|
Post by grishmak on Aug 29, 2010 15:55:35 GMT 3
Oli hiljainen iltäpäivä rähjäisessä majatalossa. Eli sopiva hetki Angelolle alkaa siivoamaan iltaa varten. Hän kävi hakemassa komerosta luutun ja vesiämpärin. Käydessään pihassa hakemassa pesuveden Angelo huomasi muutaman kilometrin päässä lähestyvän ratsastaja. Olisiko tarpeeksi varomaton matkalainen? Vaikka Angelon tilanne oli paras pitkään aikaan. Eli toisin sanoen hänellä oli katto pään päällä ja ruokaa parisataa grammaa päivässä (sisältäen juoman). Hän ei voinut vastustaa kiusausta hankkia hiukan pääomaa saadakseen ruokaa senkin jälkeen, kun joutuisi lähtemään 'Maantien helmestä'.
Sisältä Helmi oli ränsistynyt melko pahasti sillä siellä alkoi jo haisemaan home ja kaikista pöyditä puuttui vähintään neljäs-osa, mutta silti se pystyi jatkamaan toimitaansa, koska oli tien ainut majatalo. Kaiken lisäksi yöpyjät joutuivat nukkumaan matka vaatetus päällään, koska sisällä saattoi yöllä olla jopa kylmenpi kuin ulkona.
Palatessaan sisälle Angelo huomasi majatalon isännän kävelevän edestakaisin, kuin odottaen jotakuta. Angelo alkoi luuttuamaan yllättävän hyväkuntoista tammi lattiaa kiirellä peläten, että saisi muuten rangaistuksen laiskottelusta.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 29, 2010 16:49:16 GMT 3
Ion kannusti ratsuaan laukkaamaan nopeammin. Aurinko oli vielä korkealla taivaalla, mutta ei kauaakaan enää kun se alkaisi vajoamaan kohti taivaanrantaa. Mies oli jo muutenkin myöhässä Helmessä sovitusta tapaamisestaan, josta ei sopisi viivytellä enää yhtään pidempään mikäli hän talon omistajalta mokoman pestin tahtoisi. Aluksi Ion oli unohtunut kadun varrelle taikatemppujensa kanssa ja lopettanut shownsa kiireellä muistaessaan tapaamisensa. Seuraavaksi joukko maantierosvoja ryöstämässä hevosvaunuja pysäyttivät Ionin niille sijoilleen ja tottakai mies oli joutunut ratkomaan tiensä näiden heppujen ohitse päästäkseen jatkamaan matkaansa ongelmitta. Nyt hänellä olisi tosiaan kiire sillä aurinko alkaisi laskemaan millä hetkellä hyvänsä.
Mies näki jo edessäpäin majatalon. Tiesin että helmi on murju .. mutta että näin murju. Ion pohti hidastaessaan ratsunsa vauhtia. Mies oli tyytyväinen ettei joutuisi viettämään yötään tuossa hökkelissä ja sääli mielessään niitä, jotka todella viettivät yönsä tuossa epäonnelan ilmentymässä. Saavuttaessaan majatalon tummentuneen puisen portin, Ion laskeutui hevosensa selästä ja asetteli silinterin päähänsä. Mies talutti hevosta perässään ja jätti hevosen sitten pihalla hääräävän apupojan huostaan. Ion jatkoi matkaansa kohti Helmen ovea.
