|
Post by grishmak on Oct 19, 2010 12:27:09 GMT 3
Ionin yllättäen kääntäessä hevosen ympäri. Angelo vinkaisi miltein tippuessaan kyydistä, mutta ehti kuitenkin ottamaan kynsillään kiinni Ionin liivin selkämyksestä, mikä aiheutti takkiin kymmenen pienehköä repeämää. Angelo kauhistui lievästi huomatessaan mitä oli aiheuttanut. Nyt tuli lähtö. Eihän minulla ole edes mitään millä korvata tuo. Hän kuitenkin ymmärsi kietaista vapisevat kätensä jälleen Ionin ympärille, ennen kuin he jatkoivat jälleen matkaa. Angelo kuunteli, kun Ion mainitsi suunnitlmien muutoksesta. Se sai Angelon säikähtämään vielä enemmän. Nytkö hän jo huomasi mitä liiville tapahtui. Kuitenkin joka jättää metsään tai siirrymme pois tieltä, että hän voisi rauhassa tappaa. Hän ei kuitenkaan tiputtautunut kyydistä, sillä se olisi kuitenkin kivuliaampaa mitä Ion aikoisi tehdä.
Pian Angelo huomasi heidän seuraavan polkua, joka kasvoi koko ajan suuremmaksi. Sitten hän huomasi vanhan kartanon, tai se se Angelon mielestä ainakin oli. Hän tarkkaili kartanon ränsistynyttä julkisivua, miettien kuinka monta paikkaa siellä oli mihin voisi piilottaa ruumiin. Hän jäi istumaan hevosen selkään Ionin hypätessä alas ja alkaessa taluttaa hevosta. Yllätäen Ion paljasti todelliset aikeensa Angelolle. Huh. "Mutta ei minulla ole mitään millä korvata ne." Angelo kieltäytyi Ionin tarjoamasta avusta ja alkoi itse laskeutua hevosen selästä asettaen vasemman tassunsa jalustimelle. Angelon alkaessa laskeutua hänen tassunsa luiskahti jalustimen läpi, mikä sai hänet tippumaan naamalleen hiekkaiselle tielle, hän kuitenkin ehti kääntää päätään, ettei tullut kuono edellä. Kuitenkin tippuessaan hän vinkaisi melko kovaa lisäksi kuului ikävä räsähdys, kun vasemmassa lahkeessa oleva repeämä suureni entisestään. hän vilkaisi Ionia, joka juuri oli maininnut asuvansa kyseisessä kartanossa. "Minulle ainakin tällainen olisi ehkä liiankin hieno paikka asua, sillä minä en olisi sovelias asumaan näin ylhäisessä paikassa." Angelo sanoi hiukan tuskaisella äänellä maistaessaan samalla veren suussaan. Ilmeisesti toinen kulmahampaista oli puhkaissut huuleen reiän.
Angelo irrotti tassunsa jalustimesta. Noustessaan ähkien ylös hän huomasi, että lahje oli repeytynyt koko reiden pituudelta ja, että vain vyötärön paksumpi kohta piti enään housuje vasenta puolta kasassa. Eikä vaivautunut pyyhkimään hiekkaa turkiltaan, joka oli puhdistunut Ionin majatalossa tekemän tempun seurauksena, mutta oli nyt turkki oli vaalean ruskea. "Jaaha.No. Pysyy sentään vielä kasassa." Angelo pyyhkäisi huultaan huomaten, että siihen ei jäänyt juuri ollenkaan verta. "Olen muuten hyvin pahoillani siitä mitä tein liivillenne Ion herra." Hän käänsi päätään niin, että vasen poski oli Ioniin päin ja laski päätään ja korviaan alemmas ja jäi odottamaan, että Ion löisi hänta rangaistukseksi.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Oct 26, 2010 23:59:02 GMT 3
Ion katsoi mielessään naureskellen Angelon menoa – kuinka toinen laskeutui hevosen selästä ja mätkähti kuonolleen maahan ja samalla hajotti housunsa. Haltia risti kätensä puuskaan ja pudisti päätään muutaman kerran ja uskaltautui jo naurahtaa ääneen. Samassa Angelo mainitsi jotain Ionin liivistä. Mies katsoi susipoikaa ensin häkeltyneenä ja ryhtyi kuromaan toisella kädellään liivinsä selkämystä kuitenkaan onnistumatta koskettamaan ainoatakaan repeytymää. Ion vetäisi käden pois selästään ja raapi päätään hämmentyneenä. Pian mies olikin jo riisumassa liiviä päältään saadakseen sen silmiensä eteen tutkailtavaksi; pian haltia erottikin kymmenisen pientä repeämää kankaassa – haltia naurahti. ”Älä huoli. Tunnen erään joka osaa korjata tämän.” Mies sanoi lempeästi hymyillen ihmissudelle ja viikkasi liivin pieneen kasaan ja asteli Angelon ohitse kiinnittämättä huomiota toisen pään kääntämiseen.
Hetken asteltuaan eteenpäin haltia pysähtyi miettimään seuraisiko Angelo hänen perässään. Mies kuitenkin jatkoi matkaansa nopeasti ja luotti että susi seuraisi ja pysyisi hänen perässään. Saavuttaessaan suuren ikkunan joka oli lähes säpäleinä sen lävitse työntyneiden köynnöksien takia, haltia vilkaisi peräänsä ja oletti näkevänsä Angelon seuraavan miehen perässä. Haltia tarttui yhteen köynnöksistä ja lähti sen avulla kiipeämään matalalla olevasta ikkunasta sisään toivoen samalla, että Angelokin osaisi kiivetä. Jos ei, Ion joutuisi oletettavasti kiskomaan ihmissuden kartanon sisään itse.
