|
Post by Janni on Feb 13, 2011 1:22:58 GMT 3
Naisen puhuessa, tuon jokainen sana sai miehen vaivautumaan enemmän. Tämä oli kääntynyt kunnolla selin toiseen, peitelläkseen ilmettään samalla kun Lucy liikkui hänen takanaan. Tuo kuulosti jotenkin kylmältä ja vihaiselta, no olisiko tässä tilanteessa sulosointuja voinut odottaakaan? Duke ei kuitenkaan vastannut tuohon mitään, ei hän oikein osannut. Lucy jatkoi vielä kylmää puhettaan, lopulta käskien miestä lähtemään jos asiaa ei tuolle enää olisi. Tämä sai demonin viimein naksahtamaan. Mies kääntyi ympäri ja asteli kiivas ilme kasvoillaan sohvan luo, iskien kätensä nojaaman selkänojaa kumartuessaan lähemmäs naista. Terävät kynnet upposivat miltei kankaan läpi otteen ollessa tiukka. “Ärsytät minua… ärsytät minua suunnattomasti! Teoriassasi on perää, repisin kallosi auki tällä sekunnilla, mutta… en voi… ärsyttävää…” Demoni sihisi hampaidensa välistä, vielä jatkaen; “En voi myöskään lähteä, en halua… Mitä sinä olet tehnyt minulle? Mitä olet tehnyt minulle, demoni?!”
|
|
|
Post by Themily on Feb 13, 2011 12:33:02 GMT 3
Lucy tuijotti sohvan viereistä seinää purren huultaan. Kyyneleet nousivat hänen silmiinsä hänen haluamattaan. Kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Mikä häntä oikein vaivasi? Samaassa mies iski kätensä selkänojaan ja kumartui lähemmäs häntä. Lucy säikähti käden iskua selkänojaan ja hän käänsi katseensa nopeasti mieheen. Hänen silmänsä tuijottivat kauhuissaan mieheen. ''Miten niin et voi?!'' Nainen huusi miehelle. '' Mikä muka estäisi sinua tekemästä sitä?! Et edes tunne minua!'' Nainen yritti perääntyä miehestä, mutta se oli vähän vaikeaa hänen maatessa sohvalla. Lucy käänsi katsettaan sivulle, hän ei halunnut katsoa mieheen. Kyyneleet vlauivat vuolaammin hänen poskiaan pitkin ja nyt hän maistoi jo niiden suolaisen maun suussaan. Mies jatkoi vielä huutamistaan ja kutsui häntä demoniksi. Se, että mies kutsui häntä demoniksi, sai jonkin hajoamaan hänen sisällään. Naisen katse kääntyi takaisin mieheen. '' Mitä minä olen tehnyt?!'' Lucy huudahti miehelle. '' Mitä olet itse tehnyt?!'' nainen työnsi miehen edestään pois purren huultaan olkapäästä säteilevästä kivusta. Tämä ei ollut lainkaan hyvä, ei ollenkaan. Haava aukeaisi uudestaan. Lucy nousi sohvalta raivoissaan ja otti mieheen etäisyyttä. '' Luulin, että olisit erilainen... Luulin jo että olit mukavampi... Mutta olet ihan samanlainen kuin muut! Mene pois!'' Naisen ääni oli ensin hiljaisempi, mutta muuttui huudoksi loppuun mennessä. Nainen oli siirtynyt toiseen päähän huonetta. '' Häivy!!'' Nainen jatkoi osoittaen terveellä kädellään oven suuntaan. '' Haluan olla rauhassa!'' hän jatkoi raivoamistaan. '' Jätä minut rauhaan ja häivy!'' Lucy nojasi seinään tuijottaen huoneen toisessa päässä olevaan mieheen. '' Mene pois...'' nainen jatkoi, mutta ääni tuli hiljaa hänen suustaan. Nainen vajosi maahan seinää vasten. Kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Hänestä tuntui, että hänen sydämensä halkeaisi kohta. Välittämättä kyljestä säteilevästä kivusta, hän veti polvensa itseään vasten ja hautasi kasvonsa käsiinsä nojaten polviinsa. Hän näytti niin pieneltä, niin haavoittuvaiselta istuessään siinä ja itkiessään käsiään vasten.
