla merkille mustat sulat nuoliviineissä, murahtaen epämääräisesti nämä havaitessaan. "En pidä tästä...", Cain mutisi Spyron protestoidessa haltianaisen pyyntöä. "Kaikki aikanaan. Hmm. Lohikäärme taitaa tarvita vähän aikaa toipumiseen. Voitte puhua keskenänne odotellessa että hän tointuu tärskystä - joka taisi olla melkoinen, päätellen tuosta urasta", haltianainen sanoi rauhalliseen sävyyn, väistäen simppelisti nulikan kysymyksen, vilkaisten sitten vielä epäluuloisesti jousiampujia tuijottavaan Erlachiin. Nainen viittoi paria kumppaniaan kohti Erlachia, ja nämä lähtivät etenemään tätä kohti, kaivaen varustuksistaan esiin siteitä. "Voimme sitoa haavasi", suippokorva sanoi ja vaikka Erlach tuijottikin epäluuloisena lähestyvää kaksikkoa niin lopulta tuo kohtautti olkiaan ja pisti miekkansa takaisin huotraan. Eipä tämä voinut asialle mitään jos salaperäiset auttajat päättäisivät tappaa heidät, heillä oli aika vankka asema tällä hetkellä.
"Suosittelisin että otat pienemmän muodon heti kun alat tervehtyä. En usko että mahdut ongelmitta liikkumaan puiden välissä koko matkaa leiriimme", nainen sanoi samaan rauhalliseen ja itsevarmaan sävyyn punaiselle lohikäärmeelle. Cain mulkaisi tätä epäluuloisesti mutta ei sanonut mitään, vilkaisi vain nulikkaa. "Onpas taas tilanne", punainen mutisi. Erlach oli astunut pois ihmissuden ruumiin vierestä ja oli istunut suurelle kivelle lähellä lohikäärmeen häntää missä tuo nyt oli sitten kahden heidän pelastajansa hoidettavana, näyttäen vähän ehkä synkältä mutta valittamatta sen kummemmin tilannetta. Kirottu lohikäärme oli tarpeeksi kokenut ymmärtääkseen että mitä tahansa he tekivätkin oli täysin jousiampujien armon varassa, tuollainen määrä kuitenkin osoitti sangen suuren riskin lohikäärmeellekin varsinkin kun näillä näytti olevan sangen tarkka sihti kuten huomasi siitä että jokainen nuoli oli osunut villinä osuvaan ihmissuteen.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 24, 2013 17:51:40 GMT 3
Edes Punaisen herääminen ei pystynyt enää estämään Armanin sekä ihmis-suden hurjaa taistelua joka puhkesi epätasaisena taustalla, tämä Spyronkin oli pakko myöntää suureksi huolestuneisuudekseen heti pienen helpotuksensa jälkimainingeissa jonka Cainin tajuihinsa tuleminen oli aiheuttanut. Oli helppo nähdä heti niin olennon tuskaisista, varovaisista liikkeistä kuin tämän valituksistakin ettei tämä olisi vähään aikaan taistelukunnossa edes pakon edessä vaikka itse putoaminen ei ollut tainnutkaan aiheuttaa mitään hengenvaarallista... tämä vaara tosin tekisi itsensä varsin tiettäväksi pian ihmis-suden taholta vaikka Erlach pitelikin tätä loitolla. Poika seurasi lohikäärmeen liikkeitä huolestuneena kääntäen sitten itsekseen kiroten katseensa vilkaisemaan Erlachin pärjäämistä käyden jo mielessään läpi vähiä vaihtoehtojaan mitä olisi voinut edes yrittää tehdä, kunnes äkkiä metsästä syöksyvä nuolikuuro pisti lähes kaikilta pasmat sekaisin. Molempien lohikäärmeiden tyrmistyneiden katseiden edessä nuolet iskeytyivät suteen, antaen viimein Erlachin miekalle tämän kaipaaman mahdollisuuden. "Ehh... Nuolia, jostain! Varovasti, älä liiku!" häkeltynyt nulikka sai töksäytettyä Cainin hämmentyneeseen kysymykseen, tämän itsensäkin jäädessä varsin varuillaan vaistomaisesti jaloilleen kavahtaneena tuijottelemaan suden viimeisiä hetkiä aatelismiehen viimein iskiessä kuolettavan iskun nuolien peittämään olentoon. Moinen äkillinen hyökkäys metsänpimennosta onnistui varmasti yllättävyydellään säikäyttämään yhden jos toisenkin, mutta vaikka ensimmäinen vaistomainen ajatus olisikin ollut hakeutua suojaan, ei myöskään mennyt kauaa huomata että kaikki nuolet oli suunnattu lohikäärmeen tai muiden sijasta riehuvaan hirviöön, jonka viimein tuupertuessa ampuminenkin lakkasi. Ja eipä aikaakaan kun itse asianomaisetkin astuivat esille varjoista, jouset alas laskettuina mutta valmiina, aiheuttaen entistä enemmän hämminkiä vaatimuksillaan.
