Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 18, 2011 20:16:23 GMT 3
Kuullessaan Angelon sanovan jotain, Ion käänsi katseensa takassa räiskyvästä tulesta suteen ja huokaisi syvään nähdessään toisen nyhjöttävän nojatuolissaan aivan takan vieressä. Et voi olla tosissasi. ”Voit mennä nukkumaan sänkyynkin jos tahdot”, mies tuumasi nousten samalla seisomaan. Haltian katse oli kiinnittynyt tiukasti takassa tanssivaan tuleen. Se toi hänelle muistoja mieleen. Muistoja jotka hän olisi tahtonut unohtaa jo aikoja sitten, muttei vain voinut tehdä niin yksinkertaisesti. Ion hätkähti tajutessaan että oli jälleen hukkunut ajatustensa virtaan ja kääntyi pian katsomaan jälleen Angeloa, ”Tuskin saan itse nukuttua tänä yönä, joten voit itse vallata sängyn tällä kertaa”, Ion sanoi hymyillen ja osoitti sänkyä ihmissudelle. ”Ja se oli käsky”, mies lisäsi vielä nopeasti ja naurahti.
Ion oli tarkoittanut mitä oli sanonut aikaisemmin. Häntä ei todellakaan väsyttänyt. Hän muisti epäonnistumisen katkeran maun, ja se oli yksi niistä monista seikoista jotka pitäisivät herraa valveilla tämänkin yön. Mies asteli takan toisella puolella olevaan nojatuoliin, jota Angelo ei ollut siirtänyt, ja rojahti siihen hyvin laiskanoloisesti istumaan. Ion nojasi toiseen käteensä ja tuijotti liekkejä lasittuneella katseella.
Viimein koitti aamu. Auringonvalo alkoi tunkeutua ikkunaa peittävien verhojen reunojen lävitse huoneeseen. Takassa loistivat tuolloin enää punaisena hehkuvat tulikuumat kekäleet; niitä ei tosin erottanut enää selvästi päivänvalossa. Ion liikautti silmiään ensimmäisen kerran yön jälkeen ja katsoi valonsäteissä leijuvia pölyhiukkasia. Haltia siirsi katseensa jälleen takkaan ja poimi takasta tulikuuman kekäleen käteensä. Se ei polttanut miestä ollenkaan hänen sisällään elävän demonin takia. Haltia pyöritteli sitä kädessään ja tutkaili sen punaisena hehkuvia kohtia. Vain musta vana jäi kekäleestä Ionin käteen jäljeksi, mutta se ei miestä haitannut. Haltia nousi tuolistaan ja heitteli kekälettä kädessään ja puristi sen sitten nyrkkiinsä, jolloin hän tunsi pientä mitätöntä kihelmöintiä kämmenessään. Ion ei ehtinyt ottaa kuin yhden askeleen ja kumosi itsensä naamalleen maahan. Hänen jalkansa oli jäänyt maton reunan alle ja se oli saanut hieman tokkurassa olevan miehen horjahtamaan pahemman kerran. Mies valitti hetken haltioitten kielellä salatakseen sanomansa ja hieroi sitten päätään nolostuneena, katse tiukasti maassa pysyen.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 18, 2011 22:22:21 GMT 3
Angelo nousi nojatuolista ja raahautui sängyn luokse jättäen viitan lojumaan nojatuoliin. Sängyn luona hän nojasi käpälällään sänkyyn, se upposi patjaan hiukann rannetta syvemmälle. Angelo kohottautui sängyltä ja kohautti hartioitaan nousi sängylle. Sänky tuntui mukavan pehmeältä vasten hänen kovaan alustaan tottunutta kehoa vasten. Päästyään kokonaan sängylle hän päätti vakaasti olla menemättä peiton alle, sen sijaan hän käpertyi päiväpeitonpäälle, jalkopäähän sille puolelle sänkyä, missä oli seinässä melko lähellä ikkuna. Päästyään mukavaan asentoon hän oli pian nukahtanut.
Angelolla oli koko yön ajan sama painajainen, jonka seurauksena hän "juoksi" jonkin verran sängyllä silti liikkumatta mihinkään. Unessa kapteeni oli löytänyt hänet ja jahtasi häntä nyt ympäri kaupunkia.
Angelo heräsi äkilliseen tömähdykseen, mikä sai hänet tipahtamaan sängyn reunalta. Hän parahti pudotessaan (taas) kuonolleen, kuitenkin hänen onnistui sännättä ikkunall ja syöksyä siitä kirkkaaseen aamu aurinkoon alemman kerroksen katolle. Päästyään katolle hän painautui vasten kylmää seinää. Miksi siellä on niin hiljaista? (Angelo oli yhä melko unessa.)
