|
Post by silvu on Aug 3, 2006 20:54:43 GMT 3
((Jossain päin maailmaa on menossa vallankumous ja kansa sekä politikot ovat jakautuneet moneen osaan, kaikilla on oma mielipiteensä ja muutamat poliitikot ovat jopa julistautuneet diktaattoreiksi. Kaikki elävät surkeita aikoja ja yrittävät tehdä kaikkensa elämänsä eteen. Kaupunki on vallankumouksen keskipiste. Se ei ole mitenkään hieno tulevaisuuden kaupunki vaan enemmänkin historiaan liittyen.. Aseetkaan eivät ole paljoa miekoista pitemmälle kehittyneet. Vain muutama ruutiase, joita harvat osaavat valmistaa. Pelissä saa käyttää puolestani fantasiaa, mutta en halua siitä täysin magia/ym. fantasia taistelua. Omankin hahmoni veressä virtaa haltiaverta. Jos joku innostuu, mukaan vain.. Ja toivon vuorojärjestelmää, menen helposti sekaisin.))
”Silla.. Me teimme sen.. Teimme sen.” *Juan kuiski kiihkeästi Sibellan korvaan. Tyttö irvisti itsekseen, hänen sydän hakkasi tolkuttomasti ja häntä jännitti. Sibel ei olisi halunnut tehdä sitä, mutta muut jengissä, ja varmasti suurin osa kansasta, tahtoi sitä. Kaikki pelkäsivät. Pitkään jatkunut vallankumous alkoi riistäytyä käsistä, siinä ei ollut mitään tolkkua. Valtio oli yrittänyt jo kauan saada sitä aisoihin, tällä hetkellä se etsi pahantekijöitä, jotka tappoivat ja hyökkäsivät suoraan valtion päämiesten kimppuun. Niin kuin Sibellan jengi oli tehnyt. Mutta aina ne jotenkin karkasivat. Valtion miehet olivat miettineet pitkään miten saisivat huijatuksi hyökkääjiä niin, että he joutuisivat ansaan. Sen myötä etsinnät olivat käyneet raaemmiksi. Kaikkia joita epäiltiin, saatiin kiduttaa ja tappaa.* ”Kohta meidänkin pitää hajaantua, ettei jäädä kiinni.” *Juan virnisti, hän oli Sibelin ikäinen, neljätoista kesäinen poika, jolla oli aina pirteät kasvot. Juan oli hyvin kannustava ja hän auttoi usein muita jaksamaan. Sibella ei voinut käsittää miten poika jaksoi olla niin positiivinen tällaisena aikana. Se vaikutti hullulta, silti tyttö piti Juanista.* ”No niin.. Ei näy enää sotilaita. Nyt menoksi!” *Sibella antoi suukon pojan poskelle.* Onnea.. *Juan nauroi.* ”Älä ole niin vakava, Silla.” *Sitten he hajaantuivat kumpikin omaan suuntaansa. Sibel juoksi varjoisia katuja pitkin vaivihkaa, vältellen sotilaita. Pian hän aukaisi kotipihansa portin, ruosteinen ja hieman hajalla oleva portti valitti. Sibella joutui kiroillen potkimaan portin takaisin kiinni, lopulta hän mulkoili porttia hetken ja käänsi selkänsä sille, kuului napsahdus kun lukko taas aukesi, mutta portin ovi sentään pysyi kohtuu paikoillaan. Sibel marssi jupisten rehottavan puutarhan läpi. Toisaalta, oli hyvä, että hän sai jännityksen purettua porttiin, tyttö ajatteli kun haroi köynnöksiä pois oviaukon edestä, alasarana oli taas irronnut paikoiltaan. Sibella huokaisi. Ovi pitäisi taas korjata. Sibel astui pölyiseen ja kovin tyhjään taloon.* Isoisä! Olen kotona. *Tyttö huusi tekopirteästi. Vastausta ei kuulunut. Sibellaa hieman ihmetytti, ehkä isoisä nukkui hyvin sikeästi. Hän päätti tarkistaa asian ja hiipi hiljaa viereiseen huoneeseen, jossa makasi laiha ruho talon ainoalla sängyntapaisella.