Skeptinen ja hämmentynyt purppuratukka ei selvästikään osannut täysin päättää mitä mieltä olisi saapujista ollut varsinkin esiin astuneen taljaan muiden lailla pukeutuneen naisen kiertäessä esitetyt, jokseenkin ymmärrettävät tiedustelut. Se mittaili silmiään räpytellen katseellaan naista sekä tämän hieman huolestuttavia mielikuvia aiheuttavia tamineita rypistäen hieman kulmiaan ennen kuin kiersi katseellaan muunkin joukon tarkistaen siinä samalla voittajana selvinneen, mutta haavoittuneen Erlachin. Käänne oli varsin yllättävä ja kenties huolestuttava kun mitään selityksiä ei annettu, mutta vaikka vaatimukset olikin esitetty varsin määrätietoiseen sävyyn joka ei tuntunut ottavan mahdollista kieltäytymistä edes huomioon joukko ei sentään suoraan uhannut heitä... ja nämä olivat auttaneet luultavasti ratkaisevasti ihmis-suden nujertamisessa. Ilmapiiriä olisi varmasti auttanut huomattavasti jos nämä olisivat edes esittäytyneet mutta vaikka kaikki repliikit, tai oikeastaan lähinnä käskyt, esitettiin samaan viileän vaativaan sävyyn mistä purppuratukka ei pitänyt, tarjosi joukkio silti apua tarjoutuessaan sitomaan raadeltua kättään pitelevän Erlachin haavat. ....mutta kuka kirottu oli tämä "opettaja" joka halusi niin kovasti puhua heidän kanssaan? Spyro murahti epämääräisesti naisen ykskantaiseen toteamukseen kuinka ilmeisesti oli nyt määrä toimia kommentoimatta kuitenkaan kummemmin vaikka myötäsikin pienellä nyökkäyksellä Punaisen varovaista suhtautumista. Kuitenkin tilanteen hieman selvitessä ja rauhoittuessa kun kukaan ei ilmeisesti ollut aikeissa hyökätä kimppuun poika rentoutui hieman suoristaen varautunutta ryhtiään tajuten ohimennen puristavan vielä nappaamaansa kivenmurikkaa. Se yskähti hieman pudottaen kapineen vaivihkaa jokseenkin vaivautuneena kunnes käänsi huomionsa yleisestä pälyilystä jälleen kai jonkinlaisena johtohahmona toimivaan haltianaiseen.
"Ehh. Tuota. Kiitos kun autoitte tuon kanssa, mutta me ei edes tiedetä kuka se teidän opettaja on ja meillä on vähän kiire kaiken kanssa. Se pirun otus kävi meidän kaverin kimppuun ja piti tulla nappaamaan se, mutta meidän pitäis päästä pian takasin... Eikö tämä... juttu voi vaikka odottaa että asiat on paremmin?" se yritti varautuneena mutta sentään diplomaattisemmalle kannalle päätyneenä muukalaisten sentään osoittauduttua jossain määrin avuliaiksi... vaikka siitä pienestä aavistuksesta että näillä voisi olla jokin ikävä taka-ajatus tähän oli vaikea ravistaa näiden viileän ja salailevan asenteen vuoksi. Mitä nämä, tai tämä mystinen "opettaja" edes halusi Cainista tai Erlachista? Tunsiko jompikumpi tämän? Vaikka ainakaan näiden reaktioista päätellen tämä ei tainnut olla asian laita, tai ainakaan purppuratukka ei ollut huomannut merkkejä siitä että kumpikaan tuntisi tätä porukkaa sen tarkemmin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 25, 2013 11:27:27 GMT 3
"En minä edes voisi liikkua kunnolla!", Cain protestoi vähän surkeana kun poika varoitteli, mutta lopettipa lohikäärme nyt ainakin pienet liikkumiskokeilut siksi aikaa että nuolikuuro loppui. Petoa turhautti kuinka voimattomaksi hän tunsi itsensä, yllättäen oikeastaan itsensäkin. Oli aika harvinaista että hän tunsi ettei voinut vaikuttaa tapahtumiin sen kummemmin ja se tuntui aika ikävältä. Kai vain yksi merkki lisää lohikäärmeydestä, taisi olla aika harvinaista että lohikäärmeet joutuivat tilanteisiin joissa nämä olivat hyödyttömiä. Turhauttihan se nyt aika paljon. Vaikka pelastajat nyt olivat pelastaneet lohikäärmepoppoon, niin olivat nämä nyt loppujen lopuksi vähän epäilyttäviä - varsinkin kun nämä esittivät epämääräisiä vaatimuksia. Sentään nämä eivät juuri nyt olleet suoranaisesti uhkaavia, ja jopa esittivät että punainen voisi levätä sen aikaa että pääsisi taas liikkeelle ongelmitta, ja Erlachiakin nuo päätyivät auttamaan. Silti, tämä kaikki oli vähän epäilyttävää lievästi sanottuna. Haltianainen ei ollut joko huomannut tai välittänyt siitä että pojalla oli ollut kivenmurikka kädessään, mutta tuo vilkaisi vähän tarkemmin tämän suuntaan kuullessaan kolahduksen, hymähtäen hieman havaittuaan mistä tämä johtui.