|
|
|
Post by Janni on Feb 13, 2011 13:27:26 GMT 3
Demonin katse kaventui Lucyn ryhtyessä huutamaan tälle takaisin, eikä tuo vastannut hänen kysymykseensä. Intti vain hänen kanssaan. Toinen sai tyrkättyä miehen sivuun, joka ärähti kiukkuisesti ja seurasi katseellaan kuinka nainen nousi sohvalta. Hillitty ja hiljainen puhe muuttui huudoksi loppua kohden, kertoen että Lucy oli luullut Dukea toisenlaiseksi, mukavaksi, mutta väärin tuo oli luullut. Käsky häipyä sai demonin irvistämään toiselle kuin vihainen eläin. “Sanoin jo etten voi!” Turhaa Duke toisti itseään, Lucy vain jankkasi. Käski tätä häipymään, katoamaan. Nainen perääntyi huoneen perälle kyynelehtien, lopulta valuen seinää pitkin alas itkien raskaasti. Demoni oli nähnyt kyyneleitä useasti, joku itkien pelosta, toinen anellen armoa, muttei tämä puoliverinen pelännyt häntä taikka anellut häneltä armoa… tuo vain itki. Mies oli suoristautunut ja pysytteli aloillaan, seuraten hiljaisena Lucyn nyyhkytystä. Mitä pidempään tämä toista katseli sitä oudommaksi tämän olo muuttui, jotenkin niin… “Lopeta..!” Duke äyskähti, ennen kuin ehti tajuta mitä tunsi, hän ei halunnut tajuta sitä. “Lopeta tuo vollotus.” Mies jatkoi, rauhoittuen ainakin itse jonkin verran. “En halua häipyä täältä, vaikka kuinka minulle huutaisit. Syytä sille en tiedä, mutta sen tiedän että olen näyttäytynyt eilisen aikana ihmisille aivan liikaa, joten on hyvä piilotella hetki.” Deoni selosti, nostaen toistamiseen kätensä puuskaan.
|
|
|
Post by Themily on Feb 13, 2011 14:30:26 GMT 3
Lucy nosti kätensä mieheen. Hän tuijotti miestä. '' Tämä on minun kotini ja haluan että sinä häivyt nyt!'' Nainen huusi. '' Miksi minä välittäisin siitä, että olet näyttäytynyt ihmisille liikaa! Se ei ole minun ongelmani!'' Nainen huusi. ''Minä en ole sinua käskenyt näyttäytymään ihmisille!'' Nainen jatkoi. '' Olisit antanut minun olla!'' Nainen nousi seisomaan. ''Kaikki olisi paremmin jos en olisi ikinä törmännyt sinuun!'' Nainen huusi ja kääntyi ja lähti kävelemään oven suuntaan. ''Jos sinä et kerran häivy, niin minä menen sitten!!'' Lucy huusi ja otti takkinsa naulakosta ja otti lakin päähänsä naulakosta. Onneksi hänen sarvensa eivät olleet niin isot, ettei hän pystyisi pitämään normaalia lakkia päässään. Nainen veti takin päällensä ja laittoi lenkkarinsa jalkaan eteisestä. Ovi paukahti kiinni Lucyn lähtiessä asunnosta. Nainen suuntasi ulos rakennuksesta. Hän halusi olla rauhassa, hän halusi olla hetken rauhassa. Nainen nopeensi askeleitaan päästessään ulos kerrostalosta. Hän ei tiennyt mihin oli menossa, mutta sillä ei ollut väliä. Lucy pysähtyi yhteen kadunkulmaan ottaen tukea seinästä. Häntä alkoi taas huimata. Hänen olisi pitänyt levätä, eikä lähteä viuhtomaan ympäri kaupunkia kuumeisena ja verenhukkaa potevana. Hetken päästä nainen lähti jatkamaan matkaansa ja löysi itsensä loppujen lopuksi istumasta puistosta. Nainen tuijotti eteensä purskahtaen yhtäkkiä jälleen itkuun. Hän hautasi kasvonsa käsiinsä. Kaikki oli pilalla. Hän oli ihan idiootti. Hän oli pilannut kaiken.
