|
Post by Janni on Feb 3, 2011 18:37:59 GMT 3
//Ikuto tännenäin Joo ja otsikko on hanurista // Tummaan huppariin sonnustautunut mies veti huppua vähän väliä alemmas kalpeiden kasvojensa peitoksi. Ei hän halunnut kiinnittää huomiota vastaantulijoihin, kyllä hän tiesi näyttävän jo sen verran kuolleelta, inhottava mätänevän lihan hajukin pisti miehen omiin sieraimiin. Demoni tiesi että oli aika riisua valeasu, mutta kuolevaisia kuhisi aivan liikaa ympärillä. Siksi mies suuntasikin kauemmas kaupunginkeskustasta, vilkuillen jokaiselle hieman syrjemmälle pikku kadulle tai kujalle etsien rauhaa, mutta kodittomat sun muut näyttivät vallanneen joka kolkan. Hän ei ollut vielä tarpeeksi kaukana keskustasta, se tuntui turhauttavan Dukea. Siksi kai tämän askeleetkin saivat lisää vauhtia. Onneksi sentään ilta hämärtyisi kohta, jos mies ei löytäisi tarpeeksi hyvää syrjäistä paikkaa, voisi hän pimeyden turvin irtautua ruumiista jossain sivummalla. Ajatukset olivat saaneet demonin huomion ympäristöönsä katoamaan hetkeksi ja mies havahtui huomatessaan vastaan kulkevan naisen tuijottavan häntä pitkään. Nopeasti käsi vietiin hupun reunalle ja revittiin kunnolla kasvojen peitoksi. Onneksi nainen jatkoi matkaansa ja Duke pystyi huokaisemaan helpotuksesta. Demonin matka ei jatkunut enää pitkään, kun tämä pysähtyi kerrostalojen välisen kujan suulle, jolla näytti olevan vain roskakatos. Se saisi kelvata, katoksesta saisi näköesteen kadulle, ei hän aikonut jäädä odottelemaan auringonlaskua. Duke luikahti hämärälle kujalle, astellen roskakatoksen taakse. Mies vilkaisi vielä olkansa yli, ennen kuin uskaltautui viemään kätensä kasvojaan vasten… tai oikeastaan eivät ne hänen kasvonsa olleet. Sormet painautuivat lujasti ihoon miehen ryhtyessä kuin vetämään naamaansa irti, näky saattoi olla mitä oudoin alussa, mutta pian pystyi näkemään kuinka jotain vetäytyi ulos aaveenlailla. Lantiontienoilta pilkisti tummanhännänpää ja seuraavaksi kallon sekä hupun läpi ilmestyi vaaleahiuspehko, joiden seasta pilkisti käyrät sarvet. Paljaan niskan perässä tuli kaula ja lopulta koko pää. Mies ynisi pienesti koko prosessin ajan, se ei ollut todellakaan kovin miellyttävä tunne. Lopulta käsi irtautui elottomanruumiin naamasta ja demoni vetäisi omat kätensä tuosta ulos. Vahva häntä heilui puolelta toiselle kuin verrytellen päästyään takaisin omaan pituuteensa. Pian toinen jalka vedettiin pois ruumiista ja koukistettiin ylös. Mies potkaisi kuollutta ihmistä selkään niin että loputkin hänen omastakehostaan pääsi vapaaksi ja ruumis paiskautui velttona seinämää vasten kellahtaen siitä selälleen maahan.
