|
Post by erkenmormel on Oct 15, 2011 19:23:30 GMT 3
Stipen tunsi silmäluomiensa painuvan väkisin alas. Vaivihkaa nuori mies vilkaisi huonetoveriaan silmäkulmastaan. Tämäkin vaikutti väsyneeltä. Ehkäpä hänkin uskaltaisi sulkea silmänsä. Hänen olonsa oli raukea ja lämmin, vaikka vuode oli kova ja tuoksui tunkkaiselta. Stipen ei ollut turhan nirso missä nukkui, olihan hän yöpynyt milloin ohuella huovalla sotkuisessa alkemistin asunnossa, milloin heinien keskellä ladossa. Heinissä nukkuminen oli tosin aika epämukavaa jatkuvan nenän kutiamisen takia, mutta sekin onnistui jotenkuten. Stipen käänsi kylkeä ja tajusi että hänen oli avattava välillä silmiään tai ne pysyisivät kiinni koko yön. Hän avaisi ne kohta. Kohta...
Äkkiä äänekäs kolkutus kajahteli läpi huoneen ja joku huusi oven ulkopuolelta: "Hoi, velhopoika! Nukutko jo? Minulla olisi sinulle hommia. Älä pidä minua odottamassa tai suutun. Etkä halua nähdä kun suutun"
Stipen nousi äkisti pystyyn, silmälasit kallellaan repsottaen koska hän oli unohtanut ne päähänsä. Alkemisti tähyili villisti ympärilleen. "Mitä tapahtuu??" tämä kysäisi, ei erityisemmin keneltäkään ja selvästi unenpöpperöissään. Sitten hän tajusi että ovella oli joku. Hän katsoi hölmistyneenä äänen suuntaan, ikään kuin ei olisi tajunnut mitä nyt kuuluisi tehdä. Sitten hän vilkaisi Kryazatia kysyvästi.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 16, 2011 17:32:51 GMT 3
Äkillinen kova ääni ja Kryazat oli pystyssä. Hän oli kaikki neljä raajaa maassa ja sähisi uhkaavasti kuin vihainen kissa. Najedra oli hypähtänyt muutaman metrin päähän ovesta, koska ei halunnut jäädä sen tielle, jos tuo joku paiskaisi sen auki. Kuka kehtasikin häiritä Hänen uniaan? Eihän huoneessa edes ollut ketään velhoa, vaikka poika olikin. Toisaalta ei hänenkään pitäisi olla täällä... No jaa se ei ollut Kryan ongelma. Tai ehkä tässä tapauksessa oli.
Ihmiset kylläkin olivat erehtyväisiä. Kryazat katsoi alkemistia vihaisesti. Tämä oli hänen syytään, ihan varmasti oli. Ehkä alkemisti oli jokin velhotyyppi, rotu tai vastaava. "Sinä olet ainoa miespuoleinen täällä" hän puhui hiljaa syyttävästi ja perääntyi sivulle, joka jäisi oven avattaessa sen taakse. Mikäli tuo ulkopuolella oleva mies ei tiennyt hänestä, oli parempi olla hiljaa tämän yhden kerran. Matala sihinän ja murinan risteytys ei kuitenkaan lakannut.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 17, 2011 13:09:20 GMT 3
Stipen nousi seisomaan hämillään, asetellen silmälasejaan paremmin nenälleen. "Tullaan, tullaan...vaikka enhän minä mikään velho ole", huikkasi poika ja mutisi viimeiset sanat puoliksi itsekseen. Oven takaa tuleva paukutus ei silti tuntunut lakkaavan. Merkillistä touhua, ajatteli Stipen ärtyneenä. Ei se yhtään nopeuta minun liikkumistani vaikka paukuttaisit koko oven säpäleiksi.
Oven toisella puolella arpinaamainen mies paukutteli ovea kuin viimeistä päivää. Ei häntä suuremmin kiinnostanut oliko "velhopoika" nukkumassa tai kiireinen. Mies itse asiassa ajatteli, että voisi kohta palata takaisin huoneeseensa iltahömssyille jos toinen ei kohta ilmaantuisi. Hän ei silti lopettanut paukuttamistaan. Jostain kumman syystä arpinaama sai mielihyvää ajatuksesta että oli mahdollisesti pilannut toisen yöunet tai jopa pelästyttänyt tämän. Häntä ei yhtään huolettanut pojan mahdolliset taikavoimat. Olihan majatalon isäntä sanonut, että tyyppi vaikutti nuorelta ja heikolta.
