Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 17:06:22 GMT 3
Haltia käveli kreivin perässä.Oleskeluhuoneessa oli ovi josta nänä kaksi kulkivat.Oven takana oli käytävä.Gardi värisi.Huhuh,olipa täällä kylmä!"Pahoittelen, mutta minun on tuotava huomionne erääseen tiettyyn asiaan" Kreivi sanoi äkkiä,ja haltia katsoi tätä."Suuri osa linnasta on hyvin huonossa kunnossa. Liian vähän palvelijoita, ymmärrättehän. Teidän ei tulisi missään tapauksessa mennä yläkertaan tai kellariin. Tämä kerros on kuitenkin turvallinen. Sopinee muistuttaa eräästä vieraastani, joka ei kuunnellut tätä varoitusta. Hän, vastoin sydämellisimpiä varoituksiani, ehdoin tahdoin tahtoi nähdä kellarini. Heikko tukipylväs. Ruumis murjoutui niin järkyttävästi, että sitä ei voinut enää edes tunnistaa. Yllättävän vähän verta, kuitenkin. Emme toki haluaisi tämän toistuvan." Nainen ei kuullut loppua.Sydän jyskytti tuhatta ja sataa."Ei tulisi missään tapauksessa mennä yläkertaan tai kellariin" Ja"Yllättävän vähän verta"Nuo lauseet kaikuivat Gardin korvissa.Nyt hän oli jo lähes varma päätelmistään.Rotat!Hän oli ne tänne pyytänytkin,jos nille sattuisi jotain,hän ei ikinä antaisi itselleen anteeksi.Haltia keskeytti mietiskelynsä ja astui kreivin perässä kirjastoon.Kirjoista Gardi oli aina pitänyt.Nistä sai paljon tietoa ja ne olivat portti kaukomaille. "Tieto on erinomainen asia, eikö olekin? Kulutan huomattavasti tähän kaikkeen, mutta onhan se sen arvoista. Jotkin näistä ovat olleet täällä sukupolvia. Niitähän voisi sanoa tavallaan kuolemattomiksi, aika ei ole niille mitään."Kreivi sanoi."Aivan,kirjat ovat ajattomia"Haltia sanoi,toivoen ettei toinen aavistaisi hänen olevan peloissaan.Mielessään tämä pohti kuumeisesti,mitä tehdä.Gardi kääntyi kreivin puoleen."Tämä linna on upea ja olen kiitollinen,että olen saanut tutustua siihen,arvon Kreivi.Mutta minulla olisi hieman asiaa palvelijoilleni,voistteko te ystävällisesti opastaa minut heidän luokseen?"Haltia kysyi,katsoen kreiviä vihreillä silmillään.
(Submarinesta kirjailija!)
|
|
|
Post by submarine on Jan 1, 2008 17:44:42 GMT 3
((Heh, kiitos kiitos.)
Aivan lyhyen hetkisen kreivin kasvoilla näkyi häivähdys, niin lyhyen että silmä tuskin sitä tavoitti. Se oli eräänlainen sekasikiö monista tunteista, joita näki naamoilla, kun kaikki ei mennyt, kuten oli tarkoitus. Mutta se oli vain katoava hetki, lähes kuin miehen kasvoja olisi yllättäen kihelmöinyt. Kulma laskeutui hitusen, suupielet värähtivät, katse värähti kovempana, sitten tämä näytti taas yhtä rauhalliselta, kuin aikaisemminkin. Katsojan olisi täytynyt kysyä itseltään, näkikö varmasti oikein. "Ikävä kyllä en ole ollenkaan tietoinen siitä, missä palvelijanne mahtavatkaan tällä hetkellä olla", kreivi vastasi. Tämän ääni oli yhä aivan yhtä rauhallinen, kuin aikaisemminkin. "Olen varma, että asianne voi odottaa hetkisen. Pääsette kyllä liittymään heidän seuraansa aivan piakkoin. Mutta nyt, jatkakaamme eteenpäin. En mitenkään haluaisi jättää kierrosta kesken. Se olisi suorastaan murhaava vääryys." Puhuessaan kreivi painotti kahtaa sanaa aivan hitusen. Ne vihjasivat, että tämä ei aikonut suhtautua turhan suopeasti vastaväitteisiin. "Jos katsotte ylös, näette edeltäjäni, edellisen kreivin kuvassa", mies totesi aavistuksen happamasti mennessään. Kuvassa oli täysin erilainen mies, jokseenkin ruma, leveä ja suurinenäinen. Oli äärimmäisen kyseenalaista, josko tämä oli sukua.