|
|
|
Post by Janni on Feb 13, 2011 15:35:30 GMT 3
Huutamista, se vain jatkui. Tilanne turhautti nähtävästi näitä molempia. Duke ei jaksanut kuunnella enää naisen mesoamista ja meinasi kiihtyä jälleen, mutta toinen ehti ensin. Lucy päätti itse häipyä ja rivakasti tuo suuntasi eteiseen ulko-oven luo. Oven paukahdus jäi soimaan hetkeksi demonin korviin, tämän tuijottaessa suuntaan johon toinen oli kadonnut. Tilanne oli pyyhkäissyt miehen ohi liian nopeasti, ei hän ollut ehtinyt reagoida siihen kunnolla. Hiljaisuus tuntui oudolta äskeisen jälkeen. Ei demoni tiennyt mitä tehdä, hän kyllä tiesi että naisen huono tila vain pahentuisi tuon tempauksen takia. Jälleen inhottava tunne pisteli miehen vatsanpohjassa. Ei kai hän todella sisimmässään aikonut lähteä Lucyn perään? Kimeä lyhytkestoinen ääni havahdutti demonin. Mikäs se oli? Ääni kuului jälleen, se kantautui eteisestä. Seuraavaksi ryskytystä, joku hakkasi ovea. Duke pystyi kuulemaan selvästi miehen ääntä, käskien avata oven. Kaksikon raivoisa huutaminen oli kantautunut varmasti miltei ylimpään kerrokseen. Ei hän tietenkään menisi avaamaan ovea, mutta mitä pidempään tämä ääniä kuunteli huomasi demoni astelleensa jo eteiseen ja tuijottavan ovea edessään. Mies huokaisi, kai oli naamioitumisen aika. Käsi vietiin ovenkahvalle, sekä lukko väännettiin auki. Oven takaa paljastui yli parikymppinen mies. Mustat siistit hiukset ja siniset silmät. Tuo oli Lucyn naapuri viereisestä asunnosta, yksin elävä poikamies. Mies ehti vetää vain järkytyksestä henkeä, kun demoni jo hyökkäsi tuon päälle.
Demoni ei näyttänyt pitävän siististä puvustaan ja pitkähelmaisesta mustasta takista, eikä varsinkaan kravattista. Vaatetus oli ahdistava, mutta asialle ei nyt voinut mitään. Mies oli päässyt ulos kerrostalosta ja kuljeskeli hiljaista katua pitkin, ollen hieman hakoteillä. Vaistot aina heikentyivät ihmiskehossa, se vaikeutti asioita. Demoni huokasi raskaasti, repien kravattiaan ties kuinka monennen kerran. “Mikä minua vaivaa?” Mies mutisi turhautuneena itsekseen, mutta pohdinta katkesi yllättäen. Tämä oli pysähtynyt puiston viereen ja kun tämä käänsi katseensa sen suuntaan, pystyi hän näkemään puistonpenkillä istuvan nuoren naisen. Mitään enempää ajattelematta mies lähti kulkemaan tuttua naista kohti. Ei hän tiennyt tunsiko toinen oikein naapureitaan, mutta sama kai se hänelle oli, kunhan hän itse ei paljastuisi. Lucy kuitenkin torjuisi hänet uudelleen. “Onko jokin hätänä?” Duke kysyi rauhalliseen sävyyn äänellä jota ei tuntenut omakseen.
