whéan
Member
Wh?lla the Vampire
Posts: 27
|
Post by whéan on Apr 11, 2008 17:58:41 GMT 3
Whálla nyökkäsi hyväksyvästi, kun Angelica kysyi, pärjäisivätkö he ilman valoa. Whállalla ei olisi mitään ongelmaa olla pimeässä, mutta poika oli aivan tavallinen ihmislapsi, joten hänestä Whálla oli hieman huolissaan.
Lisäksi Whálla mietti mielessään, miksi ei ollut ottanut mukaansa jonkinlaista veistä tai puukkoa. Yleensä hänellä oli joku pieni ase mukana, mutta nyt hän unhohti. Toivottavasti Angelica tietää mitä tekee, hän mietti huolestuneena.
Whálla ei oikein käsittänyt, mitä Angelica tarkoitti sanoessaan, että "he" eivät aikoneet jättää häntä rauhaan. Ketkä he? Nyt ei kuitenkaan ollut sopiva aika udella enempää, vaikka kysymyksiä olisi ollutkin. Aquare ilmeisesti tiesi mitä oli tulossa, joten hänen ja Leon oli vain luotettava.
Tämä on todella kummallinen ilta. Whálla mietti samalla kun vikuili Angelicaa ja Leoa. Toivottavasti hän pystyisi edes pitämään itsensä kurissa, jottei hän sotkisi asioita enempää.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 11, 2008 18:51:44 GMT 3
Angelica sammutti valon ja kirkko pimeni. Askeleet lähenivät kirkkoa ja Aqurae erotti muutaman sanan sieltä täältä. Kuka on se, joka hänen kanssaan on? hän ajatteli ja kiristi otetta miekoistaan. Tällä kertaa hän olisi varautunut, eikä mikään häiritsisi häntä.
” Onko hän varmasti täällä?” joku kysyi tytön äänellä Aqureaksi. ” Kyllä hän on. Luota minuun” Angelica kuuli Satarin sanovan. He olivat jo kirkon ovella.
” Tiedän, että olet siellä Satar.” Angelica sanoi kuuluvasti ja suoristi väliaikaisesti selkänsä. ”Tiedän sen” Satar vastasi. Piakkoin komea nuori Aqurae-lähetti astui kirkkoon pitäen kädestä nuorta tyttöä. Tyttö ei ollut kuutakaan vuotta Aquraeiden iässä, mutta ihmisten mittapuulla jo seitsemän kahdeksan paikkeilla. Hänellä oli ruskeat hiukset ja side silmillä niin kuin Angelicallakin. Tyttö puristi Satarin kättä ja piiloutui hieman hänen taakseen. ”Miksi olet tuonut tänne tytön, joka ei ole vielä saavuttanut Aquraeuutta?” Angelica kysyi voimakkaalla äänellä, josta ei kuulunut yhtään pelkoa, eikä hermostuneisuutta. Hän osasi pitää itsensä hyvin kasassa Satarin läsnä ollessa. Lähetti ei vastannut, hymyili vain ivallisesti. ”Vastaa!” Angelica sanoi korotetulla äänellä. Nyt hänestä paistoi jo hermostuneisuus, jota Satar oli hakenut. ”Olen tuonut hänet todistamaan sitä, ettet ole ainut, joka joutuu elämään silmät sidottuina” hän aloitti Aquraeksi: ”Tämä tyttö on sokea. Hänellä on yhtä vaikeaa kuin sinulla ja siksi haluamme sinut takaisin.” ”Nyt en ymmärrä?” Angelica sanoi. Hänen keskittymisensä alkoi jälleen herpaantua, niin kuin aina kun hän keskusteli toisen Aquraen kanssa. ” Haluamme, että autat sokeita Aquraeita oppimaan tarpeellisia taitoja selvitäkseen elämässä eteenpäin. Uusi suur-Aqurae haluaa myös tavata sinut” Satar selitti Aquraeksi. ”Hän on siis vaihtunut” Angelica totesi hiljaa. ”Mutta se ei saa minua palaamaan. Olen saanut kärsiä riittävästi siellä, enkä aio enää palata. Se on viimeinen päätökseni.” Satar tiesi, että Angelica oli itsepäinen ja häntä oli vaikea taivutella, mutta tällä kertaa hän aikoi saada hänet mukaansa. Keinolla millä hyvänsä.
