trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 8, 2009 22:36:58 GMT 3
Malekia potki tänään onni. Ensin hän melkein teurasti sen rotan sen suurempia edes yrittämättä ja nyt hänelle päätettiin täysin vapaaehtoisesti kertoa asioista. Malek päätteli, että tämän miehen piti olla teurastetun isä, siihen malliin mies yritti houkutella ulvovaa äitiä pois paikalta. Palkkasoturi kääntyi miehen puoleen kunnolla, kuin olisi alun perinkin ollut sitä tekemässä ja nyökkäsi vakavana.
Tästä oli kuulemma varoiteltu aikaa sitten. Sanottu, että tulisi harmia. Malek nyökkäsi taas ja tällä kertaa päätti vastatakin. Piti heittää puuta tuleen, kun sille oli kysyntää: "On se piru. Mitä mahtavat seuraavaksi alkaa? Ryhtyvät rohkeiksi ja vieläkin hävyttömämmiksi, jollei tehdä mitään."
Tämä meni nyt oikein sopivasti. Vähän mielen perukoilla tietenkin kaihersi, että mikä tuollaista jälkeä sai aikaan. Vuosien aikana näki kaikenlaista, mutta tällaista hän ei kyllä ollut ennen nähnyt. Tekijän täytyi olla jollakin tapaa sairas tai vähintäänkin järjiltään. Tosin, mitä haastavammasta työstä oli kyse, sitä paremmin siitä saisi rahaa. Edellinen palkka olikin melko ikävästi kulutettu jo erillisiin tärkeisiin hyödykkeisiin. Sitä paitsi, jos he saisivat kunnolla rahaa, he voisivat kenties Zinjan kanssa jäädä hetkeksi johonkin kaupunkiin ja levätä. Puhumattakaan siitä, että kyläläiset kantaisivat kiitollisina mallasherkkua pöytään.
|
|
|
Post by submarine on Sept 8, 2009 23:02:35 GMT 3
Kylänpäällikkö näytti jokseenkin yllättyneeltä, että sai näinkin kärkästä kannanottoa. Kukaties tämä ei ollut odottanut, että vastausta todella tulisi. Mutta joka tapauksessa tämä nyökkäsi hyväksyvästi, mikä sai tämän huomaamaan myös aavistuksen matalammalle jäävän rotan, jota pitikin sitten tuijottaa hetki pidempään. Hyvin mies ei nähnyt, se oli varma. "Olen elänyt tarpeeksi kauan, että voit säästää esitykset typerämmille. Näen sen jo päältä, ettei tämä kiinnosta sinua yhtään sen enempää, kuin että miten hyödyt tästä. Mutta, kuten jo selvästikin tiedät, tarvitaan tässä kaiketi jotakin sellaista. Tule ja ota rottasi mukaan, täällä ei niitä pitkään katsota", päällikkö vastasi kuivanpuoleisesti, ja kääntyi sitten kohti ilmeistä taloaan. Suuremmin odottelematta mies lähti astelemaan sinnepäin, katsomatta edes seurattiinko.
Nufs, joka vilkuili vieläkin aina hetkittäin ruumista sen minkä pystyi, ei päässyt perille aivan kaikesta, mitä vanhempi mies oli sanonut, mutta oli kyllä ymmärtänyt ne pääkohdat. Työtä nähtävästi tarjottaisiin, ja siinä samalla rahaakin. Narttu lähti päällikön perään melko varmasti suuremmalla innolla, ja aivan varmasti nopeammin kuin vieressä seisova mies. Kun rahasta oli kyse, ei saanut odotella hetkeäkään. Piti mennä heti ja lujaa. Rotta pyrki parhaansa mukaan myös pysymään edellä, tehdäkseen selväksi ettei ollut mikään palvelija tai orja tai mitenkään muutenkaan kenenkään omistuksessa, niin kuin kylänpäällikkö näytti luulevan. Siinä tuli samalla tipautettua pisara tai kaksi tielle miehen eteen. Alkaisipa ainakin oppia olemaan.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 10, 2009 20:31:11 GMT 3
Esitystä ei ihan pureksimatta nielty, mutta se oli sivuseikka. Työtä kuitenkin tarjottiin ja Malek oli valmis ottamaan sen vastaan. Ennen kuin hän ehti hukkaa sanoa, vanhempi mies käski ottaa rottansa mukaan ja tulla perässä. Malek kohotti kulmiaan ja pyörähti ympäri. Hänen piti katsoa oikein useamman kerran, ennen kuin tajusi pälyillä taas miehen perään. Vanaveteen näytti liittyneen rotta, eikä edes mikä tahansa rotta. Kyseessä oli se sama paska, joka oli viiltänyt hänen ketjupanssaristaan muutaman renkaan hajalle. Paska aikoi samoille apajille ja se tiesi vähemmän rahaa Malekille. Enää ei kuitenkaan ehtinyt alkaa tähdentää, ettei rotta hänen ollut. Hän sanoisi sen myöhemmin, sitten kun oltiin ensin keskusteltu hinnasta, aikataulusta ja muista tärkeämmistä asioista. Nenäänsä nyrpistellen palkkamiekka lähti seuraamaan kaksikkoa ihmismuurin lävitse. Helvetti. Hänen rottansa. Tuo rakkovikainen paska vai? Tosin ehkä sen voisi lähettää vaikka syötiksi, jollei muuta keksinyt. Tuskin se oli ihan kamalan viisas.