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 18, 2011 23:01:03 GMT 3
Haltia nosti katseensa maasta ja toi nyrkkiin puristamansa käden lähemmäs itseään. Mies avasi sen ja huomasi siihen puristamansa - hetki sitten vielä kauniisti hehkuvan - kekäleen murentuneen tuhannen palasiksi. Ion katsoi mustaa hiilen jättämää jälkeä kämmenessään harmistuneena ja löi muutaman kerran käsiään yhteen jotta musta jälki katoaisi hänen kädestään. Ion hivuttautui hitaasti polvilleen ja katsoi sängyn suuntaan josta oli kuullut hetki sitten tömähdyksen. ”Angelo?” Ion kysyi itseltään ja nousi seisomaan huomatessaan ettei sutta näkynyt mailla eikä halmeilla.
Mies asteli sängyn luokse ja heitti päiväpeiton sivuun ja nosti sen alla olevaa peittoa hieman nähdäkseen olisiko Angelo piiloutunut sen alle. Ion tarkisti myös tyynyjen alustat – ihan vain varmuuden vuoksi. Seuraavaksi haltia asteli nojatuolille ja katsoi suden siihen jättämän viitan alle. Samalla hän huomasi halkeilevien paperinreunojen pilkottavan viitan alta, eikä mies uteliaisuuttaan voinut pitää näppejään niistä erossa. Se hölmö… Haltia naureskeli itsekseen ja asetteli viitan takaisin niin kuin se oli tuolilla ollutkin. Miestä ei haitannut vaikka osa hänen isänsä vanhoista kartoista olivatkin nyt Angelon hallussa – susi sai pitää ne, kerran oli ne häneltä tohtinut vohkia. Rohkeaa.
Viimein Ion huomasi huoneen avoimen ikkunan ja asteli nyt sen luokse ja tunki itsensä puoliksi siitä ulos. Samassa miehen silmät erottivat Angelon vain hieman kauempaa seinää vasten painautuneena. ”Mitä ihmettä teet siellä?!” Ion parahti huvittuneena ja pidätteli nauruaan, ”Tule takaisin sisään sieltä”, mies jatkoi ja vetäytyi ikkunasta takaisin sisälle myhäillen samalla itsekseen. Mies jatkoi matkaansa sängylle ja siisti sen takaisin siihen kuntoon, missä se oli ollut vielä edellisenä iltana. Ion venytti itsensä täyteen mittaansa ja haukotteli samalla makeasti. Haltia istahti takaisin nojatuoliinsa jolla oli yönsä viettänyt, vilkaisi nopeasti ikkunalle joko Angelo olisi palaamassa takaisin sisälle ja poimi uuden hehkuvan kekäleen käteensä takasta ja jatkoi mietteliäänä sen pyörittämistä kädessään.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 19, 2011 1:30:15 GMT 3
Angelo nojasi vielä hetken seinään antaen hengityksensä tasaantua sen jälkeen, kun Ion oli säikäyttänyt hänet työntymällä ikkunasta. Saatuaan hengityksensä tasoittumaan Angelo lähestyi ikkunaa yhä epävarmana. Kurkistettuaan varovasti sisään hän hylkäsi kylmät kattotiilet ja astui sisään, missä Ion oli jo palannut takan luokse.
Istuttuaan vapaaseen nojatuoliin viitan viereen Angelo, että hänen takalistonsa oli kipeytynyt ikävästi edellisen päivän ratsastuksesta. Hän kiinnitti myös huomionsa hiileen, jota Ion pyöritteli kädessään. "Tuota noin. Saanen kysyä, mitä tänään on vuorossa?" Angelo kysäisi.
Pian ovelta kuului koputus, joka sai Angelon pikaisesti vajoamaan tuoliin piiloittaen itsensä, mikäli jokun tulisi ovesta. "Tarvitsevatko herrat jotain?" kuului Nuoren naisen ääni oven takaa.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 19, 2011 2:04:00 GMT 3
Pian Angelon kysymyksen jälkeen oveen koputettiin. Koputus sai Ionin hätkähtämään ja mies tipautti kekäleen kädestään päistikkaa puiselle lattialle. Kekäle ei kauaa lattialla ehtinyt olla, kun Ion poimi sen näppiensä väliin ja viskasi takaisin takkaan muiden lämpiminä hehkuvien hiilien joukkoon. ”No, miten on, haluatko jotain? Voit pyytää neidiltä mitä ikinä hyvänsä haluatkin”, Ion iski Angelolle silmäänsä ja katsoi avoimesta ikkunasta kadulle jolla vilisi ihmisiä – niin köyhän kuin rikkaankin oloisia. Haltia odotti hetken jos Angelo vaikka sanoisi haluavansa jotain ja asteli sitten ovelle ja raotti sitä, kertoi palvelusneidille haluamansa, jonka jälkeen hän taas sulki oven.
