|
Post by lonelywolf on Sept 20, 2007 14:30:45 GMT 3
((Ayumishoutenia odottelen täällä))
Marei istui kaivon reunalle, katsellen kylän yöllistä toimintaa jota ei pahemmin vaikuttanut täällä olevan. Toisissa kylissä sitä oli enemmän, kun toisissa taas vähemmän. Mitä vähemmän sen parempi minulle, niin saan olla rauhassa muilta. tyttö ajatteli, kammeten pientä ämäpriä ylös kaivosta, kaataen kämmenelleen hiukan kylmää raikasta vettä. Marei tuijotti hiljaa veden pinnasta heijastuvaa, kalpea ihoista sekä punasilmäistä hentoa tyttöä. Hän siirsi katseensa pois vedestä, antaen sen pikkuhiljaa valua kuivaan maahan. Enään muutamia valoja paloi talojen ikkunoissa, mutta nekin olivat sammumaan päin, ja pian pimeys peittäisi kaiken allensa ja olisi hänen aikansa liikkua.
Marein verenpunaiset silmät välkähtivät pimeydessä, hänen kadotessa nopeasti kaivon reunalta erään hortoilevan kanan kimppuun, upottaen terävät kulmahampaansa eläinraukkaan kiinni. Tyttö inhosi itseään, inhosi sitä miksi hänet oli luotu satoja vuosia aikaisemmin, mutta hän ei mahtanut mitään luonnolleen ja jollain hänen oli elettävä. Päivisin Marei käyttäytyi kuin tavallinen pieni tyttö, mutta öisin hänen salaisuutensa tuli aina ilmi. Se että hän todellisuudessa oli vampyyri. Hän päästi kanan otteestaan, tiputtaen elottoman ruumiin maahan, nuollen veren huulistansa ja pyyhki nopeasti kämmenselkäänsä kosteat silmänsä jääden istumaan kuolleen kanan viereen.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Sept 20, 2007 14:46:21 GMT 3
Yö on jälleen tulossa, peittelemässä väkeä taivaankannen alla. Jo tähdetkin paistavat paikoin, paikoin joissa pilvet eivät tiellä ole. Tämä kylä, juuri sopivan pieni, ei mikään parin hökkelin kaivoskylä kuitenkaan. Väsynyt matkaaja on saapunut tänne ja nyt pitää saada vettä, leilissä sitä nimittäin ei ole enää tilkkaakaan. Kuuluu matala murinan kuuloinen ääni jota seuraa köhiminen ja lähes äänetön kiroilu. Tuo matkaaja on saapunut kylään eikä ole vielä ennättänyt kovin kauas 'porteista'.
Matkaaja ei tiedä mistä vettä saisi, tai kaivostahan sitä, mutta missä on kaivo? Hiukan epätoivoisena kaapuun verhottu hahmo vaeltelee eteenpäin suuren sauvan kopsahdellessa välillä vaimeasti vasten maata. "Missäs se neste on..?" Kuuluvat sanat suusta matkaajan, talojen ovia hän ei kyllä menisi koputtelemaan. Missään nimessä. Katuja pitkin mies kävelee, huolettomana, janoisena. Pysähtyminen tapahtuisi vasta kaivon kohdalla, eikä kaivo ole kovin kaukana enää.. Pitää vain toivoa ettei mies sekavuuttaan kävele kaivon ohitse..
|
|
|
Post by lonelywolf on Sept 20, 2007 21:40:04 GMT 3
Marei antoi pimeyden niellä hänet kokonaan, kadoten yön varjoihin, eikä sekuntiakaan liian myöhään sillä hän kuuli sen, sydämen lyönnit. Tyttö käännähti nopeasti ympäri, katsellen pimeyttä tuijottaen suoraan kaiken läpi kaivon suuntaan missä hän näki sen. Kaapuihin pukeutunut hahmo, ja jokin pitkä esine hänen kädessään. Vampyyri hypähti läheiselle katolle turvaan, tuijottaen sieltä murhanhimoisesti tulijaa verenpunaisilla silmillänsä sähähtäen vihaisesti: "Kuka olet ja mistä tulet!?"