Ovi aukeni ja kalpeat, hintelät kasvot pistivät esiin oviaukosta. Ne osuivat suurinpiirtein samalle korkeudelle arpinaamaisen omien kasvojen kanssa, joskin saappaat toivat ehkä hitusen lisää pituutta arpinaamalle. 'Ei ihan mies, ei vielä poikakaan', ajatteli arpinaamainen ja hymyili leveästi tarkastellessaan toisen vaatimatonta ulkonäköä. Ei minkäänlaista uhkaa. Ja kaiken lisäksi piti noita naurettavia kääpiötekoisia apulaitteita silmillään että näkisi jotain. Selvästi heikkoa tekoa.
Ennen kuin alkemisti ehti sanoa mitään vieras olikin jo väkisin tunkeutunut hänen ohitseen huoneeseen. Hätäisesti Stipen vilkaisi ovea ja käänsi sitä vielä hieman taaemmas, ettei hänen toinen vieraansa olisi niin näkösällä. Tosin arpinaamaisella oli jotain muuta mielessä. Hän käveli muitta mutkitta huoneen seinustalla olevan pöydän luo ja laski siihen jotain äänestä päätellen raskasta.
"Tahdon, että korjaat sen taiallasi. Seppä ei osannut", tokaisi arpinaamainen tylysti ja kääntyi Stipeniin päin. Hänen ilmeensä oli järkkymätön. Sellainen, joka oli tottunut saamaan mitä halusi. Alkemisti kurtisti kulmiaan, mutta ei sanonut mitään. Siirtyi vain hiljaa katsomaan esinettä pöydällä.
Arpinaamaista ärsytti hieman se, että poika ei osoittanut häntä kohtaan sen enempää kunnioitusta eikä pelkoa. Yleensä hänen kanssaan samaan huoneeseen joutuvat kyyristelivät ja tutisivat saappaissaan. Hän oli sentään Rufus. Kaikki satamassa tunsivat hänet ja tiesivät mitä hän teki. Nuori mies oli selvästi muualta kotoisin.
"Maksan sinulle taitosi mukaan", jatkoi arpinaamainen. Jos maksan, ajatteli hän mielessään ja virnuili. Sitten jokin outo haju tai tuntemus sai hänen hymynsä hyytymään. Oliko hän äsken kuullut sihinää? Suuressa, kotkamaisesti kaartuvassa nenässä sieraimet levisivät ja värisivät hetken. Tummat silmät tuuheiden kulmakarvojen alla pälyilivät huonetta. Jokin oli pielessä.
"Keskeytinkö hellänkin hetken?", mies naurahti äänellä, joka kai yritti olla leikkisä. Viiruiksi kavenneet silmät kuitenkin tarkkailivat Stipenin reaktiota. Jos Rufus ei olisi toiminut alallaan useampia vuosia, pieni lihaksen nykiminen Stipenin kasvoissa olisi jäänyt huomaamatta. Mutta hän oli paras työssään. Kyllä, tämä poikanen piilotteli jotain. Jotakuta. Miksi? Ei ollut epätavallista että makuuhuoneeseen tuotiin vieraita. Hyvänen aika, hänellä itsellään oli ollut yövieraita sadoittain. Mutta tuollainen rääpäle ei vaikuttanut miltään naistenmieheltä. Rufuksen silmät osuivat oveen. Se oli jäänyt auki.
"Taidan sulkeakin tämän, että voimme keskustella rauhassa..." sanoi ääni, joka tihkui voitonriemua ja häijyyttä.