--
Kun palvelija äkkiä nousi ylös kirves kourassaan, oli Knerin käsi jo kovaa vauhtia siirtymässä veitsenkahvalle. Koko rotta painui kyyryyn. Kohta mies rynnistäisi kirves kourassa tappamaan... Ei sittenkään, tämä meni ulos. Hetken hermostuneen odottelun - Knerin ei tarvinnut kuin vilkaista nähdäkseen, että toinenkin rotta ajatteli pitkälti samoin - jälkeen ulkoa alkoi kajahdella halkojen hakkaamisen ääni. Se tuntui vähintäänkin huolestuttavalta, koska ei oikeastaan ollut mitenkään huolestuttavaa.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 19:13:00 GMT 3
Haltia yllättyi hieman,nähtyään oudon välähdyksen kreivin kasvoilla.Tämä sanoi ettei ollut tietoinen missä rotat olivat.Gardi arveli miehen valehtelevan,mutta ei sanonut mitään."Olen varma, että asianne voi odottaa hetkisen. Pääsette kyllä liittymään heidän seuraansa aivan piakkoin. Mutta nyt, jatkakaamme eteenpäin. En mitenkään haluaisi jättää kierrosta kesken. Se olisi suorastaan murhaava vääryys."Kreivi sanoi äänensävyllä,joka oli suorastaan pelottava.Haltia katsoi ylös,kreivin osoittaessa edeltäjänsä kuvaa.Tämä oli aivan erinäköinen,suurinenäinen ja leveä.Tuoko kreivin sukulainen?Ei voinut olla,yhdennäköisyyttä ei ollut tippaakaan.Gardi hipelöi taas pientä kukkaansa,ja se antoi hänelle toivoa.Pelko väistyi hieman.Haltia katseli kreiviä.Tämän valkea,kylmä iho ja terävä katse.."Vampyyrit ovat eläviä kuolleita,jotka elävät muiden elollisten olentojen verellä." Tuo lause pomppasi esiin jostain haltian mielen pimennoista.Kreivin täytyi olla vampyyri!Niin se oli.
|
|
|
Post by submarine on Jan 1, 2008 20:51:55 GMT 3
Kreivi oli jo johdattamassa naisen pois kirjastosta, kun yhtäkkiä pysähtyikin käsi ovenkahvalla. Tämä oli jähmettynyt täysin aloilleen niin, että sormikaan ei värähtänyt. Ajatteli. Mies näytti siltä, kuin olisi yhtäkkiä kuullut jotakin - täysin samaan aikaan kun nainen äkkiä tajusi tästä jotakin. Tämä kääntyi kannoillaan ympäri, näyttäen kaikkea muuta kuin tyytyväiseltä. Tarkemmin katsoen tämän toinen käsi oli peräti puristunut nyrkkiin. Suu oli puristunut tiukaksi viivaksi ja tämän silmissä oli samaa terävyyttä, kuin kuvassa takan yllä. Ja sitten, äärimmäisen nopeasti, tämä lähti astelemaan kohti naista. Käsi kohosi ylös, kuin tavoitellen kaulaa, tämän silmissä oli synkkää määrätietoisuutta, käynti oli tappavat tasaista. Pelokas katsoja olisi oikopäätä olettanut, että mies aikoi tappaa tämän. Ja sitten kreivi astui haltianaisen ohi ja marssi erään kirjahyllyn luokse. Mies kurotti sen taakse ja tarrasi kiinni johonkin, joka päästi eräänlaisen käheän, valittavan älähdyksen, jossa ei kuitenkaan ollut todellista ääntä mukana. Pelkkä käheä kohina. Kreivi veti esiin nuoren pojan, ehkäpä tusinan vuoden ikäisen, ja kiskoi tämän