cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 11, 2006 21:20:59 GMT 3
"Käyhän se", nainen sanoi nyökäten, ja kääntyi kohti talleja kävellen rivakasti vaikka lievä viima hieman tätä haittasikin. Nainen ei yleensä välittänyt hiippailla ulkona huonossa säässä kuin pakosta. Toinen saattoi huomata että toinen vaistomaisesti käveli päästäen mahdollisimman vähän ääntä. Tämä oli aivan liian tottunut kävelemään hiljaa ja huomaamatta. Tallit eivät olleet kaksikosta kaukana, ja violettien silmien omistajana toimiva nainen oli kiitollinen tallien suojasta, vaikkei ollenkaan pitänyt paikan hajusta, asia joka näkyi selvästi kuin päivä naisen kasvoilta. Eihän hänen ollut tarvinnut olla täällä aiemmin, hevosta kun tuo ei omistanut, tännekin oli saapunut kävellen (kuhan oli ensin muiden kanssa tullut laivalla tälle seudulle).
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 11, 2006 21:29:25 GMT 3
Katse oli yhä noissa nilkoissa, samalla pistettiin merkille askelten äänettömyys ja tapa liikkua. Epäilykset kasvoivat ja pieni virne käväisi tuulen ruhjomilla kasvoilla. Jostain syystä tallissa oli hyvin hiljaista, eläimet näyttivät pelokkailta ja aroilta, samoin hevosmiehet, jotka liikkuivat töissään ympärillä. "Must tuntuu et se o vähä riehannu.." Sotilas irvisti ja mutisi muutamalle työmiehelle anteeksipyyntöjä hivuttautuen perällä olevan pilttuun luo. "Veronica, Radii. Radii, Veronica." Ilme kisleviläisen kasvoilla oli onnellisen rakastava tämän kurkottaessa roikkumaan puoliksi pilttuun reunan yli jonnekin alaviistoon. Heinien ja sahanpurujen täyttämässä kopissa ei aluksi näyttänyt olevan mitään muuta kuin valtava möykky jotain. Se jokin liikahti ja örähti, punaruskea karva lainehti pyörähtävän liikkeen mukana olennon kääntyessä laiskasti äänen suuntaan. Karhu. Ei ihan pehmolelu, vaan isäntäänsäkin rotevampi ja lihaksikkaampi suurpeto, jonka turpa lähestyi murahdellen ja nuuskien pilttuun reunaa. Elikolla oli korkeutta lähes yhtä paljon kuin hevosellakin, joten puukaide ei sitä pidättelisi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 11, 2006 21:44:20 GMT 3
"Mitääh...?" hetkeksi tuo nainen menetti täysin tuon tyypillisen tunteiden peittelynsä nähdessään valtavan karhun. Hän ei ollut tottunut suuriin karhuihin, ei tosiaankaan, eikä tämäkään karhu ollut mikään kaikkein helpoin tosiasia. Pelkoa ei tosin noilla kasvoilla ollut, vain hämmennystä, kunnes taas hymy palasi tämän kasvoille, tosin hieman epävarmana. "Eh, tämä on ratsusi?" nainen kysyi, pysytellen hieman kauempana tuosta pilttuusta. Joku muu olisi jo varmaan juossut kiljuen karkuun, ainakin mitä Veronica oli nähnyt muitten naisten reaktioita joihinkin tapahtumiin tavernassa. Jo pelkkä örkki riitti pelottamaan niiltä vellihousuilta järjen pois, saaden nämä kiljumaan kauhusta.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 11, 2006 21:52:18 GMT 3
Naisen reaktio sai Jereaharin purskahtamaan käheään nauruun ja pörröttämään eläimen päälakea. "Radii o kiltti nalle, se ossaa olla ihimisittäin talleis, mut tarttee vaa muistaa ruokkii se vähä useemmi ni seei ala uhoon hevosil." Virne jäi leikkimään kapeille huulille ja mies painoi otsansa hetkeksi karhun otsaa vasten, vetäen eläimen kirjaimellisesti poskista aivan aidan viereen. Pari hiljaista sanaa karkealla kielellä. Taistelu-kieltä, soturien käyttämää salakieltä, jota kuuli yleensä vain lyhyinä käskyinä sodissa. "Mä oon opettanu Radiin länkii, se jaksaa vettää aika kuormii ku vaan motivoi, et siino mun apulainen. Ja piru hyvä peloke ku ollu vartijan yhes toises linnas." Se linna oli melko tyhjillään nykyään, mutta joskus Punaisen Lepakon Linna oli ollut matkalaisten ja kaiken karvaisten olentojen kohtauspaikka. "Kyl sitä tohtii silittää, ei hää pure." Ei sitten voinut olla letkauttamatta kun nainen saatiin viimein hetkeksikin pois tasapainosta.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 11, 2006 22:19:31 GMT 3
