welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Feb 12, 2009 20:22:03 GMT 3
Uuden kuun yö. Taas oli pitänyt tappaa kaksi vastasyntynyttä Derkille ruuaksi. "Se ketale ei ole viitsinyt sormeaan heilauttaa sen jälkeen kun astuin sen palvelukseen!". Mutta nyt Shona olisi muutaman tunnin vapaa ennen kuin aurinko nousisi jonka jälkeen piti hakeutua suojaan. Lentäminen oli ihanaa korkealla missä ilma oli mukavan viileää ja raikasta. Jos häneltä olisi kukaan koskaan kysynyt "Mikä oli kaikkein ihaninta vampyyriksi muuttumisessa?" Hän olisi takuulla vastannut "lentäminen". Vuorien yläpuolella Shonalle tuli nälkä. Hän tiesi että lähistöllä oli eräs kylä jossa asui eräs navetan omistaja. Ja koska oli kesä lehmät saattaisiva olla ulkona. Ei lemän veri ollut ollenkaan sama asia kuin ihmisten, mutta se sai luvan kelvata.
Sen melko huskan näköisen pienen yksinäisen mökin yläpuolella Shona pysähtyi ja laskeutui hiljaa maahan. Shona hiipi hiljaa parin kymmenen metrin päässä olevalle aitaukselle jossa lehmät olivat. Aitauksen sisäpuolella nukkui lehmiä. Hän hiipi hiljaa yhden todella suuren lehmän luo ja päätti että se olisi täydellinen ateria lehmäksi. Shona toivoi vain että sen veri olisi yhtä hyvää kuin mihin sen ulkonäkö viittasi. Päästyään lehmän luokse hän silitti hiljaa sen pehmeää karvaa. Köytettyään lehmän turvan vyöllaan kiinni niin että se ei pystyisi ammumaan kivusta hän etsi kohdan jossa kaula valtimo sykki ja upotti hampaansa siihen. Lehmä nytkähti hereille ja päästi vaimeaa ääntä ja kuoli. Katsottuaan lehmän kuolevan Shona alkoi ryystää verta ei mitenkään siististi tai vastaavaa. Hän riuhtoi lehmän nahkaa kaulalta joka suuntaan, repi lihaa suuhinsa ja joi verta. Shonan kasvot olivat kokonaan veressä niinkuin kädet ja myös osittain reidet jotka paljastuivat lyhyen mekon alta. muutaman hetken kuluttua päällimmäinen puoli lehmän kaulasta oli kaluttu kokonaan a hän aikoi siirtyä keskvartalon kohdalle jossa lihaa oli enemmän. Kylki luut tulivat keski vartalossa nopeasti vastaan ja oli aika katkoa ne pois tieltä. Se oli lehmien syömisessä vikana että niillä oli niin hemmetin vahvat luut! Luiden katkomisen ja luu ytimen ryystämisen jälkeen oli jäljellä vain helpesti kaluttavia olia joten syöminen olisi tästä eteempäin mukavampaa. Hetken siinä ruokailtuaan Shona tuli täyeen ja ajatteli että "mitähän loppulle ruholle tekisi?" sääl nin suurta kasaa lihaa siihenkään olisi jättää koska isäntä heittäisi sen kuitenkin pois. Hetken siinä istuttuaan hän alkoi kuulla askelia ensin heikompia mutta ne voimistuivat kokoajan. Äänestä päätellen tulijoita oli kymmeniä ellei jopa satoja. Eiväthän ne olleet tullet hakemaan Shonaa? Eivähän?