Päästyään sisään suuren kartanon aulaan, haltia pudisteli vaatteitaan ja laski pian hajonneen liivinsä ja silinterinsä läheiselle pöydälle. Kevyt pöly leijaili aulassa ympäriinsä. Jos aurinko olisi heijastanut valoaan vielä taloon särkyneistä ikkunoista, olisi pölyn leijailemista saattanut verrata hentoon lumisateeseen. Ion kuitenkin tyhjensi mielensä nopeasti ja muisti jälleen minkä takia oli Angelon taloonsa tuonut. Haltia käveli hetkeksi matkoihinsa ja palasi pian raahaten suurta kirstua perässään. Ion oli ehtinyt vaihtaa ylleen myös uuden liituraitaisenliivin joka sopi täydellisesti hänen housuihinsa, kuten edellinenkin. Päästessään kirstunsa kanssa pöydän viereen haltia suoristi selkänsä ja ryhtyi etsimään Angeloa katseellaan.
|
|
|
Post by grishmak on Oct 27, 2010 14:19:31 GMT 3
Angelon odottamaa lyöntiä ei tullut, niin kuin hän oli olettanut. Sen sijaan hän huomasi Ionin lähteneen kävelemään erästä hajonnutta ikkunaa kohti. Angelo pohti miksei ion mennyt ovesta sisään kartanoonsa. Pian Angelo lähti kuitenkin seuraamaan ionia, jolloin välimatka ei päässyt enään kasvamaan.
Angelo kiitti onneaan siitä, että ikkuna, josta Ion meni sisään oli melko matalalla. Ionin mentyä sisään Angelo kokeili köynnöstä kynnellään. Se ei ollut liian kova, muttei kuitenkaan niin pehmeä, että kynsi vain repisi siihen pitkän repeämän. Angelo teki pienen hypyn saaden otteen ikkunan tasalta köynnöstä vajoten kuitenkin hiukan alaspäin kynsien upotessa köynnökseen. Hän yritti saada tassujensakin kynnet kiinni köynnökseen, mutta sai aikaan lähinnä naarmuja kasvin pintaan. Kuitenkin pitkällisen ähkimisen ja puhkimisen jälkeen, hänen onnistui päästä ikkunasta sisään.
Angelo oli hetken polvillaan lattialla yrittäen saada hengityksensä tasaantumaan. Nostaessaan katseensa lattiasta hän huomasi Ionin saapuvan pölyisen ilman läpi häntä kohti raahaten suurta kirstua perässään. Ionin lähestyessä Angelo hypähti pystyyn ja vetäytyi vasten ikkunan reunaa. Pohtien mitä kaikkea terävää kirstussa voisi olla. Hän tarkkaili vuoroin kirstua vuoroin Ionia Pelon lävistäessä häntä. Angelo nosti toisen tassunsa ikkunalle valmiina hyppäämään alas.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Nov 3, 2010 19:58:58 GMT 3
”Siinähän sinä olet!” Ion tuumasi ihmissudelle pyörittyään hetken typeränä paikoillaan. Haltia oli ehtinyt jo luulla että toinen olisi ehtinyt livistää matkoihinsa. Olihan herra sentään tarjonnut toiselle vapauden, lienekkö susi sitä kuitenkaan itse käsittänyt vieläkään omalla tahollaan. Ion katsoi hieman huvittuneena kun Angelo vääntäytyi ikkunan reunaan kiinni. Haltia kuitenkin peitti huvittuneen ilmeensä täydellisesti – mies hymyili vain vienosti toiselle. Mahtaako hän pelätä minua. Haltia pohti ja kohautti olkapäitään, joka saattoi ulkopuolisesta näyttää oudolta.
”Minneköhän sen avaimen olen pistänyt?” Haltia tuumasi ääneen ja kääntyi selin Angeloon ja raapi toisella kädellä päätään. Pian herra olikin jo tositoimissa ja käänsi hetkessä ympäri monet lipastot ja hyllyköt , löytämättä kuitenkaan etsimäänsä. Turhauduttuaan mokoman avaimen etsimiseen, Ion asteli takaisin arkun luokse ja katsoi sitä niin kuin olisi juuri kironnut arkun olemassaolon. Mies kaivoi vyönsä selkäpuolelta pitkäpiippuisen pistoolinsa ja tähtäsi sillä arkun lahoa lukkoa ja ampui sen hajalle.
Ruudin haju levisi ympäri huonetta ja lukko makasi nyt säpäleinä lattialla arkun edessä. ”Noniin – katsotaampas.” Ion tuumi pyyhkiessään käsiään yhteen ja raotti varovasti arkun kantta ja tarkkaili vaivihkaa samalla Angelon reaktiota. Saadessaan vanhan arkun kannen kokonaan auki, Ion ryhtyi samantien tonkimaan arkun sisältöä. Haltia siirsi viereensä repaleisia karttoja vinon pinon kunnes pääsi viimein kiinni siihen mitä oli kokoajan etsinyt. Tyytyväinen virne levisi haltian kasvoille. Ion nousi jälleen seisomaan ja roikotti käsissään nyt muutamia isoisänsä vanhoja vaatteita. ”En tiedä sopivatko nämä .. mutta ole hyvä ja katso jos löydät jotain mieluista päällepantavaa tästä arkusta” Ion sanoi Angeloa katsoen ja jatkoi pian, ”Tuskin olisit silkkihousujani jalkaasi laittanut.” Ion sanoi hieman vaivaantunut ilme naamallaan ja nauroi.
|
|
|
Post by grishmak on Nov 4, 2010 0:43:10 GMT 3
Angelo tarkkaili kiinnostuneena, kuinka ion alkoi etsimään jotain avainta. Ainakin Angelo sai lisää elinaikaa, jos ei muuta. Ionin kaivellessa sieltä täältä Angelo huomasi vasta nyt Ionin suipot korvat. Hän käänsi päänsä kallelleen katsellen Ionin korvia kysyvästi. Yleensä ihmisten korvat ovat pyreät. Mikäköhän hänen korvissaan on vialla.
