|
Post by spyrre on Jun 16, 2011 20:11:36 GMT 3
((Eli, postattu chatista, jatkoa vain tänne perään. ))
Sub: Toripäivä, kiireellinen päivä - joillekin myös tuottelias. Väkeä kuljeskeli kaupunginaukiolla sinne tänne kojujen ympärillä, kuka mistäkin kiinnostuneena. Jotkut ostivat, toiset myivät. Elämää oli liikkeellä melkoisesti, olihan kaupunki suuri ja tunnettu. Sinne tultiin kauempaakin tekemään näinä erityisinä päivinä kauppaa ja elämöimään. Päiväkin oli oikeastaan hyvin mukava noin nyt yleisesti ottaen, aurinko porotti eikä taivaalla näkynyt pilvenhäivääkään. Ja siksipä kivetty aukio olikin vielä erityisen täynnä kaikensorttista kulkijaa. Pitkälti päivä tuntui etenevän vielä rauhallisesti, eihän oltu vielä lähelläkään iltaa ja pahimpia juominkeja. Hälskeen ja hälinän keskellä pyöri myös suurehko, vankkatekoinen rialnarttu. Jos nyt tarkkoja oltiin, tämä etsi jotakin tiettyä. Paha vain, että harvempi tuntui olevan erityisen kiinnostunut auttamaan isoa rottaa, ja suurimmalla osalla kojuistakin tämä sai osaakseen lähinnä vihaisia ärähdyksiä ja huutoja painua jonnekin muualle. Eipä sillä, etteikö tämä aseettomuudestaan (rotalla ei ollut mukanaan muuta, kuin ränsistynyt, parsittu säkin tapainen) huolimattakin olisi voinut varmasti pistää ikävästi ranttaliksi, mutta narttu oli jo hyvän aikaa sitten oppinut, ettei se kannattanut. Ei nyt eikä täällä. Niinpä se tyytyikin lähinnä vain tuijottelemaan torielämää kauempaa ja sähähtämään nyreän oloisesti niille, joilta sai häipymiskäskyjä. Mutta kului päivä niinkin...
Dallan: Hetken ilma tuntui unenomaiselta kuin Dallanin ei olisi pitänyt olla täällä vaan kotona nukkumassa. Mutta tämä ei ollut siellä, joten yksisarvinen ei tiennyt mitä tuntea: pelätäkö vai kiinnostua. Lopulta hän ei tehnyt kumpaakaan vaan pohti lähinnä sitä, miten pää oli näin kipeä ja miksi hän ei muistanut koko eilispäivästä yhtään mitään. Ainakin näin uros ajatteli, sillä viimeisin muistikuva oli kotoa ja se oli ollut illalla, joka oli ajallisesti kovin kaukana tästä hetkestä. Kerrassaan absurdi tilanne. Ja miksi hän oli maassa kyljellään jollain likaisessa tyhjässä rakennuksessa kuunnellen elämän vilinää seinän toisen puolen lähettyviltä? Tilanne alkoi vaikuttaa hetki hetkeltä huolestuttavammalta ja uros tajusi vihdoin alkaa pelkäämään. Monesti tuo tunne oli kovin rakentava ja sai miettimään tekosiaan tarkemmin, kävelemään hieman 'hitaammin ja tarkkailemaan ympäristöään enemmän. Mutta valitettavasti se esti ajattelemasta selkeästi. Oli vaikea edetä miettimällä kaikkea kaksi kertaa ja entistä vaikeampi hahmottaa, mistä oli kysymys ja minkä ihmeen takia hän oli päätynyt tänne. Ainakin yksisarvinen nousi jaloilleen. Makoileminen jossain satunnaisessa talonkulmauksessa oli kaikin puolin etiketin vastaista, vaikka mikään ei nyt auttanut siihen, että eläimen komea punainen loimi oli mennyt ihan kuraiseksi ja haisi. Niin tosin haisi oma hengityskin joltain eilispäivän ruokalajilta, josta oli parempi olla puhumatta paremmissa piireissä. Noh, kaikki hulluus sikseen, painosta tunsi, että loimen sisäpuolella olevassa pienessä taskussa oli vielä jokunen raha tallella, joten Dallan meni ulos ja selvittäisi oliko täällä jossain ystävällisiä ihmisiä, jotka haluaisivat pestä hänen vaatteensa. Jos matkalla tulisi vastaan verisiä ryöväreitä, niin sen kun, olisivat ne siellä muutenkin.