paremmin näkyville. Pojasta huomasi heti, että tätä ei oltu kohdeltu hyvin. Tällä oli kaulassa kammottava arpi, joka jatkui leukaan asti ja tämän vasemmasta kädestä puuttui puoli kämmentä ja kolme sormea, niin, että vain peukalo ja etusormi olivat jäljellä. Kasvoissaankin tällä oli arpia, jotka kuitenkin olivat pieniä muiden rinnalla. "Poika on aina yhtä utelias", kreivi totesi happaman oloisesti. Tämä piteli lasta melkoisen kovakouraisesti olasta. "Aina piilottelemassa ja tutkimassa asioita, joita ei kuuluisi tutkia. Näettekö, juoksi nummellekin kerran ja joutui suden uhriksi. Hädin tuskin onnistuin välttämään hänen kuolemansa. Mutta hän ei puhu enää koskaan, eikä kaiketi näpelöi vaarallisia asioitakaan. Harmillista, että tällaista tapahtuu." Sitten kreivi äkkiä tarrasi poikaa kipeästi kiinni leuasta ja kohotti tämän silmät omiensa tasalle. "Ottolapsi, vanhemmat kuolivat traagisesti, kun oli pieni - villieläin hyökkäsi kimppuun pellolla. Jaloudessani otin hänet palvelijakseni." "Tervehdi vierasta", Kreivi käski vielä loppuun tiukasti, tönäisten nuoren naisen eteen. Tämän hengitys kuului selvänä, säälittävän vinkunana vahingoittuneesta kurkusta. Tämä kumarsi heti käskyn saatuaan, ja tämän silmissä oli pelkoa, kun tämä katsoi naiseen.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 21:15:12 GMT 3
Haltia säikähti,kun kreivi yhtäkkiä kääntyi,kasvoillaan kamala ilme.Gardi pelkäsi,pelkäsi todella.Yllätyksekseen nainen havaitsi,kuinka kreivi harppoikin erään kirjahyllyn luo ja veti sen takaa pojan.Haltia älähti hiljaa.Hyvä luoja,poikaparka.Joka puolella tämän kehoa oli pahannäköisiä arpia ja toisesta kädetä puuttui puoli kämmentä."Aina piilottelemassa ja tutkimassa asioita, joita ei kuuluisi tutkia. Näettekö, juoksi nummellekin kerran ja joutui suden uhriksi. Hädin tuskin onnistuin välttämään hänen kuolemansa. Mutta hän ei puhu enää koskaan, eikä kaiketi näpelöi vaarallisia asioitakaan. Harmillista, että tällaista tapahtuu."Kreivi sanoi ja piti poikaa kipeännäköisesti kiinni leuasta.Gardi katsoi poikaa myötätuntoisena ja järkyttyneenä.Kreivi oli hirviö!Kaunis pinnalta,sisältä kuin mätä omena.
"Tervehdi vierasta"Kreivin ääni kuului ja tämä tyrkkäsi pojan Gardin eteen.Poika kumarsi haltialle,pelokkaan näköisenä.Gardi ei voinut olla enää hiljaa."Anteeksi herra kreivi,mutta hänhän on vasta lapsi.Pieni pelokas poika,jota te kohtelette huonosti"Haltia sanoi."Luulin teitä hyväsydämiseksi,mutta sain tietää ettei teillä ole sydäntä.Minä tiedän mikä te olette.Hirviö,vampyyri,elävä kuollut!"Gardi lähes huusi loput.Hänellä ei ollut syytä enää olla kohtelias,vaan täältä piti päästä pois.Ja heti.Haltia koppasi pojan syliinsä ja lähti juoksemaan niin lujaa kuin pääsi.Minne vain,mutta kauas oli pakko päästä!