Ionin kaivaessa pistoolinsa esille Angelo pääti poistua paikalta. Hän hyppäsi kiinni köynnökseen aikoen liukua sitä pitkin alas, mutta hänen kyntensä jäivät köynnöksen pintaan kiinni. Hän oli kuitenkin jo niin alhaalla, ettei häntä nähnyt ikkunasta. Angelon kuullessa laukauksen hän laskeutui mahdollisimman alas, päästäen samalla melko kovan vinkaisun. Ruudin katkun päästessä Angelon nenään hän nyrpisti kuonoaan ja päätti vilkaista sisään. Sillä hän arveli pistoolin lataamisen vievän aikaa.
Angelo kurkisti ikkunasta korvat höröllä. Hän huomasi Ionin kaivelevan kirstun sisältöä, joka ei sittenkään vaikuttanut olevan terävää. Angelon joutui repiä kyntensä irti köynnöksestä, ennen kuin hänen onnistui kiivetä takaisin sisälle. Uteliaisuus oli 'yllättäen' saanut Angelon valtaansa. Kun hän pääsi arkun luokse Ion jo ojentikin hänelle vaatteita. Hän ei ollut saanut uusia vaatteita moniin vuosiin ja nyt hänelle antoi vaatteita joku vieras henkilö, joka oli jo auttanut häntä ilman syytä.
Samalla kun Angelo otti Ionin tarjoamat vaatteet tämä siirtyi hieman kauemmaksi päästäen Angelon arkulle. Samalla mainiten jotain silkkihousuista. Angelon tutkaillessa vaatteita hän huomasi niiden olevan turhan isoja hänelle. Vaikkakin housujen lahkeet olisivatkinlähes saman mittaisia, kuin Angelon jalat. Joten hän päätti ottaa vain housut. Hänen onnistuikin löytää tumman ruskeat housut, joiden lahkeet olivat sopivat. Vaikkakin löysät ja vyötärönauhaa oli parikymmentä senttiä liikaa. Hän suoristautui ja veti housut omien housujensa päälle. Nykäisten samalla vyötärönauhan, jota hän ei ollut ainakaan vuoteen tarvinnut, pois housuistaan sitoen sen Ionilta saamiensa housuje vytärölle.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Nov 4, 2010 21:57:57 GMT 3
Samalla kun Angelo kiskoi uusia housuja jalkaansa, Ion oli nostanut repaleiset kartat käteensä. Mies istahti läheiselle nojatuolille nostattaen samalla sen pinnalle kertyneen pölyn ilmaan ja ryhtyi selaamaan karttoja läpi tylsistyneenä. Haltia muisti kuinka tärkeitä mokomat kartat olivat hänen isoisälleen aikoinaan olleet mutta nykypäivänä niistä ei saisi kolikon kolikkoa. Ne olivat myös arvottomia Ionille, eikä miehellä olisi mitään sitä vastaan, jos joku ne tahtoisi anastaa tai tuhota. Haltia laski kartat nojatuolin viereiselle pöydälle ja katsahti Angeloa lempeästi. ”Joko olet valmis?” Mies kysyi ja nousi nojatuolilta itseään venytellen.
Samassa Ion muisti vielä jotain. ”Odota siinä!” Mies tuumasi nopeasti ja ryntäsi jälleen matkoihinsa kartanon uumeniin. Pian Ion jo palasikin, jälleen uusi kangaskappale käsissään. Ionin levitettyä kyseinen kappale käsissään, se paljastui hupulliseksi viitaksi. ”Ota vielä tämä. Pitää sinut lämpimänä vaikka sinulla turkki onkin. Saatamme joutua myös piileskelemään, joten viitasta tulee olemaan hyötyä sinulle.” Mies heitti viitan kohti Angeloa ja jatkoi pian, ”Pue se yllesi.” Ion sanoi käskynomaisesti ja palasi kirstun vieressä olevan pöydän luokse hakemaan silinterin takaisin päähänsä.
Saatuaan silinterin päähänsä, Ion kääntyi katsomaan Angeloa. ”Jos olet valmis voimmekin varmaan lähteä jatkamaan matkaamme?” Ion sanoi kysyvä ilme kasvoillaan ja tarkisti että hänen kaikki aseensa olivat vielä matkassa kobranpäistä kävelykeppiä myöten. Kun mies oli varma siitä, että kaikki oli kunnossa tuo asteli ikkunan luokse josta kaksikko oli hetki sitten tullut sisään ja kapusi ikkunan reunalle ja hyppäsi siitä ulos. Ion asteli rivakasti hakemaan Requmiriä ja ratsasti takaisin ikkunan luokse. ”Oletko tulossa vai jäätkö mielummin sinne seisoskelemaan?” Ion huusi ratsunsa selästä Angelolle.
|
|
|
Post by grishmak on Nov 5, 2010 15:59:13 GMT 3
Angelo nyökkäsi Ionille tämän kysyessä loiko hän valmis. Angelo aikoi jo lähteä kohti ikkunaa, mutta Ion käsk tätä odottamaan. Hän ei ehtinyt reagoida mitenkään, ennenkuin Ion olikin jo lähtenyt. Pian hän kuitenkin palasi mikanaan jälleen uusi kangaspala, joka paljastui haalistuneeksi tumman violetiksi viitaksi. Et voi olla tosissasi. Mitä vain muuta. Ion heitti viitan Angelolle. "En millään voisi ottaa enää enempää. Olette jo antanut liikaa." Angelo yritti kohteliaasti kieltäytyä, sillä hänestä viittojen nyörit tuntuivat ikäviltä kaulalla. Muistuttaen erinäisistä remmeistä. Kuitenkin Ionin käskiessä laittamaan viitan päälle,Angelo alistui jälleen voimakkaamman tahdon edessä. Angelo alkoi sitomaan viittaa kaulalleen. Samalla, kun Ion otti silinterinsä.