|
|
|
Post by grishmak on Feb 13, 2009 20:28:35 GMT 3
Grishmak juoksi pakoon vihaisia kaupunkilaisia. MIten he oikein voivat suuttua noin paljon jos tapan huumekauppiaan. Olenhan jo paennut miltein vuorokauden. Susi haistoi äsken tuoretta verta pitäisikö poiketa katsomassa mitä siellä on. Grishmak juoksi kohti pientä maatilaa mistä haju tuli. Hän näki siellä tapetun lehmän, jonka vieressä oli jokin siivekäs olento, mutta sutta ei näkynyt. Onko hän tappanut sudenkin. Grishmak otti miekkansa huotrasta ja lähti kävelemään kohti siivekästä olentoa takaa päin pitäen huolen siitä, että oli tuulen alapuolella. Matkalla Grishmak astui kuivan oksan pääle se rasahti kuuluvasti. Grishmak ei välittänyt vaan jatkoi matkaansa.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 13, 2009 21:07:58 GMT 3
*Vuorien alarinteillä oli nyt jotakin suurempaa meneillään. Ylempänä lähellä vaikeapääsyisiä huippuja, istui karussa kivikossa kookas hahmo liikkumatta, kuin kuunnellen, silmänsä sulkeneena. Tosiasiassa kuulo ei ollut se aisti, jolla Zinochana oli havainnut lähestyvän joukon, joka oli napannut hänen huomionsa. Hän aisti kauempana olevasta väkijoukosta huokuvan tunnevyöryn kuin melkein fyysisinä aaltoina mielensä perukoilla. Ihmisiä... paljon. Ja vihaisia. Ne tuntuivat olevan liikkeellä vahvalla lynkkaus-mielialalla, mutta olento ei aivan saanut selvää miksi. Ilmassa oli liikaa pelkoa, vihaa sekä silkkaa verenhimoa, joka sai hänet voimaan aavistuksen huonosti. Ne eivät kuitenkaan olleet tulossa hänen suuntaansa, josta olento oli tyytyväinen, vaikka hän ei oikeastaan pelännytkään että kyläläiset olisivat edes päässeet jyrkkiä rinteitä ylös. Laaja välikohtaus "lähellä" hänen vuorenhuippuaan oli kuitenkin häirinnyt hänen untaan, eikä naaras saanut tätä mielestään vaikka olikin aluksi yrittänyt jättää tämän huomiotta, kuin kärsivällinen naapuri yrittäisi sietää naapuritalosta kuuluvaa kovaa juhlanmelskettä. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut mitään niin viihtyisää kuin juhlatapahtuma, ja loppujen lopuksi olento oli väkisinkin kiinnostunut mikä sai noin suuren joukon liikkeelle keskellä yötä. Syytä hän tuskin saisi selville huipultaan käsin...
Olento istui vielä hetken liikkumatta paikoillaan, avaten sitten silmänsä ja nousi jaloilleen. Zinochana levitti siipensä ja tunsi kylmän vuoristotuulen tarttuvan itseensä. Äänettömästi pitkäkaulainen- ja häntäinen, kuunvalossa kiiltelevä matelija kohosi lentoon, alkaen liitää vaiti alas rinnettä tutkaillen katseellaan maisemaa allaan, pitäen parhaansa mukaan huolta että kuun heikko valo ei paljastaisi hänen läsnäoloaan. Hän ei nähnyt vielä kahta pientä hahmoa lehmäaitauksessa ollen toistaiseksi enemmänkin kiinnostunut suuremmasta väkijoukosta, mutta saatuaan nenäänsä tuoreen veren hajun olento alkoi jo pystyä päättelemään mistä koko mekkalassa mahtoi olla kyse. Lento suunnattiinkin pian kohti tuota pientä maataloa, jonka karjapihalla nämä kaksi kutsumatonta vierasta majailivat.*
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Feb 15, 2009 20:25:11 GMT 3
Shona näki taivaan rannassa lähestyvän lauman ihmisiä. Ihmisiä sillä verukkeella että ne kulkivat kahdella jalalla eikä niillä tuntunut maagista auraa. Siinä lehmän verestä punaisena istuva Shona tunsi takanaan lähestyvän jonkun jolla oli todella vahva aura. Ja jotenkin hän tunsi että tuo takaa lähestyvä olento aikoo hyökätä. "Mutta enhän minä osaa taistella!" Shona huomasi ajattelevansa. Se olento oli jo ihan hänen selkänsä takana. Hän kääntyi salaman nopesti ja yritti tehdä suojaloitsun, joka epäonnistui. Ja aiheutti ilmavirran joka tuntui siltä että se olisi heittänyt melkein mitävaan melkein minne vaan mutta ei Shona nähhnyt mitä se tälle suden hajuiselle olennolle teki, koska hän oli hätääntyessään pistänyt silmät kiinni.
