|
Post by Aqwell on Oct 21, 2011 21:36:54 GMT 3
Ensimmäinen huomio ympäristöstä tai ylipäätään mistään oli jomottava kipu päässä. Najedra sähähti ja nosti kätensä otsalleen hieroen ohimoaan, vaikka kipu olikin enemmän takaraivossa. Pian hän kuitenkin muisti tilanteen ja nousi äkkinäisesti istumaan. Maailma pimeni hetkeksi hänen silmissään, koska verenkierto ei ehtinyt mukautua äkkinäiseen nousuun. Ilmeisesti alkemisti oli onnistunut saamaan itsensä ongelmiin saatuaan hänet pois pelistä.
Kryazat nousi seisomaan ja käveli ikkunalle. Piti varmistaa, että se oli auki, jotta ihan viimeisessä hätätilanteessa hän voisi paeta. Tämän jälkeen hän kääntyi kohti miestä ja häntä vastaan taistelevaa alkemistia. Se oli kyllä säälittävää katseltavaa. Miekka oli tässä tapauksessa kaikkein vaarallisin vastus, joten sille oli tehtävä jotain. Najedra tarkkaili tilaisuutta ja hyökkäsi miehen miekkakättä kohti tarkoituksena päästä roikkumaan koko painollaan siitä. Hän oletti hännästään löytyvän riittävästi vääntövoimaa jopa murtamaan toisen käsi. Tilaisuus tuli ja Krya syöksyi miestä kohti hiljaa toisin kuin eräät.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 24, 2011 13:11:04 GMT 3
//Anteeksi kun kesti vastata//
Arpinaama menetti tasapainonsa ja siinä sivussa miekkansa kun Kryazat tarttui tämän käsivarteen. Mies kaatui kovalla rysähdyksellä ja olento voisi jäädä tämän alle ellei se ehtisi pois. Turhautunut karjaisu ravisteli huonetta.
Stipen kiirehti eteenpäin nappaamaan miekkaa, joka oli lentänyt lattialle. Hän sai kun saikin sen hyppysiinsä, mutta ei uskaltanut vielä iskea sillä Kryazat oli liian lähellä ja arpinaama olisi saattanut käyttää tätä kilpenään. Jotain sellaista Rufuskin näytti miettivät, sillä maassa makaava mies koetti toisella kädellään tarttua najedraa hiuksista. Hänen miekkaranteensa oli kipeästi vääntynyt ja siinä saattoi olla murtuma, joten hän ei enää pystynyt käyttämään tätä kättään kunnolla.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 24, 2011 18:22:50 GMT 3
//Ei mitään. Ei tuo ollut edes vielä pitkä aika : ) Varsinkaan kun itse olin sellaisessa paikassa, missä en voinut oikein vastailla tänne//
Kryazat oli luullut, että mies olisi ollut hieman vankempaa tekoa, mutta ilmeisesti ei. Ei hän nyt niin painava ollut, että siitä piti mennä kaatumaan. Najedra oli olettanut miehen pysyvän pystyssä, joten ei ollut varautunut siihen, että he kaatuisivat. Siksi hän ei myöskään kokonaan ehtinyt alta pois, vaan hänen häntänsä jäi miehen painavan kehon alle. Kipu nousi nopeasti selkää pitkin päähän asti heti rysähdyksen jälkeen ja Najedra oli hetken lamaantunut. Ei tosin riittävän kauaa, että mies olisi saanut hänen hiuksistaan kiinni. Sen hän kykeni estämään kädellään tarttuen miestä ranteeseen. Hänen hiuksiinsahan ei koskettu. Vaikka ei ne nyt mitenkään erityiset olleet. Epämiellyttävältä se silti tuntui. Kryan ainoa ongelma tässä oli, ettei hän tahtonut saada häntäänsä pois miehen alta.
