|
Post by submarine on Dec 31, 2007 16:11:25 GMT 3
((Anteeksi kesto, täällä on vähän hoppua.))
"Kreivini haluaa aivan välttämättä kutsua teidät illallisvieraakseen. Hän itse on kovin nääntynyt rasittavasta matkastaan, eikä tohtisi aterioida ilman hyvää seuraa. Hän on hyvin väsynyt jouduttuaan alentumaan rahvaan tasolle päivällisensä vuoksi. Onhan toki ymmärrettävää, että matkoilla läpi maaseudun on joskus tyydyttävä siihen, mitä on", palvelija puhui. Oli ällistyttävää, miten tämän ääni pysyi täysin tasaisena muuttumatta kuitenkaan monotoniseksi. Jokaisen sanan väliin jäi juuri tarpeeksi pitkä tauko, jotta sitä saattoi pitää pitkähkönä, muttei kuitenkaan jaarittelevana.
Äkkiä kreivi kohotti kätensä pöydältä ja alkoi vetää toista hansikasta kädestään. Oikeastaan "vetäminen" oli väärä sana, sillä tämä nyppi jokaisen sormen yksi kerrallaan. Siinä kesti huomattavan kauan, mutta se oli tietenkin paljon soveliaampaa tämän arvolle. Käsi, joka hansikkaan alta paljastui, oli kaikkea muuta kuin tavanomainen. Se oli täydellinen, ei minkäänlaista virhettä, muodoltaan niin paljon käden mallinen, kuin vain saattoi uskoa mahdolliseksi. Yhtä ainoatakaan verisuonta tai edes ryppyä ei piirtynyt ihoon. Sormet olivat pitkät ja juuri oikean paksuiset. Edes aatelisilla ei ollut niin täydellisiä käsiä. Lisäksi kreivin iho oli aivan kalpeaa, kuin puhdas posliini. Se oli kaikin puolin ihastuttava käsi, sellainen jonka moni olisi halunnut tilaisuuden tullen leikata irti ja säilöä jälkipolville. Oletettavasti koko loppu mieskin oli yhtä komea. Ja nyt tätä kättä tarjottiin naiselle, kuin pyytäen häntä tarttumaan siihen. "Tietenkään ette joutuisi jalkojanne rasittamaan. Vaunut odottavat aivan oven edessä", palvelija säesti. Tämä antoi kyllä sävyllään ymmärtää, että nainen katuisi seurauksia, mikäli ei tarttuisi ojennettuun käteen ja tekisi, kuten pyydettiin.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 17:15:47 GMT 3
(Ei tarvitse pyydellä anteeksi:)
Gardi ei tiennyt mitä tehdä,kun hänelle tarjottiin kättä.Käsi oli suorastaan jumalaisen kaunis,täydellinen.Toisaalta olisi jännittävää nähdä,millainen mies vaatteiden alta paljastuisi,mutta toisaalta häntä myös pelotti.Haltia katsoi ikäänkuin lupaa kysyen rottia kohti.Mitä nämä tuumisivat,jos hän lähtisi?Toisaalta haltia ajatteli,että tokkopa ne välittäisivät...Hän käänsi katseensa takaisin kreiviin."Tarjouksenne on kovin houkutteleva,Arvon kreivi,mutta mistä tiedän,voinko luottaa teihin?Elämme levottomia aikoja,eikä koskaan voi olla tarpeeksi varuillaan."Haltia kysyi,aavistuksen verran varautuneella äänellä.Hän ei ollut tottunut lähtemään vieraiden matkaan.