|
|
|
Post by Themily on Feb 5, 2011 14:54:26 GMT 3
//Sori kauheesti etten päässyt eilen vastaamaan tähän. Minun piti kyllä vastata, mutta minuun iski torstai iltana kauhea mahatauti ja kuume niin olin koko eilisen päivän vuoteen omana D: Sori jos tästä tulee kauheen huono// Nuori nainen istuskeli puiston penkillä tuijottaen poissaolevana eteensä. Linnut visersivät puissa ja edessä olevassa lammikossa uiskenteli muutama sorsa. Tähän aikaan puistossa oli hyvin hiljaista, sillä monet olivat töissä tai koulussa. Nainen vilkaisi pienesti ympärilleen varmistuakseen siitä, ettei lähettyvillä ollut ketään, ja laski hupparinsa hupun päästään paljastaen vihreän hiuspehkon ja pienet jonkinlaiset sarvet, jotka pilkistivät hiuksien seasta. Nainen huokaisi hiljaa, hän ei voinut kulkea oikein missään pitämättä lakkia tai huppua päässään, muuten hänen ulkomuotonsa paljastuisi, eikä hän halunnut sitä. Tässä oli muutenkin ongelmia ilman paljastumistakin. Jostain alkoi kantautui hiljaista puheen sorinaa, ja silmäkulmastaan nainen näki kauempana tulevan pariskunnan. Nainen puraisi huultaan ja veti hupun nopealla liikkeellä takaisin päähänsä. Nopeasti hän nousi penkiltä seisoon ja tunki kädet shortsien taskuun ja lähti kävelemään pois puistosta, hän ei halunnut jäädä sinne enään silloin kun sinne alkoi tulemaan muuta porukkaa, hän pysyisi mieluummin omissa oloissaan rauhassa jossain muualla. Lopulta nainen päätyi kävelemään päämäärättömästi pitkin syrjäisiä kujia sinne tänne. Syrjäisillä kujilla liikuskelu ei ehkä ollur se turvallisin vaihtoehto, mutta siellä hän ainakin saisi olla poissa enemmiltä katseilta. ''Hei, Mitäs sinä täällä teet? Eikö äitisi ole kertonut että näillä seuduilla ei ole tässä maissa turvallista liikkua? Ja eikö pikkupoikien pitäisi olla tässä maissa kotona äidin helmassa?'' Lucy puraisi huultaan. Siinä se nyt taas oli. Hän oli törmännyt johonkin jengiin, joka oli pysäyttänyt hänen matkan tekonsa. Nainen puristi toista kättään hermostuksissaan nyrkkiin ja piti toisella kädellään hupustaan kiinni. ''Ei sinun tarvitse meitä pelätä... Ei me sinua satuteta, vähän vaan leikitään...'' Miehet nauroivat. Lucy puri huultaan. Hän halusi pois, hän halusi pois omiin oloihinsa. Hänen oli päästävä pois. Nopealla liikkeellä nainen pääsi hiukan pois miesten ulottuvilta ja lähti nopein askelin juoksemaan pois miesten luota. Hän kuuli epämääräisiä huutoja perästään, mutta ei jäänyt hiljentämään vauhtiaan. Hän halusi kotiin, pois kaupungista, pois muiden ulottuvilta. Lucy suuntasi askeleensa pois keskustan suunnasta. Hän oli päättänyt palata kotiinsa. Nainen oli astumassa toiselle kujalle pysähtyen kumminkin huomatessaan kujalla kulkevan mieshenkilön, joka meni kujalla olevan roskakatoksen luo. Lucy puraisi huultaan haistessaan jonkin epämiellyttävän hajun ilmassa. Nainen jäi seisomaan kujan kulmalle hiljaa tuijottaen suuntaan johonka mies oli mennyt. Hän ei roskakatoksen luo nähnyt oikein kunnolla, mutta jonkin verran. Lucy läimäisi käden suunsa eteen tuijottaen kauhuissan kujan suuntaan. Ei voi olla.... Ei voi olla... Se on pelkkää mielikuvitustasi, se ei ole todellista, rauhoitu Lycy perääntyi taaksepäin osuen vahingossa maassa lojuneeseen lasipulloon, joka kolahti osuessaan seinään. Nainen puraisi huultaan kääntyen ja lähtien juoksemaan pois. //En tiedä olitko tarkoittanut, että nuo tapaavat ihan tuossa alussa, mutta tuommoinen tuosta nyt tuli Toivottavasti kelpaa... Ja sano jos tuosta tuli ihan kauhean huono niin yritän sitä sitten muokata hieman xD Näin alussa saattaa olla hieman tönkköä, mutta pitäisi tulla hieman paremmaksi pelin edetessä //
|
|
|
Post by Janni on Feb 5, 2011 15:47:40 GMT 3
