|
Post by trixie on Nov 25, 2006 1:06:23 GMT 3
Hetkeksi Roy oli unohtunut vain tuijottamaan eteensä paljon vähemmän valppaana kuin tavallisesti. Mutta sotilaiden saapuminen sai hänet entistäkin enemmän varuilleen. Siksi pieni tönäisy selässä saikin pojan hätkähtämään rajusti ja käännähtämään ympäri käsi valmiina miekan kahvalla. Vastassa oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin puolihaltia oli osannut odottaa. Yksisarvinen. Roy astui pienen askeleen taaksepäin ja hetken vain tuijotti tuota olentoa huppunsa varjoista. Sitten poika ryhdistäytyi hieman. "Ilmeisesti sota.. Tai vähintäänkin taistelu", sanottiin hiljaa. Poika ei vielä itsekään ollut oikein sisäistänyt ajatusta siitä, että tämäkin aukio saattaisi pian peittyä vereen. Toisaalta Royta ahdisti se, että hänen oli jäätävä kylään, asettua hetkeksi aloilleen. Toisaalta hän taas kaipasi taistelua täynnä hikeä ja tuskaa ja verta, ikuisen pakenemisen jälkeen. Puolihaltian tarkat korvat kuuntelivat takana päin tapahtuvia keskusteluita samalla kun kirkkaat silmät tutkivat yksisarvista. Pojan täytyi tunnustaa, että se oli ensimmäinen kerta kun hän koskaan oli tavannut tuon kaltaisen olennon.
|
|
|
Post by Yomire on Nov 26, 2006 19:53:05 GMT 3
[Hm.. anteeksi kaikille. Minulla on liikaa töitä ja pelejä, joissa minun pitäisi muistaa roolia.. joten.. vedän nytten Náryanin pois.. ] Sota?!?! Taistelu!??! Náryan ei sietänyt kumpaakaan. Hän kuitenkin ryhdistäytyi ja sanoi kohteliaaseen sävyyn. "Siinä tapauksessa.. minun pitänee jatkaa matkaani. Näkemiin." Viimeisen sanan sanoessaan Náryan oli jo ilmassa ja lentämässä kauas pois. [Vikaksi kökköä roolia.. ehheh.. no joo , ei hyvä. Valitan..]
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Nov 27, 2006 16:32:29 GMT 3
Juuri oli pullero vastaamassa jotain joukon läpi tunkeneelle julkealle… olennolle, kun aukion laidalta alkoi kuulua levottomia huutoja ja johan jokin naishenkilö päästi ilmoille vertahyytävän kiljaisun. Yksi aukiota vartioineista sotureista tuiskahti maahan nytkien. Uusi kiljaisu ja tästä levottomuutta aiheuttaneesta parivaljakosta toinen alkoi huutaa jotain koko väkijoukolle. Daliah kohotti taas aavistuksen toista kulmaansa pienen tytön piiloutuessa hänen selkänsä taakse. Mielenkiintoisen tuttavallinen tapaus. Toisaalta nuo kaksi hullua tuolla vaikuttivat vähintäänkin halukkailta astumaan tuoneen. Heidän ympärillään oli kymmeniä hampaisiin asti aseistettuja suuria miehiä ja tuollalailla he nyt vetivät kaikkien huomion puoleensa karjuen hävyttömyyksiä ja.. ”En tiedä onko tuo nyt rohkeaa vai typerää..” Nuori nainen hymähti etupäässä itselleen, mutta ymmärsi samassa aukiota vartioivien riveissä nyt aukkoja. Nyt jos koska olisi tilaisuus yrittää pakoon. Järkäle korokkeelta karjui käskyjä ja soturit näyttivät nyt kiinnittävän enemmänkin huutajaan huomionsa kuin muihin. Ei sittenkään. Vain muutama mies lähti häiriköitsijöiden perään. ”Phuh..” Daliah pyyhkäisi hiussuortuvan otsaltaan ja kääntyi neuvoton ilme kasvoillaan toiselle suunnalle. Ja johan oli paksukainen taas avannut suunsa. ”Siinä teille esimerkkiä miten niskureille käy. Siellä kenraali Styxin miehet jahtaavat heitä takaa vailla lepoa. Olisi tyhmää teidänkään hukata voimianne nyt muuhun kuin