|
Post by erkenmormel on Oct 13, 2011 19:44:13 GMT 3
Stipen nyrpisti nenäänsä astuessaan sisään majataloon. Sataman paras? Hän ei halunnut nähdä niitä kehnompia. Paikassa tuoksui home ja savustettu kala. Mutta ainakin paikassa oli lämmin ja iloinen takkatuli roihusi peremmällä suurta tupaa. Majatalon alakerrassa oli pöytiä, joissa tällä hetkellä istui varsin sekalaista sakkia. Asiakkaita oli runsaasti, mutta vapaita pöytiä näkyi vielä hämärämmissä nurkissa. Valoisimmat paikat oli varattu kortin peluuseen ja erilaisille juomaseurueille.
Nuorukainen asteli tiskille ja jutteli hetken karskinnäköisen majatalon isännän kanssa. Kolikot vaihtoivat omistajaa ja kylmissään hytisevä matkalainen sai ruosteisen avaimen lisäksi kupillisen jotain höyryävää. Oli kylmä ja sateinen ilta, joten tavallisen oluen lisäksi majatalossa tarjoiltiin myös teetä ja kahvia.
Stipen istahti nurkan hämärimpään pöytään ja siemaisi teetänsä. Se oli laimeaa ja lähes mautonta, mutta lämmitti mukavasti. Matkalainen kaivoi taskustaan pussin ja sirotteli siitä valkeaa jauhetta teehensä. Neste vaihtoi väriään ja näytti siltä kuin nuori mies olisi nauttinut juomastaan hieman enemmän tämän jatkaessa siemailuaan. Mutta varsinaisesti tyytyväiseltä tämä ei näyttänyt. Tyytyväinen ilme oli erittäin harvinainen näky Stipenin kalpeilla kasvoilla.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 13, 2011 20:12:57 GMT 3
Miksi ihmeessä hän oli tullut tänne? Kryazat kirosi mielessään säätä. Eikä se edes voinut olla lunta, jota sieltä satoi. Najedra harvemmin viihtyi missään, missä oli ihmisiä tai ylipäätään muita inhimillisiä olentoja, lukuun ottamatta erään vanhan naisen mökkiä pohjoisessa. Ja nyt vielä satoi. Ankeaa. Kylmyys ei häntä haitannut, miksi olisi? Kryazat kulki mekossa ja ilman kenkiä pohjoisen lumikentilläkin, eikä tuntenut kylmää. Täällä oli suorastaan lämmin, jos niin pystyi sanomaan.
Krya käveli sataman kaduilla läpimärkänä mutisten itsekseen. Hänen hännänpää heilahteli puolelta toiselle laiskasti. "Se on toisella puolella. Miksi toisella puolella? Koska se vain on. Ei täällä ole toista puolta..." Najedra mutisi samalla kun selitti asiaa käsillään. Hän pysähtyi ja katsoi ylöspäin. Myös toinen Kryazat teki niin. Hänen edessään oli majatalon seinä. Toisen edessä oli kalliojyrkänne. Seinä ja ikkunanpielet olivat märkiä. Kallion halkeamat ja huippu lumen peitossa. "Ja täällä ei ole kahta puolta" Krya sanoi puoliääneen ja lähti kiipeämään ikkunankarmeja pitkin kohti lähimpää pimeänä olevaa huonetta. Najedra halusi pois sateesta ja mikä sen helpompi tapa olikaan kuin mennä lähimmästä ikkunasta sisään. Hänellä ei ollut mitään hajua, mikä tämä paikka oli, mutta sai luvan kelvata. Ikkunaa ei ollut vaikea tiirikoida auki hänen kynsillään, joskaan se ei tuntunut olevan erityisen hyvin lukossa. Sisällä Kryazat varmisti olevansa yksin huoneessa ja ravisteli itseään kuin koira saadakseen pahimmat vedet vaatteistaan ja hiuksistaan.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 13, 2011 20:39:40 GMT 3
(Tuota noin...selittäisitkö mitä tarkoittaa "toinen Kryazat"? Onko tyypillä skitzofrenia ja elääkö toinen puoli hänestä jossain rinnakkaistodellisuudessa? Uteliaisuuttani vain kyselen)
Stipen joi teensä loppuun ja päätti, että oli aika siirtyä opiskelemaan makuuhuoneen rauhaan. Hän nosti nahkaisen reppunsa selkään ja käveli portaat ylös. Avaimen perässä luki numero kolmekymmentäkaksi. Pian sitä vastaava huonekin löytyi ja nuori mies avasi oven.