Zinja, joka sai viimein riuhtaistua katseensa irti verisestä maasta, huomasi isänsä kaikkoavan kauemmaksi. Tyttö kiskaisi muulin mukaansa ja lähti huomattavasti hitaammin perään. Rusina ei pitänyt veren hajusta ja olisi mieluusti ollut kaikkialla muualla kuin kylällä.
|
|
|
Post by submarine on Sept 10, 2009 21:12:38 GMT 3
Kylänpäällikön talon luona ei enää juuri väkeä ollutkaan. Nufs oli huomannut jo aikaisemmin, että se tosiaan oli miehen asumus, koska siinä oli ihan oikea lasinen ikkuna. Se oli aika pieni ja siinä oli säröjäkin, mutta kertoi se silti paljon omistajansa arvosta. Ainoastaan pienessä kirkossa, jonka rotta myös oli nähnyt tullessaan, oli ollut myös lasinen ikkuna. Muuten se ei juuri eronnutkaan, oli ehkä vähän isompi ja vähän paremmin rakennettu. Mutta se samea, säröillyt lasi-ikkuna oli iso juttu, siitä tiesi heti. Kaupungissa niitä oli vähän enemmän. Päällikkö avasi ovensa ja meni itse sisään, luottaen ilmeisesti siihen että viimeinen osaisi sentään sulkea sen. Sisältä päin paikka ei näyttänyt kovinkaan ihmeelliseltä, ei edes Nufsin mielestä. Se oli samanlainen ihmisten asumus, kuin ne muutkin. Matala katto, savun tummentamat seinät ja sellaista. Mutta pöytä kuitenkin oli, ja sen ympärillä melko monta tuolia, ja melko leveä peti lähellä uunia. Talo oli peräti jaettu kahteen osaan, välissä oli ovi. Tämän rotta uskoi ilman muuta olevan merkki rikkaudesta. Ovi tosin oli kiinni, joten varmaankin siellä oli jotakin tärkeää. Lasi-ikkunakin näytti olevan siellä, koska ei sitä nytkään näkynyt.
"Jaa, istukaatten. Minulla on tuolla vähän olutta ja eilistä leipää. Vaimo mahtaa vieläkin olla tuijottamassa sitä... sitä tapausta, niin että odottakaa hetki", kylänpäällikkö totesi, kun ainakin mies oli saapunut - oikeastaan jo melko varmasti ennen kuin tämän tytär oli päässyt sisään. Se oli kaiketi merkki siitä, että tämän haluttiin odottavan ulkona. Nufskin näytti päässeen sisään vain, koska oli jo siellä. Ja jotta kukaan ei lynkkaisi ohimennen. Rotta kokeili varovasti istuutua jollakin tavoin tuolille, joka oli tehty reilusti hännättömämmälle ja suorajalkaisemmalle istujalle. Loppujen lopuksi narttu tyytyi lähinnä vain kyykkimään sen päällä. Se ei näyttänyt mitenkään erityisen silmää hivelevältä. "Vähän on tuota piippumassiakin, jos polttelet?" päällikkö heitti vielä ilmoille kolutessaan ruokakellarin luukulla. Oli tämä ainakin hieman vapautuneempi päästyään sisälle, jos ei muuta.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 12, 2009 21:15:05 GMT 3
Että oikein lasiset ikkunat. Malek painoi asian mieleensä ja toivoi niiden olevan merkki ihan oikeasta elintasosta. Se tietäisi enemmän rahaa hänelle. Malek käveli sisälle taloon rotan ja päällikön jäljessä ja silmäili ympärilleen. No jaa. Ikkunoita lukuunottamatta tämä ei paljoa muista taloista eronnut. Ilmeisesti mies ei ollut kauhean rikas, mutta kyllin rikas joka tapauksessa harkitakseen ulkopuolisen avun ostamista. Se riitti Malekille ainakin tähän hätään. Jos alkoi nirsoilla työn kansa liikaa, huomasi pian, ettei saanut hommia mistään. Näissä piireissä kiersivät kyllä nimet aina silloin tällöin ja palkkalistoille harvemmin kelpuutettiin niitä, joiden nimellä oli hankala kaiku.
