|
Post by submarine on Jan 2, 2008 13:55:02 GMT 3
Hetken vampyyri vain tuijotti kahta ilmestynyttä haltiaylimystä. Tämän katseessa ei kuitenkaan näkynyt pelkoa, vaan synkkää riemua. Tämä ei ollut hiukkaakaan kiinnostunut naisesta, joka pakeni, vaan nyt punahehkuiset, pahaa uhkuvat silmät nauliutuivat kuninkaaseen ja kuningattareen. "Minulle on annettu juhla-aterian sijasta kuninkaiden mannaa. Minä kiitän teitä, vanhat haltiat, sillä teidän verenne suloinen nektari kostuttaa pian kaipaavaa kurkkuani!" kreivi karjaisi riemuissaan. Tämä heittii päänsä taakse ja nauroi pitkään ja antaumuksella. "Olette tuoneet verenne vartavasten minulle!"
Hetken vampyyri jatkoi nauruaan, mutta näytti sitten vakavoituvan hieman. "Pitkään olen miettinyt, miten voisin tyydyttää janoni haltiaruhtinaan verellä. Ja nyt se tuodaan minulle tarjottimella. Te ylevät hölmöt ja houkat, muutamalla kuolleella kuninkaallako te luulette pääsevänne minun tasolleni? Minä olen elänyt kauemmin, kuin yksikään kuolevainen, enkä ole enää typerä ja nuori. Luuletteko selviävänne vampyyrin pesästä hengissä, kun ryntäätte sinne ilman minkäänlaista valmistautumista? Te kuolette tänään", kreivi lupasi hymyillen. Tämän sanoissa oli kuitenkin uhkaavuutta.
Yhtäkkiä kohti vellovasta kuolleesta massasta hyökkäsi esiin monta kaamoa, jotka erosivat täysin mielettömistä raadoista ympärillään. Haamuiksi niitä sanottiin, kauan sitten kuolleiden, mahtavien sotureiden ruumiita. Vielä kuolemassaankin ne muistivat käsiensä voiman ja taistelutaitojensa mahdin. Ja jokaisella niistä oli haamunmiekka, jonka sanottiin voivan tappaa kuolevaisia pelkällä raapaisulla. Uhkuen haudantakaista mahtia nämä edesmenneet soturit kävivät ilmestyineiden haltioiden kimppuun, iskien ja estäen näitä auttamasta kahta kuninkaallista. Pian näiden kimpussa olisi myös koko ruumiiden armeija.
Kun haltiaruhtinailta oli evätty näiden tuoma apu, iski vampyyrikreivi näitä päin. Matkaa ei ollut montaakaan metriä, ja tämä kykeni astumaan sen silmänräpäyksessä. Ensimmäiseksi kuolleen voiman sai kokea haltiakuningas. Huumaavalla vauhdilla vampyyri iski tätä päin, niin ettei käsiä voinut edes nähdä. Kivi lattiasta pirstoutui pieniksi palasiksi, kun tämän toinen käsi osui epähuomiossa sinnekin.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 2, 2008 14:12:54 GMT 3
"Voi sinua kurjaa vampyyria.Et tainnut tajuta?Olemme aineellistuneita,mutta emme eläviä.Verta et meistä löydä,vaikka etsisit kera kissojen ja koirien.Olet vanha,mutta loppujen lopuksi me olemme vanhempia."Haltiakuningatar sanoi huvittuneella äänellä.Kuningas katseli kun haltiat ja zombit taistelivat.Yhtäkkiä kaikki haltiat alkoivat hohtaa samaa valoa,mitä oli tulvinut Gardin käsistä,mutta vielä vahvempaa.