"Jaahas...ensiksi kertaan Ofeliuksen kolmannen lain metallisynteesistä, sitten voin harjoitella raudan oksidien manipulaatiota..." nuorukainen mutisi itsekseen asetellessaan reppunsa huoneessa olevalle tuolille. Hän huokaisi ja otti silmälasinsa nenältään, hieroen painaumia nenänvarressaan. Stipen ei tuntunut huomaavan, ettei ollut huoneessa yksin.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 13, 2011 20:51:18 GMT 3
//No siis Kryazat oli alkujaan tarkoitus siirtää ulottuvuudesta toiseen, mutta siinä tuli häiriö ja nyt se on sitten tuolla, mutta sillä on osa itsestään päässyt perille sinne, minne sen pitikin päästä. Periaatteessa se toinen Krya on vaan tän virallisen Kryan mielensisänen tyyppi//
Kryazat seisoi lähes keskellä huonetta lähinnä kiusaksi itselleen. Toiselle itselleen, joka oli jäänyt puoleen väliin kiipeämistään. Tässä välissä ehti olla pitkä hiljainen tuokio, kun heistä kumpikaan ei sanonut, eikä tehnyt erityisen mitään. Märät hiukset roikkuivat silmien peittona ja häntä lojui paikallaan lattialla. Sitten joku astui huoneeseen.
"Ja täällä ei ole toista puolta" Najedra sanoi syyttävään sävyyn samalla kun äkisti kääntyi osoittamaan tulijaa pitkäkyntisellä sormellaan jonkin ajan kuluttua hänen saapumisestaan. Ei Krya edes tiedostanut tekemisiään, ennen kuin oli tehnyt sen. Kai hän oli odottanut tulijan olevan hän itse, vaikka se ajatus oli täysin typerä ja mahdoton kaiken lisäksi. Mahdottomuus oli typerää. Mutta ensimmäistä kertaa joku puhui aivan yhtä hulluja kuin hänkin.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 13, 2011 21:08:44 GMT 3
Varsin epämiehekäs kiljahdus pääsi Stipenin suusta ja tämä kompastui säikähdyksissään kaapunsa helmoihin. Onneksi hän oli ehtinyt laittaa silmälasinsa pöydälle, muuten ne olisivat rikkoutuneet kaatuessa. Hämmästyneenä ja nolona tämä tuijotti pitkähiuksista naisolentoa, eikä osannut vähään aikaan sanoa mitään. Sitten tuttu puna levisi kasvoille ja hän alkoi soperrella.
"A-anteeksi mutta tämä taitaa olla minun huoneeni...tuota noin...varasin sen juuri ja tuota..." Hän näki parhaaksi nousta seisomaan ja kääntyä poispäin naisesta, ettei tämä näkisi hänen punaisia kasvojaan ja samalla välttääkseen toisen silmiin katsomisen. Ilman silmälasejakin saattoi huomata, että huoneessa oleva naisolento oli nuori ja viehättävän näköinen. Vaikka eihän Stipen tarkalleen tiennyt miltä toinen näytti, mutta äänestä saattoi päätellä yhtä ja toista. Hermostuneena poika tarttui reppuunsa ja alkoi kaivella siellä olevia tavaroita saadakseen käsilleen jotain tekemistä.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 13, 2011 21:23:31 GMT 3
Kryazat peitti korvansa miehen kiljahtaessa. Miksi oli keksitty noin korkeat äänet? Saatuaan kädet korviltaan Najedra ilmaisi sähinällä ja elein olevansa varsin tyytymätön tapahtuneeseen ja miksi ihmeessä mies nyt sillä tavalla kiljui. Ihmiset eivät sitten koskaan osanneet olla hiljaa. Eikä syy toki ollut siinä, että Krya mahdollisesti oli säikäyttänyt miehen. Ei, syy oli aina muissa.
