|
Post by submarine on Oct 23, 2007 15:16:31 GMT 3
((Tässä tällaista pikapeliä kokeilemme Glacin kanssa.))
Peikon silmäluomet raottuivat vaivalloisesti. Päässä jyskytti, suussa maistui kamalalta ja muutenkin olo oli huono. Eilisestä ei muistunut mitään mieleen. Noustuaan ylös ja raavittuaan hetken suurta vatsaansa se tuli siihen tulokseen, että oli ladossa tai jossakin. Ympärillä näkyi vanhoja viinapulloja ja aterian tähteitä - oli sitten kai tullut rellestettyä. Äkkiä ulkopuolelta kantautui vihaisia huutoja. Varovasti, niin suhteellista kuin se krapulaiselle, muutenkin kömpelölle peikolle oli, laahusti köntys kurkistamaan vaivihkaa ovenraosta. Ulkona näkyi olevan melkoinen määrä vihaisesti huitovia ihmisiä. Mikä pahinta, oli näillä soihtuja ja talikoita. Ja peikko kyllä tiesi, mitä niille pitäisi tehdä. Se tarrasi kivipäiseen nuijaansa ja jäi odottamaan, josko joku yrittäisi sisälle.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 23, 2007 16:22:10 GMT 3
Kauaa ei tarvinnut seurata kun oli jo huomattavissa, ettei raivokas joukko ollutkaan suuntaamassa peikon suojaa kohti vaan viistosti sen ohi. Eikä kovinkaan tarvinnut höristää korviaan, kun jostain kuului vallan toinen raivokkaiden huutojen sarja. Ensimmäisenä havaitun joukon etunenässä alkoi jo kuulua kova kalke kun tämä vasta näyttämölle saapuvan etujoukko pääsi lähietäisyydelle. ”Arrriiiih!” Taisteluhuuto kuului kovaa ja korkealta, eikä vaatinut paljon näkijänlahjoja havaita, että uusi joukko oli pääosassa naisia, kaikilla mitä mielikuvituksellisimmissa väreissä räiskyvät hiukset ja kimurantisti taotut aseet.
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2007 16:34:18 GMT 3
Peikolla oli pienoisia vaikeuksia ymmärtää, että vihainen väkijoukko ei ollutkaan tavalliseen tapaan sen perässä. Sehän meni täysin ohi, ei edes yrittänyt tulla kimppuun. Sellainen pisti miettimään. Odottamatonta käännettä aikansa pohdittuaan ja nenäänsä kaivettuaan peikko pääsi lopulta siihen lopputulokseen, että pitäisi lähteä perään. Se kiskaisi nuijan olalleen ja potkaisi ovet auki niin, että läski tutisi. Sitten se harppoi ihmettelemään, mitä oli meneillään. Nähdessään, mitä oli tapahtumassa, ilahtui se suuresti ja jäi odottamaan.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 23, 2007 16:49:32 GMT 3
Toinen joukko oli selvästi läheisen kylän valiota, miehiä ja naisia murrosikäisestä mummoon, aseinaan niin talikkoja kuin seipäitä ja kirveitäkin. Vastassaan oleva joukko oli puolta pienempi, mutta selvästi paremmin aseistettu ja kaikesta päätellen osasi myös käyttää aseitaan. Tosin tämä ryhmä ei selvästikään taistellut tappaakseen, minkä saattoi päätellä sotahuutojen välissä raikuvista ”ei ruumiita, vaan vankeja”-huudoista. Tuo käskytys tuntui tulevan yhdestä suusta, joka kuului aivan etunenässä hyökkäystä tehneen punatukkaisen neitokaisen päähän. Hän näytti kaikin puolin nauttivan nujakoinnista ja käytti katanastaan lähinnä tuppea kolkaten ja kopautellen minkä ehti.
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2007 17:14:16 GMT 3
Peikolla kesti hetki päättää, mitä tarkalleen ottaen aikoi. Piti tapella ja pistää muutama pikkuihminen pinoon, kenties vaikka kaikki. Puolen valinta ei ainakaan ongelmia tuottanut, kaikkia niitä saattoi kumota samalla tavalla. Kun ihmiset sitten alkoivat toisiaan hakata, mylväisi peikkokin tyytyväisenä, rynnistäen sekaan. Ensin köntys riuhtaisi ensimmäisen vastaan tulleen ilmaan, viskaten tämän olkansa yli. Sitten alkoi summittainen potkiminen, lyöminen ja retuuttaminen. Köriläs ei yksinkertaisesti osannut pelätä itsensä takia, olihan se paljon suurempi ja vahvempi kuin yksikään. Tavallaan tämä oli kahakan kolmas osapuoli, joka vain halusi tehdä mahdollisimman paljon tuhoa heti aamusta.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 23, 2007 18:47:08 GMT 3
”Sisaret! Varokaa!” Kiljaisi joku aivan juuri saapuneen hirmumyrskyn lähelle osuneista. Lyhyen hetken koko taistelu tuntui pysähtyvän, tuijottavan saapunutta rumilusta ja taas jatkuvan. Naisista koostuva osapuoli joutui selvästi enemmän hajalle tämän paikalle rynnistäneen vuoksi, vaikka kumpikaan taistelevista puolista ei ollut järin järjestäytynyt, oli tuo ulkopaikkakuntalaisjoukko varsin epäedullisesti hieman ylämäkeen. ”Ariiih! Kotka!” Kuului punatukkainen kirkaisevan ja ihmeen sotilaallisesti vaihtuivat naisten aseet katanoiden painuessa tuppiinsa ja pitkien, rautapiikkien vahvistamien ruoskien ottaessa nyt turvaajan paikan.