(( Satarin voi siis laittaa vastaamaan kysymyksiin. Se kyllä osaa muutakin kuin Aquraeta. Tässä kursivoidut puheet ovat Aquraeta niin kuin edellisessäkin roolissa))
|
|
|
Post by kuu on Apr 11, 2008 22:35:16 GMT 3
Kirkossa oli pimeää. Leo ei kyennyt hahmottamaan muita, kun ovelta tulleet kaksi hahmoa, toinen oli pdempi mies ja toinen, ehkä tyttö. Nopeasti Leon silmät kuitenkin tottuivat pimeään ja Leo erotti enemmän henkilöistä yksityiskohtia. Kirkkoon astunut mies, luultavasti Aqueae myös, piteli kädestä pienempää, ehkä tyttöä, jolla oli samanlainen huivi silmien edessä, kuin Angelicalla. Leo arvasi kyllä, että tyttö ja myös Anqelica olivat molemmat sokeita, mutta sitä hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, miksi pitää tuollaista "rättiä" silmien edessä.
Leo ei ymmärtänyt mitään kielestä, jota Angelica ja mies ovella puhuivat, mutta kun välillä Angelica sanoi jotain kielellä, jota poika puhui, jos nyt Leo oli ymmärtänyt oikein, niin tuo mies halusi Angelican takaisin jonnekkin, jonne hän ei halunnut. Leo ei käsittänyt miksi mies, kuka ikinä olikaan, halusi Angelican takaisin, miksi hän ei vain jättäisi tätä rauhaan ja häipyisi, eikai se nyt niin hirveä menetys voisi olla.
Leo ei viittinyt sanoa mitään, vaikkakin kysymyksiä olisi ollut paljon. Hän seurasi vierestä suu visusti kiinni, ettei taas jälleen vahingossa möläyttäisi, mitä ei pitäisi.
|
|
whéan
Member
Wh?lla the Vampire
Posts: 27
|
Post by whéan on Apr 12, 2008 20:09:20 GMT 3
Pimeä ei haitannut Whállaa ja ilmeisesti poikakin pärjäsi hyvin. Whálla oli hieman huolissaan ihmispojasta, sillä tämä ei välttämättä ollut tottunut erilaisiin olentoihin. Poika näytti kuitenkin pärjäävän hyvin, tosin ei Whálla olisi paljoa häntä pystynyt auttamaan, sillä hänen oli paras pysytellä kaukana ihmisistä, varsinkin öiseen aikaan.
Kirkkoon astuneet hahmot olivat ilmeisesti myös aquareita. Whállalla ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä mitä he halusivat Angelicasta ja miksi he ylipäätään olivat täällä. Angelican ja, ilmeisesti Satar -nimisen Aquaren keskustelusta oli vaikea saada tolkkua, sillä Satar puhui ainoastaan aquarea.
Lopulta Whálla ei enää kestänyt epätietoisuutta, joten hän yskäisi hieman, katsoi Angelicaa ja kysyi: "Mikä tämä juttu oikein on?"
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 13, 2008 18:45:03 GMT 3
Angelican ja Satarin välillä vallitsi hetkellinen hiljaisuus. Oli aivan hiljaista kunnes Whállan kysyi mitä oli tekeillä. Angelica oli aikeissa vastata, mutta Satar ennätti ensin. ”Voi ei niin mitään. Meidän vain pitää saada tämä eräs vastahaka palaamaan Aquraeen, jotta saamme Suur-Aquraen palaamaan takaisin” hän sanoi ystävällisen oloisesti, mutta Angelica kuuli siinä muutakin. Nuori Aqurae oli myös yllättynyt. Ei ollut yhtään Suur-Aquraen tapaista lähteä noin vain Aquraesta.
