Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 3, 2007 1:34:58 GMT 3
(( Heipä hei sinä joka mahdollisesti kiinnostuit tästä yrityksestä ja tahdot osallistua tai vain viihtyä pienen tarinamme parissa!
Kyseessä on siis peli, jonka liekkiä olisi tarkoitus vaalia, antamatta sen sammua. Pelin olisi siis tarkoitus jatkua pitkään ihan vain tarinana, kuvauksena paikasta ja ajasta, ei niinkään tietystä suuresta seikkailusta. Pelin on myös tarkoitus pysyä aktiivisena, jotta siihen ja sen etenemisen odotteluun eivät osallistujat kyllästyisi. Vastauksia siis kaivataan neljässä päivässä, viivytykset toki ymmärretään, jos ne vain ajoissa ilmoitetaan. Jos ei vastausta kuulu niin peli jatkuu sitten sellaisenaan joos suinkin mahdollista. Ei ole kivaa jos tämänhenkinen peli jää seisomaan. Peliin saa tulla ja siitä saa lähteä fiiliksen ja juonenkäänteiden mukaan, mukana kumminkin pysyvät tietyt ylläpitävät voimat. Jos nyt yritetään pääsiäiseen asti ensin ja katsotaan siitä eteenpäin. Soisimme että uusia tuttavuuksia saapuisikin tarinaa värittämään. Edellytyksenä toki, että edeltäviin tapahtumiin edes hiukan tutustutaan niin kukin tietää missä mennään. Toki muilta pelaajilta voi pyytää yhteenvetoakin. Peli on ehdottoman aloittelija- ja kokeilijaystävällinen. Täällä pelataan maalaisjärjellä ja ymmärrettävin sanakääntein. Kenenkään hahmoa ei ole tarkoitus, eikä tule vahingoittaa millään tavalla ja jokaista pelaajaa osataan kyllä arvostaa. Pelin tarkoitus on vain olla hyväntuulinen jatkumo, jossa on kiva kaikkien vierailla ja halutessaan sen tapahtumat voi liittää oman hahmonsa henkilöhistoriaan ja tämän vuoksi peli sijoittuu voimakkaasti menneeseen. Kuvitelkamme suurimman osan Myrkmeren tapahtumista sijoittumaan vuoteen 0, niin nämä tapahtumat sijoittuvat sitten vuoteen -3, jotta niitä voisi jokainen muistoissaan ammentaa. (Älkää antako tämän sekavan selityksen hämmentää teitä.)
Tapahtumapaikka on pieni kylä, muutaman kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Myrkmeren linnasta, eli lähin kylä linnasta päin katsottaessa. Siellä sijaitsee pieni majatalo ja sepän ja kauppiaan talot, muutamalla asukkaalla on peltoakin ja parilla jos jonkinlaista elikkoa. Kyseessä on lähinnä läpikulkupaikka matkaajien suunnatessa kohti linnaa ja tie kulkeekin itse kylän läpi.
Tervetuloa vain kaikille! Peliin voi astua lupa pyytämättä tai sen kummemmin ilmoittamatta, mutta yhtälailla pyrimme kutsumaan ja ilmoittelemaan. ))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 3, 2007 1:39:14 GMT 3
((Omasta hahmostani tahdon selvyyden vuoksi sanoa, että kyseessä on nuori nainen, jolla täällä muutenkin etupäässä pelaan, mutta koska peli on tosiaan menneessä on hahmonikin nyt lähinnä murrosikäinen eikä aikuinen nainen. Älkäätten hämmentykö tästäkään.))
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jan 3, 2007 3:39:57 GMT 3
(( koskapa vuodenajat ja sen sellaiset on jätetty mainitsematta (tai minulta ainakin mennyt ohi) niin päätin ottaa näiltä osin ohjat käsiini. Päätöksestä saa valittaa. ))
Loppukesän tuulinen päivä oli pikkuhiljaa muuttumassa hämärtyväksi illaksi. Kuuta ei saattanut kuitenkaan nähdä sadepilvien lomista, joista tihkutteli vettä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Kylän halki kulkevaa hiekkatietä pitkin asteli hahmo, joka oli onnekkaasti saapunut kylän laitamille vesitihkun alkaessa pikkuhiljaa osoittaa muutosta pahempaan.
