|
Post by submarine on Sept 19, 2009 11:47:18 GMT 3
Nufs ei pitänyt millään muotoa saamastaan vastauksesta. Rahaa ei olisi tulossa ainakaan näin helpolla. Ei sillä, että narttu olisi jotenkin siihen uskonutkaan, tässähän nyt kuitenkin vaadittiin ihmiseltä rahaa, mutta kyllä se silti rassasi. Jos rahaa ei tulisi, menisi rotta pahasti tappion puolelle. Koska sitten pitäisi hankkia uusi itse. Jos nyt joku edes suostuisi myymään. Ja se ei käynyt, ei alkuunkaan. Narttu ei aikonut suostua tuosta noin vain menetyksiinsä, jotka eivät edes tällä kertaa olleet oma vika. Hetken verran Nufs tuhisi niin, että viikset heiluivat, pohtien mitä pitäisi tehdä. Ei ollut halua tai edes suoranaista uskallusta vetää miekkaa esiin, äskeinen oli loppunut aivan liian arveluttavasti. Eikä ollut enää varsijousiakaan jäljellä iskuja torjumaan - tai ampumista varten. Mutta rahaa oli saatava, se oli varma. Ei saanut käydä näin.
Äkkiä Nufs kipitti miehen eteen, niin ettei tämä ainakaan pääsisi häipymään paikalta, huitoen vieläkin mielenosoituksellisesti varsijousen perällä. Tällä kertaa säleistä ja terävää puuta tyrkytettiin melkein miehen naamalle. Narttu vinkui vieläkin rahasta, heilutti nyt toistakin kättään ja pomppi melkoista tasajalkaa miehen edessä. Alkoi mennä maltti, rahat oli yksinkertaisesti saatava takaisin. Se ei ollut mikään mahdollisuus, vaan tosiasia. Ne piti saada takaisin. Miehellä oli rahaa ja tämä oli rikkonut sen käytyään päälle. Tämä maksaisi, rotta ei aikonut luovuttaa. "Rahaa. Rahaa rahaa rahaa rahaa maksa maksa maksa rahaa!" Nufs vikisi kuin hepuloiva pikkulapsi, jonka suosikkilelu oli viety. Loikkiminen oli menossa sellaiseksi, että häntä läiski kuuluvasti maahan joka kerran, kun narttu osui maahan. Kaikki rautarenkaat sen korvissa kilisivät toisiaan vasten, ja sen nisät heiluivat myös renkaidensa painosta ylös ja alas jokaisella loikalla. Näky ei ollut mitenkään erityisen ihastuttava.
Muutama paikalle jääneistä oli kääntynyt jo katsomaan outoa esitystä, vaikkei kukaan mitään huudellutkaan. Muutama tosin näytti vakavasti harkitsevan, josko päästäisi hieman ahdistusta äskeisestä kivittämällä niin rotan kuin miehenkin.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 21, 2009 20:24:40 GMT 3
Malek oli varma, että rotta tajuaisi jättää hänet rauhaan, kun ei ollut saamassa maksua. Se tuhisi pettyneenä, niin että viikset heiluivat ja Malek hymyili vahingoniloisesti. Hän kääntyi jatkaakseen matkaansa majatalolle. Olut, naiset ja ilmainen yöpaikka odottivat häntä. Hänhän oli sankari, joten moiset ilot olivat hänelle oikeus. Lähestulkoon velvollisuus. Tuskin mies ehti ajatuksissaan eteenpäin askeltakaan, kun rotta äkkiä hyppikin melkein liiveihin. Säikähtäneenä palkkamiekka astui askelen pari taaemmaksi ja tuijotti perin juurin yllättyneenä, miten rial vaati vikisten oikeutta, tunki sitä hiton sälekasaa hänen naamaansa ja pomppi ylös alas. Ihan ilman niitä hiton renkaitakin näky olisi ollut vähintäänkin outo, mutta tässä oli jo jotain irvokasta. Pitkä karvaton häntä läiskähteli vasten maata ja rialista kuului niin valtava, kimeä vikinä, että ihmisetkin alkoivat kerääntyä ympärille.
Tämä oli noloa. Rial pitäisi vaientaa. Ihmiset eivät voisi luottaa häneen, jos hän ei saisi kimpustaan edes yhtä rialia. Asettakaan ei keskellä kylää iljennyt kiskoa esille, joten jotain muuta piti keksiä ja pian.