Shona tunsi ihmisjoukon olevan jo suhteessa lähellä joten hänellä alkoi olla kiire poistua, aurinkokin saattaisi jo kohta nousta. "Kuka hitto sinä luulet olevasi kun tuollatavalla takaa hyökkäilet yksinäisten tyttöjen kimpuun?" Tässä vaiheessa Shona aisti toisenkin vahvan auran lähestyvän. Hyökkäisikö sekin hänen kimppuunsa?
|
|
|
Post by grishmak on Feb 15, 2009 21:03:27 GMT 3
Grishmak aikoi juuri ottaa tytöstä kiinni, kun yhtäkkiä tämä kääntyi ja loi voimakkaan ilmavirran, joka lennätti Grishmakia ilman läpi noin kymmenen metriä selälleen. Miekat tippuivat sivuille parin metrin päähän. Hopea veitsi tippui hänen paitansa sisältä ja tippui kankaansa päälle. hattu lensi tuulen mukana. Hänen vasempaan käteensä ja oikeaan jalkaan tuli kohtuu syvät viillot, kun hän tippui kivikolle ja löi päänsä. Hän menetti tajunsa mutta ehti juuri huomaamaan erittäin vahvan auran ja jonkin olennon taivaalla ennen kuin menetti otteensa nykyisyyteen. Sen jälkeen kaikki oli pelkästään mustaa.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 16, 2009 14:09:54 GMT 3
*Kaartaessaan lähemmäs Zinochana ennemminkin tunsi kuin näki kaksi olentoa kauhistuneiden, verelle haisevan aitauksen yhteen nurkkaan kerääntyneiden nautojen lähellä. Ei ihmisiä, vaan epäkuollut ja... kas, hukka? Yllättävä yhdistelmä löytää kahden kesken, mutta aistiessaan jonkin loitsun vapautuvan päin toista olentoa saattoi päätyä johtopäätökseen etteivät nämä olleetkaan yhdessä liikkeellä kovin rauhanomaisin aikomuksin. Suomuiset huulet mutristuivat hiukan, Ametistisen vilkaistessa punnitsevasti kohti lähestyvä ihmisjoukkiota, joka näkyi olevan matkalla suoraan pienen farmin suuntaan. Joko ne tiesivät jo missä takaa-ajettavat olivat... tai olivat menossa hakemaan lisää miesvoimaa maalaistalosta. Oli muutenkin vain ajankysymys koska maalaistalon asukkaat heräisivät kaikkeen tuohon mekkalaan ja tajuaisivat mitä heidän pihallaan tapahtui. Zinochana ei epäillyt etteivätkö kaksi olentoa olisi luultavasti voineet viedä mukanaan ainakin suurta osaa kyläläisistä, edessä olisi luultavasti verilöyly tätä menoa. Ajatus sai naaraan levottomaksi, hän oli kuitenkin pitänyt silmällä tuon pienen vuorenrinteessä olevan kylän elämää jo pitkän aikaa.
Kaarreltuaan pari kertaa epäröiden maatalon ympäri, olento huokaisi, veti ylleen huomaamattomamman hahmonsa ja laskeutui jonkin matkan päässä olevan navetan vierelle. Pitkä ja hoikka vaaleaan kaapuun pukeutunut nainen astui pian varjoista näkyville astellen lähemmäs aitausta vaikka vahva veren haju kuvottikin häntä.* "Tilannetta silmälläpitäen, eikö teidän olisi järkevämpi tehdä jotakin muuta kuin nahistella keskenänne? Tuo on suurin näkemäni lynkkausjoukkio pitkään aikaan, joka näyttää muuten olevan matkalle juuri tänne." *Nainen huomautti vetäen pitkäsormiset kätensä hihojensa suojaan. Hän piti pienen etäisyyden kaksikkoon, aivan vain varmuuden vuoksi, mutta ei näyttänyt olevan sen kummemmin peloissaan vaikka loikin pitkän silmäyksen raadeltuun lehmään ja sen panikoiviin lajitovereihin. Olento silmäili tutkivasti vampyyrinaista ja siirsi sitten huomionsa maan kamaralla lojuvaan suteen, sanomatta kuitenkaan mitään kuin odottaen vastausta vaikka kapea kulmakarva kohosikin hiukan hupun alta pilkistävien kalpeilla kasvoilla.*
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Feb 16, 2009 17:12:37 GMT 3
Shona tuijotti tuota kuin tyhjästä ilmestynyttä naista kummeksuen. Kuka se oikein kuvitteli olevansa kun tuli tuolla tavalla neuvomaan? Naisen sanoissa oli kyllä perää, tuo joukkio oli kyllä todella suuri. Sitten Shona kuuli narinaa, sen maatalon isäntä tuli ulos. "Saakeli, nyt tuli lähtö!" Shona huudahti tajutessaan että isännällä oli ilmkivääri, joka tähtäsi suoraan heihin. Nyt oli päätettävä salaman nopeasti ottaisiko mukaansa lehmän raadon vai tuon susipojan. Shona päätti valita pojan, koska heidän välien selvittelynsä oli jäänyt pahasti kesken. Taintuneena poikaa olisi helpompi kuljettaa kuin jos hän olisi hereillä. Nopeasti Shona tarttui poijan paidan kauluksesta ja nosti hänet ylös. Muulaman kerran siipiään heilautettuaan Shona hyppäsi ilmaan ja nousi useamman metrin korkeuteen ja huusi naiselle "Jos haluat nähdä miten tämä päättyy niin tule perässä!". Shona kääntyi pois ja lähti lentoon. Laukaus. "Osuikohan isäntä siihen naiseen?" Shona ajatteli vaikka ei itsesuojelvaiston kehottamana kääntynyt katsomaan tapahtumia.
