Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 30, 2010 20:45:34 GMT 3
Ion seurasi tiiviisti Angelon esitystä paikoiltaan. Ihmissusi osasi käyttää erinomaisesti useampia elementtejä kun haltia puolestaan tyytyi erikoistumaan niistä vain yhteen tietyistä syistä johtuen. Siitä olikin aikaa, kun mies sai itse nauttia jonkun toisen taikashowsta. Nauttihan hän toki omastakin taikuruudestaan, mutta ei yhtä paljoa kuin siitä, kun sai katsoa jonkun toisen suorittavan mitä ihmeellisimpiä temppuja. Ionista ei kuitenkaan ollut yleisö ihmiseksi, sillä hän piti enemmän esiintymisestä.
Eniten ällikällä Ionin löi Angelon hiekasta tekemä kivilevy, jossa oli hänen kuvansa – ja vieläpä pelikortissa. Mies otti kortin hämmästellen vastaan ja tutkaili sitä hetken käsissään pyöritellen ja totesi, ettei mokoma ollut mitään huuhaata. Angelo kuitenkin jatkoi vielä taitojensa esittelemistä, joten haltia asetti kivi levyn syrjempään odottamaan – tästä esityksestä ei sopinut ohittaa hetkeäkään. Hiilitemppunsa jälkeen susi näytti menevän tajuttomaan tilaan. Ion pomppasi tuoliltaan pystyyn ja hänen korteista tekemänsä tuoli sortui samalla läjäksi tavallisia pelikortteja. Vaadinko häneltä liikoja.. Mies tuumi hieman hätääntyneenä ja katsoi Angeloa hetken, poistuen sitten huoneesta suoraa päätä tiskillä aiemmin työskentelevän naisen puheille.
Hetken kuluttua haltia palasi takaisin Angelon luokse huoneeseen. Mukanaan Ionilla oli kahvallinen, hieman väripinnaltaan kulahtanut kuppi sekä kannullinen puhdasta vettä. Ion asetti kupin pöydälle, täytti sen ja asetti vesikannun sittemmin sen viereen. Mies katsahti Angeloa ja polvistui olennon viereen, tarttuen tätä samalla kevyesti olkapäästä ja ravisteli toista varovasti. ”Oletko elossa vielä?” Mies sanoi hyvää hyvyyttään ja lakkasi ravistelemasta toista.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 31, 2010 7:37:02 GMT 3
"Mitä?" Angelo palasi tajuihinsa, "Olen ihan kunnossa. Syynä on vain tämä tilanteeni, jos se olisi parempi nämä temput eivät olisi tuntuneet missään. Ja kiitos sinulle Ion herra. Kukaan ei ole ennen välitänyt mistään mitä minulle tapahtuu." Angelo tunsi yhä itsensä melko heikoksi, mutta oli kuulevinaan rappusista raskaita askelia. "Isäntä hän on tulossa tänne, enkä ole saanut vieläkään mopattua." Angelo yritti nousta sängystä, mutta vajosi välittömästi takaisin. "Nyt lähti tämäkin työ." Angelo sanoi surkeana.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 31, 2010 16:22:58 GMT 3
Angelo nousi ylös suden viereltä ja katsoi toista hieman huolestuneesti. Vai sillä tavalla. Haltia tuumi ja otti pöydältä kupin johon hetkeä aikaisemmin oli kaatanut vettä ja tarjosi sitä Angelolle. ”Juo hieman; jos se vaikka auttaisi. Vaikutat nimittäin janoiselta.” Ion tuumi hymyillen. Pian Angelon sanojen jälkeen mies pisti itsekin merkille lähestyvät askeleet. Jos se todellakin olisi majatalon omistaja, joksi ihmissusi tulijaa väitti, saisi Ionkin kuulla varmasti kunniansa pulleron palvelijoitten kanssa hääräämisestä. Kun Angelo sanoi surkeana, että menettäisi työnsä, Ion kääntyi katsomaan susipoikaa pirullinen virne kasvoillaan. ”Empä olisi siitä niin varma.” Mies sanoi, taputti Angeloa päähän muutaman kertaa , ”pieni hetki.” Ion jatkoi hymyillen ja poistui pian huoneesta.
