whéan
Member
Wh?lla the Vampire
Posts: 27
|
Post by whéan on Apr 1, 2008 20:05:37 GMT 3
Huoneeseen tosiaankin astui nuori poika. Whálla oli ollut aivan varma, ettei ketään tulisi. Poika kuitenkin astui huoneeseen selvästi hieman epävarmana. Hän taitaa olla hyvin rohkea, ikäkin on varmaan alle 15 vuotta. Whálla ajatteli itsekseen. Hetken ajan Whállan vampyyri-minä heräsi taas, paljon edellistä vahvempana. Nainen ähkäisi ja käänsi katseensa sivuun. Pojan täytyy olla tavallinen ihminen, vampyyrit reagoivat vahvimmin ihmisten läsnäollessa, Whálla mietti ja kirosi mielessään vampyyriuttaan.
Hetken aikaa tuijoteltuaan muualle Whálla sai taas ajatuksensa kasaan ja kykeni kääntymään takaisin poikaa kohti. "Mitä si..." Ukkonen jyrähti kovempaa kuin kertaakaan aikaisemmin ja peitti alleen loput kysymyksestä. Samalla taivaalta alkoi sataa vettä kuin saavista kaatamalla. Sade hakkasi kirkon vanhaa kattoa ja ikkunoita ja sai vanhan rakennuksen tuntumaan entistä pelottavammalta.
"Mitä sinä täällä teet?" Whálla kysyi pojalta uudestaan ja tällä kertaa saikin äänensä kuuluviin. Täällähän on suorastaan ruuhkaa, yleensä vanhalla hautausmaalla saa olla aivan yksin. Nyt olen tavannut jo kaksi uutta henkilöä. Whálla ihmetteli. Pojan täytyy olla todella rohkea kun hän seurasi meitä, eikö hän nähnyt sinistä valoa? Sen luulisi pelottavan tavalliset ihmiset samantien tiehensä.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 2, 2008 20:32:52 GMT 3
Angelica kuuli askelten pysähtyvän kirkon ovelle ja päätteli pojan tulleen esille. Hän sytytti pienen sinisen liekin kämmenelleen valaisemaan tilaa. Se aavemaisen sininen hehku valaisi lähes koko kirkon. Näin Aqurae varmisti, että poika ainakin näki heidät.
Puolivampyyri ehti aloittaa kysymisen ensin, mutta Angelica ei pahemmin piitannut siitä. ”Eivätkö sinun vanhempasi ole huolissaan kun olet näin myöhään ulkona?” hän kysyi mahdollisimman ystävällisellä äänellä. Hän aisti, että poika pelkäsi ja halusi rauhoittaa häntä hieman. ”Ole rauhassa vain. Me emme tee sinulle mitään, jos sinä et tee meille” Aqurae sanoi ystävällisesti. Hän aikoisi ainakin yrittää pitää vampyyrin aisoissa, mikäli hän menettäisi itsensä hallinnan, koska Angelica ei ollut koskaan virallisesti keskustellut ihmisten kanssa. He olivat kuulemma varsin älykäs, mutta heikko laji, joka pärjäsi osittain mekaanisilla aseilla, joita Aquraet eivät ymmärtäneet. ”Tule pois sieltä sateesta, niin et vilustu” Angelica ehdotti ja viittoi poikaa lähemmäs. Hän oli muutenkin kiinnostunut muista lajeista enemmän lähdettyään Aquraesta. Kaikki oli uutta ja kiinnostavaa. Jopa tämä nuori poika kiinnosti häntä varsin paljon.
|
|
|
Post by kuu on Apr 3, 2008 15:10:16 GMT 3
"Mitä sinä täällä teet?" Joku kysyi kirkossa. Leo ei kyennyt ensiksi erottamaan henkilöitä pimeässä, mutta ku sininen valo valasi koko kirkon, pojan kiusaantunut olo häipyi. "Ööh..ähh" Leo änkytti. Ja aloitti uudelleen "Olen Leo ja iihan ihminen." Nuo eivät varmasti ole ihmisiä. Ja tuo toinen muistuttaa hiukan jopa vampyyria, tuosta, kenellä on huivi silmiensä edessä, siitä en tiedä. Näkeeköhän hän edes? Leo mietti sen aikaa, kun uusi kysymys kuului huivipäiseltä. " Eivätkö sinun vanhempasi ole huolissaan, kun olet näin myöhään ulkona?" Vanhemmat ja vanhemmat. Pöh. "Eivät minun vanhempani tiedä, jos tietäisivätkään, että olen hautausmaalla näin myöhään, saisin vuoden kotiarestin ja viisi miljoonaa miksi -sanaa, eivätkä he ymmärrä minua ollenkaan muutenkaan. " Leo sanoi välinpitämättömästi. "Enhän minä nyt teille mitään pahaa tee. Ei, se ei tulisi kuuloonkaan, sitäpaitsi minulla ei ole edes asettakaan. " Vastaten huivipään uuteen kysymykseen ja katsoen samalla puolivampyyria mietteliäästi, kävellessään pois kaatosateesta kirkkoon.