* Papa? *Tyttö sanoi lempeästi ja käveli sängyn luokse, koskettaen vanhan miehen kättä. Se oli kylmä. Sibel vei hitaasti kätensä miehen kaulalle. Iho tuntui edelleen kylmältä likaisten sormien alla ja kaulassa ei ollut mitään eloa. Sibel vetäytyi sängyn vieressä olevaa seinää vasten ja valui siitä istumaan. Hän tuijotti hiljaa lattiaa, mutta ei itkenyt. Hän oli itkenyt monta kertaa aiemmin kuvitellessaan sen kun isoisä kuolisi ja pian siinä oli käynyt niin, että isoisä oli tavallaan jo valmiiksi kuollut. Kyyneleet olivat vieneet yksi pisara kerrallaan tunteet mukanaan. Tyttö huokaisi väristen. Häntä väsytti. Sibella nousi hitaasti takaisin seisomaan, ottaen tukea seinästä. Portti narahti ja kolahti, tuuli kai paskasi sen auki. Ei. Juoksuaskelia.* ”Silla! Silla! Sibella!” *Juan säntäsi sisälle ja juoksi ympäri rapistunutta rakennusta, törmäten huoneeseen tullessa melkein tyttöön. Poika tarttui tyttöä ranteesta ja alkoi raahata tätä mukanaan. Juan vaikutti yllättävän hätäiseltä ja pelokkaalta.* Mitä si-..!? ”Ne etsivät sinua! Joku näki sinut ja vaikutit epäilyttävältä.. He tietävät missä asut!” *Sibella kalpeni ja juoksi niin kovaa kuin pystyi, Juanin raahatessa häntä perässään. Heidän takanaan alkoi pian kuulua huutoja ja jymiseviä askelia. Ase laukesi, Juan työsi tytön edelleen ja kaatui saman tien raskaasti tämän päälle. Sibel horjui jo muutenkin pojan äkkinäisestä teosta, joten hän kaatui saadessaan ylimääräistä painoa niskaansa. Tyttö ähkäisi ilman paetessa hänen keuhkoistaan.* ”Juan! Juan! Mitä sinä teet?” *Sibella kähisi, mutta ei saanut vastasta hänen selkänsä päällä makaavalta pojalta, jotain märkää ja tahmeaa tuntui valuvan tytön paidalle. Sibel nosti kiroten käsillään itseään ylös, yrittäen päästä pois Juanin alta. Kuului uusi pamaus, luoti repäisi haavan hänen oikeaan hartiaan. Sibella huusi, romahtaen takaisin maata vasten. *
|
|
|
Post by silvu on Aug 3, 2006 21:02:31 GMT 3
((Tämä taisi mennä hieman väärään paikkaan, mutta olkoon.. En ryhdy muuttamaan. Olen muutenkin sekaisin, että mikä peli kuuluu minnekin.))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 5, 2006 21:06:38 GMT 3
((No, jos nyt kokeilisin liittyä tähän. Hyväksikäytän rehellisesti hahmoja fantasia-linjasta, siirrettynä tähän. Piirrän tästä henkilöstä kuvan mahdollisimman nopeasti.))
"Perkele tässä melussa mitään voi tehdä!" yksinäinen hahmo sadatteli asetellessaan jotain omituista esinettä vasten junarataa kannattelevan sillan tukipilaria. Miksi hitossa hän oli halunnut itse hoitaa tämän homman? Ai niin, hän halusi nähdä itse kun junan mokoma räjähtää ilmaan täydellisesti, mies ajatteli virnistäen. Mutta tämä melu lähistöllä, huutoja ja muuta, se häiritsi häntä enemmän kuin tarpeeksi. Mistähän hitosta oli kyse, mies mietti, ja laittoi pommin yksinkertaisen ajastimen, herätyskellosta tehdyn, räjäyttämään pommin kahdenkymmenen minuutin kuluttua. Junan pitäisi tulla kohdalle kahdenkymmenen yhden minuutin kuluttua, siis olettaen että juna ei ollut hidastellut matkalla. Mutta melkoisella todennäköisyydellä juna tulisi sopivasti kohdalle... Ja sitten silta menisi palasiksi, ja pudottaisi junan alas suoraan alas, jonkin sortin tehdas ilmeisesti. Sama se tuolle oli, kuhan sai rahaa työstään, ja sai nähdä pommin räjähtävän. Tai oikeastaan pommien, kolmessa muussakin pylväässä oli pommit, aseteltuna räjähtämään samaan aikaan, kaksi asetettuna sen verran lähelle itse ratasiltaa, että se saisi mukavan reiän ilmankin sillan katkeamista. Varmuuden vuoksi ne oli sinne aseteltu.