"Hyvä on, hyvä on, vaiti! Vaiti! Senkun raahaat perseesi mukaan, puhumme lisää majatalossa", Malek älähti lopulta, yrittäen pitää äänensä niin matalana, ettei kukaan vain kuullut. Kunhan rial vain olisi hiljaa, niin hän voisi majatalossa karistaa sen niskastaan lupailemalla turhia ja jotain sen suuntaista.
|
|
|
Post by submarine on Sept 21, 2009 20:59:07 GMT 3
Nufs tuhisi vielä hetken, mutta tällä kertaa tyytyväisenä. Olipas mies sitten kuitenkin murtunut, kun hieman oli vaatinut kovempaa. Narttu pani hyvin tarkkaan merkille, miten tehokasta oli alkaa vinkumaan mahdollisimman lujaa pienessäkin väkijoukossa jotakin. Heti oli myönnytty ja murruttu. Niinpä rotta köpötti miehen perään kuin mikäkin suuri voittaja, häntä korkealla ja turkki pörröllään. Eipä ollut kuitenkaan niin kova mies kuin väitti olevansa, kun tuolla tavalla myöntyi heti. Oli aivan varmasti ollut se äskeinenkin tappelu pelkkää tuuria, ei voinut oikeasti olla hyvä kun ei ollut edes uskaltanut tehdä mitään. Jostakin syystä Nufs ei viskannut varsijousensa maallisia jäänteitä kuitenkaan menemään, vaikka korvaus olikin jo luvattu. Nartulla ei ollut hajuakaan miksi, mutta jostain syystä teki vain mieli pitää pirstoutunut perä mukana.
Majatalon tapaiseksi lupailtu paljastui, lähempää katsottuna, vain aavistuksen isommaksi maalaistaloksi muiden joukossa. Se oli suunnilleen siellä, missä oli sanottukin, mutta vaikea sen oli siltikään sanoa huomiota herättävän edes melko keskellä kylää. Tai oli se oikeastaan varmaan kahden kokonaisen talon kokoinen, mitä Nufs nyt pani merkille, mutta ei se silti ollut mitenkään kovin erikoinen. Ei sitä ainakaan majataloksi voinut sanoa. Majataloihin yritettiin aina saada ihmisiä sisään, ja tänne narttua ei kutsunut mikään muu kuin etäisenä leijaileva ruuan tuoksu. Mutta toisaalta, se olikin melko painava houkutin tässä kohtaa. Kun sisällä alkoi hetken koputtelun ja muun huhuilun jälkeen käydä selväksi, että joku oli ilmeisesti haluamassa sisään, kuuluivat oven takaa vaimeasti lähestyvät askeleet. Ne olivat hyvin varovaiset, ja jokaisen jälkeen sisäpuolella oleva tuntui pysähtyvän kuuntelemaan. Nufs tuli todenneeksi siinä seisoskellessaan, että kopsuvat askeleet kertoivat varmaankin ihan oikeasta puulattiasta, mikä oli tietenkin jo hieman varakkaamman paikan merkki. Mutta vain hieman, ei ollut kuitenkaan ikkunoita.
Lopulta, kun oltiin ilmeisesti varmistuttu, etteivät koputtelijat lähtisi pois, raotettiin ovea hyvin varovaisesti. Sisältä kurkisteli hieman pulskean puoleinen, lyhyenläntä perunanenäinen mies, joka killitti ovenraosta kaikkia kolmea edessä seisovaa kuin olisi ollut aikeissa läimäyttää oven kiinni saman tien ja paeta. "Mutta johan me teille annoimme hetki sitten. Te veitte melkein kaikki makkarat ja oluetkin, ei ole enempää", tämä totesi valittavaan sävyyn, uskaltamatta avata ovea mitä ilmeisimmin rosvoiksi luulemilleen yhtään enempää kuin sen, mikä oli välttämätöntä näkemisen vuoksi.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 21, 2009 21:12:45 GMT 3
Rial vaikeni ja se oli onni. Itsevarman oloisena se marssi hänen perässään ja Malekia ärsytti sen olemus. Kun päästäisiin ulos tästä kylästä, hän kyllä pitäisi huolen, että siitä lähtisi henki. Jos rotat olisi tarkoitettu noin isoiksi ja kahdella jalalla liikkuviksi, niin ne liikkuisivat sillä tavalla. Tai siis, kaikki. Eivät vain rialit. Niiden oli pakko olla jotain... jotain kirottuja ihmisiä tai jotain. Malek päätti mielessään, ettei päästäisi otusta lähelle tai siitä voisi tarttua häneenkin jonkinlainen sairaus. Alkaisi selkä vääristyä ja partaa kasvaa vähän kaikkialle. Eipä silti, ei hänen kauheasti tehnyt mielikään lähmiä moista, tulisi vielä luteita tai rutto.