”Ai hänkin on lähtenyt” Angelica sanoi välinpitämättömästi. Satar katsahti jälleen häneen. ”Niin. Se tässä onkin suurin ongelmamme” hän sanoi Aquraeksi: ”Kun Suur-Aqurae ei ole Aquraessa kaikki ovat enemmän tai vähemmän sekasorron vallassa.”
Seurasi jälleen hiljaisuus. Angelica ei aikonut kommentoida, mutta ei sen paremmin lähteäkään. Satar taas mietti miten muotoilisi seuraavan asiansa. Meillä on monta syytä haluta sinut takaisin” hän aloitti: ” Ensinnäkin meidän on saatava Suur-Aqurae takaisin. Toiseksi tarvitsemme sinua auttamaan sokeiden kasvatuksessa... Sinähän olet kuin yksi heistä” Jälleen tuli hiljaista. Angelican päässä pyöri Satarin viimeiset sanat. Sinähän olet kuin yksi heistä... Yksi heistä... Heistä. ”EI!” Angelica huusi: ”Minä en todellakaan ole kuin he!”
Sanat olivat saaneet hänet raivostumaan. ”Olen tainnut unohtaa erään tärkeän seikan Satar” Angelica sanoi puolihuutoa. Satar katsoi häntä ihmetellen. ”Minähän EN OLE sokea” Angelica jatkoi: ”Ja minua EI TODELLAKAAN kiinnosta mitä ongelmia teillä siellä on. En tullut tänne huvikseni, vaan siksi, etten kestänyt enää.” Satar perääntyi hiukan. Tätä hän ei ollut odottanut. ”Te teitte minulle kokeita ja tutkitte, miksi minulla on niin suuret silmäongelmat, vaikka kaikki tiesivät, että olen geenillisesti vioittunut. Te ette kuunnelleet minua ollenkaan. Ette välittäneet, vaikka haaveeni pirstoutuivat, ettekä siitä miten minä kärsin.” Angelica selitti lähes suoraa huutoa. ”Sitä paitsi. Vanhimmat ovat valehdelleet meille! He kertoivat väärän totuuden historiasta. Ja kertovat sitä edelleenkin... Enkä minä aio hyväksyä sitä. He tietävät totuuden, mutta eivät kerro sitä.”
Satar oli poissa tolaltaan. Hän ei ollut odottanut, että Angelica oli näin varautunut tähän. Sitä paitsi, missä vanhimmat oikein olivat valehdelleet? Sitä hän ei tiennyt. ”Minä en usko sitä. Saat luvan kertoa, missä he ovat niin tehneet” Satar sanoi tyynesti ja katsoi Angelicaa pistävällä katseellaan. ”Tiedätkö miksi maamme on eristyksissä muusta? Entä mitä Aqwellmaageilla tapahtui?” Angelica kysyi pistävästi: ”Molemmissa näissä on valehdeltu. Se ’totuus’ minkä sinä tiedät on valhetta. Ja niitä on lisääkin.”
