|
Post by spyrre on Nov 23, 2008 17:29:14 GMT 3
*Naisen suhtautuminen rialiin ei ollut päällisin puolin lähellekään yhtä tylyissä lukemissa kuin seuralaisensa, vaan tämä antoi molempien rottien istua ja lämmitellä rauhassa nuotionsa äärellä niin kauan kuin kumpikaan ei yrittänyt liian lähelle häntä tai hänen tavaroitaan. Lihaa käänneltiin nuotiossa jotta se ei palaisi toiselta ja jäisi raa-aksi toiselta puolelta vaikka kytevän nahan sisällä oleminen saikin sen kypsymään melkoisen tasaisesti ja sitten se jätettiin jälleen rauhaan. Repaleiset hiusten seasta pilkistävät korvat liikahtivat hiukan eteenpäin rialin esitellessä itsensä ja kissa nyökkäsi hiukan ymmärtämisen merkiksi. "Hauska tavata Iksaa" tai mitään muuta tyypillisen kohteliasta fraasia hän ei kuitenkaan sanonut, mutta esitteli kyllä itsensä tässä nimenvaihdossa.* "Cathryn" *Todettiin myös vähäeleisesti ilman sen suurempia esittäytymisrituaaleja ja olento silmäsi taas Urlangin suuntaan kuin miettien esittelisikö miehen tämän puolesta koska tämä itse tuskin sitä tekisi, mutta ei sitten sanonut mitään. Ei kai se hänen asiansa ollut esitellä miestä samaan tapaan kuin rial oli esitellyt rottansa, eikä sillä luultavasti olisi mitään merkitystä vaikka jyrsijä ei tämän nimeä tietäisikään. Aamulla he kaikki lähtisivät kuitenkin eri suuntiin, Urlang tuskin sietäisi rialia roikkumassa heidän perässään... tai sitten kuka sitä tiesi vaikka he joutuisivat tappamaan rotat yön aikana jos ne saisivatkin päähänsä että heidän varusteensa olisivat hyökkäyksen arvoisia. Cathryn varautui kyllä tähänkin vaihtoehtoon ja vaikka ei käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti, hän kyllä viiltäisi rialin kurkun auki niin kuin koiralta aiemmin jos huomaisi tämän yrittävän hiipiä hänen tai miehen kimppuun.
Hetkeksi hiukan synkempiin pohdiskeluihin uponneena kissaihminen oli vaiteliaampi, osittain siitäkin syystä että huonosti yleiskieltä puhuvasta rotasta ei varmaan kovin puheliaaksi keskustelukumppaniksi ollutkaan joten tämän annettiin olla rauhassa. Sen sijaan hän alkoi suorittaa pienimuotoisia askareita jotka olivat jääneet vähälle. Jousi poimittiin maasta mihin se oli laskettu, ja jänne irrotettiin toisesta päästä jotta se ei rasittaisi kaarta turhan takia. Nuoli päätyi takaisin viineen ja molemmat aseet asetettiin takaisin varusteiden viereen. Sitten hän jatkoi keskeytynyttä ruokailuaan, siirtäen tarkoituksella hiukan viittaansa niin että vyöllä riippuvan sapelin kahva näkyi tehden vaivihkaa selväksi että oli myöskin aseistautunut, ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka rial ei ollutkaan käyttäytynyt hyökkäävästi. Hän osittain odotti että mahdollisesti nälkäinen talttahammas saattaisi tuntea vetoa hänen eväisiinsä, mutta sen sijaan että olisi vaatinut tai yrittänyt siepata ruokaa, olento onnistui yllättämään kissan uudestaan tarjoamalla maksua. Cathryn silmäili vähäistä tarjottua valuuttaa ja paria hammasta epäröiden, mutta vaikka hinta olikin mitätön, jo ihan se että rial oli halukas maksamaan aivan vapaaehtoisesti teki häneen pienen vaikutuksen. Haavaansa paikkaileva mies tuskin pitäisi asiasta, mutta kissaihminen kohautti vain hiukan olkapäitään kuin tilanne olisi aivan normaali, ja poimi käteensä paketin suolalihaa.* "Saat puolet tästä. Kelpaako?" *Hän ehdotti avaten käärön ja jakaen sen sisällön näyttäen havainnollisemmin mitä tarjosi. Nainen näkyi heittäytyneen melkoisen suopeaksi petollisena tunnetun lajin edustajan suhteen, mutta toisaalta, olihan hän jo aikaisemmin ilman vastaväitteitä auttanut paikkaamaan ryövärijoukkiota sen jälkeen kun oli ensin osallistunut näiden nujertamiseen. Kai olento oli ulkonäkönsä lisäksi varsin kissamainen siinäkin mielessä, että hänen käytöstään oli ajoittain melko vaikea ennakoida, koska osan ajasta hän tuntui olevan juuri sen hetkisten päähänpistojensa vietävissä. Mutta tietysti saattoi olla vaarallista antaa itsestään liian luottavainen kuva, koska rotta voisi kuvitella varomattoman olennon olevan helppo saalis... mutta toisaalta, jos rial erehtyisi luulemaan kissaa naiiviksi ja aliarvioimaan tämän, saisi nainen itselleen yllätyksen tuoman edun vikkeline veitsineen. Parempi niin kuin oikea yllätyshyökkäys, Cathryn ilmeisesti laskelmoi. Siinä mielessä kyseessä oli jonkinasteinen syötti ja nainen seurasi kuinka rotat reagoisivat siihen.*
|
|
|
Post by submarine on Nov 23, 2008 18:36:04 GMT 3
Urlang ei ollut yhtään varma, mitä ajatella siitä, että rotta tosiaan osti ruokaa. Paitsi että se oli ovela. Tietenkin se vain koetti huijata kaksikkoa ja saada kumpaisenkin uskomaan, että se tosiaan oli hyvissä aikeissa, mutta sen esitys oli melkoisen hyvä. Tämä vaikutti todellakin suunnitellulta jutulta. Vaaniko metsässä tai jossakin lähellä siis lisääkin rottia? Ei, ei rottia, vaan ihmisiä. Kukaties rotta kuului siihen rosvojoukkoon, eivät sen lajikumppanit olisi tällaista voineet keksiä. Jotain oli kostostakin lupailtu. Kävi kaikin puolin järkeen. Nainen näytti suhtautuvan melkoisen varomattomasti otukseen, mutta kukaties tämäkin vain esitti. Urlang toivoi, että tämä esitti.
