|
Post by Themily on Feb 10, 2011 22:36:16 GMT 3
Lucy puri hampaitaan yhteen pitäen katseensa muualla miehen sitoessa hänen kyljen haavaansa. Sitä särki ihan vietävästi ja särkyä pahensi miehen kovakouraiset otteet, mutta silti nainen ei valittanut. Hän ei viitsinyt. Toinen auttoi häntä, hän oli vaivaksi toiselle. Ei hän enään viittinyt alkaa nalkuttamaan tälle siitä, kuinka kovakouraisesti mies häntä kohteli. Kohta mies oli jo tulossa sitomaan naisen olkapään haavaa. Mies repi hänen paitansa siltä kohtaa, mutta ei se naista haitannut, kyllä häneltä paitoja löytyi lisää. Miehen katse kävi toisen kasvoissa ja nainen vilkaisi toiseen. Samassa mies esitti muitta mutkitta hänelle kysymyksen, joka sai naisen hämmentyneen näköiseksi. Hänen katseensa oli kääntynyt toiseen kokonaan. Lucy helahti vieläkin punaisemmaksi. ''Mitä...? Ei... En... En minä...'' Nainen aloitti ja puhui jokseenkin hätääntyneen kuuloisena. Puna hänen kasvoillaan vain vahveni mitä pitemmälle hän pääsi. Pidä nyt vain se suusi kiinni! Pidä nyt se suusi kiinni! Nainen tuijotti mieheen kääntäen sitten päänsä ja katseensa taas jonnekkin muualle, niin kuin se enään auttaisi yhtään. Lucy halusi nyt vajota maan alle, hän halusi piiloon. Mikä häntä oikein vaivasi? Toisen läsnäolo hermostutti häntä. Pelokas asenne miestä kohtaan oli kumminkin kadonnut.
|
|
|
Post by Janni on Feb 10, 2011 22:58:12 GMT 3
Tietenkin nainen valehteli, puna näytti vain pahentuvan entisestään. Duke silmäili toisen reaktiota hetken aikaa huvittuneena, mutta tiesi samalla ettei ollut aikaa vitkastelulle. Tämä jatkoikin toisen olkapään parissa, joka sai myös kovan kohtelun. Ei mies ensiavusta ymmärtänyt mitään, joten siteet olivat hieman miten sattuu, mutta tyrehdyttivät silti naisen pahemman verenvuodon. Nyt demoni pystyi hölläämään keskittymisen regression pidättelyyn, joka palautti poltteen haavaumaan ja lihaskudoksiin. Tämä irvisti pienesti, kellahtaen istumaan sohvaa vasten. “Kelpaako..?” Duke kysäisi kuin ei olisi lainkaan tuskissaan, mutta kipu paistoi silti tämän äänestä. Ei hän halunnut näyttää heikolta naisen edessä, mitä toinen edes ajattelisi jos hän näyttäisi siltä? Valitettavasti kipu löi demonin kasaan, hyvä ettei tämä kaatunut kyljelleen lattialle. Mies kirosi hiljaa itsekseen, tuntien kuinka elimistö tuotti uutta kudosta kiivaalla tahdilla. Tunne oli mitä inhottavin.