Mutta nyt ennen kuin pommi räjähtäisi, niin voisi tutkia tuon melun lähteen, mies mietti, laskeutuen nopeasti köyden varassa paikalta. Päästessään alas mies ensin nopeasti pudisteli pölyt takistaan ja housuistaan, ja tarkisti että tuon kivääri oli yhä selässä. Pientä partaa hieraistiin nopeasti, kun tuo kuunteli tarkkaan mistä melu oli tulossa. Miestä olisi ehkä voinut kuvailla jossakin suhteessa komeaksi, mutta muutamat arvet kasvoilla, ja kylmä ja kova ruskeiden silmien katse saivat kaiken positiivisen vaikuttamaan aika pieneltä. Myöskin pieni karkea ruskea parta oli eräitä rumentavia seikkoja. Hiukset olivat suhteellisen hyvin hoidettu, ja kohtuullisen pituisella poninhännällä myöskin.
Melu läheni melkoista vauhtia. Perhana, olivatko mokomat tulossa tuonne? Hitto, hänenhän pitäisi napsia mokomat pois päiviltä ennen kuin ne huomaisivat melko selkeät pommit. Mies otti selästään kiväärinsä, ja asettui parinkymmenen metrin päähän pylväästä, ja pianhan nurkan takaa ilmestyi kaksi pakenevaa nuorta. Tosin kohta määrä taisi vähetä yhteen, tuo totesi kun toinen sai luodin, ja toinen jäi tuon alle. Helvetti, mies ajatteli, tuo ei aikonut saada niskoilleen nuoren tytön kuolemaa. Kylmä tuo oli, ja kovakin, muttei niin kova.
Tosin ensin pitäisi, hoidella sotilaat hengiltä, mies tuumi synkkänä, ja ampui ensimmäisen kerran ensimmäisen sotilaan ilmestyessä samaisen nurkan takaa. Ilmeisesti joku ampui maassa makaaviakin vähän tuota ennen. Lataus, laukaus. Lataus, laukaus. Kylmästi mies napsi sotilasjoukkoa, onnistuen paremmasta sijainnistaan ja taidoistaan johtuen hoitelemaan kolme hengiltä, milloin nuo päättivät etteivät he aikoneet tapattaa itseään kahden terroristin takia. Järkeviä miehiä. Vilkaisten nopeasti sotilaita, tuo huomasi eräällä sangen hienon pistoolin, jonka tuo 'takavarikoi' haltuunsa. Uusien tuliaseiden saaminen oli hieman nihkeää, suurin osa ihmisistä kun ei osannut tehdä niitä, ja suurin osa niistä jotka osasivat olivat valtion leivissä, josta harvemmin terroristeille aseita myydään. Tosin korruptio oli mukava asia... Silti, tuo olisi halunnut saada kyllä käsiinsä jonkun kaikkein harvinaisimmista ja tehokkaimmista aseista. Mikäs se olikaan se yksi, gatlingkohan se nyt oli... Sellaisen kun pistäisi jonkin auton takaosaan, niin siinä olisi voittajan valinta.