Spyrre: Hälisevä tori oli kuin olikin varsin omiaan vetämään puoleensa jos jonkinmoista olentoa. Väkijoukossa saapasteli ajoittain kummallistakin porukkaa, talonpoikien ja kauppiaiden seasta erottui niin lihaksikasta soturia, epäilyttävä kaapuun kääriytynyt henkilö, pari siroja haltioita sekä jättiläisrottakin, kaikki tutkiskelemassa kiinnostuneina kojujen tarjontaa. Näin ollen eräs lyhyehkön puoleinen nuhruinen hahmo joka näkyi norkoilevan leivonnaisia kaupittelevan kauppiaan katoksen tuntumassa ei välttämättä ollut se kaikkein silmiinpistävin läsnäoleva yksilö, siitä huolimatta että tämä näkyi kiskoneen nukkavierun, paksun viittansa hupun päähänsä lämpimästä säästä huolimatta. Hiukan erikoinen, muttei mitenkään kovin huomiota herättävä, taisi olla oikea määritelmä. Lyhyt nuorukainen silmäili haikeasti herkkutarjontaa huppunsa varjosta ajoittain ilmaa nuuhkien, mutta koska rahaa ei taskun pohjalta löytynyt se ei lähestynyt pyöreähköä leipuria joka loi ajoittain varsin epäileviä katseita kulkurinulikan suuntaan ilmeisesti peläten tämän yrittävän mahdollisesti näpistää jotakin. Kieltämättä kiusaus oli suurempi hetki hetkeltä, mutta ainakaan vielä nälkäinen poika ei yrittänyt onneaan... tosin, lähinnä sen vuoksi että huomasi leipurin tarkkailevan häntä. Sen sijaan hupun alta kantautui pieni tuhahdus ja tämä kumartui aavistuksen nyreänä poimimaan jaloissaan pyörivän valkean kissan syliinsä luoden tuskastueen ilmeen leipuriin aivan kuin se olisi naisen vika ettei hänellä ollut rahaa mukanaan. Noh, tiedä häntä, ehkä pienellä kärsivällisyydellä onni potkaisisi tätäkin mierolaista....
<Djessa>: Phoebe etsi kipeästi jotain repustaan hän oli tuntenut jonkun tönäisevän itseään torilla mutta ei ollut ajatellut sitä sen kummemmin. Kunnes tuli aika maksaa majatalon isännälle joka katseli mokomaa susi tyttöä jo muutenkin alta kulmain “Minulla oli rahaa, ihan totta, ne kai varastettiin tuolla torilla eilen. jos menen etsimään varasta niin voin sitten maksaa ->
|
|
|
Post by Djessa on Jun 16, 2011 20:21:41 GMT 3
Phoeben onneksi majatalon pitäjää kiinnosti enemmän päästä eroon karvaisesta vieraastaan kuin saada rahat, sillä majatalo oli menestyksekäs eikä kaatuisi yhteen maksamattomaan yöhön. Phoeben sosiaaliset taidot eivät olleet kummoiset mutta ymmärsi häipyä vähin äänin tilaisuuden salliessa.