"Kiitos kymymästä, kelpaa kyllä", Malek vastasi miehen kysellessä kessusta ja pamautti ulko-oven kiinni paikalle saapuneen luisevan tyttärensä edestä. Sitä nyt vähiten kaivattiin tänne. Pahassa tapauksessa alkaisi vielä puhua ja se tiesi aina pahaa. Malek käveli keskemmälle huonetta ja tovin paikkaa tarkasteltuaan alkoi keikkua kannoillaan ja tuijotella vuoroin kellarilla könyävän miehen tekemisiä ja vuoroin sitä vastenmielistä rottaa. Kyseinen inhottava olento oli katsonut asiakseen mennä istumaan tuolille, jos sitä istumiseksi saattoi hyvällä tahdollakaan sanoa ja Malek päätti tehdä samoin. Tosin ihan periaatteesta hän istui vastakkaiselle puolelle pöytää. Ties mitä syöpäläisiä ja luteita paskasäkki kantoi mukanaan. Kun oli istuttu pöydän ääreen, niin lähinnä odoteltiin, mitä tuleman piti. Olutta ja leipää oli vähän lupailtu ja sekös kelpaisi. Olut nyt lähinnä. Vatsa oli vielä herkkänä krapulasta eikä kadulla kasvottomana makaava ihmisruumiskaan varsinaisesti ruokahalua nostattanut. Olihan sitä tosissaan kaikkea nähty, mutta harvemmin niitä ruumiita oli aikaa jäädä ihan tarkkailemaan. Tavallisesti niitä vain teki ja sen jälkeen ei sinne päin enää tuijoteltu.
|
|
|
Post by submarine on Sept 12, 2009 21:50:43 GMT 3
Nufs odotteli melko suurella kiinnostuksella, kun leipää ja olutta tuotiin. Etenkin leipä kiinnosti, narttu kun ei ollut syönyt sitten aamun. Ja oikeastaan sekin oli ollut sammakko. Ei sillä, etteikö repussa nyt jotakin ruokaa olisi, mutta kun se oli sattunut sillä tavalla sopivasti tielle, ja oli se ollut melko isokin. Eikä se nyt edes niin pahalta maistunut, joten mikäpä siinä. Mutta leipä, olkoonkin että näytti jo melko kuivalta, kelpasi kyllä rotalle aivan mainiosti. Kun kylänpäällikkö palasi kellarista muutaman leipäpalan, puisen tuopposen ja melkoisen hienon olutkannun kanssa, ryösti Nufs yhden paloista melkeinpä suoraan käsistä. Mies ei suoranaisesti arvostanut moista, mutta jätti ainakin vielä asian sikseen.
"Odotahan, niin imaisen tähän eloa", päällikkö totesi piippuaan viritellessään. Hetken tämä joutui tosiaan sytyttämisen jälkeen siitä kiskomaan, että sai vanhan kapistuksen vetämään jälleen, mutta ojensi sen sitten lopulta miehelle. "No niin, voin kai yhtä hyvin kertoakin. Kaataa olutta jos haluaa", kylänpäällikkö aloitti hetkisen perästä. Tämä koetti ottaa mahdollisimman hyvän asennon tuolillaan ja kaatoi itselleenkin olutta. "Katsokaas, me olemme elelleet täällä noin nyt yleisesti ottaen melko rauhassa hyvän aikaa. Tämä on kelpoa maata, mutta syrjässä kaikesta. Järvi tuolla on suuri ja kalaisa, ja maakin on melko kyntämätöntä. Mutta siitä on muutaman vuotta, kun metsäläiset ilmaantuivat. Tuolla on metsässä vanha linnake, suunnilleen päivämatkan päässä siitä. Sikäli kuin asian ymmärsin, kävi elo heille liian ahtaaksi pohjoisempana, ja niinpä koko klaani - sellaisia heillä kai on - häipyi. Linnake, olkoonkin että on jo melko ränsistynyt ja melkein romahtanut, kelpasi suojaksi."
Päällikkö ryki hetken kesken ja joutui kumoamaan hyvän kulauksen olutta, että sai jatkettua. Nufs kurotteli myös kannua, mutta sai sen verran pahan katseen arvoesinettään suojelevalta mieheltä, että tajusi jopa jättää kokeilematta. "Aluksi se menikin aivan tarpeeksi hyvin. Eivät olleet rosvoja, tai ainakin lopettivat sen. Vaativat kylläkin, että me emme metsästäisi heidän puolellaan, siis linnakkeen jälkeen, mutta ei sinne muutenkaan tavata mennä. Joka tapauksessa, heitä näkee melko harvoin muutenkin, tulevat lähinnä vaihtamaan lihaa ja turkiksia viinaan ja leipään ja sellaiseen. Se oli oikeastaan kelpo ratkaisu, olkoonkin etten koskaan todella pitänyt siitä, taisivatpa jopa pitää oikeita rosvoja poissa lähimailta. Ei ollut ongelmia, kun ei niitä lähdetty tekemäänkään." Taas hetki miettimistä ja kulaus. "Siitä on puolisen vuotta, kun asioihin tuli muutos. Eikä se muuten ollut mikään hidas tai vaivihkainen. Melko heti kävi selväksi, että olivat alkaneet pelata eri peliä. Katsokaas, äkkiä olivatkin meidän ansamme tyhjinä, ja jousella uhaten vähänkin pidemmälle metsään menevät ajettiin takaisin. Eivät ole enää tulleet tekemään kauppaa, vaan vaatimaan suojelupalkkiota - etteivät siis tulisi rikkomaan paikkoja. Ovat kuulemma, mitä nyt tänne huhuja kantautuu matkalaisilta, alkaneet ryöstää metsän läpi kulkevia ja jopa hyökänneet toisella puolella metsää oleviin pikkukyliin. En tiedä, onko elo sitten käynyt täälläkin liian ahtaaksi, vai ovatko nyt vain kenties alkaneet ahneiksi. Hällä väliä edes, jos minulta kysytään."
