welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Mar 30, 2010 15:04:17 GMT 3
"Vihdoinkin mä olen vapaa" Shona sanoi julma ilme kasvoillaan työntäessään veitsen Derkin kaulan läpi. Veri roiskahti hänen kasvoilleen. Hän nuoli Derkin veren huuliltaan janautti makeasta vampyyrin veren mausta suussaan. Hän pudotti veitsen kädestään ja puristi kätensä nyrkkiin, hän ei antanut pienen fyyssisen kivun häiritä sitä ihanaa vapauden ja vallan tunnetta jonka hän sisimmässään tunsi.Shona pyyhki veret kasvoiltaan käsiinsä ja nousi Derkin yltä. Nyt tuo saastainen paskiainen ei enää koskaan häiriste minua. Shona lähti kävelemään kohti ovea. Hän havahtui kuitenkin seisahtui paikalleen kuullessaan vonkun lähestyvän. Hän perääntyi ja noukki maasta Grishmakin antaman veitsen, mutta kääri sen nyt niin tarkoin ettei hän varmasti koskisi siihen enää. Hän kuunteli liikkumattomana lähestyviä askelia. Hän kumartui asentoon josta voisi nopeasti hyökätä tulijan kimppuun. Hän kuuli tulijan olevan ovella. HÄn tuijotti avautuvaa ovea. "Sinä"Shonasanoi puolittain hämmästyneenä ja tuolittain vihaisena. Nuo kasvot olivathänelle tutut, liian tutut.
|
|
|
Post by grishmak on Apr 1, 2010 9:17:58 GMT 3
Grishmak haistoi ilmassa veren hajun, jolloin myös vampyyrin iljettävä haju vahvistui. Kumpikohan se oli. No jaa. Mitä väliä sillä oikeastaan on. Grishmak vetäytyi kauemmas ja otti jousensa esille asettaen samalla musta punaiseksi sulitetun nuolen jänteelle, ja asettui ruohikkoon nähden vain juuri ja juuri edessään olevan hökkelin. Pitäisiköhän jäädä vaiko vain häipyä, kun vielä voin. Se metsästäjä huomaa kyllä minut ennemmin tai myöhemmin. "[glow=red,2,300]Rakr[/glow]" Sumu hälveni yhtä nopeasti, kuin se oli ilmestynytkin.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Apr 7, 2010 19:18:31 GMT 3
Shona tuijotti tiiviisti tulijaa, kyseinen metsästäjä oli hänelle tuttu. Sama metsästäjä oli ollut häiritsemässä Shonan ja Derkin olemista aina siitä asti kun Shona oli niin sanotusti syntynyt. "Sä tulit myöhässä, Derk on jo kuollut" Shona sanoi ivallisesti. "Vahinko, ettei ottanut sinua mukaansa!" Metsästäjä sanoi huitaistessaan miekallaan kohti Shonaa. "No minua ei kyllä haittaa pätkän vertaa" Shona sanoi väistäessään lyönnin. Missä hitossa se susikin on kun sitä tarvitsisi? Minähän sentään pelastin sen siltä saakelin lynkkaus joukolta. Shona väisti uutta iskua. Askel taaksepäin, Shona kaatuu maahan astuessaan Derkin ruumiille. Hän liikkuu käsiensä varassa taaksepäin. Hän tuntee seinän selkänsä takana ja nostaa päänsä. Metsästäjä on tuonut miekkansa terän hänen kaulalleen. "En mä pelkää kuolemaa" Shona sanoo itsevarmaan sävyyn, vaikka pelko valtaa hänen mieltään. "Niin, sähän olet jo kuollut" Metsästäjä toteaa hymy huulillaan.