"On teille parempi jos opettaja tapaa lohikäärmeen nyt", haltianainen vastasi Spyron pyyntöihin, sivuuttaen protestit melko lailla kokonaan. Punainen lohikäärme tuijotti haltianaista luimistellen, koko jutun tuntuvan aika ikävän uhkaavalta. Etäämmällä Erlach ei enää tuntunut hirveästi kiinnittävän koko keskusteluun koko huomiota, mutta ehkä enemmän sen takia että adrenaliinin poistuttua haavoittunut käsi tuntui aika tuskalliselta ja vaikka se mitä tämän kimpussa häärivät kaksi hoitajaa tekivät tarkoittaisi sitä että ainakin se tulisi pysymään käyttökelpoisena, niin juuri nyt siihen sattui ihan pirusti. Punaisen lohikäärmeen kaula alkoi jo pikkuhiljaa tuntua siltä että sitä pystyi vääntämään enemmänkin, mitä hyödyksi käyttäen punainen sitten vilkuilikin vähän tarkemmin ympärilleen, noteeraten kuinka paljon jousiampujia nyt olikaan tarkalleen ja muutenkin kaiken mitä nyt näkikään. Tuo nyökkäsi hyväksyvästi huomatessaan ihmissuden raadon, jatkaen sitten katseluaan kunnes oli nähnyt mielestään tarpeeksi. Haltianainen seurasi hieman varautuneesti punaisen lohikäärmeen päätä, kai valmiina antamaan käskyä mikäli näyttäisi siltä että tämä yrittäisi sylkeä tulta. Ei Cain sitä olisi tehnyt, hän kyllä tajusi että se olisi ollut jos ei täysi itsemurha, niin ainakin jotain mikä varmistaisi että natiainen ja Erlach tuskin selviäisivät aukiolta ulos hengissä.
"On sitä paitsi uskottavampaa jos opettaja kertoo teille minkä takia hän haluaa tavata teidät. Tuskin uskoisitte jos me kertoisimme syyt", haltianainen totesi tavalla joka oli ehkä tarkoitettu rauhoittelevaksi kommentiksi, mutta ainakin punaiseen tällä oli aika erilainen vaikutus. Hän tunsi olonsa ahdistuneeksi tästä koko hommasta, tietämättä oikein että mitä olisi voinut tai pitänyt tehdä. Vielä enemmän ahdistutti se ettei heillä tietenkään oikeasti ollut vaihtoehtojakaan. "Sanokaa kun olette valmiita", haltianainen totesi ja istahti maasta lohikäärmeen törmäyksen takia ulos törröttävän paksun puunjuuren päälle. Cain huokaisi ja ryhtyi tarkemmin tutkimaan mitä vahinkoja oli saanutkaan törmäyksessä, kokeillen liikkumista ja tutkien katseellaan oliko missään mitään sen suurempaa. Enimmäkseen ei tietenkään löytynyt mitään, mutta kun tuo havaitsi siivenjuuresta törröttävän nuolen niin hän irvisti. Mokoma oli meinannut ihan unohtua. "Spyro... autatko tämän kanssa?", Cain kysyi ja nyökkäsi nuolen suuntaan. Se nyt ainakin pitäisi saada irti ennen muodonmuutosta, punainen tiesi että jos hän muuttuisi vielä kun nuoli oli hänessä kiinni niin se aiheuttaisi sangen pahaa jälkeä muodonmuutoksen aikana.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 26, 2013 16:49:12 GMT 3
Epävarma tilanne oli varsin painostava eikä heille edes suotu minkäänlaisia selityksiä esille tuotuihin vaatimuksiin muuta kuin että jousiampujien opettajalla oli ilmeisesti asiaa siitä huolimatta että niin Cain kuin varsinkin Erlach olivat selvästi huonossa kunnossa. Nämä sentään tarjosivat apua eivätkä olleet väkivalloin hätistämässä heitä liikkeelle mikä sentään esti Spyroa pörhistelemästä tämän enempää niskakarvojaan vaan poika tuntui päätyneen lähinnä epätietoiseksi, varautuneeksi ja ennen kaikkea hyvin ymmälleen kaikesta. Ei ollut yllättävää että heidän protestinsa sivuutettiin muitta mutkitta, mutta ainakin naisen kommentti paljasti asianlaidasta ainakin hieman jotakin. Ilmeisestikin näiden opettaja oli kiinnostunut nimenomaan Cainista... joten nämä kaiketi saattoivat olla jopa perillä tiettyjen asioiden laidoista? Nulikka kirskautti hieman vastahankaisesti hampaitaan viileän haltianaisen suppeaan vastaukseen pistäen merkille Punaisen tyytymättömän kyräilyn. "Cainin? Sitten varmaan tiedätte kuka se on? Tämä on aika tärkeetä, meidän pitäis päästä pian takasinkin" se huomautti vilkaisten kuitenkin ympärilleen lähinnä huolissaan. Tässä välikohtauksessa ei kyllä mikään ollut mennyt niin kuin olisi pitänyt... suden yllätyksellä nappaamisen sijasta nyt niin Cain kuin Erlachkin olivat haavoittuneet ja he olivat keskellä metsää ties missä... kaipa pieni huoli niin Samaelista kuin Fezaathista ja Kissastakin nousi esiin, mutta vaikka saikin purppuratukan liikahtamaan levottomana nämä ajatukset työnnettiin pian sivuun. Kahdella näistä tuskin oli karavaanin suojissa mitään hätää ja kolmannen kohtalo ei ollut heistä riippuvainen tämän saadessa hoitoa jo useammaltakin parantajalta... olisi tietysti tuonut mielenrauhaa päästä pian takaisin seuraamaan tilannetta, mutta kaipa tämä ei sinänsä ollut nyt niin konkreettinen huoli kaikkeen muuhun verrattuna vaikka odottamaton viivytys huolestuttikin. Oliko kumpikaan kaksikosta lopulta kunnossa mahdollisesti tarpomaan takaisin karavaanille jalan? Kuinkahan kaukana he oikeastaan edes olivat? Ehh... no, jos ei mitään muuta niin ainakin pirullinen ihmis-susi makasi nyt raatona maassa mikä sinällään oli positiivinen käänne... mutta muuten jahtireissun menestys ei tainnut olla kovinkaan kehuttava.