Mies pysyi tovin hiljaa, kunnes näytti muistavan jotain ja alkoi laskea jotain sormillaan. Tarkalleen ottaen haltia laski päiviä, joina tämä pieni toimenpide pitäisi saada tehtyä – varastaa typerä taulu nimittäin ja tappaa sen entinen omistaja. Paikalliset eivät varmaankaan pitäisi, jos Ion tappaisi heidän ainoan hallitsevan kreivinsä, mitä alue päällään kantoi. Jokatapauksessa Helmen isäntä ei ollut jättänyt haltialle kovin paljoa vaihtoehtoja, sillä pelkän taulun anastaminen olisi turhan varomaton toimi. Lisäksi jos joku saisi hänet kiinni itseteossa, hänen olisi uhrattava joko oma henkensä tai taulu, rahat ja henkensä. Sitä Ion ei ollut aikaisemmin ajatellut. Aika oli kuitenkin rajallinen ja mies todella tahtoi ne rahat. Mitä pikemmin hän saisi tämän pois päiväjärjestyksestä, sen parempi.
Haltia näytti jälleen muistavansa seuralaisensa ja kääntyi katsomaan Angeloa. ”Luulempa että lähdemme etsimään tätä arvoisaa kreiviämme ja tutustumme ehkä hiukkasen verran hänen päiväjärjestykseensä” haltia sanoi viekkaasti ja vetäisi valkeat hansikkaat taskuistaan ja asetteli niitä käsiinsä. ”Tietenkin, jos haluat, voit jäädä tännekin – valinta on sinun ystäväiseni, en mielelläni pakottaisi sinua mihinkään” Ion jatkoi saadessaan hansikkaat käteensä. Ion oli juuri vetämässä ikkunaa takaisin kiinni, kun oveen jälleen koputettiin. Kukapas muukaan kuin samainen palvelusneito toi sieltä kaiken, minkä kaksikko olikin pyytänyt – haltia sai pyytämänsä teen ja oli siitä hyvin kiitollinen. Ion otti siemauksen hieman kulahtaneesta juoma-astiastaan ja asettui sitten kuppi kädessään istumaan läheiselle nojatuolille ja näytti siltä kuin hän olisi kerrankin näyttänyt nauttivan olostaan. Pian hän katsahti kuitenkin ohimennen Angeloa. ”Joko olet päättänyt tuletko mukaani?” hän kysyi arvioiva sävy äänessään.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 21, 2011 15:56:34 GMT 3
Angelo sitoi pikaisesti viitan harteilleen ja piilotti kehonsa sen syövereihin ja päänsä hupulla. Ionin rohkaisemana hän käveli ovelle, kynsien napseen saattamana puulattialla. Avattuaan ovea hiukan Angelo päätti vasta mitä ottaisi. Hän pyysi palan leipää ja vettä, kun oli sanonut, että Ionkin mitä luultavimmin ottaisi jotain hän laittoi ovea kiinni ja siirtyi takan eteen istuskelemaan.
Ionin antaessa Angelolle vaihtoehdot hän jäi miettimään, mitä tekisi samalla katse yhä takan kekäleissä. Juuri, kun hän aikoi vastata. Palvelustyttö palasi mukanaan tarjotin, jolla oli teekannu, kaksi mukia, vesikannu ja ilmiselvästi vastapaistettu kokonainen patonki ja lisukkeita. Tyttö jätti tarjottimen huoneen pöydälle ja poistui. Angelo kotti tytön täyttämän vesi mukillisen ja tyytyi laittamaan kpatongille vain jonkin verran voita. Istuttuaan nojatuoliin syömään ruhtinaallista aamiaistaan. Hän vastasi samalla Ionille jäävänsä majataloon vedoten vartija kapteeniin, vaikka ei todellisuudessa aikonutkaan jäädä majataloon.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 21, 2011 17:10:02 GMT 3
Ion katsoi teekuppinsa takaa hämmentyneenä Angeloa. Patonkia ja vettä. Eikö susi ollut todellakaan keksinyt mitään muuta pyydettäväksi. Haltia laski kupin kädestään hetkeksi sille kuuluvalle lautaselle ja katsoi Angeloa toruvasti kulmiensa alta. ”Olisit pyytänyt neidolta edes jotain ravitsevampaa. Noilla eväillä ei pitkälle pötkitä.” Mies sanoi ankarasti mutta hyväksyi lopulta seuralaisensa päätöksen. Ehkä kyseessä olikin pelkästään tottumus, ehkei susi uskaltanut pyytää mitään kalliinpaa itselleen. Tästä eteenpäin Ion pitäisi tarkasti silmällä Angelon ruokatottumuksia. Susipojan ruokavalioon tulisi nyt muutos!