Marei ei ollenkaan pitänyt tuntemattomista, sillä heistä oli aina hänelle eniten riesaa, sillä he eivät tunteneet tyttöä herttaisena pikkuisena kuten muut kyläläiset, vaan janosivat hänen kuolemaansa. "Haet vain kuolemaa tulemalla tänne keskellä yötä." vampyyri sähähti uudelleen, kyyristyen yön varjoihin katolle tuijottaen loistavilla punaisilla silmillänsä olentoa kaivon lähellä.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Sept 21, 2007 21:20:30 GMT 3
Hahmo vaeltaa, hapuilee pimeässä, vaikka pimeänäkö onkin erään 'pikkuseikan' ansiosta vallan hyvä. Mies melkein tuntee veden lähettyvillään, kaivo, nyt kaivo myös peräti osuu silmiin.. Silmäin kimallus kun kaapuhiipparin kasvoille nousee hymy, ilmeen tosin jäädyttää lähes jäätävä ääni. Hahmo säpsähtää ja katselee ympärilleen lähes yliampuvasti, pimentoihin tiiraillen. "Kuljen vain y-yössä.." Vastaa käheähkö ääni.. Mikä ihme puhui? Tytön ääni taisi olla kyseessä, mitään ei tosin näy.. Eikä maagi tajua katsoa katollekkaan. Hetken aikaa ihmeteltyään jatkaa maagi tehtäväänsä, kaivoa kohden lähestyvät vikkelät askeleet. Ei hetkeäkään kun mies pysähtyy jälleen. "K-kuolemaa? Keskellä yötä?" Kähisevä ääni sitten ihmettelee. Nyt, toinenkin käsi tarttuu sauvaan ja kaapuun verhoutunut hahmo on aloillansa, liikkumatta.. "E-en halua pahaa.." Sanat tanssivat pimeydessä.. Ayumi ei pidä tällaisista tilanteista, viileästä yöstä ja pelkästä suusta joka kyselee kummia uhkausten säestäessä..
"Pelkäätkö sinä jotain..?" Nyt, tuo äsken käheä ääni kysyy matalaksi muuttuneena. Oikeastaan pelkääjä taitaa olla kaapuun verhoutunut olento, kylissä on aina pelättävä ja oltava varuillaan, niin on opittu..
|
|
|
Post by lonelywolf on Sept 23, 2007 20:49:30 GMT 3
Marei haistoi pelon, se suorastaan löyhkäsi pitkälle ja vahvan tuoksuisena. "Pelkäänkö!" tyttö sihahti vastaukseksi, jatkaen puhumistaan antamatta mahdollisuutta toiselle: "Pelkäätkö sinä!" hän naurahti kolkon kuuloisen, virnistellen itsekseen katon varjoissa, pitäen tarkasti silmällä kulkijaa. Vampyyri hypähti kevyesti alas, suoraan toisen taakse, vetäen nopeasti, kaapumaisen takkinsa sisuksista koristeellisen tikarin, painaen sen toisen kaulaa vasten kuiskaten hänen korvaansa: "Liikahdatkin, niin henkesi voi olla minun yövaanija." Tyttö hengitti kylmästi toisen niskaan, painautuen hieman lähemmäksi, haistellen toisen kaulaa.
