|
Post by submarine on Sept 3, 2011 17:07:59 GMT 3
Nufs korahti ja sätki, kun kissa äkkiä hermoistuikin taas. Kuristaminen ei koskaan tuntunut mukavalta, kulkipa henki eli ei. Siksipä olikin helpotus sinällään, että tämä sysäsi rotan maahan ja päästi irti varsin nopeasti - olkoonkin, että narttu joutui kiskomaan hyvin hetken henki vinkuen ilmaa ja hieromaan kaulaansa. Kissa oli kieltämättä vahva otus. Nufs jäi kyräilemään tätä pitkin pituuttaan, tietämättä mitä tehdä nyt.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 17:12:27 GMT 3
Pandora jäi katselemaan rialia ja alkoi hypistellä tämän korvaa. "En tarkoittanut että purisit vaan masitaisit, et takuulla ole ennen maistanut tiikerin verta."
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 17:18:29 GMT 3
Nufs ei vaihteeksi pistänyt erityisemmin hanttiin kissan näpertelyille, tyytyi vain irvistämään ja tuhahtamaan. Kukaties katti oli oikeassa. Monenlaista verta rotta kyllä oli maistanut, muttei voinut väittää, että tiikerinveri olisi yksi niistä. Toisaalta, veri kuin veri. Eipä se mitenkään muista eronnut. Melkein varovaisesti, ainakin vähemmän uhmakkaasti kuin aikaisemmin, narttu kohotti käpäläänsä, hapuillen tiikerin lihaksikasta kehoa. Se kiinnosti tätä edelleen, ei voinut kieltää.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 17:21:38 GMT 3
Pandora antoi rialin käpälöidä nyt kun dominanssi oli selvä, hä ei ikinä ollut alistuva osapuoli, edes urosten kanssa. Ja hänen mielestään oli aina alistuja ja alistettu, ei koskaan tasa arvoa. Hän otti rialin kädestä kiinni ja ohjasi sen rinnoilleen.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 17:27:40 GMT 3
Nufsilla ei ollut varsinaisesti hajuakaan, miten rinnat toimivat. Ihmisillä, ja nähtävästi kissoillakin, oli sellaiset, ei kunnon nisiä kuten rotilla. Jostain syystä niitä oli aivan liian vähän, ja ne olivat suuret, turhanaikaiset möykyt. Siitä huolimatta, kun nyt kerran oli jo antautunut, antoi narttu kissan kuljettaa käpäläänsä. Eipä tämä siitä olisi mitään itse tajunnutkaan. Kovin olivat pehmeät ainakin. Toisaalta Nufs oli kuitenkin myös aavistuksen utelias niistä, ainakin ihmismiehet tuntuivat niin kovasti hinkuvan näiden kahden rasvamöykyn perään. Hölmöä.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 17:33:38 GMT 3
Pandora alkoi puskea rialia ja kehrätä, pikku kissan pentu joka oli piilossa panssarin, kynsien ja monia henkiä vaatineiden hampaiden takana alkoi pilkottaa.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 17:47:48 GMT 3
Oikeastaan Nufsilla ei ollut loppujen lopuksi juuri hajuakaan siitä, mitä tässä nyt olisi pitänyt muutenkaan tehdä. Kissa oli äkkiä käynyt kovin lepposaksi, melkein kuin leikkisäksi. Ilmeisesti rinnoista nyt sitten oli jotakin iloa, ainakin kissalle itselleen. Rotalla ei ollut varsinaista hoppua hermostuttaa tätä taas, joten tämä jatkoi katin hyväilyä miten taisi. Niin kömpelöä kuin se pitkälti olikin.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 17:53:14 GMT 3
Pandora alkoi käydä yhä rohkeammaksi ja alkoi tunnustella rialin anatomiaa. Se oli erilainen kuin mikään muu olento jonka kanssa hän oli ollut ja siksi herätti uteliaisuutta.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 18:07:04 GMT 3
Nufs kävi äkkiä melkoisen jäykäksi ja vaitonaiseksi, kun kissan suuret kourat harhailivat siellä täällä. Se tuntui oudolta, ja vaikkei rotta sitä aikonutkaan myöntää, jollain tavalla mukavaltakin. Tämä harvemmin päästi ketään iholle, ja suurimman osan ajasta sekin touhu oli kaikkea muuta kuin erityisen herkkää. Rotilla harvemmin oli tilaa herkälle tai mukavalle. Mutta olipa miten oli, Nufs oli loppujen lopuksi melkoisen tanakka otus, etenkin rotaksi. Lyhyt, vankkatekoinen ja jokseenkin lihaksikas. Ja jokseenkin erilainen kuin ihminen. Rotta oli rotta, ilman ihmisten kurveja ja muuta sellaista.