|
|
|
Post by submarine on Jun 16, 2011 20:23:30 GMT 3
Loppujen lopuksi Nrrrp, rotannarttu, ei ollut erityisen kiinnostunut koko torista. Tai oli aikaisemmin, mutta nyt koko touhu tuntui turhalta. Mitään mielenkiintoista ei ollut näkyvissä, eivätkä ihmiset edes katsoneet turhan hyvällä rotta, joka kojuja yritti tarkastella. Eipä sillä, että tämä mitään olisi todellisuudessa uskonut edes löytävänsä rupuisista torikojuista, kun sitä ei löytynyt todellista rahaa vastaan niiltä, jotka asiansa osasivat. Aikansa koluttuaan rotannarttu kuitenkin, loppujen lopuksi, löysi kuin löysikin jotakin mielenkiintoista. Se vain ei löytynyt kojuista, vaan kojujen vierestä. Tarkalleen ottaen jonkin leivonnaiskojun. Siinä seistä nökötti jokin pienehkö ihmisen tapainen, mitä todennäköisimmin siis penikka. Kasvoja rotta ei nähnyt, ei vielä, mutta melkoisen kiinnostuneena se joka tapauksessa leivoksia tuijotteli. Ja Nrrrp tuijotteli tapausta, kunnes jokin varomaton ohikulkija tönäisi ja sai tämän havahtumaan. Ilman sen suurempia ajatuksia vanttera rotta luovi väenpaljoudessa penikkaa kohti, kunnes pääsi kosketusetäisyydelle. Ja sitten koski. Tarkalleen ottaen taputti olalle, ja yritti jopa lähestulkoon noudattaa varovaisuutta. Toisessa kourassa suurella rotalla oli lantti, melkein kuin tarjolla. Sitä peräti jopa hieman ojennettiin. Ja samalla Nrrrp yritti saada vilkaistua tapauksen kasvoja.
|
|
|
Post by dallan on Jun 16, 2011 20:26:20 GMT 3
Tori ja kaiken hyvän lisäksi Dallan ei näyttänyt olevan ainoa epäihmismäinen olento täällä. Tori veti Tämä selitti ainakin sen, minkä takia uros oli nähnyt unia maustekauppiaista äänekäine kelloineen. Oli tämä helpotus, sillä mitä todennäköisemmin kukaan ei ollutkaan huumannut ja kidnapannut häntä, mutta oli se silti ärsyttävää olla aivan itselleen vieraalla seudulla vieläpä törkyisissä vaatteissa. Hyvässä lykyssä harjakin oli aivan sekaisin kuin milläkin villieläimellä.
Ei kestänyt montaakaan hetkeä, että kärpäset olivat kimpussa! Epävakaiden tulipallojen nimeen, tämä tästä vielä puuttuikin. Lentävät kiusankappaleet saivat nelijalkaiseen vauhtia ja tämä lähti kohti ihmisvilskettä. Ihan rauhallisesti uros käveli, mutta kummasti nuo ihmiset olivat taipuvaisia väistämään eikä se johtunut pelkästään haisevista vaatteista. Onneksi hän oli tottunut tähän ja mieltä lohdutti sekin, ettei hän ollut likaisten vaatteidenkaan saralla täällä yksin. Sitä oli torielämä, eikä se eläintä haitannut.
Ainakin niin hän yritti itselleen uskotella, mutta omatunto kielsi näyttämästä matkalaiselta. Miksi loputon itsekriittisyys aina toivoi itseltään parempaa kuin mitä edellytti toisilta. Nytkin, kun olisi täysin suvaittavaa näyttää pitkänmatkalaiselta, joka oli uuvuttavan matkan jälkeen saapunut väsyneenä ja monin paikoin tahraisena uusia seutuja ihmettelemään.
Dallan taatusti näytti kaikelta tuolta, sillä hän katseli pihalla olevan näköisenä kaikkea tätä uutta ja minkä luontoinen matka sitten ikinä oli ollutkin, niin uuvuttava ja päänsäryntäytteiseen herätykseen päättynyt se ainakin oli. Mutta ei se vain käynyt ja sen sijaan, että yksisarvinen olisi halunnut käyttää rahansa johonkin viisaaseen kuten pieneen tuliaiseen rakkaalleen tältä eksoottisemman puoleiselta torilta, niin hän tahtoi majataloon nukkumaan ja odottelemaan, että pyykkäri teki työtään.
