|
Post by submarine on Sept 1, 2011 3:01:09 GMT 3
((Rusalkalle. Alakouluikäisten ja helposti järkkyvien lienee parempi jättää lukematta.))
Öinen hautausmaa, täysikuun kajossa, tuo ikuinen kauhutarinoiden miljöö ja pikkulasten pelote. Moni pojankoltiainen oli joutunut todistamaan sellaisessa yönsä viettämällä olevansa kova ja kauhea. Kukaties kaikki tarinoiden vaarat eivät olleet tekaistuja, maailmassa oli paljon kaikenlaista outoa. Ja kukaties väen olisi tullut pelätä paljon tavallisempiakin, paljon inhimillisempiäkin vaaroja, jotka siellä vaanivat - tai jos ei inhimillisiä, ainakin huomattavasti tavallisia tarinoiden kauhuja elävämpiä. Nufs oli eittämättä yksi niistä, jotka pitivät meteliä pimeässä. Ja yksi niistä, joka ei korvaansa lotkauttanut hautausmaiden möröille. Tämä oli kohdannut paljon ikävämpiäkin asioita, ja nekin kunnioittivat yleensä terästä.
Jos tarkkoja oltiin, Nufs oli rial, rottaihminen. Tai valtava rotta, josta joku humalainen urpo olisi voinut ajatella näkevänsä etäisiä ihmisen piirteitä. Kuten peukalot. Jokseenkin kasvurajoitteinen sellainen. Lyhyet jalat, tönkkö selkä. Ja, vaikkei se varsinaisesti kääpiökasvuisuuteen liittynytkään, melkoinen määrä lihasta. Narttu oli harvinaisen tietoinen omasta rajoittuneisuudestaan, ja jos ei kerran voinut olla kova ja pelottava pituudessa, otti tämä omansa takaisin parhaansa mukaan olemalla tanakka, vankka ja muutenkin lihaksikas. Niin oudolta kuin se lyhyenlännässä jyrsijässä näyttikin. Yhtälailla tämä toivoi näyttävänsä kovalta ja uhkaavalta tunkemalla korvansa täyteen renkaita ja lävistämällä osan nisistäänkin. Kaikista kahdeksasta. Kukaties se toimikin. Nufs istuskeli hautausmaan ohi kulkevalla tiellä, vanhan ja ränsistyneen hautakiven päällä. Tämän vyöllä, joka piteli ylhäällä vain ja ainoastaan aseita, roikkuivat miekka ja verinen tikari, osoituksena yön touhuista. Hautausmaan ohi kulki aina silloin tällöin väkeä, ja yksi oli jo suostunut luovuttamaan irtonevan omaisuutensa, olkoonkin että vasta vuodettuaan muutaman rippusen sen vuoksi. Mukana oli ollut pari hopealanttiakin.