//Kauhia kun tuli liirumlaarumia...ei ollut tarkoitus kirjoittaa ihan näin paljon!//
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 17, 2011 18:25:12 GMT 3
Vai että asiakas tähän aikaan yöstä. Eikö tämä alkemisti ollutkin sanonut, että hänen työtään oli asioiden korjailu? Tässä uudessä miehessä oli tosin jotain hämärää. Kryazat pysyi mahdollisimman hiljaa oven takana varjossa, vaikka hänen valkealla ihollaan ei erityisemmin varjoihin piilouduttukaan. Lumeen hänen ihonsa oli luotu, ei pimeisiin nurkkiin. Jostain syystä alkemisti oli avannut oven peittääkseen hänet. Miksi ihmeessä hän niin oli tehnyt? Mies ei kuitenkaan ollut vaikuttanut olevan erityisemmin viehättynyt hänestä tai mitään... Koska tämän paikan lattiat olivat epäluotettavat, Krya ei voinut paeta oven takaa minnekään ilman, että aiheuttaisi ääntä. Petollista. Tarkoituksellako nämä paikat tällaisiksi oli tehty? Joten tämän uuden miehen mainitessa jotain häneen viittaavaa, Najedra oli pienen ongelman edessä. Aina hän voisi kiivetä oven yli, joskin se huomattaisiin varmaan hyvin nopeasti. No varakeinot aina olla piti.
Suuren miehen tullessa lähemmäs (olettaen nyt, että se on tulossa sulkemaan sitä ovea), Kryazat sähähti äännekkäästi. Hän teki sen mahdollisimman uhkaavasti, koska mieheen verrattuna hän itse näytti laihalta rääpäleeltä. Fyysisessä voimassa toista vastaan Najedra ei pärjäisi. Sähähdyksen jälkeen hän jatkoi uhkaavalla murinalla oven varjosta pysyen piilossa. Tämän hän teki siinä toivossa, että mies ei tulisi lähemmäs, koska epäilisi siellä olevan jokin vaarallinen olento. Tämä tosin oli oletettavasti täysin turha toivomus.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 18, 2011 20:56:31 GMT 3
Rufus ei tiennyt mikä oven takana piileksisi, eikä oikeastaan hautonut sen suurempia suunnitelmia kuin asian selvittäminen. Uteliaisuus vaivasi myös noinkin elämää nähnyttä ja paatunutta miestä, tuo ominaisuus joka oli samanaikaisesti koko ihmiskunnan pahin kirous ja siunaus. Hänen oli pakko nähdä millaista muijaa tuollainen rääpäle piilotteli. Tuskinpa mitään kummoisen näköistä.
Sähähdys oven takaa sai miehen epäröimään. Käärme? Mutta miksi joku piilottelisi käärmettä? Paljon varovaisemmin ja hitaammin liikkuen Rufus veti esiin miekkansa ja riuhtaisi oven syrjään, valmiina iskemään olentoa joka hyökkäisi sieltä häntä vastaan.
Stipen näki tämän ja koki itsensä varsin hyödyttömäksi. Hän ei mitenkään voinut estää miehen touhuja vaikuttamatta epäilyttävältä. Miksi hän halusi edes salata Kryazatin olemassaolon? Otushan oli uhannut raapia häntä kynsillään ja pitänyt häntä vankina omassa huoneessaan. Miksi häntä liikutti jos tämä joutuisikin vaikeuksiin? Kuitenkin arpinaaman vetäessä miekkansa esiin Stipen ei voinut olla puristamatta käsiään nyrkkiin ja purematta huultaan. Rauhoitu, hän sanoi itselleen hiljaa mielessään. Ei tuo mies mitään voi edes tehdä.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 19, 2011 15:39:56 GMT 3
Najedra oli valmistunut siihen, että ovea liikutettaisiin ja oli valmis hyökkäämään. Metallinen ääni kuitenkin sai hänet epäilemään suunnitelmansa järkevyyttä. Kun ovi viimein siirtyi, äkkinäisellä liikkeellä, Kryazat näki miekan ja perääntyi vaistomaisesti kohti nurkkaa korvat luimussa. Hän sähisi miehelle, joka näytti lähempää paljon kookkaammalta. Kryan asento oli jännittynyt ja matala. Hän piti kynsiään näkyvillä ja häntä heilui aggressiivisesti merkkinä siitä, että Najedra koki itsensä uhatiksi. Puhumaan hän ei tällä hetkellä kyennyt, koska hänen asemansa toiseen nähden oli erittäin huono. Nurkat olivat ehkä kaikkein hankalimpia paikkoja paeta eikä Kryalla ollut mitään, millä puolustautua teräasetta vastaan.