|
|
|
Post by Themily on Feb 13, 2011 20:48:00 GMT 3
Lucy nosti katseensa käsistään lammen suuntaan, joka oli hieman kauempana hänen edessään. Nainen tuijotti lampea. Yhtään lintua ei uiskennellut lammessa vielä. Se muistutti naista siitä, että kello ei vielä ollut kovinkaan paljoa ja hänen täytyisi kohta palata takaisin asunnolleen, vaikka hänen ei oikeastaan yhtään tehnyt mieli palata sinne jos mies oli vielä siellä. Huokaus karkasi naisen suusta. Miksi häne oli pitänyt suuttua niin? Mistä hän oikein oli edes suuttunut? Nainen ei keksinyt vastausta kysymykseen. Lucy oli aikeissa nousta penkiltä, kun kuuli takaansa äänen. Nainen kääntyi hieman, jotta näkisi, kuka hänelle oli puhunut. Hän silmäili nyt ihan outoa mieshenkilöä, tai no ei mies ihan täysin outo ollut, kyllä nainen tunnisti miehen naapurikseen, mutta muuta hän ei miehestä sitten tiennytkään. Nainen vaistosi miehessä jotain outoa, mutta ei oikein tiennyt mitä. ''Ei minulla mikään ole hätänä...'' Lucy sanoi ja heilautti kättään päästäen kasvoillen jonkinlaisen hymyn, jottei ihan näyttäisi niin surkealta, että mies alkaisi kysellä lisää. Hän ei juuri nyt jaksaisi jutella. Lucy nousi penkiltä ja lähti jo kävelemään pois puistosta, kun kuuli takaansa jonkun huutavan häntä. '' Ah... Lucy!'' Nainen kääntyi ympäri ja näki nuoremman mieshenkilön juoksevan häntä kohti. '' Hyvä, että törmäsin sinuun. Olin juuri tulossa asunnollesi. Mitä sinä muuten teet täällä näin aikaisin?'' Lucy tuijotti mieheen jokseenkin hämmentyneen, mutta ärtyisän oloisena. Tämä mies oli juuri viimeinen henkilö johon hän olisi nyt halunnut törmätä. '' Aamukävelyllä...'' nainen valehteli toiselle. '' Kuka hän on?'' mies kysyi ja katsoi Dukeen kauempana. ''Ei kukaan...'' Lucy vastasi miehelle. '' No... Ihan sama... Yritin koko eilisen illan soittaa sinulle. Mikset sinä ikinä vastaa puhelimeesi?'' ''Ei kiinnostanut...'' Lucy pyöritti silmiään. ''Ei kiinnostanut?! Et sinä voi noin vain kieltäytyä työstä... Muuten pomo suuttuu sinulle...'' Mies sanoi hiljentäen ääntään loppuun mennessä. ''Onko meillä semmonenkin?'' Mies vilkuili naista edessään ärtyisän oloisena. '' No kumminkin... Tässä on työsi...'' Mies sanoi ja kaivoi hetken laukkuaan ja antoi työnsi pienen paketin naisen käsiin. ''Hei! Älä työnnä typeriä töitäsi muille!'' Lucy sanoi vihaisena ja oli työntämässä paketin takaisin miehelle. '' Anteeksi vain, mutta se on sinun hommasi.'' Mies sanoi ja virnisti pirullisesti. Hän silmäili naista hetken. '' Onko kaikki hyvin? Näytät...'' Mies sanoi ja oli laskemassa kättään toisen olalle, mutta nainen löi sen pois. '' Älä koske minuun.'' Lucy sanoi vihaisena. ''Okei, okei... Älä hikeenny...'' Mies sanoi ja kääntyi. ''Muistakin toimittaa se paketti...'' Mies sanoi ja lähti. Lucy tuijotti käsissään olevaan pakettia työntäen sen taskuunsa. Nainen vilkaisi vielä kauempana olevaan Dukeen enne kuin kääntyi ja lähti kävelemään pois. Nainen potkaisi vihaisena pientä kiveä. Ei hän olisi millään jaksanut toimitella mitään paketteja nyt.