|
|
|
Post by submarine on Dec 31, 2007 17:45:20 GMT 3
Kreivin käsi jäi ojentuneena naisen eteen, kun tämä osoitti epäluuloa. Se vaikutti melkein kärsimättömältä, kuin ei olisi sietänyt tällaista. Mutta siitäkin huolimatta mies hillitsi kaikki mahdolliset halunsa, eikä yrittänyt väkipakolla mitään. "Kreivi on hämmästynyt tästä epäluuloisuudesta, hän ei tiedä, haluatteko kenties loukata häntä ja hänen avokätisyyttään sanoillanne", palvelija ilmoitti. "Tokihan kaksi ylevää henkilöä voi luottaa toisiinsa jopa tällaisen murhanhimoisen ja raakalaismaisen rahvaan keskellä? Herrani epäilee, että pidätte häntä kenties verenhimoisena petona ja raakalaisena, joka jostakin kammottavasta syystä haluaa murhata teidät. Hän on hyvin loukkaantunut epäilevistä sanoistanne ja suorastaan vaatiin saada osoittaa vieraanvaraisuuttaan. Hän vakuuttaa, että illallisestanne tulisi ikimuistoinen." Aivan pienoisen tauon jälkeen palvelija vilkasi nenä vielä aavistuksen korkeammalla kahta rottaa ja lisäsi: "Ottakaa toki... palvelijanne myös mukaan." Se kuulosti enemmänkin tämän omalta lisäykseltä, kuin kreivin.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 18:02:26 GMT 3
"En toki halua loukata vieraanvaraisuuttanne,herra kreivi.Pyydän anteeksi epäilyjäni."Haltia sanoi.Mielessään hän ajatteli:Murhanhimoinen ja raakalaismainen rahvas,niin varmaan! Sitä hän ei kuitenkaan ääneen halunnut sanoa.Kreivin palvelija lisäsi hetken päästä."Ottakaa toki... palvelijanne myös mukaan." Gardi kiehui sisäisesti,eiväthän rotat toki hänen palvelijoitaan olleet!Sitäkään hän ei sanonut ääneen.Haltia kääntyi rottia kohti."Haluatteko tulla?" Hän kysyi ja katsoi lähes anovasti näitä.Rotat hän sentään jotenkuten tunsi,oli parempi jos olisi joku tuttu mukana.
Haltia tarttui kreivin yhä ojennettuun käteen omalla hennolla vaalealla kädellään ja sanoi."Minä kiitän kutsustanne,arvon Kreivi."
|
|
|
Post by submarine on Dec 31, 2007 18:45:27 GMT 3
Haltia sai huomata, että vaikka kreivin käsi näyttikin kaikin puolin täydelliseltä, ei se silti tuntunut siltä. Siinä ei ollut lämpöä ollenkaan, vaan se oli yhtä kylmä, kuin öinen ilma ulkona. Se ei ollut kylmettynyt, se oli pysyvästi kylmä. Ja kun mies kiersi pitkät sormensa toisen käden ympärille, olivat ne kuin teräksiset leuat. Tämä ei puristanut hiukkaakaan, ote oli suorastaan hellä, mutta aavistustakaan ne eivät suoristuneet. Ne pitivät toisen kättä otteessaan, halusipa tämä tai ei. Sanomatta sanaakaan kreivi nousi ylös ja lähti saattamaan haltiaa hyisellä kädellään läpi tavernan ja ulos ovesta. Palvelija seurasi jälleen samalla tavalla perässä. Ja tämän perässä tulivat kumpainenkin rotista, sillä mitäpä nämä tavernassa istuivat, kun saattoivat päästä linnaan - varsinkin, kun linnoissa lähes poikkeuksetta oli arvoesineitä.
Tavernan edessä tosiaan odottivat vaunut, eivätkä ne olleet mitkään maalaisen avovankkurit. Ne oli tehty huolella ja rakkaudella, sen saattoi nähdä kuka tahansa. Jopa pimeässä ne näyttivät ihmeen loistokkailta. Vaunut olivat aivan varmasti arvokkaammat, kuin tavallisen maanviljelijän tienaama omaisuus koko tämän elämän ajalta. Niiden eteen oli valjastettu kaksi yönmustaa, suurta hevosta. Palvelija avasi vaununkopin oven ja jäi odottamaan.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 19:15:41 GMT 3
Gardi melkein huudahti hämmästyksestä.Kreivin käsi oli kylmä ja sen ote oli puristava.Haltia kuitenkin pysyi rauhallisena.Nainen käveli Kreivin taluttamana kohti ulko-ovea. Hän vilkaisi taakseen ja huomasi helpotuksekseen,että rotat tulivat mukana.