Majatalo oli pieni pettymys eikä ihan pelkästään siksi, ettei ollut millään tasolla kunnollinen, iso majapaikka. Toinen syy huolestua oli sen suljettu ovi. Katkerana Malek ajatteli, että niiden takana häntä tuskin odottaisivat pöydät täynnä sahtia ja lattia piukassa innokkaita piikoja. Hyvä, jos sisään päästäisivät. Zinja pysähtyi Rusinan kanssa vähän taaemmaksi ja antoi Malekin ja rialin mennä ovelle ensimmäisinä. Malek ei ehtinyt edes kättä kohotella, kun rotta jo kolkutti puuovea. Luuliko se olevansa jollain tapaa osa tätä seuruetta nyt? Syöpä se oli ja Malek antaisi sen ymmärtää, ettei rahaa ollut tulossa. Ehkä se tajuaisi mennä pois. Nyt ei kumminkaan ollut sellaiselle aikaa, kun piti keskittyä siihen pottunenäiseen mieheen, joka pian raotteli ovea ja kurkisteli ulos. Malek yritti kurkistella sisälle, kun mies sitten ilmoitti antaneensa 'jotain' hetki sitten. Kaikki makkarat ja oluet, enempää ei olisi.
Ei olutta! Hän oli suostunut pelastamaan tämän kylän asukkaat sielunsa suunnattomasta puhtaudesta ja hänelle ei tarjottu edes kylliksi olutta! Kaikin puolin sydämistyneenä Malek tarttui oveen, kun sitä siinä raoteltiin, ja piteli auki: "Ei me olla mitään täällä käyty. Juuri tulin puhumasta päällikkönne kanssa, sanoi että tarjoatte majapaikan ilmaiseksi, jos autan sen ongelmanne kanssa."
Hitto. Toivottavasti löytyisy edes yksi nassakka. Tässä rupesi janottamaan, kun piti koko päivä selvitä yhdellä tuopilla ja takana oli vielä vuosisadan kankkunenkin.
|
|
|
Post by submarine on Sept 21, 2009 22:11:57 GMT 3
"Jaa..." mies enemmänkin totesi kuin myötäili, näpräillen käsiään kun ovi yhtäkkiä tempaistiinkin auki. Hieman tämä näytti siltä, että aikoisi juosta saman tien pakoon kun iso mies tuli repimään uksea, mutta pysyi kuitenkin aloillaan. Oikeastaan perunanenä ei näyttänyt tietävän, olisiko pitänyt tuijottaa enemmän miestä vai rottaa. Loppujen lopuksi katse pyöri edestakaisin kummassakin. Hetken tämä näytti siltäkin, että olisi voinut alkaa väittämään vastaan ties mistä olemattomista lupauksista, mutta taisi pysyä hiljaa aivan oman välittömän terveytensä vuoksi. "No kai tuolla on vähän vielä olutta ja sellaista", tämä myönsi ja kompuroi sitten taaksepäin, kun Nufs auttoi aivan oma-aloitteisesti itsensä sisään, sysäten siinä sivussa ikävästi tiellä seisovan perunanenänkin pois.
Sisäpuolelta tönö näytti olevan lähinnä hämäränpuoleinen, savun mustaama suuri huone. Huoneesta Nufs tuli huomanneeksi aavistuksen suuremmanpuoleisen pöydän ja tuolit, ja sivummalla ison leipäuunin. Narttu tiesi että se oli leipäuuni, koska siltä suunnalta leijaili leivän tuoksu, ja se oli uuni. Katonrajaan oli viritetty pitkiä keppejä, joihin oli laitettu kovannäköistä reikäleipää vieri viereen roikkumaan. Ja yhdellä seinustalla oli ovi, ties minne sekin vei. Rottaa kiinnosti paljon enemmän se, että paikassa tosiaan haisi ruoka. Sitä tehtiin paljon ja montaa sorttia. Pöydän ääressä oli istunut joku nuorempi - ainakin Nufs rotansilmillään ja hämärässä epäili tätä nuoreksi - nainen tekemässä jotakin, mutta kun sisään paukkasi valtava rotta perässään iso, aseistettu mies, kavahti tämä pystyyn kuin lyötynä ja otti muutaman taka-askeleen kohti sisäovea.