Ionin lähdettyä Angelo otti pöydältä muutaman ionin kartoista. Rullasi ne ja laittoi ne viitan taskuun. Tämän jälkeen hän palasi ikkunalle, jonka alla ion jo odottelikin. "Tullaan herra Ion." Angelo vastsi Ionillle ja alkoi liukumaan köynnöstä pitkin alas. Varoen kuitenkin uppottamasta kynsiään köynnökseen. päästyään alas hän kiipesi aionin hevosen selkään tämän selän taakse. Ottaen jälleen otteen tämän ympäriltä.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Nov 6, 2010 20:08:19 GMT 3
Kun Ion tunsi Angelon tarrautuvan häneen jälleen kiinni, mies käänsi tamman tälläkertaa hieman rauhallisemmin ja kannusti sen nopeasti laukkaan. Tavalliseen tapaansa Ion käytti nyt toista reittiä poistuakseen kartanolta takaisin maantielle. Sekin oli vain varatoimi, millä hän saisi Angelon kaltaisten ulkopuolisten henkilöiden karistamaan reitti kartanolle pois mielestään. Oliko se tässä tapauksessa tarpeen Angelon kohdalla, sitä ei Ion vielä tiennyt, ei näin varhaisessa vaiheessa.
Saavuttuaan jälleen metsän siimeksestä maantielle, haltia joutui hetken hakemaan ilmansuuntia jotta tietäisi mihin suuntaan heidän tulisi lähteä. Eiväthän he takaisin majatalolle halunneet, vaikka aurinko oli jo laskenut hyvän tovin. Pian olisi pimeää ja mikäli kaksikko ei saavuttaisi pientä kaupunkia jossa haltian oli määrä tehtävänsä hoitaa, he saisivat viettää yönsä taivasalla. Samalla vaarantaen terveytensä ja mikäli myös henkensä. Siitähän Ion ei innostunut vaan kannusti jälleen hevosensa nopeaan laukkaan, tälläkertaa kohti kaupunkia. Kumpa nyt vain mikään ei pysäyttäisi heitä, niin kaikki sujuisi hyvin.
Aurinko oli laskenut ja hämärä alkoi ottaa valtaa taivaalla. Onnekseen kuitenkin kaksikko oli saavuttanut jo kaupungin rajan. Requmir asteli arvokkaan näköisenä pitkin kapeaa kivistä väylää jonka reunoilla oli runsaasti puusta rakennettuja maalaisten taloja, joista useimpien ikkunoista näkyi kynttilän valoja. Ilta oli vielä nuori, mutta osa väestä oli käynyt jo lepäämään seuraavan päivän uurastuksia varten. Kun Ion ratsasti läpi kaupungin vielä avonaisten porttien, sen reunalla seisovat vartijat katsoivat miestä pitkään ja epäillen. Haltia yritti välttää katsekontaktia miehiin, mutta epäonnistui tässä. Vartijoitten naamat näyttivät niin vääntyneiltä että haltian oli jopa vaikea pidätellä nauruaan, jonka takia hän kannusti Requmiria astelemaan hieman nopeammin vartijoitten ohitse.
”Haluaisitko jotain?” Ion sanoi pysäyttäen tamman paikalleen ja katsoi olkansa yli Angeloa. ”Tarkoitan .. onko sinulla nälkä? Tai haluaisitko nukkua jossain?” Ion sanoi hymysuin ja kaivoi rahapussin satulalaukusta. Eihän hänellä mitään ylisuuria varoja ollut, tuskin edes sen vertaa että hän olisi saattanut heille huoneen vuokrata jostain majatalosta ja kustantaa ruuat vielä siihen päälle. Ion oli kuitenkin mestari uhkapeleissä .. hyvä myös huijaamaan. Saattoihan hän taikatemppujaankin näyttää rahasta. Kyllä hän jotain keksisi, mikäli Angelo jotain haluaisi. ”Sana vain niin etsin meille jonkun mukavan majatalon.” Ion jatkoi vielä hetken hiljaisuutensa ja rahapussin kaivelunsa jälkeen.
|
|
|
Post by grishmak on Nov 7, 2010 1:45:46 GMT 3
Heidän jatkaessa matkaa. Angelo yritti välillä saada viitan hupun pysymään päässään, mutta ilmavita oli liian kova, joten se valahti välittömästi takaisin alas. Kaiken lisäksi Tuntien mittainen ratsastus alki vaatimaan veronsa Angelo takmukselta. Heidän saapuessa maantien ristykseen he jatkoivat suoraan, joka sai Angelon hieman levottomaksi, mutta onnistui silti peittämään sen Ionilta. Ei kai vain.