|
|
|
Post by submarine on Jan 1, 2008 21:58:36 GMT 3
Yllättävää kyllä, kreivi ei näyttänyt mitenkään hämmästyneeltä siitä, että nainen tiesi. Sen sijaan tämä hymyili leveästi, suorastaan sairaalloisesti, niin että pitkät ja terävät kulmahampaat paistoivat. Ja yhtäkkiä tästä katosi komeus. Miehen piirteet terävöityivät entisestään suorastaan epäinhimillisiksi, tämän kynnet kasvoivat ja koko olemus muuttui komeudesta kauhuksi. Ja sitten tämä nauroi. Se ääni oli silkkaa pahuutta, johon harva saattoi koskaan edes toivoa pääsevänsä edes harjoittelemalla. Se oli silkkaa, puhdasta, luihin ja ytimiin menevää pelkoa. Ja yhtäkkiä vampyyri ei enää seisonutkaan aloillaan nauramassa, vaan juoksi. Mutta tämä liikkui niin lujaa, että yksikään ihminen - tai edes haltia, jotka nopeudestaan tunnettiin - ei voinut koskaan edes toivoa voivansa pystyä samaan. Tämä pääsi helposti naisen ohitse ja painoi kätensä ovea vasten. "Onnitteluni, hyvä neiti, te olette tarkkanäköinen! Mikä minut paljasti, puheeniko?" vampyyri sanoi yhä hymyillen. Vaikka tämä oli äsken ollut pitkä, oli tämän nyt valtava, varmasti yli kaksimetrinen. Tämän silmissä oli pahantahtoinen, punainen hehku. Mies kyyristeli, kuin vaarallinen peto, odotti että nainen koettaisi paeta. "Juoskaa, nuori neito, koettakaa toki! Haluan kuulla, kuinka veri kohisee suonissanne! Juoskaa kuin hullu, juoskaa koko yö! Juoskaa kunnes jalkanne pettävät altanne!" kreivi huusi riemuissaan. Tämän pitkät kynnet jättivät oveen kevyitä naarmuja.
Naisen mukana roikkuva poika tuntui huutavan niin hyvin, kuin ilman ääntä kykeni.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 22:42:24 GMT 3
Haltia juoksi,muttei päässyt pitkällekään,kun kreivi oli jo hänen edessään.Nainen kirkaisi ja veti pojan suojaan selkänsä taakse."Aivan,puheesi sinut paljasti.Ja myös ulkonäkösi,senkin tekokorea saippuaprinssi!Gardi vastasi.Yhtäkkiä haltian valtasi rauhallinen olotila.Pelko väistyi ja ääni päänsisällä sanoi:"Sinä et saa antaa periksi tuolle pimeyden olennolle.Sinä olet hyvyyden valo.Käytä valoasi niin voitat."Ääni oli hänen edesmenneen isänsä. Kreivi huusi"Juoskaa, nuori neito, koettakaa toki! Haluan kuulla, kuinka veri kohisee suonissanne! Juoskaa kuin hullu, juoskaa koko yö! Juoskaa kunnes jalkanne pettävät altanne!" Hyvä luoja,miten hän oli pitänyt tuota komeana?Haltia ei juossutkaan,vastoin kreivin odotuksia,vaan suoristautui.Gardin silmät hehkuivat päättäväisyyttä ja hän piteli yhä poikaa suojassa takanaan."Valitsit väärän uhrin,arvon kreivi.Minä olen Eldamarin valo,sen ainoa toivo.Ja mikä vääryys olisikaan jos kuolisin tuollaisen hirviön käsissä."Nainen sanoi,mutta ääni jolla hän puhui,ei ollut hänen omansa.Se oli ikiaikainen,syvä,mutta silti naisen ääni.Joku muu ohjasi hänen liikkeitään.Haltia ojensi kättään ja kädestä tulvi voimakasta,kirkasta valoa.Valo muistutti auringonvaloa,jota vampyyrit eivät voineet kestää.Se täytti huoneen jokaisen sopen."Arvon kreivi,juoskaa itse,sillä minä en pakene."Gardi sanoi ja hymyili.
