|
Post by spyrre on Mar 1, 2013 19:42:18 GMT 3
((Oli oikein hyvänpituinen vuoro. =) Pahoittelut pienestä viiveestä kuitenkin. ))
Niin sitä sitten lopulta kävi Cathrynin suurista sanoista huolimatta... kaksikko ei ikäväkseen ehtinytkään luikahtaa yhtään minnekään vaikka kuinka aikoivat ennen kuin epämääräinen kolmikko jo ryskäsi sisälle vaatimattomaan, hämärään huoneeseen kuin olisivat aavistaneet heidän suunnitelmansa ennalta. Ties vaikka nämä olisivatkin, tai sitten hyvin pikainen toiminta olisi johtunut vain silkasta kärsimättömyydestä mutta karkumatkaa suunnitelleelle kaksikolle se taisi lopulta olla aivan sama, koska se ei lopputulosta muuttanut. Kunpa he olisivatkin vain hoksanneet lähteä jo pientä hetkeä aiemmin... mutta helppohan se oli jälkiviisaan kärvistellä kun asioille ei enää mitään voinut. Joka tapauksessa Cathryn näytti jäykkine olemuksineen kaikkea muuta kuin hilpeältä asettuessaan varuillaan muukalaisten tielle sormet miekkojen kahvoja pidellen ja manaten mielessään virhearviotaan. Eivätkä ensimmäisen, jokseenkin omahyväisen miehen kommentit ainakaan nostaneet mielialaa. Kiiluvat silmät kapenivat aavistuksen tämän sanoille, kissaihmisen puuskahtaessa hieman. "Tarvitset nimeäni yhtä vähän kuin minä sinun. Mutta suosittelen että painutte tiehenne huoneestani, ennen kuin näytän teille hienohelmoille kuka täällä oikein on se neiti." Muuten malttinsa säilyttäen nainen kuitenkin lähes sylkäisi viimeisen sanan suustaan kuin jotakin hyvinkin katkeran makuista, vetäen repaleisia korviaan varoittavasti luimuun miehen astuessa lähemmäs kahden muun sentään jäädessä asemiinsa ovelle... ei sillä että tämä lopulta olisi kauheasti parantanut tilannetta heidän kahden kannalta. Hän ei kuitenkaan perääntynyt (eihän tässä tainnut oikeastaan edes olla paljoa tilaakaan moiselle) mutta seurasi valppaasti kolmikon liikkeitä, näyttäen silti lähinnä närkästyneeltä moisesta röyhkeästä käytöksestä. Ja Giselle viivytteli edelleen ikkunan luona... reitti alas ei tainnutkaan olla niin selvä kuin he olivat toivoneet, hyökkääjien osattua valmistautua operaatioonsa odotettua paremmin. Kirottua.