|
|
|
Post by grishmak on Apr 12, 2010 18:40:47 GMT 3
Ikkunasta Grishmak huomasi, että metsästäjä alkoi uhkailemaan shonaa. [glow=red,2,300]"Brisingr."[/glow] Jänteellä olevan nuolen kärkeen syttyi musta liekki. Juuri kun Grishmak aikoi ampua. Metsästäjä siirtyi pois ikkunalta. "Saakeli!" Grishmak suuntasi nuolen taivaalle ja ampui. Nuoli lensi mustana säteenä, kunnes alkoi putoamaan. [glow=red,2,300]"Vindr thrysta oro!"[/glow] Tuulen viri ohjasi nuolen kohti Derkin röttelön pärekattoa. Nuoli lävisti katon metsästäjän yläpuoleltan. Tuli takertui katon lisäksi metsästäjän huppuun, joka syttyi kirkkaan punaiseen liekkiin. Hetkessä metsästäjän vaatteet ja katto olivat ilmi liekeissä ja metsästäjän onnistui päästä ulos talosta. Grishmak arveli sen lähteneen järvelle päin.
Pian liekkien syttymisen jälkeen Grishmak lähti kuitenkin Shonaa odottamatta huojuen juoksemaan metsään. Toivottavasti ehdin lunastamaan palkkioni siitä diileristä. Pärjätköön omillaan.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Apr 23, 2010 19:23:02 GMT 3
Sekunniksi kaikki talon sisällä pysähtyi. Katto oli tulessa. Palava päre puttosi metsästäjän huppuun, sytyttäen sen palamaan. Metsästäjä hätääntyi ja menetti kiinnostuksensa Shonaan. Metsästäjän riuhtoessa viittaa yltään, Shona riuhtaisi metsästäjän miekan itselleen. Muutamalla askeleella hän tuli kompuroivan ja hätääntyneen metsästäjän luo ja nopealla liikkeellä hän yritti tappaa metsästäjän. Kuitenkaan siinä onnistumatta, hän osui vain kevyesti, joten isku ei ollut tappava. Metsästäjä juoksi ulos palavasta talosta kiroten, Shona perässään. Shona kuitenkin mennessään nappasi Grishmakilta saamansa veitsen mukaan. Ulkona Shona pysähtyi hetkeksi katsomaan palavaa taloa. Shona ei oikein tiennyt mitä ajatella. Hän oli nyt päässyt eroon Derkistä, mutta toisaalta hänellä ei nyt talon palettua ollut enää paikkaa minne mennä. Shona käänsi katseensa kädessään olevaan veitseen. Shona ei ollut varma edes mitä tästä sudesta ajattelisi. Shonahan oli saanut kädessään olevan veitsen, jota ilman ei olisi välttämättä saanut tapettua Derkkiä, mutta oli suden syytä että talo oli palanut. Shona alkoi vilkuilla ympärilleen, etsien katseellaan sutta. Missä se on? Kun Shona havaitsi suden karanneen, hän tunsi vihan leimahtavan sisällään. Yrittikö se saatanan paskiainen polttaa minut talon mukana?
|
|
|
Post by grishmak on Aug 17, 2010 12:29:27 GMT 3
Metsässä kulkiessaan Grishmak muisteli missä päin se kylä oli, jonka he olivat ylittäneet.
Harhailtuaan metsässä pari tuntia hän havaitsi metsän alkavan harvenemaan. Päästyään metsän reunaan Grishmak huomasi peltojen ympäröimän kylän, jota ympäröi puinen varustus, jossa oli tasaisin välimatkoin vartiotorneja. Ennen kuin hän jatkoi matkaansa hän asetti hupun päähänsä ja lausui, "[glow=red,2,300]súndavar[/glow]", jolloin hänen kasvonsa peittyivät varjoon. Loitsun jälkeen Grishmak alkoi lähestymään kylää peltoja reunustavia teitä pitkin.
Päästyään muutaman sadan metrin päähän portista, jota hän lähestyi suorassa kulmassa, sillä se oli ainut tie kylään. Grishmak huomasi huvittuneena, että kasvit, joita peltoihin oli kylvetty vaihtui. Kauemmpana oli ollut perunaa ja eri vilja lajeja, mutta kylää lähimmät pellot oli kyvetty täyteet sipulia ja valkosipulia. Päästessään valon piiriin hän varmisti, että häntä oli kaavun alla, sekä laittoi hihat limittäin toistensa kanssa, että käpät jäivät kaavun hihojen sisään.