Iksaa katseli hetken lihapaketin puolikasta ja mietti, kelpasiko se tosiaan. Hän olisi ehkä saanut paremmankin kaupan aikaan, mutta toisaalta hänellä oli jo hyvänpuoleinen nälkä. Tinkiminen oli niille, joilla oli siihen varaa. Hänellä ei ollut. Rotta vastasi myöntävästi ja vaihtoi rahansa ja hampaansa ruokaan. Itse hän ei kuitenkaan syönyt kaikkea, vaan puolitti vielä jo puolitetun, ja antoi toisen puolikkaan Gruutille. Rotta söi hyvällä halulla ja nopeasti, kumpikin rotista. Iksaa tuli siinä sivussa esitellyksi aavistuksen hampaitaankin, jotka olivat odotetusti ainakin sormen pituiset ja kellertävät.
Liha oli hyvää, ja Iksaa söi sen suurella halulla. Sitä ei ollut kovinkaan valtavasti, etenkin kun Gruut oli saanut osansa, mutta hän oli valmis tekemään sen uhrauksen rottansa puolesta. Se oli hänen suurin ylpeytensä, ja oli sitä paitsi ansainnut oman osansa. Se ei ollut mikään turha eläin, ei todellakaan. Tarvittaessa se oli peto, ja rotta oli varma, että jossakin vaiheessa hän saisi kiittää sitä vielä henkensä pelastamisesta. Ennemmin tai myöhemmin.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 23, 2008 20:07:31 GMT 3
*Cathryn otti vastaan Iksaan tarjoaman maksun ja hetken hampaita ja kolikkoa silmättyään sujautti ne olkiaan kohauttaen pieneen pussiin vyölleen. Ei hänellä ollut aavistustakaan mitä hän tekisi varsinkin noilla hampailla, mutta olkoon nyt. Hän katsahti ruokansa jakavien rottien syömistä, käänsi sitten uudestaan huomionsa lihaan tulella ja todettuaan sen tarpeeksi kypsäksi siirsi sen hiililtä kepillä. Laukusta löytyi yksinkertainen puinen lautanen jolle höyryävä kimpale kumottiin kääreestään, joka puolestaan viskattiin takaisin liekkeihin palamaan. Todellinen gourmet-ateria, suolalla maustettu, epämääräinen kimpale, mutta kissalle se kelpasi mainiosti.* "Haluatko?" *Hän kysyi olkansa ylitse kauempana oleskelevalta Urlangilta ennen kuin alkoi leikata veitsellä itselleen viipaletta. Kahdelle syöjälle lihaa olisi sentään pahimman nälän pitimeksi, vaikka tosin kookas mies olisi varmaankin suuriruokaisempi kuin kissa, mutta kovin paljoa jaettavaa ei tuossakaan ollut. Nainen ei edes tarjonnut tätä rialille, mutta olihan tämä kyllä jo saanut suolalihaa. Ei hänkään selkä vääränä ruokatarvikkeita raahannut, ja tämän jälkeen hänellä olisi enää vajaa neljäsosa leipää, puoli pakettia suolalihaa ja surkea juustonkäntty. No, ei sitä oltu ennenkään nälkään kuoltu vaikka joskus oli oltu liikkeellä vähäisemminkin ruokavaroin. Nainen tökkäsi veitsensä kärjen keskelle lihapalaa ja alkoi pureskella sitä tyytyväisenä sen suurempia hienostelematta.*
|
|
|
Post by submarine on Nov 23, 2008 21:45:47 GMT 3
Urlang otti annetun suolalihan vastaan, kun nainen sitä jakoi, mutta piti kuitenkin etäisyyttä. Jos ei mitään muuta, saisi hän rotasta vielä syöpäläisiä tai ainakin taudin. Moni oli sitä mieltä, että rutto johtui vain ja ainoastaan näistä otuksista, eikä miehellä ollut mitään kiirettä alkaa todistamaan väitteitä vääriksi. Eikä hän halunnut muutenkaan liian lähelle petoa, jonka ainoa oikea tavoite oli tappaa heidät molemmat. Sitähän se halusi, sitä ne aina halusivat. Ei niillä ollut moraaleja tai mitään käsitystä hyvästä tai pahasta. Ne olivat pelkkiä häijyjä eläimiä. Urlang olisi mieluiten nähnyt niiden kaikkien katoavan maailmasta.
