|
Post by submarine on Sept 5, 2011 15:27:06 GMT 3
"Niin varmaan", Nufs kuittasi kissan vakuuttelut kylien tuhoamisesta. Tämä oli taas vaihteeksi onnistunut löytämään selkärankansa, jostakin häntänsä yläpuolelta, eikä suuremmin säästellyt tölvimisensä kanssa. Vanhalle kunnon perinteiden mukaiselle lynkkausporukalle rottakaan ei tosin aikonut alkaa aukomaan päätään, koska piti siitä juuri siinä, missä se oli tähänkin asti nököttänyt. Siksipä tämä loikkasikin kissan perässä ikkunasta suunnilleen samoihin aikoihin, kun ensimmäiset maailmanmallista närkästyneet alkoivat tunkea sisään etuovesta. Oikeastaan kaikessa oli melkeinpä pelottavan vankka rutiini, olkoonkin ettei rotta tällä kertaa (ihme kyllä) ollut itse tehnyt mitään ansaitakseen lynkkauksen. Ei ainakaan mitään erityisen vakavaa. Ainakaan tänään, siis. Ainakaan niin, että se voitaisiin yhdistää tähän. Mutta olipa miten oli, oli aika pinkoa metsään kuten niin monesti ennenkin.
Joku yritteliäs paiskasi talikon perään ikkunasta, mutta Nufs oli jo hyvän matkaa metsässä. Vihaiset huudot olivatkin sitten ainoa, mikä sieltä tässä kohtaa seurasi. Kukaties väkijoukko keräisi hieman tarmoa ja lähtisi varsinaiseen takaa-ajoonkin, mutta narttu harvemmin näki paikallisia turvenuijia juoksemassa kovinkaan lujaa mihinkään suuntaan. Tuskin siis nytkään.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 5, 2011 16:04:57 GMT 3
Metsäsä Pandora jatkoi vielä vähän matkaa syvemmälle kuunes oli kulkenut pari virstaa hankalassa maastossa jossa ei voisi nopeasti seurata. Hän mietti jo kostoa, ehkä hän hakisi kaikki kolme jälkeläistään ja pari muuta ja hyökkäisi joskus yöllä, niin kuin hän oli silloin tällöin tehnyt. Mutta toisaalta hän ei ollut varma jälkeläistensä tämän hetkisestä olin paikasta ja tavallisten rosvojen kanssa hän ei ryhtyisi mihinkään. Jospa hän vain lähtisi ja unohtaisi koko kylä pahasen.
|
|
|
Post by submarine on Sept 5, 2011 16:25:56 GMT 3
"Sehän meni paskasti", Nufs vinkaisi lopulta eittämättömän kannustavasti, kun kissa viimein pysähtyi vetämään henkeä. Rotta ei oikeastaan suuremmin edes ajatellut koko välikohtausta enää. Tämä oli harvinaisen tottunut siihen, että lähtöä edelsi vihainen väkijoukko soihtuineen, ja yllättävän usein se myös tehtiin ikkunan kautta. Maailma vain tuntui toimivan niin, ja loppujen lopuksi narttua kiinnosti jo paljon enemmän, minne päin suunnata seuraavaksi. Loppujen lopuksi kissa tuntui olevan harvinaisen vahinkoaltis otus, eikä enää edes erityisen kiinnostunut rotan olemassaolosta. Ehkä olisi parempi harkita takavasemmalle luikkimista...
"Njaa. Mukavaa on ollut, mutta..." Nufs aloitti kitisevästi vinkuen.
|
|