Pitäen kivääriään valmiina mies käveli kahden nuoren luokse, katsoen nopeasti samalla kellostaan ajan. Kymmenen minuuttia. Helvetti. Nyt tuli kiire. Kumartuen nuorten puoleen, tuo nopeasti selvitti olisiko kumpikaan enään hengissä. Kylmästi ajatellen olisi parempi jos ainakin toinen olisi kuollut, tuo ei aikonut raahata kahta loukkaantunutta, yksinkertaisesti siitä johtuen ettei aika riittäisi. Kymmenessä minuutissa taivaalta alkaisi satamaan palavaa tavaraa, ja sitä ennen pitäisi päästä tarpeeksi kauas. Kahden kanssa se ei välttämättä onnistuisi, mutta yhden kanssa kyllä.
|
|
|
Post by merril on Aug 6, 2006 1:19:48 GMT 3
(( Ooo-oo. Minulla saattaisi olla tähän sopiva hahmo. Tosin, tuo toimii lähinnä vain englanninkielisissä peleissä, ja on enemmälti sellaiseen puoliteollistuneeseen fantasiamaailmaan sopiva...muttamutta...saatan jossakin välissä ängetä tähän mukaan, kunhan vain keksaisen sopivan hahmon.
EDIT:
Pienoinen kysymys vielä: kuinka kehittynyttä muu teknologia onkaan, jos oletamme aseiden olevan harvinaisten piilukkojen sekä ruutitussareiden tasolla? ))
|
|
|
Post by silvu on Aug 6, 2006 15:27:03 GMT 3
((Autoja on, vaikka ne eivät olekaan niin ihmeellisen hyviä. Höyryvetureita myös... jne.. Käyttäkää miun puolesta omaa mielikuvitusta, mutta toivon, ettei mene mitenkään liian nykyajan puolelle.))
*Päällimmäisessä ruhossa ei ollut minkäänlaisia elonmerkkejä, se vain värisi hieman kun alla oleva tyttö tärisi kauttaaltaan ja odotti kuolemaa. Hän ei ollut tiennyt mitä oli tapahtunut, kuullut vain laukauksia. Nyt Sibella odotti, että häneltä tultaisiin ampumaan pää paskaksi tai pahempaa.. vietäisiin kuulusteluihin. Hän ei kyllä ikinä sanoisi niissä yhtään mitään. Sibel tiesi ehkä vannovansa nyt näin, muta entäs sitten kiduttaessa? Toisaalta, hänet varmaan kidutettaisiin muutenkin kuoliaaksi, sanoisi hän mitään tai ei. Sibella voisi juosta, niin voisi.. Mutta jos häntä ammuttaisiin jalkaan. Mitä menetettävää hänellä oli? No niin! Nyt ylös! Mutta ruumis ei totellut. Tyttö vain tärisi kasvot vasten maata ja odotti peläten mitä tulisi tapahtumaan. Hän ei kyennyt muuhun. Sibella tosiaan oli peloissaan. Säälittävää.*
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 6, 2006 16:04:30 GMT 3
((Jups, sano vapaasti jos liian korkeaa teknologiaa ilmaantuu))
Mies totesi nopeasti vain tytön olevan elossa, ja riuhtaisi pojan ruumiin pois tuon päältä, ja tarkasteli hetken maassa makaavaa, ja tärisevää tyttöä. "Hei pentu. Voitko nousta ylös, vai pitääkö sinut raahata pois täältä ennen kuin tuo silta tulee rytisten alas?", mies kysyi maassa makaavalta rauhallisesi, pidellen silti vielä kivääriään esillä, sekä käsissään, kaiken varalta. Koskaan ei tiennyt jos sotilaat olisivat tarpeeksi hölmöjä tulemaan takaisin, asia joka saisi aikaan ongelmia enemmän kuin paljon. Toista kättään tuo tarjosi tytölle, siltä varalta että toinen pitäisi auttaa ylös. Mikäli tyttö olisi liian hidas, tuon pitäisi raahata häntä itse.
Miehen asusteet, ja ulkonäkö kyllä kertoivat tarpeeksi hyvin kyseessä olevan jonkun muun kuin jonkun satunnaisen sotilaan, mutta mistä sitä tiesi mitä toinen ajatteli. Harvemminpa sitä joutui tilanteeseen jossa tyttö oli, joten palkkasoturi kyllä olisi ymmärtänyt mikäli toinen olisi pelännyt jotain. Siinä tilanteessa hän vain olisi joutunut raahaaman toisen väkisin pois alta.