Angelo alkoi erottamaan ensinmäiset puiset maalais talot. Oi voi. Toivottavasti se vartio kapteeni ei ole paikalla, sillä hän luultavasti palaa halusta toteuttaa uhkauksensa. Kun Ionin hevonen hidasti vauhtia, Angelo yritti vielä viimeisen kerran saada hupun pysymään päässään, mutta juuri nyt oli vastatuulta, joten se puhalsi hupun alas. Heidän ohittaessa vartijat. Angelo huomasi erään vartijan lähtevän melko nopeaa tahtia kasarmille päin. Äkkiä piiloon.
He matkasivat syvemmälle kaupunkiin jonkin aikaa. Angelo hätkähti aina, kun nurkan takaa tuli ihmisiä. Pian he pysähtyivät aukion reunaan, jolloin Angelo nykäisi välittömästi huoun päähänsä. Sitä reunusti kirkon lisäksi majatalo ja muutama kauppa. "En minä mitään tarvitse. Kyllä minä jonkin kujan onnistun löytämään, mutta te herra Ion tuskin tyytyisitte sellaiseen." Angelo kuuli äkisti panssarien kalahduksia ja näki, kuinka soihdun valo alkoi valaisemaan erästä katua. Jatkaen samalla keskustelua paniikin omaisella äänellä. "Mutta voisimmeko siirtyä sivummalle." Angelo oli jo lähellä, että hyppäisi alas ja juoksisi piiloon, jolloin luultavasti teloisi itswnsä.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Nov 7, 2010 2:25:37 GMT 3
Ion kohautti harteitaa. Hänestä susipoika oli liian vaatimaton, mutta minkäs hän asialle mahtoi. Eikä mies tahtonut toiselle väkisinkään mitään tuputtaa, mutta kadulle hän ei Angeloa kuitenkaan jättäisi. Se ei tullut kuuloonkaan. ”En jätä sinua taivasalle vaikka haluaisitkin.” Haltia sanoi naurahtaen kevyesti ja tipautti rahapussinsa takaisin satulalaukkuun. Kun Angelo sanoi tahtovansa hieman sivummalle, Ion hämmentyi täysin. Miksi susipoika nyt syrjään tieltä haluaisi? Haltia pysähtyi paikoilleen kuuntelemaan hetkeksi ja saattoi nyt erottaa itsekkin panssareiden kolahtelun vain hieman kauempaa. Tähän aikaan? Oli epätavallista että vartijat marssisivat noin kovaäänisesti pitkin teitä tälläisessä kaupungissa näin myöhään. Mitähän mahtoi olla tekeillä.
Haltia päätti kuitenkin tehdä työtä käskettyä ja sanaakaan sanomatta käänsi tamman kohti läheistä kujaa ja ratsasti sitä hyvän matkaa ennen kuin pysäytti hevosen ja hyppäsi itse sen selästä alas. ”Requmir on säyseä hevoseksi.” Haltia sanoi ja tunki ohjat Angelon käsiin – vai pitäisikö sanoa tassuihin, ”Se tietää mitä tekee. Älä potki sitä kovin kyljille niin se ei pillastu ja laukkaa matkoihinsa. Kisko hellästi ohjaksista niin saat sen liikkeelle ja pysähtymään.” Ion yritti nopeasti antaa ihmissudelle ohjeita miten ohjastaisi hevosta vaikka arvasikin että kerta Angelolle olisi ehkä ensimmäinen. Ion lähti juoksemaan kohti suuntaa josta he olivat tulleet panssareiden kolahdellen yhä lähempänä. ”Jos ne etsivät sinua niin ole huoleti!” Mies huusi vielä peräänsä toiselle, kunnes katosi pimeyden sekaan.
Ion saavutti kujan pään ja huomasi juosseensa suoraa pienen vartiojoukon eteen. ”Kiirettä pitää.” Ion sanoi lievästi hengästyneenä ja naurahti. Viiksekäs mies – ilmeisesti joukon johtaja – lähestyi hitaasti ja arvokkaasti astellen kohti Ionia. ”Tuli hännän alla vai? Et taida olla täkäläisiä. Mieheni sanoivat nähneensä miehen hevosen selässä ja erään toisen, jonka kanssa minulla on kana kynittävänä.” Viiksiniekka piti pienen tauon, ”Saamani tuntomerkit viittaisivat sinuun.” ”No no hyvä mies. Minä en tiedä mistä puhutte.” Haltia yritti sanoa vakaasti mutta lievä hymynpilkahdus haltian huulilla taisi paljastaa hänet. Viiksiniekka tarttui Ionia kädestä mutta haltia riuhtaisi itsensä irti toisen otteesta. ”Kehtaatte käydä vielä käsiksikin. Saisitte hävetä töykeää käytöstänne hyvä herra.” Ion sanoi nyt pilkallisemmin ja oli valmiina pinkomaan karkuun minkä jaloistaan pääsisi. Viiksiniekalle nimittäin näytti riittävän haltian nokkavuus. ”Nyt tämä saa riittää! Miehet! Pistäkää tuo suippokorva rautoihin!” Viiksiniekka huusi tomaatinpunaisine kasvoineen ja Ion puolestaan lähti juoksemaan takaisin sinne, minne oli Angelon hetki sitten jättänyt.
