|
Post by Aqwell on Oct 14, 2011 12:53:12 GMT 3
Najedra nurisi jotain käsittämätöntä. Hän oli harvemmin väkivaltainen ja sitäkin harvemmin käytti kynsiään. Metsästämistä ei laskettu, mutta ihmisiä hän ei syönyt. Keksimättä muutakaan tekemistä Najedra käpertyi kerälle nukkuakseen. "Mikä sinä olet, kun läsnäoloni niin häiritsee?" Krya kysyi suht neutraalilla äänellä. Hänkin osasi erottaa sen vihasiko toinen häntä, vai oliko hänen läsnäolonsa vain häiritsevää. Useat suhtautuivat häneen välinpitämättömästi, eivätkä edes halunneet ottaa kontaktia, Delano oli selkeästi vihannut häntä ja tämä mies taas... ei selkeästi osannut päättää, mitä mieltä oli.
Najedra leikki hännällään samaan aikaan kun toinen "oli hautautumassa hiljalleen lumeen." tuttu mutina alkoi taas. Jos hän kunnolla keskittyisi johonkin tai oli riittävän sosiaalinen, hän harvemmin mutisi mitään käsittämätöntä. Molemmat pystyivät tuntemaan lumen kylmän, rauhoittavan kosketuksen, joka rauhoitti kummasti.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 14, 2011 14:10:00 GMT 3
Alkemisti naputti hermostuneena saappaan kärjellään lattiaa tuijotellessaan kirjaansa. Olennon puhutellessa häntä hän nosti kasvonsa ja näytti hämmentyneeltä. "Minä olen ihminen..." hän aloitti ja kurtisti kulmiaan hiljentyen hetkeksi. Mitäköhän toinen tarkoitti tuolla kysymyksellä? Eikö ollut ilmiselvää, mikä hän oli? Ja että kuka tahansa tässä tilanteessa oleva olisi häiriintynyt? Mutta tarkemmin ajatellen, ehkei se ollutkaan toiselle olennolle niin selvää. Toinenhan saattoi omata mitä epätavallisimman kulttuurin.
"Jos saan kysyä...eikö teidänlaistenne keskuudessa tunneta yksityisyyden käsitettä? Meidän ihmisten keskuudessa katsos on hyvin...paheksuttavaa, jos tulee noin vain toisen huoneeseen. Etenkin jos sattuu olemaan...öhöm. Nainen. Ja tulee noin vain miehen luokse. Muut ihmiset, ööh...eivät oikein hyväksyisi sellaista" Yhtäkkiä Stipen tajusi, ettei oikein itsekään tiennyt mikseivät naiset saaneet olla miesten kanssa samassa makuuhuoneessa. Tällaiset asiat eivät jostain syystä olleet alkemistille sitä tutuinta aluetta. Hän toivoi, että toinen ei takertuisi tähän pikkuseikkaan.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 14, 2011 17:12:44 GMT 3
Vastaus ei ollut tyydyttävä, joten Kryazat nousi istumaan. "Ei Mikä sinä olet vaan mikä sinä olet? Mitä sinä teet? Kyllä minä ihmiset tiedän" liiankin hyvin, hän olisi voinut lisätä, mutta ei nähnyt sitä vaivaa. "Ei oikeastaan. On yksi Vendan ja monta Najedraa ihan sama kumpaa sukupuolta. Vähän kuin yksi omistaja ja monta koiraa, mutta me olemme kaukana koirista" Jälkeenpäin hän ihmetteli, miksi edes oli sanonut noin. Hän Ei sitten juuri ollut verrannut itseään siihen mitättömään lajiin, joka asutti sitä kamalaa planeettaa hänen paratiisinsa vieressä. "Ja asiat voi jäädä tapahtumattakin." Oli itseasiassa erittäin epätodennäköistä, että jotain tapahtuisi kahden ventovieraan kesken, vaikka he nyt sattuisivat olemaan eri sukupuolta. Ja Najedriassa suhteet olivat hyvin haaremiluontoisia, oli kyseessä miehiä tai naisia. "Miksi sukupuoltaan pitäisi hävetä? Minä varoitan ennen kuin kynsin ja lumi on ainoa siedettävä elementti"nse, miten nämä asiat liittyivät toisiinsa, oli sitten asia erikseen.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 14, 2011 18:17:36 GMT 3
Asiat voivat jäädä tapahtumatta? Millaisistakohan asioista toinen puhui? Utelias puoli Stipenissä olisi halunnut kysyä tätä, mutta ylpeys sai hänet hillitsemään itsensä. Ei ollut viisasta osoittaa tietämättömyyttään.