Kuinka ollakaan Angelo oli ollut oikeassa. Isännän punainen pää näkyi jo portaikosta – selvästikään mitään hyvää ei ollut luvassa. Ion lähti nopeasti juoksemaan isäntää kohti yrittäen nopeasti keksiä, miten saisi koko talon puhtaakse tuosta vain. Pian hänellä välähti. ”Herra! Takananne!” Haltia yritti kuulostaa vakuuttavalta ja osoitti suoraa isäntää päin, joka tietenkin hämmennyksen sekaisena katsoi automaattisesti taakseen. Ion pysähtyi ja vetäisi aikaisemmin taskuunsa laittamat ylijäämä pelikorttinsa ja heitti ne päin talon isäntää. Kortit aivan kuin liimaantuivat miehen kasvoihin kiinni ja näin pimensivät tuon näkökentän – Ion huokaisi helpotuksesta että temppu oli onnistunut, mutta aikaa ei ollut hukattavaksi. Isäntä kiljui ja taivasteli näkönsä menettämistä portaissa ja hapuili tukea samanaikaisesti seinistä. Ion puolestaan loitsi kobranpäisen kävelykeppinsä ilmasta käsiinsä ja kopautti sen kantaa maahan kaksi kertaa. Kävelykepin päästä alkoi ilmestyä vettä, joka levisi nopeasti ympäri koko majataloa. Ohuen vesi kerroksen peittäessä koko majatalon lattiapinnan, Ion nosti kävelykeppinsä nopeasti ilmaan ja huitaisi sillä kevyesti suoraa eteenpäin. Hiljainen, mutta kohtuu voimakas tuulenpuuska pyyhkäisi vedet mukaansa ja katosi sitten majatalon ilmavista lattia-, seinä- ja kattoraoista matkoihinsa.
”Herra? Oletteko kunnossa!” Ion sanoi teennäisesti ja juoksi auttamaan talon isäntää. Haltia napsautti hiljaa sormiaan taskussaan ja kortit palasivat huomaamattomasti isännän naamalta hänen taskuunsa. Isäntä puuskutti hetken paikoillaan ja katseli ympärilleen. ”Minä … Minä näen!” Mies kiljaisi riemuissaan ja katsoi sitten tarkemmin ympärilleen. ”Luulenpa että olen nähnyt näkyjä jo pitkän tovin ystäväiseni. Täällähän suorastaan lattia kuultaa kuin peili. Vielä hetki sitten koko paikka oli pölyn peitossa. Onko tämä varmasti majataloni?!” Isäntä sopersi innosta soikeana ja lähti sitten nauraen takaisin alas. Ion katsoi isännän sekoiluja vinon hymyn kera ja lopulta huokaisi. Kaikki muut talossa työskentelevät olivat varmasti nähneet kaiken, mutta tokkopa isäntä ehtisi iloltaan udella mokomaa keneltäkään. Ja miltähän näky oli majatalon ulkopuolelta näyttänyt? Ion ei kuitenkaan takertunut pikkuseikkoihin vaan kääntyi kannoillaan ja katsoi, josko Angelo olisi uskaltautunut huoneestaan ulos. Ion toivoi, ettei susi olisi säikähtänyt miehen temppuilua.
|
|
|
Post by grishmak on Aug 31, 2010 20:09:57 GMT 3
Angelo otti Ionin tarjoaman kupin hymähtäen myöntävästi ja alkoi juomaan sitä surkeana. Ionin taputtaessa häntä päälaelle hän laski korvansa, mutta ei ollut luottavainen Ionin lupauksen suhteen.
Ionin lähdettyä Angelo joi veden loppuun kupista. Kun hän kuuli käytävästä ääniä, hän lähti jo valmiiksi surkeana käytävään päin, muitta huomasi, että lattialla alkoi leviämään jotain nestettä, joten hän hyppäsi takaisin sängyn nurkkaan. Ja sitten tuli kaiken huipuksi vielä tuulen puuska, johon Angelo ei ehtinyt edes vastata kiljaisulla ennen, kuin hänen naamansa oli jo vedestä märkä. Huh. Vain vettä. Angelo henkäisi ja lähti käytävään päin korvat alhaalla ja häntä jalkojen välissä.