Ja kukaties seuraava olisi vielä varakkaampi...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 3:10:48 GMT 3
Pandoran edellä kulki tavallista ikävämpi aura, sillä hän roikotti toisessa kädessään rimpuilevaa, parkuvaa ihmestä. Tämä vuoti jo hieman verta mutta oli silti vielä täynnä elämää, elämää josta ei olisi halunnut luopua. Toisessa kädessä hänellä oli suosikki aseensa, guan dao, sen terä oli veressä, hän oli sillä lopettanut viisi kantamansa tyypin ystävää. He eivät olleet ehtineet katua sitä että kävivät Pandoran kimppuun ryöstö aikeissa ja lukumäärään luottaen. Pandora oli juuri matkalla hautausmaalle, pitämään hauskaa elossa olevalla.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 3:18:40 GMT 3
Jollain muullakin näytti olevan kiire tänä yönä, ainakin jos jo kaukaa kantautuvat huudot mitään kertoivat. Joku rääkyi kuin olisi ollut heittämässä henkeään, mikä saattoihin hyvin olla asian laita. Rääkynä lähestyi, ja Nufs seuraili jokseenkin kiinnostuneena hautakivensä päältä, mitä tuleman piti. Ohimennen tämä kiskaisi miekkansa, kapeahkon ja pitkän kapistuksen, noin nyt yleisesti varmuuden varalle, ja seuraili se huolettomasti käpälässä tilanteen kehittymistä. Hetken perästä tietä pitkin ilmaantuikin jokseenkin mielenkiintoinen näky. Valtava, kissantapainen otus raahasi mukanaan rääkyvää, nähtävästi kunnolla runneltua miestä. Luvassa oli verikestit, jos Nufs mistään mitään tajusi. Tämä raapi miekalla jämäkkää, joskin lyhyttä selkäänsä, maiskautti kerran huuliaan ja laskeutui kiveltään, kuin mikäkin haaskalintu. Luvassa oli nähtävästi jotain hauskaa, ja rotannarttu seuraili oikein mieluusti, mitä tuleman piti.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 3:25:39 GMT 3
Pandora käveli rauhallisesti kuin kalaan menoss ja alkoi vihellellä mennesään, hän huomasi yö silmillään, rialin joka katseli häntä uteliaana. Pandora tervehti tätä kuin olisi vain ollut lenkillä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 3:29:59 GMT 3
Nufs hämmentyi hetkiseksi leppoisasta tervehdyksestä, mutta heilautti sitten kuitenkin laiskasti miekkaansa tälle vastaukseksi. Tiikeri näytti olevan aikeissa pitää vanhat kunnon lahtajaiset, eikä Nufsin käynyt kieltäminen, etteikö moinen olisi saattanut piristää yötä kummasti. Piruparka, jota tämä raahasi mukanaan, näytti olevan eri mieltä asiasta, mutta yleensä lahdattavilta ei kysytty. Niinpä rotta suuntasikin miekka olalla valtavan kissan perään, uteliaana ja hyvillään.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 3:34:42 GMT 3
Pandora meni syvemmälle hautausmaalle, pois turhilta katseilt jotka eivät jakaneet hänen huumorin tajuaan. Mutta rialia tuntui kiinnostavan, eikä häntä tuntuvan haittaavan seura. Hautausmaan keskellä hän paiskasi miehen maahan, tämä yritti karkuun mutta Pandora syöksähti tämän kiinni sekunnissa ja työnsi maahan, sitten hän rikkoi miehen jalat. "Hmm, mitähän minä tekisin kanssasi? Onko ideoita?" Hän kääntyi rialiin päin virnistäen ilkeästi.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 3:40:54 GMT 3
Nufs seuraili valtavan tiikerin touhuja aavistuksen sivummalta. Vanhan kunnon napsahdus ja tuskainen kiljaisu, kun tämä rikkoi miehen ketarat. Vahva otus, se myönnettäköön. Ja äkkiä tämä halusikin rotan mielipiteen asioita. Nufs silmäili näkymää ja tuskaista, maassa vikisevää miestä hetkisen. Hyvä kysymys, ja vaati hetken pohtimista. "Kaksi keuhkoa on liikaa. Yhdellä pärjää", Nufs vinkaisi lopulta. Tämä muisti edelleen sen rohinan, jota se eräs päälle käynyt paskiainen oli pitänyt saatuaan tikarin keuhkoon. Sen rohinan ja ympyrän hoipertelun, ennen kuin rotta oli tasapuolisuuden nimissä antanut toisellekin samanlaisen käsittelyn. Olipahan oppinut tavoille. Ja kuollut. Mutta oppinut silti.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 3:45:37 GMT 3