Stipen selvitti kurkkuaan ja asetteli silmälasinsa paremmin nenälleen. Hän vaikutti selvästi itsevarmemmalta saadessaan vastata toisen kysymykseen hänen ammatistaan. "Minä olen alkemisti. Tutkin kaikkea universumissa esiintyvää materiaalia, sitä kudosta josta se on punoutunut, sitä koossa pitäviä voimia...no, ilmaistakseni asian yksinkertaisesti: minä korjaan ja rakennan asioita" Stipen kohautti olkapäitään vaatimattomasti lopettaessaan puheensa paljon nöyremmän kuuloisena kuin hän oli sen aloittanut. "Minulla on vielä paljon opittavaa...alkemistiksi olen vielä aika kyvytön"
Hetken hän tuijotteli lattiaan ja mietti jotain. Hän ei tiennyt mikä Vendan oli ja mistä Kryazat puhui, mutta tällä hetkellä se ei suuremmin vaivannut häntä.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 14, 2011 20:22:34 GMT 3
Tuo ammatti oli Kryazatille uppo-outo. Hän oli kuullut jotain vastaavia henkilöitä esiintyvän Najedriassa, mutta sanaa enemmän hän ei tiennyt. Ja miehen selitys ei sanonut sitten mitään, muuta kuin että hän korjasi ja rakensi asioita. Sekin voi tarkoitta oikeastaan mitä vain. "Jos tutkit kaikkea, niin mikä on kaikkein myrkyllisin aine?" tämä kiinnosti häntä vain siksi, koska hänen oma verensä oli myrkyllistä. Aquraen veri* tosin ei ollut myrkyllisin tunnetuin aine, vaikka sille ei oltukaan vielä löydetty vastamyrkkyä. Se kuitenkin takasi immuniteetin hyvin monelle myrkylliselle aineelle. Paitsi hopealle, joka oli sen ehkä suurin heikkous. Raivostuttavaa toden totta.
Kryazat melkein kysyi, miksi kyvytön edes yrittää mitään, mutta halusi pitää katon päänsä päällä. Oppinut hän ei juuri mitään ollut siitä, mitä hän oli kokenut olemalla töykeä, mutta kyllä Najedrakin osasi suunsa kiinni pitää. Ainakin välillä. Oikeastaan ei koskaan, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Kyvytön oli kuitenkin aina kyvytön ja silloin oli turha edes yrittää mitään. Oppimisesta ei puhuttu.
//Aquraen veri on väriltään tumman sinistä ja hyvin myrkyllistä useimmille lajeille, myös ihmisille. Kryalla on sitä samaa verta, koska se on verikristalli Najedra ja verikristallit tehdään useimmiten juuri Aquraen verestä. Ainakin niissä paikoissa, mitkä Krya tietää//
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 14, 2011 20:43:07 GMT 3
Stipen hymyili. Toinen oli esittänyt varsin mielenkiintoisen kysymyksen. "Myrkyllisyys on suhteellista. Mikä tahansa aine voi olla myrkkyä suurissa määrin tai väärään paikkaan joutuessaan. Esimerkiksi vesi keuhkoissa voi tappaa. Pelkkä maan tomu voi aiheuttaa ihmisellä pienellekin haavalle joutuessaan kuoleman. Ihminen voi kuolla jopa omiin ruumiineritteisiinsä. Mutta jos ajatellaan vaikka vain elollisten olentojen tuottamaa myrkkyä, jotkut uskovat että kaukana lännessä elävillä Demonihämähäkeillä on tarpeeksi vahvaa myrkkyä surmaamaan lohikäärme. Liekö tarina tosi tai ei, sitä en tiedä"
Stipen laittoi kirjansa syrjään ja kaivoi laukustaan luonnoslehtiön. Hän alkoi piirrellä siihen hajamielisenä odottaessaan, että olento puhuisi jälleen.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 14, 2011 20:56:31 GMT 3
Suhteellisuus oli typerää. Asiat joko olivat tai eivät olleet, välitilaa ei ollut. Sama päti sanalliseen kompromissiin. Oli kyllä ja ei, mutta ei mitään tiisä välistä. Ihminen taas oli heikko. Hämähäkit Kryazat tunsi kertomuksista, koska pohjoisessa niitä ei juuri esiintynyt. Suuria kahdeksanjalkaisia hirviöitä tai jotain vastaavaa. Ja pah, ihmiset liioittelivat. Demoni oli kai joku hämähäkkirotu. Olihan Najedrojakin eri rotuja, joten miksei hämähäkkejäkin? Loogista, vaikka Kryazat ja loogisuus olivatkin suurimmalti osalti hyvin toisiaan vastaan.