Angelo vilkaisi ensin vain oven raosta vieraiden käytävään huomaten, että se suorastaan kiilsi puhtautta. Mitä ihmettä? Hän tuli ovesta niin, että puolet hänen kehostaan oli näkyvillä yhä pelokkaana. Angelo ei nähnyt kunnolla, sillä käytävän vastakkaisen päädyn ikkunasta lankesi valo suoraan hänen kasvoilleen, mutta han oli huomaavinaan Ionia muistuttavan hahmon valossa.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Aug 31, 2010 21:36:01 GMT 3
Ion katsoi portaikon luota kun Angelo ilmestyi huoneestaan puoliksi esiin ja samalla pudisteli vaatteitaan myhäillen. Vaikka haltia oli käyttänyt magiaa, ei hän silti ollut väsähtänyt niille sijoilleen – Ionille vastaava ei ollut temppu eikä mikään. Koska hänen sisällään asui demoni, Ion saattoi käyttää magiaa keskivertoa enemmän normaaliin maagiin verrattuna väsymättä lainkaan. Demonin ansiosta Ionin temput olivat myös monipuolisia. Miehen magia ei rajoittunut enää pelkästään tuuleen ja ilmaan, joita hän nuoruudessaan oli ainoastaan opetellut, vaan pystyi nyt myös hyödyntämään eri elementtien taikuuksia. Kerrankin niistä oli ollut todellista hyötyä miehelle, tai oikeammin, niistä oli ollut hyötyä hänelle lähes tuntemattomalle ihmissudelle.
”Katsos olet päässyt jaloillesi.” Mies sanoi astellessaan Angeloa päin. Haltia katsoi tyytyväisenä äskeisen työnsä jälkeä hymyillen itsekseen, mutta nosti katseensa nopeasti lattiasta takaisin Angeloon. Haltia oli viimein saavuttanut Angelon ja katsoi toisen märkää naamaa hetken. ”Pahoitteluni” Ion sanoi naurunsekaisella äänellä mutta hillitsi sitten itsensä, ”isäntäsi näytti olevan oikein tyytyväinen pienen temppuiluni jälkeen. Anteeksi että kastelin naamasi.” Ion sanoi hymyillen ja sai samalla tuuman. Miksen sitä heti keksinyt! Miehen silmiin ilmestyi erikoinen pilke ja tuo tarrasi Angelon kädestä kiinni mutta päästi hyvin pian irti, ajatellessaan että toinen saattaisi nähdä sen epämiellyttävänä. ”Anteeksi .. taisin innostua vähän liikaa. Ehkä minun pitäisi kysyä sinulta ensin ennen kuin teen mitään hätiköityjä päätöksiä.” Mies sanoi hieman nolona päätään raapien mutta katsoi taas pian susipoikaa. ”Haluaisitko lähteä mukaani pienelle matkalle? Sain erään työn, isännältäsi nimittäin, ja saan ottaa tästä majatalosta mitä ikinä haluankaan mukaani. Ajattelin, jos haluaisit nähdä hieman maailmaa?” Ion ehdotti Angelolle edelleen tuo sama pilke silmissään.
Mies astui suden ohi takaisin tuon huoneeseen, suunnaten suoraa huoneen keskellä olevan koin syömän pöydän ääreen. Ion poimi silinterin päähänsä ja Angelon aikaisemmin tekemän kivisen kortin hän laittoi taskuunsa. Haltia napsautti myös sormiaan kerran, jolloin tuolin muodostaneet kortit katosivat Angelon huoneen lattialta. Nyt mies oli valmis poistumaan majatalosta, mikäli vain Angelo suostuisi lähtemään hänen matkaansa. Ion kääntyi jälleen kannoillaan ja katsoi Angeloa. ”No, mitä tuumit? Haluaisitko lähteä?”
|
|
|
Post by grishmak on Sept 1, 2010 7:24:50 GMT 3
"Jotenkuten kyllä, mutta en tiedä kauanko." Angelo vastasi epävarmana olostaan nykien samalla housujensa irtolankoja. Ionin lähestyessä häntä hän huomasi, että Ion tarkasteli majataloa iloisempana. Päästessään Angelon luokse Ion pahoitteli. Mitä? Miksi? Hän mietti ihmeissään. "Sinäkö siivosit. Ei ei minähän olen sinulle kiitollinen, miksi pyytelisit anteeksi." Angelo vastasi hieman iloisempana. Ionin tarttuessa Angelon käteen aika tuntui hieman hidastuvan. Käsi oli lämmin ja ystävällinen ote, jotai mitä Angelo ei ennen ollut tuntenut, vaika se oli nähty ennenkin mitä hänelle oli tapana tapahtua, kun hän luotti ihmisiin liikaa. Jostain syystä Ion vaikutti nololta puhuessaan Angelon kanssa.