//Lyhyttä =n=//
|
|
|
Post by Themily on Feb 11, 2011 16:08:07 GMT 3
Lucu puri hampaitaan yhteen kivusta miehen sitoessa hänen olkapäätään. Hänen teki mieli huutaa kivusta, mutta esti itsensä tekemästä näin. Pian mies olikin saanut olkapään sidottua, ja suurin kipu katosi miehen lopettaessa. ''Kiitos...'' Lucy sanoi hiljaa katsoen edelleen poispäin miehestä. Kohta naisen katse kääntyi kumminkin miehen suuntaan ja silmät tutkivat miestä huolestuneen ilmeen paistaessa naisen kasvoilla. ''Oletko kunnossa?'' Nainen kysyi hiljaa huolestuneen kuuloisena. Hän oli aikeissa koskettaa miestä kädellään, mutta vetikin kätensä nopeasti pois tuijottaen sitä jokseenkin ihmeissään. Mitä hän oikein oli tekemässä? Lucystä tuntui pahalta hänen katsoessaan miestä. Tämä kaikki oli hänen syytänsä? Kunpa hän vain olisi... ''Anteeksi... Tämä kaikki on minun syytäni...'' Lucy sanoi kääntäen katseensa pois nostaen terveen kätensä peittämään kasvojaan. '' Olen ihan... idiootti...'' nainen jatkoi hetken päästä purren huultaan. '' Minä vain...'' nainen yritti jatkaa, mutta ei pystynyt. Hänen äänensä oli hajoamaisillaan.
|
|
|
Post by Janni on Feb 11, 2011 16:37:32 GMT 3
Jälleen nainen kysyi oliko Duke kunnossa, muttei mies vastannut. Tämä vain pysyi hiljaa toivoen että koko prosessi olisi pian ohitse, miksi tämän piti olla niin vaivaloista? Ei demoni huomannut toisen kättä joka oli ollut aikeissa koskettaa tätä, mies tyytyi vain kuuntelemaan mitä nainen puhui. Toinen poti syyllisyyttä ja tuon äänestä pystyi miltei erottamaan itkua. ”Kuule…” Duka ähisi, nostaen katseensa naiseen. ”…tuo ei auta nyt yhtään, tehty mikä tehty… ja sitä paitsi, en minä kuolemassa ole.” Mies jatkoi virnistäen pienesti, joka kuitenkin muuttui irvistykseksi ja tämä painoi päänsä sohvan reunaa vasten.
|
|
|
Post by Themily on Feb 11, 2011 16:59:40 GMT 3
Lucy puri huultaan jokseenkin vihaisen oloisena. Hän oli vihainen itsellensä. Nainen vilkaisi silmäkulmastaan mieheen tämän puhuessa. ''Niin... Mutta...'' Nainen aloitti, mutta ei sanonut lausettaan loppuun. Nainen siirsi kättään kasvoiltaan hieman, että näkisi miehen paremmin. Tämä näytti olevan tuskissaan. Lucya harmitti ja hänestä tuntui kauhealta, kun ei pystynyt auttamaan miestä millään tavalla. Nainen puri huultaan silmäillen toista huolestuneen ja surullisen näköisenä. Nainen oli jälleen viemässä kättään lähemmäs miestä, mutta veti kätensä taas pois ennen kuin mies kerkiäisi näkemään sitä. Nainen oli kohottautunut hieman, sen verran kun haavojen kipu antoi, nähdäkseen miehen paremmin, mutta vajosi takaisin makuulleen purren huultaan ja puristaen silmänsä kiinni kivusta. Nainen käänsi päänsä ja kivuliaan ilmeensä pois miehestä. Lucy nosti toisen, terveen kätensä, ''puristamaan'' päätään. Naisen tuijotti jokseenkin kauhistuneen näköisenä eteensä. Hänen silmiensä katse liikkui sinne tänne. Se ei oikein kohdistunut mihinkään, mutta se näytti siltä kuin se seuraisi jotain. Samassa nainen puristi silmänsä kiinni. Ei... Ei nyt... Ei taas...
|
|
|
Post by Janni on Feb 11, 2011 17:54:15 GMT 3
Duke kuunteli kuinka nainen yritti soperrella vielä jotain, muttei tuo saanut sanoja ulos suustaan. Mies katseli toisen kasvoja vielä hetken aikaa, mutta sulki silmänsä lopulta. Polte oli hivenen laantunut, mutta uupumus ja väsymys tulivat kivun tilalle hiljakseen. Ei mies kuitenkaan halunnut nukahtaa, joten tämä pakotti silmänsä takaisin auki. Demoni tunsi hengittävän raskaasti, olo oli voimaton, tuskanhikikin oli päässyt tämän otsalle. Duke silmäili naista, joka oli nostanut kätensä päätään vasten. Mies ei kuitenkaan pystynyt näkemään kunnolla tuon ilmettä. “Mikä on..?” Tämä kysyi hiljaa ja huomasi kuulostavansa heikolta, joten pakotti itsensä istumaan edes ryhtiin.