|
|
|
Post by submarine on Jan 1, 2008 23:13:55 GMT 3
"Rohkeaa puhetta, neiti hyvä, mutta kyllä te kuitenkin juoksette", vampyyri nauroi haltianaiselle, jännittyen rynnätäkseen hetkenä minä hyvänsä tämän kimppuun. Mutta yhtäkkiä peto ähkäisi hämmästyksestä, kun kirkas valo säteili naisesta kuin pienestä auringosta. Ensin kreivi ärähti, koettaen hyökätä päin ahdistajaansa, mutta ei voinut, kuin suojata itseään käsillään. Tämä huitoi paikoillaan ja ärisi, kunnes yhtäkkiä leimahti lieskoihin. Se ei alkanut mistään erityisestä paikasta, vaan yhtäkkiä vampyyri vain roihusi, kuin elävä soihtu. Tämä koetti huutaa, mutta mitään ei kuulunut. Kreivi seisoi hetken ilmiliekeissä paikoillaan, huitoen hullun lailla. Mies riehui ja kiljui, muttei kuitenkaan kyennyt sammuttamaan lieskoja, jotka tämän ruumista ahnaina nuolivat. Ja yhtäkkiä koko vampyyri ikään kuin hajosi. Ensin tämä sortui, ja sitten haihtui, kuin usva tuulessa. Ruoatta jääneet lieskat kuolivat pois, eivätkä jättäneet edes tomua jälkeensä. Yksi ainoa usvanriekale häilyi silmänräpäyksen ilmassa, mutta sitten se katosi viiman mukana lattianrakoon. Vampyyri tuhoutunut täysin haltian mahdista.
((Älä huoli, peli ei tullut vielä päätökseen.))
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 23:41:59 GMT 3
(Ei tietenkään tullut,kun Kneri ja kump.on siellä jossain.)
Gardi katsoi kun kreivi leimahti liekkeihin ja lopulta haihtui.Valo haltian kädessä sammui ja hän oli oma itsensä taas."Kiitos isä ja äiti"Nainen kuiskasi hiljaa,sillä oli tajunnut kuka se nainen oli ollut,joka oli ohjaillut häntä.Äiti,joka myöskin oli jo kuollut ja joka oli osannut taikoa.Linnan herra oli muisto vain.Mutta entä palvelija?Gardi päätti lähteä etsimään rottia.Mutta sitä ennen yksi asia vielä..
Haltia polvistui pojan eteen."Oletko kunnossa?Nyökkää jos olet."Gardi kysyi pojalta,hymyillen tälle ystävällisesti.
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2008 0:13:09 GMT 3
((Niinpä.))
Poika näytti tuijottavan vähän aikaa pelokkaana ympärilleen. Helpotusta tai riemua tässä ei näkynyt, pelkkää synkkyyttä ja pelkoa. Tämä ei voinut, kuin pudistaa päätään nopeasti, ennen kuin pakeni pois, ähkien äänettömällä tavallaan mennessään. Sille ei tuntunut olevan mitään järjellistä syytä, eikä poika itse voinut selittämään ruveta, mutta tämä vain ryntäsi ovelle, riuhtaisi sen auki ja juoksi. Eikä tätä aivan heti löytyisi, vaikka nainen päättäisikin lähteä perään. Kukapa tiesi, kenties tämä oli vain säikky kaiken kokemansa jälkeen?