Ion pyyhälsi Angelon ohi takaisin tämän huoneeseen. Ionin kerätessä tavaroitaan Angelo hivuttautui ovenrakoon. Ionin kysyessä haluaisiko Angelo lähteä tämän mukaan Angelo vastasi ,"Jos kerta olette saaneet luvan ottaa mitä tahansa mukaasi, niin miksi kysytte minun mielipidettäni, mutta kyllä teidän mukaanne lähden mielelläni. Eikä tarvitse muuta, kuin lähteä, sillä minulla ei ole varsinaisesti omaiseetta." Tämän sanottuaan Angelo lähti kävelemään epäväkaasti kohti rappusia.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Sept 1, 2010 16:51:32 GMT 3
Ion katsoi aluksi hieman huvittuneena ihmissutta ja raapi sitten vaivautuneena niskaansa. ”En halua ottaa sinua mukaani vasten tahtoasi - minulla on omat periaatteeni ja aion pitää niistä loppuun asti kiinni.” Haltia sanoi jo hymyssä suin ja asteli sitten Angelon ohitse takaisin käytävälle. Mies kääntyi pian kuitenkin kannoillaan katsomaan jälleen Angeloa. ”Voit toki ottaa mukaasi purkkisi jos haluat. Pienen kutistuksen kera ne mahtuvat mainiosti ratsuni satulalaukkuihin. Ties vaikka et palaisikaan tähän rotjaan enää.” Ion sanoi ja iski silmää toiselle salaperäisen hymyn kera, kääntyi sitten ympäri ja lähti astelemaan määränpäänään majatalon alakerta.
”Talo tarjoaa, mitä herralle saisi olla?” Isäntä kipitti edelleen riemusta sekaisin Ionin luokse kun tuo ilmestyi alas portaita. Haltia mietti hetken, kunnes keksi mehukkaan juonen jälleen kerran. ”Sattuisiko teiltä löytymään jotain … oikein ravitsevaa, rasvaista ja maukasta?” Haltia sanoi kiero hymy suullaan ja katsoi isäntää pitkään silmiin. Isäntä tyytyi häkellyksestä ainoastaan nyökkäilemään ja lupasi haltialle valmistavansa kaikkien aikojen mehukkaimman aterian. Kuulostaa lupaavalta. Mies tuumi istahtaessaan ensimmäiseen tyhjään pöytään mikä hänen eteensä sattui tulemaan ja ryhtyi hankaaman kävelykeppinsä kobran päätä valkeaan liinaan saadakseen sen kiiltämään entistäkin enemmän.
Siinä Ion istui tuolissaan tyytyväisenä ja odotteli milloin Angelo saapuisi paikalle. Isäntä saisi kokea karvaan pettymyksen kun haltia antaisi tilaamansa aterian Angelolle, jahka susi nyt saapuisi edes paikalle. Hänhän ei mokomaan ruokaan koskisi – rasvainen pihvi, katin kontit. Ruipelolle ihmissudelle moinen saattaisi kuitenkin tehdä hyvää.
|
|
|
Post by grishmak on Sept 2, 2010 0:30:09 GMT 3
Ionin puheiden jäljiltä Angelo oli jäänyt käytävään miettimään tilannettaan.Ion herra on luultavasti tosissaan. Hän meni viereiseen huoneeseen ja haki sen arkusta vanhan koinsyömän lakanan. Haettuaan lakanan Angelo palasi takaisin huoneeseensa. Hän laittoi purkit keskelle lakanaa ja lisäksi loput kuivaneet leivän kannikkansa. Kerättyään kaiken omistamansa lakanan päälle Angelo sitoi lakanan nyytiksi, mitä oli melko helppo kantaa mukana. Hän lähti epävarmana kävelemään alakertaa kohti.