|
|
|
Post by Themily on Feb 11, 2011 20:26:08 GMT 3
Lucy piti silmänsä kiinni. Hän hengitti jokseenkin rauhattomasti. Nainen aukaisi silmänsä miehen puhuessa hänelle ja yritti rauhoittaa itseään. Nainen vilkaisi miehen suuntaan nopeasti, mutta käänsi pian katseensa jälleen pois. '' E... Ei mikään...'' Nainen vastasi hiljaa miehelle. Lucy puri huultaan tuijottaen eteensä. Tämä menisi pian ohitse. Tämä menisi ihan pian ohitse. Sen täytyi mennä. Nainen puristi silmänsä taas kiinni. Hänen päätään särki kamalasti. Ja muutenkin hänellä oli voimaton olo. Hänen ihonsa hohkasi kuumana, verenhukka ja kipu olivat luultavasti nostattaneet hänelle kuumeen, ja aika korkean sellaisen. Lucy hengitti raskaasti. Ilma joka hänen suustaan tuli hengityksen mukana oli kylmää. Nainen tärisi pienesti. Hänellä oli kylmä. Nainen tunsi silmissään pyörivän, häntä huimasi vaikka hän oli makuullaan. Hänen täytyisi nousta ylös, hänen täytysi ottaa lääkkeensä. Hänen täytyisi.. Nainen sulki silmiään hieman. Hän oli ihan rajalla, ettei menisi tajuttomaksi. Tämä ei ollut hyvä asia, ei ollenkaan hyvä.//Lääkkeet xD Joo... Kerron tuosta hieman myöhemmin //
|
|
|
Post by Janni on Feb 11, 2011 21:02:01 GMT 3
Ei naista mikään vaivannut, niin tuo ainakin väitti. Duke silmäili toista epävarmana hetken, mutta tyytyi sitten vain hymähtämään, ei hän jaksanut välittää tällä hetkellä mistään. Mies laski katseensa alas ja silmäili paljasta rintakehäänsä, sekä vatsaansa jolla ei ollut enää merkkejä haavasta. Ainoastaan kuivunut musta veri tahrasi tämän ihoa, johon kylläkin oli sekoittunut ihmisverta, jota oli roiskunut miehen päälle. Ei tämä oikein sotkuisesta ulkomuodostaan piitannut, ainakaan tällä hetkellä, häntä vain väsytti. “Et ole kertonut nimeäsi.” Demoni töksäytti yllättäen, muttei jaksanut kääntää katsettaan pois kirjahyllystä jota tuijotti hajamielisesti. //Selvä //
|
|
|
Post by Themily on Feb 11, 2011 22:53:01 GMT 3
Lucy tunsi pahimman olon menevän jokseenkin hiljalleen ohi, mutta silti hänellä ei vieläkään ollut kovinkaan hyvä olo. Nainen laski kätensä alas kääntäen katseensa miehen suuntaan tämän todetessa, ettei hän ollut kertonut nimeään toiselle. Tosiaankin, hän ei ollut kertonut nimeään toiselle. Nainen epäröi hetken. Ei hän ollut varma miksi, mutta jostain syystä. Hän ei kertonut kovinkaan monille nimeään. ''Lucy...'' Lucy sanoi miehelle kääntäen katseensa miehestä kirjahyllyyn, jonka suuntaan mies tuntui katselevan. Naisen katse kävi kuvassa kirjahyllyssä ja hänen kulmansa kurtistuivat hiukan ja hän puraisi huultaan kääntäen katseensa pois kuvasta. Hiljaisuus laskeutui hetkeksi huoneeseen, kun nainen ei puhunut mitään. Yhtäkkiä hiljaisuuden rikkoi hiljainen puhelimen ääni, joka kuului jostain. Lucy käänsi päätään äänen suuntaan, mutta antoi sen kumminkin olla. Ei siellä kumminkaan kukaan tärkeä ollut, eihän hän oikein tuntenut ketään, joka hänelle voisi soittaa.