Toisaalla Kneri oli toistanut itselleen jo huomattavan monta kertaa, että oli aika lähteä. Palvelija oli kyllä lähtenyt hakkaamaan halkoja, mutta oli hetkeä myöhemmin rynnännyt kirves kädessä takaisin ja käynyt hullun lailla huitomaan kumpaakin rottaa. Oli hieman suuremmanpuoleinen ihme, että kummallakin oli vielä kaikki raajat tallella, sillä palvelija ei ollut säästellyt hiukkakaan. Oikeastaan Kneri itse oli saanut vain naurettavan naarmun, vaikka toinen rial kantaisikin jälleen yhtä uutta arpea, tällä kertaa olassaan. Verinen vääntö oli kestänyt jonkin aikaa, kun mies iski puolelle ja toiselle, mutta lopulta toinen rotta oli onnistunut iskemään miestä kunnolla käteen pöydältä sieppaamallaan teurastusveitsellä, niin että kaksi tämän sormista oli pudonnut lattialle. Ja se olikin Knerille juuri oikea hetki iskeä miestä kaikin voimin tikarinkahvalla silmään - lähinnä, koska se oli ehtinyt ennen terää. Sitten tältä oli isketty taju pois. Ja nyt rottakaksikko päätti hyvin nopeaan tahtiin toteuttaa lähtösuunnitelmansa palvelijalta löytyneellä avaimella. He eivät olleet tappaneet miestä, mikä johtui suurimmaksi osaksi saamattomuudesta, mutta ei tämä hetkeen ainakaan liikkuisi. Ovi auki ja takaisin aulaan vain.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 2, 2008 0:33:46 GMT 3
Haltia katsoi surullisena pojan perään ja toivotti tälle onnea.Hän ei nyt voisi etsiä tätä.Nainen nousi ja lähti juoksemaan aulaa kohti.Linna oli synkkä ja Gardi juoksi katsomatta ympärilleen.Ties vaikka vampyyreitä ja muita kauheuksia olisi lisää!
Aulaan saapuessaan Gardi törmäsi päistikkaa johonkin laihaan ja luisevaan ja lennähti maahan törmäyksen voimasta.Aula oli pimeänä joten haltia ei tiennyt,mihin oli törmännyt."Rotat,tekö siinä?"Hän kysyi,nousten seisomaan.
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2008 1:05:35 GMT 3
Kneri oli jo hyvää tahtia puukottamassa päälleen astujaa, kun tajusi, että kyseessä oli aikaisempi haltia. Ei tarvittu mitään neroa tajuamaan, että naisella ei varmasti ollut mennyt hiukkakaan sen mukavammin. Tämä näytti kuitenkin olevan vielä hengissä, mikä oli tavallaan hyvä. "Ketkäs muutkaan?" Kneri vastasi hyvin kuivasti kysymykseen. "Se palvelija yritti tappaa meidät."
Yhtäkkiä sama nauru, kuin aikaisemminkin, kaikui läpi aulan. Vampyyrin nauru. Äkisti soihtupata leimahti jälleen liekkeihin, valaisten pimeyttä silmiä häikäisevästi. Kreivi, täysin samanlaisena kuin ennen äkillistä liekkeihin leimahtamistaan, seisoi portaissa. Tai ei, ei tämä ollut samanlainen, vaan vielä jotenkin läpikuultava. Sama usva, joksi tämä oli hajonnut tulen nuollessa kehoaan, virtasi lattianraoista yhteen. Ja sitten tämä jo olikin aivan yhtä eheä, kuin aikaisemminkin. Tämä seisoi portaikon edessä, aulan toisessa päässä. "Aplodit, hyvä neiti, upeasta esityksestänne. Haltiaprinsessan arvoista", vampyyri ivasi, taputtaen kuivasti käsiään yhteen. Tämä hymyili ja lipaisi huuliaan. "Harmillista, että se ei toiminut."