"Vastaa lyhyesti, sekä totuuden mukaisesti niin saatat nähdä seuraavan aamunsarastuksen." Marei sanoi kiusoittelevasti, painaen hellästi mutta varmasti tikarin toisen kaulaa vasten tiukemmin. "Miksi olet tänne tullut, ja mitä tarkoitusta varten." tyttö lausahti naksutellen hampaitaan. "Ketä etsit täältä, ja miksi liikut tähän aikaa yöstä." vampyyri jatkoi nopeasti, pitäen tikaria edelleen varmasti paikoilleen toisen kurkulla. "Ja muista, minulla ei ole aikaa aamuun, ja jos niin käy niin ei ole myöskään sinulla." tyttö kuiskasi hiljaa kulkijan korvaan.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Sept 23, 2007 21:03:49 GMT 3
Jälleen hahmo pälyilee ympärillensä, ei ristin sieluakaan näkyvissä. Pian tuo tyttömäinen ääni huudahtaa jotain, rupeaa selittämän ja kyselemään jotain. Kaapuun verhoutunut jupisee jotain hyvin, hyvin hiljaa, käännähtää hiukan ja ottaa askelen eteenpäin. Tuo askel on sinänsä epämukava sillä pienten äänten saattamina löytää mies pian kaulaltansa tikarin, taitaa olla terävä. Tyttö puhelee jotain ja kaapuun verhoutunut tuntee olonsa epämukavaksi, vaikka onkin jo muutamia kertoja tällaisiin tilanteisiin joutunut. "He-heh.. Sinä pidät kyselemisestä.." Miehen ääni sanoo sitten hiljaa, päänsä sisällä mietitään jotain, kiivaasti. Hetken hiljaisuuden jälkeen mies avaa suunsa.
"Minä vain hankin itselleni vettä..Olet siis naskalihammas.. Tai jokin muu siihen kastiin kuuluva. " Mies sanoo sitten hiljaa, pieni värähtely äänessä, kuitenkin, mies vaikuttaa kuin kohtaisi tällaisia tilanteita paljonkin.. "T-tapasi ei ole kovin k-kaunis..Tiedätkö?" Sanat värähtelevät, mies on pohtinut, pohtinut jo aivan tarpeeksi. "Voisitko millään siirtää tuota terää hiukan kauemmas kaulastani..?" Sanojen jälkeen uhkailija voi tuntea jotain terävää, terävää joka painaa navan kohdalla.. Napa on juuri sopiva paikka, siitä saisi sormenkin lyötyä sisään, miten sitten kävisi teräksisen piikin? Mikä edes piti tuosta pistävästä aseesta kiinni, miehen kumpainenkin käsi on yhä sauvassa kiinni?
|
|
|
Post by lonelywolf on Sept 23, 2007 21:15:50 GMT 3
Marei naurahtaa miehen änkyttämiselle, sekä hermostumiselle, antaen terän vielä olla paikoilleen toisen kurkulla. "Tiedätkös, minä todella pidän kyselemisestä." hän kuiskasi hiljaa kiusoittavalla äänensävyllä, siirtäen viimein tikarin hieman kauemmaksi. "En tarvi tikaria sinun tappamiseesi, omat käteni riittäisivät hyvin jos niin haluaisin." tyttö jatkoi hiljaa, piilottaen tikarin jälleen yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin. Vampyyri otti muutaman lyhyen askeleen taaksepäin, sipaisten toisen käden yhdellä sormella kaapuvaeltajan kaulavaltimoa kiusoittelevasti. "Sinun veresi tosin tuoksuu mukavalta, mutta juuri nyt en kaipaa jälkiruokaa." tyttö sanoi naurahtaen heleällä äänellänsä.