Ulkona haltia älähti hämmästyksestä.Kauniit taianomaiset vaunut odottivat ulkona.Niiden edessä korskui kaksi mustaa suurta hevosta.Palvelija avasi vaunun oven ja Gardi astui sisään.Istuimet olivat pehmeitä ja miellyttäviä istua.
|
|
|
Post by submarine on Dec 31, 2007 20:12:26 GMT 3
Vaitonainen kreivi auttoi ensin haltianeidon sisään vaunuihin ja astui sitten itse perässä. Kneri ja toinen rotta tulivat viimeisinä, ja Kneri oli vähällä kaatua pitkin pituuttaan, kun palvelija iski kopin oven kiinni aivan hänen perässään. Pieni onni oli, ettei hän sentään jättänyt häntäänsä väliin. Se olisi tehnyt kipeää. Hän istui lajikumppaninsa viereen mahdollisimman kauas kreivistä, joka itse oli istunut naisen viereen. Ulkona oli huomattavasti pimeämpää, kuin tavernassa. Suurin osa kuunkin tuomasta valosta pysähtyi raskaisiin, ylipitkiin verhoihin, jotka oli vedetty kopin ikkunoiden eteen. Edes verestävän punainen istuimien satiini ei erottunut. Mustat siluetit korvasivat jokaisen vaunuissa istujan.
Hetken perästä kuulosti siltä, kuin palvelija olisi kivunnut ajajanpenkille. Ja toden totta, pian vaunut nytkähkivätkin liikkeelle. Kulku oli yllättävän tasaista, mutta tärähdykset kuuluivat kuitenkin luonnollisesti asiaan. Ensimmäiset hetket olivat tasaisempia, mutta kun tie huononi kauempana, muuttui myös vaunujen matka aavistuksen tärähtelevämmäksi. Vaikka ulos ei viitsinytkään katsoa, saatoi Kneri sanoa, että kuljettiin kovaa. Sen kuuli pyörien aiheuttamasta äänestä, vaikka ensiluokkaisina ne eivät tietenkään kirskuneetkaan. Ne yksinkertaisesti kolahtelivat tiehen niin tiuhaan tahtiin. Käännöksiäkin tuntui toisinaan olevan, ja ne pakottivat sisälläolijat painautumaan joko seiniin tai toisiinsa - paitsi kreivin, joka istui jälleen aloillaan, kuin patsas. Tämä oli vetänyt jälleen hansikkaan käteensä.
Matka kesti jonkin aikaa, mahdollisesti vartin verran, ja viimeiset hetket sitä kulkivat selvästi ylämäkeen ja runsaasti mutkitellen. Knerin päässä pyöri ikävä ajatus siitä, että kuljettiin pitkin kapeaa vuorenrinnettä tai jotakin yhtä itsetuhoista. Mutta ainakaan vaunut eivät suistuneet alas missään vaiheessa, joka oikeastaan oli aivan riittävä tieto. Vaunut pysähtyivät lopulta, ja hetkeä myöhemmin ovi avattiin. Jälleen sama palvelija vilkaisi sisään ja astui sitten sivuun, antaakseen kreivilleen tilaa saattaa haltianeidon ulos. Rotat luikkivat jälleen perässä ulos, ja tällä kertaa Kneri vannoi, että palvelija koetti ehdoin tahdoin teloa hänet ovella.