//Joo ei se haittaa, hyvä vaan että päätit levätä ja höpsis ei tuo huono ollut Enkä mä ollu suunitellu mitenkään missä vaiheessa näiden pitäs tavata// Demoni huokaisi nautinnollisesti päästyään irti mätänevästä valeasustaan. Kaikki aistitkin palautuivat omalle yliluonnolliselle tasolleen, joten ei kauaa kestänyt kun miehen ilme muuttui yllättyneeksi. Herkkiin korviin kantautui pullon kilahdus ja hämärässä kiiluva keltainen katse kääntyi nopeasti olan yli katsomaan hahmoa, joka kääntyi jo pinkaisten juoksuun. Hänet oli nähty! Duke oli luullut varmistaneensa ympäristönsä tarkasti, mutta ei. “Shimatta. (Hitto.)” Mies kirosi, kääntyessään itsekin ympäri kiirehtien kujanpäähän, jossa oli nähnyt hahmon olevan. Demoni näki huppariin ja shortseihin pukeutuneen pojan juoksevan kiireesti kauemmas, hän pystyi myös vaistoamaan pientä pelkoa tuosta… ja jotain muutakin, muttei saanut siitä oikein selvää tältä etäisyydeltä. Se olisi suuri riski, jos Duke antaisi pojan päästä pakoon, ties mitä seuraamuksia siitä koituisi. Tuo voisi kertoa näkemästään viranomaisille, jotka olivat varmasti aikaisemminkin saaneet samankaltaista informaatiota oudosta mieshenkilöstä. Hän halusi pysyä tuntemattomana, salaisuutena. Mies varmisti ensin reitin olevan selvä, ketään ei sillä hetkellä näkynyt ympäristössä ja tämä pinkaisi juoksuun. Vaikka demoni olisi kirinyt pojan kiinni nopeasti ketteryydellään, joutui tämä pysähtelemään aika-ajoin vältellen ihmisiä, jonka seurauksena tämä kadotti jahtaamansa pojan. Onneksi hän oli saanut jonkinlaisen vainun, sekä pelonkin pystyi vaistomaan monenkin kilometrin säteeltä jos halusi. // Lucy voi juosta jonnekki piiloon, mut Duke sit jäljittää sen tai jotain ja sano sitten jos sua häiritsee tämä japaniksi kirjoittaminen, ku musta tuntuu jotenki typerältä //
|
|
|
Post by Themily on Feb 5, 2011 19:18:39 GMT 3
Lucy juoksi minkä jaloistaan pääsi katsomatta taakseen. Nainen puri huultaan ja puristi silmänsä kiinni. Ei voi olla totta... Se oli mahdotonta... Yhtäkkiä nainen tunsi törmäävänsä johonkin ja lensi voimakkaasti takapuolelleen ja siitä selälleen maahan. Huppu oli valahtanut alas hänen päästään. ''Mitä helvettiä luulet tekeväsi? Katsoisit et...'' Kuului kiukkuinen ääni Lucyn edestä. Se oli se sama mies, johon hän oli aiemmin ''törmännyt''. Miehen sanat loppuivat kumminkin kuin seinään, ja nyt nainenkin vasta tajusi huppunsa valahtaneen alas. Lucy puraisi huultaan hermostuneena ja veti hupun takaisin päähänsä nousten ylös ja lähtien jatkamaan matkaa. Tuo tästä nyt vielä puuttuikin... Hän oli paljastunut... Mitä hän nyt tekisi? Kaikki olisi mennyttä. Ei voi olla totta, ei voi olla... Kaikki on pilalla... Mies kertoisi näkemästään ja hän joutuisi... Lucy jatkoi matkaa edelleen juosten. Hän ei halunnut hidastaa vauhtiaan. Muutenkin se mieshenkilö oli saattanut päästä lähemmäs siinä välissä kun hän oli törmännyt siihen mieheen. Hän ei halunnut joutua kiinni. Hän kuolisi... Hän oli varma siitä. Lucy katsoi parhaaksi, ettei palaisi ainakaan kotiinsa. Hän ei halunnut johdattaa sitä kotiinsa, jos hän nyt edes pääsisi pakoon. Nainen katsoi parhaaksi palata kohti keskustaan. Ehkä se mieshenkilökin välttelisi enempää porukkaa. Kun Lucy oli katsonut turvalliseksi pysähtyä hetkeksi hengähtämään, hän pysähtyi puiston puiden siimekseen, ehkä hieman piiloon niiltäkin vähiltä ihmisiltä, joita puistossa tähän aikaan oli. Lucy hengitti raskaasti juostuaan pitkään. Hän yritti tasoittaa hengitystään parhaansa mukaan. Nainen puristi kätensä nyrkkiin hermostuneena. Hän ei voisi jäädä tähän kauaksi aikaa tai jäisi kiinni. //Ei minua tuo japani haittaa yhtään //
|
|
|
Post by Janni on Feb 5, 2011 20:08:37 GMT 3
Duke oli löytänyt tiensä matalankerrostalon katolle. Tällä korkeudella ihmisiä ei pahemmin ollut, joten mies pystyi liikkumaan vaivattomasti, mutta jäljittäminen hieman hankaloitui. Toki hän näki laajalle alueelle, mutta huppupäistä hahmoa oli vaikea erottaa muista ihmisistä. Ketterästi demoni hyppäsi talonkatolta toiselle, olivathan rakennukset sen verran liki toisiaan. Duke murahti itsekseen, hän oli totaalisesti kadottanut etsimänsä, hetki sitten hän oli ollut varma siitä että oli nähnyt pojan juoksevan rakennuksen viertä pitkin. Mies joutuisi laskeutumaan alas ja tutkia ympäristöä tarkemmin. Tämä asteli katon reunalle, katsahtaen kapealle hiljaiselle kujalle, joka avautui hänen allaan ja sen enempää ajattelematta hypähti reunan yli. Normaalin ihmisen jalat olisivat murtuneet tuollaisesta iskusta, mutta demonin jalat ottivat maanpinnan vaivoitta vastaan. Vahva häntäkin tasapainotti laskua. Duke suoristautui vilkuillen hivenen ympärilleen, keltaiset silmät kapenivat miehen keskittyessä paremmin. Pian totinen ilme muuttui pieneksi pirulliseksi hymyksi demonin katsellessa kujansuulle, josta avautui näkymä vihertävään puistoon.