Toisaalta hätäisimmät päätökset eivät olleet kovin todennäköisesti parhaita. Se vaatisi melkoista intuitiota, onnea tai hyviä hoksottimia ja Dallanilla oli puutetta näistä kaikista. Ehkäpä kannattaisi silti vilkaista vähän, mitä täällä myytiin. Vaikka kauniit kankaat olisivat mukavaa kotiin viemistä jos mukaan vain saisi kassin, missä kantaa se. Ehkä täällä myytäisiin muutakin kuin ruokaa ja leivonnaisia ja kolmanneksi olisi myös mielenkiintoista tietää, missä ihmeessä sitä oli.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 16, 2011 20:40:56 GMT 3
Leivoksia haikaileva natiainen ei kiinnittänyt huomiota hiljakseen lähestyviin askeliin, miksi olisi, kadullahan ravasi ohitse porukkaa jos jonkinlaista minkä ehti, eikä se olettanut kenenkään osoittavan kiinnostusta vähin äänin kadun varressa nallottavaan nukkavieruun keskenkasvuiseen, joten äkillinen olkapäälle taputus nappasi sen täysin yllätyksellä. Poika säpsähti ja pyörähti ympäri, sylissä pidellyn kissaeläimen päästäessä pelästyneen rääkäisyn, kaksikon jäädessä sitten silmät suurina tuijottamaan suurta jyrsijää vähintäänkin hölmistyneenä... kissa tosin huomattavasti enemmän epäluuloisena. Nuorukainen räpytteli tummia silmiään huppunsa alla hoksaten sitten äkkiä rotan ojentavan kolikkoa kädellään, jostain syystä kohti häntä. Hänen aivonsa suorittivat nopean yhtälön että kolikko oli yhtä kuin ylitsepursuavan sokerinen leivos, mutta myös eräs pieni, varsin sinnikäs ääni olennon pääkopassa esti häntä tarttumasta ojennettuun rahaan ja sen sijaan kohottamaan epäluuloisesti kulmakarvojaan, jota tosin ei välttämättä erottanut hupun sekä sen alta törröttävien melko sotkuisten hiussuortuvien alta kovin hyvin. Kalpeat, sekä aavistuksen suttuiset kasvot puolestaan erottuivat, sekä niiltä huokuva hämmentynyt tunnetila, mahdollisesti tarkkaan katsottuna saattaisi huomata vasenta poskea halkovan kaarevan kapeahkon arvenkin.
"....mitä? Mitä sä haluat?" Se kysyi varovaisesti, tiukentaen hiukan otettaan karvojaan pörhistelevän valkean eläimen ympäriltä kuin epäillen että rotta olisi saattanut tarjota kolikkoa eläintä vastaan. Ja sitä kauppaahan ei tulisi, vaikka jyrsijällä olisi ollut säkillinen lisää rahaa tarjottavanaan.
|
|
|
Post by Djessa on Jun 16, 2011 20:54:34 GMT 3
Phoebe kuljeskeli torilla katsellen ympärilleen näkisikö ketään joka näyttäisi varkaalta, sen mukaan mitä hänen mielikuvituksensa sanoi varkaiden näyttävän, kun hänen silmänsä osuivat suureen rottaa muistuttavaan olentoon joka seisoi toisen olennon vieressä. Jälkimmäiseen hän ei juuri kiinnittänyt huomiota sillä jättimäinen rotta, niin kuin Phoebe olennosta ajatteli vei hänen kaiken huomionsa. Koska Phoebe ei ollut ennen nähnyt mitään sen kaltaista hän jäi hetkeksi typerästi tuijottamaan tuota outo olentoa. Hän mietti uskaltaisiko mennä keskustelemaan tuon oudon olennon kanssa mutta muisti että hänen kömpelö uteliaisuutensa saattoi hänet yleensä vaikeuksiin. Niinpä hän meni erään kojun taakse tarkkailemaan olentoa, pahaksi onneksi hänen kojun luona kyyristelynsä sai kojun pitäjän luulemaan häntä jonkin sortin näpistelijäksi ja nosti mekkalan. “Täällä on varas, täällä on varas!” Kaikkien lähellä olijoiden huomio kiinnittyi Phoebeen joka änkytti nolon näköisenä olleensa vain katselemassa tavaroita.
|
|
|
Post by submarine on Jun 16, 2011 21:06:41 GMT 3
Penikka ei vaikuttanut hetimiten erityisen ihastuneelta tilanteesta, mutta eipä Nrrrp ollut sitä odottanutkaan. Mutta jos rotta mitään ihmisäänistä tajusi, niin tämä tosiaan oli kuin olikin penikka. Hieman oudolta se lemahti, ei aivan ihmiseltä, mutta narttu ei varsinaisesti kiinnittänyt asiaan niin paljon huomiota. Eikä siihenkään, että tällä oli kissa sylissään, olkoonkin ettei rotta pitänyt kissoista hiukkaakaan. Hyvän hetken tämä joutui kuitenkin etsiskelemään ihmissanoja, ne kun olivat aina melko outoja, ja tyytyi sen aikana lähinnä tyrkyttämään kolhiintunutta, joskin yhä varmasti käypää kolikkoa penikalle. "Pulla", Nrrrp aloitti valaisevasti, joskin juuri niin vinkuvan koristen kuin rotat vain puhuivat, osoittaen ensin penikkaa ja sitten leivoskojua, ja sitten taas penikkaa. "Sinun pulla. Osta", narttu valaisi miten taisi.