tulevan puolustuksen suunnittelemiseen. Ja mitä tulee tämän huputetun puheisiin..” Pullero osoitti paksulla sormellaan kohti aiemmin huutanutta.. ” Me emme ole kenenkään liittolaisia. Meidän ei tarvitse. Taistelut itsessään käydään kahden suuren armeijan välillä. Kaikki mitä meidän on tehtävä on vahvistaa muurimme. Ja vahvistaa ne hyvin! Ja sitten vain pidämme huolen ettei yksikään noista vieraista taistelijoista pääse niistä läpi. Eivät he meistä muutenkaan ole kiinnostuneita. Eivät ainakaan ennen kuin itse taistelu on ohi!” Järkäle työnsi tässä vaiheessa pulleron tieltään. Hänen jyrisevä äänensä kajahteli hiirenhiljaiseksi käyneen yleisön yli. Väki aukealla oli nyt pelokasta ja levotonta, mutta yksikään ei enää uskaltanut avata suutaan. Tai ei vielä halunnut. Daliah itse päätti kuunnella loppuun ja miettiä sitten miten tästä liemestä pääsisi. ”Teistä jokainen joutaa nyt kaatamaan puita kylämme ympäriltä, vähintäänkin kaksisataa jaardia puuta kaikkialta kylän ympäriltä on kaadettava ja ne on pystytettävä tällähetkellä varsin heppoisen muurin tueksi. Sen lisäksi että muuri näin voimistuu, myös näkyvyys paranee. Yhtälailla tarvitsemme muutaman ehkä noin kymmenen hengen joukon joista kaksi lähtee vauhdilla lähikyliin apua vaatimaan ja yksi painelee kärryjen kanssa louhikkoon kiviä noutamaan. Aika on kortilla!” Vaikka miehen suunnitelma ei luultavasti yhdenkään kuulijan mielestä kaksinen ollut, täytyi Daliahinkin myöntää ettei parempaa itse keksisi moisessa tilanteessa. Nyt hänen olisi keksittävä tapa itse välttää taistelut. Jos hän vain pääsisi mukaan noihin joukkoihin, jotka lähetettäisiin toisaalle…
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Nov 27, 2006 16:33:44 GMT 3
((Harmi Mineral, mutta kiva kun piipahdit. Glaci, Sub, Cutter, Iiris, Trixie))
|
|
|
Post by submarine on Nov 27, 2006 18:18:11 GMT 3
"...Sanoi pähkinä, ennen kuin tapasi pihdit", huputettu hahmo vastasi esitykseen liittoutumisen tarpeettomuudesta. "Jos sinä, tai joku muu siellä korkealla olettaa, että tämän kylän vain annettaisiin nököttää aloillaan antamatta apua kenellekään, en edes keksi mitään tarpeeksi hyvää loukkausta siihen. Entäpä, jos tämän kuninkaan joukot voittavat? Eikö silloin apua antamattoman kylän voi merkitä selvästikin niskuroivaksi pikkukapinalliseksi, joka sopii murskata kun siltä tuntuu? Entäpä, jos toinen puoli voittaa? Eikö siitä seuraakin ryöstöretki tänne? Siis mikäli kaikki ei ole maan tasalla jo ennen loppua..." Mitä ikinä tämä halusikaan puheillaan - minkäänlaisesta kylän hyvinvoinnista tuskin oli kyse -, ne eivät ainakaan olleet tarkoitettu kannustukseksi. Eikä tämän äänessä ollut edes tervettä, järjellistä kunnioitusta sellaista kohtaan, jolla on käytössään melkoisesti sotilaita. Pelkkää suorastaan julkeaa epäilyä. Vaikka olikin varmasti niitä, jotka pitivät sanoja todenperäisinä, vaikka ei ehkäpä kaikkein parhaiten valittuina. "Enkä ole vielä edes päässyt siihen seikkaan, miten typerästi yrität pitää yllä jonkinlaista valtaa. Mutta meillä taitaa olla aikaa, kun odotamme loppua tämän uskomattoman sokean suunnitelman alla." Sanat olivat nyt hieman samaa sävyä, kuin hienostuneesti nostettu sanallinen keskisormi. Ruumiillisesti tämä kyllä käyttäytyi aivan sävyisästi.