Saapuessaan alas Angelo huomasi Ionin istumassa läheisessä pöydässä oikein rasvaisen ja suuren pihvin kanssa. Angelo käveli Ionin pöydän luokse. Asetti nyyttinsä tuolin viereen ja istui Ionia vastapäätä. Hän ei katsonut Ioniin päin, vaan kiinnitti huomionsa risoihin shortseihinsa, joiden lankoja hän jälleen alkoi nykimään. Angelo ei kuitenkaan ehtinyt olla siinä kauaa, ennen kuin kuuli isännän huutavan. "Sinä!" isäntä osoitti Angeloa naama jälleen punaisena. Saaden Angelon vinkaisemaan säikähdyksestä. "Lopeta se vinkuminen ja mene takaisin töihin tai lennät ulos!" Angelo lysähti kasaan jälleen murheellisena ja oli jo aikeissa nousta tuolilta palatakseen töihin.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Sept 2, 2010 14:03:46 GMT 3
Kun isäntä lähti astelemaan päänsä punaisena kohti pöytää ja Angeloa, Ion katsoi miestä aluksi tuimasti ja iski sitten nyrkkinsä pöytään niin, että pihvin syöntiin tarkoitetut välineet lensivät lattialle. Ion nousi pöydästä ja asteli herran toiminnasta hieman säikähtäneen isännän ja onnettoman Angelon väliin, pysäyttäen majatalon isännän nille sijoilleen. ”Angelo tulee mukaani.” Ion sanoi ja tökkäsi kävelykeppinsä kobrapäällä isäntää mahaan ja hymyili sitten ivallisesti toiselle mitään häpeilemättä. ”Susipoju on tilapäisesti minun omaisuuttani” Ion sanoi ja kaivoi pitkäpiippuisen pistoolinsa selkänsä takaa ja painoi sen majatalon isännän otsaa vasten ja pian haltia jatkoi, ”Ja jos näen sinun huutavan tai käyttätyvän ylimielisesti panttiani kohtaan vielä kerran niin tiedätkö mitä silloin tapahtuu.” Ion veti aseen liipaisimesta - kuitenkin isännän onneksi mokomaa asetta ei oltu varustettu luodilla.
Haltia asetti aseen takaisin mustan viittansa suojiin ja käveli sitten Angelon luokse, vetäen aikaisemmin tilaamansa pihvin suden eteen. ”Yritä syödä, en tiedä milloin voin tarjota sinulle ruokaa seuraavan kerran.” Ion sanoi hieman käskevä sävy äänessään ja vilkaisi sitten isäntää. Miehen naama oli kymmenellä mutkalla ja tuon pää oli vielä entistäkin punaisempi – ei auta itku kuitenkaan markkinoilla. Isännän tulisi hyväksyä tämä, mikäli vielä taulunsa tahtoisi; siitä Ion pitäisi huolen. Haltia katsoi myös ohimennen muita työntekijöitä, jotka hymyilivät ja hihittivät itsekseen ilmeisen tyytyväisenä Ionin läksytykseen. Pian Ion kääntyi kuitenkin takaisin katsomaan Angeloa. ”Käyn valmistelemassa hevosen, tule perässä jahka saat syötyä ensin.” Tuo sanoi, katsoi vielä vihaisesti talon isäntää ja pian olikin jo poistunut majatalon ovesta.
Haltia asteli suoraa päätä tallipojan juttusille ja pyysi tuota tuomaan ratsunsa luokseen. Ion kääntyi vilkaisemaan mätää majataloa ja naurahti muutamisen kerran ja vajosi ajatuksiensa pohjalle. Vaikutti siltä kuin mies olisi jäätynyt paikoilleen, mutta hevosen hirnunta toi miehen takaisin maanpinnalle. Ion tarttui Requmirin suitsista ja heitti tallipojalle kolikon vaivannäöstä – nuori mies oli tietenkin kiitollinen tästä ja kiitti Ionia useampaan otteeseen. Mies nousi mustan tammansa selkään ja taputti sitä muutaman kerran kaulaan. Anteeksi, joudut nyt kantamaan kahta henkilöä jonkin aikaa. Ion oli pahoillaan hevosen puolesta, mutta uskoi sen kuitenkin kestävän. Tarpeentullessa haltia voisi myös kävellä. Ion ratsasti majatalon porttien luokse, pysähtyi ja jäi odottamaan Angeloa.
|
|
|
Post by grishmak on Sept 2, 2010 18:05:46 GMT 3
Angelo alkoi jälleen vinkumaan hiljaisella äänellä isännän lähestyessä häntä pää punaisena, mutta sitten Ion pelasti hänen työnsä jälleen. Angelo kuitenkin säpsähti melkoisesti Ionin lyödessä pöytää. Ionin uhkaillessa isäntää pistoolilla Angelo yritti kieltää tätä, mutta ei saanut sanaa suustaa. Hän kuitenkin puristi silmänsä umpeen ennen, kuin Ion painoi liipaisinta. Pelkän kilahduksen kuullessaan Angelo uskaltautui varovasti raottamaan silmiään huomaten, että isäntä oli yhä elossa. Tämä sai Angelon mielialan kohoamaan hieman.