Ion avasi rotiskon ja katsoi hetken nenäänsä nyrpistellen edessään avautuvaa näkymää. Tämäkö tosiaan oli se sama Helmi, josta ihmiset niin puhuivat. Homeen ja oluen tuoksuinen murju vanhoine huonekaluineen. Mies ei kuitenkaan juuttunut seikkaan pitkäksi aikaa vaan sulki oven jäljessään ja marssi suoraapäätä tiskille. Ion asettui istumaan pyöreälle korkeajalkaiselle jakkaralle –minkä pelkäsi aluksi pettävän hänen altaan huteruutensa vuoksi – ja asetteli sitten silinterinsä tiskille odottava katse sen takana työskentelevään nuorehkoon naishenkilöön luoden. ”Mitä herralle saisi olla.” Nainen kysyi yllättyneenä ja selvästi mielensä perukoilla tuo pohti kuinka arvokkaasta herrasta mahtoi olla kyse. Samassa hieman vanhemmanpuoleinen, pulleamahainen mies tönäisi naisen pois tieltään ja patisti matkoihinsa. ”Sinä oletkin varmasti se Le Doux jonka palkkasin muutamisen päivää sitten, olenko oikeassa.” Mies sanoi ottaen tuopin käteensä ja kiillotti sitä harvinaisen valkealla pyyheliinalla. ”Ion, palveluksessanne.” Ion tuumasi viekkaasti hymyillen ja ojensi kättään tuttavallisesti miehelle, joka tarttuikin siihen oitis. Talon isäntä täytti tuopin oluella ja asteli se kädessään Ionin luokse tiskin toiselle puolelle. ”Mennäänpä hieman etäämmälle puhumaan bisneksistämme.” Isäntä sanoi ja ohjasi Ionin silintereineen huoneen paraskuntoisimman pöydän ääreen.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 29, 2010 17:49:33 GMT 3
Angelo oli juuri saanut keittiön valmiiksi, kun hän kuuli oven käyvän ja keskustelua. Samalla hän huomasi, että isäntä syöksähti tiskille, joten Angelo arveli, että olisi sopiva hetki putsata yläkerta. Kuitenkin ovelle päästessään hän säikähti ruudin hajua, joten hän ei katsonut mihin käveli. Sanko kaatui ja vesi lähti leviämään kohti pöytää, jossa isäntä oli (onneksi selin, eikä keskustelulta huomannut sangon kaatumista.) "D'arvin." Angelo kirosi keijuksi tarpeekis pienellä äänellä, ettei isäntä kuullut, mutta vieraasta hän ei ollut varma. Angelo alkoi kuitenkin liikuttelemaan ruumistaan veden liikkeiden tapaan (samalla hänen hanskansa alla oleva kuvio alkoi hohtaa sinisenä tarpeeksi voimakkaasti, että se näkyi hanskassakin) ja pysähtyi äkisti kämmenet veteen päin. Vesi jäätyi nopeasti. Angelo alkoi katkoi jäätä pienemmiksi paloiksi mahdollisimman äänettömästi, että saisi sen mahtumaan sankoon. Kun jäät oli kerätty, hän teki vasemmalla kädellään sangon yllä aaltomaisen liikken hanska välähtäen saaden veden sulamaan solahtaen.
"Mitä vittua!" Isäntä huudahti ja kääntyi keittiön ovelle päin tarpeeksi nopeasti nähdäkseen valkoisen 'orjansa' livahtavan (hieman huojuen) tavallisen pelokkaana (korvat ja paa alhaalla) ylös portaita. "Älä hänestä välitä. "Palataanpa takaisin aiheeseemme."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 29, 2010 19:03:10 GMT 3
Ion siemaili olutta tuopistaan tyytyväisenä ja katsoi sitten ruhjuisen majatalon isäntää hieman tympääntyneenä käteensä nojaten. Mitä ikinä tuolla miekkosella mahtoi Ionin pään mentäväksi olla tarjolla, ei tästä sopinut kuitenkaan kieltäytyä. Ion oli pitkään ollut rahan tarpeessa ja tämä keikka oli tullut hänelle kuin tilauksesta. Moinen tilaisuus tulisi toki käyttää hyväksi vaikka miestä epäilyttikin, ettei tämän talon isännällä ollut hänelle paljoa maksaa palkkioksi. Mies otti toisen kulauksen tuopistaan. ”Ja mitähän työnantajalla mahtaa olla mielessä?” Ion kysyi totisella naamalla talon isännältä, joka oli selvästi odottanut kokoajan vain sitä, että herra olisi suunsa avannut. ”Arvon herra.” Isäntä alotti, ”Tiedättehän ettei minulla ole paljoa maksaa mutta olisin hyvin kiitollinen jos suostuisitte auttamaan minua asiani kanssa.” Ion pyöräytti silmiään päässään. Mene jo asiaan sinä köriläs minulla ei ole kokopäivää aikaa kuunnella jonninjoutavaa anteeksi pyytelyäsi. Mies tuumi ja vaihtoi kättä jolle nojasi ja loi epäilevän katseen talon isäntään. ”Kunhan kyseisestä hinnasta sovitaan etukäteen.” Ion virnisti ja pyöritteli sormeaan tuopin reunaa pitkin.
