|
Post by submarine on Sept 19, 2011 22:57:06 GMT 3
Ikka seurasi huoneen ovelta tilanteen kehittymistä. Jollain ihmeen konstilla kahden kissan onnistui kuin onnistuikin saada silmä kiinni loppujen lopuksi, ja rotta uskalsi melkeinpä taas jo hengittää. Siitä tällä ei ollut aavistustakaan, miksi koko silmää edes tarvittiin, eikä ollut kaiketi Despinalla tai Cathrynillakaan, mutta sen vuoksi oli kuitenkin riskeerattu henki - tai oikeastaan kolme henkeä. Sen oli parasta olla harvinaisen tärkeää, kuten myös koko äsköisen tempun. Tällä hetkellä nartulla oli tunne, että se oli saanut aikaan jonkinlaista pysyvää vahinkoa, tai ainakin tätä kylmäsi sisältä kuin keskitalvella. Jos sille otukselle, Airamanille, koskaan ilmaantuisi naama, Ikka aikoi huitaista sitä, maksoipa mitä maksoi. Velhot olivat kammottavia otuksia, eikä tämäkään ollut yhtään parempi. "Pois. Pois!" Ikka sihahti ohimennen kaksikolle, kun nämä alkoivat tämän mielestä suoria aivan liian hitaasti ulos. Eipä sillä, että rotalla olisi ollut hajuakaan siitä, mitä nyt oli tarkoitus tehdä.
Jostain syystä Cathrynkin mulkoili ikävästi Ikkaa, ja varmuuden varalle rotta soi tälle ikävän käsimerkin vastalahjaksi. Ei kai tämä nyt tosissaan olettanut, että narttu olisi tunkenut vielä mukaan huitomaan? Pelottavaan kammioon, jossa selvästikin tapahtui kaikenlaista kammottavaa ja jossa nukkui vain etäisesti ihmismäinen murhakone? Ihan hyvinhän se oli hoitunut selvästi ilmankin. Olipa miten oli, rotta ei uskaltanut hievahtaakaan, ennen kuin portti liukui kiinni enemmän tai vähemmän omia aikojaan hetken perästä, sulkien Garsharin näkymättömiin. Ja sitten olikin kai aika häipyä nopeasti jonnekin aivan muualle. Vaan minne? "Naa-a. Mitäs nyt?" Ikka loppujen lopuksi vinkaisi hiljaa, kuin seinilläkin olisi voinut olla korvat. Kaiken kaikkiaan se tuskin oli mahdotonta tässä tornissa...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 20, 2011 19:27:06 GMT 3
Despina käveli nyt pois päin huoneesta, hän aikoi etsiä rappuset alaspäin. Mutta paikka oli outo ja hänestä tuntui että käytävät olivat muuttaneet muotoaan, heidän ollessa huoneessa. Ensin hän huolestui mutta yhtäkkiä heidän eteensä ilmestyi avoin huone joka ei varmasti ollut siinä aikaisemmin. Se oli asevarasto, eikä siinä edes ollut vartiointia. "Meidän uusi ystävämme on varmaan tämän takana." Despina mietti että johtuiko vartijoiden puute näinkin tärkeästä huoneesta ehkä siitä että paikan nykyinen herra ei ollut edes tiennyt siitä. Despina astui sisään ja näki siellä paljon erilaisia aseita, hänen silmänsä osuivat ensimmäisinä dhaahan ja varsijouseen. Dha oli hieman turhan koristeellinen hänen makuunsa mutta se oli jotain tuttua ja toi siten turvallisuuden tunnetta.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 21, 2011 20:35:56 GMT 3
Kissa ja rotta mulkoilivat toisiaan tovin, mutta mitään sen suurempaa sanaharkkaa ei tässä tilanteessa syntynyt siitä ilmeisestä syystä että nyt oli huomattavasti tärkeämpiäkin asioita mietittävänä. Rotan esittämään kysymykseen Cathryn ei ikävä kyllä osannut vastata alkaen itsekin miettimään tätä uutta ongelmaa tarkemmin heti kun Garsharin huoneen ovi suhahti kiinni häiritsevän äänettömästi. "Joku harhautus ilmeisesti." Hän pohdiskeli puoliääneen tietämättä kuitenkaan mitä tällä käytännössä nyt tarkoitettiin, mutta jotakin sellaista