Oltiin tosiaan linnan pihassa, juuri kuten oli luvattukin. Piha kuitenkin näytti siltä, että sitä ei oltu hoidettu vuosiin - ehkäpä vuosikymmeniin. Tai -satoihin. Pimeässä oli tietenkin mahdoton nähdä kunnolla, mutta jokainen rakennuksista itse linnaa lukuunottamatta näytti luhistuneen enemmän tai vähemmän, muutama suorastaan sortuneenkin. Köynnökset ja rikkaruohot olivat vallaneet tilaa ja muutama kauan sitten kuollut puu kurotteli kuunvalossa. Itse linna tosin näytti olevan vielä suunnilleen kunnossa - ja valaistu. Ja se olikin suuri. "Kreivi haluaa, että siirrymme hetimiten sisätiloihin. Ulkona on vilpoisaa", palvelija ilmoitti, lähtien saattamaan joukkoa kohti ovea. Ja ränsistynyttä, Kneri mietti hiljaa mielessään.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 20:57:29 GMT 3
Gardi liikahti vaistomaisesti,kun toinen rotista oli vähällä kaatua,palvelijan iskettyä vaunun oven kiinni aivan liian pian tämän jälkeen.Haltian helpotukseksi rotan häntä ei jäänyt oven väliin,se olisi varmasti tuntunut ikävältä.Nainen loi rotalle osaaottavan hymyn,joka ei kuitenkaan näkynyt pimeässä.
Vaunut nytkähtivät hetken päästä liikkeelle.Gardista matka oli mukavan tasaista,mutta haltia oli varautunut.Hetken päästä matka muuttui mutkikkaammaksi ja vauhti oli kovaa.Haltiaa otti vatsanpohjasta,välillä tuntui kuin he olisivat ajaneet vuoristotiellä.Matka ei ollut kovin pitkä,tai siltä ainakin tuntui,mutta kuoppainen loppua kohti.
Vaunujen pysähdyttyä Gardi kapusi kreivin taluttamana vaunusta ulos.Haltia vilkaisi taakseen.Aijai,palvelija yritti selvästi tehdä rotista silppua.Sitten nainen käänsi katseensa linnaan.Piha oli hoitamaton.Gardi värähti huomatessaan kuolleita puita.Linna itse oli hyvin suuri,tumma ja mahtava."Kreivi haluaa että siirrymme hetimiten sisätiloihin.Ulkona on vilpoisaa."Palvelija sanoi ja lähti johdattamaan joukkoa sisälle. "Vilpoisaa ja karmivaa." Haltia mietti ja värisi.
|
|
|
Post by submarine on Dec 31, 2007 21:59:20 GMT 3
Juuri, kun oli astumassa ovesta sisään linnaan, Kneri oli varma, että oli nähnyt jotakin pimeydessä. Mutta kun hän koetti katsoa tarkemmin, ei siellä liikkunut enää mikään. Mutta sen hän kyllä näki, että linna tosiaan oli korkealla, kuten hän oli olettanutkin. Tarkalleen ottaen se oli jossakin vuorenjyrkänteen laella. Mutta joko hevosten vauhti oli ollut todella kova tai sitten matka oli kestänyt odotettua pitempään, sillä kylää ei näkynyt missään edes korkealta. Rotta olisi odottanut, että kirkaana ja usvattomana yönä sentään hiukan valoja olisi näkynyt, mutta pimeyttä oli niin paljon, kuin vain silmä kantoi. Näytti kuitenkin siltä, että palvelija jäi suorastaan odottamaan, joten Kneri ei turhan pitkään havaintoaan voinut ihmetellä.
Linnan suurista ovista - jotka oli sivumennen sanoen jätetty auki - tultiin suureen, korkeaan aulaan, joka näytti kaikin puolin siltä, kuin linnan aulan saattoi olettakin näyttävän. Suuri, liekehtivä soihtupata toi valoa ja lattioilla oli raskaita eläintentaljoja. Seiniltä tulijoita tuijottivat lukemattomat maalaukset, kaikki jotakin ikivanhoja henkilöitä kuvaten - sen näki jo niiden huonosta kunnosta. Ovia oli useita ja toisessa päässä aulaa johtivat kaartuvat portaat jonnekin ylös. "Kreivi tiedustelee, haluatteko hetimiten nauttia illallista vai mielisittekö kenties nähdä ensin linnan tarkemmin?" palvelija kysyi.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Dec 31, 2007 22:30:33 GMT 3
Gardi värisi.Linnassa oli jotain mätää,mutta haltia ei tiennyt mitä.Lähimpään kylään ei näkynyt,vaikka utua ei ollutkaan ilmassa.Omituista...Haltia astui sisään.