"Niin, kyllä varmaan..." nainen sanoi jo hieman päätään selvittäneenä toisen juttuihin. Ensijärkytyksen mentyä ohi nainen oli jo hieman lähemmäs uskaltanut mennäkin, ehkäpä hieman arasti hansikoimattomalla kädellään pikaisen taputuksen karhulle antaen. Toista kättä hän ei karhun lähelle tunkenut, olisi tuo saattanut hermostua omituisesta metallinhajusta joka lähti tuosta kädestä, ja huomattavasti lievempänä taikuuden haju. Kielen nainen tunnisti, vaikkei sanoja ymmärtänytkään. Yksi aukko naisen koulutuksessa, vaikka sen piti muka olla täydellinen. Ja katin kontit, hän kyllä haukkuisisi sen pihin kouluttaja-paskiaisen maanrakoon. Nainen oli silti nyt hieman epäröiden onnistunut raahautumaan tuohon lähes palkkasoturin viereen, vaikka vieläkin pientä epävarmuutta oli kasvoilta luettavissa.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 11, 2006 22:40:21 GMT 3
"Mä löysin Radiin ku soli pentu, oli jääny loukkuu railoo. Soli aika homma saaha pois sieltä, mut ku ei emää löytyny ni piin sen sit matkas ja vähä katoin perää. Ei se sit enää lähteny vaik koiti jättää sen mettään." Hansikoitu käsi rapsutteli karhun leukaa ja poskia, saaden eläimen silmät puoliumpeen ja tuhahtelevia yninöitä nousemaan paksun turkin peitosta. "Meni vähä pitempi aika opettaa sil kevyt satula ja suojat, sit kentil. Soon vähä suojeleva välil, meinanu käyä komentajie kimppuu ko ovat huutaneet mulle." Hiljainen hihitys, se oli ollut hupia. Palkkasoturi teki kyllä velvollisuutensa ja totteli käskyjä moitteettomasti, mutta aina välillä - välillä oli aikaa oman verenhimon tyydyttämiseen ja adrenaliinille. "Ei sulloo ikkää ollu lemmikkii? Kissaa tai jottain? Sä näytät semmoselt, että kissa sopis sun seuraas." Koeta pysyä rauhallisena ja hymyile, katso vain silmiin. Kisleviläinen keskittyi tarkasti siihen minne katsoi, vaikka rapsuttelikin yhä suurpetoa, joka nuuski naisen suuntaan keskittyneenä. Taustoilla oli aina vaikutusta, tuollaisillakin pienillä harmittomilla asioilla, kun selvitettiin todellista luontoa. Vaihtoehtoina sotilaan mielessä pyörivät varas, tappaja, vakooja tai sitten naisella oli jotain tekemistä kaaoksen kanssa. Viimeistä vaihtoehtoa hän ei tahtonut edes ajatella, mutta jos näin todistettaisiin olisi verikosto velvoittava kisleviläisen ottamaan neidon hengiltä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 11, 2006 22:49:47 GMT 3
"Ei ole ollut sitten lapsuuden, ei ole ollut aikaa millekkään, valitettavasti. Halua kyllä olisi aina välillä ollut", nainen sanoi hymyillen eikä huomannut ollenkaan toisen jonkinlaista taustan tutkimisyritystä. Eipä tuo kovin paljoa tajunnutkaan toisen hoksanneen jotain olevan sinitukassa vialla. Toista tosin olisi saattanut lohduttaa tieto että minkäänlaisen kaoottisen voiman puolelle tuo tuskin ikinä menisi. Halusi pitää itsensä mieluiten ihmisenä. "Mutta eikös sinulle pitänyt etsiä jonkinlaista työtä tässä?" sinitukka kysyi toiselta, hieman ilkikurisestikin ehkä toisen näyttäessä kokonaan unohtaneen koko homman päästessään takaisin suuren karhunsa luokse. Jokin silti kutkutti Veronican niskaa, vaisto siitä että jokin oli nyt vialla. Hän ei vain tiennyt mikä.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 11, 2006 23:00:00 GMT 3