//Lyhyt...//
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 19, 2011 16:28:41 GMT 3
//Eipä haittaa mitään//
Arpinaaman silmät laajenivat yllätyksestä, kun ne näkivät valkosävyisen otuksen kyyristelevän nurkassa. Nurkassa olisi voinut olla vaikka neonväreihin pukeutunut sirkuspelle, eikä se olisi saanut miestä hämmästymään enempää. Mutta hämmästyneiden kasvojen takana miehen aivot tekivät omia, nopeita päätelmiään.
Rufus laski miekkansa hitaasti ja perääntyi hieman, hymyillen lempeästi. Hänen kasvonsa olivat täysin erinäköiset äkillisen ilmeen vaihdoksen takia. Kylmyyden tilalla oli lämpöä ja välittämistä. Kryazat saattoi nähdä, että miehellä oli suuret, tummanruskeat silmät ja jykevät, maskuliiniset kasvonpiirteet. Hän olisi ollut todella komea ilman lukuisia kasvojen poikki kulkevia arpia. Miehen hiukset olivat hieman vanuttuneen näköiset, takkuiset ja tummanruskeat. Leuassa oli muutaman päivän ikäinen sänki. Hän oli pukeutunut tummiin vaatteisiin, nahkapanssariin ja sen yllä olevaan hupulliseen viittaan.
"Säikytinkö sinut, pikkuneiti? Tiedän olevani aika häijyn näköinen, mutta en tee sinulle pahaa" Samalla mies polvistui ollakseen samalla tasolla toisen kanssa ja vaikuttaakseen vähemmän uhkaavalta. "Miksi olet nurkassa piilossa? Pitikö tuo ilkeä pikkupoika sinua vankina? Sinulla ei ole mitään hätää enää" Nyt Rufus madalsi ääntään niin, ettei Stipen kuulisi hänen puhettaan. Samalla hän mittaili vaivihkaa nurkassa kyyristelevää Kryazatia katseellaan. Häntä kiinnosti tämän hännässä olevat kristallit, mutta muutenkin koko olento oli hänen mielestään varsin kiehtovan näköinen. Rufus vaikutti päällisin puolin viattoman kiinnostuneelta, mutta hänen ajatuksensa olivat kaikkea muuta kuin viattomia.
Tiedän montakin tyyppiä, jotka maksaisivat tuollaisesta otuksesta kasoittain kultaa. Tätä ei sovi ryssiä, mietti mies itsekseen ja hymyili edelleen hymyä, joka koetti parhaansa mukaan olla ystävällinen.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 19, 2011 17:50:28 GMT 3
Kzt, kaksinaamainen tyyppi. Niitä jos mitä Kryazat vihasi, koska niistä tuli liikaa mieleen eräs Delano ja hänen kanssaan tehty mahdottoman raivostuttava matka pohjoisessa. "Et" hän vastasi lyhyesti ja napakasti. Miekkaa hän oli säikähtänyt, ei miestä. "Ja olen nähnyt pahempaakin herra kaksinaamainen." Najedran normaali käytös alkoi pikkuhiljaa palata ja hän suoristi asentoaan. Tässä miehessä oli jotain mätää, sen Krya tiesi. Ei kukaan muuttanut käytöstään uhkaavasta lempeäksi, ilman taka-ajatuksia tai lajin vahvaa tuntemusta. Ja sanoista päätellen se ei voinut olla jälkimmäinen, koska heillehän ei puhuttu kuin lapselle.
"Minä tulin tänne itse, enkä ole Kenenkään vanki" Krya risti kätensä puuskaan ja kohotti hiukan leukaansa ylenkatsovasti, "enkä minä piileskellyt. Tarkkailin tilannetta, koska en pidä yllättävistä ja kovaäänisistä vieraista." Pelkoahan ei ikinä myönnetty, mutta asiat sai sanoa suoraan. Valehteleminen oli turhaa. Hiukset olivat siirtyneet pois Najedran silmiltä ja hän katsoi miestä jäätävästi mustavalkoisilla silmillään. "Minä osaan pitää huolta itsestäni" hän sähähti lopuksi.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 19, 2011 20:01:29 GMT 3
Mies nauroi, kylmää ja ilotonta naurua joka sai Stipenin niskakarvat nousemaan pystyyn. Arpinaamainen nousi seisomaan ja tiukensi otettaan miekkansa kahvasta. Hänen ilmeessään ei ollut jälkeäkään edellisestä lempeydestä.