Vaikka olo olikin hetki hetkeltä enemmän kuin nurkkaan ahdistetulla eläimellä, hyökkääjät pitivät sentään vielä etäisyytensä, ehkä arvioiden aseistautunutta kissaihmistä taikka aivan muista syistä. Ensimmäinen mies ei varsinaisesti vastannut näreään kysymykseen joka vaati selitystä moiselle käytökselle (vaikka Cathryn oletti kyllä tietävänsä jo varsin mainiosti mistä olikaan kyse) vaan esittikin sen sijasta kuin hyvinkin jalomielisen kutsun mukavaan rupattelutuokioon alakertaan. Petomainen nainen aisti kääntymättäkin Gisellen levottomuuden takanaan miehen tuijotellessa tämän suuntaan laskelmoivaan tapaan kuin olisi jo laskeskellut verirahojensa arvoa ja tunsi sisällään vihaisen kuohahduksen, joka ilmeni päällepäin uutena terävänä hännän liikkeenä. ....oli tälläkin niljakkeella otsaa! "Kas, asiaa? Meillekö? No sehän selittää tämän äkillisen sisäänryntäyksen keskellä iltaa" olento hämmästeli äkkiä kuin kovinkin valaistuneena, silmäillen miekkosta hiukan kuononvarttaan pitkin. "Tokihan me aina arvostamme pientä keskustelua, eikö totta? Jutelkaamme ihmeessä oikein sydämemme kyllyyydestä. Teidän jälkeenne." Olennon kasvoille levisi lähes aurinkoinen ilme tämän viitatessa hyvinkin kohteliaasti kädellään käytävän suuntaan, mutta sen sijaan että Cathryn olisi lopulta jäänyt odottamaan oliko mies oikeasti tarpeeksi hölmö totellakseen, vetäisikin toinen käsi lauseen lopuksi sapelin huotrastaan näppärällä, nopealla liikkeellä. Kuului metallinen sihahdus terän välähtäessä näkyviin ja sivaltaen sitten äkkiä ilman halki suurempia epäröimättä kohti huoneeseen astunutta miestä, pyrkien iskemään varmasti vähintään vaarallisesti kohti tämän kylkeä ellei tämä tekisi jotain välttääkseen tämän. Perässä seuraisi varmasti seuraava vastaava huitaisu hyvinkin pian, äkkiä hyvin määrätietoisen agressiivisen kissan pyrkiessä ainakin ajamaan muukalaisen perääntymään takaisin käytävään ja tukkimaan ovea toveriensa sisäänpyrkimiseltä ennen kuin nämä ehtisivät avuksi, jos ei mitään sen tuotteliaampaa kuten ilmaa täyttäviä tuskanhuutoja saataisikaan. Myönnettäköön että vaikka Cathryn ei suoranaisesti nauttinut tappamisesta eikä edes tuntenut ketään näistä henkilöistä saati ollut lopulta sen enempää perillä asioistakaan kuin mitä hänen juuri hetki sitten kohtaamansa pikkutyttö oli kertonut, mutta oli miten oli, miesten elkeet helpottivat melkoisesti tiettyjen valintojen tekemistä, ja se taisi riittää vallan mainiosti tähän hätään. Jos tämä onnistuisi, ehkä heillä olisi jopa hetki aikaa hengähtää...
Kadulla odotteleva, ikkunaa silmällä pitävä kylmäkatseinen nainen ei ollut tehnyt elettäkään liikkuakseen asemistaan mihinkään vaan tarkasteli edelleen ylhäällä seisovaa hermostunutta Giselleä. Tosin tämä tuntui valpastuvan jonkin verran pian kun huoneesta alkoi kuulua enemmän ääntä, mutta vaikka suoristikin ryhtiään asettaan sormeillen tämä jäi kuitenkin paikalleen vaikkakin katse järkähtämättä yläviistossa, ilmeisesti arvaten kaksikon ryntäävän ulos ikkunasta kadulle sillä siunaaman hetkellä kun reitti osoittautuisi esteettömäksi. Jäljellä ei tainnut lopulta olla montaakaan mukavaa vaihtoehtoa heille kahdelle: saattoi joko yrittää kadulle vahdista huolimatta, kokeilla rynnistää kolmen ovea tukkivan miekkosen lävitse portaisiin ja toivoa ettei mokomia olisi enempää odottamassa... taikka tavoitella reittiä katolle, joka ikävä kyllä taisi olla myöskin kaikkea muuta kuin helppo, varsinkin kun Cathrynilla ei ainakaan toistaiseksi ollut tilaisuutta tehdä noille kahdelle ehkä hiukan paremmalle vaihtoehdolle oikein mitään nykyisessä tilanteessaan.