Vaikka lohikäärme itse ei selvästikään pitänyt tilanteesta Spyro näytti kärkkäämmän protestoinnin sijasta päätyneen lähinnä varsin epätietoiseksi. Hetken haltianaista epäilevästi silmäiltyään kääntyi katse vilkaisemaan jälleen tuskaiseen, mutta sentään hoitoa saavaan Erlachiin ja sitten jo hieman helpommin päätään liikuttelevaan Cainiin. Hän taisi taas olla ainoa joka oli selvinnyt koko tilanteesta lähes naarmuitta, mikä tosin helpotuksen sijasta oli omiaan aiheuttamaan melkoisen häpeänpiston. Nainen näytti jokseenkin varautuneelta silmäillessään Punaista mutta kaipa tämä oli ymmärrettävissä kun oltiin tekemisissä selvästi tyytymättömän, melkoisen kookkaan ja tulta syöksevän lohikäärmeen kanssa eikä poika lopulta ajatellut asiaa paljoakaan enempää mitä nyt silmäsi tätäkin jokseenkin varuillaan haltian todetessa että oli jostain syystä parempi että mystinen "opettaja" kertoisi itse asiansa koska he eivät kuitenkaan uskoisi muuten. Eh, mistähän hitosta tässä oli nyt taas kyse...? "Ähh. Miksei mikään voi koskaan mennä hyvin.. tai edes olla selvää" nulikka jupisi jättäen kuitenkin juurelle odottamaan istahtaneen naisen omaan arvoonsa kun tästä ei kuitenkaan taitaisi saada mitään irti, kääntyen sen sijaan huolissaan siipensä tyveen uponnutta nuolta tutkiskelevaan lohikäärmeeseen. Tämän tuskainen ilme sai sen nyökkäämään ja kiirehtimään lähemmäs myöskin silmäilemään tämän kylkeen uponnutta nuolta levottomana.
"....luuletko että sen voi vaan, tuota, vetää ulos?" Se kysyi varovaisesti jokseenkin empivänä alkaakseen vain tempomaan kapinetta peläten vain telovansa lohikäärmettä enemmän. Erlachin päädyttyä istumaan lähistölle kätensä viimein sidottuna mutta epäilemättä varsin kipeänä kääntyi nulikan huomio tämänkin suuntaan sen jäädessä hetkeksi syyllisenä vilkuilemaan tätä. "Äh... kuinka pahasti kävi?" Tiedusteltiin tältäkin nulikan kuitenkaan osaamatta jättää aivan huomiotta ympärillä parveilevia aseistautuneita mysteerihiippareita. No, jos nämä olisivat aikoneet heille pahaa näiden ei lopulta olisi tarvinnut tehdä muuta kuin antaa susihirviön hoitaa asian ja seurata sivusta, mutta... siltikään poika ei voinut olla epäilemättä näiden suostumatta edes kertomaan keitä nämä olivat saati sitten kenen asialla. "...tiedättekö keitä nämä edes on?" Kysyttiin kohta hieman matalampaan sävyyn levottoman purppuratukan vilkuillessa vuorotellen molempia seuralaisiaan vaikka jatkoikin siinä sivussa lohikäärmeeseen ammutun nuolen tutkiskelua. Ei kai taas lisää amuletin perässä juoksijoita... se vielä olisi puuttunutkin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 27, 2013 10:06:25 GMT 3
"Niin on tämäkin", haltianainen huomautti ja huokaisi sitten vähän äkisti, mikä sai ainakin Cainin vilkaisemaan tätä vähän ihmetellen. "Kävi miten kävi niin siinä tuskin menee kauaa", suippokorva sanoi ehkä hieman vaivaantuneeseenkin sävyyn, vilkaisten lohikäärmettä hermostuneena. Punainen lohikäärme mulkoili suippokorvaa epäluuloisena, mutta tämä ei sanonut enää mitään aiheesta, mikä ei oikein miellyttänyt Cainia. "Kaikki aina niin salaperäistä", peto mutisi, irvistäen hieman kun ruumis protestoi yritystä vaihtaa asentoa vähän mukavampaan. Haltia vielä heitti viimeisen kommenttinsa ennen kuin hiljeni ja istuskeli odottelemaan että lohikäärmeet olisivat valmiita, päättäen pitää suunsa tukossa. Punainen lohikäärme suhtautui koko juttuun melko nyreästi mutta eipä tuo oikein voinutkaan asialle mitään. Cain nyökkäsi myötäillen nulikan nurinoita, tämä oli melko lailla samaa mieltä tästä koko jupakasta. Mikään ei mennyt ikinä niin kuin piti vaan aina piti tulla vastaan ties minkä sorttisia typeriä ongelmia. Tai no, ehkä hämmentävä olisi parempi sana sille, lohikäärme joutui myöntämään itselleen. Sitä vain oli nyt vähän kärttyisenä kun mikään ei tuntunut menevän putkeen.