"Se nainen levitti ympärilleensä aika eläimellistä auraa, se oli jotenkin samanlainen kuin tällä pojalla. Mutta se oli vain vielä eksoottisempi" Shona ajatteli "Mikä hitto se nainen oli?" Shona sanoi jo ääneen, ja tunsi että nyt piti lähteä etsimään suojaa auringolta. Mutta koska seutu ei ollut Shonalle ennestään maataloa lukuun ottamatta tuttu oli suojan löytämisessä ongelmia. Jonkin aikaa etsittyään Shona löysikin sopivan luolan. "Toivottavasti Derk ei huomaa että olen päivän poissa". Shona laski pojan luolan perälle ja asettui itse lähemmäs luolan suuaukkoa, ettei poika karkaisi hänen huomaamattaan. Mutta miksi luolassa haisi jollekkin matelijalle? Katsottuaan luolaa hetken tarkemmin hän huomasi että luola saattaisi olla asuttu. Olisi pakko lähteä että asukki ei ehtisi palaamaan. Mutta äkkiä Shonan valtasi väsymys. Hän oli valvonut jo melko pikälle aamun tunneille, ja yökään ei ollut niitä raulallisimpia Shonan kokemia. "Ehkä nukun hetken ja lähden sitten" Sona ajatteli ja painoi silmänsä kiinni ja nukahti.
|
|
|
Post by grishmak on Feb 16, 2009 18:12:12 GMT 3
//Taidan pitää tyyppini hetken tajuttomana mutta onneksi on vielä susi. Kirjotus tyyli on luultavasti hetken outoa, koska otan susi kirjoitus tyylin yhdestä kirjasarjasta.//
Susi oli tarkkaillut metsikössä, kuinka tuo siivekäs hännätön oli ahminut metsästämäänsä lehmää. Sitten oli saapunut hänen laumaveljensä uhaten siivekästä hännätöntä pitkällä kynnellä, joka jakautuu kahteen kynteen. Äkkiä siivekäs hännätön oli kääntynyt ja ilma hyökkäsi kohti hänen laumaveljeään. Laumaveli oli lentänyt ilman mukana monta mittaansa tipputtaen päällys turkkinsa sisältä oudon kynnen, johon laumaveli ei koskaan koskenut tassullaan. Ilma oli myös lennättänyt pitkät kynnet pois laumaveljenluota.
Kamalinta oli se, että siivekäs hännätön otti tajuttoman laumaveljen mukaansa, kun tuo pitkäksi hännättömäksi naamioitunut siivekäs lisko oli tullut.
Välittämättä naamioituneesta liskosta susi lähti hakemaan laumaveljeltä jääneitä kynsiä viedäkseen ne laumaveljelle.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 17, 2009 22:19:50 GMT 3
*Nainen käänsi hiukan päätään pihan toisella puolella olevan talon suuntaan juuri hiukan ennen kuin ovi lennähti auki ja farmari ryntäsi ulos juuri niin kuin hän oli odottanutkin. No niin, siinä sitä nyt oltiin... Olento huokasi ja astui takaisin varjoihin seuraten katseellaan pakenevaa vampyyria, joka näytti napanneen ihmissuden mukaansa. Ateriaksiko? Tuskin nyt sentään... jos lehmän ruho oli verenimijän jäljiltä, tuo tuskin olisi nälkäinen vähään aikaan, vaikka mistä sitä tiesi. Siinä vaiheessa kun maajussi oli urheasti astellut pihan poikki aitaukselle josta oli juuri jahdannut pakoon uhkaavan lentävän hahmon joka oli raadellut hänen karjaansa, ei läsnä ollut kuitenkaan enää muuta kuin kuollut lehmä.... sekä äänetön, läpikuultava hahmo joka istui navetan katolla. Zinochana katseli kuinka mies tutki kiroten kuollutta eläintä, pistäen sitten äkkiä merkille että metsikön suunnasta lähestyi matala, tumma hahmo. Susi? Miksi se käyttäytyi noin uhkarohkeasti, mahtoiko se olla lehmän raadon perässä? Naisen silmään pisti myös kiiltävä esine kauempana aitauksessa joka herätti hänen mielenkiintonsa hetkeksi. Taitaisi tosin vain olla ajan kysymys koska farmari huomaisi saman... tai lähestyvän suden. Lohikäärme seurasi tilannetta hetken aikaa, hymähti sitten ja levitti siipensä. Kuului suurien siipien ääni ja ilmavirta pyyhkäisi yli pihan. Maanviljelijä hätkähti ja kääntyi ympäri, mutta ei nähnyt enää mitään. Epäillen kuitenkin että aikaisempi olento olisi saattanut palata, mies asteli varuillaan lehmä-aitauksesta tutkimaan navetan ympäristöä josta ääni oli kuulunut, ainakaan vielä sutta huomaamatta. Tämä saattaisi hyvinkin livahtaa ohitse miekkosen näkemättä.