|
|
|
Post by silvia on Mar 7, 2013 18:19:25 GMT 3
((: Juu ja nyt itsellä samamoinen tilanne, pidempi aikaväli vain! Eli en nyt hetkeen ehdi kirjoitella, saattaa mennä joitakin päiviä, pahoittelut:( )
|
|
|
Post by silvia on Aug 11, 2013 19:36:55 GMT 3
Giselle katseli tilannetta, joka tapahtui oven lähellä, tytöstä hieman kauempana. Samalla hän punnitsi erilaisia vaihtoehtoja pakenemiseen. Hämärästi valaistu huone oli pieni, liian pieni niin monelle ihmiselle, joten olisi toivotonta yrittää luikahtaa ovesta. Ikkuna, se olisi lähes ainoa mahdollisuus. Mutta alas ei voisi mennä; riski siitä puusauvan kanssa kulkevasta naisesta olisi liian suuri. Oli vielä yksi vaihtoehto, jonka Giselle oli äskettäin keksinyt; ylöspäin tikapuita pitkin. Mietteisiinsä seisahtunut tyttö heräsi ajatuksistaan, ja jatkoi tilanteen seuraamista, kuitenkin valppaana toimimaan. ”Jaa, ei sitten, neiti. Mutta poistua emme voi, asia toimitettavana, katsos” kuului ivaillen miehen suusta, painottaen sanaa neiti. Miehen toveri rykäisi ääntään merkitsevästi, ja sai näin miehen kääntämään katsettaan tuota kohti kysyvän näköisenä. Oikealla seisova mies mumisi jotain, kunnes keskimmäinen mies kääntyi välinpitämättömänä takaisin keskustelukumppaniinsa. Ikkunan edessä seisova tyttö katsahti alas kadulle, silmäillen naista, joka piti mukanaan kahta asetta. Kuuluiko nainen heihin? Sen enempää Giselle ei ehtinyt arvailla, kun oven luota kuului pienoinen taistelun oloinen äänenavaus. Tyttö käännähti säikähtäneenä, mutta huokaisi sisäisesti huomatessaan että Cathryn oli selvästi saanut vallan keskustelussa. Mies oli juuri sanomassa jotain kunnes sapeli viilsi terävästi miehen kylkeä ja tuo karjaisi voimakkaasti, lyyhistyen hieman pidellen kylkeään. Ilmeisesti isku oli ollut jopa luultua kovempi, sillä henkilön käsi alkoi punertua tuon yrittäessä suojella haavaansa. Mies nousi kuitenkin nopeasti pystyyn ja vetäisi lyhyen miekan tupesta yrittäen pistää sillä kissanaisen jalkapöytää. Jalka saattoi kuulostaa huonolta tähtäimeltä, mutta lukuisen kamppailujen jälkeen mies tiesi sen toimivan. Parhaimassa tapauksessa uhri jopa kyyristyisi jalkaa kohti kivun vuoksi, ja seuraava isku olisi aina vain helpommin suoritettavissa. Giselle tiesi, että hänen olisi ajateltava nopeasti. Hän kosketti kädellään ikkunalautaa ja hetkeäkään ajattelematta hän hyppäsi sille. Avonainen ikkuna toi pienen tuulenvireen tuon kasvoille ja hän katsoi alas. Ei korkea pudotus, mutta pudotus kuitenkin. Tyttö katsahti Cathryniin, tuo pärjäisi hetken. Yksi mies vastassa, mutta kaksi muuta vain seisoivat käytävän puolella, oven suulla. Ehkä he halusivat antaa tilaa ilmeisesti heitä johtavalle miehelle. Kyllä, jos Giselle saisi heidät pois vartiosta, Cathrynin olisi helpompi päästä pakoon. Ei aikaakaan kun tyttö oli ikkunan viereisissä, tiiliseinää kiipeävissä tikapuissa. Ne veisivät katolle. Jos hän onnistuisi kiinnittämään huomion itseensä niiltä kahdelta henkilöltä, ne voisivat lähteä etsimään häntä. Mutta katolle ne eivät löytäisi. Ja Catrhynin reitti olisi selvä, jos he vaikka juoksisivat ikkunalle. Näin tie käytävään vapautuisi. Ruosteiset tikapuut olivat tarpeeksi lähellä ikkunaa, jotta tyttö näki siitä vielä sisään. "Hei, mulliturvat, yrittäkää vaan päästä tänne!" hän huudahti irvailevasti sisälle, kohdistaen sen oven luokse.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 16, 2013 14:48:38 GMT 3
((Mukava jatkaa tätäkin vielä... toivottavasti en vedellyt liikaa omia johtopäätöksiä tässä, tuntui vain vähän turhalta katkaista vuoro aikaisemmin joten vedin tilannetta hieman pidemmälle. Ryövärit toki voivat reagoida miten tahtovat, tuossa on lähinnä mitä Cath ainakin pyrkii tekemään.))