Likaiseen, harmaaseen matkakaapuunsa verhoutunut kulkija asteli rauhallisin askelin tietä pitkin kuin sunnuntaikävelyllä puutarhassa. Tuota kyseistä hahmoa tosin oli hankalampi kuvitella nauttimaan puutarhojen kukkaisloistosta, sillä hänen silmänsä olivat sidottu vaalealla liinalla. Sokea kenties? Ja jos oli, niin miten tuo nyt tajusi edes kulkea ilman opastusta tietä pitkin. Nuori mies oli päältäpäin katsottuna kohtalaisen hoikka, ja ikäisekseen ehkä hieman keskivertoa lyhempi. Hänen hiuksensa olivat vaaleat, lyhyehköt ja likaiset. Ensimmäisenä kylän enemmän tai vähemmän kiireisestä asujaimistosta kukijan havaitsi eräs puuhun narulla sidottu vuohi, joka päästi ilmoille äänekkään määkynän matkamiehen saavuttua elikon näköetäisyydelle. Vuohen omistajaa ei tosin näkynyt paikalla, sillä ulkona oleskelevilla ihmisillä oli ehkä enemmänkin kiire korjata talteen pihalla kuivuneita pyykkejä ja etsiytyä koteihinsa sateen suojiin, kuin aikaa pällistellä satunnaisia kulkijoita.
Nuorukainen tuskin kiinnitti nähtävästi huomiota vuohen elämöintiin, joka tovin kuluttua sitten hiljeni kulkijan käveltyä ulkoisesti tyynenä eläimen ohitse, kohti tuon pienen kyläntapaisen keskusta, jossa sijaitsi muunmuassa majatalo.
Läpikulkumatkalla tuo ei ollut, kuten yleensä saattoi odottaa. Ihmisten ainakin saattoi odottaa kulkevan vain kyläpahasen läpi matkalla kohti lähistöllä sijaitsevaa suurempaa linnoitusta tai sieltä pois. Ehkä sateen takia tai jostain muusta syystä tuo kuitenkin pysähtyi majatalon eteen edelleen silmänsä sidottuina katsahtaakseen taivaalle (mikä oli outoa, sillä tuon kankaan läpi ei odottaisi kenenkään yhtään mitään näkevän), ja asteli sitten vähän päästä ovelle, avasi sen, ja astui peremmälle.
Vaikka sade oli ehtinyt edetä tihutuksesta jo säännöllisemmäksi ropinaksi, ei kulkijan matkakaapu vielä kovin märäksi ollut ehättänyt. Näin tuo ainakin itse totesi vaivihkaa tunnustellen kankaan päällistä toisella kädellään, samalla kun asteli lähimmän pöydän luo, ja istuutui tuolille sen ääreen ilmeisen väsähtäneenä pitkästä kävelymatkasta päästäen ensialkuun syvän huokauksen. Tiskiin nojaileva, muiden asiakkaiden jutusteluun uppoutunut isäntä loi vieraaseen hieman kummeksuvan kurkistukseen. Kaikenlaisia matkalaisia täällä näki, joten miksipä tuo olisi jaksanut edes ääneen ihmetellä yhtä silmät sidottuina haahuilevaa tyyppiä joka ei törmäillyt ovenkarmeihin.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 3, 2007 12:57:34 GMT 3
Voi hyvät pyhät mikä tuuri! Pienet jalat iskeytyivät pikkuhiljaa varsin mutaiseksi muuttuvaan tien pintaan äkäisesti. Niiden omistaja oli tuskin viittä minuuttia aiemmin lähtenyt matkaan kohti linnoitusta, mutta koska tytön varustus oli varsin kesäinen, ei tullut kuuloonkaan, että hän olisi tällaisessa sateessa matkaansa jatkanut. Majatalon ovi paukahti kohta varsin äänekkäästi auki, vain hetkeä aiemmin se oli sulkeutunut edellisen vieraan perässä. Vettä valuvana, kekäleinä hehkuva raivo kasvoillaan astui tuo lähinnä uitettua lammasta muistuttava ihminen sisälle. Ja kyllä, hän kirvoitti muutamastakin sisällä seisoskelleesta naurun röhäkän, joka oli vain omiaan lisäämään kastuneen