Ametistinen ei ollut enää jäänyt odottamaan sattuisiko viljelijä huomaamaan jotakin omituista katollaan, vaan oli liitänyt kauemmas katsomaan lynkkausjoukkion lähestymistä. Jonkin ajan kuluttua väkijoukko saavuttikin maatilan, ja muutama henkilö erkani siitä keskustelemaan vihaisen viljelijän kanssa. Mies puhui kiivaasti ja osoitteli kuollutta lehmää, eikä tainnut olla epäilystäkään etteikö tämä olisi juuri maininnut yöllisistä vieraistaan, jonka oletti olevan väkijoukonkin kohteena. Niiden kahden olisi parasta pysytellä jonkin aikaa kauempana näiltä seuduilta, lohikäärme pohti, jättäen sitten karja-aitauksen jalanjälkiä tutkiskelevat ihmiset rauhaan, huolimatta siitä, että huonolla tuurilla mudasta saattaisi löytyä myös muutama kookas matelijan jälki. Hups. Zinochana suuntasi matkansa takaisin vuorenhuipulleen, mutta lähestyessään pesäänsä, olento alkoi aistia jotakin odottamatonta. Kaikki ei nyt ollut kohdallaan... Lohikäärme laskeutui kivikkoiselle vuorenrinteelle astellen seinämästä vuoren uumeniin kiemurtelevan käytävän luokse... saaden silmiinsä vähän matkan päässä suu-aukosta lattialla vetelehtivät hahmot. On sekin... unohtaa kerran suojata käytävänsuun lähtiessään hetkeksi ja saa heti kutsumattomia vieraita, naaras ajatteli yllättyneisyyden ja närkästyksen sekaisin tuntein. No, onneksi kumpikaan noista ei ollut tainnut käydä vielä peremmällä hänen luolastossan sotkemassa mitään. Varmuuden vuoksi olento otti taas käyttöön ihmismäisemmän ulkomuotonsa ennen kuin astui sisälle katsomaan mitä käytävässä oikein oli meneillään.*
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Feb 18, 2009 20:19:18 GMT 3
Shona heräsi levottomasta unestaan, jonka aiheena olivat olleet äskeiset tapahtumat. Hän tunsi vieläkin sen pelon joka häneen oli iskenyt kaikesta tapahtuneesta. Hänhän oli melkein erakoitunut sinä aikana kun oli ollut Derkin palveluksessa ja nyt hän oli ollut yhtäkkiä varmaan suurimman koskaan nähdyn lynkkausjoukon kohteena. Hetken siinä maattuaan hän tunsi kuinka veri oli kuivunut hänen iholleen. Se pitäisi päästä pesemään pois. Sitten hän muisti susipojan jonka oli tuonut mukanaan luolaan. Shona katsoi vähän matkan päässä olevaa poikaa ja tajusi että poika oli vuotanut verta koko sen ajan kun hän oli nukkunut. Haavat täytyisi sitoa ja tuo veri piti pestä pois. Hetken siinä etsittyään jotain millä voisi sitoa haavat hänet valtasi kauhea halu maistaa pojan verta. "Ei kai siinä periaatteessa olisi mitään väärää" tuli mieleen ensmmäisenä."Mutta mitä jos poika herää?" tätä itsensä kanssa väitelyä Shona oolisi voinut jatkaa loputtomiin mutta päätti että maistaisi, mutta ihan vähän vain.