Samaan aikaan kauempana Tinul seuraisi ohimennen tapahtumia ympärillään. Kyseessä oli sitten kai jonkinlainen pakotus tekemään jotakin. Todettuaan asian olevan varmaankin tosiaan näin tämä ikään kuin unohti kaiken ja jäi vain tuijottamaan suoraan tyttöä silmiin omilla, suurilla ja lasimaisillaan. Moni piti niiden katsetta hyvin epämukavana, sillä ne sekä saivat omistajansa näyttämään hyvin säälittävältä ja heikolta, että olivat aivan liian tyhjät tavallisiksi. Niiden värittömyys oli niin vahva, että ne olivat melkein läpinäkyvät. Ja silti Tinul kaikesta päätellen näki niillä.
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Nov 27, 2006 20:52:26 GMT 3
Nuori tyttö kissansa kanssa seurasi tapahtumia hyvin pelokkaana. Ei tuo ihan täysin ymmärtänyt tapahtumia, eikä myöskään uskaltanut oikein ottaa selvääkään. Pysytteli vain mahdollisimman lähellä vanhempaa naista, peläten henkensä edestä. "M-Mitä tapahtuu?" tuo kysyi naiselta, nykien tuota hieman hiasta vapaalla kädellään. Eipä tuo oikeastaan nähnytkään paljoa, olihan tuo aika lyhyt. Kissa tuon sylissäkin näytti hieman hermostuneelta, häntä vispaten vauhdilla puolelta toiselle.
*********
"Pomo, mitä mietit", jättiläinen kysyi toveriltaan. Kaksikko oli äsken kadonnut alueelta melkoisella vauhdilla, mutta silti ollen melko lähellä aukiota vieläkin. Iso mies pelkäsi jonkun verran tuota itseään pienempää miestä, ja syystäkin. Älykäs pirulainen, kun tuo oli. "Ah, mietinpä vain että valehtelivatko he vihollisjoukoista. Melko varmasti. Lähdeppäs tarkastamaan asia, minä tutkin tilannetta sillä aikaa... Ja mikäli mahdollista, hankipa se typerysjoukko jota voisi apureiksi kutsua tänne, ok?" tuo pyysi toista, joka nyökkäsi nopeasti, ja häipyi paikalta. Huputettu mies hymyili huppunsa alta, miettien miten hän toteuttaisi uhkauksensa. Suunnitelma alkoi muodostua...
|
|
|
Post by iiris on Nov 27, 2006 21:22:07 GMT 3
*Merrill alkoi miettimään kun vaihtoehdot kerrottiin.* "Me kolme tulemme mukaan kylille" *hän huusi samalla kun käveli kohti ohjeistajaa. Elenne ja Max pysyttelivät hänen perässään, ja Elenne yritti tunkea Merrillin vierelle.* "Mitä sinä teet?!" *Elenne ärähti veljelleen. Merrill hymyili naamionsa takaa,* "Saatat nähdä pian" *Hän tokaisi.*
|
|
|
Post by trixie on Nov 28, 2006 22:59:05 GMT 3
Punahuppuinen hahmo vaikutti poissaolevalta, mutta oli todellisuudessa seurannut tarkkaavaisena tapahtumia. Myös Roy oli aikeissa päästä jollain keinolla noiden poispäin suuntaavien matkaan ja siten paeta. Ainakin se oli yksi vaihtoehdoista, joista mikään ei kuitenkaan vaikuttanut helpolta. Asioita vaikeutti erityisesti se, että nuori varas oli etsintäkuulutettu myös tässä pikku kylässä eikä siksi voinut paljastaa kasvojaan julkisella paikalla. Roy nuolaisi huuliaan ja vaelsi syvemmälle väkijoukkoon huomattuaan muutaman sotilaan uhkaavan lähellä. Huppunsa varjoista poika vilkuili tarkkaavaisesti ympärilleen odottaen sopivaa hetkeä toimia edes jotenkin. Kärsivällisyys oli hyve, jolla tätä ei ilmeisestikään oltu siunattu. Poika seurasi katseellaan sotilaita joka puolella, varoen, etteivät nämä sattuisi liian lähelle. Hieman vasemmalle siirtyessään ja taakseen katsoessaan Roy kuitenkin törmäsi johonkuhun pienikokoiseen. Katse käännähti tyttöön, jolla oli sylissään kissa. Nuorukainen mutisi jotain epämääräistä huppunsa varjoista.