"Niin tuota... mitä tarkalleen ottaen haluat... te?" perunanenä kysyi, joutuen selvästi venyttämään melkoisesti että kykeni sisällyttämään rotankin puheeseensa.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 21, 2009 22:31:30 GMT 3
Pottunenä se ei saanut suustaan minkäänlaista järkevää vastausta, mutta eipä käynyt vastustelemaankaan. Kun rottakin vielä hankkiutui sisälle enemmän tahi vähemmän töykeästi lampsi Malek perässä ja silmäili ympärilleen. Ruokaa näkyi, sahtitynnyreitä ei. Naisiakin oli vain yksi ja siitä tuskin iloa olisi. Loikkasi ylös ja kohti sisäovea heti, kun näki tulijat. Tästä tulisi pitkä ja kurja ilta ja Malek katui jo kaikkia hyviä ajatuksiaan. Kaikista eniten hän katui sitä lupausta, jota jonkinlainen alkeellinen kunniantunto kielsi rikkomasta. Pitäisi auttaa, vaikkei ollut tulossa kunnolla edes olutta.
"Majapaikkaa. Huonetta. Olutta ja ruokaa ja semmoista", Malek vastasi sitten esitettyyn kysymykseen, vilkaisi taaksensa ja näytti sitten sinne olkansa yli peukalolla: "Ja jos muulin saisi jonnekin." Ihmeellisiä sätkynukkeja kaikki tässä kylässä. Tosin taisivat jonkinlaisiksi rosvoiksi luulla, ainakin pottunokan aiemmista sanoista päätellen. Malek yritti keventää tunnelmaa ystävällisellä hymyllä. Sääli, ettei se viinan ahavoittamilta kasvoilta paistava irvistys varmaankaan sydämiä sulattelisi.
|
|
|
Post by submarine on Sept 21, 2009 22:55:05 GMT 3
"Jaa niin", pottunenä kommentoi vastausta, seisoskeli sitten hetken epävarmasti paikoillaan ja havahtui lopulta tekemäänkin jotain. "Tyttö, tuo sitä olutta ja kalaa", tämä totesi tönkösti ja alkoi sitten onkia reikäleipiä katonrajasta roikkumasta. Nainen, ilmeisestikin tytär, teki työtä käskettyä ja katosi ovesta. Se suljettiin kuitenkin tarkasti perässä, eikä Nufskaan saanut selville hiukkaakaan, mitä siellä tarkalleen ottaen oli. Ruokaa ainakin kai, kun sinne meni. "Niin tuota noin... eikö teitä ole hieman liian vähän siihen?" pottunenä esitti äärimmäisen varovaisesti rikkoessaan leipiä saadakseen niitä tangolta. "Juustoa myös!" tämä huusi vielä oven läpi tytölle. "Katsotaan sitä muulia kohta."
Nufs pohti, oltiinko jo tarpeeksi majatalossa, ja tuli sitten siihen tulokseen, että oltiin. Narttu ei istunut pöydän ääreen, lähinnä koska tuolit olivat murhaa jaloille, vaan kyyristeli pöydänjalan viereen laskemansa repun turvana. "Rahaa. Rahaa rahaa rahaa", rotta alkoi toistella miehelle, viikset tällä kertaa innosta vispaten. "Monta isoa, monta isoa", Nufs vinkui, näyttäen sormillaan, että ainakin niin monta olisi saatava. Niitä oli kahdeksan. Paitsi että narttu kohotti jokaisen ainakin kahteen kertaan miehen ympärillä kiehnätessään. Innostusta jo luvatuista rahoista oli ilmassa sen verran, että korvatkin tutisivat.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 24, 2009 21:45:58 GMT 3
Malek oli vakuuttunut siitä, että tilanteen kääntyminen paremmaksi oli hänen hymynsä ansiota. Mies käski naisen hakea kalaa ja juustoa ja mikä tärkeintä, olutta. Olihan tässä paikassa jotain, minkä puolesta taistella. Kun tämä nyt majatalo oli olevinaan, Malek meni istuksimaan sen saman pöydän äärelle, josta se nainen oli juuri lähtenyt. Hän otti oikein mukavan asennon ja kohautteli harteitaan pottunenän epäröinnille. Miehen mielestä heitä oli aika vähän auttamaan. Vähän oli, tietysti, mutta olipas se enemmän, kuin oli ollut vielä aamusella.