Huolimatta siitä äärimmäisen läpinäkyvästä maireudesta puolin ja toisin taisi olla melkoisen selvää ettei minkäänlainen sopuratkaisu ollut tämän joukon kesken mahdollinen. Mieskolmikko oli selvästi valmis, sekä aikeissa, ottamaan haluamansa keinolla millä hyvänsä ja kissaihminen tiesi tämän vallan mainiosti siinä missä luultavasti ikkunalla pelokkaasti katseleva tyttökin. Naisen musta kulma nytkähti aavistuksen keskimmäisen puheista vastuussa olevan miehen vastatessa varsin irvailevaan sävyyn hyvin selkeään tyytymättömyydenilmaisuunsa, yleisesti viileästä olemuksestaan huolimatta katin hermot taisivat olla hiljakseen kiristymässä. Yllättävyydestään ja äkillisyydestään huolimatta tilanne alkoi kuitenkin olla melkoisen selvä sen suhteen mitä oli tehtävä, eikä Cathryn enää tuhlannut aikaa. Kun keskimmäinen mies oli tarpeeksi hölmö kääntääkseen huomionsa hetkeksi kumppaneihinsa edessä aseitaan sormeilevasta kissanaisesta iski sapeli jo epäröimättä kohti, saaden roiston kompuroimaan verissään. Tällekin valkeni varsin pian ettei kohde aikonut enää odotella kiltisti ja äkkiä esille tempaistu miekka pistikin jo uhkaavasti kohti toisen sapelinsa esiin kiskaisseen olennon jalkaa mikä olisi pienissä tiloissa saattanut olla varsin vaarallinen veto. Tilaa liikkua ei lopulta ollut paljoakaan mutta kaikeksi onneksi tämä ei selvästikään ollut ensimmäinen kerta kun kissa joutui vastaavantyyliseen kärhämään vaan pisto sai tyytyä vain pintapuoliseen housukangasta repivään viiltoon katin astahtaessa tottuneesti sivuun pienen terävän naurahduksen keralla. Miehiä oli kolme ja tilat olivat pienet mutta kaikeksi onneksi kaksi muuta joutuivat seuraamaan tilannetta käytävästä voimatta rynnätä taisteluun joutuneen puhemiehensä ylitse, ja kissa taisi pitää asetelmasta juuri tällä tavoin. Tuskin mies oli ehtinyt palauttaa tasapainonsa iskunsa jälkeen kun kissa vastasi tarraamalla vapaalla kädellään raskaaseen puiseen oveen tempaisten tämän kaikin voimin päin roiston näköä, joko toivoen saavansa tämän horjahtamaan suoraan käytävään jolloin oven saisi mahdollisesti läimäistyä kiinni saakka... tosin kaipa aivan väliin jääminenkin kelpaisi, mitä luultavimmin minkä hyvänsä ruumiinosan jääminen kiinni tempaistavan oven väliin tuntuisi kaikkea muuta kuin mukavalta.