Airaman oli vaatinut. Velhonkuvatus olisi tosin saanut luvan olla huomattavasti selväsanaisempi siinä mitä halusi, Cathryn ei ollut edes varma olisiko heidän ollut tarkoitus mennä ylös portaita härnäämään velhoa (mitä hän ei oikeastaan olisi halunnut tehdä) vaiko mennä aiheuttamaan hämminkiä muualle. Tämän asian tarkempi pohtiminen tosin lykkääntyi kun nainen äkkiä hoksasi heidän päätyneen aivan eri huoneeseen kuin josta he olivat tulleet siitä huolimatta että he olivat käyttäneet samaa ovea. Kissaihminen seisahtui hetkeksi hölmistyneenä ja vilkaisi eksyneenä ympärilleen. "Mitä kirottua... emme me täältä tulleet." Hän mutisi samaan tuskastuneisuuden ja epäluulon sekaisen tuntemuksin pistäen sitten merkille seinillä riippuvat aseet jotka varmasti olisivat tarpeeseen. Hänen omia sapeleitaan ei näkynyt mutta Despinakin näkyi jo poimineen itselleen niin miekan kuin varsijousenkin joten Cathryn noudatti hetken epäröityään esimerkkiä. Katseltuaan ympärilleen hän päätyi valitsemaan toisen tikarin omansa seuraksi lähinnä siksi ettei luultavasti nykyisessä kunnossaan olisi jaksanut heiluttaa tehokkaasti raskaampia aseita vaikka loikin haikean katseen simppelin, mutta laadukkaasti työstetyn jousen suuntaan. No, he olivat nyt hiukan vähemmän aseettomia vaikka olikin hiukan kyseenalaista olisiko siitä mitään hyötyä koska se ei ratkaissut alkuperäistä ongelmaa. Nainen raaputti mietteliäästi niskaansa alkaen sitten tutkiskella huonetta tarkemmin toivoen löytävänsä jotakin lääkkeeksi tähänkin vaivaan. Takasin Garsharin huoneeseen hän ainakin oli varsin vastahakoinen palaamaan... Sopiva sala-ovi ja tikkaat ulkoilmaan kelpaisivat mainiosti, mutta ikävä kyllä mitään tällaista tuskin löytyisi.
|
|
|
Post by submarine on Sept 21, 2011 21:11:31 GMT 3
Ikka seurasi vieläkin aavistuksen tutisevin ketarin kissoja, kun nämä suuntasivat jostain syystä alas. Tällä ei ollut hajuakaan, miksi Despina suuntasi portaita alas, mutta loppujen lopuksi asia taisi ola aivan sama. Torni oli harvinaisen ikävä paikka joka kantilta, ja ainoat asiat, mitkä ylhäällä varmasti odottivat, olivat velho ja vankityrmä. Ylöspäin rontattaessa rotta ei ollut ehtinyt suuremmin tutustua tornin tarjontaan, mutta näin nopeasti ajatellen mikään ei voinut enää varsinaisesti olla huonompaan suuntaan. Ellei nyt sitten välttämättä halunnut istuskella odottelemassa kuolemaansa. Ja vaikka Ikka saattoikin olla montaa asiaa tällä hetkellä, tyhmä tämä ei ollut. Parempi pysyä liikkeessä, silloin oli edes teoriassa mahdollisuuksia johonkin. Ja niin tie vei portaita alas ja tuntemattomaan.
Tuntematon paljastui loppujen lopuksi huoneelliseksi aseita. Ei ehkä se paras kaikista mahdollisuuksista, mutta silti kaikin puolin parempaan päin. Despina ja Cathryn kiskoivat asekammion riveistä jo kovaa vauhtia itselleen varustusta, ja hetken pähkäiltyään Ikkakin nappasi itselleen pitkän veitsen. Tällä ei ollut hajuakaan, miksi tarjolla oli äkkiä aseita, mutta ei kaiketi sopinut valittaa. Ei narttu mikään haka ollut aseiden kanssa, ei ainakaan siten kuten tässä kohtaa kaiketi olisi pitänyt olla, mutta siitä huolimattakin veitsi oli parempi kuin tyhjä käpälä - hampaiden upottaminen vaikkapa siihen panssarin peitossa heiluvaan ilmestykseen tuskin oli kovinkaan viisasta. "Naa-a. Verta ja sellaista", Ikka totesi ääneen tunnustellessaan uutta asettaan.
