Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on May 28, 2007 17:27:29 GMT 3
Thirteen.
Nainen makasi heinikossa katsellen taivaalla lipuvia plviä sekä aurinkoa, jonka pilvet aina satunnaisin väliajoin peittivät, mutta silloinkin yleensä vain hetkeksi. Taivas oli kauniin sininen, ehkäpä aavistuksen turkoosiin vivahtava mutta enemmänkin sinisen- kuin vihreänturkoosi. Pilvet olivat kauniin valkeita ja ohuita. Ne muodostivat yhdessä erilaisia kuvioita ja Sêy seurasi niitä sormellaan hymyillen. Kuinka nopeasti ne saattoivatkaan muutta muotoaan ja asetelmiaan, paljon nopeammin kuin mikään muu Sêyn näkemä, tuo oli aivan jotain ainutlaatuista.
Naurahdus karkasi kapeilta huulilta niiden samalla taipuessa kauniiseen hymyyn. Sêyn ojennetun sormen päälle oli istahtanut kauniin kirjava perhonen, joka läpytteli ohuenohuita ja hyvin kirjavia siipiään siinä naisen iloksi. Pitkään nainen joutui pohtimaan ennen kuin muisti tuon oudonlaisen olennon nimen, perhonenhan se oli! Onnistumisen ilo oli suunnaton ja sai Sêyn nauramaan uudestaan. Perhonen puolestaan levitti kauniit siipensä ja kohosi kohti sinivalkeaa taivaankantta.
|
|
|
Post by submarine on May 29, 2007 16:18:00 GMT 3
((Anteeksi, että kesti hieman. Ranne kipeytyi eilen niin pahasti illemmalla, etten saanut millään kirjoitettua.))
Oli hyvä, että joku oli iloinen, sillä eräs toinen tuntui olevan kaikkea muuta kuin sitä. Kyseessä oli lyhyehkö, kaavulla itsensä peittänyt hahmo, jonka jupina ja ilmeinen kiroilu kuuluivat melkoisen pitkälle. Mennessään tämä potki tielle sattuvia ruohonkorsia ja kukkasia, uhkuen kiukkua jota ei mihinkään päässyt purkamaan. Välistä tämä näytti iskevän tulistuneena itseäänkin vaatteella verhottuun olkaansa, vaikka moinen kaiketi vain lisäsikin hermostumista.
Niin, Issaiticalin päivä ei tosiaan ollut se paras mahdollinen. Mutta toisaalta, eihän mikään muukaan ollut. Aina meni jokin pieleen tai joku väitti vastaan tai jotakin. Ja se oli niin jumalattoman raivostuttavaa! Hänen olisi kuulunut onnistua kaikessa mihin pyrki, sen verran älyäkin tässä kuitenkin oli. Mutta ei, aina joku uskomattoman pieni, mitätön seikka tuli tielle. Nytkin se kartta oli ollut epäselvä, ja hän oli tietenkin täysin teillä tietymättömillä! No, olipahan sentään se paperinpala tullut silputuksi, vaikkei siitä mitään tyydytystä saanutkaan. Ähisten, puhisten, kiroillen ja jupisten hahmo kulki eteenpäin, ilmeisesti täysin huomaamatta, että astuisi nopeasti erään tietyn päälle. Jupina näytti olevan tärkeämpää, kuin sellainen.
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on May 30, 2007 16:17:27 GMT 3
Nainen oli liian keskittynyt katselemaan taivasta ja muutamaa lintua jotka lentelivät aivan yläpuolella ettei kuullut tai huomannut toista tulijaa kun vasta ihan viimetipassa. Ripeästi tuo kiepsahti pois alta, pienen epämääräisen suusta kuuluvan äännähdyksen kera ja katsoi sitten hölmistynyt ilme naamallaan toista. Mitä se oli tuolla tavalla melkein toisen päälle kävelemään, häh? Ei kai sitä noinvain saanut tehdä, vai saiko muka? Mietiskellen Sêy tuijotti toista varsin tympääntyneenä.