//Tuliko tuosta liian pitkä? D: Innostuin taas kirjoittamaan. Joo toi mies tuossa ei ole oikein mikään, se on vaan joku joka toimittaa tuolle Lucylle tuon hommat. Lisäsinkin tuosta Lucyn ''työstä'' tuonne sen tietoihin hieman. Se työskentelee tollasena tavarantoimittajana, jos ei haittaa? xD//
|
|
|
Post by Janni on Feb 13, 2011 21:19:45 GMT 3
//No pituutta oli joo, muttei se mitään haittaa // Lucy tokaisi ettei tuolla hätää ollut ja tekaisi hymynkin huulilleen. Kyllä Duke oli nähnyt tuon itkevän ja tämä hymähtikin itsekseen. Nainen oli aikeissa lähteä, muttei demonin tarvinnut vaivaantua pysäyttämään tuota, joku muu teki sen hänen puolestaan. Mies käänsi katseensa vieraaseen ihmiseen, joka näytti tuntevan Lucyn, joka taas ei näyttänyt ilahtuneelta toisen näkemisestä. Duke vei kädet takintaskuihin, seisoen hiljaa aloillaan seuraten kaksikon keskustelua sivusta. Ei hän oikein ymmärtänyt mistä oli kyse, luultavimmin jostain töistä mitä naisen piti hoitaa. Demoni kurtisti pienesti kulmiaan katsellessaan Lucyn käytöstä nuorta miestä kohtaan, oliko tuo kaikille miehille tuollainen? Keskustelun viimein loppuessa ja vieraan miehen poistuessa paikalta, Duke rohkeni ottamaan pari askelta lähemmäs naista, jonka pahantuulisuus näytti jatkuvan. Mies ei oikein tiennyt mitä sanoa Lucylle, hän oli toivonut että nainen olisi jäänyt juttelemaan edes hetkeksi naapurinsa kanssa, tai no oikeastaan demonin joka vain näytti tuon naapurilta. “Minusta et näytä voivan hyvin, niin kuin tuo äskeinenkin ‘herrasmieskin’ pisti merkille.” Duke totesi, joka kuulosti hieman siltä tutulta töksäytykseltä.
|
|
|
Post by Themily on Feb 13, 2011 22:47:53 GMT 3
Lucy pysähtyi kuullessaan jälleen äänen takaansa. Nainen huokaisi raskaasti ja kääntyi ympäri silmäillen miestä. ''Sanoinhan jo, että olen ihan kunnossa... '' Nainen sanoi toiselle. Jokin miehessä vaivasi häntä. Lucy asteli hiljaa lähemmäs toista mietteliään oloisena. Nainen pysähtyi ihan toisen eteen silmäillen toista. ''Miksi seurasit minua?'' Lucy sanoi ja perääntyi toisesta kääntäen selkänsä toiselle. ''Sanoinhan etten tarvitse lapsenvahtia...'' Nainen sanoi. '' Ja oikeasti, olen ihan kunnosa... Olen ollut huonommassakin kunnossa, eikä tämä ole mitään verrattuna siihen...'' Nainen sanoi hiljaa valehdellen alun. Ei hän ihan kunnossa ollut. ''Ja hei....'' Lucy aloitti. '' Sori siitä aiemmasta, ei ollut tarkoitus ruveta raivoamaan...'' Nainen sanoi ja kääntyi taas miehen suuntaan. Nainen päästi pienen hymyn tapaisen suulleen. Jostain syystä Lucy tunsi olonsa jo paljon pirteämmäksi. Haavoja kyllä vieläkin särki ja hänen kuumensa ei kyllä paljoakaan ollut laskenut. Naista jokseenkin huvitti se, että hän oli yhtäkkiä alkanut huutamaan ja itkemään ilman mitään erityistä syytä.