Ja koska hetken verran kaikki tuntui menevän hyvin, kantautuivat äkkiä huoneen ulkopuolisesta käytävästä kohti tulevat askeleet. Nopea vilkaisu kertoi Ikalle, ettei huoneesta näyttänyt olevan mitään ovelia ulospääsyjä, jotka olisivat estäneet nähdyksi tulemisen. Joten paremman puutteessa rotta kokeili heti seuraavaksi parasta vaihtoehtoa, ja vetäytyi vikisten kauimmaiseen nurkkaan. Askeleet kuulostivat harvinaisen kovilta ja raskailta. Siellä olisi varmasti vähintään se hullu murhaaja kirveensä ja teräketaransa kanssa. Ja nyt kuolisivat kaikki...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 21, 2011 21:47:16 GMT 3
Despina astui varsijousen kanssa oven eteen odottamaan ensimmäistä vihollista. Muutama vartija ilmestyi näkyviin ja Despina ampui näistä yhden jääden miekan kanssa odottamaan muita.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 22, 2011 20:52:26 GMT 3
Cathryn kuljeskeli hiljakseen pitkin huonetta varovaisen toiveikkaana, mutta ikävä kyllä ovia taikka salakäytäviä ei pistänyt silmään muita kuin se yksi josta he olivat jo tulleet. Olento kirosi itsekseen. Ilmeisesti ei ollut muita mahdollisuuksia kuin palata takaisin ja yrittää jotenkin Garsharin huoneen ohitse ja yrittää etsiä reitti jonnekin muualle... elle sitten päätyisi kaikesta huolimatta itsetuhoiseksi ja yrittäisi iskeä tikarin mahdollisimman syvälle nukkuvan miehen silmäkuoppaan ohi mennessään ja toivoa parasta, koska kun mies heräisi ja noukkisi kirveensä ei juokseminenkaan enää auttaisi tässä kunnossa. Tosin, tällainen jossittelu sai jäädä tähän tällä kertaa, koska pian oven takaa alkoi kuulua ikäviä metallilta kalskahtavia askeleita. Cathryn pyörähti ympäri ovea kohden häntäänsä viuhtoen ja yritti kiireesti etsiä katseellaan edes jotakin josta olisi hyötyä oletetun vihollisen ryskätessä sisään. Despina asettui väijyyn varsijousensa kanssa ja rotta päätyi näköjään hyödyttömänä nurkkaan vikisemään toisen kissan yrittäessä paremman puutteessa hakea asemia sivustasta jotta ei päätyisi tuli-linjalle. Vaikka ei yleensä heikkohermoinen ollutkaan nopean liikkeen johdosta vihlaiseva kylki sai Cathrynin hyvinkin huolestuneeksi. Tilanne olisi ollut ikävä hyvässäkin kunnossa, saati sitten näin... Hänen alkuperäisiin suunnitelmiinsa ei ollut kuulunut tulla tapetuksi jossakin riivatun velhon tornissa ja hän oli hyvin vastahankainen muuttamaan suunnitelmiaan.
|
|
|
Post by submarine on Sept 22, 2011 21:20:10 GMT 3
Vartijajoukko, jolla ei selvästikään ollut ollut aavistustakaan asevarastoa ryöväävästä kolmikosta, kohtasi melko ikävän yllätyksen, kun äkkiä piilosta loikkasi esiin vihainen kissaeläin varsijousen kanssa. Yhdelle yllätys oli erityisen ikävä, tai ainakaan tämä ei selvästikään perustanut varsijousen vasamasta kurkussaan. Muut jättivät tämän osoittamaan epämieltymystään kurlutuksella ja veren röhisemisellä jokaisesta hengitysaukostaan, ja keskittyivät itse painumaan mahdollisimman nopeasti mataliksi ja hakemaan mahdollisimman paljon suojaa käytävällä, jossa sitä ei erityisen paljoa tarjottu. Kukaan ei ainakaan lähtenyt eteenpäin, ennen kuin tilanteesta olisi hieman parempi selvyys. "Hakekaa se hyypiö paikalle. Se saa hoitaa tämän!" yksi miehistä sihahti toiselle, miekka kourassa, josko jotain muuta ikävää olisi tulossa. "Heittäkää aseet pois ja tulkaa esiin niin otetaan teidät elävinä kiinni!" huudettiin puolestaan asevarastoon linnoittautuneille. Olkoonkin, ettei kukaan tehnyt elettäkään sanojensa puolesta, ei ainakaan vielä.