Mutta ikävä kyllä se ei muuttanut tilannetta että vaikka keskimmäinen miekkonen onnistuttaisiinkin nappaamaan yllätyksellä oven takana odotti edelleen kaksi muuta, varmasti valmiina rynnistämään sisään. Taustalla Gisellekin näytti viimein tehneen päätöksen ja kapusi uhkarohkeasti ikkunalaudalle, Cathrynin tehdessä kiireisen tilannekatsauksen ympärilleen ennen kuin tämäkin säntäsi jälleen toimintaan jäämättä suuremmin katsomaan mitä kukaan miehistä enää tekisi kai toivoen aiheuttaneensa tarpeeksi tuskaa, hämminkiä ja epäröintiä voittaakseen heille hieman lisää aikaa. "Mene! Vauhtia! Tuo ei niitä kauaa pidättele!" kissanainen kehotti kiireisesti suunnaten itsekin kohti ikkunaa päättäneenä että käytävään yrittäminen olisi aivan liian riskialtista... tai no, myönnettäköön että ehkä hieman liiankin itsevarma olento arveli että olisi saattanut varsin hyvinkin pystyä livahtamaan pakoon muutaman hämmentyneen öykkärin ohitse, mutta vain yksin. Jos hän tekisi niin lähtisivät miehet luultavasti Gisellen perään jolloin tyttö olisi vaikeuksissa... Mustaturkki nappasi pysähtymättä reppunsa sekä jousensa lattialta ikkunan vierestä heittäen tavarat pikaisesti olalleen kiirehtien sitten epäröimättä kapuamaan itsekin ikkunalaudalle kunhan Giselle olisi tehnyt tilaa. Ovelta kuuluva vihamielinen meteli ei tiennyt hyvää ja kissa uhrasi uhkarohkean sekunnin vilkaistakseen pikaisesti olkansa ylitse... tilanne ulkona sentään näytti rauhallisemmalta vaikka ei ollut esteetön täälläkään. Kadulla seisova vaaleahiuksinen aseistautunut nainen joka selvästi odotti saaliin kapuavan syliinsä vaikeutti pakoa alas kadulle, mutta kaikeksi onneksi Giselle näytti löytäneen katolle johtavat tikkaat hieman kauempaa räystään varjosta. Aiemmin suunniteltu köysi sai nyt jäädä minne jäi, katolle luikahtaminen taisi tähän hätään olla selvästi parempi idea.
"Tikkaat! Ovat menossa katolle! Vauhtia!" Alhaalla odottavaan naiseenkin näytti tulevan eloa tämän tajutessa mitä tyttö aikoi, ja tämä kajautti ilmoille epäilemättä huoneeseen rynnistäville tovereilleen tarkoitetun huudon naisen itsensä sännätessä myös liikkeelle ja suunnaten kohti viereisen sivukujan suulla ylös johtavien tikkaiden alapäätä. Vaikutti uhkaavasti siltä, että olisi parasta olla vikkelä kiipeämään jos aikoi ehtiä katolle ennen kuin takaa-ajajien aseet hapuilisivat jalkoja.