//Anteeksi pieni autohittaus...//
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 25, 2011 17:05:36 GMT 3
//Eipä mitään, olihan tuo varsin pieni//
Tilanne ei ollut paras mahdollinen, mutta silti parempi kuin pahin Stipenille. Kryazat oli hännästään nalkissa mutta ei tarpeeksi lähellä että hän olisi joutunut miekan iskun uhriksi. Joten alkemisti päätti käyttää tilaisuuden hyväkseen ja iskeä maassa makaavaa miestä miekalla. Raukkamaiseksihan joku olisi sitä sanonut mutta alkemisti ei ollut mikään sankari saati sitten hyvä taistelija. Oli otettava kaikki mahdollinen tasoitus. Poika ei kuitenkaan halunnut tappaa ketään, sehän oli barbaarista, joten tämä käytti miekan lapetta, ei teräosaa.
Rufus näki miekan heilahduksen ja kierähti sivuun sen tieltä. Jos Kryazat yhä pitäisi tuon ranteesta kiinni, hän liikkuisi miehen mukana ja saattaisi osua miekan tielle. Yhtä kaikki korsto nousi seisomaan, että saisi taas tilanteen kunnolla hallintaansa. Ja Stipen piteli miekkaansa kömpelösti edessään, valmiina mahdollisesti aiheuttamaan enemmän tuhoa ympärilleen kuin pelastamaan ketään.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 26, 2011 16:39:19 GMT 3
Kryazat päästi irti miehen ranteesta juuri ajoissa väistääkseen miekan muutamalla sentillä. "Minuunko sinä yrität osua senkin kelvoton" hän sähisi, vaikka tiesi, ettei olisi itse osannut käyttää sitä yhtään sen paremmin. Nyt kun tilaisuus tuli hän perääntyi hiukan. Jos alkemisti heilui teräaseen kanssa tuolla tavalla hän ei halunnut olla edessä. Najedra sähisi kummallekin. Hän ei oikein osannut sanoa, kumpi oli vihollinen ja kuka vain syyllinen tähän tilanteeseen, joten oli helppo syyttää kumpaakin.
"Et sinä mitään saa aikaan, joten miksi edes yrität?" Krya kysyi alkemistilta pitäen tällä välin silmällä isompaa miestä. Tätä hän oli halunnut kysyä monesti. Huoneessa kuitenkin oli mahdollisia pakoreittejä, joten miksi vaarantaa henkensä ja taistella?
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 26, 2011 18:51:08 GMT 3
Stipenillä alkoi mennä hermot. Hänellä oli ollut TODELLA huono päivä. Häntä oli uhkailtu, hänet oli herätetty kesken uniensa, hän oli ensimmäistä kertaa joutunut taistelemaan henkensä puolesta ja kaiken lisäksi suojelemaan hänelle täysin outoa olentoa...ei hän ollut hyvä siinä, mutta eikö yrittäminen ollut minkään arvoista? Oliko ihan pakko jatkuvasti arvostella kaikkea mitä hän teki? Poika punastui korviaan myöten ja näytti siltä kun hän alkaisi huutaa najedralle. Mutta sitten hän vain kohotti miekkansa ja survaisi sen lattialaudan läpi. Hänen rystysensä olivat vaalenneet puristuksen voimasta ja hän tuijotti tiiviisti lattiaa. Arpinaamainen toljotti suu auki ja hetken päästä naurahti.
"Luovutat, vai? Sopii minulle, en minä sinusta mitään halunnutkaan..."
Stipen kohotti katseensa ja näytti hyvin kiukkuiselta, mutta samalla jollain tapaa kyllästyneeltä. Hän tokaisi matalalla äänellä: "Ole hiljaa" Samassa sähköpurkaus ympäröi miekkaa, jota poika piteli, leviten miekan kahvaa alaspäin, pitkin lattiaa ja kohti arpinaamaa. Noin kahdessa sekunnissa lattia Rufuksen ympärillä hajosi palasiksi ja mies tipahti sen läpi. Lattiaan jäi suuri ja ruma aukko, noin miehen mentävä sellainen ja aukon läpi kuului yllättyneitä huutoja. Mies oli ilmeisesti pudonnut allaolevaan huoneeseen.