Seuraavaksi ihmissusi uskalsi väittää jäävänsä majataloon. Ion näki kuitenkin ihmissuden sanojen lävitse ja naurahti vain toiselle ystävälliseen sävyyn. ”Se kapteeni nappaisi sinut ennemminkin täältä, kuin minun seurastani.” Mies sanoi nostaessaan jälleen teekuppiaan juodakseen sen tyhjäksi. Tuon jälkeen mies asetti kupin takaisin tarjottimelle ja lähti astelemaan kohti huoneen ovea samalla asetellessaan mustaa viittaansa ylleen. Hän oli valmis. Mutta entä Angelo.
”Ehkä sinun kannattaisi jättää ne kartat tänne huoneeseen siksi aikaa kun olemme poissa.” Ion tuumasi ja iski silmää ja hymyili sudelle viekkaasti. Eihän hän vieläkään vihainen mokomasta ollut, kunhan päätti tehdä vain hieman kiusaa toiselle. Haltia oli mennyt jo huoneen ovesta ulos kun hän kääntyi vielä ympäri ja katsoi huoneen avonaiseksi jättämäänsä ovea. ”Pidä kiirettä .. odotan sinua alhaalla.” Ion kääntyi myhäillen kannoillaan ja jatkoi matkaansa kohti portaita. Pian mies saavuttikin majatalon alakerran ja asteli suoraapäätä ulos johtavasti ovesta majatalon edustalle. Majatalon edustalla vilisi ihmisiä kuin muurahaisia keossa. Samassa Ionin näkevä silmä erotti vain hieman kauempana kulkevat hevosten vetämät vaunut. Vaunujen ikkunat oli peitetty verhoilla, mutta haltia oli täydellisen varma kuka kärryissä piilotteli. Kyllä. Juuri heidän kaipaamansa kreivi.
Ion tarttui ensimmäistä ihmistä kädestä joka sattui hänen ohitseen kävelemään ja varmisti vielä olevansa oikeassa. ”Kreivi kulkee pitkin päivää vaunuissaan ympäri kaupunkia. ” Ohikulkija sanoi ja Ion heitti toiselle muutaman roposen vaivanpalkaksi ja istahti sitten majatalon portaille odottamaan Angeloa.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 21, 2011 18:56:14 GMT 3
Angelo oli jo avaamassa suutaan sanoakseen Ionille vastaan, mutta ei saanut edes suutaan auki, vaan tyytyi pelkästään ylitsepursuavan kiinnostuneena maton koristekuviointia. Hän oli kuitenkin samaa mieltä siinä, mitä Ion sanoi kapteenista, joten hänen tuskin auttaisi muu, kuin lähteä Ionin mukaan. Ionin valmistautuessa lähtemään hän nousi itsekin ja asetti hupun paremmin päähänsä ja päätti päättää aamiaisensa samalla, kun he kulkisivat kaupungilla.
Kun Ion mainitsi Angelon kähveltämät kartat hän jähmettyi paikoilleen kesken puraisun ja vajosi alakuloonsa, myös korvat olisivat vajonneet, ellei viitan huppu olisi jo painanut niitä alas. Angelo sai jälleen kerran yllättyä, kun mitään vihan purkausta ei tullut. Ionin kadottua huoneesta hän käveli pöydän luokse, joi kuppinsa tyhjäksi ja asetti sen tarjottimelle. Kartatkin hän jätti pöydälle tarjottimen viereen, jonka jälkeen poistui huoneesta.
Alakerta oli vielä hiljainen, mutta oli siellä siltikin jo joitakin asiakkaita. Angelo yritti löytää Ionia katseellaan, mutta ei nähnyt tätä, joten päätti yrittää häipyä paikalta. Hän käveli nopeasti ovelle, jonka avasi ja sokeutui hetkellisesti, sillä kirkas aamuaurinko paistoi suoraan Angelon hämärään tottuneisiin silmiin. Tietenkään hän ei tajunnut pysähtyä vaan astui viitan helman päällä ja tippui rappusten alapäähän, onneksi rappuja oli vain kaksi. Osuessaan kiviseen katuun hän parahti, mutta oli onnistunut ilmassa kierähtämään selälleen. Avatessaan silmänsä hän huomasi, että Ion oli aivan hänen edessään. "Hei." Angelo sanoi heilautellen häntäänsä tässä hiukan koiramaisessa asennossaan, sillä henen kätensä olivat koukussa rinnan päällä ja jalat hiukan koukussa jonkin verran kadusta irti.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 21, 2011 19:59:06 GMT 3
Ion säpsähti pystyyn portailta kun Angelo vyöryi ryminällä portaat alas. Haltia oli vähällä jäädä suden alle, mutta onnekseen onnistui kuitenkin väistämään toisen alta pois ajoissa. ”Oletko kunnossa?” Ion kysyi nauraen ja asteli suden vierelle auttaakseen toisen ylös maasta tarjoten tuolle kättään avuksi. Mies nosti katsettaan hetkeksi ja katsahti olivatko vaunut jo kerenneet karata hänen näköpiiristään. Eivät vielä – mutta pian kyllä, jos he eivät pitäisi kiirettä.