"Varaa tauhassa" Najedra totesi ja heilautti kättään kävellessään kohti lähintä nurkkaa, "tulin ikkunasta ja olen vain pitelemässä sadetta." Hän kääntyi kohti miestä ja istui lattialle. Kryan tuijotus oli pistävä, jos sen olisi nähnyt mustavalkoraidallisten hiusten läpi. "Etkö osaa puhua normaalisti, vai pelkäätkö, että puren?" Ei siinä, etteikö Krya olisi tehnyt niin aina silloin tällöin. Toisaalta mitä tämä mies oli tehnyt ansaitakseen sen? Ei mitään. Kryazat piti korviaan koholla, koska hän "oletti kuulevansa jotakin" jostakin ja mutisi samalla kuin selostaen tekemisiään. Tuskin mies hänen mutinastaan selvää saisi. Najedra käänsi katseensa viistosti lattiaan ja kurtisti kulmiaan. "Ei se ole sama asia" hän totesi ääneen.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 13, 2011 21:43:14 GMT 3
Tyttö oli tullut ikkunasta? Ja vain seisoi täällä pitelemässä sadetta? Stipen ei voinut käsittää, miten toinen saattoi vain tunkeutua jonkun omistamaan taloon ja olla kuin asiassa ei olisi mitään kummallista. Moinen röyhkeys sai Stipenin hieman ärtyneeksi ja hän poimi silmälasinsa, laittoi ne arvokkaan oloisesti päähänsä ensin kuivattuaan ne ja kääntyi sitten ympäri puhutellakseen tunkeilijaa.
"Etkö itse osaa käyttää ovea? Ja eikö sinulla ole omaa kotia, kun pitää tuolla tavalla tunkeilla vieraaseen taloon? Ehdottaisin että poistutte ettei minun tarvitse ilmoittaa majatalon isännälle"
Hän onnistui kuin onnistuikin pitämään äänensä vakaana ja katsomaan olentoa silmiin. Se ei näyttänyt ihmiseltä, mutta maailmaa kiertäneenä se ei poikaa hämmästyttänyt. Ärtymys toi Stipenille hieman lisää itseluottamusta ja kun hän oli varma, ettei otus ollut edes oikea ihminen hän tunsi myös tiettyä ylemmyyden tunnetta.
"Mikä sama asia? Mistä edes puhut?"
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 13, 2011 21:54:21 GMT 3
Krya loi mieheen hänelle normaalin, kylmän katseen. "Ikkunat ovat kätevämpiä. Ja mitä minä kodilla teen. Täysin turha asia, kun muuallekin pääsee sisään helpommin" hän vastasi samalla mitalla takaisin, "senkun ehdotat. Ei minua Ihmisten ehdotukset kiinnosta." Koska hänhän oli parempi olento kuin surkea ihminen. Heistä oli aina jostain syystä huomattavasti haittaa.
Oliko tuo kuullut, mitä hän sanoi? Najedra kurtisti kulmiaan nyt miehelle. "Se, että putoaako hän ja että täällä ei ole kahta puolta" hän sanoi kuin itsestäänselvyyden. Tietenkään ne eivät olleet sama asia. Pudotkoon, jos halusi, eihän matkaa ollut kuin muutama metri. Mutta tästä asiasta ei keskusteltu. "Puhun tietenkin siitä, mistä aikaisemminkin. Et vain kuunnellut, koska et ollut paikalla. Ja hän putosi."
//Se alleviivattu kohta on korostus puheessa//
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 13, 2011 22:09:27 GMT 3
Tässä vaiheessa Stipen huomasi miten hedelmätöntä keskustelu toisen kanssa olikaan. Toinen oli selvästi vialla päästään. Hänen olisi parasta ilmoittaa majatalon pitäjälle moisesta tunkeilijasta. Mutta hänessä oli herännyt myös pieni uteliaisuus toista kohtaan.
