Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 24, 2007 8:48:26 GMT 3
”Uuh… kirotun tyhmä rotu…” mutisi punatukka jälleen kerran kieriessään huitovan rumiluksen ohi. Oli toki selvää, että hän voisi koska vain kääntyä ja pinkaista juoksuun ja varmasti oli jaloistaan nopeampi, mutta sellainen kävi ylpeyden päälle. ”Sinäkö kieltäydyt omaa parastasi uskomasta?” Hän sitten murahti kohottautuessaan jaloilleen ja olisikohan ollut äänensävy vai jokin tarkoin harkittu liike joka sai ympärillä seisoskelleet naiset nyt ryhdistäytymään ja vetämään esiin kaksi keihästä kukin. Osa aseista tosin piti riuhtaista irti massa makaavista edesmenneistä, mutta yhä ne tekisivät tehtävänsä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 24, 2007 9:16:41 GMT 3
Mikäli peikkoa olisi kiinnostanut vastata, se olisi varmastikin örissyt jotain hyvin myöntävää. Sitä kun kiinnosti vain nuijia nainen maanrakoon ja tehdä tämän päällä jotakin. Mutta jatkuva väistely otti hermoon jo melkoisesti. Julmetun rääpäle loikki ja harppoi, kuin vihainen peikonpentu. Taas kaivoi nuija kolon maahan. Nyt peikko koetti pistää väliin jo jalkaakin, potkien naista parhaansa mukaan. Kyllähän sen täytyi jossakin vaiheessa epäonnistua! Ärsyyntyneenä peikko karjaisi korviahuumaavasti, mutta jätti ilmaantuvan vaaran täysin omaan arvoonsa. Naisen nuijiminen oli tärkeämpää.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 24, 2007 10:09:20 GMT 3
Uusi tuhahdus kuului maanrajasta, mutta tällä kertaa siinä oli aavistus tuskaa. Punatukka oli pahemman kerran arvioinut pieleen peikon simultaanikapasiteetin. Tämähän osasi sittenkin liikuttaa kahta jäsentä yhtä aikaa ja raskas jalka oli tussahtanut suoraan naisen vatsaan ja sellaisella voimalla, että ilmalento oli väistämätön. Tämä kävi tehokkaasta merkistä keihäiden pitelijöille. He kohottivat toisen kätensä ylös kuin suuntaan antamaan ja vetäisivät alasjääneen voimalla ylöspäin singoten näin keihäät suoraan taivaalle. Lyhyt hetki hiljaisuutta, jonka aikana lähin naisista kiskaisi punatukan olalleen ja samassa alkoi teriä jo napsua maahan., tosin yksikään osumatta peikkoon. Silmänräpäyksessä ne olivat muodostaneet tiukan kehän jätin ympärille, tämä oli totuttu hämäyskeino.
|
|
|
Post by submarine on Oct 24, 2007 10:18:46 GMT 3
Kun tajusi, että oli juuri potkaissut naisen pitkin piennarta, mölysi peikko hetkisen voitonriemuisesti. Se oli vihdoin osunut, eikä rääpäle siitä hetkeen liikkuisi. Nyt vain pitäisi pikaisesti iskeä uudelleen, niin siitä pääsisi lopullisesti. Mutta mitä, toinen rääpäle tarrasi tähän kiinni! Se ei käynyt, ei alkuunkaan! Peikko oli juuri aikeissa rynnätä rusentamaan molemmat naisista, kun jäikin hämmentyneenä tuijottamaan maahan osuvia keihäitä. Köntys ei ollut koskaan nähnyt sellaista, ja siltä meni jonkin aikaa käsittää, mistä oikein oli kyse. Yleensä rääpäleet viskoivat piikkejään siihen, eivätkä maahan. Hieman ihmetellen se kiskaisi yhden irti maasta ja tarkasteli sitä. Samanlainen piikki, jossa oli kova pää, kuin muutkin. Aivan tavallinen. Ei käynyt järkeen. Hetkittäisessä hämmennyksessään peikko ei keskittynyt ollenkaan siihen, mitä ympärillä tapahtui.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 24, 2007 10:27:23 GMT 3
Ja juuri tuota hetkeä oli odotettu. Tämä peikko oli selvästi itsepäisempi kuin muut lajinsa edustajat, jos vain mahdollista, eikä selvästi aikonut lopettaa riehumista. Nyt oli vain nieltävä ylpeys ja lähteä käpälämäkeen. Johtajattarensa olalleen nostanut oli jo kadonnut metsän siimekseen. Punatukka oli liian arvokas lasti turhaan roikottaa olalla. Sen sijaan neljä muuta jäivät vielä varoasennoissaan odottamaan, huomaisiko peikko kaksikon kadonneen ja olisiko ymmärtänyt mihin suuntaan. Nelikko kiersi hitaasti niin, että heistä kukin oli tasan saman välimatkan päässä toisistaan. Jos peikko jatkaisi riehumista, he jokainen säntäisivät eri suuntiin ja näin hämäisivät otusta.