Linna oli sisältä yhtä mahtava kuin ulkoa.Gardi värähti nähdessään taljoja lattialla.Hän ei ollut koskaan hyväksynyt eläinten tappamista,jotta ihmiset saisivat taljoja sun muita turhuuksia.Seinillä riippui paljon tauluja,joista linnan muinaiset hallitsijat tuijottivat tulijoita.
"Kreivi tiedustelee, haluatteko hetimiten nauttia illallista vai mielisittekö kenties nähdä ensin linnan tarkemmin?"Palvelija kysyi Gardilta."Olisi kunnia saada tutustua tähän mahtavaan rakennukseen." Haltia vastasi.Mielessään hän mietti:Mihin soppaan olen nyt lusikkani työntänyt?
|
|
|
Post by submarine on Dec 31, 2007 23:30:01 GMT 3
"Luonnollisesti", palvelija totesi, "saatan palvelijanne oitis tiloihin, joihin ne ovat tottuneet paremmin." Knerillä, kuten toisellakaan rotalla, ei ollut oikeastaan mitään syytä valittaa järjestelystä. Se, että heitä pidettiin palvelijoina, ei ollut suurempi häviö, eikä parempaa paikkaa etsiskellä mystisesti katoavia arvoesineitä ollutkaan, kuin jokin takahuone. Knerilllä oli säkissäänkin huomattavan hyvin tilaa juuri sitä varten. Näin ollen kumpikaan rotta ei suuremmin vastustellut, vaan lähti aivan oma-aloitteisesti seuraamaan palvelijaa, kun tämä opasti heidät pois paikalta.
Meni hetki, jonka aikana kreivi vain seisoi aloillaan, kuin olisi odottanut jotakin. Sitten jostakin kaukaa kuului oven kolahdus, joka kertoi, että rotat oli opastettu muualle. Äkkiä mies rentoutui täysin ja alkoi äkkiä kiskoa huppuaan pois päästään. "Pahoittelen tätä pahaista naamioitumista", kreivi sanoi, "mutta toki ymmärrätte, että rahvas ei ole sovelias näkemään parempansa kasvoja." Miehestä ei näkynyt, kuin mustat, pitkähköt hiukset, sillä tämä oli selin. Mutta se korjautui nopeasti, sillä tämä kääntyi ympäri lähestulkoon heti, nakaten arvokkaan viitan piittaamattomasti nurkkaan. Mies oli kaikin puolin komea, ja tällä oli aivan yhtä valkea ja täydellinen iho, kuin käsi oli antanut ymmärtää. Miehellä oli terävät piirteet, ehkäpä jopa hyvin hillitysti kulmikkaat. Mutta kaikin puolin tämä vastasi käsitystä komeasta, eikä mitään virheitä näkynyt. "Ja mitä haluaisittekaan nähdä ensin? Linnani on suuri ja olen aikojen saatossa kerännyt tänne kaikenlaista. Haluaisitteko kenties vilkaista kirjastoani? Tai ehkäpä jotakin muuta?"
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 1:54:28 GMT 3
Haltia katsoi kun palvelija lähti saattamaan rottia pois.Voi,älkää menkö,nainen rukoili mielessään,mutta turhaan.Kumman lauhkeasti rotat lähtivät,näillä oli varmasti jotain suunnitelmia.Kieroja sellaisia.
Kun rotat olivat lähteneet ja ovi kolahtanut jossain kaukana,haltia näki kreivin alkavan riisua huppuaan."Pahoittelen tätä pahaista naamioitumista,mutta toki ymmärrätte, että rahvas ei ole sovelias näkemään parempansa kasvoja."Kreivi sanoi.Ei,en ymmärrä,Gardi ajatteli mielessään mutta piti suunsa kiinni.Hän ei nähnyt miehestä muuta kuin suht pitkät mustat hiukset,sillä tämä seisoi selin.Kun kreivi kääntyi haltiaan päin,tämän silmät olivat pudota päästä.Hyvä luoja,mies oli Komea,isolla koolla!