"Mikä sinä oikein olet? Ylikasvanut kissa vai apina?", Stipen tuhahti katsellessaan toisen häntää.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 13, 2011 22:28:09 GMT 3
Ja taas! Mikä näitä ihmisiä oikein vaivasi, kun he sekoittivat Hänet johonkin puolivillaiseen, mitättömään ja niin auttamattoman typerään olentoon? "Olen verikristalli Najedra, äläkä sekoita minua niihin saastaverisiin" saastaverisillä hän tarkoitti Najedran lähilajia Nadejraa. Nämä kaksi lajia eivät pärjänneet keskenään, eikä heistä puhuttu samassa lauseessa oikeastaan koskaan, jos halusi pitää henkensä. Kummankin onneksi he elivät eri planeetoilla, niin suurimmilta riidoilta vältyttiin. Ilmeisesti tämä ihminen luuli olevansa jotain parempaa, kun puhutteli häntä noin. No olipahan parempi kuin se eräs nimeltämainitsematon kaksinaama. Tämä sentään osasi päättää jotakuinkin, mitä oli.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 13, 2011 23:30:43 GMT 3
Stipen kurtisti kulmiaan. Moisesta lajista hän ei ollut koskaan kuullutkaan. Eikä häntä oikein kiinnostanut oppia lisää. Sillä ei ollut mitään tekemistä alkemian kanssa, eikä se ollut hänen huomionsa arvoista. Nuorimies sulki reppunsa varmistettuaan, että kaikki hänen tavaransa olivat edelleen siellä ja heilautti sitten kantamuksensa selkäänsä.
"Olen pahoillani" hän sanoi äänellä, joka ilmaisi selkeästi että hän ei todellakaan ollut pahoillaan "Mutta minun on ilmoitettava että huoneessani on...ylimääräinen vieras. Toki sinä voisit suosiolla poistua ja säästyä paljolta harmilta. Minulle on yhdentekevää lähdetkö täältä vapaaehtoisesti vai kaupunginvartijoiden saattelemana" Hän hymyili ylimielisesti ja tunsi voittaneensa. Toki sisimmässään hän oli edelleen hieman hermostunut toisen läsnäolosta, mutta tällä hetkellä Stipen onnistui kätkemään sen aika hyvin.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 14, 2011 11:24:26 GMT 3
Kryazat ei ollut yllättynyt miehen reaktiosta hänen lajiinsa. He eivät, hänen harmikseen, olleet niin tunnettuja täällä, että normaalit kansalaiset tiesivät kunnioittaa heitä. Kaupunginvartijoista taas ei ollut muuta kuin harmia. Sen Najedra oli jo kokeillut, ei nyt täällä, mutta yleisesti. Hän nousi seisomaan ja käveli tämän ihmisen eteen. "Vai luulee herra ylimielinen, että minä niin helposti luovutan. Minä löysin tämän huoneen ennen sinua, joten turha edes yrittää käskeä minua, ihminen" kyllä Kryakin isotella osasi. Hän joutui katsomaan miestä ylöspäin, mutta se ei yhtään vähentänyt mustavalkoisten silmien pistävyyttä. Hänhän ei täältä mihinkään lähtisi nyt kun satoi. Tulkoot kaupunginvartijat. Hänellä oli häntä. Ja veri.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 14, 2011 11:44:01 GMT 3
Alkemisti oli jo hetken luullut päässeensä niskan päälle, mutta toisen äkillistä lähestymistä hän ei ollut osannut ennustaa. Stipen joutui ottamaan askeleen taaksepäin ja hän tunsi kuinka hänen korviaan alkoi punottaa uudestaan. Toinen oli niin lähellä, että oli mahdotonta olla huomaamatta tämän sulokkaita, joskin epätavallisia piirteitä. Naiskauneus sai poikarukan aina hämilleen, sille hän ei voinut mitään. Miksi niin oli? Kyllä hän oli naisia ennenkin nähnyt, joten miksi niille oli niin pirun vaikea puhua? Joka tapauksessa, toinen oli väärässä tässä asiassa. Hän oli oikeasssa. Jos Stipen jossain oli hyvä, niin oikeassa olemisessa. Tämän ajatuksen vahvistamana Stipen sai jotenkuten koottua itsensä ja suoristi selkänsä, katsoen Kryazatia pitkin nenäänsä.