"Hei..?" Tuo lopulta kysäisi tavallaan ja nousi itsekin seisomaan katsellen toista päästä varpaisiin. Ei se ainakaan iloiselta näyttänyt ainakaan Sêyn mielestä. Naisen omille huulille oli tosin taas kaartunut iloinen, onnellinen hymy. Ei tuo kauaa jaksanut mököttää kun oli näin kaunis ilmakin ja kaikkea kivaa! Kuka muka haluaisi kuluttaa aikansa turhanpäiväiseen mököttämiseen, jolla ei kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. "Kaikki kunnossa..?" Sêy sitten tiedusteli varoa ja katsellen toisen todellakin myrtynyttä olemusta. Ei kai kaikki kohdallaankaan tainut olla..
<< Eipä tuo mitään, ei mitään ^^ >>
|
|
|
Post by submarine on May 30, 2007 17:55:40 GMT 3
Issaitical jäykistyi aloilleen ja jäi tuijottamaan tieltä kiepsahtanutta epäluuloisesti. Nopeasti se kuitenkin vaihtoi äreään ärtymykseen, joka oli muutenkin tälle paljon tutumpi tunne. Taas joku pirullinen typerys hänen tiellään, viemässä hänen tärkeää aikaansa ja kuluttamassa hänen oikeutetusti lyhyttä malttiaan! Mistä näitä oikein tuli, jostain koloistako? Pitäisikö tiellä seisojaa ojentaa niin, että muistaisi sen vielä ensi vuonnakin? Niin, sehän olisi mainiota! Tai ei. Ei häntä huvittanutkaan.
"Painuhan muualle, minulla on kiire", tämä ilmoitti huppunsa suojista. Äänen oli kai tarkoitus olla kovinkin vaarallisen ja rujon kuuloinen, mutta onnistui olemaan lähinnä vinkuvan koominen. Se oli kimeä, niinkin reilusti että sattui korviin, suorastaan tunkeileva. Puhuja itsekin tuntui välittävän hyvin vähän tavoista. Tämä viskoi toista, hansikoitua kättään naisen naaman edessä, ainakin niin paljon kuin kykeni - läheltä katsoen näki, että tapaus oli alta puolitoistametrinen. Ennen kuin toinen olisi millään voinut ehtiä vastaamaan, tämä alkoi kiljua. "Minulla on KIIRE! Pois tieltä! POIS POIS POIS POIS!" Heiluva käsikin yltyi, lähes tuupaten toista.
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on May 31, 2007 14:31:20 GMT 3
Toinen kulma kohosi hämmästyneenä ja pää kallistui. "Kuka minua käskee muualle painumaan?" Sêy sitten heitti takaisin katsoen yhä valkoisilla silmillään kohti toista. Kummastus tuntui vain kasvavan hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Missä viipyivät vastaukset? Kysymyksiä Sêyltä löytyi enemmänkin kuin tarpeeksi, mutta vastauksia liian, aivan liian vähän. Miksi toinen oli noin äkäinen ja ..äkkipikainen?
Sêy astahti askeleen taaemmas ja hämmästys kasvoi taas kerran astetta suuremmaksi. Mikä toinen oli häntä huitomaan kun äsken oli meinannut melkein astua päälle. Töykeä. "Pätkä..!" Sêy suorastaan karjaisi toiselle, yllättävänkin kovaa. Niin kovaa että hämmentyi hetkeksi itsekin sitä kuinka oli uskaltanut noin rumasti mennä toiselle sanomaan ja puhumaan. "Mikä vaivaa?" Sêy yritti lopulta kysyä mahdollisimman sovittelevaan sävyyn. Hän todellakin halusi vain auttaa ja yritti sitä nyt parhaansa mukaan ilmaista toisellekin. Ei hän pahaa tahtonut, ei missään nimessä.
|
|
|
Post by submarine on May 31, 2007 16:49:37 GMT 3
Issaitical ei koskaan oikein kestänyt tällaisia kyselijöitä, ei varsinkaan nyt. "Minä käsken ja sinä teet!" tämä huusi toiselle päin naamaa, tökkien peukalolla rintaansa. Jokainen hetki näiden typerien... pitäisi keksiä jokin hyvä sana... no näiden typerien seurassa oli yhtä helvettiä joka kerta! Hän saattoi tuntea mahtavan älynsä himmenevän jokaisen tässä kulutetun hetken myötä - ja verenpaineensa nousevan. Asia tuntui todella olevan niin, että nämä yksinkertaiset idiootit oikein tahallaan härnäsivät häntä ja juuri häntä.
