|
Post by merril on Sept 20, 2006 14:40:37 GMT 3
Tilanne rupesi äitymään ikäväksi, eli toisin sanoen, Taibosun kaltaisille suurisieluisille opportunisti-sankarille otolliseksi. Ehkäpä tuosta seuraisi hieman verenvuodatusta- nyrkkitappelua miekkonen ainakin odotteli, joskaan tämä ei voisi yhtään tuota öykkäriä naikkosen seurassa syyttää siitä, jos tämä päättäisi ottaa jalat allensa liki kolmemetrisen koiran ja ihmisen risteytyksen edessä. Pimeässä käytävänpätkässään tuo siis puuhaili oman etunsa ajamisekseen tällä hetkellä näennäistä puolueettomuutta, eli toisin sanoen, itämainen velikulta odotti innolla mekkalan ja kirkaisujen laantumista, jotta tämä voisi itse tulla paikan päälle ja ottaa haltuunsa tuon avaimen, josta oli kovasti puhetta. Jos se todella avaisi tuon oven, se säästäisi varkaan elkein liikkuvaa seikkailijaa luultavasti paljolta vaivalta.
Synkässä käytävässä tuo hapuili sormillaan jousensa jänteen, ja toisella kädellään tämä etsi selkänsä puolelta nuolta. (Kyseisen nuolen olinpaikka oli tosin miekkosen nuoliviini, eikä niinkään tuon selkä, näin selvennyksen tähden)
Hiljaa itsekseen myhäillen miekkonen pujotti nuolen huolellisesti jousen jänteelle, jonka tämä antoi rentona yhä olla, päättäen lyhytjousensa käytön olevan tässä vaiheessa vielä hätiköityä. Tämä pelaisi odotuspeliä, ja katsoisi, kuinka asiat rullaisivat hiljaa itsekseen eteenpäin. Viisaat esi-isäthän olivat sanoneet, että vain hölmö rehkii enemmän kuin on tarpeen...tai näin ainakin miekkosen muisti tälle vakuutteli.
|
|
|
Post by laiskaIiris on Sept 20, 2006 17:13:51 GMT 3
"Mitä, enkö minä olekaan naisia puoleensa vetävä?" *Chor sanoi itse ironisesti.* "Entä sitten jos kiristinkin? Hänellä oli mitä minä halusin, ja minä tiedän erään asian joita hän ei halua tiettyjen ihmisten korviin.." *Mies vastasi purppurapään kysymykseen.* "Jos nyt sallitte, aukaisen tämän portin" *Chor sanoi ja kiersi koiraolennon. Hän ei uskaltanut tyrkätä olentoa sivummalle, koska epäili saavansa sen hampaat lihaansa jos sen tekisi.*
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 21, 2006 22:20:51 GMT 3
*Nori seurasi katseellaan rasvatukkaa muristen yhä hampaat esillä.* "Minua et ainakaan helposti puoleesi vedä. Ainoa asia, miksi tulen luoksesi, on rasvaisten hiustesi haju. Kuka tahansa wolperting ja eliö, jolla on nenä päässään tulisi katsomaan, mikä haisee noin tunkkaiselta." *Nori sanoi yhä muristen. Tuossa miehessä oli jotain todella hämärää. Jokin tuossa rasvatukkaisessa sai Norin mustan ja lyhyen turkin pörhistymään. Miekan hän veti tupesta varmuuden vuoksi. Merirosvomiekka välkähti soihtujen valossa.*
"Kuules, sinä halpamainen kiristäjä. Mihin aiot avaimen laittaa? Löydätkö jostakin kenties avaimenreiän? Vai aiotko kenties kiristää ovea jollakin tiedolla ja pakottaa sitä antamaan paikka, johon avain laittaa?" *Wolperting sanoi pilkallisesti lopettaen murinansa.*
|
|
|
Post by spyrre on Sept 22, 2006 16:46:27 GMT 3