Kuningas huomasi kreivin hyökkäävän kimppuunsa.Vampyyrin käsi solahti läpi haltian kehosta."Joko tajuat?Me olemme kuolleita,etkä pysty satuttamaan meitä.Sinä olet alkujaan ihminen,me olemme ikiaikaisia haltioita.Valomme ei sinua tapa,mutta sokaista se pystyy."Kuningas sanoi ja siinä samassa hän ja kuningatar alkoivat hohtaa voimakasta valoa."Vampyyrin tappaa vain vaarna sydämeen ja pään poikki leikkaaminen,ja sen me aiomme tehdä.Tai emme me vaan eräs elävä.."Haltiakuningatar sanoi kolkolla äänellä.Vampyyrin taakse oli ilmestynyt nuori haltia mies.Tämä kohotti puisen vaarnan ja odotti että vampyyri olisi otollisessa asennossa....
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2008 15:28:35 GMT 3
Valo, joka haltioista hohti, ei vaikuttanut mitenkään epäkuolleisiin. Ne, toisin kuin vampyyri, kykenivät kyllä kulkemaan auringonvalossa, eivätkä millään tavalla siitä vahingoittuneet. Ne eivät edes välittäneet. Kreiviä valo kyllä jäyti, mutta tällä kertaa tämä ei leimahtanut liekkeihin. Ja vaikka valo tämän lihaa söikin, kasvoi se pian uudelleen takaisin. Tällä kertaa mies ei edes lakannut hymyilemästä, eikä millään tavalla osoittanut hajoavansa palasiksi. "Ette kykene siihen. Teissä ei ole enää voimaa, vanhat hölmöt. Aika on kuluttanut pois ruumiinne ja pian se vie myös mielenne." Niine sanoineen kreivi äkkiä heilautti kättään. Kuolleiden haltioiden keskelle kohosi musta, kuolemaa uhkuva ilman pyörre, joka raastoi vainajien ruumiita ja imi niistä elinvoimaa. Se kaatoi muutaman haamuista ja sorti muutaman jo hyvin lähellä olevan raadon tomuksi, aivan yhtä varmasti kuin imi voimia myös kuolleista haltioista, mutta kreiviin itseesä se ei koskenut. Ja itse haltiaruhtinaitakin se uhkasi, sillä se imi näiden voimaa, ei ruumista.
"Alahan tulla, pieni poika, iske sillä tikullasi!" kreivi huusi pyörteen kirkunan yli, suorastaan tarjoten haltianuorukaiselle hyvää paikkaa, levittäenkäsiään ja nauraen.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 2, 2008 15:51:29 GMT 3
Kuningas ja kuningatar katsoivat kauhuissaan pyörrettä.Se oli silkkaa pahuutta, ja haltiat olivat voimattomia.Mikä nyt eteen?Kuningaspari huusi haltioitaan perääntymään.
Nuori mies katseli tuota kreiviä.Hän ei voittaisi tuota ikinä."Alahan tulla, pieni poika, iske sillä tikullasi!" Kreivi nauroi ja nuorukainen perääntyi hieman.
Gardi nökötti pienessä huoneessa.Olen pelkuri,haltia ajatteli.Minun pitäisi tappaa kreivi,minä itse aiheutin tämän sotkun.Aulasta kuului huutoja ja Gardi nousi seisomaan.Tämä ei käy!Haltia juoksi ulos huoneesta.Hän näki kreivin ja tämä oli selin,puhuen jollekin elävälle nuorukaiselle,joka oli haltia.Poika,ei puuvaarna tehoa,ainakaan yksinään. Gardi käveli hiljaa kreivin taakse ja otti tikarin käteensä."Herra kreivi,enkö jo sanonut että valitsit väärän uhrin?" Haltia kysyi viattomalla äänellä.Kreivin edessä seisova nuorukainen katsoi ihmeissään neitoa ja hymyili sitten.Yhteistyö toimisi varmasti.Gardi kohotti tikarinsa ja nuorukainen vaarnansa.Kreivi oli nyt kahden tulen välissä.