Marei otti jälleen muutaman askelen pois päin kulkijasta, hypähtäen heti kauemmaksi, päästyään turvallisen välimatkan päähän toisesta. "Jos vettä haluat, niin kaivo on aivan vieressäsi. Mutta varo, jos kurkotat liikaa, saatat pudota sinne." tyttö naurahti jälleen, jättäen sanomansa puoliksi arvoitukseksi siitä, että työntäisikö vampyyri itse toisen kaivoon, vai putoaisiko hän todella itse. "Naskalihammas.." hän maisteli sanaa suussansa. "Me kutsumme itseämme vampyyreiksi, ja pyydän että käytät mieluummin sitä nimikettä, tuo toinen on halventava." Marei jatkoi nopeasti, hypähtäen kaivon reunalle tasapainottelemaan, tuijottaen toista verenpunaisilla silmillänsä, kasvoillansa kiusoitteleva hymy.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Sept 24, 2007 20:30:28 GMT 3
Nainen kuiskii ja naureskelee, nainen onkin helpommassa osassa. Pian toinen siirtää tikariansa kauemas, sanoen jotain josta mies voisi vaikka pahastua. Vampyyri on nyt siirtynyt askeleen taaksepäin ja koskettanut sormellaan miehen kaulavaltimoa, kosketuksen aikana nainen varmastikkin huomaa lähes silkkisen, lyhyen turkin.
Itse kaulaansa sipaisten mies ottaa nopeahkon askeleen eteenpäin, samantien kääntyen kohden toista. "Vereni mukavaa? Oi, tietäisitkin.. Oli vähällä etten syöttänyt sinua tälle pimeydelle." Ayumi sanoo sitten pieni sihinä äänessään. Nyt tosiaankin on pimeää ja pimeyttä ajatellen mies tuntee sisällään jonkinlaisen turvan. "Tuskin putoan..." Mies sanoo sitten nyrpeänä, tuota naikkosta on varottava.
Ei mene kovinkaan kauaa kun nainen on taas puhunut ja myös siirtynyt kaivon reunalle. Nyrpeästi kaapuun verhoutunut kopauttaa sauvansa maahan, siirtyen sitten kaivon luokse jolla toinen leikkii. Hitaasti mies tarttuu kourallansa kaivon puiseen kanteen, siirtäen sitä. Pian lasketaan vahvan narun varressa oleva leili kaivoon, pian leili onkin täynnä ja takaisin miehen sylissä. Tuota nestettä nauttien mies siirtyy pari askelta taaemmas. Matkaleili laitetaan nyt takaisin selkään, katse siirretään naiseen ja katsetta seuraa jokin epämääräinen mutina. "Halventava.. Nimitys.. Suurta.." Nuo sanat voi muminasta onkia ehjinä.
|
|
|
Post by lonelywolf on Sept 24, 2007 22:15:16 GMT 3
Marei naurahti heleällä äänellänsä, katsellen huvittuneena miehen touhuja, ja oli kuin olikin muutaman kerran hyvinkin aikeissaan työntää matkaaja kaivoon, ihan vain omaksi huvikseen. "Oletko kaukaakin tullut arvon matkaaja." tyttö kysyi maireasti tällä kertaa, jääden istumaan kahareisin kaivon reunalle, katsellen punaisilla silmillänsä miestä. "Ja kuka ole." vampyyri sihahti hampaidensa välistä nopeasti. Ihminen ei toinen ollut, sillä hän haisi aivan muulta, mutta mikä matkaaja sitten oikein oli olevinaan. Se että matkusti öisin kylän läpi, on hyvin harvinaista sekä hyvin uhkarohkeaa, sillä seudulla on omat rosvojoukkonsa joiden kanssa ei mielellään tavallinen ihminen rupeasi seurustelemaan.
"Et ole ihminen, sen tiedän, etkä myöskään kuulu meidän joukkoihimme. Siis mikä olet?" Marei kysyi uudelleen hieman kovemmalla äänellä. Pian vampyyri katosi kaivon reunalta ilmestyen miehen viereen haistellen taas toisen kaulaa. "Nimeni on muuten Marei, mikä on sinun?" tyttö kuiskasi miehen korvaan leikkisästi, kuin ei aikaisemmin mitään tappouhkauksia olisi koskaan ollutkaan. Monet ihmiset varmaan pitivät vampyyria täysin hulluna, eikä ollut ihme jos mieskin niin tekisi, mutta se vain oli Marein tapa elää elämäänsä, vailla huolia huomisesta eikä pelkoa kuolemasta sillä kuollut hän jo oli.