*Spyrokin murahti hiukan tuolle epämiellyttävälle miehenkuvatukselle pitämättä tuon puheista paljoakaan, mutta vilkaisi sitten epäilevästi avainta sekä riimuin kirjailtua ovea joka ilmeisesti oltiin pian aikeissa avata (siis mikäli avain, joka kiristäjämiekkosella oli hallussaan oli kuin olikin oikea, oveen sopiva). Hän ei pitänyt noista epäilyttävistä riipustuksista, jotka saivat pojan mielikuvituksen laukkaamaan sen suhteen, mitä häijyä tuon muinaisen, lukitun portin taakse saattoikaan kätkeytyä. Ehkä se ei ollutkaan aarre, vaan jotakin kauheaa, mikä oli haluttu sulkea pois silmistä. Ehkä velhojen loitsima portti tekisi jotakin ikävää sille, joka sen yrittäisi avata. Purppurapää hieraisi levottomana käsiään ja hivuttautui vähin äänin hiukan kauemmas portista ja lähemmäs Lydiaa, lähtemättä kuitenkaan karkuun aavistuksistaan huolimatta... tiedä häntä oliko se vain pahuksen utelias, vai epäilikö se niin vahvasti omia aavistuksiaan. Kaikki halusivat portin auki, eikö siellä sitten kaiken järjen mukaan olisi se aarre, kun niin monet sitä mieltä olivat? Hmm. No, aivan vieressä hän ei kuitenkaan haluaisi olla, kun kapine avattaisiin.*
"Ääliö mikä ääliö. Avatkoon, jos siltä tuntuu, vaikka en tiedä onko se hyvä idea. Jos siellä on aarre, ei se kuitenkaan kaikkea voi itse ottaa... tai jos siellä on hirviö, se syödään ensimmäisenä." *Nuorukainen mutisi puoliääneen Lydialle ja Norillekin jos koira oli tarpeeksi lähellä kuulemaan, Chorin hän kuitenkin pyrki pitämään kuuloetäisyyden ulkopuolella vaikka tuskin oikeastaan sen kummemmin piittaisikaan vaikka tuo kuulisi. Sittenpähän miekkonen voisi ainakin pitää itseään varoitettuna, kun joku iso ja karvainen (siis joku muu kuin Nori) hyökkäisi portinraosta ja pistelisi mokoman poskeensa.... tai ehkä se vain kärventyisi tuhkaksi koskettaessaan porttia? Eihän noista velhoilu-jutuista koskaan tiennyt mitä voisi tapahtua. Purppurapää siirtyi vielä hiukan kauemmas, jääden sitten uteliaana odottelemaan toteutuisiko jompi kumpi hänen hypoteeseistaan, vaiko jotakin vieläkin mielikuvituksellisempaa, viitsimättä alkaa sanasotaan tuon roistonnäköisen tapauksen kanssa. Asiahan olisi varsin mainio kiristettävän Lydian kannalta jos ukko kärvähtäisi, eikö?
Spyro rypisti kuitenkin hiukan kulmiaan sen kummallisen kukkaistuoksun kantautuessa uudemman kerran herkkään nenään. Mikähän juttu tämä nyt oli olevinaan, kellarissa ei varmasti kasvaisi mitään sienikasvustoa kummempaa, eikä kukaan näistä kolmesta läsnäolijasta ollut hajun lähde. Varsin kummallista. Poika harhautui hetkellisesti nuuhkimaan ilmaa ja haravoimaan sitten rojulla sun muulla täytettyä ympäristöään kiiluvalla katseellaan hajun aiheuttajaa etsien, kun portillakaan ei tällä hetkellä mitään kovin hurjaa tainnut tapahtua.*
|
|
|
Post by iiris on Sept 23, 2006 1:18:47 GMT 3
*Chor hymähti ja mutisi jotain itsekseen Wolbertinggin sanojen jälkeen.* "Totta" *Lydia sanoi myöskin hiljaisella äänellä purppurapäälle ja hymyili. Hän ei tiennyt kumpaa toivoisi portin takaa ilmestyvän, aarteen vai hirviön. Jos siellä olisi aarre, sillä voisi hankkia ruokaa ja ensiapu tarvikkeita vaikka sodassa oleville. Mutta suuremmalla todennäiköisyyllä Chor aikoi kahmia koko aarteen, ja se mihinkä mies sen käyttäisi, ei luultavasti olisi kovin hyvää. Mutta jos portin takana onkin hirviö, myöskin suurella todennäköisyydellä Chor syötäisiin ensin. Mutta mahdollista on myöskin se että hirviö söisi lopulta muutkin. Mutkikasta.