Kaukaisuudessa alkoi jo kuulua junan puuskutus, ja muut normaalit lähestyvän junan äänet. Pommeja ei enään kerettäisi ottamaan pois, joten se ei olisi enään ongelma. Mutta nyt oli silti saatava nopeasti tuo tyttönen pois paikanpäältä, tai muuten se olisi hei hei nuori tyttö, aivan kuten melkoisen kivalle palalle tuota kaupunginosaa, tärkeimpänä tehdas.
|
|
|
Post by merril on Aug 6, 2006 18:06:59 GMT 3
(( Hum- Eli automaton ei tule kysymykseen? Harmi. Noh, kyhään sitten jotakin hieman enemmän ihmismäistä olentoa, joskin joudun aloittamaan tyhjältä pöydältä. Ottanen osaa peliin aivan piakkoin, joskin en välittömästi. Tilanne ei soisi toista laupiasta samarialaista syöksymään nuoren naishenkilön avuksi, ja minä olen aikalailla kyllästynyt pelittämään konnia. Teen mahtavan entréeni tarinaan, kunhan tilanne sen sallii. *Hymy* EDIT: Automaton, eli itsenäisesti toimiva kone tai mekanismi, usein käytetty roboteista tahi vastaavista puhuttaessa. Ehmm. ))
|
|
|
Post by silvu on Aug 6, 2006 23:07:11 GMT 3
((Auto-mikä?O.o Anteeksi, etten nyt jatka peliä.. Ei ole tarpeeksi hyvää fiilinkiä, ehkä sitten kun olen väsyneempi tulee tekstiä. ^^''))
|
|
|
Post by merril on Aug 9, 2006 11:05:41 GMT 3
(( Eyrm- Noh, joka tapauksessa, istahdan tähän katsomon taka-riviin odottelemaan, jos tilaisuus ilmenee tähän peliin mukaan hypätä. ))
|
|
|
Post by silvu on Aug 16, 2006 16:15:33 GMT 3
*Miehen sanat hätkäyttivät tyttöä. Lapsi kääntyi nopeasti toisinpäin istualleen ja tuijotti vieraita kasvoja.* Mitä sinä sanoit!? *Sillan kasvot olivat kalpeat varmaankin pojan kuoleman aiheuttaneesta järkytyksestä. Hetken epäröityään Sibella tarttui vasemmalla kädellään vieraan käteen ja nousi ylös. Hän tuntui aavistavan, että mies oli pannut aluilleen jotain niin kuin Sillan jengi oli tehnyt.* ((Tuli hieman huono. Anteeksi. Koulut alkoi ja muutin asuntolaan, siksi kestää niin pitkää välillä vastaaminen. ^^''))
|
|
cutter
Member
[Guru meditation error]
Posts: 1,586
|
Post by cutter on Aug 16, 2006 20:08:40 GMT 3
((Jummartaahan tämä sen. Kouluthan tälläkin alkoivat vasta, ja lukio-aikataulu välillä hidastuttelee))
Mies lähinnä nyökkäsi tyytyväisen oloisena kun toinen nousi ylös, mielissään siitä ettei joutunut enempää hidastelemaan toista ylös potkien. Siihen ei oikein ollut aikaa kummallakaan. Yhdeksän minuuttia jäljellä. "Nyt vauhdilla tuohon suuntaan mars, niin pääsemme katselemaan kunnon ilotulitusta", mies sanoi naurahtaen, ja viittasi kädellä kauemmas, suuntaan johon tuo lähti, olettaen toisen seuraavan. Ei tuo aikonut toista raahata mikäli tuo jäisi typeränä paikalle töllistelemään.
Paikka mihin tuo mies nopeasti itsensä kuljetti oli eräs puoliraunioitunut rakennus, paikka joka oli tarpeeksi kaukana sillasta ettei sinne lentelisi paljoa rojua, mutta silti hyvä paikka tapahtumien seuraamiseen, olihan tuon kaksikerroksisen talon puolraunioituneesta yläkerrasta hyvä näkymä alueelle joka kohta muuttuisi palavaksi tulihelvetiksi. Kun tuo oli saanut itsensä raahattua rakennukseen, aikaa oli jäljellä muutama minuutti. Tuo katsahti vasta nytten oliko toinen hoksannut seurata.