Satar perääntyi jälleen askeleen. Angelica oli ollut ulkomaailmassa jo liian kauan ja tiesi liikaa. Satar tiesi, että piti toimia nopeasti ja iskeä herkkään paikkaan, jotta kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan. ”Entä äitisi? Hän on huolesta sairas. Etkö aio palata edes hänen vuoksi?” hän kysyi hieman ivallisesti. Angelica oli hetken hiljaa. ”Olen kirjoittanut hänelle kirjeen. Sen pidemmälle en tule” hän lopulta sanoi ja kaivoi jostain kirjeen, jossa oli Aquraeiden sinetti päällä. ”Olen nähnyt itse vaivaa tämän tekemisessä” Angelica lisäsi. Satar astui askeleen lähemmäs ja oli aikeissa tulla hakemaan sen kun Angelica pysäytti hänet huudollaan. ”Laita tyttö hakemaan tämä. Sinä en taa tulla lähemmäs” hän sanoi terävästi. Angelica osui sillä arkaan paikkaan, sillä hän sai Satarin ensimmäistä kertaa epäröimään. ”Ethän satuta häntä?” Satar kysyi epävarmasti. Angelica oli ymmällään. Ensimmäistä kertaa hän kuuli Satarin äänessä hieman pelkoa. Ei hänellä ollut aikomusta satuttaa lasta, mikäli Satar ei tulisi liian lähelle. ”En satuta häntä, mikäli pysyt riittävän kaukana” hän sanoi mahdollisimman pistävästi.
Satar kuiskasi muutaman sanan tytön korvaan ja lähetti hänet sitten hakemaan kirjettä. Angelica vaistosi Satarin pelon ja oli itsekin aivan sekaisin. Eihän ollut mahdollista, että Satar pelkäsi. Ilmeisesti sitten oli. Tyttö käveli haparoivin askelin kohti Angelicaa, joka ojensi hänelle kirjeen. Tyttö kääntyi heti kirjeen saatuaan takaisin ja käveli Satarin luo, joka laittoi kirjeen suojaisaan paikkaan. Siitä seurasi jälleen hiljaisuus.
|
|
|
Post by kuu on Apr 14, 2008 17:31:45 GMT 3
Kina Starin ja Angelican välille tuotti Leolle epämielyttävän olon. Leo ei niinkään enää pelännyt, vaan hänellä oli jokseenkin kiusaantunut olo ja tunsi häiritsevänsä koko tilannetta. Leo oli lopulta aivan pihalla koko asiassa, mutta eihän se kuulunutkaan hänelle.
Syvä hiljaisuus peitti koko kirkon, kun tyttö oli hakenut Angelicalta tämän kirjeen. Välillä Leo vilkuili Angelicaa, vieraita ja välillä puolivampyyriä, Whállaa. Kaikki seisoivat vaiti, kunnes Leo rikkoi kirkkoa painavan, raskaan hiljaisuuden. "No niin. Ettekös te nyt lähdekkään? Angelica ei nähtävästi halua tulla mukaanne. Eikös asia ole sitten sillä ihan selvä?"
|
|
whéan
Member
Wh?lla the Vampire
Posts: 27
|
Post by whéan on Apr 15, 2008 9:23:26 GMT 3
Whálla oli hyvin hämmentynyt tapahtuneesta. Vaikka Satar ja Angelica puhuivatkin nyt suurimmaksi osin ymmärrettävää kieltä, Whálla ei silti käsittänyt mistä itseasiassa oli kyse. Whállan teki mieli kysyä Angelicalta mistä he puhuivat, mutta ei viitsinyt keskeyttää. Angelica näytti sitä paitsi olevan niin raivoissaan, että häntä ei olisi ehkä turvallista mennä keskeyttämään tyhmillä kysymyksillä.
Angelica antoi pienelle tytölle kirjeen. Whálla huomasi, että Satar alkoi vaikuttaa pelokkaalta, miksi? Eihän Angelica tekisi pahaa pienelle tytölle. Hiljaisuus laskeutui kirjeen antamisen jälkeen. Lopulta Leo rikkoi sen.
Whálla oli taas hyvin yllättynyt Leon rohkeudesta, ja toisaalta myös tyhmyydestä. Poika oli kuitenkin aivan oikeassa, joten Whálla nyökkäsi ja sanoi sitten: "Olen ihan samaa mieltä, miksi Angelican pitäisi tulla takaisin sinne Aquareen?"
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 15, 2008 19:51:13 GMT 3
Angelican ja Satarin välinen hiljaisuus vain venyi venymistään. Lopulta Leo katkaisi sen. Sekä Satar, että Angelica kääntyivät poikaa kohti. Myös Whállan puhui.