"Onko sinulla paikkaa missä olet tämän yön vai jatkatko suoraan matkaa määränpäähäsi, missä se sitten lieneekin mahtaa olla?" tyttö pommitti toista kysymyksillä, virnuillen aina välillä leveää hymyään, paljastaen valkoiset terävät kulmahampaansa samalla. Marei ei voinut koko yötä ulkona viettää, sillä aamu tekisi pian tuloa jälleen, ja tytön olisi päästävä takaisin suojaisaan sisätilaan. "Minulla sattuu olemaan pienempi talo, tuolla kylän pohjoispäädyn lähellä, jos haluat levätä hetkisen ennen kuin jatkat matkaasi. Siis tietenkin jos tahdot tulla mukaani, siellä olisi mukavampi jatkaa keskusteluamme lämpimässä." Marei viimein sai sanottua, ja kääntyi liioitellun hitaasti ympäri lähtien kävelemään omaa taloansa kohti, jäämättä odottamaan seuraisiko mies häntä vai ei.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Sept 25, 2007 21:27:12 GMT 3
Mies pohtii hiljaa saatuaan tuon vesileilinsä. Tuota vampyyria tosiaankin kannattaisi jossain määrin vältellä, onneksi nainen ei kuitenkaan työntänyt miestä kaivoon, kuten vihjaili. Kun toinen alkaa puhumaan, jupisee mies vain jotain, kunnes sitten viimein kääntyy toista kohden varovaisesti.. "Tiedä en tuota.." Mies sanoo sitten vain. Ei Ayumi muista mistä lähti, hän on lähinnä vain vaeltanut, paennut ja harjaannuttanut taitojaan. Ei miehellä ole koskaan ollut paikkaa minne varsinaisesti pysähtyä, hän ei tarvinnut moista, ei ole ennenkään tarvinnut koska moista ei ole suotu.
Ayumin ajatus katkeaa jälleen kun vampyyri kyselee jotain. Mies ei kerkeä vastata kun toinen on jo ilmestynyt kissaolennon viereen haistelemaan tämän kaulaa. Kaulaansa poispäin toisesta venytellen mies päästää ilmoille pienen, turhautuneen ähkäisyn, turhautunut tähän kun on. "Minä olen vahinko ja nimeni ei ole vaivan arvoinen vaikka omasi nyt olenkin kuullut.. Liekkö minulla edes nimeä." Kaapuun verhoutunut sanoo sitten ottaen haparoivan askeleen kauemmas vampyyrista.
Pian nainen on jo siirtynyt kysymään uusia kysymyksiä, onko tämä jokin kyselyleikki ennen teurastusta? Tapetaan uhri ja kirjoitetaan sitten jotain tietoja tästä ylös? Hetken mies kerkeää pohtia tulevia sanojaan kun toinen onkin jo jälleen puhunut, miehen lause tuhotaan taas. Tympääntyneesti tuhahtaen mies vilkaisee taaksensa, ei enää valoja. "E-en minä tiedä, minusta alkaa hiljalleen tuntumaan että aion yöpyä ammeessa joka on täytetty valkosipulilla.." Mies mumisee sitten epäselvästi, oikeastaan mies inhoksuu itse valkosipulia ja on myös kuullut että se on jossain määrin häiritsevää vampyyreitä kohtaan, mitään varmaa tietoa mies ei ole kuitenkaan kerännyt.
"U-uskon etten elä kovinkaan pitkään jos sinun seuraasi lyöttäydyn.." Mies sanoo sitten kuitenkin kiiruhtaen toisen perään. Eihän miehen tarvitsisi mennä taloon? Hän voisi olla hetken tuon vampyyrin seurassa, kirjoittaa käyttäytymisesta tekeleillä olevaan kirjaansa ja häipyä sitten. Tämä tosin ei taida olla järkevää mutta eipä nainen ole kimpuunkaan käynyt.. Voihan tämä olla tietenkin ansa, varmaan onkin.. Mies haluaa kuitenkin keskustella nyt jonkin verran kun vain voi, vaikka saisikin pari haaveria.