"Mikset sit hommaa? Liikaa töitä?" Viaton kysymys, sormet leikkivät karhun kasvojen turkilla seuraillen karvan suuntaa. Se nuuski yhä tarjoilijan suuntaan ja pärskähti muutaman kerran vääntäen kuononsa hetkeksi valtavat hampaat paljastavaan irveeseen. "Nii joo." Takaisin maanpinnalle. Rapsuttelu loppu ja eläin murahti tyytymättömänä, lysähti istualteen ja kohottautui varsin ihmismäiseen asentoon. Hansikoitu käsi nousi tervehdykseen. "Oo kiltist, mää tuun illast taas." Jopa melko pitkä sotilas joutui katsomaan yläviistoon ratsuaan, joka nosti tassunsa matkien isäntänsä elettä. Ihminen ehti kääntää selkänsä ja lähteä takaisin oville päin, mutta karhu jäi tuijottamaan sinitukkaista ja urahteli hiljaa, päästäen melkein haukahduksilta kuulostavia lyhyitä äännähdyksiä. "Se tykkää sust." Pirteä huikkaus olan yli. Se oli myös haistanut jotain, mikä sai sotilaan huolestumaan.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 11, 2006 23:10:42 GMT 3
Nainen ei uskonut pätkääkään toisen sanoessa karhun pitävän hänestä tämän irvisteltyä hänen suuntaansa. Selvä, palkkasoturi oli epäluuloinen hänen suhteensa, se kävi nyt jo ilmi tämän valehdeltua päin naamaa, ja vieläpä valheen jonka kuka tahansa eläimiä edes jonkin verran tunteva osaisisi selvittää. Hieman naista synkisti se ettei toinen luottanut häneen, mutta toisaalta ainakaan toinen ei ollut idiootti. Naisen astuessa ulos tallista hän tunsi jonkin olevan pahasti pielessä edelleen. Tämä oli jotain muuta kuin palkkasoturin epäluottamus, ja hän ei ollenkaan pitänyt siitä tunteesta. Kuin joku... väijyisi häntä. Mutta kuka? Ei ainakaan vahdit, kukaan ei ollut häntä nähnyt, eikä mikään liittänyt häntä murhiin.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 11, 2006 23:31:47 GMT 3
Epäilystä oli, kyllä, mutta ei vielä uhkaa. Karhu oli haistanut magian, ilmoittanut siitä, mutta eläin ei pitänyt hajusta luonnostaan - se ei kuulunut sen elinympäristöön. Piti tai ei, mutta vahvempi magia olisi saanut suurpedon aivastelemaan sekä nurisemaan vielä enemmän. Sotilaan askellus oli rentoa ja kädet lepäsivät enemmänkin miehisesti vyönsoljella kuin lähellä miekkoja. Tietoista tai tiedostamatonta, mutta käsi sipaisi lyömämiekkoja harvakseltaan siinä missä pahimmat sotajäärät eivät hellittäneet otettaan aseista milloinkaan. Miksi Veronica vaikutti jotenkin hermostuneelta? Huomasiko se varovaisen tiedonkeruun vai mikä sai aikaan pienet väreet, jotka kulkivat pitkin niskaa. "Mistois hyvä alottaa?" Jereahar pysähtyi paikoilleen odottamaan, että salamurhaaja saavuttaisi hänet ja kallisti päänsä takakenoon katsoakseen naista. Virhe. Viitta oli hyvä suoja, mutta yleensä liikkeen myötä liepeet avautuivat paljastamaan torson. Pyhät esi-isät, rukoilkaa puolestani... Sinivihreät silmät sulkeutuivat hetkeksi, sotilas veti syvään henkeään ja pyrki palauttamaan ilmeensä normaaliksi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 11, 2006 23:43:37 GMT 3
Nyt kun tarkemmin katsoi ympärilleen niin väkeä tuntui olevan harvinaisen vähän... Ei oikeastaan juuri ketään. Sinitukka alkoi olla todella huolestunut, ja tämän kyllä alkoi jo nähdä selvästikin, vaikka tämä vielä jaksoikin selostaa paikkoja. "Tori voisi olla hyvä paikka aloittaa, siellä on yleensä paljon porukkaa, ja melko paljon myöskin työnantajia jotka hakevat työkykyistä työvoimaa", nainen vastasi toisen kysymykseen. "Tuntuuko sinusta ilma jotenkin... väärältä?" nainen kysyi toiselta. Sinitukka oli jo todella hermostunut uhkaavaan tunteeseen kun uskalsi suoraan kysyä toiselta tunsiko tämän jonkin olevan vinossa. Toinen jo saattoi tuntea naisen tarpeeksi hyvin tajutakseen tämän olevan melkoinen luottamuksen osoitus. Tai sitten jokin pelotti naista, vaikka tämä ei kovin todennäköinen asia ollutkaan, olihan nainen jo osoittanut olevansa erittäin itsevarma.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 11, 2006 23:59:12 GMT 3