Isäntä aloitti kertomuksensa vanhasta huutokaupasta aivan innoissaan. Ion oli kuitenkin keskittynyt johonkin aivan toisaalle tuolla hetkellä – mies aisti magian jostain lähettyviltään. Ion varmisti ettei tuo pyöreä kupuinen isäntä huomaisi, jos hän hieman ohittaisi hänen kertomuksestaan ja niin Ion ryhtyi katseellaa kiertämään huonetta ympäri. Eikä aikaakaan, kun mies löysi etsimänsä. Valkea kahdellajalalla kulkeava suden näköinen olento jäädytti vettä aivan talon isännän takana. Mielenkiintoista. Ion tuumi mielessään samalla kun kurotteli kaulaansa nähdäkseen tarkemmin, mitä susi vain hieman kauempana teki. Miehen oli kuitenkin keskeytettävä ihmettelynsä ja kuunneltava nyt miehen tarina loppuun.
”.. Ja niinhän siinä sitten kävi että minua huijattiin enkä sittenkään saanut sitä taulua ja tahtoisin siis että varastaisit tuon kauniin teoksen minulle takaisin siltä mokomalta äpärältä.” Isäntä päätti tarinansa ja epäröi vielä hetken, ”Ja maksan sinulle vielä bonusta jos tappaisit tuon kyseisen henkilön.” Ja sekin vielä. Ion tuumi ja katsoi miestä kulmiensa alta nyt hieman kiinnostuneempana. Juuri kun Ion oli avaamassa suutaan, tuo säikähti pahanpäiväisesti kun isäntä kirosi ihmissudelle. Tilannu tuntui kuitenkin normalisoituvan hyvin nopeasti ja isäntä kääntyi jälleen Ioniin päin. ”Saanen sanoa muutamisen sanan, herra?” Ion sanoi ehkä hieman ivallisesti ja odotti isännän vastausta. ”Teille voin olla pelkästään Ralf, sir – mutta kertokaa asianne.” Mies sanoi ystävällinen hymy kasvoillaan ja Ion hymähti ja näytti vieläkin tyytyväisemmältä. ”Koska epäilen vahvasti, ettei teillä, Ralf, ole maksaa minulle moisesta työstä kovinkaan paljoa, vaadin, että saan ottaa mukaani Helmestä aivan mitä tahansa pantiksi tästä hyvästä.” Ion katsoi isäntää lievä pirullinen hymy suullaan. Isäntä näytti juuri siltä, kuin olisi juuri purskahtamaisillaan itkuun, mutta ryhdistäytyi sitten. ”Sanotaan 10 kultarahaa tasan viikonkuluttua? Ja saat panttisi - ota mitä ikinä haluat.” Isäntä sanoi hieman innostaan hyytyneenä. Hänestä saattoi huomata, että hän todellakin halusi tämän taulun itselleen ja sen nykyisen omistajan hengiltä. Kunhan mokomasta ei aiheutunut Ionille harmia kaikki olisi kunnossa.
Niin Ion joi oluen tuopistaan ja nousi pöydästä kiittäen ja maksoikin vielä mokoman juoman tietäessään, että kolikko palaisi hänen kukkaroonsa takaisin loppujen lopuksi. Ensitöikseen mies suuntasi askeleensa kohti portaikkoa, johon ihmissusi oli hetki sitten kadonnut. Miehellä oli muutama kysymys tuolle olennolle varattuna jahka ensiksi vain löytäisi suden käsiinsä.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 29, 2010 21:18:18 GMT 3
Päästyään yläkertaan Angelo alkoi luuttuamaan käytävää, mutta veden äkillinen jäädyttäminen oli imenyt hänen voimavarojaan, joten hän lähti mopin ja ämpärin kanssa hoipumaan kohti käytävän pääty-ovea. Perästään hän kuuli askelia, jotka eivät olleet isännän. Ovesta tultiin lyhyeen käytävään, jossa olivat palvelusväen huoneet. Angelon huone oli ensimmäinen ovi vasemmalla. Oven lautojen välit olivat täynnä rakoja.
Huone itse oli melko vaatimaton ja rähjäinen. Ikkuna oli laudoitettu umpeen lasin hajottua, lautojen välistä kuitenkin paistoi valoa reilusti. Pöytä ja tuoli olivat termiittien tuhoamia, joten niitä ei voinut käyttää. Arkku oli kuten arvata saataa melko ilmava. Lisäksi huoneessa oli vain hylly ja vanha sänky, jotka olivat toisin kuin uskoisi niitä pystyi käyttämään. Hyllyllä Angelolla oli neljä pientä purkkia. Ensimmäisessä oli hiiltä, toisessa vettä, kolmannessa erinäisiä maa aineksia ja neljännessä ei ollut mitään.
