|
Post by submarine on Sept 1, 2011 7:17:02 GMT 3
Nufs kyräili hetken kissaa. "Mutta niitä on vielä", tämä intti. "Ei voi syödä kaikkia. On vielä, jostain niitä pitää tulla", rotta erotteli. Tällä ei ollut hajuakaan, miksi tämä vikisi kaloista orjuuttajansa kanssa, mutta kaiketi ikävämpiäkin asioita oli. Rotta istua nökötti rannan puolella, viitsimättä tunkea veteen. Se oli märkää ja yleensä kylmää. Ja sitä paitsi siellä oli kaloja, ja ainoa hyvä kala oli savustettu kala.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 7:21:58 GMT 3
Pandora meni syvemmälle veteen (riisuttuaan ensin vaatteensa) ja alkoi uida lammessa kalojen kauhukis, hän kauhaisi sieltä yhden rannallekkin. "Siinä on pikku orja, syö jos maistuu." Hän jatkoi pulikointiaan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 7:28:20 GMT 3
Nufs kyräili tiikeriä jälleen melkoisesti, kun sai kuulla olevansa jälleen orja. Mielenosoituksellisesti rotta porkaisi kalan sivummalle, johon se jäi räpiköimään epätoivoisesti. Tämä sen sijaan jatkoi kissan tuijottelua etäisellä mielenkiinnolla. Valtava otus oli viskannut vaatteensa sivuun, eikä ilmeisestikään suuremmin välittänyt nähdyksi tulemisesta. Ja sikäli mikäli Nufs nyt mitään näistä tajusi, kyseessä lieni hyvännäköinen kissa. Ainakin tämä oli hyväkuntoinen, jäntevä ja kiinteä. Ja vaikka tuhahtikin mahdollisimman äänekkäästi, jatkoi narttu silti tuijottelua. Eikä ollut aivan varma, miksi. Jokin näyssä vain kiehtoi tätä.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 7:33:01 GMT 3
Pandora uiskenteli parikymmentä minuuttia, kelluen välillä selällään. Sitten hän tuli rannaalle ja jäi kuivattelemaan sellaisenaan nurmikolle.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 7:37:09 GMT 3
Loppujen lopuksi Nufs ei tiennyt miksi, ei hajuakaan, mutta siitä huolimattakin näkymä sai rotan tuijottamaan. Kenties se oli vain puhdasta uteliaisuutta, mutta loppujen lopuksi tämä piti näkemästään. Kiinteä ja lihaksikas otus. Niin oli tosin narttu itsekin, enemmän tai vähemmän, mutta tämä oli myös julmetun kokoinen. Se jos mikä olikin mielenkiintoista. Loppujen lopuksi Nufs ei peitellyt uteliasta tihrustamistaan mitenkään erityisemmin. Ei nähnyt tarvetta, tai ajatellut niin pitkälle. Sen sijaan rotta huomasi pohdiskelevansa, miltä tiikerin ruumis mahtoi tuntua. Jostain syystä.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 7:43:09 GMT 3
Pandora huomasi saavansa huomiota ja nautti siitä, aikaisemman uroksenkaan huomio ei olisi haitannut jos tämä olisi pitänyt näppinsä kurissa. Hän venytteli mahdollisimman provosoivasti.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 7:53:31 GMT 3
Nufs tuijotteli, tutkaili ja pohdiskeli. Kissa antoi peräti mahdollisimman hyviä tutkiskelukulmia, ja mitä ilmeisimminkin tarkoituksella. Rotalla ei ollut hajuakaan, mitä se sitten tarkalleen ottaen merkitsi, mutta ainakin näkymät olivat hyvät, ja kissa näytti pitävän tuijottelusta. Eipä siinä siis mitään, tuijoteltavaahan valtavassa otuksessa riitti. Tämä näytti erilaiselta kuin rotat, enemmän ihmisen kaltaiselta, muttei silti aivan. Olipa miten oli, oli rotta ikävämpiäkin asioita nähnyt. "Hiano", Nufs lopulta vinkaisi. Se tuli aavistuksen vastahankaan, mutta olipa miten oli, tätä huvitti sanoa sentään jotain asian tiimoilta. Vaikkei ollutkaan aivan varma, mitä tässä nyt tarkalleen olisi kannattanut vikistä. Lopulta tämä päätyi jatkamaan: "varmaan kiva kokeilla." Ja se oli suunnilleen paras, minkä tämä keksi.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 7:57:13 GMT 3
Pandora naurahti. Nousi ja alkoi puekutua.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 8:01:45 GMT 3