huonoa tuulta. ”On kamalan epäkohteliasta alkaa nauraa, kun toisella on paha päivä!” Vikisi tyttö pitkien hiuksiensa alta, joita hän epätoivoisesti yritti saada pois kasvoiltaan ja estää liimautumasta märkään mekkoonsa. Kauhean uskottavilta nuo pisteliäiksi tarkoitetut sanat eivät kuulostaneet ja saivatkin vastukseksi vain päiden pyörittelyä ja ilkikurisia virnistyksiä. Yhdessä pöydistä ei istunut kuin joku yksinäinen, muissa aikaansa tappoi sadetta suojassa useampiakin tuopintyhjentäjiä, joten tyttö asteli tämän varsin aution pöydän ääreen ja lähinnä putosi yhdelle tuoleista istumaan. ”Niin lähellä, mutta niin kaukana…” Hän huokaisi ja äänestä saattoi päätellä pahimman raivon lientyneen nöyrtymisen edessä. Eihän hän voinut tuolle sateelle mitään, nyt piti vain odottaa.
|
|
|
Post by Millie on Jan 3, 2007 21:52:21 GMT 3
(( Itse pelaan hahmollani Glorylla ennen hänen kuolemistaan, joten ei tarvitse ihmetellä outoja tietoja ingame listassa. Tyttö on noin 14–16 vuotias. ))
Glory asteli hitaasti portaita ylös omaan huoneeseensa ja harjasi nopeasti lyhyet hiuksensa. Tytöllä oli ollut raskas päivä maatilalla, jota hän hoiti yhdessä isänsä kanssa. Glory oli yksinkertaisesti ärsyyntynyt tähän päivään. Hän oli joutunut heräämään aikaisin, jonkun naurettavan eläimen takia ja ulkona oli vielä alkanut ripottelemaan. Kuitenkin hänen oli pakko lähteä ulos. Glory oli luvannut isälleen lähteä kaupungille viemään erään majatalon emännälle maitoa, kuten joka viikko samana päivänä. Tyttöä itseään ei kiinnostanut lähteä sateeseen muutaman maitopurnukan takia, mutta hän ei alkanut vastustaa isäänsä, kuuliainen tytär kun oli. Glory tiesi tottumuksesta, että sade yltyisi pian rankaksi ja puki päälleen paksun matkaviitan, joka kesti vesisadetta huomattavasti paremmin, kuin kesäinen hilkka. Glory katsoi itseään peilistä vielä kerran ennen lähtöään. Valitettavan lyhyet vaaleat hiukset olivat piilossa hupun alla ja hänen arkimekkonsa oli siisti ja käytännöllinen. Kukaan ei huomaisi tälläistä hiirtä ja niin Glory halusikin.
Ratsastaessaan kohti kaupunkia Glory kiitti hyvää arviointikykyään. Sade oli tosiaan muuttunut rankaksi ja maa oli mutaantunut täysin. Ratsastus oli vaikeata ja Glory onneksi majatalotalo tuli pian vastaan. Tyttö laskeutuikin nopeasti hevosen selästä ja astui sisään ovesta varoen samallla sotkemasta helmojaan mutaan. Muutama mies katsoi Glorya tämän astuessa sisään sisään, mutta he eivät jaksaneet kauan vaivautua tuijottamaan tuollaista hiirtä, joka ei välittänyt mistään vaan katsoi vain kuuliaisesti maahan. Hän vei maitopurnukat majatalon emännälle ja istui erääseen pöytään odottamaan maltillisesti sateen loppumista. Glory painautui ajatuksiinsa ja tuskin huomasi muuta maailmaa.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jan 5, 2007 0:55:16 GMT 3
Matkamies ehti istua yksi pöydässään jonkun tovin nautiskellen majatalon lämmöstä ympärillään ja antoi päänsä painua hieman. Silmättömänä nukahtaminen oli kaiketi helpompaa, sillä tuo vajosi melko äkkiä lähemmäs ja lähemmäs unta, ja havahtui siitä vasta kullessaan majatalon oven paukahtavan ja tuntiessaan viileän tuulahduksen kasvojaan ja käsiään vasten.