"Juu, eipä meitä montaa. Mutta eiköhän niistä selvitä, kun käytetään päätä. Jottas keiksi sinä meitä äsken luulit? Ei ollut kauhean lämmin vastaanotto", Malek sitten kyseli puolestaan, yrittäen parhaansa mukaan puhua rahaa kinuvan rotan äänen ylitse. Kun se ei oikein ottanut onnistuakseen, Malek huitaisi rotan suuntaan äkäisesti: "Mene nyt siitä! Saat rahasi sitten joskus ehkä, kun sitä on. Rikkaaksiko luulet, hitto vie?" Ei hän aikonut sille maksaa, ei todellakaan. Mutta annettiin nyt ymmärtää, että sillä oli syy roikkua mukana. Ei Malek yksin aikonut sinne hornantuuttiin mennä ja hiirellä oli kalpa. Käyttäkööt sitä hänen hyväkseen.
|
|
|
Post by submarine on Sept 24, 2009 22:50:39 GMT 3
"Nokun on niitä rosvoja tullut tämän tästä ruokaa vaatimaan. Sanovat, että jos eivät saa niin kylästä ei ole kohta mitään jäljellä. Ja kun sinulla oli nuo aseet ja... tuo mukana", pottunenä vastasi takellellen samalla, kun etsiskeli nähtävästi puulautasia ruokailijoille. "Niillä rosvoillakin on pari. Ja kun oli ihan muulin kanssa ovelle asti tultu, niin minä luulin että nyt lähtee kaikki. Eipä sillä, että paljoa edes olisi. Vanhat paskaviinatkin ne veivät", tämä päivitteli melkein jo itsekseen samalla, kun kolusi jotakin nurkkaan työnnettyä arkkua läpi. Hetken perästä ilmestyi nainenkin taas ovelta, mukanaan muutama kippo ja muu astia. Ne tämä toi pöytään leipien jatkoksi, niin että niissä saattoi nähdä olevan luvattua savukalaa ja puolikas juustontahko. Se ei ollut mitenkään erityisen kaunis juusto, mutta melko varmasti sen syömisestä ei kuolisi tai sokeutuisi. Oluttakin, tosin aavistus laihaa ja vetistä, laskettiin kannussa pöydälle. Hetken perästä pottunenä toi muutaman kupinkin. "Menepä sitten laittamaan se muuli johonkin kiinni, tyttö", mies käski ja viittoi ovelle. Nainen teki työtä käskettyä.
Nufs oli perääntynyt muutaman askeleen ja lopettanut miehen ahdistelun, kun tämä oli ärähtänyt ja huitaissut. Ensin narttu harkitsi vakavissaan lisävinkumista, mutta unohti sitten senkin kun ruokaa tuli pöytään. Rotta olisi syönyt vaikka kuivaa känttyä hyvillä mielin, mutta nytpä tarjottiin melkein tuoretta murkinaa, ja siinä oli mukana vielä kalaakin. Ja tällä kertaa olutta myös rotalle. Kyselemättä lupia keneltäkään Nufs harppasi oitis pöydän luokse, ja napsi hieman kaikkea itselleen mahdollisimman nopeasti. Se sammakko ei ollut millään muotoa ollut hyvä ateria, ja narttu kaavaili lähettävänsä hieman asiaankuuluvampaa joukkoa tarkistamaan, mikä mahtoi vatsan tilanne olla.
"Ei saa edes naimisiin tyttöä, vaikka on jo ikään tullut. Mutta syökää nyt sitten, kun ruokaakin vielä on", pottunenä totesi, koettaen väen hyväksi toteamaan tapaan olla, kuin ruokaa rohmuavaa rottaa ei olisikaan. "Vähän tulee ruotoista tähän aikaan vuodesta, mutta yritin minä ne nyppiä. Vettä joutuu varmaan hakemaan kaivosta, kun tuskin tuo olutta vielä ottaa?" mies pohdiskeli taas, viitaten viimeisellä muulin valvonnasta vapautettuun Zinjaan, suhtautuen asiaan selvästikin hieman kaartelevasti - kuin ei olisi varma, oliko kyseessä lapsi, orjan tapainen vaiko jotain aivan muuta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 28, 2009 21:51:13 GMT 3
Pottunenä selitti varkaista ja sitä, miten oli vanhat viinatkin viety. Malek ymmärsi kyllä miehen närkästyksen. Kaiken muun sitä saattoi kestää jollain tapaa, mutta kun mieheltä vietiin viina, liikuttiin syvällä tunnevammaisuuden mustissa vesissä. Palkkamiekka nyökkäili aina, kun katsoi sen olevan sopivaa ja katseli, miten ilmeisesti vedellä jatkettu olut huljui surullisen laihana ja läpikuultavana kannussansa. Jahka kupit oli tuotu pöytään. katsoi Malek oikeudekseen kaataa itselleenkin. Ruokaan hän ei ehtinytkään tutustua, ennen kuin se hiton rotta tunki saman pöydän ääreen ja rohmusi likaisiin käpäliinsä vähän mitä nyt sattui pöydällä olemaan. Malek, toisin kuin pottunenä, ei ollut huomioimatta. Hän tuijotteli hetken hyvinkin tuomitsevasti, ilmeisesti miettien mielessään miten kiva otus olisikaan suolisraa ja kääntyi sitten taas pottunenän puoleen. Oli käskenyt tyttärensäkin auttamaan viimein muulin kanssa ja Zinjakin pääsi sisään. Mies manasi vielä sitä, miten tytöllekään ei sulhoa löytynyt ja Malek nyökkäsi: "Ymmärrän. Eipä tuotakaan kukaan ole huolinut, tosin ei ole mikään ihme. Pitää mukana raahata", Malek hymähti ja mulkaisi kasvattiaan arvostelevasti. Tyttö ei jaksanut välittää vaan istui samalle penkille isänsä kanssa, tosin turvallisen välimatkan päähän. Kai tuo vetinen litku humalan kuitenkin tuotti ja Malek oli kurjaa seuraa humalassa. Aamulla soperrellut puolittaiset anteeksipyynnöt eivät paljoa hetkauttaneet, kun käsivarret olivat täynnä sinisenpunaisia mustelmia.