Iksaa istui tulen ääressä kaikessa rauhassa, äskeistä kylläisempänä ja muutenkin tuntien olonsa paremmaksi. Varastoon hän ei täältä saisi ruokaa hankittua, mutta ainakaan ei ollut nälkä. Hän jaksaisi taas jatkaa huomenna paremmalla valolla. Paha kyllä hänellä ei ollut kovinkaan suurta aavistusta siitä, minne hän oikeastaan oli edes menossa, mutta jonnekin tien oli pakko viedä. Ja sitähän hän seurasi. Oli vain hyvin vaikea arvioida, missä asti olisi taas ihmisiä. Eikä kulkeminen tarkalleen ajatellen ollut edes aivan turvallista. Hän oli joutunut jo kerran vaikeuksiin ja selvinnyt siitä yksinkertaisesti juoksemalla, mutta seuraavalla kerralla ei menisi ehkä yhtä hyvin. "Te. Minne menossa?" Iksaa kysäisi naiselta. Jos heillä oli sama suunta, kuin hänellä, niin kukaties hän voisi kulkea samaa matkaa. Olisi se muutenkin kiinnostavampaa, kuin yksin matkaaminen. Hänen ainoa matkatoverinsa oli ollut Gruut, eikä se oikein käynyt puheseurasta. Ikävä kyllä.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 23, 2008 22:45:48 GMT 3
*Nainen leikkasi vielä palan lihasta ja ojensi loput lautasineen päivineen Urlangille, mutustellen sitten ruuan naamaansa ja juoden lopuksi vettä pullosta palanpainikkeeksi. Hänen mielessään pyörivät ajatukset eivät kulkeneet aivan yhtä jyrkkää kaavaa kuin kookkaan miehen hänen seuratessaan koko ajan vähintään silmäkulmastaan rialia ja tämän rottaa, mutta hän kävi kyllä mielessään läpi niitä mahdollisuuksia, joilla rotta saattaisi yrittää juonitella heidät hengiltä. Hän ei uskonut, että rotta oikeastaan olisi osa varasjoukkoa, eikä muista rialeista ollut näkynyt jälkiä. Todennäköisin suunnitelma yksinäiselle rotalle olisi tosiaan odottaa että he nukahtaisivat ja viiltää sitten kurkut, tai sitten rial voisi yrittää myrkyttää heidät sujauttamalla jotakin heidän veteensä tai ruokaan. Mutta nämäkin asiat voisi välttää sillä, ettei antaisi olennolle mahdollisuutta moiseen. Olivathan tarttuvat tauditkin tietysti yksi mahdollisuus, mutta siinä tapauksessa jyrsijän olisi luullut näyttävän huonovointiselta itsekin. Hmm. Kuitenkaan, vaikka tiedosti mahdollisuudet ja koki tarpeelliseksi pitää "vierasta" jatkuvasti silmällä, vihaa kissa ei tuntenut, vaikka oli joskus törmännyt niihin ikävämpiinkin rialyksilöihin. Hän ei luottanut niihin, kyllä, eikä varsinaisesti pitänytkään, mutta suhtautuminen oli vähän samantyylistä kuin vieraaseen koiraan: jos se ei murissut ja paljastellut hänelle hampaitaan, sen potkiminen tuntui turhalta, mutta selkäänsä sille silti ei kannattanut kääntää.
Joukkio oli käynyt yllättävän vaiteliaaksi yhden jurottaessa epäluuloisuudessa, toisen ollessa puoliksi kielitaidoton ja kolmannen yrittäessä selvitellä mielessään parhaita toimintatapoja tilanteenmuutoksen suhteen. Hän epäröi keskustella Urlangin kanssa mahdollisesti vakavammista aiheista kuten matkasuunnitelmista tai rosvojoukkiosta rialin kuullen, joten syötyään hän vain pakkasi jäljelle jääneet muonat takaisin laukkuun ja veti esille toisen sapeleistaan puhdistaakseen vieläkin koiran verestä tahraisen terän. Tämä toki tehtiin hitaasti, jottei jyrsijä erehtyisi pitämään tätä askaretta uhkaavana eleenä. Katse nousi kuitenkin kankaanpalasta ja sen puhdistamasta terästä rialin esittäessä kysymyksen. Kissa oli hetken vaiti miettien mitä vastaisi, epäröiden kertoa mitään kovin tarkkaa suunnitelmistaan.* "Seuraavaan kylään." *Hän päätyi vastaamaan, koska ei nyt vaatisi paljoakaan päätellä että he olisivat menossa kylään jonne tie johti.* "Entä te?"
|
|
|
Post by submarine on Nov 23, 2008 23:32:42 GMT 3
Iksaalle jäi hieman epäselväksi, mihin oltiin tarkalleen menossa, koska tie kulki kuitenkin kumpaankin suuntaan. Olivatko nämä kaksi menossa hänen tulosuutaansa vai menosuutaansa? Kysymään hän ei kuitenkaan ruvennut, se tuntui turhanaikaiselta. Eikähän hän oikeastaan ollut edellisessäkään kylässä ihmeempiä saanut tehtyä, ihmiset olivat olleet hanakoita ajamaan pois mahdollisimman nopeasti, eikä rotta ollut ainakaan ruvennut kinaamaan. Oli huono kinata sellaisen kanssa, jolla oli ainakin kymmenkertainen ylivoima ja kiistelyvalttina jousi. Iksaa oli huomannut helpoimmaksi vain lähteä jatkamaan matkaa, sillä selvisi paljolta harmilta. Vaikka eihän hän oikeastaan ollut vielä kovin paljoa edes nähnyt.