Nrrrp olisi mitä varmimmin yrittänyt selittää enemmänkin pullista ja niiden ostamisesta, kun yhtäkkiä vieressä alkoi jokin möykkä. Narttu ei edes suuremmin miettinyt mitä teki tai ihmetellyt tapahtumia, vaan teki kuten ensimmäinen ääni päässä kertoi, ja mietti vasta sitten. Yhtäkkiä rotankoura, jossa oli todellakin voimaa, tarrasi keskenkasvuista rintamuksista kiinni. Yhdessä vilauksessa tämä kiskaisi penikan taakseen turvaan ja astui itse eteen, kuin mikäkin henkivartija. Ja vasta sitten tämä alkoi edes pohtia, mitä tarkalleen tapahtui.
|
|
|
Post by dallan on Jun 16, 2011 21:19:03 GMT 3
Kissat ja kärpäset, yksi satunnainen ampiainenkin. Kissan Dallan olisi teoriassa voinut tunnistaakin, mutta käytännössä hän ei erottanut yhtä toisesta oikein hajusta tai äänestäkään. Dallan kierteli ja yksi kauppias näytti myyvän hevosen kantolaukkuja, mutta se kyseinen ei ollut sitä palvelevinta sorttia. Tämäkin oli kamalan vaihtelevaa, kun osa palveli keskimääräistä paremmin, mutta osa oli tuommoisia taikauskoisia ja epäluuloisia, jotka eivät korvaansa lotkauttaneet sille, että Dallan yritti kysyä, että mitä tämä tuote maksaa. Koko ajan oli liian kiire myydä muille asiakkaille tai jopa kiillottaa muita hyllyllä olevia tuotteita.
Mutta juuri kun Dallan suunnitteli värväävänsä jonkun muun ostamaan hänelle tuon kantolaukun, niin joku hälytti varkaasta. Väkijoukon usean jäsenen tavoin Dallan tarkisti varallisuutensa tilanteen joskin itse heilauttamalla vaatettaan hieman sivulle. Mukavastihan tuo metalli törmäsi kylkeä vasten, joten kukaan ei ollut ainakaan vielä pihistänyt sitä. Joku liikaa tilanteesta hätääntynyt henkilö tosin juoksi suoraan Dallanin kylkeä päin. Se ressukka tosin lävähti kalpeaksi, kun tajusi, mitä oli tapahtunut ja mitään sanomatta lähti pakittamaan taaksepäin vain törmätäkseen myyntikojuun. Sen jälkeen sentään tyttö onnistui lähtemään oikeaan suuntaan karkuun.