"Ja mitä haluaisittekaan nähdä ensin? Linnani on suuri ja olen aikojen saatossa kerännyt tänne kaikenlaista. Haluaisitteko kenties vilkaista kirjastoani? Tai ehkäpä jotakin muuta?" Kreivi kysyi haltialta. Gardi katsoi kreiviä."Arvon herra kreivi,te saatte päättää."Hän vastasi.Haltia ei saanut silmiään irti miehestä.Nainen ei uskonut että tämä olisi ihminen eikä varmaan haltiakaan.Mutta mikä sitten?
|
|
|
Post by submarine on Jan 1, 2008 3:22:35 GMT 3
Kreivi hymyili vaiti ja lähti sitten astelemaan kohti ovea, veti sen auki ja opasti naisen sisään. "Minulla ei ole juurikaan palvelijoita täällä. Ymmärrättehän, moni ei pidä tästä ympäristöstä. Itse rakastan sitä, näköala on varsin hurmaava. On vaikea löytää uutta verta, joka nauttisi täällä oleskelusta. Ilma on kieltämättä kolea tähän aikaan vuodesta. Siksi pahoittelen jo ennalta, että saatatte joutua todistamaan melkoista sotkua", Kreivi puhui mennessään. Tällä oli miellyttävä, joskin raskaasti murtava ääni, jota kyllä kuunteli aivan ilokseen.
Oven takaa paljastui tilavahko huone, joka oli sisustettu suorastaan kodikkaasti. Se vaikutti jonkinlaiselta oleskelutilalta, jossa oli suuria nojatuoleja, paksuja mattoja ja suuri takka. Seinille oli ripustettu lukuisia eläintenpäitä, jotka elottomina tuijottivat ikuisuuteen. Kaiketi metsästyssaaliita. Huone näytti oikeastaan hyvinkin kodikkaalta, mutta eräs seikka siinä saattoi ihmetyttää: kreivin oma muotokuva roikkui roihuavan takkatulen yllä. Itsessään se ei olisi ollut kovinkaan kummallista, mutta kuva näytti olevan äärimmäisen vanha; kehys oli kulunut ja osittain omasta vanhuudestaan jo rikkoutunut, eikä kangaskaan ollut ehjä, vaan osittain repaleinen ja hapristunut. Joko kuvaa oli kohdeltu kaltoin tai sitten kasvot kuuluivatkin jollekin suvun edelliselle päälle. Tässä maalauksessa kreivi - tai tämän edeltäjä - oli tosin kuvattu huomattavasti ikävämmän näköiseksi. Tällä oli paljon terävämmät piirteet ja julkeat, suorastaan murhaavat silmät. Taiteilija oli paneutunut työhönsä, sillä kuva näytti suorastaan arvostelevan katsojaansa, eikä sen tuomio ollut suopea. Näytti siltä, että eräs kreivin mainitsemista harvoista palvelijoista oli paikalla. Kyseessä oli vanha nainen, jo kasaan painunut ja hyvin ryppyinen. Tämä istui nojatuolissa tulen edessä ja kutoi jotakin - tai olisi ainakin kutonut, ellei olisi nukkunut. "Tämä on Ilja. Loistava palvelija, kerrassaan loistava, hyvää verta, olen tuntenut hänen sukunsa pitkään. Vastuuntuntoinen, hyvinkin, mutta uni saattaa välistä yllättää. Hän on toki jo vanha, mutta hänellä on lapsenlapsi. Odotan hänestä aivan yhtä hyvää, kun aika jättää. Eikähän hän itsekään tule koskaan todella poistumaan keskuudestamme, kuten tunteelliset hölmöt sanovat - elää aina muistoissa", Kreivi kertoi. Tämän suhtautuminen nukkujaan oli vähintäänkin kyseenalaista, kuten puheestakin kävi ilmi. Äkkiä mies kääntyi osoittamaan erästä seinällä roikkuvista päistä, harvinaisen suurta karhua. "Katsokaahan, olen hyvin ylpeä tuosta saaliista. Sen kanssa oli valtava urakka, jahtasin sitä kauan. Onnistuin vain vaivoin vääntämään sen niskan nurin", mies selosti, kuin olisi ollut aivan vakavissaan. Yhden aavemaisen hetken perästä tämä kuitenkin nauroi. Se kuulosti kovin teennäiseltä. "Minun omaa huumoriani, kyllä te ymmärrätte. Enhän tietenkään olisi niin typerä, että kävisin kiinni moiseen petoon käsin, mikä näkyy jo aivan siitä, että seison tässä."