"Tori. Joo, mä muistasin, notta menin sen läpi ko tulin tänne. Soli vaa jo kii, ettei siellollu kettää." Kädet pyyhkäisivät olemattomat hiukset pois kasvoilta ja nykäisivät ponihäntää kireämmälle. Ilmeisesti kisleviläinen aikoi sanoa vielä jotain, mutta kysymys hiljensi. Väärältä. Katse pyyhki pihamaata, kävi läpi kulmat, uloskäynnit, ovet ja ihmiset. Hetkinen... "Väärält..." Lapikas kaivoi kantansa hiekkaan, toinen siirtyi hitaasti sivuun vakauttaakseen pienen haara-asennon ja käsi valui vyöltä pommelille. "Liika vähä väkee. Mis kaikki o?" Hälytyskellot alkoivat soida heti kun oli tullut katsoneeksi uudelleen naiseen, lukenut jännityksen lihaksista ja asennosta. Toinen valmistautui johonkin, eikä tähän astisten havaintojen perusteella kannattanut jättää tuota huomiota merkitsemättömäksi.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 12, 2006 0:21:48 GMT 3
"Taitaapi tori-reissu jäädä myöhemmäksi. Nyt saattaapi tulla kiire häipyä täältä!" nainen sanoi, ja aikoi jo suunnata askeleet takaisin kohti tavernaa, paikkaa joka oli täynnä ihmisiä. Naisen askeleet vain joutuivat keskeytymään pitkän mustaan kaapuun pukeutunen hahmon astuessa nurkan takaa. Sinitukka kirosi toiselle tuntemattomalla Celdorin kielellä hypätessään taaksepäin ketterästi ja nopeasti ennen kuin veti tikarinsa esiin. "Tappakaa tuo huora niin saatte palkkionne", kähisevä ääni lausahti hupun alta, ja samaisen nurkan takaa ilmestyi sekalainen joukko erilaisia yhteiskunnan pohjasakan edustajia, kaapuhemmon vetäytyessä taaemmas. Yksi joukosta oli jo aiempaa tuttu tuopista päähän saanut paikallinen kovanaama. "Jos viitsisit jelppiä?" nainen kysyi toiselta pitäessään turvallista välimatkaa uhkaajiin.
|
|
|
Post by Kalin D. on Mar 12, 2006 2:14:30 GMT 3
"Mikä.." Askelia? Missä? Jostain oli kaikunut heikko ääni, joka kertoi kyyryssä liikkumisesta - sillä oli omalaatuinen äänensä, siis kun kulkee kyyryssä valmistautuneena. Sotilas tunnisti sen kyllä, mutta avoimella oli vaikea sanoa mistä se kantautui. Uhka ei suuntautunut häneen itseensä, ei varsinaisesti, mutta tilanteessa oli jotain sotilaan selkärankaan koulutuksessa ruoskittua, että lyömämiekat helähtivät ulos huotrista heti kun väkeä alkoi ilmestyä. "Pystyks pistää tarjouskilvas paremmaks ku tuo kaapuvares?" Kisleviläinen nauraa käkätti käheästi, vilkaisten naista olkansa yli. Tietenkin hän auttaisi, mutta jos oli mahdollisuus tehdä bisnestä miekalla, hän teki. Vastausta hän ei odottanutkaan kuulevansa vaan karjaisi sanan, joka muistutti lähinnä pakkasen rasahdusta tappavan kylmänä talviyönä. Miekkojen lappeet kalahtivat yhteen ja puolustava asento muuttui puhtaaksi uhoksi. "PÄÄLLE ÄPÄRÄT!" Ketteryydessä iso mies hävisi varmasti sinitukkaiselle, mutta voima ja kestävyys korvaisivat sen ilman panssariakin.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Mar 12, 2006 10:36:02 GMT 3
"Kiitos", nainen sanoi nopeasti ennen kuin resuinen joukko lopulta hyökkäsi. Vastustajia oli kuusi jos kaapuveikkoa ei laskettu, ja kaikki olivat aseistautuneet ikävän näköisillä miekoilla, epäilemättä kaapumiehen lahjoituksia. Eivät tyypilliset kovanaamat mitään tuollaisia kantaneet yleensä. Kaapuhemmo selvästikin aikoi lähinnä seurata taustalta tämän jäädessä taaemmaksi tämän palkkaaman kovanaama-joukon hyökätessä. Suurin osa ei soturiin kiinnittänyt huomiota, ehkäpä sen takia että naisestahan palkkio oli luvattu, mutta aiemmin tuopista päähänsä saanut ja yksi muu päättivät että soturiakin voisi yrittää päihittää. Tämä myöskin osoitti jonkinasteisen pelkuruuden näiden kadulta palkattujen soturien vastineiden osalta. He halusivat saada palkkionsa pikaisesti ja häipyä sitten. Innokkain neljästä sinitukan kimppuun hyökänneestä ei ainakaan saisi palkkiotaan, parrakas mies ei ollut niitä parhaimpia miekkailijoita, ja korkean koulutuksen saanut salamurhaaja väisti iskun helposti, ja potkaisi miestä mahaan, saaden tämän kaatumaan tuskasta. Loput kolme vain kerkesivät sinä aikana piirittää tämän, ja saada tämän todella pahaan pinteeseen. Hän voisi torjua kahden hyökkäykset helposti, mutta hän ei pystyisisi näkemään kolmatta.
|
|