"Seuraavaan kylään", Iksaa vastasi takaisin. Sinnehän hänkin nyt oikeastaan oli menossa, joten ei ollut suuremmin tarvetta alkaa vastailemaan eri tavalla. Hän lähtisi varmaankin kuitenkin samaan suuntaan näiden kahden kanssa aamusta, olivatpa menossa kumpaan tahansa, ellei mies alkaisi taas ärhäköimään. Tämä kun ei vaikuttanut kovin hyvältä terveydelle vihaisena. Mies oli suurempi, kuin yksikään rial tai toinen ihminen, jonka hän oli koskaan nähnyt. Ja se oli itsessään jo melkoinen syy käyttäytyä kunnolla tämän lähellä.
"Tulen mukaan?" Iksaa kysäisi ohimennen, kaivellessaan samalla jotakin esille säkistään.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 25, 2008 2:02:48 GMT 3
*Kissa kohotti kulmiaan Iksaan vastaukselle vilkaisten vaivihkaa Urlangiin silmäkulmastaan.* "Niinkö? Sepä sattuma" *hän vastasi kuitenkin vain, vaikka kirosikin hiukan mielessään. Tilanne mutkistuisi, jos rial olisi matkalla samaan suuntaan kuin he, hän ei oikeastaan keksinyt yhtään hienovaraista tapaa väistää rotan ehdotusta. Eiväthän he kuitenkaan tietä omistaneet, eikö kuka hyvänsä voinut kulkea sitä mihin suuntaan halusi? Cathrynkaan ei ollut varma haluaisiko vahtia selustaansa koko matkan kylään saakka, mutta toisaalta, matkaa ei kyllä ollut kovinkaan paljoa enää jäljellä, ja jos kulkisi samaa matkaa ei tarvitsisi ainakaan arvuutella väijyisikö rottakaksikko jossakin heidän jäljessään. Suuri mahdollisuus kuitenkin oli, ettei naisen tarvitsisikaan päättää kantaansa tähän asiaan vaan rottaan hyvin epäluuloisesti suhtautuva mies voisi vain ajaa tämän tiehensä. Olisi melko odotettavissa, että Urlang kieltäytyisi matkaamasta jyrsijäseurassa. Cathrynkin oli aavistuksen vastahakoinen ajatuksen suhteen vaikka olikin pyrkinyt käyttäytymään ainakin muodollisen kohteliaasti rialia kohtaan joka ei ollut vielä antanut aihetta muuhun, negatiivisempaan asenteeseen, eikä hän vastannutkaan heti.* "Katsotaan millainen tilanne on aamulla. Jäämme tähän yöksi." *Olento totesi lopulta, ehkä hiukan välttelevään sävyyn, ellei Urlang ollut jo hyökännyt omine mielipiteineen väliin. ...kai sekin periaatteessa olisi mahdollista ettei rial ollut liikkeellä pahoin, tai ainakaan hetä koskevin aikein, mutta kuinka todennäköistä sellainen olisi? Olihan yksin matkaaminen tietysti vaarallista rialinkin kannalta, ehkä se toi ehdotuksensa esille sen vuoksi? Sen kanssa saisi lopulta kuitenkin olla melko tarkkana koska ne olivat melkoisia opportunisteja, eikä hän ollut varma oliko heillä varaa tällaiseen harhautukseen nyt kun heillä saattaisi olla kostonhimoinen rosvojoukkiokin perässään. Kissa seurasikin punnitsevasti rottakaksikon, varsinkin Iksaan puuhia yrittäessään päättää kumpi vaihtoehdoista olisi se pienempi paha.*
|
|
|
Post by submarine on Nov 25, 2008 2:58:49 GMT 3
Kovin kauaa ei Iksaan tarvinnut säkkiään kaivella, sillä se oli melko tyhjillään muutenkin. Muuta siellä ei ollut, kuin tyhjänpuoleinen vesileili, muutama kauppatavaraksi kelpaava koruntapainen, rullalle kääritty rotanvuota nukkumista varten ja tietenkin kivi. Sitä rotta olikin sieltä haeskellut, ja otti sen esille. Oli varmasti vähintäänkin vaikea tajuta, miksi hänellä oli sellainen mukana. Kyseessä oli yksinkertaisesti raskaanpuoleinen, suurehko murikka. Sitä ei oltu hiottu, koristeltu tai muutenkaan tehty erikoiseksi, vaikka ilmeisesti siihen olikin ennen tehty hiilellä merkkejä. Se ei näyttänyt yksinkertaisesti miltään. Oikeastaan rotta istui lähestulkoon toisen samanlaisen päällä. Se ei ollut edes mitenkään hienon muotoinen, vaan juuri niin kivenlohkare, kuin kivenlohkare vain saattoi olla. Ja siitä huolimattakin hän oli selvästikin nähnyt vaivaa raahatakseen sen mukanaan, ja osoitti melkeinpä varovaisuutta laskiessaan sen nuotion eteen.
"Kivi kertoo. Kertoo unessa", Iksaa valaisi ohimennen naiselle toinen käsi murikalla. Kivi kertoi hänelle tosiaan kaikenlaista. Se oli aina kertonut. Tai melkein aina. Ei se koko ajan, vaan välistä, kun se oli tarpeen. Rotta ei tiennyt, kertoiko itse kivi, vai oliko siinä jokin sisässä, mutta niin se kuitenkin teki. Aina välistä se kertoi unessa, mitä tulisi tapahtumaan, ja oli oikeassa. Ei suoraan, vaan ikään kuin vihjasi. Välistä sitä oli vaikea edes keksiä, ennen kuin mietti sitä jo sen jälkeen, kun vihjattu oli tapahtunut, mutta totta se oli silti aina. Jos siltä kysyi jotakin, niin se saattoi vastata siihen. Ja siitä rotta oli varma. "Kysyn matkasta", Iksaa totesi onkiessaan nuotiosta hiilenpalan. Sitten hän alkoi raapustaa kiven parhaiten sopivalle kuvioita selvästikin vailla alkukantaisintakaan taiteellista lahjakkuutta. Loppujen lopuksi hän oli saanut aikaan muutaman tikkuhahmon, joista kaksi oli melko selviä ihmisiä, ja kaksi muuta muistuttivat enemmän tai vähemmän rottia. Toinen tikkuihmisistä oli kaikkia muita suurempi. Näiden alle Iksaa piirsi kekseliäästi viivan tieksi. Ja muutaman pystyviivan puuksi. Hyvä kysymys.