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2007 18:55:15 GMT 3
Peikolla alkoi oikeastaan olla huomattavan hauskaa. Päänsärkykin unohtui, kun se mylvi ja huusi läiskiessään puolelta toiselle. Välistä tosin onnistui joku survaisemaan hangolla tai miekalla, mutta lähinnä ne aiheuttivat pieniä haavoja. Kyläläiset eivät selvästikään olleet joutuneet usein moista ahdistelijaa vastaan, sillä nämä pyrkivät lähinnä pysymään kaukana tästä, kenties toivoen että se kävisi naisten kimppuun, mikäli muita ei olisi. Peikko itse näki tilanteessa tosin vain itseään pienempiä ihmisiä, joita potkia jä mätkiä. Kipukin vain kuului asiaan! Nuijaakaan ei huvittanut käyttää, koska silloin olisi mennyt ilo tilanteesta.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 23, 2007 19:54:32 GMT 3
Jos kukaan tuon hullunmyllyn takana oli huomannut muuttui punatukkaisen ilme hitaasti, hänen syrjäkarein, sen minkä malta taistoltaan ehti, vilkuillessa peikkoa. Edellinen hurmioinen hymy muuttui nyt pirulliseksi ja silmissä välähti oveluus. Kyseessä oli korkeasti hierarkkisen yhteiskunnan edustus ja kaiken tappelemisen ohella jokainen taistelija piti huolen siitä, että johtaja (tässä tapauksessa johtajatar) pysyi hengissä ja mukana menossa. Hänen jokaista elettä seurattiin ja kopioitiin ja nyt oli varsin selvästi huomattavissa hidas, hyvin vaivihkainen vetäytyminen. Tämä uusi ele näkyi oikeastaan vain siinä, että seuraavaa päätä ei etsitty yhtä hanakasti kolkattavaksi. Peikko saisi nyt koko estradin omakseen hyvin pian. Se saisi hoitaa likaisen työn ja he vain keräisivät hedelmät korista. Ja ennen kaikkea pysyisivät sivussa tuon ruman olennon valtavan ruhon tieltä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2007 20:21:12 GMT 3
Peikko ei juuri välittänyt, että sai mätkiä nyt vain yhdensorttisia ihmisiä - asia korkeintaan pantiin äärimmäisen hämärästi merkille ja unohdettiin välittömästi. Röhönaurun saattelemana se tarrasi yhä kyläläistä jaloista ja roikotti tätä hetkisen, ravistellen miesparkaa ylös ja alas. Sitten tämäkin viskattiin sivuun. Kyläläisille alkoi valjeta, että näiden tilanne ei ollut kovinkaan hyvä. Toki nämä olivat tienneet peikosta, olihan se rellestänyt ympäriinsä ja sitten sammunut latoon, mutta vihollisjoukkio oli tärkeämpi uhka, kuin nukkuvaksi luultu peikko. Mutta nyt jotkut pelkäsivät jo, että köntys oli samaa maata naisjoukon kanssa. Muutama päätti juosta pakoon, mikä sai monet muutkin juoksemaan ja huutamaan. Onni ei yksinkertaisesti suosinut.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 23, 2007 20:35:19 GMT 3
Suunnitelmahan oli toiminut täydellisesti. Jos ei joukko karjuvia naisia pelottanut kyläläisiä niin tämä tonnikeiju hoiti homman tyylikkäästi. Lopulta kaikki nuo soturittaret vain seisoskelivat peikon selän takana seuraillen varsin tarkkaavaisesti rujon olennon toimia. Varsin tehokkaasti kaikki tuo massa liikkuikin, paljon vikkelämmin kuin olisi kuvitellut. Onneksi maassa näkyi lojuvan useampi haavoittunut, muutama kuollut kyllä, mikä oli sääli, mutta vähintään yhtä moni oli hengissä. Pikkuhiljaa ihmisjoukko näkyi ymmärtävän häviönsä, eikä mennyt kauaakaan kun viimeinen katosi puiden taa.