Shona oli löytänyt jonkin kasan joitain riepuja ja sitoi niillä pojan haavat. Hän katseli poikaa hetken. Pojan kädesä oli vielä avohainen haava, josta Shona oli aikonut maistaa verta. Pojan kädestä oli tullut esiin velä yksi tuore pisara ikään kuin häntä varten. Hän istuutui ihan poikaan kiinni ja nuolaisi huultaan vielä vähän epäröiden. Sitten hän laski kielensä pojan kädelle siihen mihin pisara oli pysähtynyt, ja sulki silmänsä. Shona kuljetti kieltään pojan haavalla. Pojan veri maistui taivaalliselta. Ei liian kitkerää ja sopivan makeaa, vain ne karvat olivat ikäviä. Sitten Shona nosti kasvonsa kauemmas pojasta. "Mitä jos vin vähän aukaisisin haavaa ja joisin vähän lisää? Olisihan poika minulle sen verran velkaa kun kerran olen hänet pelastanut". Shona oli tuonut kasvonsa taas ihan susipojan käden lähelle ja ottanut kielensä esiin."EI!" kuului Shonan pään sisältä. Shona oli aina ollut huono vastustamaan kiusauksia ja nyt hänellä oli kuitenkin tällainen edessään. Hän päätti vain sitoa haavan. Shona lähestyi taas poikaa veren maku kielellään ajatellen "Entä jos vain pieni tilkka? Sitoisin haavan heti sen jälkeen uudestaan!" Siten hän kuuli jonkun saapuvan. Äkkiä hän vetäytyi maahan ja esitti nukkuvaa. Shona tarkkaili olennon auraa. "Eihän tulija vain ollut se sama nainen sieltä maatilalta? Aura ainakin oli täsmälleen samanlainen. Mutta miten ihminen olisi muka päässyt tännen niin nopeasti? Mutta eihän nainen ollut ihminen, aura oli paljon eläimellisempi. Mutta jos nainen ei ollut ihmisen niin mikä hitto se oli?"
|
|
|
Post by grishmak on Feb 20, 2009 19:45:30 GMT 3
Susi oli juuri ja juuri ehtinyt ottamaan laumaveljensä kynnet ja juoksemaan takaisin metsikköön kohti sitä paikkaa minne siivekäs hännätön oli vienyt laumaveljen ennen, kuin pitkien hännättömien joukko oli tullut lehmien aitaukselle, kun susi löysi luolan missä laumaveli oli se kuitenkin päätti pysyä juuri ja juuri puiden varjossa, koska naamioitunut liskokin oli luolalla.
Grishmak oli tarkkaillut ympäristöään tarkasti aina siitä hetkestä lähtien, kun vampyyri oli iskenyt hänet tajuttomaksi. vampyyri oli hänen ihmeekseen ilmeisesti sitonut hänen haavansa. Ja ottanut häneltä tuoretta verta pisaran se saikin riittää nimittäin, kun vampyyri yritti uudestaan ottaa verta Grishmak Pamautti vampyyrin tajuntaan kielteisen ''tällin''. Grishmak yllättyi, kun huomasi, että se nainen maatilalta oli tullut luolalle ja, että susi oli naisen takana metsässä.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 22, 2009 13:53:50 GMT 3
*Vaaleakaapuinen nainen silmäili hetken aikaa kahta lattialla makaavaa olentoa, hymähti sitten itsekseen ja astui käytävään. Suuret näkymättömät kynnet raapivat kiveä olennon liikkuessa mutta tämä ei oikeastaan välittänyt vaikka arvelikin että saattaisi aiheuttaa hämmennystä kanssaolennoissa. Zinochana käveli peremmälle, kiersi lattialla makaavan vapyyrin ja ihmissuden kuin olisi astunut ylitse kivenmurikasta ja jatkoi matkaansa käytävää edemmäs. Lohikäärme aisti kyllä viimeistään ohi mennessään ettei kumpikaan ollut aivan niin tajukankaalla kuin nämä olisivat ilmeisesti halunneet hänen uskovan, mutta asteli kuitenkin vähän kauemmas ennen kuin kääntyi ympäri silmäilemään kuokkavieraita. Ohimennen hän laittoi merkille että verenimijä oli ilmeisesti päätynyt sitomaan hukan haavat... ei mitenkään erityisen taidokkaasti, mutta kuitenkin. Hm. No, ehkä tämä oli sittenkin hyvätapaisempi yksilö kuin hän oli alunperin olettanut.