"Entä Aquraen veri? Mihin sen luokittelisit?" Jos mies tiesi Demonihämähäkeistä ja lohikäärmeistä, niin tietenkin hän tiesi myös Aquraeista. Niistä ärsyttävistä olennoista, jotka asuivat pimeässä luolassaan kuin rotat, yksin ja eristettynä ja olivat muka niin mahtavia. Jonkin sortin maageja ne kyllä olivat, joten pientä kunnioitusta sitä lajia kohtaan Kryazatilla oli.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 14, 2011 21:27:51 GMT 3
Toinen ei selvästikään osannut arvostaa Stipenin valaisevaa miniluentoa ihmisrodun heikkouksista, mutta toisaalta nuorimies ei ollut olettanutkaan muuta. Hän tajusi, että toiseen oli mahdotonta tehdä vaikutusta joten hän tyytyi lähinnä tappamaan aikaa puheillaan. Mitä muuta hän olisikaan voinut tehdä odotellessaan sateen lakkaamista?
"Olen pahoillani, mutta en ole kuullutkaan koko lajista. Ehkä voisit kertoa minulle siitä?" Stipen vilkuili välillä Kryazatin suuntaan ja piirsi sitten pari viivaa luonnoslehtiöönsä. Lyhyt vilkaisu, piirto. Vilkaisu, piirto. Hän näytti yllättäen paljon rentoutuneemmalta, ei rautakangen nielaisseelta, hermostuneelta tai omahyväiseltä. Kuunteleminen ei ollut Stipenin vahvimpia puolia, mieluiten hän puhui itse paitsi silloin kun puhujalla oli hänen mielestään jotain oikeasti merkitsevää sanottavaa. Esimerkiksi hänen entinen mestarinsa oli ollut kuuntelemisen arvoinen. Mutta piirtäessään hän huomasi voivansa keskittymään paremmin, vaikka puhujan asia ei olisikaan ollut hänelle erityisen mielenkiintoista.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 14, 2011 21:36:24 GMT 3
Kryazatilta pääsi erikoinen äännähdys, joka oli sekoitus tuhahdusta ja sähähdystä. "Niistä on turha puhua, lukittautuneena omaan luolaansa" hän puoliksi nurisi ja heilautti kättään selkeänä merkkinä epäkiinnostuneisuudesta. Ei siitä kansasta ollut mitään hyötyä Najedrialle, kunhan kuluttivat maan resursseja. "Halusin vain tietää, mihin verestäni on. Se on samaa kuin niillä... Olennoilla." Ainoat asiat, mitkä hän tosiaan tiesi oli, että se oli myrkyllistä, tahraavaa ja hyvin herkkää hopealle sen kaikissa muodoissa.
"Piirrätkö sinä minua?" Najedra kysyi epäilevästi, koska mies tosiaan teki jotain kynällä ja paperilla ja vilkuili häneen päin. Krya ei ollut tottunut siihen, että joku teki jotain tuollaista. Mitä kiinnostavaa hänessä oli? Häntä, jossa oli kolme kristallia, isot korvat ja mustavalkoraidalliset hiukset. Mitä erikoista siinä oli? Ei niin mitään. Hänestä ei oltu koskaan ikuistettu mitään kuvaa, joten pelkät piirroksetkin epäilyttivät. Mikä merkitys piirretyllä kuvalla oli? Se ei hänen tietämyksensä mukaan ollut vaarallista.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 14, 2011 21:46:54 GMT 3
Vai niin, ajatteli Stipen. Tuolla olennolla oli jotain niin kutsuttuja Aquraeita vastaan. Mikähän niissä nyppi? Tosin, jos ne olivat yhtään niin hurmaavia kuin tämä...Najedraksiko hän itseään oli sanonut? Ei ollut mitään ihmeellistä siinä, että Kryazat inhosi niitä. Poika tirskahti hiljaa itsekseen.