Angelica oli jälleen aikeissa sanoa jotain, mutta Satar oli nopeampi. ”Se ei ole aivan niin yksinkertaista kuin te nyt kuvittelette” Hän aloitti: ”Me tarvitsemme Angelicaa siellä moneen asiaan. Hän ei itse asiassa olisi saanut lähteä.” Satar lähti kulkemaan hitain askelin kohti kaksikkoa ja alkoi kiertää sitä. Angelica, joka oli hieman sivummassa, seurasi tilannetta epäluuloisesti. Häntä epäilytti Satarin käytös.
”Kuten jo mainitsin, Suur-Aqurae on poistunut Aquraesta, ja kansamme on täysin poissa tolaltaan sen takia. Niin ei ole koskaan käynyt, eikä ollut tarkoituskaan” Satar selitti ja kiersi yhä tiiviimpää kehää Leon ja Whállanin ympärillä. Jos hän olisi nyt nostanut kätensä, hän olisi voinut koskettaa jompaakumpaa. Angelica seisoi edelleen paikallaan sivussa ja yritti olla näyttämättä hermostuneisuuttaan. Yhtäkkiä hän kuitenkin tunsi jotain erikoista. Satar latasi kädessään pientä energiapalloa niin, ettei sitä pystynyt vielä näkemään. Mutta Angelica tunsi sen selvästi, ja tiesi, mitä hän sillä ajoi takaa. Hän ei pystyisi estämään sitä, koska Satar pystyisi aavistamaan hänen liikkeensä ja ennakoida ne, mutta hän pystyisi käyttämään tyttöä. Sitä sokeaa nuorta Aquraeta, jonka Satar oli jättänyt kauemmas.
Angelica lähti hitaasti kulkemaan kohti pikku Aquraeta ja samalla vahvensi otettaan miekoistaan. Satar selitti edelleen Angelica Aquraeen saannin tärkeydestä, joten hän ei kiinnittänyt Angelicaan itseensä niinkään paljoa huomiota.
Pian Angelica oli aivan lapsen vieressä. Hän huomasi, että hänelle tulisi kiire, koska Satar alkoi jo kohottaa kättänsä niin, että hän saisi iskun osumaan läheltä. Kohteena oli Whállan. Nuori vampyyri oli vahvempi uhka kuin heikko ihmispoika, sen Satar tiesi liiankin hyvin.
Angelica polvistui pikku Aquraen taakse ja veti hänet lähemmäs. Hän piti toista sai set- miekkaansa tytön kurkulla valmiina iskemään, mikäli Satar ei kuuntelisi häntä. ”Älä tee sitä, mikäli tytön henki on sinulle kallis!” Angelica sanoi kovaan ääneen niin, että koko kirkko kaikui. Satar oli juuri koskemassa Whállaniin ja päästämässä energian häneen, kun hän yhtäkkiä käännähti nopeasti ympäri ja katsoi koti Angelicaa ja tyttöä. Satar meni paniikkiin. Hän ei ollut odottanut näin käyvän, eikä tiennyt mitä tehdä. Lähetti otti energian takaisin itseensä ja katsoi Angelicaa pelko silmissään. ”Ole kiltti äläkä satuta häntä” Satar sanoi hiljaa ääni väristen. Angelica oli hieman hämmentynyt. Hänkään ei ollut odottanut, että näin tulisi käymään ja Satarin reaktio vielä lisäsi sitä. ”Jätä heidät rauhaan” nuori Aqurae sanoi kuuluvalla äänellä. Satar siirtyi oitis kauemmas Whállanista ja Leosta. ”Päästä Séra” hän sanoi Aquraeksi: ”Tee minulle mitä tahdot, mutta päästä tyttö menemään... En voi antaa hänelle tapahtua mitään.”