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2008 16:23:03 GMT 3
Kreivi ei näyttänyt millään tavalla hiukkaakaan huolestuneelta siitä, kun molemmat haltiat uhkasivat tätä. Ei tämä toisaalta ollut huolestunut missään muussakaan vaiheessa, mutta nyt kaikkein vähiten. "Pienet hölmöt! Tulkaa, yrittäkää! Yllättäkää minut!" vampyyri hohotti ja syöksyi sitten vaarnaa pitelevää haltiaa päin. Matkaa ei ollut, kuin aivan hitusen, ja pedon molemmat kourat liikkuivat vielä tämän jalkojakin nopeammin. Poika tuskin ehtisi edes tajuamaan koko asiaa, mutta miehen pitkäkyntiset kädet olivat tarraamassa kiinni tätä niin vaarnaa pitelevästä kädestä, kuin myöskin kaulasta. Ei ollut puhettakaan, etteikö tämä kykenisi helposti murskaamaan nuorukaista, kuin ohutta puunsälettä. Saisipa tämä kiinni kummasta tahansa, niin kaulasta kuin kädestäkään, ei nuorukainen enää voisi jatkaa. Toinen vaihtoehto myös tappaisi tämän heti. Ja vampyyri oli kauhistuttavan nopea.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 2, 2008 16:31:57 GMT 3
Nuorukainen katsoi kauhistuneena,kun vampyyri syöksyi häntä kohti.Haltia rääkäisi ja pudotti vaarnan kun kreivin kylmä käsi tarrasi tämän ranteeseen.Luu rusahti ja pojan päässä pyöri.Gardi karjaisi ja syöksyi vampyyria kohti.Hän oli tajunnut,että nuori haltiamies oli sepän poika,joka oli tehnyt hänelle sen kukan.Tätä miestä hän ei halunnut menettää.Pelko rakkaan menettämisestä antoi voimia ja nopeutta.Gardi kiisi kuin elosalama kohti vampyyria ja tikari välähti.Haltianeito oli vihainen ja vaarallinen.Hän nosti kätensä iskuun ja tikari lähestyi nopeasti kreivin kaulaa...
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2008 17:05:24 GMT 3
Kreivi oli selvästikin aikeissa vääntää haltiapojan niskat nurin suuri virne kasvoillaan, kun se yhtäkkiä suurenikin vielä hieman. Tämä kuuli karjaisun ja kierähti ympäri, päästäen kärsivän nuoren putoamaan otteestaan. Mutta tämä ei väistänytkään tikarin iskua, vaan työnsi kätensä tielle, niin että terä lävisti sen. Veri virtasi - jonkun vampyyrin aikaisemman uhrin veri. Yhtäkkiä tämän sormet kiertyivätkin tikaria pidelleen käden ympärille niin, että haltian oli mahdotonta päästä pakoon. "Vaikuttavaa, nuori neiti, teissä on voimaa. Mutta nyt veri on minun", kreivi virnisti ja paljasti pitkät, terävät kulmahampaansa. "Kukaties annan teidän maistaa omaanikin, silloin teistäkin tulisi kaltaiseni. Ymmärtäisitte, mistä olette jäänyt paitsi." Vampyyri kumartui kohti loukussa olevan neidon kaulaa...
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 2, 2008 18:29:39 GMT 3
Gardin tikari lävisti vampyyrin käden,mutta kreivi vain hymyili ja otti haltian kädestä kiinni.Kreivin kosketus jääti ja haltianeito vaikeroi kivusta.Nainen tajusi olevansa loukussa."Vaikuttavaa, nuori neiti, teissä on voimaa. Mutta nyt veri on minun"Kreivi sanoi ja paljasti kulmahampaansa.Hirviö sanoi vielä jotain muutakin,mutta sitä haltia ei kuullut.Nainen kirkui kun hampaat lähenivät kurkkua.Hän ei pääsyt pakoon..
Lattialla makaava nuorukainen vaikeroi.Käsi oli murtunut.Samassa hän näki lapsuuden toverinsa hirviön kynsissä.Nuori haltia nousi seisomaan,välittämättä huippauksesta.Tämä oli vaarallinen suuttuessaan,sillä nuorukainen oli yksi viimeisistä haltioista,jotka osasivat taikoa.Kuului pieni poksahdus ja nuorukainen oli muuttanut hahmoa.Suuri,pienen hevosen kokoinen musta susi jonka silmissä oli raivoa.Susi päästi kurkustaan kumean murinan ja hyökkäsi vampyyri kohti.Se oli niin suuri,että tanner tömisi kun se juoksi kreivin luo.Hampaat olivat irvessä ja kumea murina kaikui seinistä.