Stipen vaikutti hieman nolostuneelta kun tajusi, ettei ollut edes kysynyt lupaa toisen piirtämiseen. Hän oli tottunut niin kutsuttuun salapiirtämiseen, kapakoiden nurkissa ja missä tahansa paikassa missä oli paljon ihmisiä eikä kukaan huomannut mitä hän touhusi.
"Tuota...kyllä. Jos se häiritsee, niin voin lopettaa"
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 14, 2011 21:56:24 GMT 3
Najedra katsoi miestä pitkään. "Ei. En vain ymmärrä miksi teet niin" hän sanoi lopulta. Taide ei kuulunut hänen ymmärryksensä piiriin ja taiteeksi laskettiin kaikki, joka tehtiin kynällä ja pensselillä. Ja patsaat, niitä ei sopinut unohtaa. Krya oli monesti nähnyt, joko keskellä ei mitään tai keskellä kaikkea, patsaita yleensä vielä ihmisistä. Miksi joku haluaa muistaa jotakuta, joka on jo kuollut? Antaa kuolleiden olla ja keskitytään siihen, mikä on nyt. Ei kuolleita kiinnotanut, mitä toiset ajattelivat heistä. Jos joku on tehnyt jotain merkittävää, niin kiva juttu niille, jotka siitä hyötyvät. Ei se merkitse sitä, että kyseinen henkilö pitäisi ikuistaa maalaukseen tai patsaaseen. Piirtäminen oli yksi taiteen muoto kaikkien joukossa.
"Jos alkemisti tutkii materiaalia, niin kuka tutkii epämateriaalia?" hyvin epäolennainen kysymys. Mitä epämateriaali edes oli? Jotain turhaa kuitenkin. Miksi hän sitten oli kysynyt siitä? No toisenpahan oli ongelma jos siihen lähti vastaamaan.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 14, 2011 22:17:46 GMT 3
Stipen huokaisi. Epämateriaali. Oliko sitä edes? Yksi niistä ikuisista riidanaiheista ja kysymyksistä, jotka vaivasivat alkemisteja ja olivat hajottaneet heidät kahteen veljeskuntaan. Toinen veljeskunta uskoi epämateriaalin, jota myös eetteriksi kutsuttiin olemassaoloon. Se veljeskunta väitti epämateriaalin olevan kaikkea sitä näkymötäntä, joka vaikutti maailmassa voimakkaimmin. Asioita kuten rakkaus. Joku alaa pitkään opiskellut henkilö oli kehdannut väittää, että rakkaus oli maailmaa koossa pitävä voima ja se puolestaan koostui eetteristä. Epämateriaalista. Ei yhtään mistään. Stipenin mielestä moiset väitteet olivat ääärimmäisen typeriä. Mitä muuta rakkaus loppujen lopuksi oli, kuin hormonaalisia reaktioita ihmiskehossa? Siihen ei liittynyt mitään yliluonnollista. Mitä tuli epämateriaaliin, ei ollut mitään näyttöä siitä että sitä oli. Tähän tietysti niin kutsutut "epäalkemistit" vastaisivat: "sehän juuri todistaa, että epämateriaalia on!" ja tekisivät koko tieteenalan naurettavaksi.
"Epäalkemistit. Mutta heidän veljeskuntansa ei ole kovin hyvissä väleissä meidän kanssamme. Minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä kuinka heidän tutkimuksensa etenevät. Viimeksi he koettivat irtaannuttaa jonkun vanhuspoloisen sielun katsoakseen mistä se koostui. Se oli ruman näköistä"
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 14, 2011 22:29:26 GMT 3
Jos Kryazat olisi osannut nauraa, hän olisi luultavasti nauranut nyt pilkallisesti. Ei sen takia, että jollekin oli käynyt huonosti, vaan sen takia, että ihmiset olivat riittävän typeriä kokeilemaan jotain sellaista. "Sielun irrottamiseen tarvitaan olento, joka kykenee siihen. En usko, että ihmisistä on siihen" koska Najedroistakaan ei ollut. Krya kuitenkin uskoi sielun olemassa oloon. Se ei asuttanut mitään tiettyä ruumiinosaa, jonka voisi leikata irti, vaan koko ruumista. Ja siihen tarvittiin vähintään Vendanin vahvuinen olento sen irrottamiseen, eli joku vahvempi kuin hän. Kuoleman olennot sopivat tehtävään parhaiten, mitäs olivat tekemisissä kaiken tämän sielujutun kanssa niin paljon. Ei Kryazatia edes kiinnostanut niiden pois ottaminen. Mitä hyötyä siitä oli? Ei mitään jälleen kerran.