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2007 20:52:49 GMT 3
Kun vastustajat näyttivät loppuvan, jäi peikko hetkeksi paikoilleen. Olivat kaikki rääpäleet paenneet kesken kaiken. Ei se suoranaisesti harmittanut, olihan se kuitenkin päässyt mätkimään hyvän määrän maahan. Se oli hyvä alku päivälle, päänsärkykään ei enää tuntunut niin pahalta. Mutta sitten se tajusi, että takana oli meneillään jotakin ja kääntyi ympäri niin, että läski lätisi. Ihmetys oli melkoinen, kun näköpiiriin ilmestyikin vielä kelpo määrä lisää ihmisiä. Se ei juurikaan jäänyt miettimään, mikseivät nämä olleet jo maassa tai paenneet, alkoi vain huitoa uhkaavasti nuijallaan ja mylviä. Näillä näytti olevan vielä paremmat varusteetkin, kovemmasta, kiiltävämmästä kivestä tehdyt piikit ja muuta sellaista. Pääsisipä muutaman sellaisenkin survomaan!
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 23, 2007 21:01:29 GMT 3
Peikon kääntyessä ympäri oli naisjoukko jo alkanut tutkia maassa makaavia, joista parempikuntoisia sidottiin jo kiinni. Punatukkainen oli viheltänyt kimeästi saadakseen puolen tusinaa ripeäkinttuista tammaa sukeltamaan metsän vihreydestä esiin ja ensimmäisiä sidottuja alettiin heitellä niiden selkään. Olennon tehdessä ripeän eleen jokainen soturitar pysähtyi ja jäi tuijottamaan. Karjunnan alkaessa jokainen vei vaistomaisesti ensin käden aseensa kahvalle, mutta vain suoraan hyökkääjän eteen osuvat vetivät teränsä esiin, muut vain nopeuttivat tahtiaan saada sotasaalis hevosten selkään. ”Antaa mennä siskot!” Punatukka kiljahti nähdessään hevosten jaksavan kantaa enää vain ratsastajansa ja antoi näin luvan kuudelle villineidolle hypätä makaavien äälle kannustamaan eläimet niin nopeaan liikkeeseen kuin ne vain jaksoivat. Punatukka ja viisi muuta jäi jälkeen.
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2007 21:23:38 GMT 3
Se, miksi ihmisenrääpäleet keräsivät toisia ihmisenrääpäleitä poisvietäviksi, jäi peikolle arvoitukseksi. Mutta eipä se sitä oikeastaan kiinnostanutkaan, jotakin rääpäleiden juttuja. Paljon kiinnostavampi oli se, jolla oli punaista karvaa päässä. Se huusi käskyjä muille, jokin johtaja. Peikko halusi nuijia johtajan. Karjaisten vielä uudestaan hirvitys alkoi harppoa joukon ilmeistä johtajaa kohti muista suuremmin välittämättä, tarkoituksenaan nuijia tämä heti hengettömäksi. Taistelun kiihdyttämänä se korkeintaan huitoi puolihuolimattomasti muita pois tieltään, ei edes katsonut suoraan näitä kohti. Se halusi tuon punatukkaisen pään.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 23, 2007 22:09:57 GMT 3
Vaan ketterä oli tuo punatukkainen jaloistaan ja samoin olivat toverinsakin. Hän väisti kumartuen ja jollain kuperkeikan ja syöksyn välimuodolla onnistui ilmestymään peikon taa. Muu joukko oli oman väistönsä jatkoksi vain siirtynyt kauemmas, ottaen tarkkailijoiden aseman. ”Tämä voi…” Punatukka ähkäisi kimmotessaan jaloilleen käsi yhä aseen ulottuvilla. ”Tämä kissa-hiiri-leikki voi kestää ikuisuuksiin. Jospa voisimme tehdä jonkinlaisen rauhan?” Punatukan ilme ei ollut senkummemmin pelokas kuin ylimielinenkään, lähinnä hän näytti kokoajan vilkuilevan vehreyden keskelle kadonneiden hevosten perään ja tietyin välein samalle suunnalle osuivat myös kanssasisariensa silmät. ”Jos sinä palaat takaisin luolaasi ja me häivymme häiritsemästä?” Hän väisti jälleen uutta iskua hypähtäen taaemmas uuden ähkäisyn saattelemana. Kovin vaikeaa tuollaisen jätin eleitä ei ollut ennalta aavistaa ja suuri massa sopikin suuren taistelun keskellä, mutta kaksintaistelussa, missä toisella ei ollut aikomustakaan hyökätä, ei suuri, hidastava koko ehkä ollut omiaan voittoa edistämään.
|
|
|
Post by submarine on Oct 23, 2007 22:28:26 GMT 3
Peikko vastasi ehdotukseen uudella mylväisyllä ja nuijanheilautuksella. Ihminen oli nopea, loikki ärsyttävästi pois tieltä ja väisteli. Mutta kyllä siihen vielä osuisi, ja sitten osuisikin kunnolla! Köntys toivoi, että onnistuisi säilyttämään tämän pään jossakin kunnossa, sillä murskana se olisi aivan turha. Loppujen lopuksi huitominen alkoi kyllä tuskastuttaa. Peikko halusi rääpäleen hengiltä heti, eikä se näyttänyt yksinkertaisesti luonnistuvan. Maahan ilmestyi kyllä kuoppia. Tässä menisi turhan kauan!
|
|