Sillä välin kun Lydia oli miettimässä, Chor etsi kohtaa josta portin voi avata avaimella. Mies katsoi tarkemmin portin keskikohtaa, jossa oli kohouma. Hän koputti hiukan kohoumaa, joka sitten mureni ja putosi maahan. Chor polvistui katsomaan ainetta, ja totesi sen lopulta ääneen saveksi. Todennäköisesti vanhaakin sellaista. Chor nousi ylös ja näki saman minkä Lydiakin sen jälkeen kun mies oli polvistunut, nimittäin reiän. Juuri sen oloisen reiän mihin avain voisi mahtua. Mies naurahti voitonriemuisesti.* "Hah, löytyihän se ilman kiristystä!" *hän sanoi enimmäkseen Norille vitsailleekseen. Koko ajan Chorin kädessä ollut avain nostettiin taas miehen näkyville. Mies laittoi avaimen portissa olevaan reikään, johon se tuntui sopivan vielä tähän mennessä. Lopulta Chor käänsi avainta, ja puoli kierrosta käännettyään oven takaa kuului kummaa kuminaa, jonka jälkeen ovi aukesi.*
((ennen kuin jatkan odotan että R.C. tiedottaa että portti on aukaistu))
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 23, 2006 18:45:51 GMT 3
*Nori irvisti kamalalle mädäntyneen hajulle, joka tuli kammiosta. Hän ei liikahtanutkaan paikoiltaan, vaan katsoi pimeään kammioon, ja näki siellä suuren aukon, jonka pystyi hyvin kiertämään. Kun silmät tottuivat hyvin pimeään, saattoi huomata kolme käytävää, joista jokainen johti luultavasti eri paikkoihin. Wolperting katseli sitä hämmästyneenä.
Sillä välin kaikkea katseli muuan hahmo, jota ei hämärässä nähnyt oikein hyvin. Hahmo rohkaisi lopulta mielensä ja astui esiin. Hahmo oli lihaksikas siniharmaa koiraihminen, jolla oli selässä tummansinisiä poikkiraitoja päälaelta hännänpäähän. Hahmo oli siis Andromeda, entinen rosvopäällikkö, yhä yhtä julma ja kavala rosvo, päällään vaaleansininen hihaton toppi ja hiekanväriset housut. Vyöllään tämä kantoi nuijaa, joka oli siis paksun varren päässä oleva pallo, erittäin tehokas ase, siis. Oli tuolla vyöllään myös jonkinlainen heittoase; Aivan kuin pieni hevosreki, jossa istui joku, mutta se oli metallia ja kivulias, jos osui esimerkiksi päähän. Mukana oli myös vaihdettava hevosen pää, joka oli kuin yksisarvisen pää. Siinä oli piikki jonka sai haluttaessa myrkytettyä. Melko aseistettu tuo Andromeda oli.* "Täältäkö se ryminä kuului? Luulin jo, että ulkopuoliset tuhoavat linnaa. Kas, täällähän on vanhoja tuttuja!" *Koiraihminen sanoi tarkoittaen viimeisen lauseen Norille ja Lydialle.*
((Toivottavasti ei haittaa, että toin toisen hahmonikin mukaan tänne?))
|
|
|
Post by merril on Sept 23, 2006 19:43:00 GMT 3
(( Vuoroa pistän huomenissa...tänään ei oikein luonnistu kirjoittaminen sitten yhtään. *huoh* ))
|
|
|
Post by CutKiire on Sept 24, 2006 11:19:55 GMT 3
"Aah, helvetti", kalpea nainen joka oli saapunut porttikammioon muutaman alaisensa kanssa totesi. Tästä pitäisi ilmoittaa mahdollisimman nopeasti Zethille ja Marcukselle, asia mikä onnistuisi helposti Zethin tapauksessa, muttei niin nopeasti Marcuksen tapauksessa. Sille pitäisi pistää joku noista alaisista viemään tiedon (minkä tuo käskikin kahden tehdä).