Ikka pohti hetken tilannettaan harvinaisen hanakasti. tämä ei tulisi loppumaan hyvin, sen näki puolihullu jyrsijäkin. Kaikki olivat kolhuilla ja hajalla, ja tätä menoa sisään lappaisi kohta koko tornillinen väkeä. Hengissäselviämisestä oli turha unelmoidakaan ilman pakoreittiä. "Antaudutaan. Ei satu", Ikka vinkaisi lopulta. Ikävältä se kuulosti, mutta tällä hetkellä narttu oli kaikkea muuta kuin uhon ja voimiensa tunnossa. Tämä halusi vain pois tästä kaikesta, tavalla tai toisella. Ja toivon mukaan se tapa olisi mahdollisimman kivuton ja nopea. Hyvällä tuurilla nämä kärräisivät vain takaisin velhon luokse, ja vaikkei rotta ollut siitä hiukkaakaan pitänyt, oli se silti ollut huomattavasti vähemmän ikävää kuin en jälkeinen...
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 22, 2011 21:30:44 GMT 3
Despina syöksyi ulos huoneesta miekka esillä, hän oli kuullut pelkoa vartijan äänessä, tämän yrittäessä uhota heille ja se oli herättänyt tappovimman. Kaksi ensimmäistä vartijaa kaatui pian mutta Despina tunsi kipua, haavat eivät ehkä olleet yhtä pahat kuin aikaisemmin mutta silti hän ei ollut todellakaan parhaassa kunnossa. Despina älähti ja hän astui pari askelta taakse, tämä sai kaksi uutta vartijaa hyökkäämään häntä kohti. Desoina onnistui työntämään miekkansa toisen kylkeen mutta toinen puski hänet kumoon mutta maassa maatessaankin Despinan onnistui työntää kyntensä miehen naamaan, puhkaisten tämän toisen silmän, mies alkoi parkua ja hoiperteli pystyyn. Despina pyrki ylös mutta muut vartijat olisivat pian hänen kimpussaan.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 22, 2011 22:24:02 GMT 3
Kyllä, tilanne oli eittämättä varsin ikävä. Joukko vartijoita ryskäsi sisälle Despinan kaataessa ensimmäisen varsijousellaan jonka seurauksena nämä parveilivat nopeasti käytävän puolelle suojaan antaen kolmikolle edes hetken aikaa kerätä sisuaan. Cathryn pärskähti pilkallisesti kun ilmeisesti joukon johtaja huuteli antautumiskehotuksia oven toiselta puolelta. Lyhyellä tähtäimellä tarjous olisi voinut olla houkutteleva tuhoon tuomitulta tuntuvan kamppailun edessä, varsinkin kun joku kuului mainitsevan "hyypiön" noutamisen, eikä naisella ollut suurtakaan epäilystä siitä kuka tämä olisi voinut olla... ikävä kyllä, tässä yhteydessä antautuminen tuskin johtaisi muuhun kuin kuolemaan myöhemmin, mahdollisesti vielä epämukavammin... tai sitten jotain pahempaa. Hän sai vieläkin kylmiä väreitä ajatellessaan velhoa ja hohtavaa kiveä, eikä ollut kovinkaan innokas näkemään kumpaakaan näistä uudestaan missään yhteydessä. Ikka tosin kitisi jo taustalla suostumusta saaden jälleen ärsyyntyneen katseen vihreistä silmistä juuri ennen kuin Despina äkkiä säntäsi ulos miekka tanassa. Cathryn hölmistyi hiukan äkillistä tempausta ja murahti sitten itsekseen. "Hitto, tämä on typerää." Olento totesi ennen kuin seurasi mielessään kiroten toisen vikkelämmän kissan perässä tikareineen. Tämä oli kieltämättä hänen mielestään lähes mielipuolista mutta tarkemmin ajatellen hän mielummin kuolisi käytävälle kuin jäisi eloon katsomaan mitä velho keksisi tehdä heille. Nämä vartijat olivat sentään vain ihmisiä ja näin ollen huomattavasti vähemmän karmiva vastustaja. Rotta saisi hänen puolestaan tehdä mitä lystäsi, kirppuinen pieni pelkuri kun oli.
