|
Post by lonelywolf on Oct 29, 2007 22:46:59 GMT 3
Marei vain piti matkaajan kädestä kiinni, katsellen punaiseksi värjäytynyttä karvaista rannetta. "Tein sen jälleen.. minun ympärillä vain on kuolemaa ei muuta. Sinunkin kannattaa lähteä ennen kuin joku kaunis päivä vielä tapan sinut, vaikka en itse niin haluaisi." vampyyri sanoi hiljaa, pidellen edelleen kiinni matkaajan kädestä. Tytön kädet alkoivat hehkua hieman lämpimää valoa, tämän pidellessä toisen kättä omissaan, siirtäen energiaa miehelle itsestään, katsellen kättä poissaolevan lailla. "Tämän takia asun yksin, sillä janoni on liian vaarallista kaikille jotka elävät minun ympärilläni. Loppujen lopuksi kaikki vain kuolevat." vampyyri jatkoi samaa valitusta hiljaa.
Lopulta Marei päästi matkaajan kädestä irti, istahtaen takaisin lattialle hieman väsyneen näköisenä, mutta tyytyväisenä, saatuaan siirrettyä energiaa takaisin miehelle jotta ei tämä olisi täysin kuollut verenhukkaan.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Oct 30, 2007 17:29:45 GMT 3
"Et tapa muita tarkoituksella? Olet pohjimmiltasi hyvä..?" Shouten kysyy sitten toiselta, miehen ääni on hermostuneen kuuloinen, se kuulostaa siltä mitä mies on. Mies hermostuu koska toinen pitää tämän kädestä kiinni, se vain häiritsee häntä, paljon. Kun nainen puhuu tappavansa Ayumin, taitaapi pari väristystä ryömiä pitkin selkäpiin, pörröttäen hiukan miehen turkkia. Miehen katse on nyt tuossa lämmön hohkassa, se tuntuu auttavalta, kuitenkin jotenkin polttavalta. "K-.. Kaikki kuolevat joskus... Ja minä tapan tarkoituksella, sitä minun oppini edustavat... Vaikka olenkin.. Laiska kirjoittamattomien sääntöjen suhteen." Mies mumisee sitten hiljaa, takerrelen aluksi sanoissaan. Kun mies on kuunnellut, toinen päästää irti, mies ottaa pitkän askeleen taaksepäin kunnes sitten istuutuu maahan ristiasentoon. Katse maassa mies pohtii hetken. "Kuinka paljon kadut olevasi mitä olet? Etsitkö sinä 'parannusta'?" Kissaolento kysyy sitten, katseen noustessa toiseen. Pian kuuluu pieni purahdus miehen sisältä, ilmeisesti kohonneesta olotilasta, se on nyt parempi kuin hetki sitten, vähin verin.
"Pimeässä ei tulisi vaeltaa ilman valoa.. Se kuitenkin voi olla vaikeaa jos tarvittava valo on tappava." Mies toteaa sitten katseen noustessa kattoon. "En minä ole jäädäkseni.. Harva näkee minua kahdesti elämänsä aikana... Koska kävelen yhä eteenpäin, tulen aina kävelemään, harva voi minut uudestaan tavata.. He tulevat tapaamaan minut samalta polulta, sama suunta, samat ajatukset, sama määränpää..." Mumina jatkuu hetken päästä, mies on nyt ajatustensa mustassa meressä. Tuleeko suoralle koskaan loppua?
|
|
|
Post by lonelywolf on Oct 30, 2007 18:14:04 GMT 3
"Minä inhoan tätä kaikkea mikä olen.. Olen hirviö!" hän huudahti miehelle kyynelten taas kihotessa silmiin. "Mutta tähän ei ole parannusta, muu kuin kuolema mutta kun en pysty edes tappamaan itseäni, niin en pääse tästä kirotusta elämästäni pois." tyttö jatkoi nopeasti pyyhkäisten kämmenellään kyyneleet silmistään. Ripeästi Marei nousi lattialta, vain mennäkseen istumaan sängyn reunalle, siirtäen verenpunaiset silmänsä matkaajaan. "Haluaisin edes kerran nähdä auringon, ja olla sen alla ilman että se sattuisi minuun, vaan en siihen tule koskaan saamaan mahdollisuutta. Se on tappavaa minulle." vampyyri lausahti, suht vakaalla äänellä.