--
Kneri ja hänen toverinsa saivat huomata, että olivat joutuneet huomattavasti vähemmän esinerikkaaseen paikkaan, kuin olivat toivoneet. Kyseessä oli huonosti valaistu ja karkeasti tehty kivinen huone, joka näytti toimittavan lähinnä palvelijoiden keittiönä. Heidät saattanut mies oli istunut vaiti nurkkaan kivisen tahkon luokse ja alkanut terottaa kirvestä. Rotta pohti, että tämä aikoi joko hakata halkoja tulta varten, tai sitten tappaa kanan ateriaksi. Ainakin oli niin koleaa, että pienelle lisälämmölle voisi hyvinkin olla aihetta. Mutta kaksikolla ei suuremmin tekemistä ainakaan ollut, joten nämä lähinnä vain istuskelivat aloillaan ja toivoivat, että mies lähtisi vaikkapa etsimään kanaa ulkoa tai jotain muuta.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 1, 2008 3:51:55 GMT 3
Haltia seurasi kreiviä erääseen huoneseen.En kyllä itse asuisi täällä mieluusti,nainen mietti.Mutta jokaisella makunsa...Gardi kuunteli mielellään miehen ääntä,se oli kauniin sointuva.
Huone,johon he astuivat oli kaunis ja tilava.Tosin huoneen arvo laski huimasti haltian silmissä,tämän nähtyä eläinten päät seinillä.Gardi ihaili muuten kyllä sisustusta.Äkkiä haltian katse kääntyi,kuin vedettynä tauluun ,joka roikkui takan yllä.Kyseessä oli kreivin muotokuva,tai niin nainen oletti.Kunnes näki maaluksen kuluneet kehykset.Selkäpiitä pitkin kulkivat kylmät väreet.Taulun kreivillä oli arvosteleva ja kylmä katse.Gardi käänsi nopeasti katseensa taulusta,sillä maalaus kammotti häntä.
Kreivi oli aikaisemmin maininnut palvelijoista ja takan edessä,nojatuolissa istui näköjään yksi.Vanha nainen,nukahtaneena.Kreivi selitti jotain naisesta,mutta Gardi kuunteli vain puolella korvalla.Häntä suoraansanottuna pelotti,tässä linnassa ei ollut kaikki kohdallaan.Haltia kosketti kaulassaan olevaa korua.Se oli kaunis jalokivistä tehty ruusu.Kotikaupungin taitavin seppä oli sen tehnyt,Gardin ollessa nuori.Sen mukana oli tullut pieni runo."Tuokoon tämä kukka onnea elämääsi,ja poistakoon pahat ajatukset.Suojelkoon se sinua vaaroilta,jotka tielläsi kohtaan."Pieni runo,jonka sepän poika oli kirjoittanut.Haltia havahtui mietteistään,kreivin esitellessä erästä saalistaan.Tuo saalis oli suuri karhu,tai ainakin oli joskus ollut.Nyt siitä oli enää pää seinällä.Kreivi selitteli,vakavan kuuloisena,miten oli sen omin käsin pyydystänyt.Vähän ajan päästä tämä kuitenkin nauroi,teennäisen kuuloisesti.Sanoi että se oli vain hänen omalaatuista huumoriaan.Haltia katsoi kreiviä.Olihan tämä komea,mutta jotenkin kylmä.Pähkähullu ajatus pälkähti Gardin päähän,mutta hän karisti sen pois.Mutta silti,hetken ajan hän kuvitteli näkevänsä kreivin silmissä omituisen välähdyksen...