Muutamaa ihmistä välteltyään, Duke oli päässyt piiloutumaan tiheikköön, joka sijaitsi puiston reunamalla. Piilopaikastaan mies pystyi näkemään suurimmanosan puistoista ja siellä kulkevista ihmisistä. Tarkemmin ajateltuna, jos hän olisi hankkinut uuden valeasun olisi pojan löytäminen entistä helpompaa, mutta valitettavasti siihen ei ollut aikaa. Yllättäen Duken katse oli iskostunut puiden siimeksessä oleskelevaan huppupäähän. “Löysin sinut.” Demoni sanoi hiljaa itsekseen, lähtien kiertämään matalana pois tiheiköstä. Häntänsä kanssa Duke näytti vaanivalta pedolta, mutta kuitenkin tämä suoristautui päästyään äänettömästi muutaman metrin päähän pojasta. Demonin teki mieli pelästyttää toinen, mutta tiesi ettei se ollut viisasta ihmisiä kuhisevassa puistossa, poika saattaisi parkaista säikähdyksestään tai jotain vastaavaa. Siksi Duke tyytyi vain ottamaan pari nopeaa juoksuaskelta ja yrittäen kahmaista pojan takaapäin itseään vasten, niin että peittäisi toisella kädellä tuon suun ja estäisi vielä tuon liikkumisen.
|
|
|
Post by Themily on Feb 6, 2011 17:12:47 GMT 3
Lucy katseli ympärilleen varuillaan. Oli alkanut tulla jo hämärämpää, eikä puistossakaan kohta olisi enää porukkaa. Hänen täytyisi löytää joku muu paikka minne mennä, mutta mistä. Kotionsa hän ei voisi mennä, se oli varma. Ei hän halunnut sen tietävän missä hän asui. Paras vaihtoehto olisi mennä jonnekkin paikkaan, missä olisi ihmisiä, mutta hän ei tykännyt siitäkään ajatuksesta, vaikka tiesi miehen luultavammin välttelevän ihmisiä. Nainen tykkäsi mieluummin olla yksin, ilman huolta muista. Hän tunsi olonsa jännittyneeksi ja pelokkaaksi ihmisten joukossa. Hän pelkäsi, että hänen oikea ulkomuotonsa paljastuisi.
Jossakin kauempana rasahti oksa ja Lucy tunsi sydämensä hyppäävän melkein kurkkuun. Hän tärisi kauttaaltaan katsellen ympärillensä. Hän ei nähnyt ketään. Rauhoitu, rauhoitu... Ei mitään hätää... Sinä selviät tästä. Lucy veti huppua paremmin päähänsä, koska se oli melkein lähtenyt pois juoksun aikana. Vielä hetken seistyään tasaannuttaaksen hengitystään hän oli aikeissa lähteä. Vaikka naisella olikin hieman paremmat aistit kuin ihmisellä, hän ei silti vaistonnut lähestyvää vaaraa ennen kuin oli liian myöhäistä.
