silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Nov 8, 2008 20:13:32 GMT 3
Silvara istuutui syömään ateriaansa odottaen nuorukaisen vastausta ja sen saatuaan oli yllättynyt tuon monisanaisuudesta. Hän ei ollut lainkaan suutuksissa yrttien poltosta huoneessaan, halusi vain testata nuorukaisen rehellisyyttä. Hän huomasi nuorukaisen vastanneen rehellisemmin kuin oli odottanut. Silvara piti kuitenkin katseensa lautasessaan ja koetti ajatella mitä nuorukaisen päässä liikkui. Hänen pitäisi kertoa nuorukaiselle suoraan ettei hänellä olisi varaa ehkä maksaa niin paljoa kuin mitä oli alun perin luvannut. Nuorukaisen esittämän kysymyksen myötä hän tiesi joutuvansa nyt vastaamaan rehellisesti ja kertomaan nuorukaiselle totuuden. “Joudun odottamaan muutaman päivän ennen seuraavaa tapaamistani sukulaisteni kanssa ja sen aikaa aion oleskella kaupungissa. Sen kummempia suunnitelmia en tässä vaiheessa ole voinut tehdä. Voit itse päättää haluatko olla mukanani nämä muutamat päivät vai lähdetkö etsimään muualta työtä. En pysty takaamaan pystynkö maksamaan jos päätät jäädä seurakseni näiksi muutamaksi päiväksi. Päätös on sinun.” Silvara sanoi toivoen kuitenkin nuorukaista jäämään.
Kaupungissa ei naisen ollut turvallista olla yksin. Hän ei kuitenkaan halunnut pakottaa nuorukaista jäämään. Hänellä ei ollut tarjota varsinaista työtä. Vain seuran pitäminen, jonka sinänsä voisi laskea kaupungissa työksi etenkin kun hän asui laitakaupungin majatalossa. Silvara joi kannusta lämmintä vettä odottaen nuorukaisen päätöstä. Hänen katseensa lipui salin väessä ja hän huomasi salin olevan jotenkin sumun peitossa. Johtuiko sumu hänen väsymyksestään vai jostakin muusta, siihen hän ei osannut vastata.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Nov 18, 2008 0:16:06 GMT 3
Uutiset eivät sinsä olleet yllätys Delvinille. Olihan nainen alunperinkin maininnut ettei tuolla ollut maksaa paljoa, ja vaikuttihan nainen ainakin miehen mielestä vipittömältä tätä kertoessaan. Tuon ensireaktio oli vaitonainen hymähdys.
Mies mietti hetken katseensa pöydän pinnassa pitäen, ennen kuin veti viimein henkeä vastatakseen. "No, sikäli kun minulla ei vielä ole muutakaan tekemistä, voin vallan hyvin pitää sinulle seuraa."
Delvin hieraisi silmiään. Oudon aikaista väsymykselle. Silti silmissä hämärsi jo. Uudemman hieraisun jälkeen tuo vihdoin huomasi, ettei kyse ollutkaan väsymyksestä, tai roskasta silmässä, vaan jonkinlaisesta savusta. Savun tuoksu tuntui hyvin ominaiselta majatalon saliin, joten ilmeisesti kukaan harvoista salissa oleskelijoista ei ollut pistänyt sitä merkille, ei ainakaan ennen asian näkyvää puolta...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Nov 30, 2008 22:10:19 GMT 3
Silvara oli hyvillään, kun nuorukainen kertoi jäävänsä. Hän ei varsinaisesti kammoksunut yksin kaupungissa liikkumista, mutta oli kuitenkin aina ollut varuillaan liikkuessaan yksin, etenkin pimeällä. Vaikka nuorukainen olikin hiljainen, tästä oli kuitenkin seuraa tai ainakin hän sai olla rauhassa muilta miehiltä. Normaalia voimakkaampi savun haju, ajatteli Silvara katsellessaan salissa oleskelivia ihmisiä. Mistä tuo savun haju tuli? Oliko piippu kenties tunkkeutunut vai oliko jossakin tulipalon alku? Silvara katseli takkaa, muttei huomannut siinä mitään erikoista. Muuallakaan salissa ei ainakaan vielä näkynyt tulipalon merkkejä. Ehkä vain kuvittelen, Silvara ajatteli katsahtaessaan nuorukaista. Pian Silvara oli jälleen omissa ajatuksissaan tietämättä ulkomaailmasta.