|
|
|
Post by Glaci on Nov 30, 2006 23:46:27 GMT 3
Pulleron ilmeestä saattoi nähdä, ettei hän ollut täysin kokematon kuulemaan niskurointia tai omiaan vastaan sotivia ajatuksia. Tuo kummallinen viittaolento, joka häntä noin arvosteli, ei saanut kuin toisen rasvaisen kulman nousemaan aavistuksen. Tässä vaiheessa kiinnitti järkäle huomionsa toisaalle, äänensä korottaneeseen joka oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lähtemään toiseen kylistä tovereidensa kanssa. ”Onko parempia ehdotuksia?” Kysyi pullero järkäleen selän takaa varsin ilkkuvin äänenpainoin viittaolennolta samalla kun järkäle karjaisi ilmoittautuneille käskyn kerätä joukko ympärilleen ja ottaa pari soturia mukaan. Oli varsin selvää, ettei tuo päällikkö antaisi kenenkään poistua kylästä ilman pientä saattuetta. ”Otatte mukaanne kirjoittamani pergamentin. Siinä on niin ohjeet perille, kuin viesti… niille joille se kuuluu.” Sanoiltaan kookas mies ei ehkä säilä ollut, mutta teki itsensä kyllä ymmärrettäväksi. Jokin nuorukainen tupsahti yht’äkkiä kuin tyhjästä tönäisemään pientä raukkaa ja sai oitis Daliahin puolelta kummastuneen katseen. Oliko toinen heikkonäköinen vai vain kiireinen? Miksi piti tuollalailla lähteä tölvimään? Toisaalta olihan toista ymmärrettävä, aivan samoin heistä jokainen oli ymmällä ja peloissaan. Samalla hetkellä kun Daliah ymmärsi noiden muukalaisten todella pääsevän lähtemään tästä kuoleman loukosta hän nappasi surkeaa pientä kissanroikottajaa kädessä ja johan heitä vietiin kiireisin askelin kohti tuota äänensä korottanutta miestä. ”Nyt vaan luotat minun pikku-tyttö tai paha meidät molemmat periin.” Hän ehti kiireeltään tuiskauttaa kohti lasta. Ohi tuon vieraan miehen ja naisen ja luo tämän toisen rohkean miehen hän kiiruhti. Nopeasti veti nuori nainen keuhkonsa täyteen ja tarrasi sitten miestä olasta kuiskaten hätäisesti. ”Kai otatte minut ja pienen siskoni mukaan. Emme ole tästä kylästä emmekä mieli tänne jäämään. Meistä olisi varmasti apua. Itse olen näppärä huijaamaan ja siskoni on liukas kuin kettu.”
|
|
|
Post by submarine on Dec 3, 2006 0:08:14 GMT 3
Raskaasti vaatetettu olento kohautti olkiaan. "Jos kuuntelisit, olisit voinut todeta minun ehdottaneen koko tämän ajan liittoutumista, joka antaa teille hieman suuremmat mahdollisuudet, mutta ilmeisesti ylimääräinen rasva kykenee tukkimaan korvia... No, näemme pian, miten mahtava suunnitelmasi on." Hetken tämä näytti siltä, että aikoi vain astella takaisin väkijoukkoon, mutta tuli sitten vilkaisseeksi vapaahtoiseksi ilmoittautuvaan joukkoon. Tuossa oli ainakin se tyttö, jonka hän oli nähnyt jo aikaisemminkin. Hmmh, miksipä ei? Kuulosti sentään järkevämmältä lähteä muualle, monestakin syystä. Kohautettuaan itsekseen olkiaan tämä asteli pienen matkan muiden luokse ja yhtyi ilmoittamaan.
"Minäkin lähden mielelläni täältä. Lisäksi minusta ja kumppanistani - joka nyt seisoo taaempana - tulee olemaan valtavasti apua. Me nimittäin tunnemme lähitienoot ja tiedämme monia kauppiaita, jotka ovat meille reilusti velkaa. Voin vakuuttaa, että kun me olemme mukana, saamme enemmän. Lisäksi tunnen muitakin, jotka ovat yhtälailla reilusti velkaa minulle ja olisivat tyytyväisiä voidessaan kuitata sen vaikkapa avustamalla tällaisessa." Yhtäkkiä hahmon äänensävy ei ollut enää hiukkaakaan haastava, vaan siitä olikin tullut pirullisen mielistelevä. Selvästi saattoi kuulla, että tämä teki sen tahallaan ja halusi ärsyttää henkilöitä lavalla. Mutta siltikin, tämän sanat kuulostivat melkoisen merkitseviltä, ja tämä tiesi sen. Kovin moni ei päästäisi tilaisuutta hyödyntää tällaista henkilöä käsistään...