|
|
|
Post by silvia on Aug 27, 2013 17:29:06 GMT 3
(Joo kiva juttu! Käy oikein hyvin; ja mun mielestä olisi tosiaan kiva, jos noi huoneessa olevat ryövärit ym.olisi ihan molempien käytössä? Tuo yksi tuli nyt kolkatuksi, niin sitäkin voi helposti kumpi vaan käyttää myöhemmin Tyttö seisoi ikkunan kohdalta alkavilla tikapuilla. Pienoinen tuulenvire sai tuon viitanliepeen liehumaan ikävästi, sillä se sai tytön olon turvattomaksi---mitä jos hän tippuisi? Mutta mikä onni, etteivät puut vieneet alas asti, sillä alhaalla seisoskeleva nainen kuului selvästi ”heihin”, ja olisi voinut tulla perään. Nyt ainoa vaihtoehto oli etsiä toiset tikapuut, tai kiertää sisäkautta. Mutta huoneessa olevat henkilöt olivatkin sitten ihan toinen juttu, Giselle ajatteli hermostuneesti, samalla vilkaisten vielä kerran sisälle. Tilanne oli selvästi jo liikkumassa parempaan suuntaan. Joukon selkeä päämies hymyili muka onnistuneen vetonsa jälkeen, mutta huomasi harmikseen hymynsä hyytyvän, kun nuori nainen jollain tavalla onnistui välttämään iskun tarkoituksen. Mies tunsi suurta inhoa Cathrynin naurahtaessa ivallisesti. Tuo oli aikeissa ryhytä seuraavaan siirtoon, kunnes jotain kuitenkin tapahtui ja kaikki pimeni. Ilmeisesti tuo iskeytyi terävästi päin oviaukon karmia ja menetti tajuntansa. ”Yksi poissa pelistä” Giselle huokaisi nopeasti tapahtuneelle tapahtumalle. Juuri sillä hetkellä tuosta tuntui hyvin itsekkäältä, olihan hän lähtenyt huoneesta, vaikka olisi hyvin voinut auttaa Cathryniä. Ulkopuolisen silmin ajatellen Gisellen nouseminen tikapuille oli kuitenkin ehkä jopa paras tapa, millä hän voisi auttaa. Mitä muutakaan hän olisi tehnyt? Hyökännyt suin päin mukaan? Lopputulos olisi ollut silloin hetkessä selvä. Hätääntynyt tyttö iroitti toisen kätensä ja viittoi toisella sisälle huutaen: ”Catrhyn, nyt!” Juuri samalla hetkellä kissanainen huudahti omat mietteensä, joten ajatus taisi olla molemminpuolinen. Catrhynin pako ikkunan luokse tapahtui kaikeksi onneksi niin nopeasti, että kaksi muuta asianomaista käytävässä tuskin ehtivät edes reagoida liikkeillään, kuului vain muutamia sadatuksia---varmaankin toverinsa huonosta tilanteesta. Ilmeisesti heidän kannattaisi valita etumiehensä paremmin. Giselle sinkoutui takaisin tikkaille ja lähti kapuamaan ylös. Tuo vilkaisi alas nopeasti, nähden Cathrynin tulevan perässään. Tyttö kiipesi minkä mekoltaan pystyi, ja hyväksi onnekseen pääsi hieman kaltevalle tasolle. Katto oli kostean, harvan sammalkerroksen peitossa ja perustukset pilkottivat räystään vieressä. Giselle katsahti alas nähden kadulla väijyvän naisen lähteneen liikkeelle. Giselle suoritti nopean silmäyksen kylän ympäristöön, joka majatalon katolta aukeni. Kuu oli pian nousemassa. Pienet lyhdyt paloivat siellä täällä valaisten lähialuetta. Majatalon katu oli autio. Ovesta puikahti ulos muutama henkilö, mutta nekin katosivat pian lähikujille. Ilta ei ollut vielä kovin pimeä, mutta hämärä oli aina vain tummempi.
|
|
|
Post by spyrre on Aug 28, 2013 15:48:36 GMT 3
((Toki, sopii mainiosti että ryövärit voivat olla vapaassa käytössä molemmille. Toivottavasti en taas jyrää liian omavaltaisesti eteenpäin, yritän kyllä jättää tilaa että jos sinulle tulee jotain lisättävää mieleen.))