Lucy erotti juuri ja juuri juoksuaskeleet takaansa ja oli kääntymässä sinne suuntaan, kun joku tarttui häneen. Naisen silmät laajenivat kauhusta ja tämä yritti huutaa jotain, mutta hänen suunsa oli peitetty. Hän yritti rimpuilla kauhuissaan miehen otteesta ja yritti epämääräisesti potkia sinne tänne. Nyt se tuli... Hän kuolisi... Hän oli varma siitä
//tönkköä ja hieman lyhyttä... Sori Dx//
|
|
|
Post by Janni on Feb 6, 2011 17:42:16 GMT 3
//Pyh pah ei mun viestiin pystyny edes vastaamaan pitkästi ja mullaksi välillä töksähtelee // Ote toisesta tiukentui rimpuilun johdosta, mies sai muutaman potkaisunkin sääreensä, muttei se tätä horjuttanut. Käsi pysyi edelleen tiukasti suunpeittona, eikä demoni välittänyt jos terävät kynnet rikkoisivat posken ihoa. Duke ei sanonut vielä mitään, tämän huomio oli kiinnittynyt johonkin muuhun. Vartalo josta hän piteli kiinni ei tuntunut pojan keholta, se oli tyttö tai nuori nainen jota hän piteli itseään vasten. Se ei kuitenkaan ollut tarkalleen se asia joka oli kiinnittänyt demonin huomion, jokin tässä naisessa oli ihmisestä poikkeavaa. Suun peittämällä kädellä Duke painoi väkisin toisen pään olkaansa vasten, jotta pystyi katselemaan paremmin naisen kasvoja. Keltainen silmäpari katseli toista suoraa silmiin tiukasti. “Sinä et ole tavallinen ihminen.” Mies totesi pohdintansa tuloksen, samalla kun katse siirtyi huppuun, joka oli tiukasti vedetty peittämään vihertäviä hiuksia. Sen enempää ajattelematta käsi irtautui naisen suulta ja sormet nappasivat hupunreunasta kiinni, vetäen sen sivuun. Demoni katseli nyt pieniä sarventynkiä, jotka pilkistivät hiusten lomasta. “Mikä sinä oikein olet?” Duke kysyi hiljaa ja näytti olevan täysin unohtanut miksi ylipäätään oli hyökännyt tämän naisen kimppuun.
|
|
|
Post by Themily on Feb 6, 2011 21:06:51 GMT 3
Lucy tuijotti eteensä kauhuissaan otteen tiukentuessa. Miehen ote oli niin tiukka, että hänestä tuntui ettei hän saanut kunnolla ilmaa. Nainen puraisi huultaan ja puristi silmänsä kiinni tuntiessaan toisen kynsien painavan inhottavasti hänen poskensa ihoa, se sattui ja siitä luultavammin saattaisi jäädä jälkikin. Lucy tunsi miehen painavan hänen päänsä olkaansa vasten. Nainen aukaisi silmiään ja tuijotti nyt toista suoraan tämän keltaisiin silmiin. Miehen avatessa suunsa nainen hätkähti ja tämän katse kääntyi muualle. No niin. Nyt sekin paljastui. Nainen puri huultaan. Hän ei pitänyt tilanteesta ollenkaan, ei sitten yhtään. Toinen oli aivan liian lähellä. Hän ei tykännyt siitä, hän tykkäsi omasta tilasta, se oli hänelle kaikki kaikessa. Yhtäkkiä toisen käsi siirtyi naisen suulta ja tarttui hänen huppuunsa. ''Hei? Mitä sinä...'' Lucy aloitti ja samassa mies oli jo vetänyt hänen huppunsa hänen päästään. Nainen tuijotti nyt taas kauhuissaan mieheen. ''Älä katso minua!'' Lucy huudahti yhtäkkiä yrittäen rimpuilla itseään voimakkaammin irti. ''En ole ihminen... Olen hirviö! Niin... Juuri se...'' Nainen huusi ääni täristen ja hajoten loppua kohden. ''Olen...'' Ei nyt... Nainen tunsi silmissään sumenevan. ''...vastenmielinen...'' Naisen ääni hiljeni loppuun mennessä, kun hänen silmissään sumeni lopullisesti ja hän ''kaatui'' miestä vasten hiljaisena.