Portilla hän huomasi sen, mitä hän oli jo arvannut. Portti oli kiinni. Portissa oli kuitenkin ovi, jota Grishmak meni koputtamaan. Koputettuaan oveen hän laittoi äkkiä käpälänsä takaisin hihojen sisään. Hetken kuluttua ovessa oleva pieni luukku aukesi ja hän näki hieman ärtyneen näköisen ryppyisen naaman. "Kuka olet ja mitä asiaa sinulla on kylään tähän aikaan?" "Vain matkalainen, joka etsii ruokaa ja suojaa yöksi." Grishmak vastasi portinvartijalle, joka puhalsi kourallisen valkosipulin ohuita siivuja Grishmakin naamalle. "Mitä järkeä tuossa oli!?!?" Grishmak karjaisi miehelle varoen kuitenkin murisemasta. "Olen pahoillani, mutta minun tehtäväni oli varmistaa, ettet ole vampyyri, sillä meillä on viime aikoina ollut ongelmia vampyyrin kanssa." tämän sanottuaan mies avasi oven Grishmakille ja sulki sen välittömästi, kun Grishmak oli huojuen päässyt ovesta sisään. "Tarvitsetteko apua? Voin saattaa teidät Rääkyvän alruunan kievariin." "Ei tämä mitään ole. Riittää että kerrotte vain missä kievari on." "Se on lähellä kylän keskus aukiota. Se on luultavasti ainut rakennus missä palaa valo. Kuljette vain tuohon suuntaan. Ette voi erehtyä." vartija osoitti suuntaan, jonne vei selvästikin kylän ainoa kivikatu.
Huojuttuaan talon kohdalle, jonka oven päällä oli kyltti, jossa luki vihreällä Rääkyvä Alruuna. Grishmak yritti avata ovea, jossa oli kuten kaikissa muissakin ovissa nyytti valkosipulia, hän huomasi sen olevan lukossa. Kun hän oli koputtanut oveen, se avattiin ja taas puhallettiin sipulia naamalle, jonka jälkeen hänet päästettiin sisään.
Kievari oli melko täynnä iloisesti laulavia miehiä, jotka olivat selvästi juovuksissa. Grishmak käveli suoraan tiskille, jonka takana oli nuorehko tumma mies. "Kuinka voin palvella väsynyttä matkalaista?" kysyi kievarin isäntä. "Tarvitsisin huoneen ja kylvyn." "Huone on 20 ja kylpy 19 hopea penniä." Grishmak asetti tiskille kukkarostaan yhden kulta markan. "Tuon pitäisi riittää hyvin." "Aivan. Ella!" isäntä huusi paikalle tumman nuoren naisen, jolla oli yllään kiristetty vihreä mekko ja pitkät ruskeat hiukset. Isännän kerrottua Ellalle ohjeet, Ella lähti saattamaan Grishmakia tämän huoneelle. Grishmakin huone oli toisessa kerroksessa kahden oven päässä käytävän pääty ovesta. Ella avasi avaimella puuoven, joka aukesi narahtaen hiukan. Huoneessa oli sänky, arkku ja kirjoituspöytä tuoleineen. "Veden lämmitys vie hetken. Tulen sitten ilmoittamaan." lähtiessään ella antoi oven avaimen Grishmakille ja sulki oven. Ellan lähdettyä Grishmak asetti hattunsa pöydälle ja aseensa arkkuun, jonka hän lukitsi huoneen avaimella. Pian Ella tuli saattamaan hänet kylpyhuoneeseen, joka oli käytävän päätyoven takana.
Laitettuaan Grishmakin kylpyveden valmiiksi Ella tuli aivan grishmakin rintaa vasten. "Tuollainen riuska matkamies tuntee varmaan olonsa hyvin yksinäiseksi, joten minä voin tietenkin jäädä seuraksenne ja auttaa teitä peseytymään." Ella sanoi oikein mairealla äänellä kävelyttäessään sormiaan Grishmakin rinnalta kohti tämän vyötä ja alkaen avaamaan sitä. "Ei kiitos . En ole nyt aivan ilotyttö tuulella." Puhuessaan Grishmak lähes työnti Ellan ulos huoneesta. Suljettuaan oven Grishmak lukitsi sen ovessa olevalla avaimella.