Naisen huolimattomalla huudahduksella olikin sitten melkoisia seurauksia. Hetken tämä näytti huppunsa alta siltä, kuin olisi halvaantunut paikoilleen. Ja seuraavassa hetkessä tämä huitoikin sitten kahta kauheammin. "Sinä... sinä pieni... minä olen TALLONUT sinua isompia hengiltä!" tämä kiljui, hyppien raivosta ylös ja alas. Lisääkin kiljumista seurasi, mutta tahti oli liian nopeaa korvalla kuultavaksi. Ääni muuttui pelkäksi ailahtelevaksi kiminäksi, kuin ilmestys olisi yrittänyt puhua nopeammin kuin edes ajatteli. Muodostui mysteeriksi, aikoiko tämä vetää henkeä missään välissä. Issaitical itse ei tällä hetkellä ajatellut kovinkaan paljoa. Mieleen oli äkkiä tullut punainen möykky, joka oli töninyt muut asiat sivuun. Ja möykky sisälsi melkoista vihaa naista kohtaan. Hullun lailla möykäten tämä polki jalkaa niin, että ruohoa ja kukkia muussautui tyystin maahan, huitoi nyrkit pystyssä ja kiljui vielä lisää, sylki vain lensi suusta.
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on Jun 1, 2007 15:47:38 GMT 3
Upsanssaa, kannattaisi mitä ilmeisimmin varoa hivenen enemmän sanojaan tuon seurassa, mutta ketoisi nyt herranjumala mikä sitä vaivasi! Oli melko vaikeaa yrittää päästä samalle aaltopituudelle toisen kanssa, kun minkäänlaista vastausta ei kuulunut eivätkä asiat näyttäneet ihan mallillaan olevan toisen kohdalla. Sêy vain ei osannut ajatella, että toisen ongelma saattaisi olla neito itse. Pulmallista.
Korviin sattui tuollainen huutaminen. Sêy laittoi käden toiselle korvalleen, jotta kuulisi mitä toinen puhuisi- jos nyt edes puhuisi - mutta jotta tuo kiljuminen ei veisi Sêyn kuuloa totaallisesti, sillä sitä se olisi hyvää vauhtia tekemässä ellei Sêy jotenkin korviaan suojannut. Siinäpä taas yksi haittapuoli turhan tarkasta kuulosta. "Yritä nyt rauhoittua!" Sêy yritti melko sovittelevaan sävyyn, jospa toinen edes lopettaisi tuon järjettömän meuhkaamisensa. "Minne sinulla on noin kova kiire, häh?"
|
|
|
Post by submarine on Jun 1, 2007 16:52:56 GMT 3
Issaiticalilla meni melkoinen hetki hiljentyä, ja silloinkin lähinnä uupumuksen takia. Hän saattoi aivan tuntea tämän typeryksen järjenpuutteen ohimoillaan! Se saattoi tosin olla myös verenpaine, mutta ei väliä. "Yksi tuollainen kommentti vielä, niin minä teen sinun selkänahastasi uudet saappaat. HILJAA!" Tämä kiljui taas, tosin nyt sentään hieman hallitummin. Tähän asti nähdyn perusteella ei ollut mitenkään mahdotonta, että epätasapainoinen olento ainakin yrittäisi toteuttaa uhkauksensa.