//Joo... Sekavaa xD Sori//
|
|
|
Post by Janni on Feb 6, 2011 21:40:58 GMT 3
//Pyh pah…// Duke säpsähti ja havahtui samalla naisen huudahtaessa yllättäen, katse kiinnittyi takaisin toisen kasvoihin. Nainen huusi paniikissa olevansa hirviö ja vastenmielinen. Miehen käsi oli palautumassa takaisin toisen suun peitoksi, mutta se ei enää näyttänyt olevan tarpeen. Naisen paniikkitila oli saanut tuon menettämään tajuntansa ja ainoastaan demonin ote kannatteli enää tuota. “Hirviö?” Duke kysyi, vaikkei toinen sitä enää kuullutkaan. “Et ole hirviötä nähnytkään.” Mies virnisti itsekseen, joka kuitenkin laantui hiljalleen pois tämän silmäillessä toisen kasvoja, aivan kuin tuo nukkuisi. Oli selvää että sarvet ja pieni huokuva olemus kuuluivat demonille, mutta samaan aikaan virtasi naisessa ihmisenverta. Tuo ei ollut täysin demoni, muttei täysin ihminenkään… tuo oli puoliksi molempia. Duke tiesi vihaavansa demoneja koko sydämmestään ja oli osittain valmis tappamaan naisen siihen paikkaan, mutta toisaalta hän ei ollut koskaan tavannut puoliveristä. Nainen näytti aivan ihmiseltä, jotka kiinnostivat Dukea suuresti, ainoastaan pienet sarvet rikkoivat tuon inhimillisen kokonaisuuden. Kiehtovaa. Ronskisti mies nosti tajuttoman ja velton naisen olalleen, ei hän osannut olla hienotunteinen ja herrasmies. Duke kääntyi ympäri astellen syvemmälle puiden tiheikköön, aikeena löytää jokin suojaisa uloskäynti pois puistosta ja viedä uusituttavuus asuntoonsa… jos hylättyä tehdasrakennusta pystyi sanomaan asunnoksi. //Lucy voi heräillä siinä matkalla tai perillä ihan miten haluat //
|
|
|
Post by Themily on Feb 7, 2011 18:34:51 GMT 3
''Lucy, älä mene liian kauas!'' Nainen huusi pienen tytön perään, joka juoksi kauempana niityllä. Nainen seurasi tyttöä hymyillen. ''Äiti! Äiti! Katso!'' Vihreät hiukset hulmusivat pienen tytön juoksiessa niityllä äitinsä luo. ''Katso mitä löysin, eivätkö ne ole kauniita?'' tyttö esitteli löytämiään kukkia naiselle hymyillen iloisesti. Nainen nyökkäsi ja otti yhden kukan tytön esittelemästä kimpusta ja laittoi sen tytön hiuksiin. '' Nyt se näyttää vielä kauniimmalta'' nainen hymyili ja pörrötti tytön hiuksia. '' Hirviö!'' Joku huusi kovaa maassa makaavalle itkuiselle tytölle. '' Älä tule lähemmäs hirviö'' joku toinen huusi. '' Mene pois!'' Tyttö tuijotti kauhuissaan ympärillään olevaan porukkaan. '' Mutta en minä...'' tyttö puri huultaan itkien. ''Lucy?! Jättäkää hänet rauhaan'' vanhempi nainen juoksi kauempaa porukan luo ja meni tytön luo nostaen tämän syliinsä ja kantaen pois. '' Mikä hätänä Lucy?'' nainen laski tytön maahaan katsoen tämän päätä kauhuissaan. ''Mistä nämä oikein...?'' nainen tuijotti tyttöä kauhuissaan. ''Äiti... Miksi minä...'' tyttö sopersi. '' Miksi minä olen erilainen kuin muu? Mikä minussa on vialla?'' Nainen katsoi tyttöön halaten tätä. ''Voi Lucy...'' //Joo En keksinyt parempaa kun pölöttää jotain sen menneisyydestä... Se näkee jotai painajaista xD//
|
|
|
Post by Janni on Feb 7, 2011 19:17:41 GMT 3
//Voi poloista ( // Rautainen suurehko ovi narisi ikävästi, sen työntyessä auki. Kuunvalo siivilöityi hämyisesti pilven takaa hiljaiseen tehdassaliin, jossa pölykerrosten alla uinuivat suuret tehdaskoneet. Rakennus oli ollut monia vuosia tyhjillään, oli suorastaan ihme ettei se ollut joutunut vielä purku-uhan alle. Duke roikotti edelleen tajutonta naista olallaan ja paranteli hieman otettaan, ennen kuin työnsi oven kiinni jalallaan, jonka paukahdus jäi hetkeksi kaikumaan saliin. “Tch, kuinka kauan aiot vielä nukkua?” Mies tuhahti toiselle, vaikka tiesi ettei saisi vastausta. Demoni asteli päättäväisesti salin poikki, kompuroimatta lainkaan pimeydessä joka oli laskeutunut oven sulkeuduttua. Tavanomaisesti Duke suuntasi teräksisten rappujen luo jotka johtivat ylös tasanteelle, joka oli miltei salin katorajassa. Tasanteella oli pari ovea ilmeisesti entisiin toimistotiloihin, joista perimmäisen demoni oli valinnut asuinkolokseen. Valkoinen maali oli rapistunut osittain pois puiselta pinnalta ja saranat narisivat miehen avatessa oven. Sisustus ei ollut häävi, se näytti edelleen toimistotilalta työpöytineen ja tyhjine arkistokaappeineen. Mukavuutta edusti ainoastaan nuhjuinen kolmenhengen kangas sohva, joka ilmeisesti oli ollut aikoinaan väriltään tummanmusta, nyt se oli vain kuluneen harmahtava. Demoni ei tosiaan ollut nirso asumisen suhteen, ei hän oikeastaan täällä pahemmin oleskellut, mieluummin hän vaelsi ja tarkkaili ihmisiä. Ovi vedettiin perässä kiinni Duken astellessa huoneen keskelle. Mies silmäili vaihtoehtoja hetken mihin laskisi naisen ja päätti lopulta laskea toisen sohvalle. Hetken tämä vielä katseli “vieraansa” nukkuvia kasvoja ja lopulta tuhahti itsekseen, astellen nyt ainokaisen ikkunan luo josta tapasi katsella ulos.