Omalta osaltaan Nufs löysi erityisen mielenkiintoisen paikan kissan vatsan paikkeilta, tunnustellen tämän lihaksia. Kiinteä oli vatsakin, se myönnettäköön.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 18:35:11 GMT 3
Pandora kampesi rialin alleen ja hänen kätensä eksyivät yhä alemmas rialia. Häntä hieman harmitti ettei tällä ollut tyypillisiä miehisiä tai naisellisia piirteitä mihin hän oli tottunut mutta sillä oli luonnetta ja merkitisi paljon.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 18:48:58 GMT 3
Hetken verran Nufs harasi taas vastaan kissalle, kun tämä alkoi tunkea melkeinpä kirjaimellisesti niskan päälle. Sähähdys ja jalka tönimässä tätä pois olivat ne hätäisesti keksityistä parhaat. Mutta loppujen lopuksi narttu oli jo hävinnyt tämän väännön, ja lyhyen, muodollisen vastaanharaamisen jälkeen tämä taas antoi periksi. Toinen käpälä hakeutui, katin tutkivien kourien päälle, enemmänkin jonain viimeisenä yrityksenä uskotella, että tällä oli jotain jakoa tilanteeseen, kuin minään aitona yrityksenä tehdä mitään. Rotta päästi tukalan puhahduksen.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 18:51:16 GMT 3
"Heh, sinä olet nyt minun, voin tehdä mitä haluan!" Pandora kopeloi rialia nyt ilman estoja.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 19:08:10 GMT 3
Ikka tyytyi vastaamaan kissalle puolitukahtuneella vinkaisulla. Tämä ei ollut kenenkään muun kuin itsensä, ei varmasti, mutta tällä hetkellä se ei olisi kuulostanut millään muotoa vakuuttavalta. Ja sitä paitsi tiikerin vähintäänkin innokkaat, kaikkea muuta kuin hellävaraiset kourat antoivat tälle aivan muuta ajateltavaa hyvin nopeasti. Osittain kiihotuksen, osittain kivun muodossa. Tai kukaties ne olivat yksi ja sama. Narttu ei ajatellut asiaa turhan paljoa, kuten ei oikeastaan mitään muutakaan, vaan vinkaisi uudelleen, värisi ja puristi otuksen rannetta kovempaa. Tämän häntä pieksi vimmatusti joka suuntaan kuin vihainen käärme. "Terpele!" rotta vikisi aavistuksen järjettömästi.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 3, 2011 19:26:15 GMT 3
Pandora jatkoi touhujaan ja alkoi nuolla rialin vatsaa, hänen karhea kielensä kulki rialin lävistysten poikki.
|
|
|
Post by submarine on Sept 3, 2011 19:35:54 GMT 3
Kissan touhut kirvoittivat Nufsista vinkaisun jos toisenkin lisää. Tämä osasi asiansa, siitä ei epäilystäkään. Ei rotta mikään koskematon siveyden sipuli ollut, olihan tämä rial, mutta rialeiden keskuudessa kaikki oli pelkkää nopeaa räpiköintiä, ilman sen erityisempiä ihmeitä. Tämä taas oli jotakin aivan muuta. Narttu heitti päätään taakse ja hapuili otetta jostakin tiikerin pään tienoilta. Tällä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tehdä tai odottaa. Mutta loppujen lopuksi tämän ajatus ei kulkenut tässä kohtaa muutenkaan erityisen hyvin, ja kaikki näytti toimivan muutenkin.
Huomaamattaan Nufs alkoi kopeloida toisella käpälällään tiikeriä. Hieman tehotonta se eittämättä oli, mutta kuitenkin kevyttä kokeilua.
|
|