* "Olisin hyvin epävieraanvarainen, jos en kutsuisi teitä peremmälle nyt kun kerran olette täällä." *Nainen lausahti hetken kuluttua huokaisten hiukan.* "...mutta ette sitten sotke mitään, ja huomaan kyllä jos jokin tavaroistani puuttuu. Voitte toki jäädä tähän käytäväänkin, jos välttämättä haluatte." *Niine hyvineen olento kääntyi uudestaan ja kääntyi jyrkän käytävän mutkan taakse pois näkyvistä jatkaen matkaansa kohti asuintilojaan. Käytävä laajeni pidemmälle mentäessä, ja lopulta muuttui laajaksi hämyiseksi luolaksi. Kivisellä lattialla lojui siellä täällä kirjoja, kolikoita sekä muuta pikkutavaraa, näkyvissä eräässä nurkassa oli jopa lattialle levitettyjä mattoja sekä muutama nojatuoli. Tilaa valaisivat useat kynttilälyhdyt sekä muutama ilmassa hiljaa leijuva särmäinen, vaaleasta kivestä tehty pallo, jotka alkoivat hohtaa kun niiden lähelle käveli. Kivisestä hallista näkyi lähtevän myös joitain sivukäytäviä, ja jostakin kuului hiljaista veden solinaa. Zinochana poimi ohimennessään yhden tiiliskivimäisen opuksen lattialta, sulki sen ja asteli kohti erästä sivukäytävää, jonka perällä olevaa huonetta kiersivät korkeat kirjahyllyt. Seuraisivatkohan ne kaksi, naaras pohti itsekseen, arvellen sitten että kaksikko ei luultavasti pystyisi vastustamaan kiusausta vaan näyttäisivät nenänsä ennemmin tai myöhemmin, eihän eteiskäytävä ollut alkuunkaan niitä mukavimpia paikkoja oleskella varsinkin viileässä vuoristoilmassa. Ja päivä oli nousemassa... vampyyri tuskin ainakaan voisi lähteä mihinkään näin lähellä auringonnousua, ihmissudesta ei tosin ollut samanlaista varmuutta.*
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Feb 26, 2009 12:39:25 GMT 3
Shona siinä lattialla maatessaan ajatteli naisen sanoja. Häntä ei vampyyrina olo aikana oltu koskaan kutsuttu minnekkää. Ja nyt tuo tuntematon ihmiseksi tekeytynyt olento teki niin. "Pitäisiköhän mennä?" Shona kysyi itseltään. Hän hän ei voinut olla varma mitä nainen aikoi. "No, enhän minä täältä poiskaan pääsisi, nyt kun aurinko on nousemassa". Shona nousi. "Uskaltaakohan tuota susipoikaa jättää tuohon vartioimatta?". Shona seisoi hetken paikallaan tuijottaen poikaa. "No ei kai se tuosta hetkeen nouse" Shona ajatteli ja lähti naisen perään katsomaan sisätiloja hiukan tarkemmin. Hän hän ei oollut sen kummemmin katsellut paikkoja niitä riepuja etsiessään, penkonut vain joitain laatikoita sen kummemmin sotkematta. "Vau!" tuli mieleen ensimmäisenä kun Shona nyt paremmassa valossa näki tuon asumuksen. Se oli siisti ja ennen kaikkea oli miellyttävämmän tuoksuinen kuin se Derkin vanha homeelle haiseva rötiskö mutaisen metsän laidalla. Hetken siinä upeaa loistoa ihailtuaan Shona huomasi että luolassa haisi liskolle. Nainen olikin siis jonkin sortin lisko. Hetken sitä naisen olomuodon ottanutta liskoa ktsottuaan Shona sai varmuuden että olento ei ollut ihminen. Sen jalat olivat suomuen peittämät eikä ihmisillä ollut tuollaisia kynsiä.
//Anteeksi kauheesti kun mun roolaus myöhästyi.. Mun selitykseni aiheelle on kuitenkin se että vietin melkein viikon putkeen netittömissä olosuhteissa. Jatkossa pyrin kuitenin ilmoittamaan jos moisia juttuja on tapahtumassa.//
|
|
|
Post by grishmak on Feb 26, 2009 13:10:25 GMT 3
Susi odotti, että muut olivat lähteneet pois laumaveljen luota ja vei sitten oudot kynnet laumaveljen viereen. Ja lähti sitten etsimään laumaveljen päähinettä, koska tiesi sen olevan tärkeä tälle.