"Haluaisin lähteä tästä kylästä ja nähdä maailmaa, mutta kuolema seuraa sinne minne menenkin,sen takia olen jäänyt tänne yksinään." Marei sanoi miehelle, katsellen sitä.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Oct 30, 2007 18:32:22 GMT 3
Ajatukset pyörivät päässä, pian kuitenkin kuin vessan vetämänä mies hätkähtää, muistaa istuvansa lattialla. "Mmh..Ehket... Hirviöt eivät muistuta ihmistä.. Hirviöt eivät itke.." Mies mumisee hetken vaipuen jälleen ajatuksiinsa. Syviä ovat ajatukset, tieto on salattua, seinille kirjoitettua ja suissa kiertävää.. "Parannus... Pitäisikö meidän edes puhua parannuksesta? Minä tiedän tavan joka antaa mahdollisuuden Auringon näkemiselle.. Tai..Olen nähnyt maininnan joka antaa pimeydelle mahdollisuuden olla valossa.. Jos sen noin voi sanoa." Ayumi Shouten alkaa sitten puhumaan hyvin pohtivana, hän tosiaankin on nähnyt mainintoja, hän tietää sen olevan mahdollista. Suora katse pilvettömänä päivänä Aurinkoa kohden ei ole kenellekkään terveellistä mutta jokin loitsu, voima antaa mahdollisuuden olla valossa, ilman tuskia. "Sen ei tulisi olla kovinkaan monimutkaista.. Sen pitäisi auttaa silmiinkin.." Mutina jatkuu ja nyt mies vie kätensä hivelemään leukaansa, mies pohtii, näyttää rakastavan sitä, juuri tällaista, salaisuutta, jos se nyt salaisuus on. Vanha se ainakin on, mielenkiintoinen ja ennenkaikkea, arkanaan liittyvää.
|
|
|
Post by lonelywolf on Oct 30, 2007 22:24:44 GMT 3
"Se on pelkkä myytti koko asia, olen itsekkin siitä lukenut mutta mitään todisteita ei asialla ole ollut." Marei vastasi matkaajalle, rojahtaen makaamaan sängylle. "Ja jos siitä olisi todisteita, niin olisi siitä mainittu jossakin, vaan ei ole." tyttö jatkoi, ja tuhahti itsekseen. Totta kai Marei oli kuullut tuosta parannuksesta, sehän oli varsinainen legendan yöeläjiän maailmassa, mutta ketkään jotka sitä joskus muinoin oli lähteny etsimään, oli kadonnut sen sileän tien.
Marei hpähti ripeästi pystyyn sängyltänsä, ja miltein liiti keittiön suuntaan, mutta ei mennytkään keittiöön, vaan pysähtyi oven suussa katsellen hetken aikaa ympärilleen kuin etsin jotakin. Tyttö kumartui, ja pyyhkäisi hieman puulattialta pölyt pois. Vampyyri virnisti nähdessään pienen oven ääriviivat lattiaan hakattuina, ja kumartui avaamaan sitä, noukkien kellarista käteensä todella vanhan näköisen kirjan.
"Kertomasi tarina, on tuttu kaikille meille jotka yössä asustamme, se on legenda meidän keskuudessamme." hän lausui hiljaa, ja nousi pystyyn näyttäen toiselle vanhojen tarujen kirjaa. "Tutkijana uskon että tämä kirja herättää mielenkiintosi, sillä monet ovat tätä etsineet, mutta suotta, sillä se on ollut minun huostassani monet pitkät vuodet." Marei jatkoi ja virnisti miehelle.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Oct 31, 2007 18:44:25 GMT 3
Toinen kertoo asian olevan myytti, kaipa se sitten on myytti, mies on vain nähnyt mainintoja siitä. "Ei jumalistakaan ole todisteita.. Ei ole myöskään selvää todistetta siitä miksi lohikäärmeet hallitsevat magiaa paremmin kuin mikään muu rotu.. " Shouten mumisee sitten hiljaa, oli olemassa tapa, jokaiselle oli tapa. Hetken mies taas miettii, ei reagoi naisen touhuihin yhtään, istua kyhjöttää vain, miettien.