Leo istahti kirkon kovalle ja pölyiselle penkille. "Te ette varmasti ole ihmisiä, sen minä jo näen, joten kertokaa jo hyvät ihmiset, äh, siis noh, kertokaa keitä te olette. " Leo sanoi änkyttäen ja katsoi ventovieraita henkilöitä vakavin silmäilyin.
|
|
whéan
Member
Wh?lla the Vampire
Posts: 27
|
Post by whéan on Apr 3, 2008 20:32:37 GMT 3
"Hei Leo ihminen" Whálla tervehti kohteliaasti, mutta astui samalla vielä muutaman askeleen kauemmas pojasta. Hän ei halunnut pelästyttää nuorukaista, sillä tämä näytti siltä, ettei ollut aikaisemmin tavannut muita olentoja.
"Olet rohkea, kun uskallat noin vain astua vieraiden ihmisten eteen, varsinkin kun emme tosiaankaan ole lajikumppaneitasi." Whálla totesi ja hymyili hieman pojalle. Hän sai taas itsensä hallintaan ja katseli nyt poikaa astuen samalla hieman lähemmäs.
Hetken Whálla mietti mitä voisi sanoa, ei kannattaisi ainakaan täräyttää suoraan, että 'olen vampyyri', silloin poika varmasti juoksisi karkuun. "Minun nimeni on Whálla ja hän on Angelica", Whálla sanoi lopulta viitaten samalla kädellään Aquareen joka piteli sinistä valoa, "Mukava tutustua sinuun."
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 5, 2008 13:47:00 GMT 3
Angelica kuunteli pojan selityksiä vanhemmistaan. Hän oli toistaiseksi hiljaa ja odotti parempaa hetkeä sanoilleen. Kohta puolivampyyri esitteli heidät molemmat. ”Ja lajiltani olen Aqurae” hän lisäsi heti Whállan perään: ”Geenivioittunut sellainen.” lopun hän sanoi ihan hiljaa ja käänsi hetkeksi päänsä sivuun.
Pian Angelica nosti kuitenkin päänsä takaisin ja kääntyi poikaa kohden. ”Sinun ei pitäisi ajatella noin vanhemmistasi Leo hyvä. He yrittävät vain suojella sinua niiltä otuksilta, mitkä hautausmaalla vaanivat. Ja kyllä he ymmärtävät sinua enemmän kuin luuletkaan... Koska olet heille tärkeä” Aqurae sanoi. Hän muisti samalla oman lapsuutensa ja erilaisuutensa Aquraeihin verrattuna. ”Vanhempasi ovat tukesi, joihin voit turvata aina” hän sanoi yhtäkkiä. ”Ja sinä olet onnekas kun se on mahdollista... Minulla siihen ei enää ole, koska olen erilainen” Angelica lisäsi vaisusti ja käänsi jälleen päänsä sivuun.
Nuori Aqurae käveli penkin luo ja istahti pojan viereen. ”Sinun on ymmärrettävä, että tarvitset vanhempiasi vielä moneen asiaan ja he jos jotkut ymmärtävät sinua kaikkein eniten, jos vain olet heille avoin ja uskallat puhua. He opastavat sinua eteenpäin elämän tiellä ja neuvovat. He ojentavat auttavan kätensä, mikäli tarvitset sitä. Ja sinä, Leo, olet heille hyvin tärkeä” hän kertoi ystävällisellä ja ehkä hieman äidillisellä äänellä, vaikkei mikään äiti ollutkaan. ”Minä jos kuka tiedä, että näin on... Olen kokenut sen” Angelica lisäsi ja loppu oli jälleen hieman vaisu ja hiljainen. ”He suojelevat sinua ja auttavat sinua niin kauan, kunnes joko heidän tai omasi sielun valo himmenee ja sammuu lopulta kokonaan” hän jatkoi ja himmensi valoa kunnes se sammui. Kohta hän sytytti sen uudelleen, jotta poika jälleen näkisi jotain. ”Niin se vain on.”
|
|
|
Post by kuu on Apr 5, 2008 18:34:13 GMT 3
Leo kuunteli vaiti ja ehkä hieman hämillään Angelican puhetta. Tämä puhui lempeällä ja ystävällisellä äänellä ja väitti, että vanhemmat olivan vain hyviä ja halusivat aina vain auttaa joka asiassa. Minä mitään apua tarvitse...Minä kyllä osaan pärjätä jo ihan omillaan, eikä täällä hautausmaalla edes näytä olevan pahoja tyyppejä, ihan mukaviahan nuo ovat. Leo mietti hieman ärtynyt pilke kasvoillaan, mutta ei sanonut ajatuksiaan kuitenkaan Angelicalle.