Ion tunki pihvin Angelon naaman eteen ja käski tätä syömään. Mitä minullekko? Tästä käskevästä äänen sävystä johtuen Angelo meni matalammaksi alistuen. Ionin kiinnittäessä huomionsa jälleen isäntään Angelolle herahti vesi kielelle tämän haistaessa tuorehkon pihvin. Hän otti pihvin kynsiinsä ja alkoi näykkimään pihviä. Ionin lähdettyä ovesta ulos. Isäntä osoitti Angeloa paksulla sormellaan naama vihaan puristuneena. Hän ei kuitenkaan käynyt Angelon kimppuun, vaan lähti ryminällä takahuoneeseen. Angelo alkoi syömään hieman nopeammin, varoen kuitenkin ahmimasta, sillä hän muisti yhä miten käy, kun on näännyksissä ja syö nopeasti kunnon ruokaa. Angelolla oli yhä jonkin verran pihviä kädessään, kun hän otti nyyttinsä ja lähti ovelle. Majatalon muut työntekijät vilkuttivat hänelle hyvästiksi.
Ulos tullessaan Angelo näki Ionin mustan hevosensa selässä portin suussa. Myös Angelon vatsasta näki, että hän oli syönyt. Päästessään Ionin luokse Angelo nielaisi viimeisen palan pihviään. "En ole varma kannattaako minun tulla kovin lähelle. Sillä hevoset pelkäävät yleensä minua." Angelo sanoi ilmaisten mielestään tärkeähkön asian. Hänestä alkoi tuntua, että hän oksentaisi pian. "Voisittekko odottaa vielä hetken." Angelo käveli ensin hetken takaperin ja syöksähti sitten läheisen aidan luokse. Päästessään aidan luokse jän nojasi sen yli ja oksensi sen toisella puolella olevaan puskaan. Oksennettuaan osin sulanutta pihviä ja lima rihmojen yhä roikkuessa hänen leuastaan Angelo päätti mainita Ionille jotain. "Pahoitteluni herra Ion. Mutta jos saan antaa neuvon. Älä ikinä anna nälkiintyneelle sudelle paljoa ruokaa kerralla. Äläkä todellakaan anna nälkiintyneen suden ylensyödä." Angelo jäi vielä kuitenkin nojaamaaj aidan yli.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Sept 7, 2010 16:47:13 GMT 3
Ion katsoi hetken ihmeissään, kun Angelo juoksi aidan luokse. Miehelle oli yllätys kun toinen juoksi oksentamaan ilmeisesti hetki sitten syömänsä pihvin läheiseen pensaikkoon. ”Empä tullut ajatelleeksi.” Ion mumisi itsekseen hieman kauhuissaan ja hänen kätensä nousi miehen omalle suulle. Pitää painaa tämä seikka mieleen. Mies tuumi hieman harmissaan ja lähestyi sitten hevosellaan aidan viertä kohti Angeloa. ”Anteeksi. En ole aikaisemmin törmännyt tälläiseen tapaukseen. Jatkossa lupaan muistaa kyllä mitä sanoit.” Ion sanoi vaikeasti hymyillen ja painoi toista kättään hermostuneena nyrkkiin. Kuinka hän olikin saattanut olla niin hajamielinen, ettei ollut muistanut kyseistä seikkaa.
”Ja mitä hevoseeni tulee” Haltia avasi nyrkiksi puristamansa käden ja asetti sen sitten mustan hevosen kaulalle ja taputti sitä muutaman kerran, ”Requmir on kokenut ja nähnyt pahempaakin, joten en usko yhden suden sitä hätkäyttävän.” Ion naurahti. Ajatellessaan kuinka hevonen oli joutunut elämään miehen kanssa, joka manaili demoneita tuon tuosta esiin niiden apua tarvittaessa. Olihan hän itsekin puoliksi demoni. Demoneita, hevoskotkia, peikkoja, ghouleja, fauneja ja ties mitä muita – ei yksi ihmissusi Requmiria tosiaan hätkäytä.