|
|
|
Post by spyrre on Nov 27, 2008 1:36:25 GMT 3
*Rotan liikkeitä oli seurattu mielenkiinnolla tämän alettua etsiä jotakin laukustaan, mutta se, mitä tämä sieltä otti ei ollut millään tavalla odotettavissa. Cathryn ei voinut olla ällistymättä näkyviin nostettua kivenmurikkaa ja tunnelma näkyi tällä kertaa hetken jopa hänen kasvoillaan kummastuneena tuijotuksena ja pörhistyneinä viiksikarvoina. Kuono nuuhkaisikin hiukan ilmaa kuin olisi tällä tavalla voinut päätellä jotakin esineestä, eikä nainen ilmeisesti tällä kertaa tehnyt elettä tahallaan. Se oli... kivi. Pelkkä kivi, mitään muuta hän ei siitä irti saanut. Ei edes erityisen erikoisen näköinen tai kuvioitu, ja varmaankin aika painava. Miksi hitossa... ei kai rotta tuollaista huvikseenkaan mukana raahannut?
Pian kummatkin varsin hölmistyneet sivustakatsojat saivatkin selityksen murikan ainutlaatuisuudesta rialin arvostavista, vaikkakin vähistä sanoista. Kerrankin kissaihminen ei tiennyt miten olisi suhtautunut, ja pysyikin vaiti, mitä nyt nyökäytti hiukan päätään Iksaan ilmoittaessa hyödyntävänsä "ennuskiveään" tulevan matkan ja tämän tapahtumien setvimiseen. Öh... selvä. Tähän mennessä Cathryn oli pitänyt rottaa vielä suhteellisen fiksuna ja kielitaitoisena, vaikkakin hiukan erikoisena ja kenties ovelana, mutta nyt hän alkoi harkita vaikutelmaa uudelleen. Mahtoikohan rottaparka olla yksinkertaisesti hiukan... sekaisin? Vai voisiko tämä olla jokin temppu jolla Iksaa yritti saada heidät laskemaan suojauksensa ja heittäytymään varomattomaksi? ...ehkä. Se oli kai se toinen vaihtoehto. Muita tapoja joilla jyrsijä olisi voinut hyötyä tästä hän ei keksinyt.
Oli kieltämättä vaivan takana ettei kissa päästänyt ilmoille tirskahdusta nähdessään rialin taiteellisen saavutuksen riipustettuna murikan pintaan, mutta tällä kertaa pokka sentään piti, vaikka pitkä häntä nytkähtelikin kärjestään hiukan epämääräiseen tyyliin.* "...niinkö. Toivottavasti se lupaa meille hyvää matkaonnea." *Hän lausahti pienen virnistyksen keralla ja jatkoi sitten sapelinsa terän puhdistamista, vaikka silmäilikin talttahampaan piirustamista siinä sivussa. Kieltämättä kissa vaikutti uteliaalta kaikesta huolimatta, mutta tuo mielenkiinto kertoi myös siitä, että hän suhtautui vielä epäilyksellä vieraan motiiveihin.* "Laitatko sen nyt tyynysi alle yöksi, vai?"
|
|
|
Post by submarine on Nov 27, 2008 12:44:08 GMT 3
"Tyynyn?" Iksaa ei ollut aivan varma siitä, mitä nainen tarkoitti kysyessään. Tarkemmin ottaen hän ei tiennyt, mikä tyyny oli. Mutta eipä hän kuitenkaan aikonut kiveä minkään alle laittaa, vaan pään viereen. Pään alla se olisi liian kova, mutta mahdollisimman lähellä sen silti piti olla, että sen kuulisi hyvin. Rotta ei ollut aivan varma, mutta hänen mielestään nainen oli kuulostanut suorastaan epäuskoiselta. Se oli harmi, sillä hänhän puhui totta. Kivi kertoi hänelle asioita. Aina välistä. Ja tähän asti siitä oli ollut paljon hyötyä, kotona hän oli osannut kertoa ennalta asioita ja saanut sillä aavistuksen kunnioitustakin. Hän oli tiennyt, että rottanartulle syntyisi valkoinen penikka, ja että alkaisi rajuilma. Muutama muukin oli halunnut sen jälkeen käyttää kiveä, mutta näille se ei ollut kertonut mitään mistään. Se oli hänen kivensä.