"Kirjat ovat aina mielenkiintoisia... Olivat ne vastaan tai myötä jotain asiaa. Mmh.." Tuo olento sanoo sitten, pään kääntyessä hitaasti naisen ja tuon kirjan puoleen.. "Kirja ei itsessään herätä huomiotani, sisältö, muutama seikka.." Mies sanoo sitten kääntäessään päänsä kallelleen, kirjaa tarkkaillaan, sen vanhoja kansia. "Todellisen mielenkiinnon herättäisi Kiven Ja Kullan kirja.. Kirjan kannet ovat kiveä mutta sivut ovat kultaa.. Kirjassa on kymmenen kultaista sivua jotka kertovat viisi loitsua.. Kirja on verrattain suuri ja raskas, ennenkaikkea raskas... Haltioiden keskuudessa on mainintoja kirjasta, muutamasta olennosta joilla kirja on ollut.. Ennenkaikkea se voima, se on maininnoista vahvin.. Enkä yhtään mene epäilemään, mikäli kertomuksiin on uskominen.." Mies alkaa hykertelemään sitten kuin transsiin vaipuneena, tuon omituisen kirjan löytäminen vaikuttaa selvästi tärkeältä, ehkä pakkomielteiseltä, eikä aikomuksena ole vain valta.
Mies katsoo nyt hetken kuin tyhjään, kunne sitten värähtää hereille, aivankuin jokin olisi potkaissut häntä takaraivoon. "E.. M.." Mies alkaa sitten yhtäkkisesti sopertelemaan kunnes kohottautuu sauvansa varasta. Hitaasti mies ottaa pari askelta kohden naista, tarkkaillen tuon pitämää kirjaa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Oct 31, 2007 21:47:08 GMT 3
Marei hykerteli tyytyväisenä, kuin olisi juuri pääpalkinnon voittanut. Tarujen kirja, olihan se todella kallisarvoinen, mutta myös todella vaarallinen väärissä käsissä. Se oli yökulkijoiden elämän kirja, joka siirtyi yleensä sukupolvelta toiselle, tai mestarilta oppipojalle. Tytön hallussa oli kirja varmaan ollut jo vuosikymmeniä, ja oli hän miltein unohtanut asian, ennen kuin matkaajan onnistui tuoda muisto siitä pinnalle.
"Näet kyllä oikein, se on legendaarinen tarujen kirja, johon sisältyy kaikki tuo yöllinen elämä, mitä tulet tai mitä olet kohdannut elämäsi aikana." Marei lausahti kujertelevasti, ja otti askeleen lähemmäksi matkaajaa. "Ota minut mukaasi matkalle, ja auta minua löytämään parannus tähän kiroukseen, niin saat tämän kirjan lahjana minulta sinulle." tyttö jatkoi kuiskaten toisen korvaan.
Äkisti vampyyri piilottikin kirjan selkänsä taakse, estäen miestä näkemästä sitä enään ja nauroi. "Mutta et saa sitä ennen kuin olemme päässeet määränpäähämme yhdessä, ja minä olen joko kuollut tai sitten elävä."
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Nov 1, 2007 13:27:33 GMT 3
Hitaasti mies suo kasvoilleen virneen, tuo virne oli uusi ja omalaatuinen, jossain määrin kajahtanut, olennon joka ei ole koskaan saanut mielenrauhaa tarpeeksi pitkäksi ajaksi, virne kuitenkin katoaa toisen kuiskatessa tälle jotakin. "Etkö olekkaan peto? Mihin tarvitset kuolevaista.. Varsinkin kun moisella on oma tahto?" Shouten kysyyy sitten hiljaa toiselta, kuiskaus kuiskaukselle. Kirja toki kiinnosti miestä, kiinnosti melko paljonkin, tuo naisen mukaanottaminen, se askarruttaa. Hirveän epävarma, epäilevä mies ei niinkään ole, varautunutkaan hän ei ole ollut vähään aikaan, nyt hän muistaa sen taas.