Tullessaan ovesta Angelo sulki oven ja jätti siivous välineet oven viereen. Hän meni arkulle ja otti sieltä eilisen leivän kanta palan, jonka hän söi ilman mitään juomaa. Syötyään Angelo vaipui sängylle tavalliseen kevyeen uneensa. Jopa silloin, kun hän nukkui häntä oli vaikea yllättää.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 29, 2010 23:17:57 GMT 3
Ion asteli varovaisesti portaita pitkin ylös. Saavuttaessaan ylätasanteen, mies ei hetkeäkään epäillyt astua ensimmäiseen huoneeseen mikä hänen vasemmalla puolellaan oli. Ovi natisi ikävästi saranoillaan kun Ion avasi sen ja astui sisään karuun huoneeseen. Huoneen toisessa nurkassa oli pieni nuhjuinen sänky joka oli kuitenkin varustettu kunnon tyynyllä ja peitolla. Sängyn vieressä oli pieni pöytä, jolle oli asetettu kynttilä jalustimeensa. Huoneen toisella seinustalla oli suuri ja kulunut lipasto, jonka erään laatikon kulmasta pilkisti harmaa peite. Ion asteli huoneen ikkunan äärelle ja katsoi sen pölyisen lasin läpi ulos. Aurinko ei vieläkään ollut ottanut laskeakseen, mikä sinänsä oli herralle parempi. Hän pääsisi jatkamaan matkaansa pantin löydettyään vielä valoisella.
Ion poistui huoneesta mihinkään koskematta ja sulki sitten huoneen oven jäljessään. Mies kävi vielä kolme muuta samalla seinustalla olevaa huonetta lävitse löytämättä kuitenkaan mitään ensimmäisestä huoneesta poikkeavaa. Ion tuumi, ettei edes kannattaisi avata vastapuolella olevien huoneiden ovia toivoen niistä löytyvän jotain erilaista. Mies otti siis suunnakseen käytävän päässä sijaitsevan oven. Oven takana oli toinen, jokseenkin lyhyempi käytävä ja jälleen lisää ovia. Ion huokaisi syvään ja katsahti sitten ensimmäistä ovea vasemmalla puolellaan jääden tutkailemaan sitten sen lähettyvillä olevan seinän rakosia. Helmi oli todellakin ränsistynyt vuosien varrella - ties mitä termiittejä, luteita ja täitä murjussa nykyään asusti. Onneksi sentään matkalaisten huoneista ei saattanut nähdä seinän läpi sisään eikä ulos. Se jos mikä olisi saanut varmasti viimeisetkin maksavat asiakkaat kaikkoamaan tiehensä.
Ion tarttui oven kahvaan suurempia murehtimatta ja raotti sitä aluksi nähdäkseen huoneeseen sisään. Näky poikkesi siinä, ettei miehen näkevä silmä aluksi erottanut sänkyä, kuten muista huoneista. Ion raotti ovea lisää ja pian kuului kolahdus, kun huoneen seinää vasten asetettu luuta kaatui maahan oven eteen. Mies hätkähti hieman kuullessaan kolahduksen mutta nähtyään luudan varren pilkistävän oven takaa Ion hymähti kuitenkin huolettomasti. Mies astui huoneeseen sisään, tarttui luudan varteen ja nosti sen ylös. Hetken aikaa Ion tutkaili luudanvartta typeränä kunnes huomasi valkean ihmissuden olevan samassa huoneessa, vain muutamien metrien päässä siitä, missä herra juuri nyt seisoi. Oli vähällä, ettei mies tipauttanut luutaa kädestään samantien.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 30, 2010 7:26:36 GMT 3
Angelo heräsi säpsähtäen kuten yleensä. Hän kävi huoneen nopeasti katseellaan läpi huomaten, ettei siellä ollut ketään muita, mutta sitten hän huomasi, että joku oli tulossa huoneeseen. Huomatessaan kuka tulija oli Angelo vetäytyi mahdollisimman kauas selkä nurkkaan päin. Hän myös otti maa- ja vesipurkin. Molemmat eri käsiin. Ja vielä polvet koukussa lähelle rintaa vähän erillään toisistaan kietoen vielä kätensä niiden ympärille. "Si-sinähän olet se isännän viera." Angelo sai soperrettua, "T-teen mitä tahansa, kunhan et satuta, siis mitä taahansa."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 30, 2010 15:23:37 GMT 3
Ion katsoi ihmissutta hiljaa tuon änkyttäessä huoneensa nurkassa purnukoittensa kanssa. Haltia käänsi hitaasti katseensa takaisin luutaan jota piteli kädessään pian toisen sanojen jälkeen, ja asetteli sen sitten tukevammin takaisin seinää vasten. Ion kääntyi jälleen katsomaan sutta ja naurahti kevyesti. ”Suotta pelkäät” Mies sanoi ystävällisesti ja hymyili susipojalle ehkä liiankin ystävällistä hymyään. Ion tuumi ettei varmasti olisi oikein tonkia tämän olennon tavaroita lävitse pelkkä pantti mielessä. Tokkopa sudelta mitään erikoista arkustaan löytyisikään. Pelkkä ajatus sai Ionin hikoilemaan kylmää hikeä ja häpeämään turhaa uteliaisuuttaan.