Angelon noustua ylös, Ion otti muutaman askeleen oikealle ja kurkotti itsensä varpailleen nähdäkseen mihin suuntaan vaunut ajoivat osatakseen suunnistaa niiden perässä ainakin hetken, kun ne katoaisivat hänen silmistään. Mies tuumi hakisiko vielä hevosensa tallista, mutta se taisi olla liian rohkeaa ja aikaa vievää touhua. Hevonen joka seurasi itse maaherran vaunuja saattaisi olla epäilyttävä – ehkä heidän oli siis parempi soluttautua ihmispaljouden sekaan, näin he välttäisivät turhan huomion.
Mies silmäili hetken ympärilleen ja tarkisti että oli varmasti ottanut kaikki aseensa matkaan. Jos vaikka niille sattuisi löytymään jotain käyttöä myöhemmin. ”Toivottavasti olet nopea kintuistasi.” Haltia sanoi ja tarttui Angeloa toisesta käpälästä kiinni ja lähti yllättäen juoksemaan – minkäpä muunkaan kuin vaunujen perään jotka olivat kääntyneet pois päätieltä hetki sitten. Mies ei voisi jäädä kyselemään jokaiselta vastaantulijalta mihin suuntaan kärryt olivat menneet, koska se jos mikä alkaisi vaikuttaa turhanki epäilyttävältä. Oli silkkaa onnea että vaunut olivat kulkeneet juuri tuolloin majatalon ohitse, niitä ei sopinut kadottaa nyt.
Hetken juoksemisen jälkeen haltia pysähtyi kohtaan, josta vaunut olivat kääntyneet. Hänen olisi melkein mieli tehnyt kääntyä takaisin ja hakea Requmir. Ion painoi kätensä polviaan vasten ja hengitti syvään muutaman kerran ja katsoi nyt ihmisten täyttämää katua tarkemmin. Hän erotti kreivin vaunujen pysähtyneen erään rakennuksen luokse - onnen sekaisena haltian naamalle vierähti melkoinen virne. Ion kääntyi katsomaan Angeloa ja osoitti varovasti vaunuja. ”Seuraamme tuota hevosvaunua. Älä kadota sitä silmistäsi.” Sanojensa päätteeksi haltia taputti Angeloa muutaman kerran päähän ja hymyili sitten ystävällistä hymyään toiselle.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 22, 2011 15:56:39 GMT 3
"Ei tässä mitään. Herra Ion voi jatkaa rauhassa puuhiaan." Angelo vastasi yrittäen olla samalla välittämättä takaraivossaan tykyttävästä kivusta. Noustuaan Ionin avustuksella ylös häntä huimasi hetken, joten hän sulki silmänsä, mutta se vain pahensi tilannetta, joten hän päätti olla vain näyttämättä mitään tästä Ionille. Kun Ion yllättäen lähti vetämään Angeloa katu pitkin, hän oli vähällä kaatua, mutta onnistui pysymään pystyssä ja nappaamaan patonkinsa, joka oli tippunut hänen otteestaan.
Ionin pysähtyessä Angelo vajosi polvilleen ja piteli päätää, sillä hänestä tuntui, että se halkeaisi. Pystyessään jälleen nousemaan hän huomasi Ionin osoittavan eräitä vaunuja. Angelo suoristi jalkojaan nähdäkseen paremmin, mitä Ion osoitti. Hän sai päänsä miltein Ionin pään korkeudelle ja huomasi nyt, että vaunut olivat selvästikkin jonkun varakkaan. Miksi juuri tuo kiinnostaa Ion herraa? Vilkaistessaan vastaantulijoita Angelo tajusi äkisti, että hänen tassunsa näkyivät selvästi viitan alta. Hän vajosi äkkiä takaisin normaaliin korkeuteensa ja toivoi, ettei yksikään vartija ollut huomannut mitään. Lähtiessään etenemään kohti vaunuja odottamatta, että Ion antaisi mitään merkkiä, hän paneutui jälleen syömään aamupalaansa.