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2008 18:48:54 GMT 3
Kreivi tyytyi vaivoin vilkaisemaan, kun pojasta muuttui valtava susi. Tämä oli täysin tilanteen hallussa, se oli selvää. Jo tämän pelkkä ilme kertoi, että mikään, mitä haltiat voisivat tehdä, niin taioilla kuin muutenkaan, ei sen monisatavuotista ruumista tuhoaisi. Tämä oli pesässään, lukemattomien puolustuskeinojensa keskellä, eikä tämän tällä hetkellä tarvinnut käyttää niistä yhtäkään. Mies yksinkertaisesti pyöräytti haltian itsensä ja valtavan suden väliin, toinen käsi naisen kaulalla. "Pysähdy, tai nainen jää päätä lyhyemmäksi", kreivi totesi selvästi ja ylimielisesti. Eikä ollut epäilystäkään siitä, etteikö tämä halutessaan voisi kevyesti toteuttaa uhkaustaan.
Ja samalla hetkellä ruumiit lopulta yhyttivät valtavan suden ja vyöryivät tämän päälle. Lukemattomat kädet ja hampaat tavoittelivat lämmintä lihaa. Niitä oli niin paljon, että ne voisivat yksinkertaisesti murskata tämän alleen; voimalla niitä ei voisi voittaa.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 2, 2008 19:12:57 GMT 3
Gardi huokaisi,kun kreivi katsoi hetken muualle.Huokaisu muuttui kuitenkin älähdykseksi,kun kreivi otti hänet kovaan otteeseensa,itsensä ja suden väliin."Pysähdy, tai nainen jää päätä lyhyemmäksi"Kreivi totesi ja susi pysähtyi urahtaen.Samassa Gardi kirkaisi.Elävät kuolleet tulvivat suden päälle,repien ja raastaen sitä.Susi karjui ja heitteli ruumiita päältään,mutta niitä tuli vain lisää ja lisää.Se karjaisi vielä kerran,voimattomasti ja kaatui maahan.
Gardi rimpuili kreivin otteessa ja huusi"Kaleb!Eiii.."Kyyneleet valuivat neidon silmistä.Silloin eräs haltia huusi"Aamunkoitto!Vielä on toivoa."Edsmenneet haltiat kävivät huutaen ruumiiden kimppuun.Nämä haamut vain voimistuivat valosta.Vampyyreille valo ei yleensä tiennyt hyvää...
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2008 19:33:43 GMT 3
((Eikös pelissä ollut keskiyö?))
Kreivi tuhahti pilkallisesti katsoessaan, kuinka kuolleet haltiat kävivät ruumiiden armeijaa vastaan. Mutta ruumiita oli valtava määrä, eikä niitä voisi pelkkään miekkaan kaataa kukaan tai mikään. "Unohtaneet jo suojattinsakin", vampyyri totesi ivallisesti ja vilkaisi naista, jota piteli puolustuskyvyttömänä. Sitten tämä kohotti uhrinsa leukaa, paljasti kulmahampaansa ja puri naista kurkkuun. Veri virtasi pedon suuhun ja tämä joi ahnaasti tämän elämännestettä ja voimaa. Lopulta kreivi paiskasi heikentyneen, kalpeaksi käyneen naisen maahan ja nauroi hullun lailla. Haltia oli vielä hengissä, mutta vailla voimaa, joka tältä veren mukana oli viety ja joka vasta viikkojen kuluttua palaisi takaisin.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 2, 2008 19:40:47 GMT 3
(Oliko?Okei keskiyö sitten.Mutta kuoleeko tuo örvelö millään keinolla?)
Gardi pyristeli,mutta ei voinut estää kreiviä.Hän tunsi hirviön hampaat kurkussaan,muttei voinut kirkua.Nainen tunsi silmissään pimenevän.Ei,en halua..Oli Gardin viimeinen ajatus ennen tajuttomuutta.