Mies kulautteli vielä loput oluensa ja kaatoi lisää. Loppu puheesta tuli aavistuksen katkerampaan sävyyn: "Ja nyt näetkin sitten, mihin tämä päättyi tänään. Hyvä tyttö, olisi ollut hyvä vaimo sille pojalle. Se oli se vanha hullu juoppo. Aikaisemmin se on vain lähinnä ruinannut naisilta ja häipynyt takaisin metsään kun ei saa, mutta nyt se paska on näköjään rohkaistunut viimeaikaisista. Nähtiin aamulla metsän reunassa, ja sieltä löytyi ruumis. Ties mitä se olisi tehnyt, jos ei oltaisi nähty ajoissa... vaikka paskanpa väliä, kuollut ei siitä kuolleemmaksi ainakaan tule." Kylänpäällikkö pyöritteli vuodatuksensa jälkeen käsiään ja näytti odottavan, että toinen - siis mies, eli ainoa järkevä keskustelutoveri - sisäistäisi asiat ja sanoisi jotain. "Alkua tämäkin vasta on. Ei tällaista voi pitkään katsoa", tämä lisäsi.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 12, 2009 22:38:57 GMT 3
Olutta ja leipää saapui pöytään ja se vihelisäinen rotta varasti heti yhden leivänkannikan järsittäväkseen. Malek keskittyi olueen. Ruskea juoma vaahtosi houkuttelevasti kannussaan ja Malek tuijotti sitä häpeilemättömän ahnaasti. Koristeellinen kannu kolahti pöytään ja päällikkö imi vähän eloa piippuunsa. Lopulta pesässä paloi iloisesti ja mies ojensi piipun palkkasoturille. Malek maisteli vähän kessua ja yskäisi pari kertaa. Hän ei ollut tottunut polttaja, vaikka sitäkin harrasteli aina välillä. Kehoitus ottaa olutta sai Malekin tarttumaan ahnaasti kannuun. Ohrainen juoma juoksi kannusta tuoppiin ja Malek siemaisi sitä nautinnollisesti. Selkäpiissä kihelmöi ja mies keskittyi nyt äskeistä tyytyväisempänä kylänpäällikön vuodatukseen.
Kyseessä oli, mikäli Malek nyt oikein ymmärsi, jonkinlainen barbaariyhteisö metsässä. Aluksi oli eletty sovussa, jopa hyödytty toisista ja sitten sen jälkeen tilanne oli kääntynyt äkkiä pahemmaksi. Oli alettu kiristää ja estellä ja lopulta sitten tilanne oli kärjistynyt tähän. Malek nyökkäsi olevansa samaa mieltä, kuin päällikkö; alkuahan tämä taisi olla. Jollei mitään tehtäisi, niin metsäläiset innostuisivat pian menemään entistäkin pidemmälle. Sitten tultiinkin siihen, että mitä varten Malek oli tänne kutsuttu. Palkkamiekka siemaisi vielä loput olueastaan ja imaisi piipusta kunnon sauhun.
"Kuulostaa hankalalta. Vanha linnake on linnake yhtä kaikki ja paskat tuntevat alueensa. Mutta samaa mieltä minä olen, kuin tekin. Parasta sille asialle on jotain tehdä. Minä voisin olla valmis tekemäänkin, jos vain hinnasta ja tavoitteista sovitaan." Oli parasta tehdä heti alkuun selväksi, ettei tässä oltu mitään hyväntekijöitä. Mutta eipä kylänpäällikkö kyllä ollut paskempi isäntä, joten kaikki turhat kettuilut Malek jätti sikseen. Kukapa kusipäälle haluaisi maksaa. Sitä paitsi Malek oli pohjimmiltaan ihan leppoisa mies ja piti myöntää, että hän piti keskusteluista vieraampienkin kanssa aina silloin tällöin.
"Ja olisi muuten hyvä, jos teillä olisi, siis mikäli sopimus nyt syntyy, niin antaa joku oppaaksi mukaan- Eipä ole näitä maisemia tullut suuremmin samoiltua. Ei ainakaan viime aikoina."
|
|
|
Post by submarine on Sept 12, 2009 23:00:55 GMT 3
"Opas saadaan kyllä. Mutta siitä rahasta... niin, sitä ei kovinkaan kauheasti ole. Ei täällä nääs tee mitään sillä, verotkin kannetaan tavarana. Jonkin verran on, mutta enempää en uskalla luvata kuin..." Isäntä aloitti, ja näytti sitten tekevän päässään jotakin laskelmointeja. "...sanotaan nyt viisitoista kultarahaa. Yhteensä. Jaa se rottasi kanssa miten haluat.Tiedän että se on vähän, niitä metsäläisiä on vähintäänkin puolitoista tusinaa, mutta enempää ei vain ole. Mutta ainakin viisitoista lisää tulee tavarana muonasta, ja siihen tulee sitten tietenkin majoitus ja muutakin. Paljoa ei voi luvata, ei täällä ole. Mutta jos ovat ryöstelleet, kuten sanotaan, lienee myös näillä itsellään olevan arvotavaraa. Sitä tuskin tulee kukaan enää kyselemään", kylänvanhin koetti parhaansa mukaan sovitella.