//Nyt tuli sitten lyhyttä Dx//
|
|
|
Post by Janni on Feb 14, 2011 0:13:12 GMT 3
Tietenkin Lucy valehteli jälleen, keskustelusta ei tuntunut tulevan yhtään mitään. Mies yritti vielä keksiä jotain, mutta nainen astelikin lähemmäs tätä. Demoni yllättyi toisen tunnistaessa hänet, muttei tietenkään päästänyt ilmettä kasvoilleen. Lucyn kääntäessä selkänsä mies veti kätensä taskuistaan päälaelleen, mutta tunsi vain hiukset sormiensa lomassa. Ei hänen valeasunsa ollut pettänyt, nainen oli vain nähnyt jotenkin hänen lävitseen. Huomio kiinnittyi takaisin Lucyyn, joka pahoitteli aiempaa huutamistaan ja hymyili vielä siihen perään. Duke jäi hetkeksi huulet pienesti raollaan katselemaan toista, tämän ilme oli hivenen hämmentynyt. Hymyilikö toinen hänelle todella ja pahoittelikin vielä? Mies kuitenkin tajusi ilmeensä ja vakavoitui oitis. “Niin, syytäkin on pahoitella.” Demoni mutisi vaivaantuneesti, mitä hän oikein ajatteli nainen vain hymyili, mitä erikoista muka siinä oli? “Mutta kuitenkin, mitä tuo äskeinen oli? Työsi, paketti, se jätkä?” Mies uteli muuttaakseen puheenaihetta, astellen nyt toisen rinnalle.
|
|
|
Post by Themily on Feb 14, 2011 0:31:50 GMT 3
Lucy naurahti pienesti miehen tokaistessa, että hänellä oli syytäkin pahoitella. Nainen nosti katseensa taivaalle vilkuillen pilviä, jotka lipuivat taivaalla. Aurinkokin oli jos nousemassa kovaa vautia taivaalle. Päivästä tulisi luultavasti hieno, näin ainakin nainen toivoi. Hän ei halunnut alkaa kuljettelemaan paketteja sateessa, ei ainakaan jos paikka olisi kaukana. Lucy oli päättänyt palata vielä kotiinsa ja ottaa ehkä pienen nokoset, ennen kuin lähtisi toimittelemaan mitään. Paketti saattaisi hieman myöhästyä, mutta olisiko tuolla niinkään haittaa, hän laittasi syyt vaikka sitten sen miehen niskaan siitä, että tämä ei ollut toimittanut pakettia tarpeeksi ajoissa hänelle.
Lucyn katse laskeutui Dukeen tämän puhuessa. Naisen ilme vakavoitui hieman miehen kysyessä aiemmasta. '' Ei mitään...'' nainen vastasi. Hän ei ollut oikein kiinnostunut puhumaan työstään. Naisen katse seurasi miestä tämän astellessa hänen vierelleen. Lucy kaivoi pienen paketin taskustaan, jonka oli aiemmin saanut. Hän silmäili paketissa lukevaa osoitetta, josta kyllä oli hieman vaikeaa saada selvää. Miksei se mies ikinä voinut kirjoittaa osoitetta yhtään selvemmin? Yhtäkkiä huimauskohtaus iski Lucyyn jälleen ja tämä horjahti taaksepäin. Kuin automaattisesti, hän tarrasi vieressään kävelevään mieheen. Nainen tuijotti maahan purren huultaan ja painaen kätensä kyljellensä.
|
|
|
Post by Janni on Feb 14, 2011 7:39:45 GMT 3
Duke tuhahti kenties harmistuneena Lucyn päättäessä olla kertomatta hänelle mitään. No kai se miehelle selviäisi ajallaan, kyllä hän vielä naisen seurassa kulkisi ja selvittäisi mikä häntä oikein vaivasi. Sen demoni tiesi että se johtui Lucysta. Mies käänsi katseensa pakettiin, jonka toinen oli ottanut esille. Ei se kummoiselta näyttänyt, mitä lie piti sisällään. Yllättäen Lucy horjahti taakse päin ja Duke tunsi kuinka tuo tarttui hänestä. Ennen kuin mies oli ehtinyt tajuta itsekkään, oli tämän kädet naisen olkapäillä tukien tuota. “Sanoinhan ettet näytä voivan hyvin ja…” Tämä tiukkasi, ollen vielä jatkamassa lausettaan, mutta jätti sen kesken tajutessaan mitä oikein oli sanomassa.
|
|
|
Post by Themily on Feb 14, 2011 19:22:21 GMT 3
Lucy hämmentyi miehen käsiä olkapäillään. Naisen katse nousi mieheen tämän puhuessa. ''Ja?'' Nainen sanoi ja virnisti ja irtautui miehestä. Nainen kyykistyi ja noukki maasta paketin, joka oli pudonnut hänen kädestään kun hän oli horjahtanut ja tarrannut mieheen. Lucy tunki paketin takaisin taskuunsa ja suoristautui. ''Kai sitä täytyy palata takaisin asunnolle...'' Lucy sanoi ja vilkaisi suuntaan, johon oli menossa. Huimaus oli mennyt taas ohitse, mutta tulisi varmaan pian takaisin. Nainen lähti kävelemään asuntonsa suuntaan.