|
|
|
Post by silvu on Sept 18, 2006 18:39:08 GMT 3
Tyttö jäi hetkeksi paikoilleen epäröimään, mutta näki parhaaksi seurata muukalaista. Hän piti sen verran välimatkaa, että oli tarpeen tullen pieni mahdollisuus juosta pakoon. Sibella painoi verta vuotavaa haavaansa irvistäen hieman. Hän vilkaisi kuollutta poikaa, kääntäen sitten selkänsä tälle. Juan ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kuollut, jonka tyttö tulisi kohtaamaan, hän tiesi sen. Silti se suretti häntä. Koko vallankumous oli mennyt aivan liian pitkälle, kukaan ei säilyisi kärsimättä. Silla seurasi vierasta miestä rakennukseen asti, mutta pälyili tätä epäilevästi ja tarkkaavaisena. Hän ei luottanut mieheen, vaikka tämä olikin auttanut hänet pulasta.
((Hylkäsin tähdet.. Anteeksi muutos.))
|
|
CutEiJakkaKirjautua
Guest
|
Post by CutEiJakkaKirjautua on Sept 19, 2006 20:30:40 GMT 3
((Eipä mitään.))
Mies hymyili hetken kun huomasi toisen seuranneen, ja nyökkäsi tyytyväisenä. Ei tarvitsisi tuosta huolehtia, paljoa. Tai hetkonen... "Tyttö, suosittelen pistämään kädet korville, kohta jysähtää", tuo hieman salaperäinen mies sanoi virnistäen, ja katseli ylhäällä olevaa siltaa, jolle juna oli jo ilmaantunut. Täydellistä. Hän näki että pommit räjähtäisivät tasan oikealla hetkellä. "5...4...3...2...1...Boom!" mies laski ääneen, pidellessään kelloaan niin että näki samalla sekä sen että sillan. Kun mies sanoi 'boom', ei kestänyt sekuntiakaan, kun sarja valtavia räjähdyksiä kuului ja näkyi.
Valtavan rytinän kanssa silta ja juna tippuivat, palavien osien, ihmisten, ja ties minkä tippuessa tuonne, enimmäkseen osuen sinne minne pitikin, mutta palasia lenteli sinne tänne, haudaten eritoten noiden aiemman sijainnin palavan romun alle. Myöskin kohteena varsinaisesti ollut tehdas lensi komeasti ilmaan, lennättäen sieltäkin palavia palasia sinne tänne. Yksi metallinen jokin itse asiassa osui tuonne noiden suojapaikkaankin, helposti mennen ränsistyneen katon jämien läpi, tippuen alakertaan.
Kohta rytinä loppui, palojen tosin jatkuessa, ja pienten paukahdusten aina silloin tällöin kuuluessa tehtaan raunioista. Tyytyväisenä työnsä tuloksesta, mies otti taskustaan sikarin juhlan kunniaksi, ja sytyttikin sen. "Kylläpäs se oli hienoa, eikös? Kukas sinä muuten olet?" tuo osoitti sanansa tytölle, hieman uteliaana.
|
|
|
Post by silvu on Sept 20, 2006 9:20:04 GMT 3
Juanin ruumis rusentui romun alle, mutta tyttö ei sitä huomannut. Sibellan korvissa kaikui hieman, sillä hän ei ollut liiemmin peittänyt korviaan. Se menisi ohitse. Tyttö katsoi silmät suurina miehen aiheuttamaa tuhoa. 'Oletko hullu!? Tuo meni jo aika pitkälle!' Silla huudahti. Tyttö oli silti enemmän hämmentynyt kuin kauhuissaan, mikään ei ollut enää mahdotonta. Toisaalta, hän myös tavallaan ihaili miestä sairaalla tavalla. Harva olisi pystynyt tuollaiseen tekoon. Oli sitten uroteko tai pelkkä teurastus. Silla ei tajunnut vastata miehen kysymykseen.
|
|
|
Post by silvu on Sept 20, 2006 13:36:37 GMT 3
((Tuli epämääräinen teksti.. Kirjoitin sen muutaman minuutin sisällä.. Sowwy.. ^^''))
|
|