"Ei sitä voi sinnekkään jättää. Tiedätkö miten pahaa jälkeä nuoli tekee jos se on kiinni kun muutan muotoani...?", lohikäärme kysyi ja katsoi nulikkaa pitkään ennen kuin nyökkäsi uudemman kerran nuolen suuntaan. "Parempi vain vetäistä se irti", peto suositteli, mutta epäröi sitten hieman. "...mutta jos viitsisit hakea jonkun puunkarahkan jota voisin purea samalla kun vetäiset sen ulos. Se tulee kyllä sattumaan", Cain totesi irvistäen hieman ollen selvästikin vähemmän kuin innostunut tulevasta irti vetäisystä. Punainen peto jäi siihen paikalleen odottamaan että nulikka auttaisi tämän nuoli-ongelman kanssa, vilkaisten tätä ehkä hieman pahastuneesti kun nulikka taisi vähän yrittää viivästyttää koko operaatiota tiedustelemalla kirotun lohikäärmeen vointia. Aatelinen vilkaisi nulikkaa vähän väsyneen näköisenä ennen kuin sitten tuhahti hieman. "Olen kärsinyt pahempaakin. En tosin tässä elämässä", mies totesi, saaden vaivanpalkakseen parin kummastuneita katseita tämän auttajilta. Kirottu lohikäärme ei antanut näille mitään huomiota eivätkä nämä sitten kohteliaisuudesta kysyneet mitä ihmettä tämä tarkoitti. Tuskinpa nämä olisivat uskoneetkaan jos Erlach olisi kertonut olevansa oikeasti lohikäärme joka oli kirottu elämään ihmisruumiissa, kirous joka myös tarkoitti tämän jälleensyntyvän uudestaan ja uudestana kunnes se lopulta päättyisi tavalla tai toisella. Aika usein tämmöisten juttujen puhujia pidettiin hulluina.
Sekä lohikäärme että kirottu lohikäärme puistelivat päätään kysymykselle, Cainin tosin vilkuillessa vähän tuota koko joukkiota. "Ei mitään hajua. Mutta... tuon aksentti", peto sanoi ja nyökkäsi suippokorvan suuntaan "on sedestialainen. Myös se tosiasia että tuolla on yksi koboldi viittaisi siihen että nämä tulevat sieltä... Onhan koboldeja muuallakin runsaissa määrin, mutta hyvin harvoin ne tekevät yhteistyötä näin monirotuisessa joukossa. Tai ylipäätään minkään muun kuin lohikäärmeiden kanssa", Cain arveli vaivihkaa. Erlach nyökkäsi hetken kuluttua osoittaakseen tukevansa nuoren lohikäärmeen mielipidettä, muttei sanonut muuta. "Mutta eipä sille kai oikein voi mitään", punainen sanoi huokaisten ja käänsi katseensa nulikkaan. "Niihin on vain pakko luottaa tällä hetkellä ja toivoa että kaikki menee hyvin. Eipä meillä juuri ole vaihtoehtoja...", sanottiin ehkä hieman nyreään sävyyn ennen kuin nyökättiin taas kerran nuolen suuntaan. "Mutta tuo pitäisi saada pois", punainen sanoi vihjaavaan äänensävyyn.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 27, 2013 15:54:26 GMT 3
Haltianaisen hieman odottamaton, jokseenkin tunteellisempi ilmaisu sai hämmentyneen katseen molemmilta lohikäärmeiltä Spyronkin jäädessä tarkastelemaan tätä hetkeksi silmiään räpytellen, kunnes tämä nyökkäsi hieman epävarmasti, jos ei suorastaan myöntymisen niin ainakin jonkinlaisen ymmärryksen merkiksi. Kai kyseessä oli sitten jotakin tärkeää asiaa amuletinkantajalle tai jotain, mutta siitä huolimatta poika ei oikeastaan pitänyt siitä miten nainen asian ilmaisi. "Kävi miten kävi"? Mitä hittoa tuo oli tarkoittavinaan? Nulikka silmäsi hetken mietteliäästi niin haltianaisen niskaansa kiskomaa eläimentaljaa sekä tämän kantamia mustasulkaisia nuolia kurtistaen hieman kulmiaan kunnes kuitenkin pudisti hieman itsekseen päätään ja kääntyi siipeään valittelevan Cainin puoleen. Hän ei edelleenkään pitänyt mysteeripoppoon olemuksen herättämistä mielleyhtymistä, mutta nämä olivat luultavasti sattumaa... Nämä eivät kuitenkaan olleet yrittäneet vahingoittaa heitä vaikka siihen pystyisivätkin ja raivohullu Hurtta oli tainnut tähän mennessä juosta Punaisen jäljessä ominpäin, ilman apujoukkoja. Mutta kuitenkin.... Eh, no, kuten sanottu, vaihtoehtoja ei tainnut tähän hätään pahemmin olla. "...no, jos ne olis aikonu jotain ne olis päässy helpommalla vain katsomalla vierestä äsken tai ampumalla nyt" purppuratukka murahti vaisusti jupinoiden päätteeksi kai yrittäen levottomasta äänensävystä päätellen vakuutella hieman itseäänkin kääntäessään viimein selkänsä muukalaisten suuntaan ja keskittyäkseen lohikäärmeen vahingoittuneen siiven tutkimiseen.