Pikainen vilkaisu noiden kuuden jäljellejääneen ulkonäköön paljasti arviolta kahdessa sekunnissa keitä nuo olivat. Kalpea-ihoista naista lukuunottamatta jokaisella oli punamusta univormu, joka aika hyvin kertoi noiden olevan viime aikoina linnaan saapuneita demoninmetsästäjiä, eli vaarallista porukkaa, mikäli noita liikaa ärsyttäisi. Puhumattakaan siitä että olivat ottaneet varkaiden killan hallintaansa, ja käyttivät sitä sangen hyvin hyödykseen.
"Ketäs saa kiittää siitä että tämä kyseinen portti on auki?", joukkoa johtava nainen kysyi, katsoen kaikkia paikalla olevia vuorotellen.
|
|
|
Post by iiris on Sept 24, 2006 13:07:53 GMT 3
*Lydia virnisti kun Andromeda tuli paikalle,* "Niinpä on" *hän sanoi.* "Minua, hyvä neiti" *Chor hymyili niin että kaikki keltaiset hampaat näkyivät, ja kumarsi liioitellun syvään, että rasvaiset hiukset valahtivat olkapäiltä alas.* "Saankos minä sitten neidiltä jonkun palkkion? Pieni pusu ei olisi pahitteeksi" *Chor sanoi ja hörähti lopussa. Lydia kauhistui. Hänen mielestään mies oli jo mennyt liian pitkälle.*
|
|
|
Post by spyrre on Sept 24, 2006 15:18:00 GMT 3
*Spyro hätkähti äänekästä, kammiota ravistelevaa jyrinää joka syntyi Chorin avatessa oven ja kääntyi epäluuloisena katsomaan mitä tapahtui äskeisen kukkien haistelunsa unohtaen. Avain näköjään oli kuin olikin ollut oikea... mutta Chor ei ollut kärvähtänyt ovea avatessaan eikä portin takaa ilmestynyt sen kummemmin hirviötä kuin aarrettakaan. Poika oli melkein olettanut jotakin ikävää tapahtuvan tuon ummehtuneen, vanhan hajun levitessä inhottavasti hänen nenäänsä, mutta kurkisteltuaan turvallisen välimatkan päästä sisälle, se saikin silmiinsä ensin tuon kuilun avautuneen hallin keskeltä, jonka takana erottui rivi tummia aukkoja... lisää käytäviä?*
"Oho" *se sanoi, ottaen uteliaana muutaman askelen eteenpäin nähdäkseen paremmin.* "Siellä on käytäviä. Vieköhän joku niistä sen aarteen luokse?" *Tai sen hirviön, mistä sitä tiesi. Purppurapää pähkäili asioita puoliääneen, mutta pian joutui kääntämään huomionsa muualle portin sisällään pitämän kammion käydessä entistä kansoittuneemmaksi useiden uusien tuttavuuksien lampsiessa paikalle lyhyen ajan sisällä, ilmeisesti portin avauksesta johtuvan jyrinän houkuttelemina. Poika katsahti ihmetellen vierasta sinistä koira-ihmistä joka toi hänelle hiukan mieleen Norin ulkonäöltään, vaikka asia todennäköisesti johtui lähinnä siitä että molemmat muistuttivat kahdella jalalla kulkevia koiria. Itseasiassa Nori tuntuikin tuntevan tämän hiipparin.