"Hyvä idea, tuossa on järkeä!" Pandora työnsi aseensa kärjen miehen rintakehään, oikean keuhkon kohdalle, varoen ettei sydän vahingoittunut liian aikaisemmin.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 3:50:00 GMT 3
Jos olisi osannut, olisi Nufs virnistänyt harvinaisen leveästi pelkästä hermostuneesta sätkyisyydestä, kun tiikeri ilahtui neuvosta ja kokeili saman tien. Rottakaan ei tehnyt touhujaan yleensä aivan näin tyynesti. Mutta hulluja oli moneen junaan, ja rotta oli harvinaisen tyytyväinen siihen, että oli tällä hetkellä erään hyvällä puolella. Tämä raapi pikaisesti niskaansa, naksautti ja pohti muutaman hetken. Oikeastaan valtava kissa ei näyttänyt erityisen köyhältä. Kukaties kyseessä oli jokin äveriäs otus, joka päästeli paineita. Nufs tiesi harvinaisen hyvin, että ne, jotka esittivät mukamas sivistyneimpiä tuppasivat olemaan kaikkein kieroimpia otuksia. Kukaties tällä olisi reilusti rahaa...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 3:52:58 GMT 3
Pandora alkoi nauramaan, miehen alkaessa korista ja sätkiä aseen varressa. Hän vänsi asetta ja asettui kyyryyn miehen ylle ja alkoi sitten kokeilla kynsiään miehen lihaan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 3:56:11 GMT 3
Jaa-a, kovin tykkäsi silpomisesta. Jos näihin mentiin, Nufs piti varsinaisesti vain siitä, kun otti hengen joltain, tai oli muuten vain parempi. Mutta tämä otus piti kunnon verikekkereistä. Eipä niin, että revittävässä oli enää paljoa virtaa jäljellä. Ei kestäisi pitkään, narttu veikkasi. Ja näin ohimennen, tikarikin oli mukavasti käden ulottuvilla. Aikansa kuluksi, täysin viattomasti ja ilman sen suurempia syitä, rotta etsiskeli silmillään huvittelevan tiikerin panssarista käteviä koloja. Ilman mitään suurempaa syytä, tietenkin.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 4:00:49 GMT 3
Pandora nousi ylös kiskaisten mukanaan miehen käden, tämä tuskin enää pihisi. Pandora vilkaisi kättä, nuuskaisi ja haukkasi sitten ronskisti palan siitä. Hänellä ei ollut estoja ajattelevan olennon syömiseen, tosin nyt hän ei ollut nälkäinen ja vain maistoi. "Pelko antaa jännää makua, velhoilla on sille sanakin, jokin aalla alkava." Hän totesi. Ja alkoi sitten pilkkoa ruumista guan daollaan ihan huvin vuoksi.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 4:04:34 GMT 3
Ja sitten miehestä tuli silppua. Nufs ei varsinaisesti millään muotoa kavahtanut näkyä, mutta olihan se melkoisen... melkoista. Outo otus, se oli ainakin varma "Kovin kuoli helpolla. Ei haastetta, kissimirri tappaa helppoja. Sääli, sääli", Nufs äkkiä vinkaisi, tietämättä itsekään, miksi härnäsi äkkiä valtavaa psykopaattista kissaa. Vaan eipä tämä yleensä vahtinut muutenkaan, mitä suusta juoksi ulos. "Pelkkää pelleilyä."
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 4:07:11 GMT 3
Pandora vilkaisi rialia, hieman oudoksuen. Mistä moinen höpötys, oliko otus hullu, sehän mielenkiintoista. "Mitäs sinä selität?" Pandora otti muutaman askeleen rottaa kohti. Asettaen aseensa olkaa vasten.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 4:10:46 GMT 3
Nufs nojasi hautakiveen, raapien taas miekallaan selkäänsä. Tyhmäkin oli, nähtävästi. "Ei haastetta. Helpolla sitä surkeita rääpäleitä tappaa. Tyhjää hupia", rotta tarkensi, osoittamatta mitään siitä terveestä pelosta, jota tässä kohtaa olisi ollut hyvä tuntea. Narttu harvemmin pohti hetkeäkään mitä sanoi tai teki, ja yleensä se toimi. Ohimennen tämä pyrki olemaan ajattelematta sitäkään, että heilutti miekkaansa yleensä vähintään yhtä epäreilusti. Mutta eihän tässä rotasta puhuttu.
|
|