Nainen siirtää kirjan selkänsä taakse, Shouten hymähtää, nostaen huppunsa kasvoille, vain silmät näkyvät, lumottu pimeys peittää miehen kasvot, vampyyriltäkin joka normaalisti näkisi hupun varjoissa piileskelvät piirteet. "j-... Jos lähdet.. Seuraamaan minua, on meidän odotettava yön laskeutumista..." Mies jupisee sitten, askelta taaksepäin mies ei ole vielä ottanut, on vain tyytynyt olemaan noinkin lähellä toista. "Minulle kuolema käy helpommin.. Sinun tulisi välttää valoa.. " Mies jupisee sitten arkana, verenvuodatus välkähtää miehen mielessä, jos nainen lähtee mukaan, voi todellinen terällä tasapainoittelu syntyä.. Tosin, ehkä jonkinlaisen turvankin toinen toisi, vampyyri kykenee varmasti moneen mihin Shouten ei itse kykene.. "E-en.." Mies mumisee sitten hiljaa, sekavasti, pohdintaa, tämä käy suorastaan jo kipeää, pohdinta.
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 1, 2007 23:50:15 GMT 3
Marei naurahti suloisella mutta hieman pirullisella äänellänsä, ja pakkasi kirjan nopeasti reppuunsa, joka lojui takan edustalla. "Minulla ei ole mihinkään kiire, ja auringonlaskuun on vielä tovi aikaa. Joten miksi et vain lepäisi päivää täällä sillä välin, kun minä pakkaisin tarvittavia tavaroita matkaa varten?" tyttö sanoi miehelle kujeilevasti. "Äläkä huolehdi siitä että söisin sinut suihini sillä välin kun nukut, minulla ei ole nälkä, enkä söisi uutta ystävääni." vampyyri jatkoi naurahtaen.
Sillä silmänräpäyksellä Marei alkoi tohkeissaan kiertää taloa ympäri, etsin ties mitä tavaroita ties mistä, aina pienistä lasipulloista, suurehkoihin lasitölkkeihin, sisältäen jotain hyvin sakeaa punertavaa nestettä. Katsahdettua matkaajaan tyttö vain naurahti ja sanoi: "Et halua tietää mitä näihin on pakattu, voisi olla että se mitä olet tänään syönyt, niin saattaisi hyvin tulla täysin samaa reittiä takaisin siinä vaiheessa."
Tarkistettuaan repun jo toistamiseen, Marei hieman huolistua, ja katsottuaan kaiken läpi, sen pystyi jo näkemään päältä päin että jokin oli vialla. Hetken aikaan tyttö vain käveli ympäri taloa, tarkkailen ja etsiskellen mitä vielä puuttui, etsien samalla erästä esinettä. Komerosta ei sitä löytynyt, eikä muualta kaapeista, mutta viimein hän meni takaisin kellarin ovelle, kurkottaen kättänsä alhaalla kylmässä, hän tunsi jotain kylmää ja metallista kättänsä vasten. Vampyyri veti nopeasti kätensä pois, mutta ei vienyt esinettä reppuunsa, vaan pikaisesti tunki sen vaatteidensa sisään, katsahtaen mieheen takanaan.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Nov 2, 2007 17:37:56 GMT 3
Toinen näyttää ainakin lähtevän mukaan, tahtoi Shouten sitä itse tahi ei, niin kuitenkin kävisi. Mies yrittää änkyttää jotain ja kohottaa kätensäkkin aivankuin apuna jotta sanat selventyisivät, niin ei kuitenkaan käy, mies vannoutuu hiljaisuuteen. Mies seisoo nyt hiljaa aloillaan, toinen sanoo jotain lepäämisestä, se on hyvä idea.. Vainoharhaisesti astellen ja sopivaa paikkaa etsien mies katselee ympärilleen, kunnes sitten löytää paikkansa, sängyn vierestä. "Mh...Syöt minut.." Mies jupisee sitten hiljaa kuullostaen lähes tympääntyneeltä. Selkä painetaan seinää vasten ja kaikki turhan raskas siirretään yltä pois, reppu ja muut laukut. Tuon jälkeen mies kaivaa vyöllänsä roikkuvasta pussukasta liitupalan, piirtää jotain lattiaa, itsensä ympärille. Hetken tuo puoliympyrä riimuineen on aivan hiljainen, kunnes sitten välkähtävät parin sanan johteesta. Tuon jälkeen mies suo kasvoilleen turvallisen hymyn.