Grishmak heräsi yllättäen samalla yskien. Hän maistoi selvästi veren maun suussaan ja tunsi valtaisan kivun kädessään ja jalassaan. Eniten hän yllättyi siitä, että haavat oli sidottu. Hän vei terveen kätensä jalan haavan kohdalle ja irrotti siteet sen ympäriltä ja nosti kättään hieman haavan yläpuolelle päättäen, että tarvitsi jalkaansa enemmän kuin kättään kyseisellä hetkellä. Joten paransi jalkansa lausumalla kaksi sanaa. ''Waíse heill.'' Haava parani nopeasti samaan kuntoon, kuin ennen. Rievut hän sitoi haavoittuneen käden ympärille kanto liinaksi.
Grishmakhaistoi selvän lohikäärmeen hajun tulevan syvemmältä luolastosta, jonne hän oli muutenkin menossa. Löydettyään vampyyrin samasta huoneesta jonkun toisen seurassa Grishmak huomasi heti, että kyseessä oli lohikäärme siitä kieli etenkin se haju. ''Skulblaka.'' Grishmak huokaisi kumartaen syvään.
|
|
|
Post by spyrre on Feb 26, 2009 16:53:54 GMT 3
((Zinon jalat ei oikeastaan ole näkyvissä koska sillä on pitkä kaapu ja kai sillä olisi aika ihmismäiset jalat vaikka olisikin... Mutta ne jalat on kyllä oikeasti lohikäärmeen vaikka näyttäisivätkin erilaisilta. Sovitaan vaikka että Shona näki vaikka jalanjäljen jossakin, ei se niin tarkkaa ole. ^^ ))
*Zinochana asetti kirjan paikalleen kookkaaseen hyllyyn, astuen sitten kuitenkin lattialla olevan, samantyylisistä opuksista koostuvan pinon ylitse oikeastaan edes vilkaisematta niihin kävellessään takaisin keskusluolaan. Ilmeisesti olento ei ollut lähellekään niin järjestelmällinen kuten olemus olisi voinut antaa ymmärtää, eikä välittänyt alkaa siistiä lattioita siitäkään huolimatta että arveli saavansa kohtapuoliin vieraita. Ei luola varsinaisesti likainen ollut, ennemminkin vain sekainen, mutta koska tilaa oli niin paljon kuin oli, siellä täällä lojuvat tavararöykkiöt eivät estäneet edes lohikäärmeen liikkumista ja kerran hän tiesi melkoisen tarkkaan kuitenkin mikä oli missäkin, hän ei piitannut moisista muodollisuuksista kuten pinnallisesta siisteydestä. Astellessaan takaisin hän huomasi vampyyritytön noudattaneen kutsua ja tämä näkyi pällistelevän ihmeissään ympärilleen tavalla, joka sai Ametistisen naurahtamaan itsekseen. Myös ihmissusi asteli käytävästä vain hetkeä myöhemmin. Nainen astui käytävästä ja käveli kiirettä pitämättä lähemmäs tulokkaita tarkastellen näitä mantelinmuotoisilla, melkein kokonaan mustilla silmillään. Nyt paremmassa valaistuksessa saattoi erottaa kaavunkin olevan valkean sijaan kevyttä laventelinviolettia, joka sopi yhteen naisen kummallisen purppuranvärisen ihonvärin kanssa. Harvinaisen selvää ettei hän tosiaankaan ollut ihminen, haltia, tai oikeastaan luultavasti mikään muukaan tunnettujen humanoidirotujen edustaja. Ilmeisesti ainakin toinen läsnäolijoista taisikin jo tietää mikä oli kyseessä, ja taisi toinenkin epäillä jotain asian suuntaista, mutta Zinochana päätti kuitenkin toistaiseksi pitää valehahmonsa lähinnä vieraanvaraisuudesta. Hän hymyili ihmissuden miellyttävän kohteliaalle tervehdykselle kumartaen myös hiukan päätään silmäten sitten vampyyriakin.* "...no, ainakin tunnutte hyvätapaisilta pikkuisilta. Tervetuloa asuntooni. Pahoittelen, ettei minulla ole oikein mitään tarjottavaa, vieraita käy hyvin harvoin." *Nainen kohautti olkapäitään ja potkaisi ohimennen sivuun lattialla pyörivän pergamenttirullan ennen kuin kääntyi kävelemään peremmälle. Kaksikko saisi luultavasti hyvin pitkälle tehdä mitä halusi, niin kauan kun eivät yrittäisi näpistää tai rikkoa mitään.* "Tulkaa toki sisään ja istukaa jos haluatte. Kunhan varotte kirjojani, jotkut vanhimmista saattavat olla hiukan hauraassa kunnossa."
|
|