Dallan ei liikkunut yhtään mihinkään. Hän ei ollut suuren suuri vaan ehkä hiukan Spyroa korkeampi jos sarvi laskettiin, joten pelkoa ei ollut, että eläin olisi helposti jyrännyt väkijoukon alleen. Hänellä ei ollut kuitenkaan syytä pakinoida, kuten ei olisi ollut monilla ihmisistäkään, vaikka pieni osa heistä oli tähän ratkaisuun sitten päätynytkin. Sen sijaan eläin jäi tuijottamaan sinne suuntaan, mistä varasta huudeltiin. Näytti olevan useammankin sorttista ei-ihmistä siellä, joten kyse saattoi olla rasismista yhtä lailla. Se oli kovin yleistä liki kaikkialla.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 16, 2011 21:42:03 GMT 3
Tummat kulmakarvat kohosivat entisestään kun rotta tapaili yleiskieltä, saaden sitten lopulta suustaan pari tunnistettavaa sanaa. Laihahkoa nuorukaista tämä taisi tosin hämmentää entisestään. Se tuijotti ensin rottaa, sitten osoitettuja makeisia ja jälleen rottaa, yrittäen päästä selville siitä tarkoittiko rial sitä mitä hän luuli sen tarkoittavan.... ja jos tarkoitti, minkä ihmeen takia se olisi halunnut antaa hänelle rahaa leivonnaisia varten? Tällaista nyt ei kadulla usein sattunut ja vielä vähemmän näiden jättimäisten jyrsijöiden toimesta, yleensähän ne mielummin ryöstivät kuin lahjoittivat jalomielisesti omastaan. Sitä paitsi, tämä yksilö oli melkoisen jättimäinen lajitovereihinsa verrattuna, joten sillä tuskin olisi ollut mitään ongelmia raastaa väkipakolla lyhyen nuorukaisen omaisuus itselleen... joka tosin koostui vain tämän päällä olevista vaatteista sekä pienestä kissasta. Nuorukainen ei ollut kuitenkaan varsinaisesti peloissaan, lähinnä ennemminkin kahden vaiheilla sen suhteen miten tulkita jyrsijän käytös, olihan tämä yksilö hänen silmäänsä melkeinpä identtinen lajitovereihinsa, mitä nyt normaalia suurempi. Tosin, ennen kuin se ehti päästä selville tästä seikasta, alkoikin jo tapahtua. Äkkiä rotan koura tarrasikin häntä paitansa rintamuksista ja kiskaisi, eikä kevyemmällä nuorukaisella ollut oikeastaan mitään mahdollisuutta edes harkita hanttiin laittamista. Se tempaistiin tyrmistyneen älähdyksen keralla sivummalle niin että nulikka menetti tasapainonsa ja päätyi vähemmän arvokkaasti takamuksilleen kadulle, tajuten vasta jälkikäteen viereisen kojun luota alkaneen mekkalan sekä vielä hämmentävämmin rotan astuneen eteensä. Poika tuskin olisi voinut näyttää enemmän puusta pudonneelta varsinkin kun viitan huppu oli valahtanut niskaan päästäen sekavan, tumman purppuraisen hiuskuontalon valloilleen. Kissa oli pudonnut rytäkässä sen sylistä ja kadonnut karvat pystyssä jonnekin väkijoukkoon, mutta tähän hätään se ei ehtinyt edes huolestua eläimestä eikä hoksata tuttua sarvipäätä vähän matkan päästä, sillä oli aivan tarpeeksi muutakin ajateltavaa. Katse tuijotti tovin hölmistyneenä rotan selkää ennen kuin vaelsi tämän ohitse ja löysi suuren koiramaisen olennon läheisen kojun takaa, kaiken hässäkän keskipisteestä. Oliko se hyökännyt jonkun kimppuun...? Ei, otus ei kyllä näyttänyt siltä. Purppuratukka ei tiennyt paljoakaan koiraeläimistä, mutta tämä näytti kyllä kaikkea muuta kuin aggressiiviselta. Mutisten se alkoi lopulta pyrkiä jaloilleen, pälyillen rottaa varovaisesti siltä varalta että se keksisi jälleen napata kiinni, mutta suurin osa huomiosta nyt varsin uteliaana suuressa "koirassa" nähdäkseen mitä hittoa oikein tapahtui.
|
|
|
Post by Djessa on Jun 16, 2011 21:55:45 GMT 3
katseli häntä, kohtaan ja katsoi tähän aluksi se vaikutti olevan varuillaan mutta tuntui sitten rauhoittuvan huomatessaan mistä oli kyse, se näytti suojaavan jotain takanaan. Phoebessa heräsi toivo että olento osittavaikuttivat varsin virkaintoisilta panemaan Anthron telkien taakse, silloin hän huomasi että rotta otuskin isi solidaarisuutta toista ei ihmistä Phoebe katseli ympärilleen josko väkijoukosta löytyisi joitain tuttuja tai edes samaa lajia olevia. Ketä hyvänsä jotka voisivat auttaa häntä. Hän huomasi joitain ei ihmis- olentoja joista hän toivoi saavansa tukea ihmisten syytöksiin. Pari vartijaa oli osunut paikalle ja kaiken kukkuraksi nämä kasvoillaan kaikkein anovin koiran pennun ilmeensä.