Pian koiraihmisen perässä saapui vielä pieni joukkio ihmisiä, epäilyttävän kalpeaihoisen naisen johtamana. Noiden saapuessa Spyro jätti jo tarkastelemansa olennon rauhaan ja kääntyi silmäilemään juuri saapuneita hiukan varuillaan. Nepä tulivatkin porukalla... ja tarkemmin katsottuna ne olivat pukeutuneet asuun, jonka kaltaisen purppurapää muisti nähneensä jokin aika sitten. Ruskeat silmät kapenivat hiukan pojan perääntyessä askelen mutta pysähtyessä kuitenkin paikoilleen noita silmäillen, vilkaistuaan ensin avautuneeseen porttiin kuin varmistaakseen ettei mikään yrittänyt hiipiä kimppuun sieltäkään suunnasta. Demoninmetsästäjiä täälläkin? Miten niitä pirulaisia tuntui näkyvän koko ajan joka paikassa meni minne hyvänsä? Mutta onneksi ne tuntuivat, ihan järkevästikin ajatellen olevansa tällä hetkellä kiinnostuneempia portista ja asioista sen takana kuin ohikulkijoiden hätyyttämisestä.
Spyro nyökäytti hiukan päätään Chorin ja Lydian suuntaan naisen kysellessä portin avaajia, mutta kohotti kulmakarvojaan kuullessaan miehen leveilevän vastauksen kysymykseen. Ajai, tuo nyt ei välttämättä ollut se kaikkein älykkäin asia sanoa... varsinkin jollekulle ilmeisesti johtoasemassa olevalle. Purppurapää jäi mielenkiinnolla odottamaan menisikö mies menettämään muutenkin ruman pääkoppansa tuosta hyvästä. Lisäksi, kun joku pikkuseikka naisen olemuksessa ja varsin erikoisesta hajusta sai aavistelemaan että tuo todennäköisesti oli hiukan enemmänkin kuin mitä näytti... Spyro ei vain tarkalleen osannut sanoa mikä tai mitä. Mutta ihminen tuo ei kuitenkaan selvästi ollut. Havainto sai purppurapään mutristamaan suutaan hiukan ihmettelevästi tuon yrittäessä setviä vaivihkaa jotakin tunnistettavaa olennon piirteistä sekä erikoisesta hajusta.*
|
|
|
Post by merril on Sept 24, 2006 20:43:01 GMT 3
Tuo hivuttautui jälleen vilkaisemaan käytävän tarjoamasta pimeydestä tuohon ykstoikkoisesti sisustettuun kammioon, jonka toisessa päässä sijaitsevat jykevät riimuovet seisoivat nyt sepposen selällään, lähettäen omaa seireenikutsuaan Taibosun herkille silmille sekä sielulle, leikitellen seikkailijamielellä, arvuutellen mitä kaikkea oven takana aukeavasta luolastosta löytyisikään. Tuo hädintuskin kykeni hillitsemään esiin astumistaan ja jousen kohottamista wolperting-olentoa kohden, kun läheisestä portaikosta ilmestyi pienikokoinen joukkio jonkinsortin sotureita. Sattuma sekä onni olivat miehellä myötä, sillä tuo selvästi pahaa-enteilevä poppoo oli kiinnostunut portista suuremmissa määrin kuin varjoissa vilahtaneesta ihmismuodosta. Nopea laskutoimitus sai miekkosen muuttamaan mieltänsä esiin tulemisen suhteen- lyhytjousella sekä miekalla varustettu seikkailija tuskin saisi pidettyä noin kymmenpäistä joukkiota pelon vallassa tarpeeksi pitkään päästäkseen tarunomaisen aarteen kimppuun ja linnasta ulos, ilman epäsoveliasta kuolleeksi heittäytymistä jossakin siinä touhottaessaan.