Liekit nuolivat jo takan vierustalle koottua halkopinoa. Vasta nyt ihmiset alkoivat kiljua tulipalosta. Silvara hätkähti kuullessaan kova äänisen kiljaisun. Useimmat katselivat liekkejä lumoutuneina, mutta osa kaappasi sankkoja takaoven viereiseltä penkiltä ja hävisivät pimeälle pihalle. Parilla sangollisella vettä ja tulipalo saatiin sammumaan. Monet jupisivat jotain huolimattomuudesta kävellessään kohti ovea. Majatalon sali oli täyttynyt savusta. Se kirveli silmiä ja pakotti keuhkoja. Silvara poistui salista nuorukaiseen katsomatta. Päästyään ulos majatalosta Silvara käveleskeli pihalla ja hänen askeleensa johtivat kuin itsestään talliin. Tallin tuoksut nostivat pintaan muistoja. Hänen pitäisi ostaa itselleen hevonen, jos aikoisi jatkaa matkaa äitinsä suvun luokse. Vaikka hän itse jaksaisikin juosta pidempää kuin hevonen, ei kannattanut hukata voimia juoksemiseen. Hevoset toimivat myös eräänlaisina vartijoina, ne puolustivat usein heikompiaan. Silvara käveli komean täplikkään ruunan luokse ja silitti sen turpaa. Hänellä ei ollut mikään kiire mennä takaisin sisään. Täällä oli kotoisempaa kuin sisällä omassa huoneessa.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Feb 22, 2009 20:52:33 GMT 3
Delvin nuuhki edelleen ilmaa varmana siitä että jossain paloi, eikä kulunutkaan kovin pitkää aikaa kun palo oli jo muidenkin paikallaolijoiden huomiossa. Mies tunsi itsensä niin raukeaksi, ettei kuitenkaan viitsinyt itse nousta tehdäkseen asialle mitään, sillä olivathan muut sen verran valppaita ja ilmeisen reippaita tehdäkseen sammutustyön tuon puolesta. Savu ja palaneen käry todellakin hankaloittivat olemista sen verran, että huomattuaan Silvaran poistumisen, nousi myös Delvin pöydästä kiihrehtiäkseen ulos majatalosta yskähdellen.
Ulos päästyään tuon oli seisottava hetki aloillaan pyyhkiäkseen kirveleviä ja valuvia silmiään, ennen kuin saattoi seurata naista talleille, tietämättä tosin miksi niin teki. "Täytynee varmaan odotella tovi, jotta haju hälvenee tuolta..." totesi Delvin saavuttuaan hämärään talliin. Delvinillä oli edelleen hieman vetelähkö olo, ja tuo päättikin hieman rentoutua istahtamalla tallissa lojuvaan suurehkoon heinäkasaan. Se oli pehmeä, ja tuntui muutenkin mukavan oloiselta sijalta. "Ajattelitko piankin lähteä tästä kylästä?", uteli tuo kiinnostuneena siitä, että pääsisi piankin lähtemään jotenkin epämiellyttävästä kylästä. Etenkin kun joku oli tuonut tuon kiinniottamisesta palkkiota lupaavan etsintäkuulutuksen, Delvinillä ei juurikaan kiinnostanut enää jäädä pidemmäksi aikaa aloilleen.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Mar 12, 2009 20:02:12 GMT 3
Ruuna töni Silvaran kättä herkkuja kerjäten. Hän kokeili vyössään roikkuvia yrttipusseja ja löysi sinne unohtuneen jo nahistuneen porkkanan ja tarjosi sitä ruunalle, joka söi porkkanan sen kummemmin miettimättä. Silvara kuuli nuorukaisen tulleen talliin ja istahtaneen heinäkasaan. Tuo kyseli milloin hän aikoisi lähteä kylästä. Sen kun tietäisin, Silvara ajatteli. "Mahdollisimman nopeasti, siis heti kun saa asiani täällä hoidettua. Jos sinulla on kiire jonnekkin, voit minun puolestani lähteä milloin haluat." Silvara vastasi silitellen ruunaa, joka kerjäsi lisää