Vaikka oli vielä aikainen aamu, katu oli jo täynnä hulinaa. Kauppiaat olivat avanneet puotinsa ja ihmiset suorittivat kuka mitäkin tehtävää, sen seurauksena katu oli melkoisen tungoksen vallassa, eikä Angelo nähnyt sen läpi missä Ion oli ja hän joutui myös hidastamaan kävelyään.
Angelo oli jo miltein vaunujen kohdalla, kun joku yllättäen tarttui häntä niskavilloista ja veti hänet vireiselle kujalle. Hänet paiskattiin päin seinää ja käsi, joka oli äsken ollut niskassa oli nyt kurkulla. "Älä kuvittelekkaan, että voisit pakoilla velkojasi ikuisesti. Angelo. Vai pitäisikö sanoa Jean di Chimic." Smaug sylkäisi viimeiset sanat suustaan samalla, kun alkoi nostaa Angeloa ilmaan tämän kurkusta. Angelo tiputti leipänsä ja tarttui käpälillään kurkkuaan pitelevään käteen ja yritti potkia Smaugia, mutta tämä ei ollut huomaavinaankaan. "Älä huoli en minä sinua tapa. Ainakaan vielä." Tämän sanottuaan Smaug käveli viemäri aukon luokse ja tiputti Angelon siitä saapuen pian itsekin perässä.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 22, 2011 16:48:46 GMT 3
Ion pälyili paikoillaan hetken ympärilleen ja yritti etsiä jotain mielenkiintoista. Ihmiset vaikuttivat nyrpeiltä ja kojut, joita oli pystytetty kadun varrelle olivat niin suuren tungoksen vallassa, ettei haltialla ollut mitään aikomustakaan yrittää rynniä niiden äärelle. Pian hän huomasi Angelon lähtevän astelemaan vaunuja kohti ja lähti itse seuraamaan toista perässä hieman hölmistyneenä. Hän oli yllättynyt suden oma-aloitteisuuteen.
Käveltyään aikansa, Ion alkoi jättäytyä Angelosta kokoajan vain jälkeen. Ihmiset kiilasivat häntä toisinaan taaksepäin tai tarttuivat vain hihasta yrittäen myydä hänelle jonkinsortin rihkamaa. Syynä tähän oli, että Ion sattui näyttämään keskivertoa rikkaammalta muun väkijoukon seassa. Se sai haltian huokaisemaan ja kohauttamaan olkiaan. Pian hän huomasi ettei nähnytkään enää Angeloa. ”Angelo?!” Haltia sanoi nyt äänen ja kääntyili nähdäkseen ympärilleen. Mihin helvettiin se poika ehti jo kadota? Ion kysyi itseltään ja läimäisi itseään päähän turhautuneena tyhmyyteensä. Eikai hänen auttanut kuin etsiä toinen käsiinsä. Ties vaikka toinen joutuisi pulaan sen kapteeninsa kanssa.
Käveltyään erittäin hitaasti aikansa, Ion oli melkein jo saavuttanut kreivin vaunut. Hän pysähtyi hetkeksi katsomaan vaunujen kultaisena hohtavia reunuksia mutta alkoi lopulta etsimään jälleen Angeloa. ”Anteeksi, mutta olisitteko sattunut näkemään ystävääni? Hänellä on haalistunut viitta yllään ja huppu kasvoillaan.” Ion päätti kysäistä erään kojun omistajalta joka näytti juuri siltä, ettei kertoisi mitään, ellei saisi hieman hynttyä siitä hyvästä että avaisi suunsa. Kojun omistaja hieroi näppejään yhteen. ”Saatanpa tietääkin.” Hän tuumasi ovelasti virnistäen, jonka jälkeen Ion pamautti muutaman lantin toisen pöydälle ärtyneen näköisenä ja katsoi vihaisesti myyjää kulmiensa alta. ”Näin jonkun herran vievän vastaavan näköisen henkilön tuohon suuntaan. Ehdottaisin että etsisit sieltä.” Myyjä jatkoi virnistäen edelleen ovelasti joka sai Ionin vain entistä raivopäisemmäksi. ”Katsokin jos valehtelet.” Haltia vain tuumasi ja kääntyi kannoillaan kävelläkseen suuntaan johon myyjä oli osoittanut.