Grishmak poisti loitsun kasvoiltaan ja riisuutui. Vesi oli ihanan lämmintä monen matkapäivän jälkeen. Hän peseytyi perusteellisesti eikä pitänyt mitään kiirettä. Kuivatessaan itseään Grishmakia otti päähän se, ettei ollut saanut turkkia kunnolla putsattua. Altaan vesikin oli vain kevyesti punainen. Pukeuduttuaan hän asetti loitsun takaisin kasvoilleen ja poistui huoneesta huomaten Ellan olevan käytävässä. Grishmakin mentyä huoneeseensa ja lukittuaan sen. Ella meni puhdistamaan kylpyhuoneen. Grishmakilta ei kestänyt kauaa nukahtaa.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Aug 17, 2010 17:49:33 GMT 3
Shona alkoi nuuhkia ilmaa löytääkseen Grishmakin haju jäljen. Koirissa oli se hyvä puoli että niiden haju oli melko voimakas muihin eläimiin verrattaessa. Nopeasti Shona löysikin Grishmakin veren jättämän tuoksun. -Nyt sä kuolet! Shona sanoi voiton riemuisesti. Hän nousi ilmaan ja lähti lentämään hajun suuntaan.
Shona lensi melko matalalla, juuri ja juuri puiden latvojen yläpuolella seuratakseen hajua. Puiden harvetessa Shona tajusi lähestyvänsä kylää. Saakeli! Kylä oli viime aikoina varustautunut vampyyreja vastaan vähän turhan innokkaasti. Jos se on tuolla mä en nappaa sitä ikinä! Shona seurasi hajua jonkin matkaa hiipien pellolla. Hajun kadotessa sipulin tuoksun sekaan. Hän kirosi mielessään ja alkoi miettiä miten nappaisi suden. Kylään sisään kävely ei tullut kysymykseen. Kaikkien portista saapuvien kasvoille työnnettiin valkosipulia. Mikä ei tehnyt hyvää vampyyrin iholle, ellei syöpymistä pidetä hyvänä juttuna. Lentäenkään kylään ei päässyt, muurilla olevien vartioiden takia, jotka oli varustettu palavilla, valkosipulissa uitettuilla nuolilla. Hopea nuoliin kylällä ei ollut varaa. Mutta osuma olisi silti vähintäänkin lamauttava, ja haavoittuneena ja lento kyvyttömänä sitä olisi vähän liian helppo kohde. Ja vaikka suojauksen onnistuisikin läpäisemään, joka talon ovien ja ikkunoiden vierillä roikkui sipulia. Joten mihinkään ei pääsisi sisälle. Ei sillä että Shona olisi muutenkaan tiennyt mistä etsiä, sipulin haju kun peitti kaikki muut hajut. Eikä sipulin hajussa oleilu ollut mitenkään terveellistä sekään, se nimittäin heikentää.
Shona vetäytyi pellolta takaisin metsän laidalle. Jossa sipuli ei haissut. Shona nousi erään suuren kuusen oksalle, josta näki kylään ja oli hiukan suojassa säältä, mutta josta kukaan ei osannut sinua etsiä. Shona nojasi selkänsä kuusen runkoon ja tuijotti kylää mietteliäänä. Miten ihmeessä mä saan sen suden käsiini? Shona kävi nopeasti läpi kaikki jo hylkäämänsä vaihtoehdot. Ei tästä tule mitään! Helkkari mä oon liian väsyny ja nälkänenki vielä! Shona huokaisi ja hengitti sisään raikasta kuuven tuoksua, johon sekoittui pistävä savun ja sipulin haju. Shona nyrpisti nenäänsä ja haistoi käsivarttaan. Savun ja sipulin haju oli tarttunut häneen itseensä. Ja kylpeäkkin pitäisi. Shona vilkaisi taivasta ja laski kauanko auringon nousuun vielä oli aikaa. Oli aamuyö joten Shona ajatteli ehtivänsä käydä pesulla kylän lähellä olevassa järvessä. Tähän aikaan siellä tuskin olisi ketään. Shona nousi puustaan ja lähti puiden seassa lentäen kohti järveä.