Nufs tunsi melko tarkkaan tämän tilanteen. Sitä kutsuttiin kerjäämiseksi. Narttua ei juuri mikään yösija tai ylenpalttinen määrä ruokaa kiinnostanut, kummankin sai ilmaiseksi, toista ei voinut edes ottaa mukaan ja toinen veisi muutenkin hyvin rajallista tilaa aivan liikaa. Mutta jos asiaa mietti, niin ei viisitoista ollut niin kauhean huono. Rotta ei oikeastaan tiennyt tarkkaan, paljonko se oli, mutta oli se enemmän kuin kymmenen. Viisitoista ei ollut huono - jos sen saisi yksin. Ja sellaisenkin järjestämiselle olisi varmasti tilaisuuksia... "Ei tuon. Minä minun. Nufs", Nufs totesi hanakasti hieman ajateltuaan. Ääni oli kirskuva, vinkuva ja äärimmäisen epäsopuisa. Se sai kylänpäällikön tuijottamaan hetken, ilmeisesti aivan siitä ihmeestä että rotta osasi puhua, mutta tämä ei kuitenkaan kommentoinut mitenkään.
"Miten on, autatko meitä? Voin luvata että sana kyllä kiertäisi siitä. Kukaties joku lainvartija maksaisi sievoisen summankin rosvojen hoitamisesta. Ei minua edes kiinnosta, miten asia hoituu, kunhan hoituu. Vai jätätkö oman onnen nojaan?" päällikkö totesi loppuun, kääntyen taas palkkasoturin puoleen. Viimeinen lause oli selvää ja peittelemätöntä säälin kalastelua.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 14, 2009 20:33:57 GMT 3
Hittolainen. Hiton hiton hitto. Malekin ilme synkistyi vähän, kun kylänpäällikkö selitti, ettei rahaa olisi kauheasti. Hän oli vähän toivonut, että sitä olisi löytynyt. Viisitoista kultarahaa oli kuitenkin rahaa sekin ja Malek oli tottunut siihen, että muut kuin varakkaammat kauppiaat tai aateliset maksoivat mieluusti tavaralla. Sitä paitsi, ei hänen tuolle jyrsijälle tarvitsisi antaa latiakaan. Jahka siitä ei olisi hyötyä, Malek ajaisi sen pois. Ellei lähtisi, niin saisi rautapallosta.
Lupaus siitä, että metsäläisten ryöstösaaliskin voisi jäädä Malekin hoteisiin sai ilmeen taas kirkastumaan. Palkkamiekka raapi ruokkoamatonta sänkeään ja oli aikeissa vastata jotain, kun se rotta vikisi. Hitto vie, sehän puhui. Huonoa yleiskieltä, kuten ne kaikki harvat rialit joiden Malek oli kuullut puhuvan, mutta puhuipa kumminkin. Malekin mielestä se oli luonnotonta, ihan niinkuin rotta muutenkin, ja hän nyrpisteli nenäänsä sen vikisevälle äänelle. Rial julisti olevansa itsensä ja sanoi ilmeisesti nimensä. Tai sitten se aivasti, jompi kumpi.
"Enköhän minä suostu", Malek sitten vastasi päällikön kyselyihin. Tavaralla ja rahalla houkuttelu oli muuttunut aneluksi ja Malek oli ihan tyytyväinen, ettei tarvinnut pettää miesparan odotuksia. Hän oli itsekäs ja ahne, muttei hirviö. Tuntui ihan hyvältä tarjota apua, kun siitä kunnolla maksettiin. Ehkei olisi tuntunut hyvältä, jollei olisi maksettu, mutta mitäs sitä turhia sellaisia ajattelemaan. Malek kulautti vielä loput oluestaan ja imaisi piippua oikein pitkään, tarjoten kättä sitten sopimuksen merkiksi.
|
|
|
Post by submarine on Sept 14, 2009 22:02:55 GMT 3
Kylänpäällikkö tarrasi käteen oikein auliisti ja ravisti pitkään ja kunnolla. "Kiitän suuresti, tällä ratkeaa sentään yksi ongelma", tämä kiitteli kaataessaan lisää olutta miehellekin, vaikkei pyyntöä ollutkaan tullut. Sitten tämä kuitenkin vakavoitui aavistuksen ja nojautui taaksepäin. "Niin, jos nyt puhumme sitten siitä, miten tämä oikeastaan tehdään. Oppaan voin kyllä antaa, tiedän hyvän ja sopivan miehenkin siihen. Mutta tästä... tehtävästä muuten. En millään tavoin halua pilkata tai epäillä, ettäkö olisit kunnon soturi, mutta miehiä on tosiaan melkoinen määrä. Ja sinulla apunasi tuo... rotta. Puolitoista tusinaa ja mahdollisesti enemmänkin. Siitä päätellen, että tekevät oikeita ryöstöretkiä. Toisin kuin nuoret typerykset, en hingu tästä mitään verikostoja. Jos asia ratkeaa ilman tappamista, niin mikäpä siinä. Mutta sen on ratkettava."