|
|
|
Post by submarine on Jun 16, 2011 22:21:52 GMT 3
Hetken verran Nrrrp odotti jännittyneenä ja valmiina, tulkiten parhaansa mukaan tilannetta. Mutta loppujen lopuksi, melusta ja mekastuksesta huolimatta, ei mitään varsinaista vaaraa tuntunut olevan. Jokin otus aiheutti hämminkiä ilmeisesti varastelemalla, eikä sitä katsottu turhan hyvällä. Hätää kärsivä ilmestys näytti melkoisen surkealta, mikä ei ollut erityisen ihmeellistä. Eikä nartulla ollut varsinaisia haluja sekaantua vartijoiden asioihin muutenkaan. Siitä ei seurannut koskaan mitään erityisen hyvää. "Juokse", Nrrrp tarjosi avuliaasti, ennen kuin kääntyi tarkastelemaan penikkaa, jonka oli tullut sysänneeksi sivuun.
Kaikeksi onneksi pystyyn pyrkivä pentu ei näyttänyt menneen erityisen palasiksi äskeisestä. Ja nyt se tosiaan oli selvästikin pentu, kun huppukin oli pudonnut naamalta. Tarjoamatta sen suurempia sanoja narttu tarttui jälleen, tosin tällä kertaa hieman hellävaraisemmin, mutta yhä hyvin vankasti kiinni keskenkasvuisesta ja nosti pystyyn. Ei ollut varmaankaan saanut penikka tarpeeksi ruokaa, kun oli niin heiveröistä tekoa ja kaatuili. Ei osannut pitää selvästikään huolta itse itsestään, tarvitsi apua. Hetken verran Nrrrp tuijotti kiinni pitelemäänsä penikkaa sanomatta mitään. Sitten tämä havahtui, päästi irti ja alkoi tyrkyttää uudelleen lanttia, jonka oli kouraansa puristanut. Ja sitten toisen. "Laiha. Ruokaa että kasvaa. Isoksi", Nrrrp muotoili.
|
|
|
Post by dallan on Jun 16, 2011 22:37:57 GMT 3
Olikohan tämä "varas" nyt paikannettu? Täältä näki kovin huonosti. Kunhan nyt kukaan ei joutuisi selliin tyhjänpäiväisen rasismin takia ja joutuisi kärsimään kohtuuttomia. Pelkäävät joukot olivat omiaan laatimaan rangaistuksia ulkopuolisilleen, joiden kokivat olevan potentiaalinen uhka itselleen. Dallan tosin oli sikäli huonossa asemassa, ettei hän ollut paikallisia eikä täten hänellä ollut riittävää arvovaltaa täällä vaatia tahtoaan toteutumaan. Olihan hän yksisarvinen, mikä tyypillisesti oli arvovaltaa kasvattava piirre, mutta pelkästään sen varaan ei aina laintulkinnallisella hetkellä ehtinyt asiaa jättämään.
Kuten tyypillistä. Dallan pysähtyi pohtimaan tilannetta niin pitkäksi aikaa, että se ehti mennä jo kriittisesti eteenpäin ennen kuin eläin keksi, mitä tekisi.