Miehen kulmat kurtistuivat hienoisesti silmät peittävän kankaan alla tuon keskittyessä tutkiskelemaan tulijaa. Joku sateen yllättämä kaiketi. Äänestä päätellen nuori nainen, joka juuri istua rojahti tuolille samaisen pöydän ääressä kuin hän itse oli. Tyttö tuntui puhuvan itsekseen, tai sitten sanat oli tarkoitettu pöydässä istujalle. Sitä tuon oli vaikea sanoa omalaatuisen näkökykynsä takia. Mies yskähti. "Mikä on niin lähellä ja kaukana?", uteli mies pöytään istuneelta naiselta siltä varalta että tuo oli osoittanut sanansa hänelle.
Tuskin tuo oli saanut kysymystään loppuun kun ovi kävi taas. Näemmä lisää sateen yllättämiä ihmisiä. Kuulostelemalla ympärillään tapahtuvaa, kuuli tuo vähän päästä toisenkin tulijan istuutuvan lähistölleen.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 8, 2007 12:36:45 GMT 3
Daliah vilkaisi terävästi ilmeisesti häntä puhutellutta. ”Tuo kirottu linna tuolla.” Hän huitaisi kädellään suuntaan, jonne kylän halkova tie vei, mutta ymmärsi sitten vaatteen toisen kasvoilla. Pahin närkästys katosi oitis, nuoren naisen hiukan kumartuessa toisen puoleen, tarkastellakseen kummaa kankaanpalaa. Toisen täytyi olla joka tyhmä, hullu tai yksinkertaisin selitys oli, että tämä oli sokea. Vanhuuttaan mies tuskin oli sokeutunut, tuskin paljoa tyttöä itseään vanhemmalta näytti. Intensiivisesti täyttyivät keuhkot majatalon tunkkaisen savuisesta ilmasta kun hän palasi takaisin sijalleen istumaan. ”Sade sekoittaa kaiken.” Hän huoahti perään ja käänsi päätään uuden äänen suuntaan. Muitakin sadetta pakenevia? Kyllä, ehkä vain hetken vaaleatukkaista kiukkuilijaa nuorempi neitokainen astui majataloon muutaman purnukan kanssa, jotka hän kiikutti jonnekin kauemmas, mutta ilmaantui sitten näkösälle taas. Daliah ei nyt kyllä jaksaisi hymyillä kenellekään, itsepäisesti hän käänsi katseensa syliinsä ja vajosi taas itsesäälin karmeankarvaaseen syleilyyn. Kaikki meni pieleen.
|
|
|
Post by Millie on Jan 10, 2007 20:46:01 GMT 3
Glory ei jaksanut kauan miettiä maatilan tai muita käytännön asioita. Pian hän sortui hyvin yleiseen vaivaan. Uteliaisuuteen. Tyttö alkoi tarkastella ympärilleen ja huomasi majatalon perusasiakkaiden lisäksi muutaman silmäänpistävän henkilön, jotka eivät olleet kovinkaan kaukana hänen pöydästään. Nuorimies, joka oli peittänyt silmänsä valkealla liinalla ja selvästikin ärsyyntynyt litimärkä nainen. Kaksi niin täysin erilaista henkilöä ei yksinkertaisesti sopinut samaan pöytään.