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Dec 5, 2006 16:24:21 GMT 3
Tyttö järkyttyi jonkin verran siitä, kun nuorukainen tönäisi tuota. Ei tosin paljon, mutta järkyttyipähän kuitenkin. Ei tuo ollut niitä persoonia jotka olivat tottuneet hyvään kohteluun tosin, joten ei se silti niin paljoa haitannut. Oli tuo saanut huomattavasti pahempaakin kohtelua aikaan. Se julma velho joka oli halunnut kokeilla temppujaan erityisesti, nuori tyttö ajatteli väristen. Se oli aika lailla muuttanut tuon elämän silloin.
Kuitenkaan kauaa tuo ei kerennyt surkutella itseään, kun nuori nainen tempaisi tuota matkaan. Tuo kyllä raahautui mukana, ensin hämmentyneenä, mutta ymmärsi pian. Tyttö oli kyllä tosi asiassa aika älykäs, valitettavat tapahtumat, ja tuon herkkä mieli tosin saattoivat antaa hieman eri kuvan. Jos jonkun elämä olisi pelkkää surkeutta, niin tuskin sellainen vaikuttaisi älykkäältä, oli miten fiksu tahansa.
******
Kylän tilannetta seurasi hieman kauempaa erään talonkatolta eräs epämääräinen hahmo. Vaikkei sitä nähnytkään ellei kyseinen olento halunnut sitä, niin nainen tuo oli. Tosin nyt oli peittänyt itsensä kaavulla ja hupulla, niin että vain syvänsiniset hiukset paljastuivat hupun alta. "Mitähän hän oikein suunnittelee tällä kertaa..." tuo mietti itsekseen, kohta kohauttaen kuitenkin olkiaan. Tuo tiesi johtajansa suurimmat suunnitelmat melkoisen hyvin, ja tiesi tämän olevan vain yksi pieni välivaihe, siis mikäli tämä kuului suunnitelmaan eikä ollut vain pieni hetken innostus, mikä ei kyllä olisi mikään yllätys.
|
|
|
Post by iiris on Dec 5, 2006 23:49:13 GMT 3
*Nainen katsoi happamasti kun heidän mukaan oli tulossa muitakin. Tosin ei siltä olisi muutenkaan voinut välttyä, hän ei vain pitänyt edes siitä ajatuksesta että he joutuisivat viemään viestiä ties minne.* "Tuota.. Mikäs siinä." *Merrill vastasi. Pian hän meni kookkaan miehen luo ja pyysi tältä sitä pergamenttia joka vietäisiin toiselle kylälle.*
((sori, olen täällä vähän silmät sikkuralla enkä saanut itsestäni irti enempää -_- ))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 2, 2007 0:55:44 GMT 3
((Trixie, joudumme luultavasti jatkamaan ilman sinua, sillä vastaustasi on nyt odoteltu kuukausi. Jos muut pelaajat näkevät Trixin ohituksen täsäs nyt tarpeelliseksi niin teen sen.))