|
|
|
Post by submarine on Sept 22, 2011 22:35:48 GMT 3
"Tyhmää on", Ikka vahvisti nopealla vinkaisulla Cathrynin murahduksen. Ja sitten tämäkin päätti olla tyhmä ja ryntäsi Despinan perään aseet tanassa. Rotan ainoa liike mihinkään suuntaan oli puolestaan etsiä toinen nurkka, joka oli ehkä aavistuksen verran hämyisämpi. "Tyhmä oli", tämä vinkaisi itsekseen ja sulki silmänsä siinä etäisessä toivossa, että kaikki olisi vain pahaa, pahaa unta. Eipähän tuntunut olevan, mutta aina saattoi toivoa. "Tyhmää kaikki", Ikka vahvisti vielä itselleen, ennen kuin tunki sormet korviinsa ja esitti parhaansa mukaan, ettei ollut olemassa.
Vartijajoukko ei näyttänyt olevan erityisen tyytyväinen, mutta suurin osa näistä lappoi silti kaadetun Despinan niskaan, kun nyt kerrankin näki kunnon tilaisuuden. Miehet muistivat kyllä, millainen peto tämä viime kerralla oli ollut, ja pyrkivät tekemään mahdollisimman nopean lopun tästä. Cathrynia, runnottua, telottua ja kevyesti aseustautunutta, vastaan sen sijaan kävi vain kaksi miestä, ne sivusta seuranneet. Tämä näytti kuitenkin sen verran nukkavierulta tällä hetkellä, että tässä saattaisi olla hyvä tilaisuus kerätä hieman mainetta ja kunniaa kaatamalla hirmuinen, joskin telottu, kissapeto.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 22, 2011 22:48:18 GMT 3
Despina onnistui juuri pääsemään pystyyn kun vartijat olivat päällä, hän silpaisi yhdeltä kasvot auki ja viilsi toista vatsasta. Kolmas vartija työnsi hänet seinää vasten mutta sai hampaat kasvoihinsa. Despina kirosi, hän ei olisi ikinä kunnossa ollessaan päästänyt ketään noin tönimään. Hän pyyhki verta suupielestään ja katsoi vartijoita. "Kuinka moni teistä haluaa vielä kuolla? Odotatte varmaan sitä teidän friikkiänne, entä sen jälkeen?" Hän naurahti. "Kuinka monta kertaa teidät vielä laitetaan eturiviin, sen velhon toimesta? Ja pahempien vastustajien kanssa kuin me. Tuskin edes tarvitsee teitä kun on saanut kaken mitä haluaa. Luuletteko että hän päästää teidät eläkkeelle?" Hän naurahti taas tuomitun naurua.