Mies tarkkailee toisen touhuja nojaillen raukeasti seinään, pian toinen häärää jotain lähes huolestuneesti, mutta kuitenkin onnistuu löytämään sen tietyn asian. Hetken aikaa tuota pohdiskellen Shouten viettää aikaansa, kunnes sitten tyytyy tuhahtamaan, kaipa se oli jokin teräase. Hitaasti mies ummistaa silmänsä, nykien huppuansa vielä silmien tielle.. Uskaltaisiko mies oikeasti nukkua? Jos ei, levätä hän ainakin uskalsi jos unesta ei kiinni saatu..
|
|
|
Post by lonelywolf on Nov 6, 2007 11:53:22 GMT 3
Marei virnisti, nähdessään silmäkulmastaan miehen tekevän jotain taikojaan. Ei hän vielä täysin luota minuun, mutta en voi häntä syyttää laisinkaan siitä, mitä itse olen tehnyt. tyttö ajatteli, ja toi tavaransa ulko-oven vierelle, jääden tuijottamaan uneliasta matkaajaa. "En aioa sinua purra toistamiseen, voit kyllä aivan hyvin nukkua. Yöhön on vielä pitkälti aikaa, jolloin tuona aikana on meidän liikuttava hyvin nopeasti ja kauas. Tarvit kaiken voimasi matkaaja." hän sai viimein sanottua.
Lähestyvät tunnit kuluivat aivan liian hitaasti, tosin koko elämä oli kulunut Mareille, sillä hän ei pystynyt nukkumaan laisinkaan, mutta nyt tuo ajan kulu kävi oikein hermoille. Tyttö pakottautui istumaan lattialle, mutta se ei parantunut oloa ollenkaan. Vampyyri raotti hieman ovea, mutta katui sitä miltein heti kun valo pilkahti raosta, ja hän työnsi oven kiinni.
((anteeksi, lyhyttä ei ole oikein fiilistä kirjoittaa.))
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Nov 13, 2007 16:56:57 GMT 3
"Tuskin nukun.. Lepään vain vähän.." Kissaotus humisee sitten sulkien silmänsä täysin, tiukasti kiinni. Moisen jälkeen mies haukottelee, kääntäen kylkeään ovesta poispäin. Huppua nyitään yhä hiukan, varmuuden vuoksi. Hitaasti mies alkaakin vaipumaan uneen, välillä naisen häärääminen saa miehen vavahtumaan, hetkeksi, epäselväksi. "Olen matkannut.. Elämäni.. Tiedän mitä on viikon juokseminen.." Mies sanoo sitten, hyvin pitkän ajan kuluttua, aivankuin hän olisi nyt vasta kuullut loput naisen sanoista. Mies tosiaankin näyttää nauttivan tuosta lepohetkestään, pienen kehräyksen kaltaisenkin voi kuulla, mies kuitenkin tuhoaa äänen köhimällä.
Hiljainen tuhina kuuluu nyt miehen suunnalta, ai vain vähän lepäämistä? Nukkumista tuo on, jokseenkin rauhatonta kuitenkin. Mies liikahtelee vähän väliä, muttei kuitenkaan kertaakaan vaikuta varsinaisesti enää heräävän..
|
|