Toivottavasti susipoju ei ole ehtinyt liikkua minnekään Requmirin kanssa. Haltia toivoi mielessään ja pohti samalla kuinka kauan hänen kuntonsa mahtoi kestää. Onnekseen Ionilla ei ollut kestänyt kauaa saada vartijoita peräänsä joten hän näki Requmirin seisovat suunnilleen samalla paikalla Angelo yhä selässään. ”Meillä on hieman kiire joten teehän tilaa poikaseni.” Ion sanoi nauraen ja nappasi ohjat toiselta ja hyppäsi itse tamman selkään. Ion käänsi hevosen kujan suuntaan ja heilautti kättään kevyesti ilmassa, jolloin maahan ilmestyi kujan levyinen vesilammikko. ”Sinähän osasit taikoa vettä jääksi. Voitko tehdä sen nyt?” Haltia sanoi katsoen Angeloa olkansa ylitse viekkaasti ja jatkoi, ”ne panssaroidut hölmöt tuskin huomaisivat pikku jekkuamme ja lentäisivät naamalleen. Ja siihen jäisivät niiden haarniskojensa kanssa.” Mies naurahti ja siirsi hiuksiaan suippojen korviensa taakse.
|
|
|
Post by grishmak on Nov 7, 2010 2:42:22 GMT 3
Angelo hölmistyi, kun Ion tunki hänwn käpäliinsä hevosen ohjakset. Ionin lähdettyäkään hän ei vielä oikein käsittänyt, mitä hänen pitäisi tehdä, joten hän päätti vain pysyä paikallaan ja odottaa Ionia.
Pian Ion palasikin. Selvästi tämä oli tehnyt jotain tyhmää, sillä tällä tuntui olevan melkoinen kiire. Ennen kuin Angelo ehti kunnolla tajuta Ion oli jälleen paikallaan hevosen selässä. Yllättäen Ion taikoi kadulle vesilammikon, joka Angelon pitäisi jäädyttää. "Selvä. Mutta mennään ensin itse yli." Hän odotti, että hevonen olisi ylittänyt lammikon, jonka jälkeen hän teki lammikon yllä pyörivää jälkeä, joka sai veden ensin pylrimään ja sitten se jäätyi. Lammikko jäi koveraksi, joka vaikeuttaisi vartijoiden matkaa vielä enemmän, mutta jälki oli hiukan rosoista johtuen siitä, että hän oli käyttänyt vain toista kättä.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Nov 7, 2010 14:03:46 GMT 3
Ion katsoi hetken ihmeissään kun Angelo oli jäädyttänyt veden. Haltialla itsellään ei ollu taitoa vaihtaa jonkin olomuotoa toisesta elementistä toiseen. Tottavie hän jäätä olisi osannut magiallaan tehdä, mutta ei olisi saanut siitä tuollaista kuperaa peilinkaltaista levyä kuten susipoika vaan pikemminkin pelkkiä rosoisia siruja ja palasia. Niistä ei tässä tapauksessa olisi ollut erityisemminkään hyötyä. Panssareiden kolke lähestyi yhä ja pian Ion saattoi pimeyden seasta erottaa viiksiniekan ja tämän viisihenkisen joukon. ”Sieltä ne nyt tulevat.” Haltia kuiskasi ja peruutti samalla hieman tammaa taaksepäin. Mies oli varma että mokomat peltiveikot eivät ehtisi edes ajatella tiellä olevan esteitä kun näkisivät vain haltian hevosensa selässä. ”Tuolla ne ovat sir!” Yksi miehistä huudahti ja lauma rynni kaksikkoa päin vielä nopeammin.
Juuri ennen jäätä viiksiniekka vetäisi miekkansa tupestaan ja osoitti sillä Ionia. ”Nyt jäit kiinni suippokorva!” Viiksiniekka huusi ja astui jäälle ja kaatui selälleen samantien. Samoin tekivät hänen takanaan tulevat joukot. Pelti vain rytisi ja Ion päästi ilmoille kunnon naurut. Viiksiniekka sai itsensä taottua istumaan ja katsoi kypäränsä raosta haltiaa vihaisena. ”Teistä suippokorvista on aina ollut vain harmia näillä seuduilla. Mitä te haluatte?” Mies tuumasi äreästi eikä halunnut enää edes yrittää päästä ylös vaan tyytyi konttaamaan pois jään päältä. Ion katsoi tosita kulmaansa nostaen viiksiniekkaa ja tuumasi: ”Joskus täytyy oppia tuntemaan vihollisensa ennen kuin hyökkää sen kimppuun. Minä ja,” Ion kääntyi hieman ja vetäisi Angelolle paremmin hupun naamansa piiloksi, ”Oppipoikani etsimme vain sopivaa majataloa jossa voisimme viettää tämän yön. Olemme vain ohikulkumatkalla.” Haltia sanoi ovelasti ja heilautti kättään jäätä kohti, jolloin se katosi. ”Vai olet sinä taikuri. Tekään ette ole kuin harmiksi näillä seuduilla. Aion kuitenkin olla suopea ja päästää teidät pälkähästä.” Viiksiniekka tuumasi jo rauhallisemmin. ”Kukapa teille herra ei olisi harmiksi. Mutta se majatalo?” Haltia tuumasi ja paranteli silinterinsä asentoa päässään. ”Kaksi korttelia päätieltä vasemmalle ja löydätte sen. Nämä seudut ovat täynnä varkaita joten pitäkää varanne herra…?” ”Sanokaa vain taikuri Le Doux. Kiitoksia avustanne. Kehottaisin muuten ajamaan viiksenne.” Ion kuiskasi lopun viiksiveikolle joka sai miehen näyttämään yllättyneeltä. Kun haltia katosi Angelon kanssa jälleen päätielle variomiehet jäivät päivittelemään tilannetta. ”Miehet! Hän oli liian hyvä ollakseen se jota etsimme! Tämä tarkoittaa sitä että etsimämme karkulainen on vielä vapaalla jalalla!” Sanat sanottuaan viiksiniekka vartiostonsa kanssa katosi vastakkaiseen suuntaan jatkaen kujaa yhä pidemmälle.