"Öhöm. Kuules, tämä asia nyt ei vain toimi niin. Majatalohuoneihin ei vain mennä. Niitä ei varata periaatteella: 'Minä tulin ensin, joten saan jäädä'. Se joka maksaa, se jää huoneeseen. Ja minä olen maksanut. Minulla on avain. Ymmärrätkö?" Stipen puhui hitaasti, kuin vähäjärkiselle joka ei tajua että hauki on kala. Samalla hän kuitenkin puristi käsiään nyrkkiin takkinsa taskuissa, eräänlaisena keinona purkaa hermostuneisuuttaan.
|
|
|
Post by Aqwell on Oct 14, 2011 11:55:27 GMT 3
"Turhaa" Najedra tuhahti, "en minä mitään omista, koska en tarvitse mitään. Ja mistä olisin voinut tietää, että tänne tulee joku?Ja avaimet ovat epäkäytännöllisiä, kun kynnet on olemassa" hän näytti malliksi omia, melkein viiden sentin mittaisia kynsiään. "Ja näillä voi myös raapia toisin kuin sinun avaimellasi." Ja ei, Kryazat ei ymmärtänyt niinkin maallisia asioita, kuin raha ja ostaminen. Sitä paitsi, eikö rahat usein tehty hopeasta? Najedra oli verensä takia hyvin allerginen sille aineelle. Kirotut Aquraet, heidän perimästään ei sitten ollut mitään hyötyä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli majatalossa jonkun toisen kustannuksella. Mikä näiden paikkojen idea edes oli. "Jos sinä sängyn haluat, niin sen kun pidät. Lattia riittää minulle, mutta sateeseen en mene" hän loi mieheen vielä viimeisen negatiivisen vilkaisun, ennen kun käveli ovelle ja istui sen eteen. Tästähän ei menty.
|
|
|
Post by erkenmormel on Oct 14, 2011 12:42:23 GMT 3
Nyt tilanne oli muuttunut selvästi huonompaan suuntaan. Toisella oli pitkät kynnet ja tämä näytti olevan valmis käyttämään niitä. Stipen osasi taistella jonkin verran mutta häntä ei pätkääkään huvittanut tulla raavituksi. Tavallisten ihmiskynsien alle mahtui suunnilleen pienen mantereen väkiluvun verran mikrobeja ja haavaan joutuessaan nämä mikrobit saattaisivat aiheuttaa vakaviakin infektioita. Entä sitten kynnet, jotka olivat terävät kuin tikarit ja lähes yhtä pitkät? Ei, nyt ei saanut hätiköidä vaikka pojan ensireaktio olisikin ollut lähteä huoneesta karkuun ja äkkiä. Olento kuitenkin oli asettunut huoneen oven eteen niin, että ainoa pakotie oli ikkuna. Ellei hän räjäyttäisi huoneen seinään toista ovea. Mutta juuri nyt Stipen oli uupunut matkastaan eikä hän uskonut pystyvänsä siihen.
"Ei ole mitään syytä ruveta väkivaltaiseksi", alkemisti sanoi pakottaen äänensä rauhalliseksi mutta silmäillen silloin tällöin olennon pitkiä kynsiä. Toinen oli todellinen barbaari! Ei todellakaan ollut sopivaa, että nainen yöpyisi samassa huoneessa tuntemattoman miehen kanssa. Aikoiko toinen todellakin jäädä huoneeseen katselemaan kun hän nukkui? Kenties kuristamaan hänet sänkyyn tai vielä pahempaa? "Voit kai jäädä tänne vähäksi aikaa...kunnes sade lakkaa", mutisi Stipen ottaessaan repustaan paksun kirjan ja istuessaan vuoteensa laidalle sitä lukemaan. Näytti tosin siltä, ettei sade ottaisi lakatakseen vielä pitkään aikaan. Stipen tuijotti kirjan sivuja saadakseen jotain muuta katseltavaa kuin kummallisen olennon suoraan edessään, mutta hän ei pystynyt lukemaan niihin kirjoitettuja sanoja.
|
|