Järvellä hän laskeutui ja alkoi nuuhkia ilmaa tarkistaakseen oliko lähistöllä mahdollisia häiriö tekiöitä. Ei ollut. Shona riisui vaatteensa ihan rannan tuntumassa ja hyppäsi veteen. Hän jynssäsi itseään melko lujaa saadakseen hajun katoamaan. Miksi nyt? Shona ajatteli tuskastuneena. Moinen löyhkä ei haisisi ihmisten neniin ollenkaan, mutta Shona kyllä haistoi, mikä oli tietenkin huono juttu. Shona nykäisi mekkonsa rannalta ja alkoi pestä sitä. Huoh. Haju oli ja pysyi. Äkkiä Shona tunsi nenässään veren hajun. Tuon huumaavan tuoksun joka tuntui hänestä suorastaan taivaan lahjalta. Rantaa kohti huojui haavoittunut uros peura. Shona tuijotti lumoutuneena sen kylkeä jota pitkin veri valui noroina. Shona vain tuijotti, nousi hitaasti ja käveli peuran luo. Peura ei jaksanut haavoiltaan paeta vaikka vaistosi lähestyvän vaaran. Shona pudotti mekkonsa rannalle ja istui kaatuneen peuran viereen. Hän tappoi eläimen nopeasti vääntämällä sen niskat nurin. Shona veti nuolet irti sen kyljistä ja alkoi juoda.
Juotuaan Shona pulahti takaisin järveen. Hän oli hieronut hiukan verta iholleen ja mekkoonsa. Se peitti muut hajut hyvin. Shona peseytyi ja tyytyväisenä totesi onnistuneensa hävittämään (lähes olematonta veren hajua lukuun ottamatta) kaikki hajut. Kun Shona oli nousemassa hän kuuli puhetta ja askelia. Hän painautui veteen niin että pystyi vain juuri ja juuri hengittämään saamatta vettä nenäänsä. Kuka helvetti siellä tähän aikaan on? Auringon nousuun ei ollut enää juuri paria tuntia kauempaa.
|
|
|
Post by grishmak on Mar 15, 2011 22:02:28 GMT 3
Herätessään Grishmak tunsi veitsen kurkullaan. Yrittäessään katsoa yllättäjäänsä hän tunsi toisen terän painautuvan lapaansa vasten, eikä hänen onnistunut liikkua muutenkaan, sillä hänen jalkansa ja kätensä oli sidottu ketjulla. "Poista tuo varjo kasvoiltasi, jotta tiedämme tarkemmin, kuinka toimia. Mokoma paholaisen sikiö." Grishmak tunnisti Alruunan isännän äänen, mutta erotti kuitenkin, että huoneessa oli muitakin. "Miksi ihmeessä, sittenhän arvuuttelu leikki loppuisi lyhyeen?" Grishmak virnuili varjonsa takana tietäen, että jaksaisi pitää varjoa yllä vielä hyvin pitkään. "No, tehdään tämä sitten vaikeammalla tavalla." Isäntä sanoi, ja jatkoi sitten jollekkin huoneessa olijalle. "Käy hakemassa velho." Grishmak kuuli, kuinka joku lähti huoneesta. Lapaa painava terä painui hiljalleen hänen ihonsa läpi osuen lopulta luuhun. Grishmak puri huultaan pysyen visusti vaiti. "Katsotaanpa kauanko kestää, että totuus tulee julki." Hän erotti isännän äänessä selvää ivaa.