Pohdiskelu kivestä sai Iksaan ajattelemaan kotipuoltakin. Hän ei ollut aivan varma, miten hänen lähtöönsä oli edes suhtauduttu. Tarkalleen ottaen se nyt ei ollut tapahtunut aivan koko lauman edessä. Muut eivät ymmärtäneet, miksi hän oli halunnut lähteä maailmaan. Näillä ei koskaan matkanhimoa kaiketi ollut edes ollut, tai sitten se oli tukahdutettu jo aikaa sitten. Edes muut hänen omasta pesueestaan eivät olleet välittäneet nähdä ulkomaailmaa. Se oli ollut näille pelkkä etäinen, vältettävissä oleva asia, johon ei tarvinnut sekaantua. Iksaa oli halunnut sekaantua. Hän oli kuunnellut kernaasti kaiken, jonka Ilse, paimenten luokse yhtenä päivänä ilmestynyt ja sinne jäänyt nainen, oli kertonut. Tämä oli kai aikoinaan kiertänyt maailmaa jonkin verran, ja osasi kertoa siitä asioita. Ne kertomukset olivat hiljalleen lietsoneet rottaa, saaneet uskomaan, ettei hänen elämänsä ollut oikeastaan juuri minkäänlaista. Ei hän siitä ollut kenellekään puhunut, näitä ei kiinnostanut kuitenkaan. Siitä huolimattakin oli tarvittu lähtöä edeltäneen päivän tapahtumat saamaan hänet tekemään päätöksensä. Mutta sen jälkeen kaikki oli edennyt suorastaan kuin ilman, että Iksaan piti edes puuttua siihen. Kuin hänellä olisi ollut kuitenkin koko ajan suunnitelma, jota ei ollut vain vielä kertonut itselleenkään. Hän oli ollut poissa jo kauan ennen auringonnousua.
Tässä sitä nyt sitten oltiin. Iksaa oli melko varma siitä, ettei se todellinen maailman näkeminen ollut vielä alkanut. Tähän mennessä hän oli nähnyt paljon tietä ja vähän kovinkaan paljoa muuta.
|
|
|
Post by spyrre on Dec 11, 2008 0:49:59 GMT 3
"Eh, no, ei sillä ole väliä." *Kissa paikkaili rialin näyttäessä hämmentyneen hänen hiukan piikittelevästä kysymyksestään. Hän ei tiennyt mitä Iksaa aikoi kivellään tehdä, mutta ei kai sillä niin väliksi ollutkaan niin kauan kun tämä ei yrittänyt iskeä sillä häntä päähän yön aikana. Tämäkin ajatus kävi naisen mielessä, mutta jos rotta olisi ottanut kiven mukaansa siksi kun sen oli käsketty jättämään keihäänsä pois nuotiolle tullessaan, tämä tuskin olisi näyttänyt sitä. Sitä paitsi ajatus tuntui muutenkin hiukan tyhmältä, koska se tarkoittaisi että rialin olisi pitänyt tietää ennalta että törmäisi heidän leiriinsä jotta olisi osannut varautua tähän... ja kivi vaikutti siltä että se oli ollut muutenkin Iksaalla mukanaan jo pidemmän aikaa. No, jos rotta halusi vain nukkua kivensä päällä tai vieressä, Cathryn ei estäisi. Hän oli vain saanut oppia hiukan kunnioitusta kantapään kautta painavilla kivenmurikoilla aseistautuneita rialeita kohtaan, eikä hän mielellään toistaisi kokemustaan. Mutta, no, rial ei ollut nyt heidän suurin murheensa. Asiat olisivat olleet melkoisen hyvällä tolalla hänen mielestään jos olisi ollut.
Katse nousi rotasta sekä kiillotettavasta sapelista vilkaisemaan pimenevässä maisemassa joen yllä riippuvaa siltaa ja tarkasteli tätä pohtivasti hetken ennen kuin palasi takaisin muihin nuotiolla olijoihin. Urlang oli käynyt epäilyttävän hiljaiseksi jyrsijäkaksikon saavuttua, mutta toisaalta kissa ymmärsi miksi. Hänkin oli puhellut lähinnä vain rialin kanssa niitä näitä siksi koska ei halunnut keskustella niistä ongelmallisimmista asioista rialin läsnäollessa. Voisihan se olla ettei tämä ymmärtäisi kieltä niin hyvin että tajuaisi mistä he puhuisivat, mutta parempi katsoa kuin katua.* "Voitte levätä jo haluatte. Minä vahdin. Jatkamme matkaa aamulla viimeistään auringon nousun aikaan." *Hän sanoi taas lähinnä rialille. Cathryn toivoi pystyvänsä keskittymään paremmin vahtiinsa jos rotat nukahtaisivat, mutta hän ei ollut aivan varma haluaisiko rialkaan nukkua aivan tuosta vain vieraassa seurassa. No, kohtahan sen näkisi. Ja ehkä he voisivat keskustella Urlanginkin kanssa seuraavasta siirrosta kun rial näyttäisi olevan höyhensaarilla. Hän ei suoraan sanottuna ollut vieläkään aivan varma miten toimia sen suhteen että rotat haluaisivat aamulla lähteä heidän mukaansa.*
|
|
|
Post by submarine on Dec 11, 2008 10:41:07 GMT 3
Iksaalla ei ollut mitään vastaanväittämistä asiasta. Tietenkään hän ei luottanut tuosta vain löytämiinsä ihmisiin, ei millään muotoa, mutta häntä yksinkertaisesti väsytti. Sitä paitsi hän tiesi jo muutenkin, ettei hänestä olisi vastusta sekä valtavalle miehelle, että naiselle, jolla tälläkin oli jousi. Rotta oli oppinut olemaan hyvin varuillaan jousien suhteen. Ne olivat vaarallisia. Mutta niin, hän jäisi auttamatta alakynteen, jos joutuisi näitä kahta vastaan. Oli siis täysin sama, nukuttaisiinko vai valvottaisiinko. Korkeintaan hän pääsisi pakoon, mutta toisaalta hän ei uskonut, että kaksikko edes kävisi kiinni. Nämä olisivat voineet tehdä sen jo. Ainakin muut hänen kohtaamansa olisivat tehneet sen jo, jos olisivat olleet tehdäkseen. Parempi siis vain pitää päänsä kylmänä, olla kiusaamatta itseään liikaa asioilla ja olla mieluummin mahdollisimman mukavasti.