Glory käänsi hetkeksi katseensa pois ja antoi sen kiertää majatalossa, jonne oli selvästikin eksynyt yksi jos toinenkin sateen yllättämä onneton henkilö. Kukapa luonnonlakeja olisi aamulla voinut aavistaa? Majatalon seinät olivat pöytien ja tuolien tavalla tummaa ja vahvaa puuta. Vaikka talo oli sisustukseltaan hyvin tummaa ja uhkaavaa, oli tunnelma hyvin leppoisa lukuun ottamatta muutamaa sateen ärsyttämää henkilöä, jotka valittivat kovaan ääneen millaista tuhoa oli tuo hirveä ilma aiheuttanut. Glorya oli aina huvittanut se kuinka ihmiset tulivat ja menivät pelkkinä mysteereinä sekä nimettöminä kasvoina. Hän tiesi, että suurin osa täällä istuvista ihmisistä tulisi ikuisesti olemaan hänelle ikuisesti sellaisia mysteerejä, mutta ensikerran hän halusi eräiden kahden olevan nimellisiä muistoja. Tyttö nousi ylös keräten kaiken rohkeutensa ja astui viereisen pöydän viereen kuiskaten hupun varjosta pienet sanat. ”Saako tähän istua?”
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jan 13, 2007 17:52:56 GMT 3
Nuorukainen kallisti pikkuisen päätään seuratessaan tytön reaktiota ja hymyili, hyvin hyvin pienesti tosin. Kuvittelisi että ihmiset olisivat näillämain enemmän onnellisia sateesta... Ehkä. Tai ehkä tyttö oli linnan suunnasta kotoisin. "Ehkä se menee pian ohi.", lausui nuori mies tyynesti kuulostaen siltä kuin olisi aivan varma asiasta, tai sitten siltä, että asialla ei ollut minkäänlaista merkitystä.
Pienen hetken tuo ehti mietiskellä sateen viivästyttävää vaikutusta matkasuunnitelmaansa, kun kuuli uuden äänen tiedustelevan istumapaikkaa. Pää kääntyi, mutta vain hieman puhujan suuntaan ja tuo ikäänkuin 'katseli' olemattomilla silmillään kankaan alta tulijaa. Tavallaan näkikin, mutta ei samalla tavalla kuin muut. "Istu toki.", vastasi mies huppupäiselle tytölle. Mies nosti hoikat kätensä pöydälle ja hiveli hetken sen puista pintaa. Sitten tuo yhtäkkiä nousi paikaltaan ja kierrettyään pöydän osittain, asteli tiskille. Hän sai tosin hidastella hieman kulkiessaan, ja tunnustella hieman tuolien selkänojia käsillään jottei olisi kompastunut. Kuitenkin oli melkoisen selvää, että joko tuo oli todella lahjakas sokeana kulkija, tai sitten ei sokea alkuunkaan. Huijari ehkä?
Tiskille päästyään tuo kaivoi rahakukkaronsa esille, mikä kiinnitti lähistöllä notkuvan tuopintyhjentelijän kiinnostuksen. Sokealta rosvoaminen oli varmasti kohtalaisen helppoa. 'Sokea' asetti pari pronssirahaa tiskille niitä suuremmin tutkiskelematta, ja jätti kätensä niiden päälle, odotellessaan kunnes isäntä ilmestyisi paikalle. Eikä tällä siihen kauaa mennytkään. Hieman epäilevän oloisena tuo katseli tiskin takaa silmät sidottuna kulkevaa miestä, "Mitäs teille?". "Minä haluan kupillisen teetä.", jätti tuo tilauksensa ja kolikkonsa tiskille nostettuaan kätensä niiden päältä. Nuorukainen kääntyi tiskiltä, ja lähti suunnistamaan samaa reittiä takaisin pöytään, josta oli tiskille tullutkin saaden osakseen hienoisesti juopuneen katseen tiskin ääressä tuoppiaan tyhjentäneeltä mieheltä.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 15, 2007 19:21:10 GMT 3
Toinen nuori nainen tutkaili katseellaan samaan pöytään istunutta, tuskin edes kiinnittäen huomiota äsken jotain lausuneen miehen poistumiseen. ”Sinä taidatkin olla paikallinen?” Yritti tuo yhä varsin kipakan oloinen neitokainen hymyillä. ”Kuinka pitkä matka tästä on itse liinaan ja onko tällä seudulla tapana sataa pitkään?” Hän kohotti hiukan toista kulmaansa ja nojautui kohti äsken istuutunutta, sen kummemmin välittämättä faktasta, ettei ollut eläissään nähnyt tätä toista. Toki Daliah osasi olla kohtelias ja vieraskorea, mutta nyt hän oli niin turhautunut, ettei viitsinyt ikä- ja säätytoverin edessä alkaa nöyristelemään. Lopulta samassa veneessähän he olivat tavalla tai toisella.