"Minulla on kiire aivan minne tahdon! Ja minulla on sinne kiire nopeasti! Missä on lähin kylä?" tämä tiukkasi heti perään. Ja taas, ennen kuin toinen oli edes suutaan avannut, tämä huusi perään: "Minulla ei ole aikaa mihinkään typerään leikkiin. Kerro heti! NYT!" Taas poljettiin jalkaa varmemmaksi vakuudeksi.
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on Jun 7, 2007 15:27:22 GMT 3
Hetkinen, hetkinen, hetkinen. Nyt asíat tuntuivat soljuvan eteenpäin liian nopeaa vauhtia, eikä niiden perässä tuntunut pysyvän millään ilveellä. Ja kyllä tuo toinen saisi jo lopettaa tuollaisen käsittämättömän vouhottamisen. Seuraavat sanat jotka toinen päästi suustaan saivat sêyn kasvoille kertakaikkisen hämmntyneen ilmeen, ehkäpä siinä värähti jopa aavistus pelkoa. Tuota ilmettä säväytti pinenmoinen pelokas ulahdus. Kenenkään ei Sêy enää antaisi koskea itseensä, ei kukaan. Huspois kaikki läheltä.
Lähin kylä? Mistä Sêy sen olisi voinut tietää, ja mikä edes oli tuo 'kylä'? Sekin oli varsin epäselvä käsite Sêylle. Näemmä toisella sitten oli aivan järyttävä kiire, sillä hosuminen ja vouhottaminen alkoi taas välittömästi. Kun edes äänentasoaan olisi laskenut, niin helpottaisi. "Mikä on 'kylä'?" Sêy sitten kysyi varsin viattomasti. Toisaalta tuntui hölmöltä kysyä juuri tuolta tällaista asiaa, mutta tehty mikä tehty. Sitä ei enää takaisin saanut.
|
|
|
Post by submarine on Jun 7, 2007 17:12:52 GMT 3
Issaitical jähmettyi kysymyksestä paikoilleen. Edes hänen asenteellaan varustettu persoona ei ollut osannut odottaa aivan tällaista kysymystä. 'Mikä on kylä?' Hämmennystä kesti kuitenkin vain hetken, jonka jälkeen tämä oli taas aivan samanlainen. "Kylä!? Kylässä on paljon ihmisiä ja siellä hirtetään idiootteja! Ja minulla on kiire katsomaan hirttäjäisiä! Joten jos nyt vain kertoisit, missä on paljon niitä hiton ihmisiä!?" Tämä joutui pitämään taukoa ja puuskuttamaan, ilmeisesti edes tämän luokan huutaja ei ollut immuuni hapentarpeelle.
Aina ympärillä oli jotain idiootteja, aina ne laittoivat kapuloita rattaisiin ja aina ne pistivät vastaan... Issaitical ei voinut käsittää, miksi hänen nerokasta mieltään kidutettiin tällä tavalla, aina ja ikuisesti. Se ei ollut reilua, ei yhtään millään tavalla... Tuntui siltä, että tulossa oli mittava masennuskausi. Ja paskat! Hän ei aikonut masentua jonkin pikkuisen typeryksen takia! Hän vaikka puristaisi tästä hyödyllisempiä sanoja ulos! Kivillä jos pakko olisi! "Ala. Nyt. Puhua", tämä huohotti, tauottaen jokaisen sanan vaarallisen selvästi ja rauhallisesti. Juuri sillä tavalla, joka johti tavallisesti väkivaltaan ja henkirikoksiin.
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on Jun 7, 2007 17:23:02 GMT 3
Kieltämättä Sêy hätääntyi jo hieman. Hän ei ymmärtänyt nyt yhtään mitään siitä mitä toinen halusi. Hirttäjäiset? Mikä sekin oli? Ainakin mitä saattoi nyt päätellä, niin se ei ollut mitään hyvää tai mukavaa kuten lintujen tarkkaileminen vaan se oli jotain inhottavaa ja epämukavaa, kuten kuten.. vaikkapa lyöminen? Se oli melkoisen ikävästi tehty, siitä Sêy oli varma mutta kuitenkaan tuo hirttäjäishomma ei kuulostanut siltä että joku vain potkaisisi jotkuta. Se olisi varmasti jotain vielökin ikävämpää..paljon paljon ikävämpää. Mutta jotainhan pitäisi tuolle toiselle vastata, mutta ....mitä? Tuo äänensävy nimittäin millä toinen nyt puhui, ei kuulostanut mitenkään erityisen kiltiltä.