Alkemisti joutui ottamaan tukea miekasta, ettei kaatuisi uupumuksesta. Hän veti syvään henkeä ja vilkaisi Kryazatia tuimasti, haluten sanoa jotain todella pisteliästä vastauksena tämän kysymykseen mutta päättäen että ei jaksanut aloittaa kinastelua. "Sinun kannattaisi varmaan häipyä"
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 26, 2011 19:13:56 GMT 3
Provosointi oli ehkä paras keino ikinä. Ainakin se toimi tällä kertaa. Kryazat vain ei ymmärtänyt koko asian ideaa. Kyllä hänetkin provosoitua sai, ei siinä mitään, mutta terminä se oli varsin turha. Joko alkemisti oli myös maagi tai sitten alkemia ja magia olivat jokseenkin sama asia. Se nosti miehen arvoa vähän, koska magia kuului myös Najedriaan, joka oli Kryalle lähes pyhä paikka. Saavuttamaton ainakin.
"Niin kannattaa sinunkin" Najedra totesi, koska jos hän pääsisi tämän miehen avulla karkuun, se toinen olisi varmasti erittäin suivaantunut. Kaapinkokoinen mies tekisi alkemistista varmaankin pannukakun vastaisen lihalaatan. Ei siinä, ettäkö Kryaa tämä koko homma olisi kiinnostanut. Hän käveli ikkunalle ja avasi sen helposti. "Osaatko kiivetä tästä alas?" Najedra kysyi kääntyen katsomaan alkemistia. Hän itse osasi, mutta tiesi, etteivät kaikki ihmiset välttämättä osanneet.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 27, 2011 14:41:21 GMT 3
Stipen heilautti repun selkäänsä, jättäen painavan miekan suosiolla lattiaan kiinni ja asteli ikkunan luokse. Alas ei vienyt minkäänlaisia tikkaita, tietenkään. Mutta majatalon seinämä oli tehty karkeasti muuratusta kivestä, jossa törrötti lukuisia askelmiksi soveltuvia kohoumia. Ja kaiken lisäksi toisen kerroksen kattoparrut olivat juuri ikkunan alla, eli niille sopi laskea jalkansa. Mutta mikään orava poika ei silti ollut ja inhimilliset rajoitukset sitoivat häntä niinkuin ketä tahansa saman lajin edustajaa. "Tarvitsisin köyttä..." Alkemisti vilkaisi hermostuneena ovelle. Se oli lukossa, mutta sillä arpinaamalla oli avain. Ukko saattaisi palata huoneeseen hetkellä minä hyvänsä. "Ei taida olla aikaa...Yritän pärjätä ilman" Hänen repussaan olisi ollut köyttä, mutta sen esiin kaivamiseen ja sitomiseen olisi mennyt liikaa aikaa. Stipen nyökkäsi Kryazatille, peittäen taidokkaasti oman huolestuneisuutensa. "Voit mennä ensin, minä vain hidastan sinua" Olisi hienoa jos toinen suostuisi hänen kehotukseensa, eipä ainakaan jäisi katselemaan miten nolosti Stipen putoaisi.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 27, 2011 19:28:00 GMT 3
Kryazat tuhahti. Hän kuitenkin kiipesi ikkunasta ulos. Alas oli aina vaikeampi kiivetä kuin ylös, mutta varsin ammattimaisena kiipeilijänä, sekään ei ollut hänelle ongelma. Kivet eivät edes olleet liukkaita, kuten jää, vaan rosoisia ja helposti kiinni tartuttavia. Najedra oli siis hyvin nopeasti alhaalla. Hän katsoi kumpaankin suuntaan nopein vilkaisuin ja katsoi sitten ylös miten alkemisti pärjäsi. Nyt hänellä oli vertailukohde, joten miehellä oli mahdollisuus olla olematta täysi nolla. Krya oli varuillaan, koska tiesi, että sillä kaapin kokoisella miehellä oli huoneen avain. Se tarkoitti, että oli mahdollista, että mies oletti heidän lähtevän ikkunasta, eikä jäävän huoneeseen. Jos mies todella halusi saada hänet kiinni, niin silloin hän tulisi huoneen sijasta ulos. Ja jos hän oli fiksu ja todella halusi saada hänet kiinni, hän tulisi ulos ja lähettäisi jonkun avaimen kanssa yläkertaan esittämään sitä, että hän olisi palannut takaisin. Kaikki oli mahdollista, jos ajatteli riittävän pitkälle.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 30, 2011 10:18:08 GMT 3
Stipen heitti reppunsa maahan ikkunasta ja kiipesi itse perässä. Käytävästä kuuluva meteli sai hänet hätääntymään hieman ja lähes putoamaan, mutta hän pääsi kuin pääsikin alas ehjänä. Laskeuduttuaan sateen jäljiltä hieman kuraiseen maahan mies poimi reppunsa uudelleen ja vilkuili ympärilleen. Ainakaan vielä näköpiirissä ei ollut mahdollisia takaa-ajajia, mutta koskaan ei voinut olla liian varovainen.