|
|
Glaciar
Member
Harhaileva
Posts: 694
|
Post by Glaciar on Jan 2, 2007 19:07:40 GMT 3
Vaaleakiehkuraisen nuoren naisen kasvoilla vilahti aavistus tyytyväisyyttä. Olisi kovin kiusallista heti kotikylästä päästyä joutua selvittelemään toisten kahakoita. Ei, semmoinen uhmailu ei tätä tyttöä kiinnostanut. ”Toivottavasti sinua ei hätäinen käytökseni haittaa.” Hän kumartui kuiskaamaan mukanaan raahaamalle lapselle. ”Mutta pelkään, että tässä voi kohta tulla huimat paikat, jos noiden herrojen puheissa on perää.” Hän viittasi kansan yläpuolella patsasteleviin miehiin, jotka nyt kävivät kiivaita keskusteluja joidenkin toisten herrojen kanssa. Ilmeisesti siellä puhuttiin jotain jostain tiedustelusta ja jotain muuta liittoumista ja paljon manailusta. ”Jos nyt vain pääsemme näiden mukaan, saatamme pelastua ikäviltä tilanteilta ja voit sitten palata tänne takaisin.” Miksi ihmeessä tuo pikku tyttö tahtoisi lähteä kotikylästään? Hylätä äitinsä ja sisaruksensa? Luultavasti pikkuisen kurja olemus ja värisevä katse sai jonkinlaisen suojeluvaiston vieraassa naisessa heräämään. Jos tytön äiti oli niin piittaamaton, että päästi lapsen yksin tällaiseen väenpaljouteen tallautumaan vihaisten ihmisten jalkoihin, ei tuo äiti varmaankaan välittäisi mihin lapsi katoaisi. Mutta jospa tyttö olisikin eksynyt äidistään? ”Missä perheesi on? Pitäisikö meidän etsiä heidät mukaan?” Kylästä poishaluavien joukko kasvoi vielä tuolla aiemmin joukon takana myös seisoskeella pienellä, kummallisen vihaisen oloisella miehellä. Daliah yritti tavoittaa tuon vieraan katsetta. Olikohan kyseessä henkilö josta olisi vielä apua pakoretkellä? Toinen joukko lähtijöitä ilmoittautui korokkeen toisella puolella, enempää matkaajia ei tarvittaisikaan. Jos nyt vain täältä pääsisi äkkiä! ”Kaksi minun miestäni lähtee teidän mukaanne, jos tarvitsette suostutteluapua.” Jyrisi järkäle korokkeelta. ”Muistakaa että teillä on tehtävä suoritettavana ja jos onnistutte siinä, tulette saamaan palkkion siinä missä epäonnisuus rangaistaan.”
|
|
|
Post by submarine on Jan 2, 2007 19:43:04 GMT 3
"Kuten sanottua, minä olen kaikki tarpeellinen suostutteluapu tässä tilanteessa", hahmo totesi, vaihtaen taas äänensävyään lähemmäs alkuperäistä. "Mikäli joudun sietämään sinun tärkeileviä miehiäsi, vaikuttaa se ehkäpä ratkaisevasti kykyihini keskustella mistään tarvittavista asioista", tämä jatkoi. Jos totta puhuttiin, kaikki selitykset reilusti velkaa olevista kauppiaista ja lähitienoiden tuntemisesta olivat paksua valhetta, mutta se ei liittynyt oleellisesti itse asiaan. Ne kyllä kuulostivat uskottavilta, koska kertomassa oli hyvin tottunut valehtelija, mutta todellisuudessa millään ei ollut mitään perää. Oli paljon todennäköisempää, että hän vain livahtaisi pois tästä tapahtumasarjasta - ja raahaisi Tinulin mukanaan. Tämä kun ei itse vaikuttanut aina edes kunnolla tietävänsä, missä sattui olemaan. Mutta sai nähdä... "Minä haen kumppanini nyt paikalle, ja oletan, ettei kukaan korvaa paikkaani", tämä totesi pohdittuaan hetken. Ja niin hän todella olettikin.
Tönittyään uudelleen itsensä väkijoukon läpi raskaasti peitelty hahmo tosiaan löysi Tinulin, joka hyödynsi juuri suuresti epäsosiaalisuuttaan tuijottamalla uskomattoman tiiviisti jotakin ukkoa, joka ei selvästikään pitänyt siitä. Tämä näytti siltä, että voisi piakkoin lyödä, jos tilanne vielä jatkuisi. Tai oikeastaan, näytti siltä että tämä olisi aikonut lyödä juuri samalla hetkellä, kun kaapuhahmo astui väliin. Nopeammin kuin miehen nyrkki oli takana, toinen oli asettanut kiinteästi toisen kätensä tämän rintaa vasten. "Annahan olla", tämä totesi. Mutta samalla hetkellä miehellä oli turhan paljon tekemistä tuijottaessaan kättä, joka tätä koski. Katsottuaan sitä hyvän hetken tämä katsoi tarttujaan, vielä kerran käteen ja lähti juoksemaan melkoista vauhtia poispäin. Välittämättä edes kunnolla asiasta toinen alkoi ohjata Tinulia jo muodostunutta lähtijöiden joukkoa kohti, tönien taas kerran ihmisiä pois tieltään.
|
|