|
Post by submarine on Jun 7, 2007 21:27:09 GMT 3
Issaitial polki yhä vain jalkaa ja hakkasi vatsaansa. Se oli taas se hiton kivi, taas väittämässä vastaan! Miksi hitossa sen piti aina olla kertomassa, mitä mieltä oli asioista? Häntä ei kiinnostanut, että sitä huvitti piruilla! "Painu nyt jo helvettiin!" tämä huusi, osuvasti juuri naisen kysymyksen kohdalla, vaikkei tällä hetkellä välittänytkään tästä hiukkaakaan. "Sinä olet minun! Tottele sen mukaan! TOTTELE!" tämä kiljui, iskien molemmin käsin vatsaansa.
Issaitical kulutti pitkän hetken huohottaen paikallaan. Kaikki oli aina häntä vastaan, aina! Tänäänkään mikään ei onnistunut millään tavalla! "Jokin päivä minä vielä sulatan sinut! Katsotaan sitten, kummalla on hauskaa!" hän huusi ärsyyntyneenä. Kesti hyvin pitkään, mutta lopulta tämä tuntui myöntyvän jollekin: "Hyvä on sitten, senkin pieni saasta." Selvästi vihaisena tämä kääntyi taas naisen puoleen ja osoitti sormellaan. "Alahan kävellä, me lähdemme nyt."
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on Jun 8, 2007 8:27:13 GMT 3
Nonniin, totaallisen pellolla oltiin. Jollekkinhan tuo toinen tuntui puhuvan, mutta kenelle ihmeessä? Ei ainakaan Sêylle.. tai sitten joo, mutta joka tapauksessa. Katse harhaili toisessa, tarkasteli päästä varpaisiin yhä uudestaan ja uudestaan. Paljoakaan ei tuosta irti saanut, että hyöty oli täysin pyöreä nolla. Ja tuollainen vouhottaminen vain tuntui jatkuvan, eikö toinen kertakaikkisesti osannut sitä lopettaa? Se kun alkoi jo tuottaa päänsärkyä, joka pyöreili ohimoilla kuin kiusaten. Perin inhottavaa, totisesti. Perin inhottavaa.
Yhtäkkiä nainen kiuitenkin palautui maanvoimalle oikein jysähtäen, kun hän tajusi toisen puhuneen hänelle itselleen. Taasko kerran huuto? Voi ei.. Mutta huutoa ei kuulunut, vaikka ei nyt voinut sanoa että tuo mitenkää ystävällistäkän puhetta olisi ollut. Se oli selvästi vihaista ja käskevää. Sêy astui pelästyneenoloisen askeleen taaksepäin, tuntui kuin sanat olisivat olleet myrkkyä jota syljettiin kasvoille. Mutta autyoiko tässä muu kuin totella? Ei varmaankaan nimittäin pahemmin kannattaisi laittaa vastaa, sillä tiedä ynt sitten mitä toinen saisi päähänsä tehdä, huh. Nainen nyökkäsi aavistuksen verran alistuneen oloisesti ja otti muutamia hajanaisia askelia täysin epämääräisesti. "Minne me sitten olemme menossa..?" Tuo lopulta uskaltautui kysymään, aivan hiirenhiljaa tosin.
<< Issaitical on hauska <3 : DD >>
|
|
|
Post by submarine on Jun 10, 2007 19:06:54 GMT 3
((Heh, se on vähän sekaisin ja tärkeilevät. Kuten kunnon pikkupahis ainakin.))
"Kuule, minua ei kiinnosta hiukkaakaan, minne me oikein menemme!" Issaitical tuhahti naiselle. "Mutta me totta hitossa menemme, sillä minä EN KESTÄ SINUA!" tämä kiljahti. Lause oli melkoisessa ristiriidassa itsensä kanssa, mutta se ei tuntunut häntä itseään häiritsevän, hänellä oli aivan tarpeeksi pohtimista siinä, miten huutaa ja hengittää samaan aikaan. Henkeä kun ei ehtinyt vetää tarpeeksi huutamisen välillä... Lopulta ajatukset tuntuivat kallistuvan siihen, että oli parempi ensin vetää henkeä ja sitten huutaa lisää. Niinpä nainen saikin pienen tauon, kun tämä kulutti hetken puuskuttaen. Ja sitten se taas alkoi.
"Noniin, nyt käännös ympäri ja liikettä! Minä en sinua mukaani halua enkä varmasti pitäisi, ellen haluaisi eroon sinusta! Joten nyt alat talsimaan, tai minä isken sinua veitsellä reiteen!" tämä huusi kaapunsa sisästä, huitoen samalla merkkejä. Johan se nyt oli piru, kun hyvä päivä piti pilata tällä tavalla. Hänen hermojaan koeteltiin taas... Issaitical räkäisi paksun, limaisen klimpin, ennen kuin asteli naisen perään patistamaan tätä.
|
|
Coby
Member
can they forgive me ?
Posts: 57
|
Post by Coby on Jul 13, 2007 16:29:47 GMT 3
Hui, tilanne tuntui menevän koko ajan vain oudompaan suntaan ja tietyllä tapaa se oli kai koomistakin, vaikkei Sêy sitä sellaisena osannutkaan pitää, eikä kyllä varmaankaan tuo toinenkaan - tai ainakaan Sêy ei uskonut niin. Mutta tiedäa sitten mitään tuosta toisesta, se oli jo osoittanut ettei mitään voisisanoa etukäteen. Kuitenkin ilman mitään sen kummempaa vastarintaa tai turhia väitteitä kääntyi Sêy kannoillaan ja lähti astelemaan kohti suuntaa, johon oletti Issaiticalin haluavan kulkea. Askeleet olivat melko lyhyitä, mutta kevyitä ja kuitenkin niin huolettomia. Ulkoap'äin näytti ainakin hetken siltä että Sêy ei muuta osannutkaan tehdä kuin olla huolehtimatta asioista, vaikka tosiasiassa pään sisällä käytiin tälläkin hetkellä ankaraa kamppailua siitä mitä pitisi tehdä tai sanoa.
Sêyn puolelta puherintama oli mennyt hiljaiseksi, mutta jotenkin Sêy ounasteli ettei se hiljaisena pysyisi ainakaan toisen puolelta. Tai vaikka pysyisikin, nin ei sitä varmasti kestäisi pitkään, ei ainakaan sen jälkeen kun Sêy olisi esittänyt seuraavan asiansa. Ensin kuitenkin nainent teki pysähdyksen ja käänsi kasvonsa kohti Issaiticalia. "Öh, saanko kysyä että kuka sinä olet ja miksi ihmeessä huudat koko ajan?" Sêy yritti esittää asiaansa mahdollisimman kauniisti, mutta jotenkin hän aavisteli ettei saisi kysymykseensä edelleenkään vastausta, sitähän oltiin yritetty tiedustella jo muutamaan otteeseen ilman tulosta. "..ja muuten. Minne me tarkalleen ottaen olemme menossa? Onko meillä edes päämäärää?"
<< Anteeeeksi! Oikeasti olen toosi pahoillani kestosta, mutta nyt kesällä sitä valitettavasti tuppaa esiintymään. Vielä kerran pahoitteluni! Ja muuten, aion kyllä perustaa Issaitical -fanikerhon! Se on nii-in ihana! <33 n__n >>
|
|