herkkuja. "Ei minulla ole enempää." Silvara mutisi ruunalle, joka alkoi mielenosoituksellisesti mutustaa heinää korvat luimussa. Silvaraa hymyilytti ruunan elekieli. Hän käveli nuorukaisen luo ja istahti samaa heinä kasaan. "Aiotko vielä pitkään jatkaa palveluksessani?" Silvara kysyi heinänkortta näpertäen. Hän ei välttämättä tarvitsisi nuorukaisen apua missään, ennenminkin nuorukainen oli hänelle suoja. Hän saisi olla rauhassa miehiltä, jotka eivät kaihtaisi keinoja saadakseen haluamansa. Silvaraa puistatti pelkkä ajatuskin. Hän ei viihtynyt kylässä, hänen paikkansa oli metsien keskellä, siellä missä saattoi liikkua vapaasti pelkäämättä.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Mar 18, 2009 23:06:56 GMT 3
Delvin vaikeni toviksi mietiskelemään asian laitoja. Pois olisi kyllä mukava päästä. Toisaalta hän voisi kyllä vielä tovin viipyä naisen seurassakin, vaikkei tuolla ollutkaan juuri varaa palkata häntä. "Haluaisin häipyä täältä niin pian kun vain mahdollista.", vastasi tuo Silvaralle heinän keskeltä. "Voin viipyä täällä toki vielä jonkin tovin, mutten mielellään yhtään pidempään kuin on välttämätöntä."
Mies vilkuili laiskasti ympäri hämärää tallia, mietiskellen onnistuisiko viemään jonkun hevosen, jos tilanne kävisikin yhtäkkiä tukalaksi. Kävelemälläkin toki voisi häipyä, mutta jonkin karavaanin mukaan lyöttäytyminen olisi ehkä paras mahdollinen vaihtoehto, mikäli siis sellainen sattuisi kohdalle.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Apr 5, 2009 15:21:09 GMT 3
Silvara näpersi heinänkortta mietiskellen. Huomenna hän olisi paljon viisaampi kuin tänään. Hän tietäisi milloin lähtisi tästä kylästä. Ehkä jo huomenna tai ehkei sittenkään, menisi varmasti useampi päivä ennen kuin hän pääsisi lähtemään. Ulkona hälinä kuulosti jo hiljentyneen ja Silvara nousi heinäkasasta puistellen hameeseensa tarttuineita heinän korsia pois.
"Kauanko tuo tovi mahtaa olla? Kuulostat jotenkin hermostuneelta." Silvara sanoi katsellen tallin ovesta pihalle. Ihmiset olivat palanneet jo majataloon, ehkä heidänkin pitäisi palta sisälle. Väsymys ei ollut vielä tullut, mutta rauhoittuminen olisi parempi aloittaa hyvissä ajoin ja huilun soitto oli paras keino rauhoittua. Silvara kääntyi katsomaan nuorukaiseen odottaen mitä tuo sanoisi.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on Apr 27, 2009 20:11:13 GMT 3
Mies tuumaili hetken katsellen naista arvioiden, kunnes vihdoin kaivoi esille aikaisemmin mukaansa korjaaman paperilappusen. Tämä saattaisi nyt olla suuri virhe, mutta nuorukaisen yhä aika-ajoin tuntema rentouden tunne teki suurehkon riskin ottamisesta helpompaa.
Delvin ojensi etsintäkuulutusilmoitusta Silvaran suutnaan. Siinä kerrottiin suurehkosta palkkiosta Delvin Setyros nimisestä miehestä (elävänä). Paperin mukaan mies olisi syyllistynyt murhaan. "Löysin tämän tänään.", lausahti mies ja lisäsi sitten vielä hetken päästä "Olen tietysti syytön...", niinkuin se olisi jotenkin odotettu uutinen. Etsintäkuulutuksessa mainittiin myös paikka, jonne mies tulisi toimittaa, sekä palkkion lupaaja, joka sattui myös olemaan suvultaan Setyros. "En ole varma teinkö nyt suurimman munaukseni ikinä, mutta tämä on syy." Mies jäi odottamaan naisen reaktioa.