|
|
|
Post by Themily on Feb 7, 2011 22:54:59 GMT 3
Lucy liikehti hieman levottoman oloisena sohvalla, johon mies oli hänet laskenut. Hän näki unta, painajaista. Hän halusi herätä, mutta painajainen ei tuntunut päästävän irti hänestä. Tämä sama painajainen toistui joka yö. Hän ei saanut siltä rauhaa.
''Äiti! Äiti!'' Nuorehko tyttö juoksi kartanon pihalle. ''Äiti, Missä sinä olet?'' Tyttö pysähtyi ja katseli pihalla ympärilleen. Joka puolella oli hiljaista, hiiren hiljaista. ''Isä! Äiti'' Tyttö jatkoi huutoa, mutta turhaan. Hän juoksi kartanon ovelle. Tyttö pysähtyi ovelle ja epäröi hetken tarttua oven kahvaan. Ovi oli auki, se näytti murretulta. Hetken epäröityään tyttö aukaisi oven ja astui hiljaa sisälle kävellen olohuoneeseen. Hän tuijotti kauhuissaan ympärilleen. Kaikki paikat olivat ihan sekoitettu ja tavaroita oli ympäriinsä. ''Äiti! Isä!'' Lucy huusi ja käveli yläkertaan, mutta ei löytänyt sieltäkään ketään. Lopulta hän palasi takaisin pihalleja käveli pihan toisella olevalle vajalle. Tyttö aukaisi oven hiljaa. Tytön silmät levisivät kauhusta ja hän perääntyi nopeasti kompastuen takanaan olevaan kiveen ja lennähti selälleen maahan. Tyttö tuijotti kauhuissaan eteensä kompuroiden ylös ja lähtien juoksemaan pois niin lujaa kuin pääsi kyynelten valuessa hänen poskiaan pitkin. Minun täytyy päästä, minun täytyy päästä pois...
Lucy alkoi liikkua hieman enemmän levottomasti sohvalla ja yhtäkkiä hän lähes pompahti pystyyn. Hän istui sohvalla hengittäen raskaasti tuijottaen eteensä kauhistuneena. Vasta hetken päästä nainen havahtui ja muisti aiemmat tapahtumat. Missä minä olen? Nainen tuijotti kauhuissaan ympärilleen. Hän huomasi miehen ikkunan luona ja jäi tuijottamaan tätä. '' Mitä haluat minusta?'' nainen kysyi hiljaa.
|
|
|
Post by Janni on Feb 7, 2011 23:19:15 GMT 3
Naisen liikehdinnästä syntyvä kahina tavoitti hyvin nopeasti Duken herkät korvat. Mies katsahti toisen suuntaan, mutta tuo vaikutti edelleen tajuttomalta tai luultavasti tässä vaiheessa se oli jo muuttunut uneksi. Demonin katse ei kääntynyt takaisin hämärälle maisemalle, vaan pysyi levottomassa naisessa. Pahaa unta? Hän ei ollut koskaan nähnyt pahaa unta, kenties vain ihmiset pystyivät tuottamaan sellaisia kuvia mielessään. Toisessa siis oli enimmäkseen inhimillisiä piirteitä.