"E-e-en minä tiedä" Sêy suorastaan piipitti, varsin hiljaisella äänellä ja inahteli aina välillä. Eläinmäiset piirteet voimistuivat aavistuksen tunteidenkin voimistuessa, eikä Sêy saanut niitä oikein hallittuakaan. Vaistomaisesti pieni koiramainen ininä pääsi huulilta ja silmät toljottivat toista varsin pelätyneinä ja suurina. Hyvä etteivät kyyneleet kohonneet niihin välittömästi vain slkasta ymmärtämättömyydestä ja pelosta.
|
|
|
Post by submarine on Jun 7, 2007 18:21:32 GMT 3
Issaitical kihisi, todella kihisi. Saattoi jopa kuulla, kuinka ilma purkautui tämän suupielistä kuin pannunnokasta. Aina tämä sama, aina! Hänelle ei puhuttu, häntä välteltiin, hänelle ei tiedetty asioita. Kun hän olisi johdossa, asiat muuttuisivat. Hän laittaisi kaikki riviin ja mestaisi ne, jotka eivät tienneet asioita! Hän pystyttäisi oikein monumentin muistuttamaan, että hänen seurassaan ei oltu tietämättömiä! Hän laittaisi oikein piruuttaan sotilaita kyselemään ihmisiltä asioita, ja sohimaan näitä jos eivät tienneet!
Issaitical veti vielä viimeisen kerran henkeä. Hän oli tänään aivan järkyttävän paljon tavallista tyynempi ja suvaitsevaisempi, mutta jokin raja silläkin oli. Vielä viimeinen kerta, sitten alkaisi tapahtua. "Mistä sinä tulit? Ja minä varoitan, mieti tarkkaan. Minun hermoni alkavat LOPPUA", hän kysyi epätasaisesti, lyöden kädet yhteen painotukseksi. Rukkasista lähti melkoinen pamaus.
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on Jun 7, 2007 19:02:59 GMT 3
Ajatukset olivat yhtä hullunmyllyä. sekasoppa jossa oli ainakin miljoona kauhaa hämmentämässä ja saamassa tilannetta yhä kehnompaan suuntaan. Nyt pitäisi miettiä sanansa tarkasti, enemmän kuin tarkasti, oikein supertarkasti ja harkitsevaisesti. Vaikka hengitys oli aikaa sitten muuttunut melkoisen pintapuoleiseksi, Sêy yritti saada äänensä pysymän vakaana ja rauhallisena. Niin ettei pelko kuvastuisi siitä - ainakaan niin selvästi. Kaikkein vaikeinta koko homassa oli yrittää vastata siten, ettei toinen pillastuisi ihan lopullisesti. Tosiasiassa Sêy kun ei tiennyt yhtikäs mitään siitä paikasta josta oli tullut. Hän muisti vain isot ihmiset, jotka tökkivät ihoon kaikensorttisia piikkejä, joissa olevat aineet kirvelivät. Mutta sitä Sêy ei kertoisi, ei tuolle "Se oli suuri paikka, sielläkin oli paljon ihmisiä, paljon, paljon valkotakkisia ihmisiä.." Sêy yritti selittää hätääntyneenä paikkaa jossa oli ollut. Mutta sitä oli niin vaikea kuvailla, kun ei ollut nähnyt paikkaa kokonaan.