Satarin äänessä kuului pelko ja katumus. Séra oli hänen tyttärensä, eikä edes hän kestäisi sellaista menetystä. ”mitä väliä hänellä muka on?” Angelica kysyi hieman ivallisesti. Satar käänsi päänsä alas. ”En voi mennä kotiin, jos tyttö kuolee. En voi antaa itselleni anteeksi” hän sanoi hiljaisella äänellä, mutta Angelicalla oli riittävän hyvä kuulo, joten hän kuuli sen. ”Nyt en ymmärrä Satar. Eikä tuo ole normaalia käytöstä sinulta” Angelica sanoi myös hieman vaitonaisesti ja nyt paljon ystävällisemmin kuin äsken. ” Séra ei alkujaan ollut sokea. Kerran, ei niin montaa vuotta sitten, eräällä retkellä hän sai käärmeen pureman ja sokeutui sen myötä.” Satar selitti Aquraeksi: ” Ennen niin eloisa tyttö vaipui lähes masennukseen, koska sokeus vaikeutti hänen liikkumistaan. Hän on joutunut opettelemaan kaiken uudelleen. Enkä voi tuottaa perheelleni vielä sitä menetystä, että menetämme hänet kokonaan.”
Angelica oli hiljaa. Hän ei tiennyt miten muotoilla asiansa. ”Hän on kokenut saman kuin minä. Hän tietää miltä tuntuu kun unelmat hajoavat pieniksi pirstaleiksi. Niin pieniksi, ettei niitä voi enää koota uudelleen. Nyt sinäkin tiedät osittain, miltä minusta tuntui silloin. Nyt ehkä ymmärrät paremmin syyni.” hän sanoi lopulta. Satar katsoi häntä kostein silmin. Hän ei ollut tajunnut, että Angelicalla ja Séralla oli kuitenkin niin paljon yhteistä.
Angelica hellitti otteensa Sérasta ja nousi hitaasti pystyyn. Satar juoksi hänen luokseen ja otti Séran syliinsä. ”Tuletko nyt mukaan? Oletko jo riittävän vakuuttunut, että me tarvitsemme sinua?” hän kysyi ja katsoi Angelicaa silmien korkeuteen. Angelica kuitenkin pudisti päätään. ”En ole tulossa takaisin. Se on viimeinen päätökseni. Mutta voit kyllä tuoda Séran joskus käymään luonani niin, että voin opettaa häntä. Séra voi luoda itselleen uuden tulevaisuuden ja uudet unelmat sokeanakin.” hän sanoi. Angelica ojensi kätensä ja Satar ojensi myös. He kättelivät toisiaan ja kuiskasivat muutaman sanan hyvästeiksi. Satar katsoi vielä Whállaniin ja Leoon, nyökkäsi heille ja kääntyi kohti kirkon ovea. Angelica katsoi vielä pitkään heidän peräänsä. Kyllä Satar on loppujenlopuksi varsin mukava tyyppi, kunhan häneen tutustuu sopivaan aikaan Angelica ajatteli.
(( taas vähän pitkä ^^'')
|
|
|
Post by kuu on Apr 20, 2008 16:18:30 GMT 3
Mies Aqurae vastasi Leon kysymykseen ja lähti kiertämään heitä kohti. Tilanne oli outo, varsinkin kun Leon näki Angelican ilmeessä pienen hermostuneen pilkkeen. Jotain oli tekeillä selvästikkin, kun Angelica asetti miekkansa pikku Aquraen kaulalle ja uhkaili Aquraeta, joka oli aivan Leon ja Whállan vierellä. Onneksi hän kuitenkin sulki pahat aikomuksensa ja kiiruhti tytön luokse. Minä tiesin sen kuitenkin, että en osaa kysyä järkevällä tavalla asioita, tuohan olisi voinut käydä meidän kimppuumme, kyllä minä olen idiootti. Leo paheksui itseään ja häpesi sanojaan.