Kujalla ei ollut ketään, joka sai Ionin epäilemään myyjän sanoja. Mies huhuili muutaman kerran melko hiljaisella ja varovaisella äänellä Angeloa. Haltia meinasi jo kääntyi takaisin kun huomasi Angelon puoliksi syödyn patongin maassa ja kiirehti sen luokse. Se ei voinut olla lojunut siinä kovin kauaa vielä. Samassa Ion huomasi myös hieman kauempana avoimen viemärin joka vaikutti hyvin epäilyttävältä. Onko tämä jokin vitsi? Ion mietti epäröidessään kävelisikö suoraapäätä johonkin ansaan. Mies lähti kuitenkin astelemaan kohti viemäriä ja kumartui lopulta sen suuaukolle, muttei nähnyt mitään. Pian hän tunki päänsä aukosta sisään. Näky oli mitä hölmöin mutta se kannatti – haltia nimittäin huomasi susipojan ja jonkun toisen henkilön hätistelemässä Angeloa. Haltia laskeutui nyt itsekin viemärin puolelle ja asetti kädet puuskaan. ”Mikähän mahtanee olla syynne hätistellä seuralaistani noin arvon herra?” Ion kysäisi erittäin säyseästi tuntemattomalta mieheltä.
|
|
|
Post by grishmak on Jan 22, 2011 19:33:47 GMT 3
Smaug käveli Angelon luokse, joka ei ollut vielä päässyt edes ylös tiputuksen jäljiltä ja kaivoi köyden ja narua takkinsa sisästä. Samalla, kun Smaug sitoi Angelon käsiä tämän selän taakse hän mainitsi tälle ettei ollut unohtanut millainen Angelo on. "Älä luulekkaan, että olisin unohtanut sinun pikku kykysi." Smaug virnisti Angelolle pahaenteisesti samalla, kun vielä sitoi tämän kuonon kiinni. Kun Ion pudottaitui viemäriin ja avasi keskustelun, Smaug sysäsi Angelon sivuun. "Jaa. Tämänkö sinä tällä kertaa ajattelit yrittää hurmata ja sitten ryöstää." Smaug osoitti ensinmäiset sanansa Angelolle. "Minun asianihan eivät kuulu tuollaiselle ylimieliselle haltijalle. Pedro vie tuo kapinen piski muualle!" Pedro, joka oli verhoutunut täysin mustiin vaatteisiin ilmestyi Ngelon taakse ja lähti raahaamaan tätä pois yhtä lukuisista käytävistä. Kuitenkin ennen, kuin pedro ehti viedä Angeloa muualle tämä potkaisi lattialla olevaa vettä Smaugin kasvoille. "Vitun piski!" Smaug karjaisi pyyhkäisten vedet kasvoiltaan, paljastaen, että hänen kasvojaan peitti paksu meikki kerros, jonka alla oli suomujen peittämä iho. "Älä kuule sitten luulekkaan, että sinusta olisi minulle vastusta, sillä minun suomujen läpi ei niinvain päästäkkään." Smaug leveili Ionille samalla vetäen takkinsa alta kaksi metrin mittaista miekkaa. Miekat olisivat olleet ihmiselle liian isoja, mutta Smaugin kaksimetrisen ruhon kanssa ne olivat kutakuinkin sopivat. Lisäksi Ionille kävisi pian melko selväksi, että Smaugilla on suvussaan lohikäärme, sillä tällä oli vielä takkinsa alla siivet, joissa terävät kärjet.
Kun Pedro oli saanut Raahattua Angelo jonkin matkaa hän otti vyöltään miekan ja pakotti sen avulla Angelon kävelemään edeltään, eikä Angelo tietenkään voinut tehdä muutakaan. "Enpä olisi uskonut sinusta Jean, että olisit tullut takaisin Smaugin armoille. Äläkä ole kovin toiveikas sen haltijasi suhteen, sillä Smaug tuskin sällii tämän selvitä hengissä." Pian Pedro ohjasi Angelon eräästä ovesta ja he olivatkin Angelolle jo tutussa kellarissa, jossa Pedro sitoi tämän kiinni erääseen seinässä olevaan renkaaseen ja istui itse pöydän ääreen tyhjentämään olut tynnyriä maltilliseen tahtiin.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 22, 2011 20:25:23 GMT 3
Vai ylimielinen haltia. Ion ajatteli naurahtaessaan Smaugin sanoille ja mietti samalla mitä Angelon päässä mahtoi liikkua kun häntä oli kerrankin kutsuttu haltiaksi. ”Vannon että tulet katumaan tuota vielä.” Mies sanoi ovela virne kasvoillaan. Kun pimeyden seasta saapunut mustapukuinen mies lähti raahaamaan Angeloa muualle, Ionin teki mieli parahtaa. Nyt hän ei ainakaan ennättäisi ajoissa kreivin vaunuille ellei jättäisi Angeloa oman onnensa nojaan. Niin haltia ei kuitenkaan tekisi. Hän ei lähtisi minnekään ilman susipoikaa.