Jonkin tovin kuluttua joku saapui huoneeseen. Ilman, että sanoja vaihdettiin Grishmak tunsi, kuinka hänen selkäänsä alettiin painelemaan erinäisillä esineillä. Kun kymmenes esine painettiin selkään, hän tunsi vahvaa poltetta ja palaneen ihon ja karvojen hajun. Hänellä oli täysi työ pysyä hiljaa ja yrittää taivuttaa selkää tarpeeksi, että esine ei koskisi häneen. Se kuitenkin pysyi selkää vasten vielä tovin. "Hopea, eli kyseessä on luultavimmin ihmissusi." Vanhan naisen ääni hänen selkänsä takana sanoi. "Heittäkää järveen, niin ei tarvitse sotkea katuja turhaan." Grishmak riuhtaistiin ylös sängystä ja tämän silmät sidottiin. Hän ehti kuitenkin havaita huoneessa olevan viisi aseistautunutta miestä ja velhottaren. Lopulta hänen silmänsä saatiin sidottua, sekä kuono sidottua kiinni. Hänet raahattiin ulos ja heitettiin kärryihin.
Kun ihmissusi oli heitetty kärryihin ja tämän varusteet sisältävä nyytti oli tukevasti erään miehen selässä, he sytyttivät soihtunsa ja asettuivat kärryjen ympärille. Velhotar asettui kärryjen ajajan viereen. Ajaja lähti liikkeelle miehet ympärillään ja aloittivat matkan järvelle.
He saapuivat järvelle reilun tunnin ennen auringon nousua. Miehet olivat matkan aikana kertoilleet toisilleen vampyyrin viimeisimmistä hyökkäyksistä, mutta hiljenivaät heidän saapuessa rantaan. Kaksi miehistä meni rannalla olevan kiviröykkiön luokse hakemaan kiveä, joka varmistaisi, että ihmissutta ei nähtäisi enää koskaan. Samalla velhotar sytytti nuotion Alruunan isännän avustamana, johon velhotar heitti Ihmissuden vaatteet palamaan (lukuunottamatta niitä vähäisiä, jotka sudella oli päällään), mutta isännän onnistui ottaa rahapussi itselleen. Viimeiset miehet raahasivat ihmissuden laiturilla olevaan veneeseen, johon myös kivi tuotiin. Ennen, kuin vene lähti laiturista velhotar antoi suden aseet toiselle veneessä olevalle miehelle ja käski heidän antaa ne järvelle. Ja niin vene suuntasi järven keskelle, jossa sekä susi, jonka jalkoihin oli nyt sidottu myös kivi, että tämän aseet heitettiin järveen. Pian vene suuntasi takaisin rantaan.
Kun Grishmak heitettiin järveen, hänen onnistui saada loitsu toimimaan, vaikkei hän voinut sitä lausua. [glow=red,2,300]Vindr.[/glow] Molskahdus, joka syntyi, kun hän upposi järveen piilotti sen, että vetteen upposi myös ilmakupla. Grishmak ei nähnyt vedessä mitään, sillä oli vielä pimeää ja vesi oli sameaa. Hänen onnistui pysyä rauhallisena, sillä ilmakupla oli hänen päänsä kohdalla ja ilmaa riittäisi puoleksi tunniksi, joten nyt piti vain odottaa, että hänen vangitsijansa lähtisivät.
|
|
welma
Member
Söpöliini höpöliini tekee virallisen wempulan :3
Posts: 274
|
Post by welma on Apr 4, 2011 20:22:20 GMT 3
Shona vetäytyi rantakaislikkoon katselemaan saapuvaa seuruetta. Miten tuollaiset ovat tähän aikaan liikkeellä? Shona yritti vilkuilla mitä tulijoilla oli kärryssä. Jotain elävää se aurojen lukumäärän perusteella kuitenkin olisi.