Nufs oli aavistuksen näreissään, joskaan ei hiukkaakaan yllättynyt, siitä että mies puhui kuin talossa olisi ollut tasan yksi puhetta ymmärtävä. Mutta ei siinä mitään, narttu oli tottunut siihen. Ihmiset eivät osanneet, se nyt vain oli niin. Siksipä rotta istuikin vain hiljaa aloillaan ja pureskeli kuivaa leivänpalaansa, jonka palanpainikkeeksi olisi kaikin puolin hyvin sopinut olut. Sitä vain ei saanut. Nufs olisi mielellään lyönyt päällikköä nyrkillä naamaan, ihan vain osoittaakseen olevansa älyllinen olento, mutta se ei kannattanut. Sitä paitsi mies näytti sanovankin jotain vielä, joten piti kai kuunnella.
"Matkaa sinne on kuitenkin sen verran, edes hyvän oppaan kanssa, että suosittelisin lähtemään vasta aamusta. Kuten sanottua, ruoka ja majoitus on ilmainen. Kunhan katsot, ettei tuo rotta tee mitään. Ja tuota noin... aiotko tosiaan ottaa sen tytön mukaan?" kylänpäällikkö vielä sanoi. Viimeinen kysymys tuli selvästi aavistuksen varautuneesti ja tasoitellusti. "En tiedä, onko se kovinkaan järkevää. Ei millään pahalla. Ne ovat aika... ikäviä miehiä siellä."
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 14, 2009 22:22:58 GMT 3
Malek ojenteli mielissään tuoppia täytettäväksi ja saatuaan lisää suunkostuketta keskittyi kuuntelemaan, mitä oli sanottavaa. Rottaan ei kiinnitetty mitään huomiota. Se oli välttämätön paha, jota piti sietää, ehkä. Malek keksisi sille kyllä jotain käyttöä. Kylänpäällikkö selvitti, että vastassa oli tosiaan paljon porukkaa. Malek ei ottanut varovaisia vihjauksia pahalla, koska ei itsekään ollut aikonut marssia leiriin ja tehdä metsäläisistä hakkelusta. Luultavasti siinä olisi käynyt rumasti ja ennen kaikkea hänelle, eikä niille metsäläisille. Vaihtoehdot tilanteen ratkaisemiseksi lisääntyivät, kun päällikkö ilmoitti olevansa tyytyväinen mihin tahansa ratkaisutapaan. Ei olisi pakko listiä ketään. Malek nyökytti ja hörppi lisää olutta. Hänestä tuntui, että ruumiita tulisi, mutta toivottavasti hillityissä määrin. Hän ei ollut ihan niin karismaattinen, että olisi saattanut sopia asian pelkän puheen voimin. Ja rotasta nyt vielä vähemmän oli sopimaan mitään. Miekkaa se sentään todistetusti osasi heilutella.
Aamulla lähteminen sopi oikein hyvin, nyt kun tarjottiin ilmaista majoitusta ja ruokaa. Toivottavasti kylänpäällikkö julistaisi oikein kovaäänisesti hänen sankaruuttaan ja uhrautuvaa luonnettaan. Se voisi vedota kylän impiin. Immistä puheen olleen, vähän kierrellen ja kaarrellen päällikkö ilmoitti, ettei Zinjan mukaanottaminen olisi viisasta. Ne olivat ikäviä miehiä, metsäläiset. Malek siristi silmiään ja nyökkäsi, tällä kertaa ihan aidosti mietteliäänä. Totta, tytön olisi parempi jäädä tänne. Malek tarvitsi haavojenpaikkailijaansa vastedeskin ja jos joku menisi likaamaan tyttöparan, ei hän koskaan pääsisi tästä edes eroon. Nytkin alkoi tiukkaa tehdä, kunnei se edes naiselta näyttänyt. Onneksi ei ollut hänen lapsensa, muuten olisi hävettänyt. Malek nyökkäsi omille ajatuksilleen. Ne olivat paljon miehekkäämmän kuuloisia perusteluita kuin se, että Zinja oli hänen pieni tyttönsä. Hänen vastuullaan ja hänen suojattinsa. Ja Malekista tuntui, että mikäli Zinja nyt olisi joutunut metsäläisten häpäisemäksi, niin hän olisi voinutkin vaatia sitä verikostoa. Se taas olisi voinut viedä hengen ja ei tässä ollut mikään kiire kuolla.