Niin, mies roikkuisi toisen seurassa hetken ja katoaisi sitten, pakenisi ja jatkaisi matkaansa jolle ei ole edes polkua.
|
|
|
Post by lonelywolf on Sept 26, 2007 20:26:38 GMT 3
Marei ei enään voinut pidätellä nauruaan, kuullessaan miehen mutinaa jostain valkosipulista ja kuolemisesta hänen seurassaan, vaan alkoi nauraa heleällä äänellänsä hymyillen miehen suuntaan. Siitä oli pitkään kun tytöllä viimeksi oli ollut näin hyvää seuraa, eikä hän tosiaankaan ajatellut päästävänsä toista pois näin helposti. "Olkoon sitten niin Herra Vahinko." Marei naurahti toiselle, pysähtyen vähän matkan päähän hymyillen toiselle. "Ensinnäkin valkosipulisi eivät auta meihin, ne ovat vain tarua, ja toiseksi minulla ei ole nälkä, varsinkaan kaksijalkaisten suhteen. Mutta sinulla on varmaan nälkä, joten ole hyvä ja tule vieraakseni ainakin tämä yö, sillä siitä on pitkä aika kun viimeksi olen voinut kestitä vieraita." tyttö jatkoi, ottaen harppauksen lähemmäksi miestä edelleen hymyillen.
Päästyään kaapuun pukeutuneen miehen lähelle, Marei otti toisen kädestä kiinni, lähtien kuljettamaan häntä perässänsä, toivoen ettei oma kylmä kätensä aiheuttaisi liikaa huomioita. "En asu kaukana täältä, taloni on aivan tässä kulman takana.." tyttö sanoi hiljaa, astuen eräälle kujalle, jääden tyhmän oloisena seisomaan kujan suulle mutisten itsekseen: "Vai olikohan se tuon toisen kulman takana..?" Tyttö käänsi päänsä miehen suuntaan, tyhmä virne kasvoillansa, ja naurahti uudelleen, pitäen edelleen kiinni toisen kädestä hellästi.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Sept 26, 2007 20:41:30 GMT 3
Mies kävelee toisen perässä, oikeastaan hiipparoi hyvin varovaisesti, aivankuin varoen maagisia ansoja joita monesti aarrekammioihin oli asetettu. Moisiin kuin astui jäi vain hattu jäljelle, jos hattua nyt edes omistaa. Yön kolea tuuli puhaltaa heilauttaen miehen kaapua hiukan, kovin paksua tai laadukasta kangasta tuo ei ollut, vielä ohuempaa tosin oli punertava riepu joka roikkui miehen kaavun edessä, riimuin koristeltuna. Kun nainen nauraa, tuntee mies olonsa typeräksi, itsensä häpäisseeksi, jotenkin nauru oli alkanut kuullostamaan pilkalta, oli se millaista tahansa. Kun toinen puhuttelee Ayumia jollain nimikkeellä ei kissaolento vastaa, on vain hiljaa ja ihmeissään.
Toinen kertoo valkosipuli-legendan olevan tarua, sitten toinen kertoo jotain omasta nälästään.. Mies pohtii jotain hetken kunnes tuntee kylmiä väreitä selkäpiissään. "E-ei minulla ole niinkään nälkä, olen tottunut elämään niukasti ja olen saanut jo ravintoni.. Enkä minä tiedä sitten tuosta vierailusta niinkään.. Jotenkin sana 'kestitsiminen' vampyyrilta herättää minussa jotain.. Epämiellyttäviä kuvia.." Mies selittää sopertaen, kun tosiaankin kestitsimisestä tuli mieleen raaka lehmänliha ja pikarillinen haltiaverta.. Minkäs tuolle mahtaa, toinenhan on vampyyri ja Ayumin mieli pitää lentämisestä.. ja vampyyrit juovat vain verta, vai, vai?