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on May 14, 2009 14:20:04 GMT 3
Silvara otti etsintäkuulustusilmoituksen ja luki sen. Aluksi häntä kauhistutti ajatus, että oli palkannut murhaajan. Toisaalta hän ei olisi millään voinut uskoa nuorukaista murhaajaksi. Silvara käveli tallin ovelle ja sulki sen. Hän ei tyytyisi pelkkään toteamukseen, hän halusi tietää asiasta enemmän. Hän käveli nuorukaisen luo ja istuutui takaisin heinäkasaan. "Haluan kuulla tarkemmin, ennen kuin teen mitään johtopäätöksiä. En haluaisi uskoa sinua murhaajaksi, enkö aio ilmiantaa sinua, jos kerrot minulle kenet murhasit ja miksi. Haluan rehellisen vastauksen. Minusta sinun kuuluu saada mahdollisuus, jos se vain on minusta kiinni." Silvara sanoi katsoen nuorukaisen kasvoja. Hän ymmärsi, miksi nuorukainen haluaisi pois kylästä.
Hän oli kuitenkin nähnyt niin monta ihmiskohtaloa, että uskoi ihmisen voivan muuttua, jos vain saisi tilaisuuden. Jokainen ansaitsi hänen mielestään toisen tilaisuuden, vaikka olisikin murhannut toisen. Hän piti nuorukaisesta liikaa ilmiantaakseen tämän. Silvara istui hiljaa odotellen nuorukaisen kertomusta. Hän tekisi päätösensä vasta kuultuaan nuorukaisen tarinan.
|
|
|
Post by WhiteNoiseMonster on May 17, 2009 17:59:55 GMT 3
// siis aikaisemmassa kommentissa oli hauska typo.. Piti kirjoittaa "syytön", mutta näemmä tulikin "syyllinen" Delvinin sydän oli ponnahtaa kurkkuun Silvaran lähtiessä tallin ovelle päin, näinkö hänen tarinansa nyt oli lopussa? Mutta helpotus oli suuri naisen vain sulkiessa sisäänkäynnin. Kaiketi Delvin oli arvioinut Silvaran oikein, tai sitten tämä oli vain tuuria, että vastaan oli tullut inhimillisempi olento, eikä rahanahne takinkääntäjä. "Kyse on laajahkosta perinnöstä. Se on varmastikin sisar-puoleni joka haluaa minut syntipukiksi. Hän se varmasti veli-puoleni murhan vehkeili, en minä.", lausui Delvin vihdoin viimeaikoina mielessään pyörineen kuvion, joka olisi mitä todennäköisin skenaario. "Todennäköisesti minut on ensin saatava tuomiolle, ennen kuin minkäänlaista varmuutta perintöosuuksista voidaan saada. Ja siksi rakas siskopuoleni haluaa minut elävänä. Perinnön suhteen taidan olla kivi hänen kengässään.", mietti mies raapien hieman päänahkaansa. Tilanne ahdisti. Kyllä hän sen tiesi, että varakkaammissa piireissä juonittelut ja muut salaliitot olivat yleisempiä, mutta ei hän koskaan osannut odottaa sitä omalle kohdalleen. Varsinkaan kun ei ollut perheen aito jäsen, vaan ottolapsi...
|
|
silvara
Member
~Tempus fugit, naturam sanat~
Posts: 49
|
Post by silvara on Aug 23, 2009 15:16:39 GMT 3
(( Eipä tuommoinen inhimillinen kirjoitusvirhe mitään haittaa. Anteeksi vastauksen viipyminen, on ollut kiirettä enkä ole joutanut kirjoittamaan.))
Silvara istui hiljaa sen jälkeen kun nuorukainen oli kertonut tarinansa. Mitä hänen pitäisi tehdä? Hänen päänsä oli pyörällä kaikesta tapahtuneesta. "Mitä olet ajatellut tehdä tuon suhteen?" Silvara kysyi osoittaen etsintäkuulutusta. "Aiotko koko elämäsi vain paeta ja toivoa välttymästä kiinni saaduksi?" Silvara katseli nuorukaista. Hän oli ennenkin tavannut ihmisen, joka pakeni jotakin. Siitä ei seurannut koskaan hyvää. Silvara istui hiljaa ja katseli nuorukaista toivoen tuon sanovan jotakin sellaista mikä tulisi hänelle yllätyksenä. Perintö, etsintäkuulutus murhasta... Kuinka kauan nuorukainen voisi paeta tuollaista menneisyyttä. Jokaisen on joskus kohdattava menneisyytensä, myös niiden jotka pakenevat sitä.
|
|