Lucy aukaisi asuntonsa oven astuen sisälle. Nainen heitti takkinsa ja lakkinsa naulakkoon ja potki kenkänsä naulakon alle nurkkaan. Hän ei sulkenut ovea vielä perässään, koska ajatteli miehen tulevan perässä. Nainen asteli olohuoneeseen katsoen lattialla olevaa sotkua, huone oli kuin pommin jäljiltä. Hän huokaisi raskaasti. Lucy asteli sohvan luo ja heittäytyi makaamaan sen päälle tuijottaen kattoa hetken ennen kuin sulki silmänsä huokaisten.
//voit hypätä eteenpäin jos haluat, kun tuo lucy taitaa ottaa jonkinlaiset nokoset tuossa xD//
|
|
|
Post by Janni on Feb 14, 2011 20:32:10 GMT 3
Kaksikon päästyä asunnolle, oli Lucy pistänyt maaten saman tien. Se oikeastaan harmitti miestä, oli tylsää olla yksin valveilla ja seurata kun toinen nukkui, mutta tämä tiesi että nainen tarvitsi runsaasti lepoa. Demonin istuessa aloillaan nojatuolissa olohuoneen nurkassa, tämän katse pysytteli herkeämättä toisessa. Jotenkin se tuntui etäisesti tutulta, kuin vartioisi toisen unta, pitäisi vahtia ettei kukaan häiritsisi. Hajamielisesti Duke uppoutui ajatuksiinsa, muistoihinsa, muttei katse Lucyn nukkuvilta kasvoilta kaikonnut. //Lyhyttä inspis karkaa //
|
|
|
Post by Themily on Feb 14, 2011 22:28:21 GMT 3
Lucy nukkui aika kauan. Hän heräsi vasta myöhään iltapäivällä. Tällä kertaa hän ei ollut nähnyt mitään pahoja unia, joita hän yleensä näki aina nukkuessaan. Tästä syystä nainen ei tuntenut itseään enään yhtään väsyneeksi, eikä hän tuntenut itseään enään kuumeiseksikaan. Nainen tuijotti hetken kattoa yllään ja huokaisi kääntäen katsettaan haravoimaan huonetta. Hänen katseensa pysähtyi seinässä olevaan kelloon. Se näytti yli viittä. Lucy pongahti ylös sohvalta luoden katseen nojatuolissa olevaan mieheen (kai tuo vielä istui siinä xD). Nainen ei sanonut miehelle mitään vaan käveli keittiöön penkoi kaappeja hetken ja palasi sitten takaisin olohuoneeseen ja penkoi sohvan vieressä olevaa kaappia hetken ottaen sieltä puhtaita vaatteita ja meni sitten asunnon oven vieressä olevaan pieneen kylpyhuoneeseen, jossa oli samassa vessa ja suihku. Hän oli päättänyt mennä suihkuun. Vesi varmasti kirvelisi haavoihin, mutta ainakin se puhdistaisi ne. Hetken päästä Lucy tuli pois suihkusta. Hän kuivasi vielä hiuksiaan pyyhkeellä, mutta muuten hän oli jo pukeissa. Naisella oli yllä lyhyehköt shortsit kuten yleensäkin ja niiden lisäksi valkoinen toppi. Nyt kun naisella ei ollut pitkä hihaista paitaa päällään, naisen olkapäässä oleva jokeri tatuointi näkyi. Tatuointi oli tullut hänen työnsä mukana, koska kaikki työntekijät merkittiin samantyyppisillä tatuoinneilla, jotta heidät voitaisiin tunnistaa. ''Meinaatko tulla mukaani viemään tämän vai jäätkö tänne?'' Lucy kysyi pysähtyen olohuoneen ovelle ja katsoi Dukeen. Nainen heilutti pientä pakettia käsissään. Häntä kyllä ei yhtään olisi kiinnostanut lähteä viemään sitä, mutta hänen oli pakko. '' Tai