Ihmisten saapuessa lähemmäs rantaa, Shona vetäytyi hieman kauemmas veteen. Pysytellen kuitenkin kuulo etäisyydellä. Hän kuuli miesten keskustelevan hänen viimeksi tekemästään iskusta kylään. Shona nauroi melkein ääneen kuunnellessaan reilusi väritettyä tarinaa, ensinnäkin hänestä itsestään oli väännetty ainakin tuplastti agressiivisempi ja hänen ulkonäkönsä oli kuvailtu "satumaisen kauniiksi". Se oli olevinaan varoitus nuorille sotilaille, että ei pitäisi antaa ulkonäön hämätä tai jotain sellaista. Ja siitä pika tappelusta yhden epäonnisen (pirusti huutavan) kakaran makuuhuoneessa, oli tehty suorastaan eeppinen taistelu. Vaikka oikeastaan se oli ollut vain pikainen painiottelu hänen ja kolmen miehen kesken. Ja se ipanakin pelastui heiltä vain vaivoin. Että vielä siinä vaiheessa kun hän oli lähdössä ikkunan kautta ulos itkevä kakara kainalossaan ennen kuin miesten apuvoimat saapuvat. Niin kaksi niistä miehistä oli vielä noussut ylös, ja samalla kun toinen löi häntä tuolilla päähän, toinen koppasi lapsen. Eikä Shonalla ollut enää aikaa yrittää saada Derkin iltapalaa takaisin, sillä hän oli kuullut apuvoimien rynnistävän taloon sisään. Ja toinen miehistä kehui vielä olleensa mukana. Oli se kyllä kieltämättä kovin vastarinta vähään aikaan.
Naisen ja yhden miehen sytytettäessä nuotiota Shona havaitsi unohtaneensa mekkonsa rantaan. Sen peuran ruhon luokse. Shonaa alkoi hermostuttaa: Mitä jos he löytävät sen? Mitä ne sille tekevät? En mä halua viettää loppuikääni alasti!! Seuraavana Shona näki toisen kiveä hakeneista miehistä katselevan vaatetta kummallinen ilme kasvoillaan ja hekottavan vähäsen. Mitähän tuokin pervo oikein ajattelee? Mekko sai kuitenkin onneksi jäädä. Heillä oli ilmeisen kiire polttaa joitain muita riepuja. Tutun näköisiä... Ihan kuin olisin nähnyt nuo kamppeet jossain.
Voimakas auraisen naisen viittoessa miehet mukaansa veneeseen, Shona päätti uskaltautua lähemmäs. Shona sukelsi ja lähti seuraamaan veneen pohjan tummaa hahmoa joka lipui samean veden pinnalla. Veneen pysähtyessä, Shona kävi vielä haukkaamassa nopeasti happea veden pinnalta ja sukelsi veteen heitettyjen tavaroiden perään. Uteliaisuus oli vienyt hänestä voiton. Aseita? Shona ajatteli lähestyessään hiljaleen vajoavia tavaroita. Hän sai napattua käteensä yhden esineen, viinin, hän tunnisti sen. Se on se perkeleen rakki!
Shona pysytteli veneen alapuolella ja katseli toisen uppoamista. Eikä yhtäkkiä tiennyt mitä tekisi. Toisaalta tämä Grishmak oli yrittänyt tappaa hänet, mutta toisaalta hän oli myös antanut välineen Derkin tappamiseen. Vielä äsken Shona oli halunnut tappaa hänet melkein enemmän kuin Derkin, mutta toisen katselu avuttomassa tilassa ei silti oikein tuonut tyydytystä. Melkein enemmän ahdisti.
Vaan eipä tuota tarvinnut kauaa miettiä. Sillä vene oli lähtenyt etenemään takaisin rantaan ja yksi sen kyydissä olleista miehistä nosti hänet hiuksista pinnalle. Hän huusi kivusta ja yritti rimpuilla. Muttei saanut tehtyä mitään takanaan olevalle miehelle. Shona yritti myös puristaa toisen ranteisiin haavoja kynsillään, muttei pärjännyt kun toinen veneessä ollut mies tarttui hänen käsiinsä ja painoi ne veteen. Hiuksiin tarttunut mies veti samalla hänen päänsä laidan yli niin että hänen kaulansa oli aivan paljaana. Hän katsoi nyt suoraan silmiin tätä vanhempaa naista joka oli ilmeisesti kaiken takana. -Tämä on se sama vampyyri joka on hyökkäillyt kyläämme aiemmin. Sanoi käsiä pitelevä mies.
|
|