"Varsinainen tuittupää sinä oletkin. Tuollaisista naisista minä pidän" Sen hauskempi saada sinut lopulta alistumaan, ajatteli mies. Oli toki ärsyttävää, että toinen ei lähtenyt hänen matkaansa suostuttelemalla. Mutta jollain tavalla oli myös ihan hemmetin nautittavaa saada mahdollisuus pelotella tuota. Olento ei selvästikään ollut mikään hiirulainen, joten pelottelu ei kävisikään niin helposti. Kissalta se enemmänkin näytti.
"Hyvä on, turha sinulle on yrittää paskaa puhua. Olet melko sievä pikku kisuli. Tiedän erään, joka voisi antaa sinulle sievän pikku kodin, eikä sinun tarvitsisi maksaa siitä mitään. Tulet vain suosiolla mukaani, niin vältymme molemmat turhalta vaivalta. En haluaisi satuttaa noin sööööttiä kisua~" Viimeiset sanat lausuttiin lässyttävällä äänensävyllä.
"Tulehan mukaani, niin saat syödä niin paljon sardiineja kuin haluat. Älä pakota minua satuttamaan sinua" Miehen viimeiset sanat olivat matalaa, lähes susimaista murinaa.
Stipen oli äkkiä tajunnut millainen mies toinen oikein oli miehiään ja hän koki polttavaksi velvollisuudekseen puuttua tilanteeseen. Tosin poika oli huomattavasti enemmän peloissaan kuin najedra. "Va-vaadin että po-oistutte huoneestani heti! J-ja jä-jättäkää hänet rauhaan!" Huudahti Stipen vahvasti änkyttäen, mutta arpinaamainen ei edes kiinnittänyt tähän huomiota.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 19, 2011 20:27:37 GMT 3
Kisu!? Nyt tämä mies meni liian pitkälle. Oli riittävän raivostuttavaa, että tämä alkemisti oli yrittänyt yhdistää häntä eläimeen. Tämä kaksinaamainen mies oli vielä pahempi. "Älä ikinä, IKINÄ kutsu minua kissaksi! Minä EN ole yksi niistä saastaverisistä olennoista, joita pidetään lemmikkeinä!" Krya oli raivoissaan, mutta samalla varuillaan, koska miehellä oli edelleen miekka, "Minä olen Najedra en mikään Meredae* Nadejra!". Hänen asentonsa oli palannut samaiseen kyyryasentoon, mitä se oli ollut aikaisemmin. "Minä varoitan sinua. Tippakin vertani ihollasi ja olet kuollut nopeammin kuin ehdit miekkaasi vetää esiin" hän sähisi. Tämä oli lähinnä tarkoitettu uhkauksena, koska Najedra tiesi, miten helposti tuollaisilla esineillä sai pahaa jälkeä aikaan. Vaikka mies ei käyttäisi miekkaa, Krya olisi silti alakynnessä.
Alkemisti mies selvästi yritti saada jotain aikaan, mutta se oli lähinnä säälittävää. Miksi yrittää, jos ei osaa. "Älä sinä puutu tähän, jos et osaa olla hyödyksi" Krya sähähti tälle. Miehen vikahan tämä kaikki oli. Mitäs oli tullut tähän huoneeseen ja hankkinut itselleen asiakkaan keskellä yötä. Täysin kykenemätön kuin mokomakin pentu.
//*Meredae on nykyään Najedriassa elävä Verdanialainen olento, jonka nimen käyttäminen on Najedriassa vahva haukkumasana//
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 20, 2011 7:50:14 GMT 3
Nyt alkoi todellinen hauskuus. Arpinaamainen virnisti rumasti ja kohotti miekkansa, aikeenaan hieman pelotella tuota outoa "kissaa" mutta ei vielä haavoittaa tuota, mutta se sai silti Stipenin hätääntymään ja tekemään jotain epätoivoista.