Kovin tuntui olevan vastakaiku kissalla tiukilla. Nufs syynäsi aikansa aavistuksen pettyneenä pukeutuvan kissan perään, ja tuhahti sitten uudemman kerran. Olkoon, otus teki kiusaa tarkoituksella. Ja olipa tämä orja eli ei, ei rotta aikonut kuitenkaan alkaa täysin tyhmäksi. Nyreästi tämä potkaisi kalaa uudemman kerran, sattumalta takaisin järveen, ja paiskasi kiven perään, ennen kuin vilkaisi tiikeriä uudemman kerran. Kaiketi tästä olisi taas tarkoitus suunnata jonnekin. Tai jotakin sellaista.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 8:04:53 GMT 3
"Jaahas, voisi taas mennä syömään. Nuo fisut eivät oikein pidä kylläisenä." Hän päätti suunnata takaisin majataloon.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 8:12:14 GMT 3
Nufs löntysteli menemään kissan perässä, tietämättä oikein mitä olisi tehnyt. Ilmeisestikin tässä oltiin suuntaamassa takaisin majataloa kohti. Ilmeisestikin katti tahtoi lisää ruokaa, eikä rotta varsinaisesti väittänyt vastaan sille. Tai kukaties nukkumaan. Rotta ei väittänyt vastaan sillekään. Paremman puutteessa tämä tosin tappoi aikaa tuijotellen edessä kulkevan tiikerin takapuolta. Senkin harjoittamiseen oli varmasti mennyt tovi poikineen. Sen verran oli kiinteän näköinen tästäkin vinkkelistä...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 1, 2011 16:08:58 GMT 3
Pandora kulki sisään majatalon ovesta, rotta perässään. Hän varsi huoneen ja käski tuoda sinne ruokaa, hän maksoi hyvin, vaihteeksi, jotta saisi varmasti hyvää ruokaa ilman mitään turhia lisukkeita kuten myrkkyä. Tosin hän maistattasisi sen kuitenkin ensin rialilla ja tämä varmaan huomaisikin jos siinä olisi jotain. Pandoralla ei ollut erityistä syytä pelätä myrkkyä mutta hän oli hieman vainoharhainen.
|
|
|
Post by submarine on Sept 1, 2011 16:37:20 GMT 3
Nufs sai taas kyräillä aavistuksen epäluuloisena, kun kissa alkoikin äkkiä suorastaan avokouraiseksi. Huoneeseen kiikutettiin ruokaa, vähintäänkin hyvää ruokaa, ja kissa halusi (tai oikeastaan vaati harvinaisen ykskantaan), että rotta maistaisi ensin kaikesta. Myrkkyäkö tämä odotti löytävänsä? Tai oikeastaan, se saattoi kyllä olla aivan mahdollistakin. Oikeastaan, näin oli harvinaisen moni rotta kohdannut loppunsa. Höynäytettynä kokeilutikkuna. Vaan ei tainnut auttaa itku ja vikinä markkinoilla. Ja tämähän oli sitä paitsi majatalon ruokaa. Tuskin sitä nyt kukaan oli myrkyttänyt... eikö niin? Narttu vinkaisi muutaman poikkipuolisen sananpoikasen, mutta tajusi kuitenkin vaiketa melko äkkiä. Sitten, aavistuksen väräjävin käpälin, rotta totteli. Tämä toivoi hyvin hartaasti, että kurkun kuivaaminen ja yleinen puristus johtuivat jännityksestä, eikä juuri hengitysteitä salpaavasta tappomyrkystä. Majatalon lihapullissa.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 1:22:34 GMT 3
Kaikki näytti olevan kunnossa ja Pandora kävi ahnaasti käsiksi ruokaan, ahmien kuin viimeistä päivää, siinä mutustaessaan hän vilkaisi rialia. "Mitäs sinä oikein tuijjottelit aikaisemmin?" Hän kysyi, niin kuin ei olisi tiennyt.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 1:34:21 GMT 3
Ja kun Nufs oli nähtävästi vielä hengissä, sysättiin tämä säälimättä syrjään ja katti pääsi mässäilemään parhailla paloilla. Hetken verran rotta elätteli toivoa, että oli onnistunut maistelemaan vain niitä ripaleita, jotka olivat jotenkin välttyneet mahdollisilta myrkyiltä. Mutta se oli harvinaisen turha toivo, henki pihisi kissassa kaikin puolin siedettävästi vielä jälkeenpäinkin - tai sietämättömästi. Rotta kyräili tätä ja toivoi vuorostaan, että voisi tappaa, tai ainakin murjoa, pelkällä katseella. Eikä sekään toive toteutunut.
Tungettuaan turpansa täyteen kissa käänsi vaihteeksi huomionsa Nufsiin. Tämän kysymys ei erityisemmin rottaa miellyttänyt, paljon mieluummin tämä olisi teeskennellyt, ettei missään vaiheessa ollut suonut silmäystäkään koko otukselle. Mutta pakko kai se oli myöntää, sitten loppujen lopuksi. "Sinua, tyhmä", Nufs kuittasi ensin harvinaisen happamasti, mutta nyrpisteltyään jatkoi sitten kuitenkin: "Lihaksia. Isoja lihaksia. Ja sellaista", tämä vinkaisi, vilkuillen jonnekin seinille, kuin olisi ollut kiinnostunut jostakin aivan muusta.
|
|