Duke oli meinannut kyllästyä odottelemaan naisen heräämistä, mutta lopulta tuo lähes ponnahti pystyyn. Mies pysytteli hiljaa antaen naisen löytää hänet katseellaan ja kuuli pian kysymyksen jota hän oli osannut odottaa. “Mitäkö haluan sinusta?” Demoni toisti pienesti hymähtäen ja lakkasi nojaamasta ikkunanpuitetta. “On monia asioita joita voisin sinusta haluta, mutta näin rehellisesti sanottuna… en tiedä.” Duke kertoi sekavan vastauksensa naisen kysymykseen, ottaen samalla hitaita askelia tuota kohti kädet rennosti lanteilla. “Mutta voin aina ottaa asiasta selvää.” Mies jatkoi, päästyään sohvan vierelle, katsellen samalla keltaisilla silmillään naista alas, pienen virneenkin pystyi erottamaan tämän huulilta.
|
|
|
Post by Themily on Feb 8, 2011 12:51:52 GMT 3
Lucy tuijotti mieheen herkeämättä. Hän ei halunnut irroittaa katsettaan toisesta, hän halusi nähdä miehen jokaisen liikkeen, koska pelkäsi, että jos hän herpaannuttaisi katseensa toisesta, tämä tekisi jotain. Nainen hymähti miehen vastaukselle. Siitä ei saanut mitään selvää. Leikkikö toinen vain hänellä, ja sitten tappaisi. Nainen puraisi huultaan. Hänen katseensa herpaantui hetkeksi miehestä, mutta palasi äkkiä seuraamaan tätä tämän alkaessa hitaasti lähestymään häntä. Lucy tuijotti miestä jännittyneenä. Mitä nyt? Mitä tuo nyt aikoi? Nainen puristi kättään nyrkkiin hermostuksissaan. Hän ei pitänyt toisen lähestymisestä ollenkaan, ei sitten yhtään, häntä alkoi ahdistaa ja sydän tuntui hyppivän kurkussa. ''Älä tule lähemmäs'' Samassa mies seisoi jo hänen edessään katsoen häneen keltaisilla silmillään. Nainen tuijotti häntä takaisin epätavallisen sinisillä silmillään. Hänen silmiensä väri meni jokseenkin jäänsinisen puolelle. Lisäksi hänellä oli vasemman silmän ylä- ja alapuolella mustia kuvioita. Nainen puri huultaan ja poskeaan hermostuneena. Se oli hänelle kuin huono tapa. Nainen tunsi poskessaan pienen kivun, johtuen pienestä verisestä jäljestä hänen poskessaan, jonka hän oli saanut miehen kynsistä. Hetken tuijotettuaan miestä suoraan silmiin, hän käänsi katseensa pois. '' Miksi et vain tapa minua?'' nainen sanoi hiljaa. '' Minä näin mitä sinä teit?'' // Ei haittaa Katotaan jos tuo Lucykin pääsisi tuosta hermoilustaan yli. Ku se on vähän tommonen hermoheikko //
|
|
|
Post by Janni on Feb 8, 2011 18:13:25 GMT 3
//Okei ^u^//
Naisen käsky oli mennyt ohi Duken korvien, ei hän kieltoja kuuntelisi, ei varsinkaan tältä puoliveriseltä. Miehen katse oli uppoutunut toisen sinisiin silmiin, pelko ja hermostuneisuus suorastaan paistoivat niistä kirkkaasti. Eikö naisessa tosiaan ollut muuta demonillista kuin nuo pienet sarvet? Kuviot silmän reunoilla olisi voinut laskea tatuoinniksi. Pian nainen katkaisi näiden katsekontaktin, joka sai Duken havahtumaan takasin ajatuksistaan. Toinen esitti kysymyksen ja myönsi vielä perään nähneensä mitä mies oli oikein tehnyt. “Jos haluaisin tappaa sinut, olisit kuollut jo aikaa sitten.” Demoni totesi, kumartuen samalla naisen silmien tasolle. “Mutta jos osoittaudut tylsäksi, teen sen kyllä ilomielin.” Mies jatkoi, puhuen tahallaan hämmentävästi ja kertomatta tarkalleen mitä tarkoitti. Demonin häntä heilui puolelta toiselle kuin innokkaalla koiralla. Duke pysytteli edelleen kumarruksessa naisen edessä hyvin lähellä, sillä oli huomannut ettei toinen tuntunut pitävän hänen läheisyydestään… no, kukapa nyt olisi pitänyt kun kyseessä oli demoni?
|
|