Piilopaikastansa tämä ei nähnyt juurikaan pimeyteen, joka avautui ovien sulkemassa maailmassa, mutta tämä seurasi suurella mielenkiinnolla keskustelua, jota joukkio portin edessä kävi. Useita käytäviä siellä tuntui olevan- ehkäpä yksi niistä tosiaankin kätkisi tarunomaisen aarteen uumeniinsa? Idän nopein palturinpuhuja siirsi huomionsa takaisin meneillään olevaan keskusteluun, huomioiden naishenkilön seurassa kulkevan pikkukonnan astelevan vaaralliselle maastolle. Hyvä niin, Taibosu tuumaili hiljaa itsekseen: säästyypähän ainakin miekkosen kohtaaminen taistelussa, jos asiat niikseen tulisivat. Tuolla käyttäytymisellä oli puhdas epätodennäköisyyksien summa, että mies oli yhä elossa. Tosin, tarkemmin ajatellen, olipahan tuo epäilyttävästi löyhkäävä varkaanketale, johon miekkonen oli Wa'ssa törmännyt, tällaisten epätodennäköisyyksien jatkuvasta uhasta selviytynyt. Jumalten sekä esi-isien tiet olivat tavallisten kuolevaisten ymmärryksen tavoittamattomissa.
|
|
nova
Member
Puhu harpyijoille totta.
Posts: 167
|
Post by nova on Sept 24, 2006 22:15:05 GMT 3
*Nori tuijotti suu ammollaan Andromedaa.* "A-a... Andromeda?" *Hän änkytti. Tokihan wolperting tunsi tuon sinisen koiraihmisen. Kerran vaellellessaan jossakin päin maailmaa, hän oli tavannut yksin kulkevan suuren, sinisen koiraihmisen. Se retale oli yrittänyt ryöstää Norin kaiken omaisuuden, eli merirosvomiekan, pienen pussillisen kolikoita ja kaulanauhan. Eihän siinä ollut paljon omaisuutta, mutta rosvolle se kelpasi. Nori pisti hanakasti hanttiin ja taistelun päätyttyä Nori oli paennut ja jättänyt Andromedan pökertyneenä tien viereen. Wolpertingin aiheuttaman haavan arpi näkyi nyt koiraihmisen kädessä.
Samassa kellariin alkoi valua porukkaa, demoninmetsästäjiä luultavasti. Rasvatukan hörähdys havahdutti Norin.* 'Paha juttu, saatamme nähdä pian mukavan pikku verilöylyn.' *Hän ajatteli. Samassa wolperting haistoi jotakin. Nori sulki silmänsä ja näki hajurihman kulkevan jonnekkin toisen käytävän varjoihin. Siellä oli joku, sillä hän haistoi sykkivän sydämmen ja ihmisen hajun. Joku, joka saattoi tarkkaila heitä parhaillaan...
Andromeda tuhahti Chorille.* "Jotenkin minusta tuntui, että et ole aivan täysjärkinen. Nyt se tuli todistettua." *Köriläs naurahti ja käveli porttia kohti. Hän saattaisi nyt rynnätä käytäviin ja eksyttää mahdolliset takaa-ajajat käytäviin. Ehkä ei kannattaisi kuitenkaan. Juostessa hän ei välttämättä ehtisi kääntyä ajoissa ja tippuisi kuiluun. Pitäisi luultavasti ensin odottaa, että tuo rasvatukka astuisi portin toiselle puolelle. Silloin tuon voisi tyrkätä kuiluun, ja miksei muitakin, niin Andromeda saisi koko aarteen haltuunsa...*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Sept 25, 2006 18:01:01 GMT 3
"Hmph", nainen tuhahti hymyillen, hieman epäillen tuon väitettä. Kuitenkaan tuo ei jaksanut kiistellä, vaan kaivoi taskustaan pienen pussukan, ja nakkasi tuon pikkurosvolle ja tytölle, ehkäpä enemmän tähdäten tahallaan niin että se osuisi lähemmäs tyttöä. Ei pussissa ollut kuin muutama kolikko, ja se olikin ainoa syy minkä takia tuo sitä edes heitti. Muutama kolikko oli tuolle aika pieni asia, varsinkin kun tuolle raha oli yhdentekevää. Ainoa asia joka tuota enemmän kiinnosti oli Zethin huomio.