Lucy heräsi joskus viiden jälkeen aamulla kyljestä ja olkapäästä säteilevään kipuun. Nainen aukaisi silmänsä tuijottaen hetken huoneen kattoon. Naisen katse haravoi huonetta hetken etsien miestä. Nainen tunsi katseensa jotenkin sumeaksi. Jomottava kipu pääsä kertoi, ettei kuume ollut vielä laskenut. Lucy yritti nousta varovaisesti istumaan sohvalta, mutta kyljestä säteilevä kipu sai hänet uudestaan makuulleen. Hetken päästä nainen yritti uudestaan ja tällä kertaa onnistui pääsemään istualleen. Hetken aikaa hän istui ihan paikallaan nousten sitten lopuksi seisomaan. Hänen jalkansa tuntuivat haparilta, toivottavasti hän ei kaatuisi tai koluuttaisi mitään, jottei herättäisi miestä, jos tämä nukkui. Lucy otti askeleen eteenpäin ja tuntui kuin huojuvan hetken. Hänen olonsa oli vieläkin heikko. Varovasti ja hiljaa Lucy kumminkin loppujen lopuksi pääsi pieneen keittiöön tai johonkin sen tapaiseen huoneeseen. Naisen käsi kurotti lavuaarin yllä olevalle kaapille ja hän otti sieltä lasin ja siihen hän otti sitten vettä. Toisesta kaapista nainen otti valkoisen purkin, josta hän otti muutaman tabletin. Saatuan tabletit alas nainen oli laskemassa lasia pöydälle, kun häntä alkoi huimaamaan. Lasi tippui hänen kädestään ja rikkui osuessaan lattialle. Lucy kirosi hiljaa ääneen laskien tablettipurkin pöydälle. Nainen otti tukea pöydästä jottei kaatuisi ihan lasinsirujen päälle. Sohvalta nouseminen ei ehkä ollutkaan ollut niin hyvä idea. Nainen vajosi istumaan lattialle nojaten kaapin oviin.
//Hyppäsin tuossa hieman, jos ei ihan hirveästi haittaa. //
|
|
|
Post by Janni on Feb 11, 2011 23:35:56 GMT 3
Duke oli löytänyt sopivan viileän paikan olohuoneen nurkasta ja oli asettunut kyljelleen makuulle. Mies oli tottunut epämukavaan ja kovaan makuualustaan, mukavuutta hivenen toi häntä jonka mies oli kiertänyt itsensä kanssa kerälle. Demoni tuhisi jotain epäselvää unissaan, luultavasti unet liittyivät edellisen päivän ja yön tapahtumiin. Mies ei ollut herkkä uninen, joten ei huomannut Lucyn nousevan sohvalta ja suuntaavan keittiön puolelle. Duke jatkoi vain tyytyväisenä uniaan, jotka lopulta kuitenkin pirstoutuivat yhtä lailla kuin lasikin keittiössä. Mies säpsähti hereille, nousten käsiensä varaan, näyttäen olevan varpeillään. Tämä katseli säpsähtäneenä ympärilleen, etsien äänen lähdettä muttei löytänyt sitä. Pian kuitenkin hän kuuli naisen kiroavan keittiön puolella ja tämä rauhoittui. “Hei, joku yrittää nukkua täällä!” Demoni murahti, nousten samalla ylös ja suuntasi äreän näköisenä sinne mistä paha ääni oli kuulunut.