no oikeastaan on ehkä parempi, että jäät tänne...'' Lucy sanoi. '' En viivy kauaa, pysy sinä vaan täällä...'' nainen sanoi ja osoitti miestä ja käveli sitten ovelle ottaen naulasta sinisen hupparin ja lakin. Hupparin hän veti päällensä ja laittoi hatun päähänsä lähtien sitten asunnosta ja lähti suunnistamaan päämääräänsä kohti. Kohta nainen seisoi jo ison kerrostalon edessä. Hän katseli kerrostaloa ja vilkaisi sitten paketissa olevaa lappua. '' Neljäs kerros ja huone 405...'' nainen sanoi hiljaa ja meni sisälle kerrostaloon ja käveli portaat ylös neljänteen kerrokseen. Kohta hän seisoi huoneen oven edessä. Hetken hän epäröi koputtaa oveen, mutta teki sen lopulta. Kesti hetken, ennen kuin nainen alkoi kuulemaan vaimeita askelia ja lopulta joku aukaisi oven. Lucy ei keriinnyt näkemään paljoakaan avaajan kasvoista, kun hänet vedettiin sisälle huoneeseen kovakouraisesti oven sulkeutuessa hänen perässään. '' Hei mitä sinä...?!'' nainen huusi yrittäen rimpuilla tiukasta otteesta. '' Päästä irti mi.....!'' nainen huusi, mutta tunsi kun mies painoi jonkin hänen suunsa eteen ja samassa nainen oli tajuton. Lucy alkoi herätä vasta myöhemmin sen jälkeen, kun joku oli kaapannut hänet. Hän ei ollut enään kerrostalossa, vaan hänet oli kuljetettu kaupungin laidalla oleville varastoille. Nainen aukaisi silmiään. Hän tunsi silmissään pyörivän ja hänen päätään särki. Hän ei tajunnut ensin tilannetta olleenkaan. Hänen kätensä oli vedetty hänen selän taakse ja nainen huomasi niiden olevan sidottuna. Nainen yritti riuhtoa käsiään vapaaksi, mutta turhaan. Köysi käsien ympärillä ei antanut periksi. Lucy vilkuili ympärilleen. Huoneessa oli pimeää ja siellä haisi tunkkaiselle. Missä minä oikein olen? Mitä tämä nyt oikein on? Jotain sairasta pilaa? Jahtasiko häntä joku? Joku oli vetänyt hänet huoneeseen, johon hän oli viemässä pakettia... Enempää nainen ei muistanut. Seuraava asia, jonka hän sen jälkeen muisti oli se, että hän oli tässä huoneessa, tai mikä lie se sitten olikaan, mutta ei hän ainakaan enään ollut siinä kerrostalossa. Jossain kolahti jokin ja nainen säpsähti vilkuillen ympärilleen pelokkaana, hän ei nähnyt mitään. Kuka siellä oikein oli? Yhtäkkiä käsi tuli jostain pimeydestä ja ''kiertyi'' hänen kaulansa ympärille. Lucy puristi silmänsä kiinni kivusta. '' Et sinä olekkaan pelkkä tavaran toimittaja...'' Kuului ääni hänen edestään. Lucy aukaisi silmiään ja näki punertavat silmät edessään. ''Vai, että puolidemoni...'' Käsi naisen kaulan ympäriltä irtosi ja löi hänet kumoon maahan. //Muokkasin tuota hieman, kun et ollut keriinnyt vielä kirjoittamaan. Toivottavasti ei haittaa Pituutta tuohon tuli taas kauheasti. Sori D: Yritin tuohon taas tuoda jotain toimintaa, toivottavasti ei haittaa D: Duke voi vaikka seurata tuota itsekseen jos haluaa tai jotain Tuli mieleen, että Duke ei ole kertonut tuolle Lucylle vielä nimeään //
|
|