Ion noudatti viiksiniekan ohjeita ja pian saapuikin erään majatalon eteen. Näyttääpä kalliilta. Haltia ajatteli hieman suivaantuneena muttei antanut sen näkyä päällepäin. Mies laskeutui hevosensa selästä ja katsahti nyt Angeloa toinen kulma koholla. ”Mitähän kanoja sinulla mahtaa olla kynimättä tuon viiksekkään herran kanssa?” Haltia tuumasi ja nosti kätensä puuskaan eteensä. Selvästi tälli jonka vartiopomo oli saanut päähänsä kaatuessaan jäällä oli tarpeeksi, että mies oli päästänyt kaksikon menemään. Oliko se silti vain pelkkää tuuria? Kuka tietää, Ion ja Angelo pääsivät kuitenkin pois heidän kynsistään. ”Tulet jokatapauksessa nyt mukaani tuohon majataloon ja vietämme seuraavan yömme siellä.” Ion sanoi nyt hymyillen ja tarjosi jälleen kättään susipojulle avuksi, jotta toinen pääsisi alas hevosen selästä.
|
|
|
Post by grishmak on Nov 7, 2010 19:29:02 GMT 3
Vartijoiden lähestyessä Angelo yritti pysyä mahdollisimman hyvin piilossa Ionin takana. Samalla hän tunsi kuinka hänen oli vaikea pysyä kunnolla pystyssä, sillä hän oli muutenkin väsynyt ratsastuksesta. Kapteenin kaatuessa jäälle Angelolta pääsi huvittunut hymähdys, mutta sitä ei kestänyt kauaa sillä hän tajusi, että nyt hän oli suututtanut kapteenin vieläkin pahemmin. Nyt ei taida tyrmä enää riittää tuolle.
Angelo kääräisi viittansa kunnolla ympärilleen. Juuri sasmalla hetkellä Ion väistyi hänen edestään nykäisten samalla Angelon huppua enemmän tämän kasvoille. Siinä Angelo nyt oli. Kasvokkain vartijakapteenin kanssa, joka oli luvannut toimittaa hänet tyrmään jos tämä vielä näyttäisi kuononsa tässä kaupungissa. Onneksi kapteeni oli kuitenkin tarpeeksi pökerryksissä, että päästi Angelon ja Ionin lopulta menemään.
Angelo huokaisi helpotuksesta, kun ion ohjasi hevosensa takaisin kadulle. Pian he saapuivatkin majatalon eteen. Aivan liian kalliin oloinen. Minkäköhän lainen kuja on tämän takana. Luultavasti aivan kelvollinen. Yllättäen Ion kysyi häneltä, miksi Angeloa jahdattiin. "Tuota noin... Asiahan on niin, että..." Angelon oli vaikea saada mitään sanotuksi, etenkin, kun Ion vaikutti ärtyneeltä. "... Noin kuukausi sitten murtauduin täällä erääseen taloon, joka vaikutti tyhjältä, mutta se olikin kapteenin asunto ja tietenkin hän sattui olemaan juuri silloin paikalla. Onneksi hän tyytyi vain karkottamaan kaupungista ilmoittamatta mihinkään teostani. Sen sijaan hän mainitsi, että jos joskus palaisin joutuisin tyrmään hyväksi toviksi." Angelon yllätykseksi Ion silti sanoi tälle, että he molemmat yöpyisivät tuossa kalliin oloisessa majatalossa. Angelo laskeutui Ionin avustuksella tämän hevosen selässä ja lähti apeana kävelemään miehen perään.
Angelon ja Ionin päästessä majatalon ovelle. Nurkan takaa ilmestyi tallipoika, joka tarjoutui majoittamaan Ionin hevosen majatalon talliin. Talli. Tietysti. Angelon mieli-ala parani huomattavasti hänen keksittyä uuden yöpymis paikan. Juuri, kun Ion oli avaamassa majatalon ovea Angelo päätti antaa ehdotuksen. "Tuota noin Ion herra. En tahtoisi vaivata, mutta en oikein haluaisi teidän käyttävän varojanne minunkaltaiseeni, joten tässä ehdotus. Jos ette kerta aio antaa minun nukkua kadulla, niin antakaa edes nukkua tämän majatalon tallissa."
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Nov 8, 2010 21:06:59 GMT 3
”Vai murtauduit sinä hänen taloonsa.” Ion sanoi pohtien samalla mielessään miltä kapteenin naama näytti kun Angelo oli putkahtanut ovesta sisään kuin tyhjästä. Haltia naurahti ja hymyili Angelolle. ”Älä suotta ole noin apea. En ole sinulle vihainen mokomasta.” Tietäisitpä montakertaa itse olen nuorempana tehnyt samoin. Haltia ajatteli ja myhäili ja mutisi sekavasti jotain itsekseen hetken kunnes tallipoika havahdutti miehen jälleen maantasalle. Ion luovutti hevosensa pojalle ja katsahti nyt Angeloa joka niin anovasti sanoi haluavansa nukkua tallissa. Ion katsoi Angeloa viekkaasti ja tarttui toista käpälästä. ”Sinähän et tallissa nuku poikaseni siitä voit olla varma. Olen sinusta nyt vastuussa eikä pehmeä patja ja tyyny tee sinullekaan pahaa. Vastaväitteitä en kuuntele!” Haltia sanoi ja lähti kiskomaan Angeloa perässään sisälle majataloon.