Poikaa tuntui hermostuttavan melkoisesti vieläkin moisten vammojen kanssa tekemisissä oleminen, mutta nyt kun kyse ei onneksi ollut mistään niin vaarallisesta kuin aiemmin Samaelin suhteen onnistui se sentään pitämään hermojaan niskasta kiinni vaikka ilmeistä ja hampaiden kirskuttelusta olikin helppo nähdä että se tunsi olonsa kaikkea muuta kuin varmaksi saati mukavaksi. Kaikesta huolimatta se nyökkäsi vähän Cainin todetessa että paikoilleen jätettynä nuoli aiheuttaisi varmasti vielä enemmän vahinkoa vaikka irrottaminen varmasti sattuiksikin, jopa Spyrokin oli varsin hyvin perillä mudonmuuttamisen haavoittuneena olevan jo itsessäänkin hieman hankalaa varsinkin jos kehossa sattuisi vielä törröttämään kiinni jotain. Kaipa jonkinlaisen puunkarahkan hakeminen voisi olla paikallaan vaikka tämä ei itse tuskia vähentäisikään kun teko oli kuitenkin pakko tehdä. Poika epäröi kuitenkin hetken vilkaisten levottomana Erlachinkin suuntaan joka sentään kaikeksi onneksi sai jo hoitoa laittamatta suuremmin merkille Punaisen paheksuvaa katsetta. Jos poseeraaminen ja yleinen komentelu ei ollut aiemmin tehnyt jokseenkin härkäpäiseen nulikkaan vaikutusta niin ilmeisesti pelkän miekan kanssa valtavan ihmis-suden kimppuun käyminen oli viimein saanut jotain aikaan, puhumattakaan jo yleisesti nulikkaa vaivaavasta syyllisyydestä. Miekkosen vakuutteluista huolimatta se jäi hetkeksi seuraamaan huolestunut ryppy kulmillaan tämän kättä paikkaavien muukalaisten touhuja piittaamatta näiden ilmeisestä hämmennyksestä Armanin toteamuksen suhteen kunnes kirskautti jälleen hampaitaan ja käänsi huomionsa muualle. Pahalta näytti ja kaikki verenhaju ilmassa sai purppuratukan nyrpistelemään hieman nenäänsä, mutta ainakin Erlach tuntui ottavan tilanteensa varsin rauhallisin elkein ilmeisestä kivusta huolimatta.
Kuten arveltu kumpikaan vanhemmista olennoista ei tuntunut olevan suuremmin perillä mystisen joukon henkilöllisyydestä Spyron saadessa lähinnä epätietoista päänpudistelua vastaukseksi kysymykseensä. Tosin Cainin arvelut herättivät jälleen pojan mielenkiinnon tämän nostaessa katseensa nuolesta alistuneesti huokaavan lohikäärmeen suuntaan. Sedestialaisia..? Eh, mitä ne täällä tekivät, eiväthän ne Cainin perässä tänne saakka olleet tulleet..? "...eh. Ehkä... en tiedä, ehkä se on hyvä merkki sitten? Vaikka ne, no, näyttää tuolta" poika arveli varovaisesti hiljaiseen sävyyn, tuoden vastahakoisesti esille havaitsemansa yhtäläisyydet vaikkei suoraan tainnut tätä sanoakaan. Mutta jos kyseessä olisi Sedestialaisia joiden joukossa oli koboldejakin jotka tahtoivat puhua Cainin kanssa, niin... kenties näillä oli syynsä. "Et luule että se tyyppi voisi olla vaikka... yksi niistä?" tämä pohti kohta joukkion mystisen opettajan henkilöllisyyttä silmäten merkitsevästi lohikäärmeen kaulassa riippuvan amuletin suuntaan viitaten luultavasti kirottuihin, harhautuen hieman hetkeksi yrittämään setviä epämääräiseen tilanteeseen jotan tolkkua. Cainin alleviivaava huomautus nuolesta sai sen kuitenkin havahtumaan ajatuksistaan pienen nolon säpsähdyksen keralla.