|
|
|
Post by Millie on Jan 16, 2007 21:31:08 GMT 3
Glory istui hämmentyneenä alas miehen lähtiessä varman oloisesti liikkeelle. Ensin tytön mieleen tuli valkoinen liina silmien päällä ja hän oli melkein lähdössä auttamaan miestä, mutta tajusi pian hänen pärjäävän. Sitä paitsi pöydässä istuva tyttö kiinnitti hänen huomionsa. Glory painoi kasvonsa käsiinsä, joilla puristi rystyset valkoisena hamettaan. Miksi tyttöä piti ujostuttaa ja nolottaa näin paljon? ”Kyllä olen. Nimeni on Glory. Linnaan ei ole kuin muutaman kilometrin matka, mutta yleensä sateet täällä kestävät jopa muutamia päiviä. Tihkusateen aikana voi päästä takaisin liikkeelle, mutta teitä neuvoisin ottamaan huoneen pariksi yöksi. silloin kun kaikki lähtevät liikkeelle, myös rosvoilla on eniten töitä. Liikenteen rauhoittuessa, myös rosvot rauhoittuvat.” Hän vastasi nopeasti kysymyksiin.
Glory nosti katseensa tyttöä kohti ja huomasi tämän olevan litimärkä. Hän tiesi kohteliaisuussäännöt, sekä oman syyllisyyden tunteensa, jos ei toimisi kuten piti. Glory nousi hitaasti ylös ja riisui matkaviittansa, jonka alta paljastui pitkä ruskea mekko, joka oli aina yhtä käytännöllinen. Hän antoi viitan tytölle vetäen suunsa vilpittömään hymyyn. ”Sinä taidat tarvita tätä enemmän kuin minä. Jos ei muuta niin lämmittele ja kuivaa itsesi siihen.”
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jan 17, 2007 22:28:23 GMT 3
Silmänsä sitonut mies pääsi ennenpikää takaisin saman pöydän ääreen, kuin mistä oli lähtenytkin. Pienen hetken tuo sai etsiä kädellään istuintaan, ennen kuin löysi sen selkänojan ja sai asetettua tuolin allensa. Hieman sen jälkeen kun tuo oli istunut alas, ilmaantui isäntä tiskinsä takaa paikalle, ja asetti höyryävän teekupilllisen tuon eteen lausumatta sanaakaan. Hieman kummeksuen tuo silti katseli sokean kasvovaatetusta, ennen kuin kääntyi ja lampsi tiehensä.
Kädet kurottivat hitaasti peltisen teemukin suuntaan, osittain lämmön perusteella. Sormenpäät löysivät kuuman peltimukin reunuksen, ja kädet kiedottiin sen ympärille. "Ette te sattuisi tietämään paikallisia velhoja, jotka ottavat mahdollisesti väkeä oppiinsa?", kysyi tuo hetken epäröityään kaksikon lyhyen keskustelun tauottua.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 18, 2007 11:55:56 GMT 3
Ulkopaikkakuntalainen, ensin säpsähti ja sitten täysin hämmentyi vieraan toverillisesta eleestä. Häntä oli varoitettu, että oman kotikylän ulkopuolella hän tulisi törmäämään moniin kulttuurisiin eroihin, mutta näin selkeitä, muihin kuin puhetyylisiä, kummastuksia ei hän vielä ollut kohdannut. Daliah yritti hymyillä kiitokseksi toisen paksusta viitasta. Se todella tuntui suloiselta, kuin kilveltä kaikkea ärsyttävää ja ilkeää vastaan ja tuoksuikin jotenkin turvalliselta, maalta ja ruoholta ja joltain makealta, mutta silti hänestä tuntui, että hänen henkilökohtaista tilaansa oli loukattu. ”Vai kestää täällä sateet niinkin pitkään?” Nuori nainen yritti karistaa kumman tunteen päältään painamasta avaamalla suunsa ja se tuntuikin tepsivän. Pahin kiukutuksen aalto oli selvästi laantumassa ja vihreissä silmissä pääsi nyt tuikahtamaan uteliaisuus, mutta perään pieni harmistus. Miten saattoi yksi vesi sade kestää niin pitkään? Eivätkö joet tulvineet ja pellot hukkuneet mokomalla säällä? Yhtä kaikki olisi hänen päästävä linnaan, sieltä hän mitä luultavimmin saisi töitä, tuskin tästä pienestä kylästä. Pohtimisen keskeytti tuo hiukan erikoisen oloinen herra, nuori mies kai hänkin oli, mutta sitä oli oikeastaan kummastuttavan vaikeaa sanoa, joka saapui takaisin äskeiselle sijalleen. Daliah ei oikeastaan ollut varma pitiköhän tästä silmänsä sitoneesta henkilöstä, jokin miehessä sai pienen, heläjävän kellon tyttösen päässä kumahtelevaan varoittavasti. Yhtäkaikki joutui hän virnistämään lausutuille sanoille. ”En minä.” Eihän tuo vieraassa viitassaan piilotteleva voinut tietää paikkakunnalta yhtään mitään, mutta suurella mielenkiinnolla kyllä kuulisi uudesta asuinsijastaan.