Haltia käänsi harhailevan katseensa Angeloon ja mies hymyili jälleen ystävällisesti ilman huolen häivää. ”Laita tavarasi oikeanpuoleiseen satulalaukkuun” haltia asteli hevosensa kera lähemmäs susipoikaa ja kumartui sitten Angelon pään korkeudelle, ”Se on noiduttu ja käytännössä kutistaa tavarasi. Laukku on hyvin arvokas, joten ei hiiskaustakaan siitä.” Ion sanoi ja ’veti vetoketjun suulleen’ ja suoristi sitten selkänsä. ”Kun olet saanut tavarat laitettua laukkuun niin voimme varmastikin lähteä.” Haltia sanoi ja ojensi toista kättä Angelolle ja vapautti vasemmanpuoleisen jalustimen, jotta toinen voisi kavuta miehen seläntaakse istumaan.
|
|
|
Post by grishmak on Sept 7, 2010 21:08:55 GMT 3
Angelo pyyhkäisi limat leuastaan ja sylkäisi loputkin oksennukset puskaan. Noustessaan hän huomasi, että Ion oli tullut hänen vierelleen hevosensa kanssa. Hän hätkähti sillä hän pelkäsi hevosia itsekin, joten tunne oli yleensä molemminpuoleinen, mutta huomasi Ionin olevan oikeassa hevosensa suhteen, sillä se vaikutti rauhalliselta.
Angelo oli juuri laittamassa nyyttiään siihen laukkuun mihin Ion neuvoi, kun Ion kuiskasi hänelle, että Angelon kannattaisi pitää kuononsa ummessa sen loitsusta. Se ei olisi kovin vaikeaa Angelon kaltaiselta pelkurilta. Kuinkakohan arvokas se on? Hän laittoi nyyttinsä lopultakin laukkuun asti. Samalla tutkiessaan sen ulkonäköä kiinnostuneena.
"Toki." Suljettuaan satulalaukun Angelo kiersi tamman takaa vasemmalle puolelle (Potku etäisyyden ulkopuolelta). Ja tarttui Ionin ojentamaan käteen päästäkseen hevosen selkään. Selkään päästyään Angelo meinasi tippua, mutta ehti kuitenkin kietoa kätensä Ionin rinnan ympärille. Hän otti ehkä turhan tiukasti kiinni, koska halusi olla varma, ettei tippuisi.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Sept 9, 2010 19:42:16 GMT 3
Ion tarttui Angelon kädestä lujasti ja auttoi suden nousemaan hevosensa selkään. Samalla mies tarkkaili tamman käyttäytymistä, ja vaikka sen selässä nyt kaksi istuikin, ei hevonen tuntunut edes huomaavan asiaa. Angelo tuskin painoi edes Ionin vertaa, mutta kyseisestä asiasta mies ei viitsinyt susipojalle sanoa – luulisi tuon tajuavan itsekin oman painovajauksensa. Angelon kietoessa kätensä haltian rinnan ympärille, mies hieman hätkähti ja katsoi hetken käsiä hämmentyneenä. Ion naurahti muutaman kerran ja otti sitten silinterinsä pois päästään ja tarttui hevosen ohjaksiin pidellen samalla hattuaan sormiensa välissä tiukasti.
Ion kannusti hevosensa liikkelle. Tallipoika kurkki hevosten suojasta, kun Requmir kantamuksineen katosi hitaasti majatalon nurkan taakse ja palasi sitten olkiaan kohottaen takaisin töittensä pariin. Ion ei uskaltanut nostaa hevosen vauhtia rauhallisesta käynnistä laukaksi – ei aivan vielä. Mies pelkäsi että Angelo säikähtäisi lujaa vauhtia tai pelkäisi tippuvansa kyydistä, mutta näin hitaalla vauhdilla he eivät ennättäisi pimeän alta pois ajoissa. Yöllä ei tunnetusti ollut kovinkaan turvallista liikkua – puhumattakaan kylmyydestä, jonka pimeys toisi mukanaan.
”Emme voi jatkaa näin hitaasti koko matkaa.” Ion tuumi kääntäen päätään samalla hieman selän takanaan istuvaan Angeloon ja hymyili. ”Pysytkö varmasti kyydissä?” Mies sanoi naurahtaen, käänsi katseensa takaisin kapeaan tiehen ja heilautti ohjaksia varovasti saadakseen Requmirin astelemaan hieman nopeammin. Tamma ei varmasti edes tajunnut että sen selässä oli kaksi henkilöä. Se asteli ylpeänä harja hulmuten eteenpäin ilman huolen häivää, ja välistä heilutti päätään ja hörähteli tyytyväisenä.
|
|
|
Post by grishmak on Sept 10, 2010 19:04:40 GMT 3
Hevosen lähtiessä liikkeelle Angelo heilahti hieman taaksepäin. Se että hän oli hevosen kyydissä oli Angelolle varsin pelottava kokemus, sillä hän ei ikinä ollut kulkiessaan luottanut muuhun, kuin omiin tassuihinsa, jotka nyt olivat ikävän korkealla maan pinnalta.