Yhtäkkiä linnan ovien luota kantautui lukemattomien äänien kuoro, kuin nälästä huutavat kurjat. Kneri kääntyi katsomaan, ja näki näyn, jota ei koskaan unohtaisi: mätien, eteenpäin huojatehtelevien ruumiiden meri, joka velloi sisään ovista ja kurotteli kohti kahta rottaa ja haltianaista, jonka näki edessään. Se ei ollut näky, jota katseli huvikseen. Kneri otti jo valmiiksi askeleen taaksepäin, pakoon juoksu seuraisi aivan pian perässä. Hän oli nähnyt epäkuolleiden tekoja vain kerran, ja se riitti. Tuota kuolleiden armeijaa vastaan mikään ase tai mahti ei voisi yksin riittää. "Otin vapauden vastata haasteeseenne. Ettehän vain tehnyt äsköistä tosissanne, ettehän? Tarjotkaa minulle hieman hupia!" kreivi myhäili. Ja mädältä haisevat hirviöt lähestyivät...
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 2, 2008 1:58:28 GMT 3
Haltia oli helpottunut,ettei ollut törmännyt keneenkään hirviöön.Hän oli niin iloinen että olisi voinut vaikka rutistaa rottaa,mutta arveli ettei toinen olisi siitä pitänyt."Luojan kiitos että te olette siinä.Minutkin yritettiin tappaa,se linnanherra.."Gardi sanoi.
Äkkiä haltia hätkähti,sillä kuuli kolkkoa naurua.Se ei voinut olla kuin linnanherra.Hitaasti Gardi kääntyi naurun suuntaan ja näki kreivin.Voi ei,eikö se kuollutkaan,oli naisen ensimmäinen ajatus."Aplodit, hyvä neiti, upeasta esityksestänne. Haltiaprinsessan arvoista,harmillista, että se ei toiminut."Kreivi ivasi."Ensi kerralla yritän kovemmin!"Gardi sähähti.
Gardi haistoi nenässään mätien ruumiiden löyhkän ja vilkaisi sinne mistä haju tuli ja päästi kirkaisun.Linnan ovista velloi sisään eläviä kuolleita,zombeja.Sillä hetkellä haltija toivoi että olisi ollut kotona tai missätahansa muualla.Hän mietti kuumeisesti minne mennä.Jos kuolleet tulivat etuovesta,heidän kannattaisi juosta takaovelle.Varmasti sellainen olisi.Haltia järkeili,muttei saanut jalkojaan vielä toimimaan...
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2008 3:33:24 GMT 3
Knerillä ei tietenkään ollut tarkkaa tietoa siitä, mitä oli tapahtunut rottakaksikon ollessa kirvesmiehen tappoyrityksen kohteena, mutta ei tilanteen käsittämiseen mitään sellaista tarvittukaan. Rotta oli kyllä kuullut lukemattomia tarinoita hirviöistä, ja tunnisti kyllä vampyyrin, vaikkei koskaan ollut sellaista nähnytkään. Ja tässä oli juuri sellainen, kaikessa kauheudessaan. Pedon tunnistaminen toi mieleen jotakin, jonka hän oli kerran nähnyt: Revittyjä ruumiita, silkkaa veristä silppua, koko majatalon huone pelkkää punaista. Miehet, jokainen suuri ja raavas, oli kaikki yksinkertaisesti revitty palasiksi, raastettu kuin räsynuket. Ja niillä miehillä oli ollut täysi haarniska päällä, mutta sekin oli vääntynyt ja revitty, kuin huono tina. Äkkiä Kneri koki hyvin perustavanlaatuisen oivalluksen, joka ei oikeastaan koskaan ennen ollut tuntunut aivan niin tärkeältä: hän painoi ehkä kolmanneksen sen miesjoukon pienimmästä, eikä hänellä ollut päällään, kuin likainen kaapu. Valtavan, pitkäkyntisen, kuolettavan vampyyrin edessä se todellakin sai aivan uuden merkityksen - eikä takana vellova kuolleen lihan haiseva meri parantanut tilannetta yhtään. Vaikka Knerillä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tehdä, jalat kyllä tiesivät. Ja ne jalat juoksivat. Rotta puolittain odotti, että millä hetkellä hyvänsä vampyyri ottaisi hänet kiinni ja repisi kappaleiksi, mutta mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Hän ei kuitenkaan vilkaissut, vaan juoksi vain toinen rotta perässään kohti lähintä ovea.