|
|
|
Post by spyrre on Jun 16, 2011 23:01:01 GMT 3
Purppuratukka ei ehtinyt aivan ylös asti ennen kuin rotan huomio kääntyi takaisin häneen. Jälleen kerran se tarrasi kiinni määrätietoisella käpälällä mutta tönimisen sijasta kiskaisikin varsin hämmentyneen nulikan jaloilleen melkeinpä varovaisestikin, jonka jälkeen se tarjosi jälleen rahaa jättämättä enää epäilyksensijaa sille, mitä se oikein tarkoitti. Se, mitä tällä sen sijaan ajettiin takaa olikin eri asia, mutta vieläkin skeptisellä kannalla oleva nulikka ei kuolemakseenkaan osannut hahmottaa mikä koira tässä voisi olla haudattuna. Se räpytti silmiään tarkastellen nyt rottaa, ojentaen sitten kätensä ottamaan tarjotun kolikon kun ei tiennyt mitä muutakaan olisi tehnyt. Hän ei ollut tottunut näin epäilyttävän ystävällisiin muukalaisiin, saati sitten rialeihin. Mutta hän oli kyllä nälkäinen. Oikeastaan, hänellä oli nälkä suurimman osan ajasta, ja nälkäisellä vatsalla itsehillintä tuppasi olemaan hutera käsite jos tiedossa oli ateria. Rotta vaikutti kyllä ystävälliseltä vaikka hän ei tajunnutkaan miksi. "Eh....kiitos?" Se mutisi varovasti, vaikka ilmaisu "kasvaa isoksi" ja selvästikin kitukasvuisena kohtelu hiersikin olennon ylpeyttä hiukan. Kasvoilla kävi hienoinen synkkä häivähdys, ennen kuin se vilkaisi uudestaan "koiraa" joka oli aloittanut koko metakan, ja joka näkyi jatkuvan vieläkin, tosin vielä toistaiseksi ilman suurempia väkivaltaisia seurauksia. Otus kun ei oikein vieläkään näyttänyt puolustautuvan muuten kuin surkealla naamalla, vaikka useat ihmiset näkyivät hätyyttävän sitä syyttävästi... ja näköpiirissä taisi olla pari vartijaakin. Kerrankin laillisesti saatavissa oleva ruoka viereisessä kojussa houkutteli, mutta hätääntynyt olento kävi sääliksi. Nuorukainen rypisti hiukan kulmiaan, osoittaen sitten koiran suuntaan sormellaan uudelle "tuttavuudelleen". "Mä en usko että se on tehnyt mitään pahaa. Meidän pitäis kai sanoa ennen kuin ne pidättää sen." Ja niine hyvineen se näkyikin alkavan hivuttautua väkijoukon suuntaan kai olettaen että itse seuraan tuppautunut rotta tulisi perässä.
|
|
|
Post by Djessa on Jun 16, 2011 23:13:08 GMT 3
Phoebe katseli vartijoita järkyttyneenä, hänellä oli vyöllään kayrä miekka jota osasi käsitellä jotenkuten hyvin mutta vartijoiden vastustaminen asein vain pahentaisi tilannetta, hän huomasi kuitenkin rotan vieressä olleen otuksen lähteneen häntä kohti, ehkä auttaakseen. Tulija oli kuitenkin niin heiveöisen näköinen ettei Phoebe uskonut tästä olevan paljon apua. Hän yritti selittää vartijoille ettei ollut ottanut mitään ja että nämä voisivat vaikka tutkia hänet, johon nämä totesivat. "Niinpä niin, koska jäit kiinni!" Nämä olivat selvästi jo päättäneet hänen syyllisyytensä etukäteen. Hän rupesi miettimään että olisi ehkä paras tempaista miekka esiin ja säikyttää kaikki, terävät hampaat ja murina yhdistettynä mikkaan saisi ehkä ihmiset kavahatmaan sen verran että hän pääsisi juoksemaan pakoon. Hän kuitenkin juosi nopeammin kuin yksikään ihminen, mutta väkeä oli niin paljon, hän ei ehkä pääsisi pitkälle.
|
|
|
Post by submarine on Jun 16, 2011 23:24:45 GMT 3
Jostain syystä penikka ei ollutkaan kiinnostunut ruuasta vaan pulaan hankkiutuneesta otuksesta. Nrrrpillä ei ollut hajuakaan, miksi. Ei se kuulunut tähän, oli ollut tyhmä ja jäänyt kiinni. Väliin menemälä olisi vain itse kohta yhtä pahasti liemessä. Mutta oli miten oli, penikalla oli kova kiire sotkeutua touhuun, eikä Nrrrp voinut seurata sivustakaan. Peräänhän tässä oli mentävä, vaikka se tyhmää olisikin. Huomattavasti enemmän narttua tosin huolettivat vartijat ja näiden lyhytpinnaisuus pennun suhteen, kuin sudenhajuisen otuksen ahdinko. Pitäisi katsoa, ettei kukaan yrittäisi mitään. Pullat saivat nyt sitten jäädä, kun rotta seurasi poikaa, näyttämättä kuitenkaan millään muotoa siltä, että aikoisi itse yrittää yhtikäs mitään.
|
|