"Majoitatteko tytön sitten siksi aikaa? Ei ole vaivaksi, on kasvatettu hyvin", Malek totesi vähän siihen sävyyn, että jos likasta ei pidettäisi huolta, niin homma raukeaisi tähän. Ja sietäisi muuten pitää hyvää huolta kanssa.
|
|
|
Post by submarine on Sept 14, 2009 22:49:14 GMT 3
"Tokihan täältä yksi vuode tytölle saadaan. Siinä ei ongelmaa, lapsia täällä on", kylänpäällikkö tokaisi huitaisten kädellään sen merkiksi, ettei miehen tarvitsisi ainakaan tytöstä huolehtia. "Töihin voi kyllä joutua, siitä en sano vielä mitään. Mutta katsotaan nyt sitten, kauanko siinä kestää", tämä jatkoi, koettaen kiskoa itsekin muutamat sauhut piipustaan. Tupakka siinä ole melko kulahtanutta ja mautonta, mutta kyllä siitä silti jotakin irti sai. Ei ehkä paljoa, mutta hieman kuitenkin. "Ei kai tässä muuta sitten, meillä on tarkalleen yksi ainoa paikka, jota voisi majataloksikin nimittää. Ei se ole mikään oikea, ei näin syrjään kannata. Mutta se on se isompi talo melko lähellä, siellä on pari ylimääräistä petiä ja ruokaakin saa rahasta. Tai jos oikein haluatte, niin kaipa kirkostakin majoitusta saa - ainakin jos olette uskossa. En vain suosittele, pyhä isämme on sanalla sanoen kusiainen, olkoonkin että pitää väen kurissa ja nuhteessa."
Nufskin temppuili itsensä alas penkiltä, kun kylänpäällikkö hetken perästä nousi ylös ovea availemaan. Näytti olevan aika lähteä, ja oikeastaan se oli nartulle se ja sama muutenkin. Tuoli oli ollut huono kokemus, jalkoihin sattui, ja ainoa anti oli ollut eilinen leipä. Olisi ollut edes sitä pehmeää ja vaaleaa, mitä tekivät tärkeitä asioita varten. Mutta kun oli ollut kovaa ja tummaa. Eikä oluttakaan ollut saanut. Rotta ei siis vastustellut yhtään häipymistä, nyt kun rahatkin oli luvattu ja asiat hoidossa. "Jos huomisaamuksi ilmaannutte tuonne kaivolle, niin järjestän hyvän oppaan. Selittää varmaan matkasta sitten itse. Minun puolestani näkemiin", päällikkö totesi, mutta ovea avatessaan sattui vilkaisemaan ulkopuolella odottelevaan tyttöön. Tämä näytti joutuvan hetken miettimään sanojaan ennen kuin totesi hiljempaa miehen puoleen: "Mitä tehdään tytölle, jos... syystä tai toisesta et palaisikaan takaisin? Onko omaisia missään vai pidämmekö täällä? Vai kaupunkiin?"
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 14, 2009 23:15:45 GMT 3
Malek oli tyytyväinen, kun majoitus Zinjalle hoitui. Töihin voisi kuulemma joutua, mutta se oli vaan hyvä. Oppisipa nöyryyttä ja olemaan hyödyksi. Ja ehkä siitä tulisi vähän normaalimpikin. Malekista Zinja oli vähän outo. Tuijotteli samaan kohtaan kauan, oli vähän väliä omissa maailmoissaan ja lopun ajasta sääli ja empatisoi kaikkea, mikä vastaan tuli. Kauniisti sanottuna Zinja taisi olla vähän sellainen "puusta pudonnut ja siitä säikähtänyt"-tapaus.
Majatalosta saisi yösijan, ellei kirkkoon halunnut. Malekille sopi majatalo. Hän ei ollut millään tasolla uskon mies. Lähinnä muodon vuoksi piti joskus vääntää rukous, jos muutkin porukassa rukoilivat, mutta eipä sen takana vakaumusta ollut sanoja vahvistamassa. Malek nousi tuolilta rotan jäljessä ja käveli ovelle. Päällikkö sai sen auki ja pysähtyi sitten hetkeksi tuijottamaan muulin kanssa maleksivaa likkalasta. Suurisilmäinen ja alati vähän pöllämystyneen oloinen Zinja pälyili takaisin, kun ei varmaan tajunnut katsettaan siirtääkään. Malek pysähtyi siihen päällikön rinnalle ja mietti sanoja. Eipä hän ollut tullut tällaista ajatelleeksikaan. Mitä Zinjalle kävisi, jos hän kuolisi. Omaisia ei ollut ja siihen oli omat ikävät syynsä. Kauempana asui hänen ystävänsä, mutta sen perheen luota tyttö oli jo muutamaankin otteeseen karannut. Mutta eipä nuorta tyttöä voisi yksin maailmalle päästää. Kaikenlaisia niitä kun oli tienvarret piukassa.
"No... jollei vaivaa ole ja tiedät jonkun suht asiallisen sulhon, niin naita sille. Kyllä se töitä osaa tehdä ja varmaan lapsiakin synnyttää. Vähän se taitaa olla tyhmä, mutta ei peltotöissä ajatella tarvitse. Jollei löydy, niin saattakaa kaupunkiin. Eiköhän se osaa sieltä kotiin mennä, jos on mennäkseen", Malek sitten vastasi. Hän olisi voinut pyytää enemmän, jos olisi ollut kyseessä tuttu mies, mutta eipä ollut tuttu. Piti luottaa siihen, että hän palaisi takaisin ja mikäli ei palaisi, niin kersa tulisi toimeen omillansa. Ei se enää kauhean pieni ollut kumminkaan.