Ilman sen suurempia Iksaa laittoi makuulle, ja hänen rottansa seurasi esimerkkiä. Se oli seurallinen eläin, kun sille päälle sattui, mutta hän ei ei olisi tahtonut tulla ärsyttäneeksi sitä, kun se ei sattunut. Hänellä oli muutama hyvin komea arpi, joista oli ollut vain pieni matka esimerkiksi rampautumiseen tai sokeuteen. Ja ne oli tehnyt sentään vain hermostunut narttu. Nartun kohdalla saattoi vielä jäädäkin paikoilleen ja tulla kynsityksi. Urosten kohdalla oltiin mahdollisimman nopeasti jossakin muualla, tai sitten ei enää missään. Iksaa oli mieluummin siellä jossakin.
Kun ei parempaakaan tekemistä keksinyt, oli Urlang sitonut ohimennen haavansa. Se ei ollut mitenkään turhan vaikeaa, pelkkiä raapaleita. Sitten hän oli alkanut tutkia miekkaansa - uutta miekkaansa - sen satuttua käden ulottuville. Ase oli hyvää tekoa, oikein hyvää, ja kun hän nyt tarkemmin sitä tarkasteli, ei se vaikuttanut hiukkaakaan sopivalta sen naisen yleiseen olemukseen. sillä, että kuolleista saisi puhua pahaa, mutta tämä nyt vain yksinkertaisesti oli vaikuttanut tavalliselta tapaukselta - miekka taas ei. Se, mitä mies nyt piti kädessään, ei ollut pelkäksi aseeksi tehty, vaan myös suoranaiseksi koristukseksi. Tarkoitukset olivat hänestä aina vähintäänkin kieroutuneen ristiriidassa, mutta olipa kuitenkin. Kahvaan oli kaiverrettu koristuksia ja terä kiillotettu viimeisen päälle. Olipa kahvantyvessä jopa jokin kivikin. Todennäköisesti pelkkää hiottua lasia tai jotakin, vaikka olikin kaunis. Mutta lisäksi kyseessä oli ilman muuta kelpo ase. Miekassa oli loistava tasapaino, eikä se painanut paljoakaan, mutta oli silti kiitettävän luja. Hyvä miekka, se oli pakko myöntää. Oikein hyvä...
|
|
|
Post by spyrre on Jan 5, 2009 3:24:00 GMT 3
*Iksaa ei väittänyt vastaan sanallakaan kun nainen ehdotti tälle nukkumista vieraassa leirissä, ja kissa kohottikin hiukan korviaan uteliaana silmäillessään jyrsijöiden yöpuulle laittautumista ennen kuin laski hiukan huomaavaisemmin katseensa roihuaviin liekkeihin. Rial rottineen oli tuntunut hiukan kummalliselta tapaukselta alun alkaenkin, eikä tämä auttanut asiaa. Cathryn ei ollut varma tarkoittiko tämä sitä että rial olisi normaalia sopuisampi vaiko vain yksinkertaisesti ovelampi, mutta niin kauan kuin jyrsijät olivat hänen näkyvissään ne eivät noin vain voisi hiipiä mihinkään hänen huomaamattaan. Vihreät silmät nousivat vielä vaivihkaisesti katsomaan Iksaan piirustusten koristamaa kivenmurikkaa, ennen kuin vilkaisi vähän matkan päässä jurottavaa Urlangia. Tämä näkyi saaneen vammansa paikattua ongelmitta, ja oli nyt syventynyt tarkastelemaan "saamaansa" uutta teräasetta. Kissa oli vilkaissut asetta ohimennen tämän lojuttua tiellä, mutta oli ollut vastahakoinen kanniskelemaan enempää suurempaa tavaraa kuin oli pakko. Nyt kun terä oli puhdas, alkoi vaikuttaa siltä että hän oli tehnyt pienen virhe-arvion... miekka saattaisi sittenkin olla jonkin arvoinen. No, jaa. Urlang oli kapineen poiminut, kissa ei viitsinyt alkaa enempää menetystään surkuttelemaan, eiköhän tuosta olisi muutenkin miehelle enemmän hyötyä kuin hänelle. Hän olisi vain myynyt esineen ensimmäiselle ostajalle joka tarjoaisi kohtuullista hintaa, tuskin mitään sen mystisempää. Nainen ei tiennyt aikoiko Urlangkaan pitää asetta itse vai myisikö sen, mutta omapa olisi asiansa.