Mitä kreiviin tuli, ei tämä näyttänyt osoittavan pienintäkään halua lähteä rottien perään, ei edes vilkaissut näitä. Valtavan vampyyrin huomio oli keskittynyt täysin haltianeitoon. "Toivon, hyvä neiti, että kykenette suuriin. Älkää tuottako minulle pettymystä, vastaan kiemurteleva ruoka on paljon kiinnostavampaa", peto hohotti, ja ryntäsi sitten kohti naista. Tämä liikkui järkyttävän nopeasti, niin että oli vaikea seurata ja melkein mahdoton reagoida. Ja seuraavassa hetkessä vampyyri olikin jo naisen edessä, eikä todellakaan rauhallisesin aikein. Nyrkki, joka olisi kyennyt iskemään läpi paksusta hirrestä, kiisi kohti naista tappavalla vauhdilla, nopeammin kuin kukaan kuolevainen sitä voisi torjua.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 2, 2008 12:45:57 GMT 3
Gardi oli jähmettynyt paikalleen.Ei,tämä ei voinut olla totta!Eikö ollut mitään keinoa tuhota noita olentoja?Haltia näki rottien juoksevan jonnekin,hän oli yksin."Toivon, hyvä neiti, että kykenette suuriin. Älkää tuottako minulle pettymystä, vastaan kiemurteleva ruoka on paljon kiinnostavampaa"Kreivi nauroi ja lähti naista kohti.Haltian silmä ei erottanut kunnolla liikettä.Samassa hirviö olikin jo hänen edessään ja iski nyrkillään.Gardilla ei ollut mahdollisuutta torjua iskua,joten hän lensi sen voimasta parin metrin päähän.
Haltia makasi maassa ja nyyhkytti.Jokainen luu tuntui olevan murskana.Niin ei tietenkään ollut,mutta kipu oli kamala.Kaikki tuntui toivottomalta,hän ei enää koskaan näkisi Eldamarin vihreitä niittyjä,ei koskaan enää kulkisi sen vesiputouksilla,eikä koskaan pääsisi valtaistuimelleen.
Äkkiä haltia tunsi,kuinka käsi kosketti häntä.Kosketus oli rauhoittava,parantava."Äiti."Gardi kuiskasi.Hän näki hahmon,joka oli ensin pelkkää usvaa,mutta siitä muotoutui haltia. Pitkä nainen,arviolta noin.190 senttinen.Pitkät,mustat hiukset,maidonvalkea iho.Huulet olivat punaiset ja silmät täynnä vihaa tuota olentoa kohtaan,joka kehtasi satuttaa hänen tytärtään.Nainen hymyili Gardille"Mene turvaan tyttöni,sillä vampyyrin mahti on voimakas.Juokse,me yritämme voittaa linnanherran."Gardi nuosi seisomaan,ja tajusi,ettei häntä sattunut enää.Haltia juoksi,sinne minne rotatkin olivat menneet.Pian hän oli kadonnut näköpiiristä.
Haltiakuningatar,Gardin äiti,katsoi kreiviä."Sinun aikasi on ohi.Satoja vuosia olet elänyt toisten olentojen verellä.Nyt se on loppu!"Nainen sanoi ja yhtäkkiä hänen ympärilleen ilmestyi muita haltioita.Edesmenneitä kuninkaita,kunigattaria ja tavallisia haltioita.Kaikki he olivat valmiita taistelemaan Eldamarin viimeisen valtiattaren puolesta. "Antaudutko suosiolla vai taisteletko?"Kysyi kuningas,joka oli ilmestynyt kuningattaren viereen.
|
|