"Muttas tosiaan. Kaivolle aamulla. Mitäs minä majataloon sanon, että päästävät yöpymään?" Malek sitten totesi äänekkäämmin ja astui ulos ovesta. Hän oletti, ettei Zinja ollut mitään kuullut ja vaikka olisikin, niin ei kumminkaan ymmärtänyt.
|
|
|
Post by submarine on Sept 14, 2009 23:34:47 GMT 3
Kylänpäällikkö nyökkäsi muutaman kerran. "Jos siltä näyttää, niin katson että saa hyvän miehen. Ei täällä huono ole elää, jos ei voi valita. Mutta sano siellä, että minä käskin ja voivat tulla tarkistamaan jos ei miellytä. Ja jos ei muuta, niin että olet ottanut kontollesi tämän ongelman. Kyllä se sillä lähtee", tämä vastasi ja piti ovea auki niin, että mies ja rotta - etenkin rotta - pääsisivät lähtemään. Tämä koetti parhaansa mukaan käyttäytyä, kuin koko otusta ei olisi ollut edes olemassa. Se toimikin oikein hyvin, kun rotta itsekään ei millään tavoin koettanut pakottaa itseään kuvaan.
Nufs ei tehnyt sen suurempia, meni ulos ovesta kuten sanottiin ja seurasi miestä. Väki oli vähentynyt, eikä ruumistakaan enää esitelty pitkin kylää. Muutama oli jäänyt puhumaan keskenään asioista, ja kääntyi vain vilkaisemaan epäluuloisesti kylänpäällikön talosta poistuvia, ennen kuin jatkoi puhumistaan. Nufs tuli siihen tulokseen, että nyt olisi hyvä paikka koettaa saada mieheltään omia takaisin. Oli rikkonut jalkajousen, eikä se ollut mikään halpa kapistus, saati sitten turha. Narttu ei todellakaan halunnut mennä yhtään mihinkään kahakkaan, jos ei pystyisi lävistämään ainakin yhtä turvallisen välimatkan päästä. Nufs päästi jokseenkin huomiota hakevan äännähdyksen, joka ei ollut suoranainen sana. Sen oli tarkoitus saada mies pysähtymään ja katsomaan kohti. Samalla narttu kiskoi esille vieläkin vyöstä riippuvaa jalkajousen säpälöitynyttä tukkia, mikä oli kaikki mitä siitä oli iskun jälkeen jäänyt jäljelle. "Rikoit. Maksat", Nufs vinkui, heristäen rikkinäistä asettaan kuin mitäkin menetettyä lastaan. Ja tästähän mies kyllä maksaisi, siitä ei olisi kysymystäkään. Ne teräsosatkin olivat menneet ties minne. "Sinun vika, maksat. Rahaa", narttu vinkui uudelleen, heiluttaen vieläkin tukinpalasta. Siinä ei ollut enää edes liipaisinta, sekin oli pudonnut johonkin. Perässä oli ollut ihan kiva kaiverrus, mutta nyt siitäkin näkyi vain köynnöksenpää. Kaiken muun oli miehen piikkipallo syönyt.
|
|
trisha
Member
One crazy chic
Posts: 2,813
|
Post by trisha on Sept 19, 2009 10:07:30 GMT 3
Malek nyökytti kuullessaan, että naimakauppa onnistuisi. Se olisi hyvä. Hänen ei tarvitsisi huolehtia sitten kuollessaan siitä, jäisi vielä sielu loukkuun tai jotain. Päällikön suljettua ovensa Malek viittasi Zinjaa mukanaan kohti majataloa. Missä se sitten lienikin. Hän oletti, että se löytyisi torin ympäristöstä, siitä ne tuppasivat aina löytymään. Isommissa kaupungeissa pääkadun viereltä, mutta tätä ei kai hyvällä tahdollakaan voinut kutsua kaupungiksi, saati sitten isoksi. Zinjan ryhdyttyä seuraamaan Malek oli jo aikeissa marssia oikeinpa rehvakkaasti majataloon vaatimaan ilmaista sahtia, kun se rotta kiinnitti huomion piipittämällä. Hitto. Hän teki kaikkensa, jottei olisi sitä huomannutkaan ja se otti asiakseen tehdä siitä erinomaisenm hankalaa. Olisihan rotan tietenkin voinut jättää omaan arvoonsakin, mutta se kehtasi vaatia häneltä maksua. Niinpä Malekin oli ihan pakko kääntyä toljottamaan, mistä hyvästä.
Varsijousesta, siitä se hintaa halusi. Heilutteli sitä ilmassa kuin olisi ollut tärkeämpikin vempele ja tähdensi, että oli hänen vikansa senkin menetys. No eihän se nyt Malekin vika ollut, jos rotta päätti ottaa teräksen vastaan puulla. Sitä paitsi, kaikista viimeiseksi hän halusi maksaa varsijousen otukselle, jota oli yrittänyt maksusta surmata. Kyllä noilla kaiketi sen verran älliä oli, että kostaa tajusivat.
"Ja paskat. Itseppähän tungit sitä siihen eteen", Malek tyrmäsi vaatimukset heilauttamalla kättään kuin kyseessä ei olisi ollut suurikaan juttu. Eikä se hänelle sitä ollutkaan. Ihan kelvosta varsijousesta nuo jäänteet näyttivät olevan peräisin, mutta eipä se nyt ollut Malekin päänsärky.
|
|