"Ehm, juu. Niin. Mä, tuota, yritän. Odotas niin haen sen kepin!" nulikka ilmoitti vaivautuneena vieläkään kovin innostuneena koko touhusta, mutta kääntyen kuitenkin jokseenkin kiireesti tömistelemään kohti pöheikköä ehkä hieman huterasti aiemman ilmalennon vuoksi. Sen mieleen ei ilmeisesti suuremmin pälkähtänyt kysellä lupia tai selitellä sen enempää ympärillä vahtiville jousimiehille, oltiinhan tässä nyt kuitenkin menossa hakemaan vain keppiä ryteiköstä, mutta eipä se suuremmin aikeitaan salaillutkaan tai edes pyrkinyt kovin pitkälle ilman mahdollisia estelyitäkään. Jos kukaan ei saanut päähänsä mennä väliin päätyi se lähinnä kahistelemaan pöheikössä jossakin aukion reunamilla (tosin vilkuillen ohimennen epäluuloisesti ihmis-suden raadon suuntaan kuin peläten tämän ehkä nousevan vielä ylös) kunnes löysi mielestään tarpeeksi tukevan karahkantapaisen ja palaili takaisin kiskottuaan kuivan, paksuhkon puunoksan irti eräästä kaatuneesta rungosta. "Käykö tämä?" se tarjosi retuuttamaansa kepakkoa Punaiselle ennen kuin katsahti vastahakoisemmin tämän kyljestä törröttävää nuolta. Tämän irti repiminen tuskin houkutteli tähän hätään kumpaakaan osapuolta mutta tämä oli ilmeisestikin vain tehtävä... Vahingoittuneesta Erlachista tuskin myöskään olisi apua muukalaisten puolestaan ollessa luultavasti vielä vastahakoisempia tullakseen kovin lähelle haavoittunutta lohikäärmettä joten vapaaehtoisia hommaan ei tainnut pahemmin olla tarjolla. Poika tallusti vaiteliaasti kiroten silmäilemään nuolta tarkemmin ennen kuin viimein tarttui tähän varovasti lohikäärmettä huolestuneesti vilkaisten. Pienen hetken emmittyään se hoksasi vielä suomujen lomaan uponnutta nuolta katseltuaan vetäistä vyöltään esille jokseenkin kärsineen puukontapaisen toivoen että kapine olisi sen avulla helpompi vääntää irti. Vaikkei ollutkaan asiantunteva tohtori, oli purppuratukka sentään nähnyt jo aivan tarpeeksi nuolia tietääkseen miten nämä toimivat jos ei muuta. "Äh... no niin. Kokeillaan" tämä varoitti vielä kirskauttaen itsekin vastahankaisesti hampaitaan ennen kuin veti henkeä ja alkoi yrittää kapineen irrottamista jokseenkin hermostunein elkein, sentään tajuten varoa ettei nuolen varsi vahingossa katkeaisi. Se tästä vielä olisikin puuttunut.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 28, 2013 19:16:35 GMT 3
Olivat nämä auttajat miten epäilyttäviä hyvänsä niin eivät nämä nyt sentään avoimen vihamielisiä olleet, ja vaikka olisivatkin olleet niin kuten Spyro huomautti, eivätpä lohikäärmeet nykyisessä kunnossaan olisi saaneet asialle tehtyä juuri mitään. Sen sijaan oli vain parempi keskittyä asioihin joille pystyi tekemäänkin jotain, kuten punaisesta törröttävä nuoli. Valitettavasti punaisen kannalta nulikka oli ehkä hieman hermostunut tämmöisten asioiden kanssa, minkä takia tämä ei heti ryhtynyt työskentelemään nuolen irrottamiseksi vaan jopa kiinnitti huomiota toiseen haavoittuneeseen. Punainen ärtyi hieman muttei sanonut mitään kohtuu viisaasti, oli vain enimmäkseen hiljaa siihen asti että nulikka esitti kysymyksensä. "Eäh, en minä tiedä... näillä on tietyt elkeet - muistuttavat minua palkkionmetsästäjistä. Ja, tuota, sedestialaiset palkkionmetsästäjät tuskin luvattta käyttäisivät tuota tavaramerkkiä...", Cain jupisi synkeänä, haluamatta kuitenkaan vielä sanoa suoraan Hurtan nimeä. Kyllä tuo vielä jaksoi uskoa että ehkäpä taustalla olisi jotakin muuta, varsinkin kun yhteistyö muiden kanssa ei oikein kuulunut palkkatappajan tyyliin. Toisaalta, eihän siitä nyt ollut niin kauaa kun Samael oli onnistunut saamaan lohikäärmeen ymmärtämään että Hurtta ei suinkaan tehnyt koko jahtiaan omista syistään vaikka muuta väittikin. Pirustako Cain enää ymmärsi mokoman motiiveja? "Mutta... jos nämä olisivat hänen liittolaisiaan... he olisivat vain tappaneet minut ja sillä siisti, jos Samael oli oikeassa hänen motiiveistaan. Että hänet oli palkattu", Cain sanoi hieman kulmiaan rypistäen, pudistaen sitten päätään. Liika epätietoutta... Eikä epätietoista tilannetta juurikaan auttanut nulikan arvelut. "Eäh, pirustako sitä tietää", peto tuhahti hieman turhautuneena koko juttuun, huomauttaen sitten hetken hiljaisuuden kuluttua uudemman kerran nuolesta. Lohikäärme ei oikeastaan halunnut miettiä kovin tarkasti koko kirotut lohikäärmeet-asiaa koska silloin olisi ehkä pitänyt miettiä tarkemmin mitä kaikkea siihen sisältyi henkilökohtaisella tasolla. Ei jotain mitä olisi halunnut miettiä.