Heidän päästessä maantielle Ion kysyi Angelolta pysyisikö tämä kyydissä. Angelo nyökkäsi väkinäisesti, muttei oikein pystynyt luottamaan itseensä. Kuitenkin hän tippuisi lopulta. Tamman lisätessä nopeutta Angelo kiristi otettaan hetkellisesti. Löysäten kuitenkin otettaan miltein heti.
Heidän jatkaessa matkaa Angelo uskaltautui pikkuhiljaa nojautumaan Ionin selkää vasten. Selkään nojatessa Angelosta tuntui, että matka sujui nopeammin ja turvallisemmin. Samalla hän teki jotain, mitä ei yleensä tehnyt matkatessaan. Hän tarkkaili, kuinka ruohoinen tasanko kulki ohi ja he lähestyivät metsää. Tuulesta oli sinänsä hyötyä, sillä myskin haju, joka peittyi majatalossa muihin hajuihin ei voinut haskahtaa juuri nyt Ionin nenään.
|
|
Quatro
Member
Eye for an eye, and the whole world will be blind.
Posts: 178
|
Post by Quatro on Oct 18, 2010 3:05:39 GMT 3
//Huhuh siitä on taas aikaa mutta tässä vähän jatkoa : D Ei mikään inspiraation täytteinen teksti kun ottaa kellonajan huomioon..//
Ion hämmästyi hieman kun Angelo nojasi tämän selkään. Susipoika tuntui niin aralta ettei Ion olisi saattanut olettaa tuon tekevän mitään vastaavaa; olihan mies ihmisudelle kuitenkin lähes tuntematon henkilö vielä. Ionia vastaava käytös ei kuitenkaan haitannut, susi nimittäin lämmitti mukavasti hänen selkäänsä.
Matka kuoppaista ja mutkaista maantietä eteni nopeasti. Maisema alkoi hiljalleen muuttua tasaisesta nurmikko kentästä ensin harvaksi, sitten yhä vain tiheämmäksi metsäksi. Matkaan liittyi pieni mutka, sillä Ion oli suunnitellut antavansa Angelolle hieman ehjempää kangaskuosia ylle; entiset kun vaikuttivat olevan täysin hajoamispisteessä ja sitähän Ion ei matkakumppaniltaan hyväksyisi. Suden olisi parempi suostua tähän tarjoukseen, Ion ei nimittäin vastaväitteitä aikonut kuunnella.
Maantie jatkui eteenpäin yhä tihenevän metsän siimeksessä. Yllättäen Ion kiskaisi ohjaksista ja pyöräytti tamman ympäri nähdäkseen, ettei kaksikkoa seurattu. Tuon jälkeen mies hymähti tyytyväisenä ja ohjasi hevosen pois maantieltä ja kannusti tuon taas laukkaan. Haltia hidasti tamman vauhtia ja etsi terävällä katseellaan polkua, joka johti miehen asuinkartanolle. "Poikkean hieman aiemmasta suunnitelmastani viemällä sinut erääseen paikkaan, jonne vain minä osaan suunnistaa." Ion naurahti ja vihdoin löytäessään polun alun, tuo kannusti jälleen hevosensa laukkaamaan sitä pitkin. Mitä pitemmälle polkua he pääsivät, sitä leveämmäksi se kasvoi ja lopulta he olivatkin suuren kartanon heinikkoisella pihamaalla. Haltia hyppäsi Requmirin selästä ja tarttui hevosen ohjaksista ja talutti hevosti lähemmäs kartanoa. Ion kääntyi katsomaan Angeloa sitoessaan tammaa vanhaan porraskaiteeseen kiinni, ettei hevonen pääsisi karkaamaan heiltä. Muuten matkasta Ionin kohteen luokse saattoi tulla hyvinkin uuvuttava. "Ajattelin hieman uudistaa vaatetustasi." Haltia sanoi ja ojensi ihmissudelle kätensä auttaakseen Angelonkin pois hevosen selästä. "Ehdinkö jo mainita että asun täällä? Ei mikään lukaali, mutta kelpaa mainiosti tälläiselle matkamiehelle." Mies sai vielä suustaan sanottua, kunnes hiljeni pitkäksi toviksi.
|
|