Kun Smaug veti miekkansa esiin, Ion otti muutaman askeleen perääntyvästi taaksepäin. Tästä ei selvästi selvitä puhumalla. Haltia vetäisi ilmasta kobrapäisen kävelykeppinsä ja nojasi siihen tyynesti. Oikeasti miestä hieman karmi Smaugin lohikäärmemäinen olemus. Hän ei tiennyt kuinka lujia näiden olentojen suomut oikeastaan olevat, pystyisikö hän mitenkään tekemään vahinkoa toiseen. Se ei selvinnyt kuin kokeilemalla. Ion vetäisi jälleen ilmaa ja taikoi esiin pelikortin, jota mies jäi sitten pyörittelemään kädessään kovin tympääntyneen näköisenä. Nyt ei auttanut kuin unohtaa hetkeksi tuo kreivi ja palata asiaan sitten, kun Smaug ja hänen apurinsa oli voitettu. Niin inhottavalta kuin se Ionista tuntuikin.
Sanomatta sanaakaan, Ion heitti pelikortin kohti Smaugia. Kortti liikkui ilmassa kuin ohjautuva luoti, joten sitä Smaugin olisi lähes mahdotonta väistää. Kortin reunat olivat kuin veitsen terät – peräti lujemmatkin, sillä se leikkaisi melkeinpä mitä tahansa mikä sen eteen osuisi. Puuta, kangasta, paperia, mutta kaikkia metalleja se ei kuitenkaan lävistänyt. Tiedä sitten lohikäärmeen suomuista. Samalla kun Smaugin huomio oli jossain muualla, Ion vetäisi kävelykepistään esille miekan ja hyökkäsi sen kanssa kohti Smaugia. ”Katsotaanpa mitä sanot tästä” Haltia sanoi pysähtyessään aivan suomuihoisen miehen edessä ja katosi pelikorttiensa avulla. Ion oli hetken näkymättömissä, päästäkseen rauhassa kiertämään siten Smaugin taakse ja muuttui jälleen näkyväksi. Pelikorttien tippuessa ilmasta ropinalla maahan, mies yritti iskeä Smaugia suoraa keskelle selkää.
//oletan siis että sä pelaat Smaugilla ja tolla Pedrolla ku peliin ne toit? ^^//
|
|
|
Post by grishmak on Jan 22, 2011 21:58:33 GMT 3
Smaug siirsi toisen miekan käteen missä oli jo miekka ja nappasi Ionin heittämän kortin kiinni suoraan ilmasta sen enempää miettimättä ja heitti sen läheiseen seinään, mihin se upposi miltein kokonaan. hän vilkaisi kohtaa millä oli ottanut kortin kiinni. "Vitun hippi haltija! Naarmutin suomuni toun lelusi takia!" Smaug karjaisi Ionille, joka oli tullut hänen naamansa eteen. Yllättäen tuo haltija katosi korttiensa sekaan. "Mitä vittua!?" Yllättäen Smaug tunsi Ionin miekan selässään. Hän vain nauroi tälle. "kokeillaan kunka kestävä sinä olet." Tämän sanottuaan Smaug suoristi siipensä ja läimäytti ne yhteen.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Jan 22, 2011 22:22:40 GMT 3
Ion katsoi hämmentyneenä Smaugia, kun ei ollut saanut tehtyä naarmuakaan toisen selkään. Ei voi olla totta.. Mies tuumasi ja oli juuri perääntymäisillään kun lohikäärmemäinen olento sanoi jotain ja läimäytti siipensä yhteen. Haltia ei ehtinyt tehdä muuta kuin yrittää suoristaa kätensä ottaakseen siivet vastaan, mutta se ei paljoa auttanut. Siipien isku tuntui Ionin koko kehossa valtavana kipuna joka saikin haltian luuhistumaan maahan heti kun siivet erkanivat toisistaan.
Kivusta huolimatta haltia nousi takaisin pystyyn hieman horjuen ja hymyili ovelaa hymyä Smaugille. "Ovela temppu, pakko myöntää." Ilmeisesti selkään on turha hyökätä, sormenpäitten aukileikkaaminen tuskin auttaa, entäpä jos hyökkään suoraa edestä! Ajatuksiensa siivittämänä Ion rynnisti uudelleen tälläkertaa suoraa päin Smaugia, varautuneena ylimääräisiin siipien iskuihin. Päästessään sopivalle etäisyydelle haltia yritti iskeä Smaugia lantion korkeudelle pistävällä liikkeellä.
|
|