Angelica ei nähtävästi lähtenyt tulioiden mukaan, sillä kaksikko kääntyi ovelle ja teki lähtöään.
|
|
whéan
Member
Wh?lla the Vampire
Posts: 27
|
Post by whéan on Apr 23, 2008 16:56:00 GMT 3
Whálla säikähti todella pahasti, kun Satar kohotti kätensä kohti häntä. Ei ollut kuitenkaan mitään mahdollisuutta tapella vastaan, sillä Whállalla ei ollut mitään käsitystä tuon kummallisen henkilön voimista. Angelica kuitenkin ratkaisi tilanteen uhkailemalla nuorta aquareta. Nyt aquaret puhuivat paljon enemmän heidän omaa kieltänsä ja Whállan oli hyvin vaikea pysyä mukana. Yllättäen tapahtui kuitenkin muutos, kun Angelica ja Satar kättelivät, ilmeisesti he sopivat riitansa, tai minkä lie, ja olivat nyt kavereita.
Whálla tunsi kuitenkin oleva ihan pihalla, sillä hän ei voinut ymmärtää, miksi Satar yllättäen poistuikin paikalta ja lopetti riitelyn. Satar nyökkäsi vielä ennen lähtöään hänelle ja Leolle, mutta Whálla katsoi häntä melko epäluuloisesti. Hän ei oikein luottanut sellaisiin henkilöihin jotka uhkailivat toisia valopalloilla.
"Miksi hän yllättäen poistui?" Whálla kysyi lopulta Angelicalta, kun Satar ja nuori tyttö olivat poistuneet kirkosta.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 25, 2008 15:29:34 GMT 3
Angelica oli vieläkin kirkon ovelle päin kääntyneenä. Hän oli vihdoin saanut Satarin ymmärtämään häntä edes hieman. Yhtäkkiä Whálla kysyi häneltä kysymyksen. ”Satar lähti, koska hänellä ei ollut enää mitään syytä olla täällä” hän vastasi varsin ystävälliseen sävyyn. ”Niin. Vihdoin hän ymmärtää minua” Aqurae lisäsi hiljaa. Hän kääntyi takaisin kaksikkoa kohti ja käveli lähemmäs. ”Anteeksi, että saatoin teidät vaaraan” Angelica sanoi ja kumarsi syvään: ”Minun olisi pitänyt aavistaa, että hän tulee.”
Pian nuori Aqurae nousi jälleen ylös. Hänen mielessään vallitsi selittämätön rauhallisuus, vaikka ulkona ukkosti yhä. ”Minusta Leon olisi parempi käydä kotonaan hakemassa jotain syötävää itselleen. Kaikki lajit kun eivät pärjää montaakaan tuntui tai päivää syömättä” hän sanoi ja käänsi kasvonsa poikaa kohti. Hän ei itse tarvitsisi ruokaa vielä useampaan tuntiin, jo hän ehtisi hankkia sitä joskus myöhemminkin. ”Ja jos et uskalla tai halua lähteä yksin, niin voimme varmaankin tulla saattamaan sinua jonkin matkaa. Ei sade ole aina pahaksi” Angelica lisäsi vielä.
Angelican mielestä Leossa oli joitain samoja luonteenpiirteitä, kuin hänessä oli aikanaan ollut. Hänestä tuli myös mieleen lapsuusajan luokkakaverit. Moni oli varmaan ollut hieman saman näköinenkin, vaikka Angelica ei sitä voinut mennä vannomaan, koska ei poikaa nähnyt. Aqurae muisti myös ajat, jolloin pojat jahtasivat tyttöjä välitunnilla, joka oli ollut kerran päivässä. Hän oli myös juossut heidän mukanaan. Kaikki olivat olleet iloisia ja viihtyneet toistansa seurassa, kunnes he olivat kasvaneet riittävän isoiksi ja saavuttaneet Aquraeuuden. Silloin kaikki oli muuttunut yhdeksi painajaiseksi. Siitä eteenpäin Angelica ei enää halunnut muistaa.
|
|