"Juu, ei se vielä olutta juo. Humaltuisikin heti, kun on tuollainen muodoton lauta", palkkamiekka nälväisi vielä vanhasta aiheesta ja otti sitten vähän tarjottua kalaa. Hänelle kelpaisi kyllä mikä tahansa ruoka. Nyt alkoi jo olla nälkä, kun oli päivän verran oksenneltu ja kaottu ulos kaikki vähänkin kiinteä. "On sitten ollut viime aikoina vähän levotonta meininkiä? Päällikkö tuolla jo vähän valottikin tilannetta, kun eipä täälläpäin ole itse tullut ravattua. Ilmeisesti ovat yleisiäkin vieraita ne metsäläiset vai ovatko sinun varkaasi eri sakkia?" Malek jutteli ja maistoi vähän kalaa. Kyllähän sitä nälkäänsä söi ja kun nälkä kerran oli, niin ei ollut valittamista. Tässä syödessä voisi sitten keskustella vähän lisää siitä metsänväestä. Kuten että miltä vaikuttivat noin yleisesti ottaen ja millaista tavaraa kantoivat mukanansa. Ikäväksi menisi, jos olivat ryöstelemällä onnistuneet hankkimaan ihan kunnon aseita ja suojia.
|
|
|
Post by submarine on Sept 28, 2009 22:50:11 GMT 3
"Juu-u. Ei niitä täällä suoranaisesti lappaa, mutta onpa näkynyt kuitenkin. Metsästä tulevat, en minä muusta tiedä. Kai ne niitä ovat, kun samalta näyttävät. Tulevat nuijat kädessä ja jousi toisessa ja vaativat viinaa ja ruokaa. En minä tiedä että miksi, vaikutti se ennen ainakin riittävän. Minusta vähän tuntuu, että ne säästelevät tätä paikkaa. Tuossa tuli joku aika sitten metsän läpi tietä pitkin joku matkalainen joka kertoi, että oli hädin tuskin paennut hengissä väijytyksestä. Ja toisella puolella metsää kuuluvat kyliä ryöväävän ihan oikeasti. Täällä ne vain vaativat ruokaa ja sanovat, että muuten tulee koko joukko ja ottaa itse", pottunenä selitti, istuen itsekin alas. Miestä ei selvästikään miellyttänyt yhtään, että tämä joutui pienenpuoleisessa pöydässä lähelle rottaa.
Nufs ei pannut merkille kovin erikoisia ympäristöstään tällä hetkellä. Ruoka oli ruokaa, ja nyt sitä oli. Muu saisi olla vasta vähän myöhemmin. Eivätkä kuuluneet mistään mielenkiintoisesta muutenkaan puhuvan, jotain vain niistä, joille piti tehdä jotain. Asiasta puhuminen ei nartun mielestä vielä merkittävästi saanut mitään aikaan, joten metsäläisiin palattakoon kun olisi oikeasti tehtävä jotakin. Nyt rotta keskittyi paljon mieluummin kokeilemaan, irtoaisiko ruoto kurkusta helpommin kakomalla kuin heikkopäinen vai ryystämällä olutta niin, että joka puolelle roiskui. Aivan varmasti monenkin ikäväksi Nufs kokeili ensin ryystöä, ja sitten vasta kakomista.