Kun toinen tarttuu tätä kädestä, värähtää mies, melkein säikähtää, päättää kuitenkin olla hiljaa. Vampyyri lähtee raahaamaan miespoloa jollekkin syrjäkujalle ja pysähdyttyään, naisen puheiden jälkeen, säikähtää kissaolento pahanpäiväisesti, saa yön pahimman kuvan mieleensä. Hätääntyneen askelen taaksepäin ottaen mies tekee kädellään liikkeen mikä on tarpeeksi irrottamaan naisen otteen.. "Eeheh.. En pidä sokkeloleikeistä..." Ayumi sanoo sitten puristaen vasemmalla kädellä sauvaansa, vieläpä kaarevat, kissamaiset kynnetkin puuhun on upotettu.. Mies on selvästi varuillaan, ehkä peloissaankin eikä nyt ole enää varma pitäisikö vain häipyä vaikko huutaa apua.. Vaikko vain tyytyä toisen pyyntöihin ettei joudu teurastetuksi?
|
|
|
Post by lonelywolf on Sept 26, 2007 20:57:35 GMT 3
Nyt oli Marei vuoro olla hieman suutuksissaan. Minä tuo mies oikein piti häntä, puhuen nyt jostain epämielyttävistä tunteista ja kuvista. "Kuules nyt Herra Vahinko." tyttö sähähti vihaisen oloisena, hänen verenpunaiset silmät kiilluen. "En tiedä mitä oikein olet saanyt päähäsi minusta, enkä syytä sinua, mutta pistä se päähäsi että tänä yönä olet tavannut meidän lajin mustan lampaan, eikä se lammas pidä ihmisverestä saati ylipäänsä mistään mikä kävelee kahdella jalalla." vampyyri jatkoi tuijottaen miestä vihaisesti tuhahtaen. Jos en olisi musta lammas, olisit jo kuollut senki vahinko... Marei ajatteli itsekseen, mutristaen toiselle suutansa.
Vampyyri otti uuden askeleen kaapumiestä kohden tarraten uudelleen toisen kädestä kiinni, mutta silti onnistuen tekemään sen hellästi. "Ja sitä paitsi kuulen sen kuinka vatsasi on tyhjä, ja valittaa siitä että ei ole syönyt vähään aikaan." tyttö sanoi, hymyillen jälleen matkaajalle. "Minulla on leipää, ja hieman lihapataa, mutta toivottavasti ne kelpaavat." Marei viimein sanoi, alkaen jälleen johdattaa miestä vastakkaiseen suuntaan, mistä viimein tyttö tuntui löytävän oikein tien. Vampyyrin päästyään koti ovellensa, työnsi hän se auki, paljastaen räiskyvän tulen valon takastansa, sekä miltein vastapaistetun lihan tuoksun.
"Jos näet lepakoita, tai veripulloja, tai kuolleita ruumiita niin pahoittelen siitä." tyttö sanoi leikillänsä miehelle, vain pelotellakseen toista, sillä hän tiesi ettei moisia talossa ollut. Marei työnsi oven kiinni miehen takaalta, kävellen ripeästi keittiönsä puolelle, kantaen mukanansa takaisin pienen kulhon lihapataa, sekä palan leipää, jättäen ne pöydälle miehen viereen. "Luulit varmaan että tarjoan päällounaaksi sinua, sekä jälkiruuaksi jotain erikoista raakaa lihaa, sekä verta juotavaksi." vampyyri naurahti katsellessaan miehen ällistynyttä ilmettä.
|
|
Ayumishouten
Member
Release the demon - Unchained, set me free - For this is the gift of the goat.