Poika tarttui raskaaseen varsijouseen, jonka mies oli tuonut korjattavaksi. Ampua hän ei sillä olisi osannut, eikä se olisi toiminutkaan mutta se ei ollut pojalla mielessä. Hän heitti sen kaikilla voimillaan päin arpinaamaa, tähdäten päähän. Jos ei muuta, hän varmasti onnistuisi kiinnittämään tämän huomion itseensä.
Mitä hittoa minä tein? Ajatteli Stipen kauhuissaan kun varsijousi osui miestä ristiselkään ja tämä karjaisi kammottavasti. Alkemisti ei ollut koskaan pitänyt sankaritarinoista, joissa rohkeat miehet pelastivat avuttomia neitoja. Hänen mielestään neidot olivat varsin typeriä kun saivat itsensä sellaiseen pulaan ja miehet vielä typerämpiä kun pelastivat niin typeriä naisia hädästä. Stipen ei koskaan ollut halunnut olla sellainen sankari. Mistä ihmeestä tuli siis tämä täysin järjenvastainen toiminta?
Arpinaamainen laski miekkansa ja kääntyi ympäri. Kylmä raivo vääristi tämän kasvoja. Hän oli vihainen paitsi alkemistille hänen satuttamisestaan, myös itselleen siitä että oli lähes unohtanut moisen kiusankappaleen. "Kuules, lapsi rakas...nyt teit pahan virheen" kujersi arpinaamainen vaarallisen pehmeällä äänellä ja sulki oven. Hän ei halunnut kenenkään häiritsevän, joten hän väänsi ovessa olevaa avainta ja laittoi sen sitten taskuunsa. Hitaasti arpinaama alkoi lähestyä kauhusta valkeana olevaa nuorukaista.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 20, 2011 10:09:15 GMT 3
Täydellinen idiootti. Tuo alkemisti ei sitten millään osannut olla tekemättä mitään typerää. Hän oli kuitenkin ostanut Kryazatille aikaa toimia tai paeta. Joskin ovi oli lukittu. Miksi, miksi ihmiset keksivät näitä typeriä esteitä ja hidasteita niin maan perusteellisen paljon? Eikö heillä ollut parempaakin tekemistä? Najedra ei joka tapauksessakaan halunnut jäädä velkaa alkemistille, joten pakenemisen sijasta hän päätti toimia. Koska tämä kaksinaamainen mies vaikutti unohtaneen hänet, Krya liikkui pois nurkasta. Hän otti pari juoksuaskelta ja hyppäsi kohti miehen selkää tarkoituksena upottaa pitkät kyntensä tämän olkapäihin, jos saisi ne läpi nahkapanssarista, ja purra toista suojaamattomaan kaulaan.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 20, 2011 13:23:39 GMT 3
Alkemisti nielaisi äänekkäästi häntä rotevamman korston lähestyessä ja mietti mielessään toimintasuunnitelmaa. Tilanne tuntui lähes toivottomalta, niin kauhun lamauttama kun hän oli. Mutta pojan sormet hapuilivat hänen takanaan olevaa pöytää. Ne osuivat pöydällä olevaan kynttilänjalkaan ja ikään kuin vaistomaisesti Stipen kohotti sen eteensä, vaikka eihän sillä miekkaa vastaan puolustauduttu. Rufus nauroi räkäisesti.
"Haha ha ha, vai että silläkö meinaat minut hakata?" Näytti siltä kuin tämä olisi aikonut jatkaa ilkkumistaan mutta niskassa äkisti roikkuva olento sai hänet keskeyttämään. Kryazatin kynnet olivat tarttuneet nahkapanssariin tehden siihen syvät uurteet, mutta miehen ihoa ne eivät olleet lävistäneet. Rufus oli raivoissaan, panssari oli ollut uusi. Hän koetti tarttua otusta hiuksista estääkseen tätä puremasta kaulaansa ja heittää tämän selästään.