Tavernan tällä puolella oli kapea, roskainen kuja. Vasemmalle mentäessä vastassa oli leveähkö katu, jonka varrella oli erilaisia kaupparakennuksia ja ja johon päin tavernan etuovi osoitti ja oikealle mentäessä kuja jatkui kohti laitureita. Etuovea kohti mentäessä joku saattaisi hyökätä sisältä, mutta toisaalta arpinaamainen mies saattaisi odottaa heidän poistuvan takakautta, varjoisemmalta puolelta tavernaa. Ainakin leveällä kadulla olisi parempi mahdollisuus puolustautua kuin kapealla kujalla.
"Vasemmalle. Kun pääsemme kadulle, on varmaan viisainta juosta eri suuntiin" Odottamatta vastausta nuorukainen asettui edelle ja puolittain hiipi pitkin kujan sisäreunaa, varautuen siihen että nurkan takana vaanisi vaara. Toki Kryazat saattaisi olle hänen kanssaan eri mieltä ja lähteä hiippailemaan kohti tavernan takapihaa, mutta se oli hänen oma valintansa eikä alkemisti vielä osannut sanoa kumpi tie oli turvallisempi.
|
|
|
Post by Aqwell on Nov 7, 2011 20:33:52 GMT 3
//Anteeksi, että on kestänyt. On ollut ihan tappavat koulupäivät viimeviikolla, enkä päässyt oikeastaan koneelle//
Lähdettiin sitä sitten omin päin päättämään, kuin tietäisi, mitä tehdä. Kryazat tuhahti, mutta ei sanonut mitään. Alkemistihan olisi joka tapauksessa ensimmäinen, joka kärsisi, jos jotain tulisi vastaan. Pahimmassa tapauksessa Najedra voisi liikkua kattojakin pitkin. Hän seurasi alkemistia korvat höröllä. jostain kuului ääniä, mutta Krya ei ollut varma, mihin ne liittyivät. kylissä ja kaupungeissa oli aina liikaa muita ääniä kuin niitä, mitä yritti kuunnella. niissä oli ylipäätään liikaa häiriötekijöitä.
|
|
|
Post by erkenmormel on Nov 8, 2011 20:21:32 GMT 3
//Ei se mitään//
Stipen kurkisti nurkan taakse ja samassa sieltä heilahtikin järkyttävän suuri kirves ja poika ehti juuri ja juuri ajoissa väistää. "Juokse!" huusi hän, vaikka kehotukseen tuskin oli tarvetta, pujahtaen itse lihavan majatalonomistajan käsivarren alta ja potkaisten samalla tuota haaruksiin, saaden pullukan kaatumaan taaksepäin ja käpertymään kaksinkerroin kivusta. Kuja tukkeena ei nyt ollut ketään mutta Kryazat voisi halutessaan juosta toiseenkin suuntaan. Alkemisti pinkoi kuitenkin jo pakoon pitkin pääkatua, hoikat raajat heiluen varsin hullunkurisesti, mutta silti niin hintelälle pojalle varsin yllättävää nopeutta ylläpitäen. Tämä katosi pian näkyvistä ihmismassan joukkoon ja jätti taakseen ainakin yhden kivusta vaikertavan läskin.
|
|