”Hehe … tuota” mies aloitti, ”tahtoisin kysyä sinulta jotain näin alkuun. Sopisiko se?” Ion sanoi ja liu’utti sormeaan termiittien kaluaman pöydän pintaa vasten. Haltia napsautti sormiaan, jolloin hänen käteensä ilmestyi vino pino tavallisia pelikortteja ja seuraavalla sormen napsautuksella kortit muodostivat hänelle tuolin. Näin on parempi. Mies ajatteli istahtaessaan pelikorttituolilleen ja sekoitti käteensä jääneitä kortteja mitä ihmeellisimmin tavoin. ”Kerrohan minulle jotain itsestäsi poikaseni.” Ion sanoi sudelle ja katsoi toista varovaisesti, mutta samalla hyvin arvioivasti.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 30, 2010 18:40:06 GMT 3
Angelo rentoutui hiukan, kun isännän vieras vakuutteli, ettei ollut syytä pelkoon. Eihän tämä kuitenkaan ollut ensinmäinen kerta, kun häntä oli huijattu tällä tavoin. Angelo asetti sen purkin, missä oli maata takaisin hyllylle. Pitäen kuitenkin vettä sisältävän purkin kädessään. Eikä hän muutenkaan ollut enää niin tiukasti kiinni nurkassas.
"Kaipa se se käy." Angelo vastasi yhä melko varuillaan. Huomatessaan vieraan käyttävän magiaa ja tekevän korttitemppuja. Angelo säikähti magiaa, mutta tutkaili korttitemppujan haltioissaan "No nimi on Angelo outwolf ja ikä on 15. Herra." Angelo alkoi varmuuden vuoksi siirtämään toisen kätensä purkin kannelle.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 30, 2010 19:02:00 GMT 3
Mies saattoi aistia vieläkin lievää pelkoa ihmissudesta. Hän katsoi ihmeissään Angelon pitelemää purkkia, joka sisälsi jotain nestemäistä – arvatenkin pelkkää vettä. Mies naurahti. ”En aio viedä purkkejasi joten älä huoli ja voit kutsua minua Ioniksi. Hauska tutustua.” Haltia sanoi edelleen ystävällistä hymyään hymyillen ja tohti nyt rentoutua jo hieman tuolissaan. Miehen katse pysähtyi hetkeksi suden risaisiin housuihin ja miehellä oli tekemistä pitää ilmeensä normaalilukemissa. Eikö tämä majatalon rähjä voinut kustantaa työntekijöilleen edes kunnon vaatteita?
Ion kadotti pelikortit kädestään taskuunsa ja korjasi röhnöttävää asentoaan ryhdikkäämmäksi. Miehen katse risteili tovin Angelon huoneen seinillä, erityisesti harmaissa katto nurkkauksissa. Ion ehti jo olettaa että niissäkin olisi reikiä. ”Oletko ihmissusi? En ole nähnyt aikaisemmin ketään kaltaistasi.” Haltia jatkoi tenttaamistaan tälläkertaa hieman yllättyneemmällä äänen sävyllä ja nojautui eteenpäin.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 30, 2010 19:11:04 GMT 3
"Hauska tutustua ehkä." "JA kyllä olen ihmissusi. Se johtuu luultavasti siitä, että ihmissusilla on omat kylänsä piilossa, vaikkkei niitä paljoa olekkaan teihin ihmisiin verrattuna."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 30, 2010 19:29:13 GMT 3
Mies tyytyi nyökkäämään toiselle vastaukseksi. Ionin päässä vilisi kysymyksiä vaikka millämitalla, mutta eihän hän tuntemattomalta voisi kaikkea tietoonsa urkkia. Moinen ylimääräinen uteliaisuus ei kuulunut Ionin tapoihin – joskus mies vain saattoi innostua asiasta kuin asiasta pikkupojan tavoin. Ja jos mies innostui, silloin hän todella myös innostuikin, eikä tuolloin antaisi minkään pidätellä häntä.