|
|
|
Post by Themily on Feb 12, 2011 13:18:10 GMT 3
Lucy nosti katsettaan suuntaan, josta kuuli miehen äänen. ''Anteeksi...'' Nainen sanoi. Nainen vilkaisi maassa olevia lasinsirpaleita, nekin pitäisi siivota, ennen kuin joku astuisi niihin. Nainen alkoi noukkimaan siruja lattialta. '' Ow...'' Lucy valitti hiljaa. Hän oli saanut pienen haavan lasinsirusta sormeensa. Nainen nousi maasta ja laittoi ne sirut jotka oli jo maasta kerännyt roskiin ja antoi loppujen olla. Hän kerkiäisi siivoamaan ne myöhemminkin. Lucy lähti kävelemään pois keittiöstä, ehkä hieman kömpelön oloisesti. Hän ei oikein katsonut eteensä, vaan oli uponnut ajatuksiinsa. Tästä syystä hän törmäsikin vastaan tulevaan mieheen ja oli lentää selälleen maahan, mutta tarrasi mieheen kiinni, ennen kuin näin kerkisi tapahtumaan. Lucy tuijotti hetken eteensä säikähtäneen oloisena, mutta tajuttuaan edelleen pitävänsä miehestä kiinni, hän irrotti otteensa nopeasti pienen punan noustessa hänen kasvoilleen. Lucy pyrki nopeasti miehen ohitse, ettei tämä näkisi hänen kasvojaan. Nainen käveli takaisin olohuoneeseen. Hän oli aikeissa mennä takaisin makaamaan sohvalle. Hän pysähtyi kumminkin hetkeksi kirjahyllyn luo ja loi katseen kuvaan kirjahyllyssä. Hetken kuvaa tuijotettuaan, nainen yllättäen kaatoi sen.
|
|
|
Post by Janni on Feb 12, 2011 15:14:54 GMT 3
Ei Duke päässyt aivan keittiöön asti, kun Lucy viiletti jo takasin ja törmäsi vielä häneen. Mies oli äyskäisemässä tuolle jotain, mutta tunsikin yllättäen sirojen käsien tarttuvan tästä. Tämä katsoi hetken kummastuneena naista jähmettyneenä kädet sivullaan, tietämättä mitä tehdä. Ei kukaan ollut näin lähellä häntä pitkään aikaan. Miehen käsi oli laskeutumassa toisen olalle, mutta Lucy irtautuikin jo tästä ja kiireesti kulki tämän ohitse. Demoni seurasi naista katseellaan olkansa yli, näyttäen edelleen hieman hölmistyneeltä. “Am…” Mies oli sanomassa jotain, muttei saanut oikein sanoja muodostettuja huulilleen. Duke kääntyi ympäri ja asteli toisen perässä takaisin olohuoneeseen. “Tuota… voitko paremmin?” Kysymys tuli miehen suusta ennen kuin tämä oli edes ehtinyt tajuta sitä ja kiireesti demoni jatkoi säpsähtäneesti; “Eikun siis.. minä..! Kun…tuota…” Ei tämä keksinyt mitään selitystä äskeiselle kysymykselleen, mitä tämä nyt oli?
|
|
|
Post by Themily on Feb 12, 2011 15:46:08 GMT 3
Lucy käänsi katseensa mieheen, joka kysyi hänen vointiansa. '' Voin paljon paremmin jo...'' nainen vastasi toiselle. Ei hän ihan totta miehelle puhunut voinnistansa, mutta ei hän halunnut toisen tietävän, ettei hänen vointinsa ollut parantunut paljoakaan. Lucy katsoi mieheen ihmeissään tämän jatkaessa puhumistaan. Toinen ei meinannut saada sanoja suustaan. Naisen ilme muuttui jokseenkin huvittuneeksi ja tämä käänsi katseensa pois miehestä naurahtaen pienesti. Lucy asteli takaisin sohvan luo ja istui alas. Nainen laski katseensa maahan. Hän huomasi, että hänellä oli vieläkin kengät jalassa. Ne olivat jääneet illalla hänen jalkaansa. Nainen potki kengät ja sukat jalastaan. Oli paljon mukavampaa olla ilman niitä. Lucy nosti katsettaan hieman ja vilkaisi mieheen. Hän ei tiennyt mitä puhua toiselle. Hän ei ollut tottunut seuraan, eikä hän keksinyt mitään puheen aiheita. No ei kukaan kyllä varmaan tähän aikaan aamusta haluaisi alkaa puhelemaan mitään henkeviä.