Tuon pikaisen teon jälkeen tuo joukkonsa kanssa, joka koostui yhtä poikkeusta lukuunottamatta ihmisistä (poikkeus oli ihonväriltään musta, ja rodultaan haltia). Joukon muut jäsenet lähinnä jättivät muut huoneessa olijat huomioimatta, mutta nainen joka johti joukkoa, katsoi vuorollaan jokaista huoneessa olijaa, aina ohittaessaan nuo. Hetken tuo katsoi omituisesti purppurapäistä poikaa, mutta sitten naurahti, ja ohitti tuon sen kummempia välittämättä. Hetken tuo nainen itse asiassa katsoi myös piilossa olevaa henkilöä, hieman huvittuneena, mutta sen kummemmin välittämättä, tosin suurimmalle osalle se näytti vain vilkaisulta varjoihin. Tuo näki aivan hyvin pimeässä, ja yliluonnolliset aistit muutenkin olivat kertoneet aika hyvin huoneessa olevan yksi henkilö vielä varjoissa.
Sen kummempia enään tuolla viivytellen nuo katosivat tuonne portin toiselle puolelle.
((Demoninmetsästäjät menevät kiusaamaan RC:n joukkoja))
|
|
|
Post by spyrre on Sept 25, 2006 21:06:17 GMT 3
*Spyro tunsi olonsa tällä hetkellä melkoisen epämukavaksi, eikä vähiten tuon kummalliselta naiselta saamansa epämääräisen katseen takia tuon kulkiessa ohitse. Mutta juuri nyt nainen oli melkeinpä vasta toisella sijalla erääseen muuhun ohitse maleksivaan olentoon verrattuna, jonka olemassaolon purppurapää oli hetki sitten havainnut. Ruskeat silmät laajenivat hiusten alla aavistuksen niiden katseen löytäessä tuon tummaihoisen suippokorvaisen olennon demoninmetsästäjien joukosta pojan ottaessa hetkellisesti jopa aidosti pelästyneenä askelen taaksepäin kuin olisi suunnitellut lähtevänsä karkuun siltä seisomalta. Onneksi se pieni järkevä osa pörröisessä pääkopassa sai napattua niskalenkin tuosta yllättyneestä ensireaktiosta, huomauttaen napakasti ettei kukaan todennäköisesti kiinnittäisi häneen huomiota ellei hän itse sellaista kerännyt. Näin ollen Spyro pysyi paikoillaan pitäen vain epäluuloisesti pientä välimatkaa ja demoninmetsästäjien ohikulkua katseellaan seuraten, pistäen ohimennen merkille kalpean naisen kummallisen ilmeenkin. Hmm? Mitähän tuokin nyt oli olevinaan... ja mitä se tuonne varjoihinkin oikein tuijotteli?
Metsästäjien mentyä ohitse poika rentoutui jonkin verran ja huokaisi kuitenkin vielä jonkin verran levoton katse silmissään noiden perään vilkuillen. Tietenkään jokainen vastaantuleva musta suippokorva ei ollut välittömästi hänen kimpussaan, varsinkin jos oli selvästi jonkun muun kuin erään varsin ikävän tuttavuuden leivissä (ei sillä että hän olisi demoninmetsästäjiäkään niin mukavina pitänyt), se muistutti itseään, kääntäen sitten väkipakolla huomionsa muualle vilkaisten ympärilleen paikalle jääneitä olentoja.
Mitähän ne nyt aikoivat? Näin äkkiseltään Spyro ei ollutkaan aivan varma mitä olisi tehnyt seuraavaksi. Hän ei tiennyt halusiko hän sittenkään rynnätä itsekseen harhailemaan noihin paha-enteisiin käytäviin demoninmetsästäjien ja drowien sekaan... eikä hänen periaatteessa ollut alunperin tarkoitus niin tehdäkään. Katse vilkaisi epävarmana muita paikallaolijoita pojan näpertäessä huomaamattaan sormissaan pitkää, purppuraista hiussuortuvaansa, silmien vaellellessa hiljakseen suuntaan, jonne valkoihoinen demoninmetsästäjä oli tuijotellut varjoihin, nenän alkaessa hiljakseen tavoittaa jälleen tuota kummallista kukkaistuoksua pahimman hälinän mentyä.*
|
|
|
Post by iiris on Sept 26, 2006 1:00:04 GMT 3
((Ihan alussa Chor joi melko reilusti, ja on nyt jonkinmoisessa humalassa. tosin luulen että hän on selvinpäinkin samanlainen...))