Hämminki oven toisella puolella oli selkeä ja äänekäs, joukon ylimielisen kärkimiehen äkkiä lyyhistyessä verissäpäin ja varsin tyydyttävän rusahduksen saattelemana karmin sekä päin paiskatun raskaan uksen väliin. Tämä aiheutti selvästi kaikkea muuta kuin tyytyväisiä reaktioita käytävässä seisoville korstoille, tosin näiden vielä selvitellessä äänekkäästi kiroten oliko ruhjottu mies vielä elävien kirjoissa ei tainnut sisällä huoneessa olijoita kiinnostaa jäädä katsomaan mihin tulokseen nämä tulisivat. Lattian poikki kiirehtivä Cathryn kapusi kiireesti ikkunaan Gisellen jäljessä luoden vain pikaisen vilkaisun ympärilleen kunnes nyökkäsi hyväksyvästi huomatessaan tytön kapuavan jo löytämiään tikkaita kohti kattoa. Tämä ei selvästikään tyydyttänyt alhaalla vahtia pitävää lainsuojatonta vaan teräväpiirteinen nainen säntäsi tovereilleen huutaen kohti rakennusta vain todetakseen ettei kadunrajasta ollut reittiä ylös. Kissa virnisti pikaisesti itsekseen kurottautuessaan jo tarraamaan pitkäkyntisellä kädellään alimpiin puoliin alkaen samantien kiivetä ketterästi ylös lykättyään aikaa säästääkseen sapelinsa kädestään terävien hampaidensa väliin. Tuskin se kaikkein mukavin saati miellyttävin ratkaisu oli mutta toimi, kissaihmisen saavuttaessa ylempänä etenevän Gisellen etumatkaa varsin nopeasti kantamuksineenkin... mutta nopeudestaankin huolimatta ei hetkeäkään ainakaan liian aikaisin.
Vaikka alhaalla kadulla juoksenteleva roisto saikin pettymyksekseen tyytyä vain kiroilemaan ja kuikuilemaan vihamielisesti ylös tikkaiden puutteen vuoksi pisti ikkunasta viimein ulos toinen raivostunut sänkinen naama. Se vikkelämpi yksilö käytävässä seisoneista miehistä oli raivannut tiensä ovensuusta huomattuaan vastahankaan asettuneen saaliin pyrkivän sittenkin pakoon ja eipä aikaakaan kun vihainen miekanterä jo tavoitteli ikkunanpielestä jälkimmäisenä kapuavan kissaihmisen jalkoja. Tämä sihahti tuntiessaan terän tavoittelevan pohjettaan paksun saappaankin läpi mutta pikainen liike ylöspäin kiskaisi sentään raajat nopeasti ryövärin ulottuvilta pakottaen miehenkin kiipimään ärähtäen huteralle ikkunalaudalle tikkaita tavoitellen. Kiipeämismatka ei onneksi kuitenkaan ollut pitkä vaikka saattoi yleisestä kaoottisuudestaan tuntua kestävän kauemmin kuin todellisuudessa oli, ja eipä aikaakaan kun kaksikko jo kapusi räystään ylitse. Gisellen pysähtyessä hetkeksi sammaleisille kattopaanuille ponnisti Cathryn puolestaan epäröimättä hankalalle alas viettävälle alustalle jatkaen paljoakaan hidastamatta vauhtiaan kohti katonharjaa. Ohimennessään tämä nappasi jokseenkin karkeasti tyttöä niskavilloista nykäistäkseen tämän mukaansa luoden ohimennen vilkaisun alas kiiluvilla silmillään kuullessaan ääniä räystään takaa. Epäilemättä miehet olivat jo hyvää vauhtia kapuamassa perään tikkaita pitkin eikä menisi kauaakaan että nämä saavuttaisivat katon. Katti vilkaisi jälleen taakseen mittaillen matkaa kunnes saavutti katonharjan likimain samoihin aikoihin kun ensimmäisen miehen vihamielinen pärstävärkki alkoi ilmaantua loukkauksia suoltaen esiin räystään takaa.