|
|
|
Post by submarine on Oct 24, 2007 10:50:01 GMT 3
Peikolle alkoi valjeta, että kaikki ei ollut kohdallaan. Se kohotti katsettaan ja näki, että sekä punatukkainen nainen että tätä kantanut rääpäle olivat kadonneet. Seurasi melkoinen möykkä, kun se hakkasi jalkaa maahan ja raivosi. Sitten, melkein kuin olisi saanut oikean ajatuksen, se kouraansa jäänyttä keihästä, kuin olisi aikonut heittää sen jotakin jäljellä olevaa naista kohti. Mutta tämän töppösillä ei moisesta tullut juuri mitään, ase lensi poikittain ja vieläpä useita metrejä ylitse. Raivostunut peikko heilautti nuijaansa voimalla, katkoen maasta törröttävät keihäät kuin vaivaiset oljenkorret, ennen kuin ryntäsi kohti sattumanvaraisesti valittua naista. Ja nekin rääpäleet luikkivat pakoon! Ei kun perään vain!
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 24, 2007 11:42:35 GMT 3
Hyökkäyksen kohteeksi joutunut mustatukka lähti kuin lähtikin pinkomaan niin hurjaa vauhtia kuin vain uskalsi, kumminkin niin, että peikko pysyi varmasti hänen perässään, mutta turvallisen etäisyyden päässä. Onneksi he olivat suunnanneet etelään, kun valtajoukko teki nyt lähtöään kohti itää. Ei tarvitsisi muuta kuin antaa heille hetki aikaa ja sitten karistaa tuo takana ryskivä rumilus kannoilta. Ei se loppuen lopuksi ollut niin hidas kuin mitä olisi voinut kuvitella. Tässähän jouti tosiss… Vilkaistessaan jälleen taakseen, jätti tuo neitokainen katsomatta jalkoihinsa ja tottahan juuri silloin jokin juurakko osui kohdalle ja kaatuminen oli väistämätöntä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 24, 2007 11:50:46 GMT 3
Nähdessään, kuinka takaa-ajettu rääpäle sekosi jaloissaan ja kaatui, nauraa röhötti peikko kovaan ääneen harppoessaan tätä kohti, huitoen nuijallaan ilmaa. Nyt se saisi tuon kiinni ja nuijisikin oikein kunnolla! Kenties kyseessä oli vieläpä hyvälihainen tapaus, joka ei jäisi hampaankoloon. Mutta ensin nuijiminen! Ja niin peikko ryntäsi kohti kaatunutta, huutaen koko matkan, nuija koholla pään yllä. Se näytti aikovan iskeä sellaisella vauhdilla, että naista saisi tonkia kuopasta monta päivää. Tuskin moinen toteutuisi, mutta ei se sitä haitannut.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 24, 2007 19:18:09 GMT 3
Mustatukka yritti kovasti päästä jaloilleen, mutta kauhu ei antanut enää voimaa vaan lamaannutti. Hän oli pienestä sotajoukosta nuorin, tuskin vielä koulutuksensa päässä ja mukana retkellä päässyt ihan vain moukan tuurilla ja nyt tuo onni näytti osoittautuvan hänen kohtalokseen. Tyttö sulki silmänsä ja luki muutaman nopean rukouksen. Ehkä hän seuraavassa elämässä saisi paremman mahdollisuuden, eikä tekisi tyhmiä päätöksiä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 25, 2007 16:53:17 GMT 3