Haltiat taistelivat,mutta eivät olleet voitolla eivätkä häviöllä.Taistelu ei oikein edennyt...
(Nyt tuli lyhyttä,vaikeaa kun hahmo on pökränneenä..)
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2008 20:02:39 GMT 3
((En sanoisi. Mutta pitäisikö sen sitten kuolla? Sehän on nyt kuitenkin vampyyrikreivi, vähintäänkin mahtava, kaikin tavoin vertaamattoman vahva ihmiseen nähden ja omassa pesässään, jossa sillä on lukemattomasti keinoja hankkiutua eroon hyökkääjistään, kuolleiden armeijansa kanssa, ja vastassa pari rottaa jotka juoksivat heti, kun koko peto ilmaantui ja muutamia haltioita. Tämä on sellainen tilanne, jossa olisi tarkoitus juosta melkoisen lujaa. Vähän samalla tavalla, kuin pikkulapsi kohtaisi valtavan miehen, ja kävisi tämän kimppuun; se ei vain voita. Lisäisin vielä, että kyseessä ei siis missään nimessä ole mikään hahmoistani, joiden tekeminä tämän vampyyrin temput olisivat sula mahdottomuus. Se on ihan pelkäksi pahikseksi tarkoitettu. Mutta pahiksena olo ei kuitenkaan tarkoita, että se voitaisiin voittaa valmistautumattomana ja kenen tahansa toimesta.))
Vampyyrikreivi virnisti hullun lailla ja lipaisi äskeisestä ateriasta jääneen verivanan suupielestään. Mies näytti nyt vielä pelottavammalta kuin äsken. Oli, kuin naisen mahtava veri olisi antanut tälle uutta voimaa. "Juoskaa, typerykset, juoskaa tai kuolkaa!" vampyyri heitti päänsä taakse ja nauroi, kuin heikkopäinen.
|
|
Deina
Member
Posts: 1,191
|
Post by Deina on Jan 2, 2008 20:17:38 GMT 3
(okei,karkuun siis:)
Nuorukainen oli muuttunut sudesta takaisin haltiaksi ja onnistunut jotenkin keinottelemaan itsensä pois elävien kuolleiden alta.Hän kuuli korvissaan vampyyrin mielipuolisen naurun.Mies havaitsi Gardin,joka makasi maassa.Tämä juoksi naisen luo ja koppasi neidon syliinsä.Ehkä haltioiden aaveet voisivat pidätellä kreiviä edes hetken.Mies lähti juoksemaan,välittämättä kivuistaan,tavoitteena päästä pois.Pois hirviön linnasta.Etuovella oli tungosta,joten nuorukainen suuntasi askeleensa takaovea kohti.Matka ei ollut pitkä,mutta ovi oli lukittu."No voihan.."Mies ähkäisi ja aikoi juosta takaisin etuovea päin,kun törmäsi johonkin olentoon...
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2008 20:59:01 GMT 3
Kneri oli tähän mennessä hokenut itselleen jo äärimmäisen monta kertaa, että oli aika häipyä. Hän myös jatkoi sitä, kun kävi selväksi, että ovi oli lukossa ja myöskin pysyisi sellaisena. Palvelija oli kadonnut ja lukinnut oven perässään, eikä tältä löydetty avain millään muotoa sopinut lukkoon. Rotta kirosi karvaasti, että tätä ei oltu tapettu, sillä silloin hän olisi juossut jo nummella poispäin, eikä odottanut kuolemaansa hetkellä millä hyvällä. Kumpikin rial oli yrittänyt niin tempoa, kuin työntääkin, mutta täysin turhaan; huone saattoi olla pieni ja huono, mutta ovi kyllä piti. Yhtäkkiä sisään ryntäsi joku ja Kneri oli varma, että näkisi ruumiin. Mutta ei, sen sijaan jo toinen haltija juoksi hänen ylitseen. Seuraavan hetken Kneri kulutti yskien, muttei kuitenkaan sanonut yhtikäs mitään nuorukaiselle.
|
|