|
|
|
Post by spyrre on Sept 23, 2011 19:21:28 GMT 3
No, jos tässä täytyi nujertua Cathryn oli varsin motivoitunut viemään edes jonkun mukanaan. Despina repi vartijoita taustalla ja suurin osa näyttikin keskittyvän tähän vikkelämpään kissaeläimeen, mutta tilanne ei silti vaikuttanut kovinkaan ruusuiselta heille kummallekaan. Hän silmäili kahta vastaansa asettunutta vartiomiestä sormeillen tikareitaan ja kirosi mielessään kapeaa käytävää joka rajoitti hänen liikkeitään... no, ei hän ollut vikkelimmässä kunnossaan enää muutenkaan. Miehet selvästikin tiesivät tämän ja kävivät häikäilemättä kimppuun. Nainen astui pois toisen miekan iskun tieltä kiertävällä askelella torjuen sitten toisen vartijan tikarillaan irvistäen kivusta kovan iskun ravistellessa käsivartta ja kylkiä. Voimainkoitoksessa hän tuskin olisi pärjännyt kauaa mutta torjuntaa seurasi askel eteen ennen kuin miekka voitiin vetää takaisin ja toinen tikari joka hakeutui pureutumaan miehen kaulansivustaan. Tämä korahti verta suustaan sylkien eikä tämän miekka enää hakeutunut niin hanakasti kissaa kohden vaan oli käynyt oikeastaan aika huteraksi. Näin ei ikävä kyllä voinut sanoa tämän toverista vaikka mies epäröikin hetken kun kissa ei olltukaan aivan vielä valmis kaatumaan. Cathryn kirosi tämän havitellessa häntä jälleen aseellaan, väänsi lihaan uponnutta tikaria ja yritti nopeasti tempaista vielä kurluttavan ruumiin niin kovaa kuin pystyi päin lähestyvää vihollista. Tämä ponnistus tosin sai uuden kivunaallon syöksähtämään juuri ja juuri tyrehtyneiden vammojen ylitse ja hän oli vähällä menettää tasapainonsa yrityksessään. Kivuistaan huolimatta tämä kömmähtely ärsytti naista suunnattomasti, luultavasti adrenaliini auttoi vielä pysymään liikkeellä joten kuten mutta kuinkahan pitkälle se riittäisi...
|
|
|
Post by submarine on Sept 23, 2011 19:48:11 GMT 3
"Tää on vaan työtä hei", yksi vartijoista inahti vastaukseksi Despinalle hieman ennen kuin raivohullu kissa repi tämän naaman uuteen uskoon. Niin typerää kuin se ehkä olikin. Kuoleman edessä sitä teki kaikenlaista outoa ja vähemmän järkevää, kukaties koska sitä ei enää jälkeenpäin tarvinnut miettiä. Tai sitten vain kun ajatus ei kuolemanpelon edellä enää kulkenut. Olipa miten oli, ei kahden ikävän, vaikkakin horjuvan, vastustajan kanssa sohiminen tuntunut olevan kenenkään mieleen vartijajoukossa. Työtä tai ei, harvempi näistä oli valmis kuolemaan pelkkinä hidasteina, joita ei edes muistettaisi myöhemmin, ainakin kun vaihtoehtoja annettiin. Ja joukon taaimmaisille niitä annettiin. Muutaman nopeaälyisimmistä kääntyivät pikapuoliin kannoillaan ja suuntasivat toiseen suuntaan, kohti portaikkoa ja kyseenalaista turvaa. "Ei tästä makseta tarpeeksi!" eräs livistäjistä loihi lausumahan mietteitään.
Pakenijat eivät ehtineet pinkoa erityisen pitkälle, sillä käytävän päähän ilmaantui äkkiä hahmo, joka sai kummankin näistä seisahtumaan. Edessä, päästä varpaisiin solakassa, punertavansävyisessä panssarissaan, kaiken ulkomaailman koskemattomissa, seisoi velhon toinen palvelija, aivan yhtä tutkimattomana ja tasaisena, kuin aikaisemminkin. "Ne vangit paken-" toinen miehistä aloitti, ja keskeytti sitten selityksensä ja huitomisensa, kun metrin verran solakkaa terästä, palvelijan miekka, lävisti tämän kallon leuasta päälakeen. Toinen ei ehtinyt kuin tuijottaa, ennen kuin ase pyörähti verisessä kaaressa ja avasi tämän kurkun melkeinpä korvasta korvaan.
Tutkimaton hahmo ei vilkaissutkaan sujuvasti tappamiaan vartijoita, vaan eteni, verta valuva miekka kourassaan, ennen kuin nämä olivat edes pudonneet kunnolla lattiaan. Ja käytävän täytti sairaalloisen makea, silmät vesittävä, päälle painava löyhkä, joka tunki sieraimiin ja jonka saatti melkein maistaa. Ja määrätietoiset, kevyet, kalahtelevat askeelet. Vaan ei vieläkään panssarin kolina.