Hermostuneena Sêy liikutteli jalkojaan ja kädet näpräsivät epämääräisesti paidan helmaa. Sêy saattaisi vaikka vannoa, ettei vastaus tyydyttäisi toista alkuunkaan, mutta oli vaikeaa keksiä muutakaan. Ellei sitten valehtelisi. Ja valehteleminen, se oli perin ikävää. "Oikeastaan en muista hirmuisesti siitä.." Sêy sitten piipitti hiljaa ja katse painui jalkoihin, joita nainen liikutteli edelleenkin varsin hermostuneen oloisena, ja sitä Sêy tosissaan olikin! Kaikki äskeinen iloisuus tuntui haihtuneen kuin taivaan tuuliin. Tuo toinen oli tosissaan pelottava.
|
|
|
Post by submarine on Jun 7, 2007 20:00:18 GMT 3
Issaiticalia alkoi todella ottaa päähän. Hänellä ei ollut hajuakaan mistään valkotakkisista, eikä se todellakaan ollut se, jonne hän aikoi. Tästä idiootista ei ollut hänelle mitään hyötyä, ei yhtään mitään. Se ei varmaankaan osaisi edes huutaa oikein, jos sen potkisi pois tieltä. Ja taas ohimot jyskyttivät, oikein kunnolla vieläpä. Hänen piipustaankin oli loppunut jo sienijauhe aikaa sitten... hän tarvitsi nyt jotakin rauhoittavaa... Miksei, MIKSEI kukaan viitsinyt koskaan olla millään tavalla järjellinen? Paitsi siis tietenkin hän. Aina joku ei joko tiennyt jotakin tai ei suostunut johonkin... Seuraava, joka ei suostuisi, tulisi runnotuksi, se oli aivan varma. "Pois tieltä, minulla on kiire", Issaitical sylkäisi suustan. Hän oli melko varma, että oli onnistunut aiheuttamaan itselleen nenäverenvuodon huutamisellaan, tai ainakin aivan jumalattoman huimaustilan. Tämä oli aivan liian lannistavaa...
Sitten, aivan yhtäkkiä, hahmo jäykistyi paikoilleen. Äkkiä tämä iski itseään mahaan, ärähtäen. "Turpa kiinni, sinua ei tarvita tähän", tämä ilmoitti hyvin selvästi, näyttäen tiirailevan jonnekin vatsansa tienoille. "Ei kun turpa kiinni!" kuului lujempi huuto ja tämä iski kovempaa itseään. Se ei kuitenkaan näyttänyt auttavan, olipa kyseessä sitten mikä hyvänsä tilanne. "NYT TURPA KIINNI, MINUA EI KIINNOSTA SINUN TYPERÄ SELITTELYSI!" tämä alkoi äkkiä kiljua, hyppien tasajalkaa ja takoen itseään molemmin käsin. Näytti melkoisesti siltä, että tämä oli menettänyt järkensä...
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on Jun 7, 2007 20:19:52 GMT 3
Nyt se sitten lopulta tapahtui. Toinen sekosi ja Sêy tipahti lopullisesti kärryiltä. Katse palasi ällistyneen hölmistyneenä takaisin Issaiticaliin ja Sêy astui aivan varmuuden vuoksi vielä askeleen taaemmas toisesta. Ties vaikka se olisi oikeasti jotenkin seonnut pahemman kerran ja hyökkäisi vaikka kimppuun, rupeaisi agressiiviseksi. "Oletko ihan varma, että kaikki on kunnossa..?" Nainen kysyi hyvin varoivaisesti ja tiiraili toista hyvän matkan päästä, reilusti iskuetäisyydenkin ulkopuolella. "Voisinko.. jotenkin auttaa? Jotenkin miten osaisin?"
Sêy puhalsi ilmaa ulos keuhkoistaan ja veti sen jälkeen syvään henkeä. varovasti nainen otti askeleen sivummas, ja tavallaan siten myös lähemmäs toista, tosin vain eri suunnasta kuin äsken. Ei tarkoituksena toki ollut mitenkään hermostuttaa tai suututtaa toista lisää. "Kuka olet..?" Kuului sitten vaitonainen pyyntö esittäytymisestä, sillä edelleenkäänhän nainen ei tiennyt toisen nimeä mikä toisaalta voisi olla melkoisen kätevä tieto vielä joskus..kai.
|
|