Hän pyyhkäisi sapelinsa terää vielä muutaman kerran ennen kuin asetti sen takaisin paikalleen vyölle ja aloitti toisen mokoman käsittelyn odotellessaan nukahtamisen merkkejä rottakaksikon suunnalta. Cathrynkin oli vajonnut keskittyneeseen hiljaisuuteen tilanteen nyt rauhoituttua vähän, eikä aseiden puhdistuksen kanssa pidetty kiirettä... no, olisihan hänellä parhaassa tapauksessa koko yö aikaa tapettavana. Kun urakka lopulta oli valmis ja terä kiilsi nuotion valossa se pääsi huotraansa sisaruksensa seuraksi. Kissaihminen istui vielä kuitenkin vaiti paikoillaan ellei häntä puhuteltaisi. Hetken kuluttua hän kuitenkin avasi taas suunsa tällä kertaa sanansa miehelle osoittaen jos Ulang olisi puhe-etäisyydellä.* "No. Mitäs luulet?" *Kysyttiin madalletulla äänellä, ilman kuitenkaan sen suurempaa kuiskuttelua. Rotilla olisi hyvät korvat, ne kuulisivat kuitenkin jos olisivat kuullakseen tällaiselta etäisyydeltä. Nainen ei myöskään määritellyt repliikkiään tuon enempää, mutta eiköhän se olisi melkoisen selvää itse kullekin mistä seikoista voisi olla kysymys.*
|
|
|
Post by submarine on Jan 5, 2009 13:43:28 GMT 3
Urlang vilkaisi naista tämän kysymyksen kuullessaan. Ja sitten hän vilkaisi happamasti myös nukkuvia rottia. Saattoiko siitäkään olla varma, että ne todella nukkuivat? Ei tietenkään voinut olla, ne olivat rottia. Ja rottien kohdalla ainoastaan petollisuus oli varma asia. Se saattoi hyvinkin vain esittää, kuten se oli varmasti esittänyt tähänkin asti. Koetti saada uskomaan, että se oli oikeasti harmiton ja todellakin halusi vain nukkua. Ei se yksinkertaisesti voinut mennä niin. Tuollaiset eivät kyenneet olemaan rehellisiä tai hyviä, se oli aivan oikea tosiasia. Ja se, joka sitä epäili, oli tyhmä ja tuhoon tuomittu.
"Se on rotta. Se esittää hyvin, mutta valehtelee. Ei ole edes kunnollisia matkavarusteita, vaikka onkin muka vain matkalainen. Ei, se vakoilee meitä. Varmaankin pari muuta rottaa jossakin puskassa lähellä. Tämä on tyypillinen juoni", Urlang vastasi, epäilemättä hiukkaakaan sanojaan. Hänellä ei ollut mitään syytä uskoa mitään muuta, koko elämänsä aikana hän ei ollut nähnyt yhtäkään rehtiä rottaa. Korkeintaan rotan, jolla oli liian kiire pakoon voidakseen käydä päälle, mutta se siitä. Ne yksinkertaisesti ajattelivat niin, pirupaskat. Niiden suppeaa ja kurjaa maailmaa olisi voinut jopa sääliä, elleivät ne olisi olleet rottia.
|
|
|
Post by spyrre on Jan 7, 2009 0:47:20 GMT 3
*Nainen hymähti hiukan Urlangin vastaukselle, mutta ei sanonut mitään ennen kuin tämä oli saanut sanottavansa sanottua. Oikeastaan vielä tämänkin jälkeen hän oli vielä hetken vaiti heilutellen häntäänsä ja lisäten rätiseviin liekkeihin uuden puun.* "Kenties, se on mahdollista." *Hän myönsi silmäten nukkuvalta ainakin vaikuttavia rottia, käyttäen tasaista madallettua ääntä jonka rotat voisivat mitä luultavimmin kuulla jos olivat hereillä, mutta tuskin heräisivät siihen jos eivät olisi.* "Mutta niin kauan kuin se pysyy tuossa eikä yritä mitään, se saa minun puolestani olla. Jos yrittää, avaan siltä kurkun." *Todettiin kuin olisi puhuttu päivän säästä. Kyseessä ei ollut uhkaus, koska ilmeisesti olento oli valmis tekemään niin kuin sanoi jos tarvetta ilmenisi. Hän oli varautunut vaihtoehtoon, vaikka toivoikin ettei tuollaiseen tilanteeseen ehkä jouduttaisi.* "En nähnyt merkkejä muista rotista lähistöllä kun kävin katsomassa ympäristöä aikaisemmin, mutta voi olla että ne olivat vain piilossa. Voin käydä katsomassa tarkemmin, jos ne ovat tällä puolella jokea lähistöllä, niistä pitäisi jäädä jotain jälkiä." *Cathryn venytteli hiukan ja nousi sitten hiljaa jaloilleen tavoittelematta kuitenkaan joustaan. Hän oli kieltämättä mielestään käypä jäljittäjä, mutta toisaalta jos kyseessä olisi pieni piilotteleva rottajoukko, nämä eivät välttämättä jättäisi paljoa merkkejä itsestään... mutta kaiken järjen mukaan niiden luulisi kyllä oleskelevan jossakin missä ne voisivat pitää heitä silmällä.
Mutta jos nainen lähtisi toteuttamaan suunnitelmaa, se tarkoittaisi sitä, että Urlang joutuisi jäämään yksin vahtimaan rialia ja rottaa koska kumpikaan heistä tuskin olisi halukas päästämään näitä puuhailemaan omiaan ilman valvovaa silmää. Cathryn epäili hiukan ettei toinen välttämättä olisi kauhean tyytyväinen, mutta koska oli sitä mieltä että mies pärjäisi mitä luultavimmin vaikka Iksaa paljastuisikin petolliseksi hän ei nähnyt sen suurempaa ongelmaa asian suhteen.* "Voin hakea samalla lisää polttopuita." *Luvattiin rennosti vaikka kissa katsahtikin kaihoisasti lämpimien liekkien suuntaan ennen kuin haukotteli ja alkoi ilmeisesti tehdä lähtöä takaisin metsänreunan suuntaan. Hän ei ollut ehtinyt vielä levätä paljoakaan toiminnantäytteisen päivän jälkeen, mutta se saisi nyt odottaa vielä hiukan tärkeämpien asioiden edessä.*
|
|