|
|
|
Post by Janni on Feb 12, 2011 22:22:33 GMT 3
Duke huomasi Lucyn huvittuneen ilmeen ja kuuli selvästi, kuinka tuo naurahti. “Älä naura minulle!” Mies tiuski, pistäen samalla kätensä puuskaan, näyttäen hieman murjottavalta. Tämä käänsi vielä katseensakin pois naisesta, joka istahti takaisin sohvalle. Hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, kumpikaan ei sanonut yhtään mitään. Mies tyytyi vain kuuntelemaan kuinka toinen riisui kenkiään, hän ei itse jaksanut hoitaa omiaan pois. Demoni pysytteli aloillaan jonkin aikaa, hiljaisuus alkoi ärsyttää tätä pikkuhiljaa. “En ole huolissani sinusta.” Mies töksäytti todella huvittavasti, kuin muka vielä pystyisi selittelemään kysymystään jonka oli esittänyt monta minuuttia sitten. Duke ei vain älynnyt sitä että selittelyt korostivat tunteita joita hän yritti kieltää.
|
|
|
Post by Themily on Feb 13, 2011 0:05:12 GMT 3
Lucy sanoi katsoen mieheen, joka näytti vihaiselta ja murjottavan. Ei hänellä ollut tarkoitus suututtaa toista... Toinen vain no oli näyttänyt ja kuulostanut niin huvittavalta, ettei nainen ollut voinut itsellensä mitään. Nainen käänsi katseensa lattialle ja tuijotti sitä kuin siinä olisi jotain kiinnostavaa. Hetken hiljaisuus laskeutui huoneeseen ennen kuin mies töksäytti asiansa. Lucyn katse nousi mieheen. '' Selvä...'' Nainen sanoi ja tuijotti hetken miestä ennen kuin käänsi katseensa ikkunalle, joka oli huoneessa. Nainen hymähti hiljaa. '' Jos et kerta ole huolissasi minusta, miksi seurasit minua, pelastit minut, kannoit tänne ja hoidit haavani? Vai teitkö sen vain siksi, että voisit nauraa minulle ja itse tappaa minut myöhemmin?'' Lucy kysyi. Hänen äänensä oli jokseenkin kylmän ja hieman vihaisen kuuloinen. Ei hän tarkoittanut kuulostaa mitenkään vihaiselta tai töykeältä, mutta nainen ei voinut itselleen mitään, miehen sanat olivat vain jotenkin iskeytyneet häneen. Lucy nousi ylös sohvalta ja käveli sohvan vieressä olevan kaapin luo ja otti sieltä jonkinmoisen peiton tai viltin ja palasi takaisi istumaan sohvalle. '' Se ettet ole huolissasi minusta, on omalta kannaltani hyvä. En tarvitse lapsenvahtia...'' Lucy sanoi heittäen viltin päälllensä ja laittaen makuulle sohvalle. ''... Olen pärjännyt ihan mainiosti tähän asti yksin, ja tulen pärjäämään jatkossakin yksin...'' Nainen jatkoi. ''... joten jos sinulla ei ole muuta asiaa... voit lähteä...'' Nainen lopetti puhumisen ja veti viltin korvillensa tuijottaen sohvan viereistä seinää. Mikä hänelle oikein oli tullut? Ei hän ollut koskaan käyttäytynyt... näin kylmästi.
|
|