"Jouset niillä on. Pitkäjouset. Ja ovat tarkkojakin, ammuskelivat kerran pelotellakseen sitä kivistä koristetta kirkon katolla. Osuivatkin aika usein. Ja nuijat niillä on, ja ainakin nahkaliivit. Ja oli muutamalla myös jotain selvästi ryövättyä", pottunenä vastaili sitä mukaa, kun toinen esitti kysymyksiä varusteista ja muusta. "Vaikka en sitten tiedä, voiko tuosta mitään sanoa. En minä ainakaan laittaisi tähän kylään yhtään raskaasti aseistettua ryöväriä, kun annamme auliisti noillekin. Kyllä niillä varmaan jotain on, kun kerran ovat ryöstelleet paikkoja. Metsääkin koluavat joka puolelta, ties mistä syystä."
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 1, 2009 23:22:30 GMT 3
Pottunenä varmisti, että samoista miehistä oli kyse. Tulivat metsästä vaatimaan ruokaa ja viinaa. Mies arveli metsalaisten säästelevän tätä kylää ja siltä se Malekistakin vähän kuulosti, ainakin jatkokertomuksen perusteella. Jos muut kylät saivat osakseen ihan miehekkäitä ryöstöretkiä, miksi täältä karhuttiin vaan viinaksia ja vatsantäytettä, ja vieläpä suhteellisen pienellä porukalla. Ilmeisesti meininki nyt oli muuttumassa, jos siitä surmatusta naisesta nyt saattoi jotain päätellä. Jokin syy kylän säästämiselle tähänkin asti kuitenkin varmaan oli ja Malek mietti, mahtaisiko siitä syystä olla hänelle selvitettynä jonkinlaista hyötyä. Olisi varmaankin. Hän miettisi sitä aamulla, koska nyt oluthammasta kolotti melko rankasti. Sitä tosin kolotti aina ja aamullakin olisi varmaan kankkunen.
Seuraavat sanaset olivatkin sitten astetta ikävämpiä. Malek nyrpisti nenäänsä ja hieroi leukaansa kuullessaan pitkäjousista. Hän vihasi kaikkia sellaisia aseita, joilla saattoi haavoittaa häntä ilman, että hän pääsi vastaamaan. Tähän vihattujen aseiden laajaan ryhmään kuuluivat kaikki lingoista pitkiin keihäisiin, ja aivan erityisen korkealla listalla olivat jouset. Kaikenlaiset jouset, sellaiset mitä tuolla vastenmielisellä rotalla oli ollut ja sitten ne, jotka lähettivät nuolensa ihan miesvoimin.
"Vai sellaista. Vähän ikävämmänpuoleinen homma tosiaan...", Malek mutisi ja haukkasi leipää. Ikävä oli kyllä, ihan jo siksikin, että hänen nyt oletettiin tekevän tälle jotain yksin. Helvetti, olisi vain pitänyt lähteä kalppimaan, kun ei ollut tiedossa kunnolla rahaa eikä edes mainetta. Ja jos nyt totta puhuttiin, niin tässähän oli hitto vie henkikin höllässä, siis oikeasti höllässä. Ja hänen henkensä oli ennenkin maksanut enemmän, kuin viisitoista kultarahaa.
|
|
|
Post by submarine on Oct 2, 2009 8:15:12 GMT 3
"Taitaapi olla, taitaapi olla", pottunenä vastasi ilman suurtakaan intoa. Sanojen jäljessä laskeutui pienoinen hiljaisuus, jota rikkoi lähinnä rotan kakominen. Ikävästi se tosin ei jäänyt vain meluhaitaksi, vaan se kakoi myös oluträiskeitä pitkin pöytää. Etenkään lähimpänä istuva pottunenä ei pitänyt tästä hiukkaakaan, vaan näyttikin päättävän, ettei syöminen ollut tämän arvoista, ja epäkohteliaan leimaakin uhmaten nousi ylös paikaltaan. "Jaa, käyn hakkaamassa puita tuohon tulenruuaksi", pottunenä ilmoitti ja häipyi ovesta ulos, jättäen vieraat aivan keskenään.
Jos Nufsia oli kiinnostanut yhtään, olisi narttu arvioinut itsensä tällä hetkellä varsin huonoksi seuraksi. Rotta ei juurikaan huomioinut ympäristöään, vaan keskittyi syömään. Eikä se ollut mitään kaunista tai hiljaista syömistä, vaan äänekästä maiskutusta ja ahmimista. Jollakin konstilla lyhytmittainen narttu sai imettyä itseensä niin olutta kuin ruokaakin enemmän, kuin moni olisi luullut mahdolliseksikaan. Oli pieni ihme, miten paljon ruokaa mahtui aidosti nälkäisen vatsaan. Nufs osasi kyllä olla pieniruokainen, usein ei ollut edes vaihtoehtoja, mutta tilaisuuden tullen rotta kyllä söi niin paljon kuin pystyi.