|
|
|
Post by Millie on Jan 19, 2007 18:24:19 GMT 3
Glory istui takaisin tuolille ja risti kätensä rauhallisesti syliinsä. Vastaus naisen esittämään kysymykseen tuli rauhallisesti ja varmasti. ”Teillä kävi huono onni neiti. Sateita täällä on yllättävän vähän ja silloin kun sataa, sataa kunnolla.” Kuitenkin miehen kysymys yllätti Gloryn vielä enemmän eikä hän alkanut selittämään tämän onnettoman kylän outoa ilmastoa. Velhot ja normaalit ihmiset eivät mieluusti olleet missään yhteyksissä toisiinsa, mutta juorut, joita ei saisi kuunnella, kiersivät rivakkaa vauhtia. Yhden näistä juoruista Glory oli todistanut oikeaksi ja aikoi sitä tietoa myös hyödyntää. Ääneen hän sanoi vain sen minkä piti, mutta lapulle hän kirjoitti sievällä käsialalla velhojen syrjäisen piilopaikan nimen, sekä kulkuohjeet piilopaikkaan, jonka tyrkkäsi toisen naisen käteen kenenkään huomaamatta. Eihän mies pystynyt sokeana lappusta lukemaan. ”Velhot ja heidän salaisuutensa eivät kiinnosta kyläläisiä. Tuskinpa heitä täältä edes löytyy. Jos oppipojaksi kaipaat, niin etsi jokin toinen ammatti. Velhoista syntyy vain ongelmia." Tämä oli luultavasti rohkein puhe minkä Glory ikinä uskalsi pitää, mutta velhoista kuului puhua halveksuen ja piittaamattomasti. Useimmat kyläläiset halusivat heistä eroon mahdollisimman nopeasti. Kuitenkin Glory jatkoi pian rauhallisesti hymyillen, kuin edellistä tomitsevaa puhetta ei olisikaan olllut. "Tehän kummatkin jäätte tänne yöksi?”
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Jan 21, 2007 2:15:57 GMT 3
Sokea kuunteli rauhallisena sen, mitä nuorella naisella oli sanottavanaan. Hän taisi tehdä nyt virheen kysyessään velhoista keneltätahansa kyläläiseltä. Näitä tällaisia ei olisi kovin varaa toistella. Silti tuo kuuli aivan hyvin äänet, jotka lähtivät kynän kirjoittaessa tekstiä paperiin, ja sitten kohinaa kun paperi tungettiin toisen paikallaolijan käteen. Tuo ei vastannut mitenkään moitteisiin, nyökkäsi vain pienesti äänen suuntaan, ja päätti antaa asian olla.
"Olosuhteet taitavat pakottaa minut yöpymään täällä.", vastattiin toisen kysymykseen yöpaikasta. Sitähän täältä oltiin tultu oikeastaan hakemaan. Teemukia kohotettiin huulille ja nuorukainen maisteli kuumaa juomaa.
|
|