Ja mikä oli veljeskunta? Joku paikka, jossa ei asunut naisia? Miksi ihmiset käyttivät niin monenlaisia nimityksiä eri asioille? Turhaa, kun kerran asiat pystyi ilmaisemaan yksinkertaisemminkin.
//Jotain voisi laittaa tapahtumaan...//
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 15, 2011 1:00:55 GMT 3
//Mietin tässä, että voisin ottaa jonkin vähän antagonistimaisen häiskän peliin, joka veisi juonta eteenpäin. Stipen kun ei ole niin toimijatyyppiä, ellei häntä yllytetä//
Majatalon alakerrassa ovi kävi ja sisään astui tummiin pukeutunut hahmo. Hänen kasvojaan peitti huppu ja näytti siltä kuin tämä olisi ollut raskaasti aseistettu viittansa alla. Vaikka tyyppi oli varsin kookas ja uhkaavan oloinen, hän ei herättänyt majatalossa suurempaa huomiota. Oli tavallista peittää kasvot täällä päin, eikä isoissa, karskin näköisissä äijissä ollut mitään erityistä.
"Rufus! Minkälaista saalista tuot minulle tällä kertaa?" Majatalon lihava isäntä hymyili miehelle toiveikkaana. Karski kaveri veti huppunsa alas paljastaen julman näköiset ja arpiset kasvot ja vastasi toisen hymyyn.
"Minulla ei ole sinulle mitään, läskipää. En tuo vaan haen. Sinun läävässäsi käy vaikka minkälaista sakkia. Onko näkynyt ketään josta voisi saada...ah. Voittoa?"
Isäntä ei mennyt hämilleen loukkauksesta vaan pudisti päätään. "Tällä hetkellä täällä on joku velhopentu. Tosi säälittävän näköinen rääpäle. Muut asiakkaani ovat merimiehiä tai juoppoja, he tuskin kiinnostavat sinua"
Rufukseksi nimitetty sylkäisi tiskin vieressä olevaan kuppiin, joka oli jo ällöttävän täynnä edellisiä räkäklimppejä. Lihava mies nyrpisti nenäänsä mutta ei sanonut mitään. Rufus kaivoi taskustaan kolikon ja iski sen pöytään.
"Anna sitten huone. Se tavallinen, kolmekymmentäyksi"
-----------------------------------------------------------------
Toisaalla Stipen haukotteli väsyneen näköisenä ja asetti luonnoslehtiönsä syrjään.
"Ajattelin hieman levätä...toivottavasti et pahastu"
Poika ei pitänyt toista enää niin uhkaavana, ettei olisi uskaltanut painaa päätänsä tyynyyn ja rentoutua. Silmiään hän ei kuitenkaan vielä sulkenut. Jossain kaukana jyrähti ukkonen.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 15, 2011 13:06:37 GMT 3
Najedra tuhahti ja painoi päänsä käsiään vasten. Miksi pahastuisi? Ei se hänen päätöksensä ollut nukkuiko toinen vai ei. Ei hänkään unetta pärjännyt. Varmistaakseen, ettei alkemisti lähtisi huoneesta hakemaan ketään epämiellyttävää, Kryazat ei siirtynyt oven edestä mihinkään. Lattiaa se oli tämäkin, eikä yhtään pehmeämpi kuin se nurkka, missä hän oli aikaisemmin ollut. Hän sulki silmänsä välittämättä yhtään toisesta. Krya kyllä kuulisi, jos mies nousisi sängystään, koska tämän paikan kalusteet ja lattiat eivät vaikuttaneet olevan niitä äänettömimpiä.
Jonkin ajan kuluttua Kryazatin pystyssä olleet korvat alkoivat hitaasti laskeutua. Najedra siirtyi hitaasti rauhallisempaan tilaan, josta voisi nukahtaa. Myös hännänpään alituinen liikehdintä hidastui vain ajoittaisiksi pieniksi liikahduksiksi. Ei tästä alkemistista mitään vaaraa olisi. Tuskin mies edes uskaltaisi tulla hänen lähelleen.
|
|