Peikko röhötti yhä vain enemmän, mitä lähemmäs pääsi. Sillä ei ollut kiirettä, ei minkäänlaista, joten se ei edes yrittänyt lisätä vauhtiaan. Mutta olivat sen harppaukset silti melkoisia. Äkkiä se kuitenkin sai ajatuksen, joka sen tilanteen ja älynlahjat huomioonottaen oli melkoinen. Ehkä ei olisikaan niin hauska nuijia rääpälettä hetimiten. Tähdäten niin hyvin, kuin kykeni, iski peikko nuijansa maahan sellaisella voimalla, että se jäi kivisestä kärjestään pystyyn. Sitten, muitta mutkitta, se kurotti tarraamaan kiinni pikkuihmisestä riepotellakseen ja paiskoakseen tätä kuin räsynukkea.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 25, 2007 22:24:32 GMT 3
Mustatukka tunsi kuinka häneen tartuttiin. Ruskeat silmät rävähtivät auki, eikä inhon irtistystä voinut olla huomaamatta hänen kasvoillaan. Sitten alkoikin rieputtelu. Urheasti hän nipisti huulensa yhteen, vaikka kipu oli kammottava. Peikon ote oli kuin pihtien ja nykäykset ja osumiset milloin maahan milloin puihin tuntuivat ruhjovan ja venäyttävän ensin kädet ja sitten jalat. Kauaa ei mennyt kun hän jo muuttui aivan turtaksi ja pian valahti hervottomaksi.
|
|
|
Post by submarine on Oct 25, 2007 22:34:08 GMT 3
Peikko tempoi naista hetken, mutta kyllästyi nopeasti rääpäleeseen, joka ei edes huutamaan ruvennut. Kun se vielä ilmeisesti kuolikin ilman inahdustakaan, viskasi järkäle sen ilman suurempia ihmettelyjä pois. Se oli toivonut saavansa enemmän hupiä näin, mutta olikin saanut vielä vähemmän. Outo tapaus, kun ei inahtanutkaan. Lienikö ollut mykkä vaiko kauhusta lamaantunut? No jaa, saisi siitä kuitenkin aterian. Köntys vilkaisi vielä varmemmaksi vakuudeksi ympärilleen, ennen kuin kurotti tarraamaan velttoon ruumiiseen. Ties vaikka rääpäleitä olisi kuitenkin enemmän.
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Oct 26, 2007 9:35:58 GMT 3
Edesmennyt kuului yhteisöön, jossa joukko meni aina yksilön edelle. Oli selvää, että mustatukkaa jäätäisiin odottamaan johonkin kohtaa paluumatkan varrelle, samoja jälkiähän he kumminkin olivat palaamassa, mutta aikaansa enempää ei jälkeen jääneelle suotaisi. Kotipuolessa oli jo kipeä tarve haalitulle saalille ja matka jatkuisi yötäkin vasten pysähtymättä muuten kuin sen verran että hevoset ehtivät levätä.
|
|
|
Post by submarine on Oct 28, 2007 20:50:51 GMT 3
Kun mitään ei kerran näkynyt, heitti peikko ruumiin olalleen ja lähti löntystelemään paikalta. Loput rääpäleistä olivat kadonneet johonkin, eikä muutenkaan tehnyt mieli palata kylään - ei siellä kuitenkaan olisi mitään. Suunta oli sama, kuin naisilla oli ollut, mutta tietenkin tämän kulku oli hitaampaa, kuin hevosten jaloin matkaa taittavilla. Mutta suunta tuntui silti sopivalta, ja ruokaakin oli jos nälkä pääsisi yllättämään. Ties jos vaikka pääsisi taas tappelemaankin.
|
|