Hetken perästä ovesta ilmestyi muulia laittamaan mennyt nainenkin, joka huomasi ilmeisestikin pieneksi kauhukseen, että oli nyt yksinään talossa ties minkä seurueen kanssa. Tämä säpsähti melkoisesti, kun ulkoa alkoi kantautua puunhakkauksen pauke, mutisi jotakin lattiaa kohti ja livisti mahdollisimman nopeaan huoneen lävitse sisäovelle päästäkseen pakoon.
Nufs ihmetteli, minne kaikki olut oli kannusta mennyt.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Oct 5, 2009 23:20:46 GMT 3
Majatalonpitäjästä ei liiemmin juttuseuraksi ollut. Rotta näytti räpivän antaumuksella tuotua ruokaa ja Malek päätyi lopulta tekemään samaa, ettei vastenmielinen otus olisi vienyt kaukkea ruokaa. Nuoren naisen saapuminenkin jäi palkkamiekalta tyystin huomaamatta, mikä nyt sinällään oli jo merkki siitä, että Malekilla oli oikeasti nälkä. Hameväki kun ei jäänyt Malekilta huomaamatta, kuin poikkeustilanteissa.
Jollain tasolla oli ihme, ettei palkkasoturi menettänyt ruokahaluaan joutuessaan jakamaan pöytänsä rialin kanssa. Otus räpi ruokaa sellaisella innolla, että Malek sai vähän väliä varoa roiskeita tai nippailla liian lähelle lentäneitä ruuanpalasia kauemmaksi. Mitään ei kuitenkaan sanottu, ei ennen kuin pahin tapahtui. Ruokaa ahmiva rialinperkele oli juonut kaiken oluenkin. Malek tuijotti kannua ensin tyrmistyneenä ja sitten kiukkuisena ja lopulta avasi suunsa: "Niin että mitä sinä nyt sitten osaat, jos aiot mukaan tulla? En aio raahata mukana mitään riippakiviä."
Oluen loppuminen oli selkeästi katsottu lähes henkilökohtaiselle tasolle meneväksi loukkaukseksi, kun kerran sen jälkeen oli suvaittu kiinnittää rialiin jotain huomiotakin. Malek kun oli puolittain toivonut, että rotta menisi hiiteen huomatessaan,. ettei rahaa tulisi. Niin vaan ei ilmeisesti olisi käymässä, ei ainakaan nyt, kun ruokaa oli tarjolla.
|
|
|
Post by submarine on Oct 6, 2009 8:50:31 GMT 3
Kun ruoka loppui, ei Nufs voinut enää keskittyä siihen. Se oli sääli, sillä narttu olisi kyllä kaikin mokomin voinut ahtaa itseensä vielä ainakin hieman kaikkea. Mutta kun ei niin ei. Nyt rotta joutui oikeasti ajattelemaankin, esimerkiksi sitäkin kun mies vaati saada tietää mitä hän osasi. Kaiken kaikkiaan Nufs osasi kaikenlaista, ja piti ehkä parhaana kykynään varpaidensa hieromista, mutta tuskinpa ihmistä se kiinnosti. Ilman mitään erityisempiä sanallisia vastauksia Nufs nousi äkkiä seisomaan kunnolla penkkinsä päällä ja astui siitä suoraan pöydälle. Miekka sihahti huotransa puista sisusta vasten kun se vedettiin, ja kolahti kun se survaistiin pystyyn pöydänpintaan. Koko ase värisi hetken, vaikka rotta pitikin siitä kiinni. Ja siinä narttui sitten seisoikin hetken mitään sanomatta tai tekemättä, kuin mikäkin suuri sankari. Vaihteen vuoksi tuli tuijoteltua miestä alakenoon, mikä oli ollut pitkälti tarkoituskin.
"Tämä", narttu ilmoitti miekkaansa taputtaen. Sitten hän yritti vetäistä sen näyttävästi irti, mutta vauhdilla pöytään survaistu ase oli eri mieltä. Terä olisi halunnut pysyä puussa vielä hyvän hetken, ja kosti rotan riuhtaisut lopulta irrotessaan heittämällä koko otuksen hoiperrellen ja vinkaisten alas pöydältä. Puulattia kommentoi koko tapausta kolahtamalla. Varmistuttuaan, ettei ollut lävistynyt omaan miekkaansa tai muutakaan yhtä ikävää, kampesi Nufs itsensä takaisin ylös ja osoitteli miestäkin pöydän yli hieman miekalla. Etenkin sitä kylkeä, johon oli osuttu. "Tämä, tämä, tämä", rotta ilmoitti jälleen.
|
|