Haltia oli jo hetken tarkkaillut kuinka Angelo piteli kättänsä lasisen vesipurkin kannella. Mies oli ehtinyt jo tovin uskoa ettei kyseinen ele voinut toimia muuna kuin uhkauksena, mutta herra kuitenkin tyynnytteli mielensä. Tuskin tuo kimppuuni hyökkää… Ion toisti päässään moneen otteeseen itselleen hymyn kuitenkaan hyytymättä suultaan. ”Näin kuinka käytit magiaa aikaisemmin; Tuolla alhaalla.” Haltia viittoili sormellaan alakerran suuntaan ja nojasi itsensä takaisin selkänojaa vasten. Nyt Ionin sieti olla erityisen varovainen tekemisissään, jos susi keksisi vahingoittaa häntä jollain tavalla näin läheltä magian lahjoillaan.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 30, 2010 19:34:54 GMT 3
"Si-sinä huomasit! Et kai mininnut siitä isännälle!" Angelo alkoi mennä lievään paniikkiin, sillä hän tiesi, että isäntä inhosi magiaa yli kaiken. Jos hän olisi vain hiukan ystävällisempi ja ruoka annokset olisivat suurempia niin angelolta ei olisi temppu eikä mikään saattaa helmi uuden kulta- ajan alulle.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 30, 2010 19:47:22 GMT 3
”En tietenkään maininnut!” Ion naurahti ja katsoi Angeloa, ”Olemme tässä tapauksessa tavallaan kuin virkaveljiä.” Mies jatkoi nopeasti ja nosti sitten silinterin käteensä, ryhtyen typeränä pyörittelemään sitä ilmassa. Oliko ihmissusille luontainen kyky osata magiaa? Ion ei viitsinyt tarttua moiseen pikkuseikkaan, mutta kaikesta huolimatta tämä yksilö tuntui ainakin hallitsevan magian käytön. Tuo voima tuntui vielä pysyvän kurissakin Angelon käsissä mikä kertoi siitä, että magian käyttöä olisi varmasti opeteltu enemmänkin menneiden vuosien aikana.
”Näytä minulle jotain mitä osaat.” Ion sanoi pilke silmäkulmassaan ja nojautui hieman Angeloa kohti tuoliltaan. Samalla mies lakkasi silinterinsä pyörittämisen ja asetti sen taas syliinsä. Tästä voi tulla vielä jotain mielenkiintoista. Ehkä vaadin Angelon matkaani – sainhan ottaa täältä mukaani mitä tahansa.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 30, 2010 20:15:18 GMT 3
"Kai minä voisin jotain näyttää." Angelo sanoi jo hiukan rauhallisempana. Ensin hän kuunteli, ettei käytävässä ollut ketään ja aloitti vasta, kun oli varma, ettei siellä ollut ketään.
Ensin hän avasi pitelemänsä purkin ja nostatti sieltä hieman vettä, saaden hanskaansa taas näkyviin merkkinsä sinisenä kuten aiemmin. Angelo jakoi veden kolmeen palloon ja jäädytti ne, sitten hän nostatti ne katon rajaan, matkalla ne kiertelivät toisiaan ja katon rajassa ne hajosivat jää hileeksi. Kun hileet olivat laskeutuneet jonkin matkaa, Angelo keräsi hileen palloksi ja siirsi sen takaisin purkkiin. Kuvio sammui.
Asetettuaan vesi purkin paikoilleen hän otti maa purkista kämmenelleen hiekkaa. Alkaessaan puristaa hiekkaa kämmentensä välissä kuvio alkoi hehkua ruskeana. Avatessaan kätensä (kuvio sammui) hiekasta oli muodostunut ohut kivi levy. Kun levyä tutki tarkemmin, pystyi huomaamaan, että se oli pelikortti. Pata kuningas, jossa oli Ionin kuva. Kortin hän ojensi Ionille.
Lopuksi Angelo otti oikeaan käteensä hiilen. Hän laittoi vasemman kätensä kämmen alaspäin hiilen ylle. Jo ennenkuin mitään tapahtui kuvio syttyi punaisena. Hetken kuluttua hiili leimahti kauttaaltaan liekeissä, mutta sammui heti samalla kuviokin sammui, koska Angelo sammutti tulen. Pian angelo menetti tajuntansa hetkellisesti huojuttuaan ensin tovin.
|
|