*Kalpean naisen heitettyä kolikkopussin, Lydia ja Chor ojensivat kummatkin kätensä lentävää pussia kohti. Chor kuitenkin innokkaammin nappasi pussin ensimmäisenä ja tyrkkäsi toisella kädellänsä Lydian sivuun.* "Turhaan yrität. Tulet aina olemaan köyhä.." *Chor sanoi Lydialle, kurkisti mielenkiinnolla pussiin ja tiputti kolikot kädellensä. * "Hmph. Pelkkiä hiluja aarteeseen verrattuna. Pidä ne." *Chor tuhahti, tyrkkäsi kolikot Lydian kouraan ja käveli kohti porttia viskaten samalla pussin maahan. Lydia otti "hilut" mielellään. Pennikin oli jo hänelle aikamoinen saavutus löytää. Hän laittoi kolikot nahkapussukkaansa ja seurasi Choria. Mies katseli käytäviä jotka olivat olleet muinaisen portin takana.* "Mikä käytävä olisi mielestäsi hyvä - tarkoitan siis paras vaihtoehto?" *Chor kysyi Lydialta. Lydia katseli hetken aikaan, ja osoitti lopulta kädellänsä keskintä käytävää.* "Loistavaa. Nyt menet vain hakemaan sitten aarteen.." *Chor sanoi, ja hänen hymynsä levisi hetki hetkeltä.* "En." *Lydia tokaisi ja hymyili. Kun hän siirsi katseensa Choriin, hän oli todella pölmästynyt.* "Hei, kuola valuu" *Lydia vielä jatkoi, kun miehen leuka oli jäänyt alhaalle. Mies laittoi suunsa kiinni, katsoi naista vihaisen ja hölmistyneen sekaisena ilmeellä, jolloin ilme näytti vähintään sekopäiseltä.* "Lydia, jos saanen muistuttaa, että tehtäväsi oli -" "-Löytää sinulle avain" *Lydia keskeytti.* "Etkös sinä niin sanonutkin aikaisemmin?" *Chor murahti koska pikkuhiljaa alkoi tajuamaan mitä nainen ajoi takaa. Yhtäkkiä mies tarttui Lydiaa paidan rinnuksista kiinni ja yritti vetää naista kuiluun. Vahvempana kuitenkin Lydia otti myös miehen rinnuksista kiinni, sai tämän nostettua ilmaan niin että jalat vispasivat tyhjää, ja jopa kannettua kuilun ylle.* "Oli sitten laitimmainen kerta kun yrität jotain tuollaista minulle tai kenelle tahansa!" *Lydia huusi ja ravisteli miestä. Chor yritti henkensä edestä tarttua kiinni naisen käsivarsista, änkyttäen samalla jotain kauhuissaan ja kalpeana. Lydia oletti tuon myöntymiseksi, heilautti miehen pois kuilun yltä ja heitti muiden paikalla olioiden jalkojen juureen. Hiekka pöllähti hieman miehen tömähdettyä maahan. Hiekan laskeuduttua mytyssä oleva mies ynähti ja liikahti hieman, ja lopulta katse nousi katsomaan Lydiaa.* "En salli aarteen joutua tuon kynsiin" *Lydia sanoi lähinnä itsekseen, ja poistui portin toiselle puolelle. Hetken aikaa toivuttuaan, Chor vilkaisi hieman peloissaan muita ja kömpi myöskin portin toiselle puolelle.*
[Poistuivat "Esikammioon ja syvään kuiluun"]
|
|