|
|
|
Post by Rusalka on Sept 23, 2011 20:10:53 GMT 3
Despina katseli kuinka salaperäisin velhon palvelioista surmasi kaksi vartijaa. Sitten häneltä pääsi nurun sekainen huudahdus. "Niinpä!" Hän asettui nojaamaan seinään ja miekka putosi hänen kädestään. Hän katseli lattialla lojuvia ruumiita ja hymyili. Ainakin oli tullut tehtyä hieman tuhoa. Sääli ettei hänellä ollut voimia tapella haarniskoitua palvelijaa vastaan. Tämä lähestyi jo, oudon hajun saattelemana. Despina vajosi istualleen, nojaten selällä seinään, haava oli taas auennut. Hän jäi katselemaan lähestyvää vihollista mittien mitä tapahtuisi, vieläkö heidät haluttaisiin elävänä?
|
|
|
Post by spyrre on Sept 23, 2011 23:24:38 GMT 3
Kissa tempaisi ruumiin toisen vastustajansa niskaan ja kun mies joutui tyrkkimään sivuun edesmennyttä toveriaan kärsi tämän moraali entisestään kun Cathryn kävi vielä kimppuun melkein jo pelkällä sisulla onnistuen nirhaisemaan tämän käsivartta tikarillaan... ikävä kyllä kaulaa johon hän olisi mielummin tähdännyt ei tavoitettu mutta se ei ollutkaan tarpeen kun vielä jaloillaan olevat vartiomiehet totesivat nurkkaan ahdistettujen eläinten lailla tappelevien kissojen olevan turhan ikäviä tapauksia. Suurin osa vartioista perääntyi ja tämän huomatessaan Cathrynin kanssa nahisteleva seurasi kiireesti esimerkkiä haluttomana jäämään yksin pitämään asemiaan kahta vastustajaa vastaan saatuaan ensin tönäistyä entisen toverinsa niskastaan ja huitaistuaan kissaa kauemmas. Cathryn ei ollut kiinnostunut ajamaan tätä takaa ilmeisistä syistä, ja vielä vähemmän kun epämiellyttävän tuttu panssaroitu hahmo asteli äkkiä esiin portaikosta. Hänen niskakarvansa nousivat välittömästi pystyyn jo ennen kuin luonnottoman kevyesti asteleva hahmo lävisti tielle sattuvat paenneet vartiomiehet silmää räpäyttämättä ja jatkoi sitten matkaansa pahaenteisesti heitä kohti parfyymin haju edellään leijaillen. Paitsi että haju oli tällä kertaa erilainen kuin viimeksi, vahvempi, ja entistä kuvottavampi. Kissaihminen alkoi voida pahoin ja kakoi jo matkan päästä vastenmielisen imelän löyhähdyksen iskiessä kavoilleen muistaen äkkiä Ikkaa riivanneen Airamanin varoittaneen tästä. Hän ei tiennyt olisiko siitä loppujen lopuksi heille paljoakaan iloa, mutta nainen peitti kiireesti kuononsa hihallaan yrittäen parhaansa mukaan hengittää kankaan läpi suunsa kautta. Kuvottavalta se silti tuntui ja oikeastaan maistuikin, mutta ehkä se auttaisi edes hiukan siihen saakka kunnes luonnoton olento ehtisi perille asti ja lävistäisi heidätkin. Despina tosin tuntui olevan parhaillaan jonkinlaisen hermoromahduksen partaalla ja tuijotteli poissaolevana ympärilleen seinän vierustalla. "Älä hengitä sitä! Nouse ylös siitä!" Cathryn sihahti parhaansa mukaan ja hoippui lähemmäs seinään toisella kädellään nojaten katse kiinteästi lähestyvässä olennossa kuin uskaltamatta päästää tätä näkökentästään. Kieltämättä kissaa hirvitti parhaillaan melkoisesti, suoraan sanottuna hän olisi törmännyt mielummin vaikka uudestaan Garshariin kuin tähän. Olisiko tuo olio edes mahdollista tappaa heidän voimillaan? Voisi olla varsin mahdollista että heidät lävistettäisiin muutaman sekunnin kuluttua hengiltä, mutta hitto, jos niin kävisi hän kuolisi sitten edes jaloillaan... ja pistäisi hanttiin minkä pystyisi mennessään jos keksisi miten. Vihreiden silmien katse etsi epätoivoisesti rakoa tai heikkoa kohtaa pettävän siron olennon, mikä piru se sitten ikinä olikaan, panssarista josta voisi edes teoriassa yrittää iskeä tikarinsa lävitse, mutta ei luultavasti kovinkaan hyvällä menestyksellä.
|
|