Vaikka natiainen oli selvästikin jokseenkin epäröivä koko nuolen irroitus operaatiota koskien, niin sentään tämä oli kuitenkin loppujen lopuksi valmis tekemään sen. Punainen nyökkäsi kiitollisena kun nulikka lupaili lähtä hakemaan jotain jota iso lisko voisi purra kipeimmän vaiheen aikana, jääden seuraamaan katseellaan kun nulikka meni etsiskelemään sopivaa karahkaa. Lähimmät jousiampujat ehkä katsoivat vähän varuillaan natiaista kun tämä lähti metsään, mutta kukaan ei yrittänyt estää Spyroa. Eivät nämä kyllä päästäneet tätä silmistäänkään, mutteivat sentään pistäneet pahakseen että nulikka puuhasi jotain. Kai nämä arvelivat joko sitä että nulikka oli tarpeeksi vähäpätöinen ettei tarvitsisi välittää vaikka tämä yrittäisikin tehdä jotain, tai että ei haittaisi vaikka tämä lähtisikin käpälämäkeen. Kun nulikka sitten palasi niin lohikäärme vietti pienen hetken tutkien karahkaa katseellaan ennen kuin otti sen kynsiinsä ja siitä suuhunsa, nyökäten hyväksyvästi. "Pitäirrri toimia", peto murahti karahka suussaan, alkaen sitten henkisesti valmistautumaan seuraavaan vaiheeseen joka luultavasti sattuisi ihan kivasti. Lohikäärme oli selkeän jännittynyt kun Spyro lähestyi nuolta, varsinkin tuon häntä napsahteli vähän hermostuneeseen tapaan puolelta toiselle. Hännän lähellä olevan Erlachin auttajat katsoivat häntää vähän varuillaan, olihan sen päässä nyt ihan kohtuu ikävän oloinen piikkirykelmä. Ei olisi ollut kovin miellyttävää saada siitä iskua varmaankaan...
Cain vältteli katsomasta mitä nulikka teki tarkalleenottaen, yrittäen parhaansa mukaan vain keskittyä pitämään kivun poissa. Varsinkin jos nulikka joutui vähän puukon kanssa taiteilemaan ja suurentamaan haavaa että nuolen saisi pois ilman että se tekisi pahempaa jälkeä mennessään ulos kuin tullessaan sisään. Lohikäärme yritti parhaansa mukaan olla niin liikkumatta kuin pystyi vaikka saattoikin nytkähtää välillä jos nuoli tai puukko sattui osumaan jotenkin tavallista herkempään kohtaan. Enimmäkseen tuo oli kuitenkin paikoillaan kaikkien onneksi, eihän tuosta olisi muuten tullut yhtään mitään. Satunnaisesti tuo saattoi myös päästää pieniä vinkaisuja kun nuolen irrotus-operaatio eteni, ensimmäisen parin saadessa lähimmät jousiampujat hätkähtämään. Kun nuoli sitten lopulta saatiin irti päästi lohikäärme kuuluvamman urahduksen ja Spyro luultavasti kuuli pienen napsahduksen pedon pään suunnilta - kun nuoli vetäistiin kunnolla irti niin peto onnistui puraisemaan suussaan olevan karahkan poikki. "Grah. Au", Cain murahti ja sylkäisi karahkan rippeet ulos suustaan, jääden hetkeksi kaivelemaan kynsillään hampaanrakoihin jääneitä puunpalasia. "Irtosihan se kunnolla", peto kysyi hetken kuluttua hieman ehkä huolissaan, toivoen kovasti että vastaus olisi myöntävä. Punaisen sarvekas pää kääntyi katsomaan nulikkaa ja sitä miltä vamma nyt sitten näyttäisikään.
|
|