Stipen seisoi paksu ja ruma kynttilänjalka kädessään varsin avuttoman näköisenä, ennen kuin idea näytti ilmaantuvan tuohon vaaleatukkaiseen päähän. Poika sulki silmänsä ja mutisi jotain. Hetken päästä sähkökipinöitä lenteli tämän käsistä ja kynttilänjalasta. Kynttilänjalka alkoi venyä ja muuttua kärjeltään teräväksi. Stipen katsoi ruman ja kömpelön näköistä kynttilänjalkatikaria pettyneenä ja päätti hankkia itselleen jonkin oikean aseen vastaavanlaisten tilanteiden varalta. Sitten poika kiljahti uhmakkaasti ja varsin typerän kuuloisesti: "Niin aionkin!!" Tikari ojossa hän alkoi lähestyä arpinaamaa, joka kamppaili niskassa roikkuvan Kryazatin kanssa eikä ollut vielä huomannut Stipenin uutta "asetta". Vaikka leluhan se pikemminkin oli, mutta parempi kuin ei mitään.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 20, 2011 19:53:40 GMT 3
Panssari oli lujempaa tekoa kuin miltä näytti ja siitä oli yllättävän vaikea pitää kiinni muuta kuin kynsillä. Se taas ei ollut niitä viisaimpia ideoita. Kryan kynnet olivat toki kestävät, mutta eivät nekään niin kestävät olleet, että olisivat kestäneet pidemmän päälle roikkumista. Najedra huomasi käden, joka yritti varmaan pudottaa häntä, ja irrotti hampaansa miehen kaulasta. Koska hän ei oikein voinut irrottaa käsiään, Krya yritti puraista lähestyvää kättä pitääkseen sen loitolla. Jos miehellä oli miekka hänellä oli ihan oikeus käyttää kynsiään ja hampaitaan. Omapahan oli ongelma jos sattui, mitäs tuli uhkailemaan kesken unien.
Kryazatista hieman tuntui, että alkemisti oli oikeasti nainen, eikä mies, koska hän tuntui koko ajan kiljuvan. Tämä ajatus tosin ehti vain käväistä hänen mielessään, koska kiljunnan seurauksena hän vaistomaisesti höllensi otettaan siirtääkseen kätensä korvien suojaksi. Liian myöhään hän tämän huomasi, eikä ehtinyt tehdä asialle mitään, vaan putosi. Koska matka oli lyhyt eikä Najedralla ollut aikaa kunnolla edes tajuta tulannetta, lattiaan osumisesta tuleva isku löi hänet väliaikaisesti tajuttomaksi.
//Krya ei siis vielä tässä roolissa herää.//
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 21, 2011 17:52:40 GMT 3
Stipen tunsi syyllisen piston kun näki Kryan putoavan miehen selästä ja iskevän päänsä. Tietysti toinen oli herkkä korkeille äänille, olihan hänellä noin suuret korvatkin. Mutta kiljahdus oli ollut vaistomaista...pelon ja jännityksen sekaisessa huumassa oli hankala joskus hallita omaa äänenkäyttöään. Nyt hänellä oli kuitenkin muita asioita murehdittavana.
Rufus oli entistä ärtyneempi kaulaan ja käteen puremisen johdosta, mutta tämä ei estänyt häntä tajuamasta kumpi noista pennuista oli tällä hetkellä suurempi uhka. Tietysti tajuissaan oleva. Joten sen enempää varoittelematta roteva mies syöksyi alkemistin kimppuun. Oli selvää, että hän halusi päättää taistelun nopeasti.
Stipen onnistui väistämään miekan iskun nipin napin hyppäämällä sivuun. Hypätessään hän potkaisi vahingossa arpinaamaista sääreen. Potku ei ollut kovin voimakas, mutta se sai arpinaaman kiroamaan silti. Mies kohotti miekkansa maassa makaavan Stipenin ylle ja heilautti sen alas. Hätääntynyt poika onnistui kuin ihmeen kaupalla torjumaan iskun säälittävällä tikarillaan, joka olisi varmasti rikkoutunut ellei poika olisi mutissut vahvistavia käskysanoja metallille. Toinen potku sääreen antoi hänelle mahdollisuuden nousta ylös ja paremmin väistellä arpinaamaisen iskuja, mutta hän ei tiennyt miten pitkään jatkaisi tällaista kissa ja hiiri-leikkiä. Toisen miekka oli niin pitkä, ettei hänen säälittävällä nysällään edes päästy tarpeeksi lähelle iskuja antamaan.
|
|