(Jotenkin musta tuntuu,että arvaan mikä tuo kreivi on ja mitä rotille aiotaan tehdä.Saa nähdä arvaanko oikein..)
|
|
|
Post by submarine on Jan 1, 2008 15:18:18 GMT 3
((Heh, onhan tuo ihan mahdollista.))
"Jatkakaamme matkaa", kreivi totesi, ennen kuin lähti saattamaan naista eteenpäin. Vanhus jäi yksin nukkumaan tuoliinsa, kun linnan herra ja tämän vieras katosivat. Oleskeluhuoneesta poisvievän oven takaa paljastui käytävä, jota ei suuremmin oltu nähty tarpeelliseksi mitenkään koristaa. Se oli pelkkä koruton tila, joka palveli juuri sitä tarkoitusta, johon oli luotukin, eikä yhtään enempää. Lattia oli kylmä ja nihkeä ja seinista hohkasi kylmää. Kai ajatuksena oli, että vierailijoiden kuuluisi saada hyvä ensivaikutelma ja muu olisikin sitten turhaa näpertelyä. "Pahoittelen, mutta minun on tuotava huomionne erääseen tiettyyn asiaan", kreivi äkkiä aloitti kävellessään. "Suuri osa linnasta on hyvin huonossa kunnossa. Liian vähän palvelijoita, ymmärrättehän. Teidän ei tulisi missään tapauksessa mennä yläkertaan tai kellariin. Tämä kerros on kuitenkin turvallinen. Sopinee muistuttaa eräästä vieraastani, joka ei kuunnellut tätä varoitusta. Hän, vastoin sydämellisimpiä varoituksiani, ehdoin tahdoin tahtoi nähdä kellarini. Heikko tukipylväs. Ruumis murjoutui niin järkyttävästi, että sitä ei voinut enää edes tunnistaa. Yllättävän vähän verta, kuitenkin. Emme toki haluaisi tämän toistuvan. Mutta nythän minä aivan järkytän teitä moisilla kauheuksilla. Pyydän syvimmin anteeksi. Astukaamme kirjastoon."
Käytävän päästä tosiaan näytti pääsevän kirjastoon. Ja tämä tila olikin valtava, vaikka lukuisat kirjahyllyt saivatkin näyttämään sen paljon pienemmältä. Oikeastaan koko sali oli pelkkää sokkeloa, sillä kirjahyllyjä todella oli niin valtavasti. Niissä oli kaikkia mahdollisia kirjoja siistissä järjestyksessä. Jokainen niistä näytti olevan käsin kirjoitettu, eikä uuden keksinnön, painokoneen avulla tehty. Niiden yhteistä arvoa tuskin saattoi rahassa mitata. "Tieto on erinomainen asia, eikö olekin? Kulutan huomattavasti tähän kaikkeen, mutta onhan se sen arvoista. Jotkin näistä ovat olleet täällä sukupolvia. Niitähän voisi sanoa tavallaan kuolemattomiksi, aika ei ole niille mitään."
--
Kneri oli alkanut epäillä, että linnassa oli jotakin pahasti vialla. Hänen seuralaisensakin - joka ei syystä tai toisesta ollut minkäänniminen, mikä ei oikeastaan ollut aivan eriskummallista rialeiden keskuudessa - epäili. Ovi heidän takanaan oli tosin lukossa, joten asiaa oli vaikea ihmetellä mitenkään erityisemmin. Kirveen teroituksesta lähtevä sihinä alkoi hermostuttaa Kneriä. Palvelija oli tähänkin asti käyttäytynyt huomattavan vahingonhaluisesti häntä kohtaan, eikö ollutkin? Ja miksi tämä oikein teroitti kirvestä täällä? Aivan varmuuden varalle rotta tarkisti, että veitsi löytyi hyvin.
|
|