"Varohan" katti mutisi epäselvästi vieläkin miekanterä hampaissaan ja lykkäsi äkkiä reppunsa olaltaan Gisellen jalkoihin pois tieltä kääntyen sitten ympäri tukevaa asentoa hakien. Vikkelämpi ryöväri oli jo ehtinyt aloittaa katolle kapuamista mutta sai silmiensä eteen jokseenkin ikävän yllätyksen kissaihmisen vetäistessä äkkiä jousensa olaltaan katonharjalla seisten. Kun kaksi takaa-ajajaa oli pyrkimässä perään varsin hanakasti, siinä kaikessa rytäkässä ainakaan Cathryn ei ehtinyt laittaa merkille liikettä alhaalla kaduntasolla... tai oikeastaan myöskään tämän äkillistä puutetta. Huomattuaan ettei ikkunan alla ollut reittiä ylös kadulla seissyt nainen ei ollut jäänyt typerästi pällistelemään paikoilleen vaan hieman huolestuttavasti tätä ei tarkemmin katsottuna näkynyt enää missään. Oletettavasti tämä tuskin oli kuitenkaan häipynyt minnekään... loppujen lopuksi ikkunan alle sijoitetut tikkaanpätkät tuskin olisivat ainoa reitti tiheästi toistensa viereen kadunvarteen rakennettujen talojen katolle...
|
|
|
Post by silvia on Dec 17, 2013 0:21:52 GMT 3
(Hei taas x) Mietin että myöhemmin olisi kiva lisätä tähän johonkin vaikka joku haltija? Vai minkälaisesta tyylistä pidät? ) Nopeasti kaksikko oli katolla. Tilanne oli tapahtunut ja mennyt ohi silmänräpäyksessä. Ja uusi oli alkamassa. Cathrynin tehtyä pari nopeaa liikettä, Giselle hätkähti Cathrynin heittäessä repun tuon jalkoihin. Tyttö nappasi ja sen olalleen, asiaa sen kummemmin ajattelematta; ties mitä seuraavaksi tapahtuisi. Pian kuuluikin jo jupinaa ruostuneista rautapuista. Eräs ryöväreistä oli onnistunut luikahtamaan heidän peräänsä. Mies kapusi vaivoin ylös ja yllätykseen kohtasi kissanaisen aseistuksen edessään. Tuon ahavoituneilla kasvoilla värähti yllätys ja sen saattelemana kuului; ”Will!” Raavasmuotoinen mies veti tupesta lyhyen, teräväkärkisen miekan ja kapusi hieman Cathrynin vasemmalle puolelle, kuitenkin jääden hänen eteensä. Liikkuessaan hän piti asettaan edessään, ikään kuin suojana. Giselle liikahti valmiina seuraavaan siirtoon, huomaten samalla jalkojensa alla jonkin ratisevan. Sammaleen peittämät tiilipaalut liikahtelivat varoittavasti. Tyttö otti tukevamman asennon levittämällä jalkojaan. Samassa räystään takaa nousi esiin toinen pää; tällä kertaa huomattavasti nuorempi kuin edelinen. Tällä miehellä, tai jopa pojalla oli pyöreät kasvot ja kapeat silmät. Vanhempi ryöväri nyökkäsi nopeasti, pitäen kuitenkin katseensa tiukasti kiinni Cathrynissä; tikapuilla seisova taisi olla tämä aikaisemmin huudettu Will. Giselle oli aikaisemmin huomannut vaalean naishahmon katutasolla, mutta nyt tuntui että tyttö oli hätäpäissään kuvitellut kaiken ja että koko henkilöä ei koskaan ollutkaan, sillä tuon vilkaistessa sivusilmin alas parikerroksisen majatalon katolta, hän huomasi kapean kadun olevan tyhjillään. Ilta oli viilenemässä ja vain muutama hetki niin pimeys olisi taattu. Yhtäkkiä Giselle oli varma, että jostain kuului askelia. Aivan kuin ne tulisivat ylempää ylöspäin loivenevalta katolta. Aivan kuin joka liikkuisi heidän takanaan. Hän katsoi olkansa yli, mutta hämärän läpi oli vaikea nähdä.
|
|