Majatalo oli aivan toista verrattuna Helmen tunkkaisiin nurkkiin. Paikka oli siisti ja jokaisella tavaralla oli huoneessa oma paikkansa. Ion oli kiinnittänyt katseensa kuitenkin nurkkapöydässä käytyyn korttipeliin, josta hän saisi ongittua itselleen rahat kaksikon huoneen maksamiseen. Haltia ei kuitenkaan jaksanut käydä mukaan mokomaan otteluun – hän olisi voittanut kuitenkin takuuvarmasti potin itselleen. Ion irrotti kuitenkin otteensa Angelon käsivarresta ja lähti astelemaan väenpaljouden lävitse kohti pöytää jossa korttia iskettiin toisensa perään. Saapuessaan pöydän viereen, pelaajat kääntyivät vuorollaan jokainen katsomaan Ionia – kuitenkin hieman epäröiden. Haltia myhäili vain paikallaan ja seurasi tarkasti miesten pelaamaa peliä – haltia ei voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta pöydällä lojuvien rahojen perään. ”Tiesittekös hyvät herrat että tämä mies tässä huiputtaa teitä kolmea.” ”Mitä? Minäkö?” Ionin osoittama mies osoitti sormella itseään ja nauroi makeasti, ”Herralla taitaa viirata päästä.” Samassa Ion teki kädellään huomaamattoman liikeen, jolloin haltian uhrin paidan alta alkoi sataa kortteja. Haltia virnisti viekkaasti. ”Vai sillä tavalla.” Yksi kolmesta kanssapelaajasta tuumasi, ”Saamasi pitää! Tästä saat!” Mies huusi ja hyppäsi huijariksi syytetyn kurkkuun kiinni. Samoin tekivät kaksi muuta pelaajaa. Sillä välin Ion keräsi voitoista osan talteen omaan pussiinsa ja taputteli itselleen suurenmoisesta huijauksesta.
”Yksi huone kiitos. Haluaisin myös jotain juotavaa tuotavan huoneeseeni ja … Angelo! Haluatko jotain?” Ion muisti jättäneensä susipojun aivan itsekseen hetkeksi ja päätti osoittaa jälleen huomaavaisuuttaan tälle. Haltia tarkisti että hänen järjestämänsä mellakka oli vielä käynnissä toisaalla ja iski sitten pöydästä varastamansa rahat pöydälle. ”Kiitoksia herra.” Mies tiskin takana sanoi hymyillen viekkaan ovelasti ja kiitollisena Ionille saadessaan läjäpäin rahaa haltuunsa. Haltia vastasi miehelle ilkikurisella hymyllä ja poimi avaimen pöydältä kouraansa. Ion lähti astelemaan kohti portaita ja heilautti kättään Angelolle jotta toinen tajuaisi seurata tätä. Haltia lähti kapuamaan portaita seuraavaan kerrokseen ja saapuessaan huoneen eteen jossa heidän oli määrä yöpyä haltia avasi sen oven kädessä olevalla avaimella. Huone ei ollu mikään pieni – pikemminkin lukaali. Keskellä takaseinustaa oli suuri kahden nukuttava sänky jota oli verhottu punaisella kankaalla. Huoneessa oli myös muutama nojatuoli, hieman kärsineenoloinen takka ja jonkin eläimen talja, jotka kaikki tavallaan kiehtoivat Ionia. Mies riisui silinterinsä pienelle pöydälle oven vierustalla ja laski huoneen avaimen sen viereen ja ryntäsi suoraapäätä takalle sytyttämään sitä.
|
|
|
Post by grishmak on Nov 9, 2010 1:22:01 GMT 3
Ionin raahatessa Angelon sisään. Angelo ei jaksanut enää pistää hanttiin, srn sijaan hänen mielensä valtasivat muut asiat. Ensinnäkin majatalon sisustus, jota upeampaa hän ei ollut koskaan nähnyt. Toisekseen epäilevät ilmeet. Sillä Angelon turkin peittämä naama ja ylävartalo olivat tulleet osin näkyviin viitan kätköistä Ionin raahatessa tämän sisään. Ionin yht äkkiä päästäessä hänen käpälänsä irti. Hän kietaisi viitan välittömästi takaisin ympärilleen ja hupun kunnolla päähänsä. Lisäksi Angelo vetäytyi oven varjoihin katselemaan, kun Ion touhusi jonkin korttipelin parissa. Yllättäen Angelo palasi takaisin nykyhetkeen, yksi pelaajista hyökkäsi toisen kimppuun toisten samalla tullessa mukaan. Ilmeisesti hän oli miltein torkahtanut. Samalla Ion siirtyi tappelevien pelaajien luota tiskille. Mukanaan läjä rahaa.
Angelo päätti kuunnella Ionin keskustelun. Huh. Sentään tyytyi yhteen huoneeseen. Samassa Ion kysyi häneltä tahtoiko tämä jotain. "Ei kiitos herra." Angelo vastasi kiiresti jättäen kuitenkin mainitsematta Ionin nimen. Tämän jälkeen Ion lähti kohti portaita viitaten Angeloa seuraamaan. Angelo kiirehti Ionin perään. Hänen kavutessa portaita ylös. Mies tiskin takana tarkkaili hänen peräänsä epäillen.
Angelo saapui Ionin perässä heidän huoneeseensa. Se oli yhtä tyrmäävä, kuin alakertakin. Eniten häntä kuitenkin epäilytti suuri sänky, joten hän päätti jättää sen Ionille ja nukkua itse nojatuolissa. Hän nappasi nojatuolin pienen pöydän vierestä ja siirsi sen lähemmäs takkaa, jota Ion parhaillaan sytytti. "Jos teitä ei haittaa niin ajattelin alkaa nukkumaan." Angelo mainitsi Ionille samalla, kun kääri viitan tyynyksi ja käpertyi nojatuoliin nukkuakseen. (Varoen karttoja.) Hänellä tuskin kestäisi pitkään nukahtaa.
|
|