Posts: 61
|
Post by Ayumishouten on Sept 27, 2007 18:23:39 GMT 3
Nainen suuttuu, tai ainakin ärähtää miehelle. Ei mies voinut mitään sille että toinen oli vampyyri ja mies ei, noh, luottanut vampyyreihin juurikaan.. Mihin mies luottaisi? Kai vampyyrit ovat samalla tasolla normaalin, ihmishengen kanssa? Niin, kehenkään ei voi luottaa, ei ole voinut.
Nainen puhuu nyt vallan tomerasti, mies on varuillansa muttei näytä minkäänlaisia muita merkkejä, energian keskittymisen kuitenkin voi tuntea, mies on siis tosiaankin varuillansa. Puhuttuaan nainen näyttää palaavan kutakuinkin ennalleen, tämä ei siis ollutkaan.. Hyökkäys.
Hiukan huokaisten, voimien turhasta keskittämisestä, mies sitten painautuu vähän kasaan, selkäänsä kyyristäen. Ayumi Shouten ei oikein käsitä toisen.. Ystävällisyyttä, mutta ei aio valittaa tai ruveta kyselemään siitä mitään, kaikki jäisi nähtäväksi.
Ennenkuin Ayumi Shouten, tuo varjomaagi on kerennyt tajutakkaan, on vampyyri tarranut tätä kädestä, lähtenyt kuljettamaan jonnekkin ja saapunut pian mökin ovelle. "Ehmm.. M-.. Minulla ei ole nälkä, olen jo saanut kylliksi einestä.." Shouten sanoo sitten pakottaen pienenpienen virneen kasvoillensa. Mökkiin astuttuaan, aikansa ihmeteltyään, miehen kuontaloon tunkeutuu lähes viettelevä tuoksu, lihapataa. Kurkkuansa selvittäen mies kävelee johonkin nurkkaukseen, ilmeisesti mies on vieläkin hälytystilassa. "Eh.. Niin kait sitten.. Minut päälounaaksi..Laiha ateria.." Mies alkaa sitten sopertelemaan, pohtimaan ehkä hiukan ääneen, nyt kummankin käden puristaessa sauvaa..
|
|
|
Post by lonelywolf on Oct 3, 2007 17:33:25 GMT 3
"En ajatellut sinua syödä, ja jos totta puhutaan, niin en pidä laisinkaan ihmisistä.. te voisitte kutsua sitä kasvissyönniksi, mutta juon vain eläinten verta tarvittaessa." Marei sanoi hiljaa, kääntyen matkaajan puoleen. "Syö ihmeessä, ruoka ei ole myrkytettyä.. olen pahoillani, mutta minulla ei ole paljoa ruokaa, mutta toivon että tuo pata kelpaa sinulle." tyttö jatkoi, istahtaen surullisen näköisenä puulattialle, tuijottaen punaisilla silmillään lattiaa. Mitä ihmettä minä oikein ajattelen, kun tuon tänne toisen lajin edustajan... olenko päästäni sekaisin? Marei ajatteli, pitäen katseensa visusti maassa. Ehkä nämä ovat niitä inhimillisiä tunteita mitä ihmisillä usein on, vaikka minä en kuulu heihin.. olen vain jälkituote kelpaamaton elämään tai kuolemaan.. tyttö mietti, pienen kyyneleen tipahtaessa hänen poskeltaan puulattialle.
Marei pyyhkäisi nopeasti kädellänsä silmänsä kuivaksi, toivoen että toinen ei olisi ehtinyt nähdä mitään. "Et ole vanki, vaan saat lähteä jos sitä toivot, mutta ajattelin että voisit pitää minulle seuraa tämän yön, ja samalla vastalahjaksi saat katon pääsi päälle." vampyyri lausahti ääni rikkoutuen surullisuudesta. Ehkä olen vain yksinäinen, tässä isossa kylmässä maailmassa... tyttö ajatteli, sulkien silmänsä, ja painoi päänsä polviensa väliin.
|
|