Kun Aqurae lopetti puheen poika katsoi Whállaa ja jälleeen Angelicaa. Oli hiljaista tovin, kunnes Leo hymähti vastaukseksi, että oli ymmärtänyt tämän puheet. Leo jatkoi, "Enpä kuitenkaan uskoisi, että vanhempani ymmärtäisivät minua, kukaan ei ymmärrä minua." Leo laski päänsä ja nosti sen takaisin heti ylös ja jatkoi kysymällä uteliaasti Angelicalta, " Miten sinä muka voit tietää ja miten niin olet kokenut sen?" "Entä Aqurae, mitäs sinä sitten olet mieltä tästä? Ja, ja eikö niin, että olet puolivampyyri?" Leo jälleen uteli, katsoi Aqureta kysyvästi ja paransi ryhtiään suoristamalla selän ja jäi odottamaan vastauksia.
|
|
whéan
Member
Wh?lla the Vampire
Posts: 27
|
Post by whéan on Apr 5, 2008 21:24:35 GMT 3
Whálla seisoi hiljaa, kun Angelica selitti pojalle vanhempien tärkeydestä. Vaikka Whálla pyrkikin olemaan mukava kaikille, hän ei silti ollut mikään äidillinen tyyppi, lähinnä johtuen siitä, että hän ei koskaan ollut oikein kunnolla tutustunut lapsiin. Whálla katsahti Angelicaan tämän sanoessa ”Minä jos kuka tiedä, että näin on... Olen kokenut sen”. Mitäköhän hän tarkoitti tuolla, Whálla mietti itsekseen, mutta ei viitsinyt kysyä asiasta, se on varmastikin henkilökohtainen asia. Ehkäpä Angelica kertoisi joskus itse. Leo kuitenkin kysyi asiaa ja Whállan teki mieli käskeä poikaa olemaan hiljaa. Ei ole kohteliasta udella tuollaisia asioita.
Ukkonen tuntui olevan hieman kauempana kuin äsken, mutta sade oli edelleen voimakas. Välillä oli jopa hankala kuulla toisten sanomisia, kun sade rummutti kirkon vanhaa kattoa ja ääni kaikui kivisillä seinillä.
Whálla käveli taas hieman edes takaisin. Häntä hermostutti olla ihmisen seurassa, keskiyökin tulisi varmasti pian, tai niin Whálla ajatteli, hän ei kuitenkaan voinut olla varma, sillä hänellä ei ollut kelloa. Keskiyöllä vampyyri vaistot olivat vahvimmillaan ja se ei ole hyvä asia pojan kannalta.
Ja, ja eikö niin, että olet puolivampyyri?", Whálla hätkähti, kun kuuli pojan puhuttelevan häntä. Hetken aikaa hän vain katsoi Leoa ja mietti mitä vastaisi. Lopulta Whálla kohautti olkiaan ja mutisi: "niinhän minä taidan olla, ei kai sitä voi kieltääkään." Aluksi Whálla ajatteli, että kiistäisi olevansa vampyyri sukua, mutta jos poika kerran tunnisti hänet, olisi varmasti parempi puhua totta.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 5, 2008 21:40:48 GMT 3
Angelica oli hieman ihmeissään pojan sanavalinnasta ja asenteesta. Joko hän oli uhkarohkea tai tyhmä, kun kysyi tuolla tavalla. ”Puhuisit kohteliaammin sinua vahvemmalle” Aqurae torui poikaa. Hänen äänessään ei vielä ollut vihaa, mutta saattoi arvata, että hän oli hieman loukkaantunut noista sanoista. ”Sinä ensinnäkin annat itsesi ymmärtää, ette kukaan ymmärrä sinua, mutta totuus on toinen” Aqurae selitti.
”Jo pienestä pitäen minulla oli paljon silmäongelmia, kuten väliaikaista sokeutta ja värinäön menetystä. Vanhempani tukivat minua kaikella mahdollisella tavalla ja kannustivat jatkamaan koulussa, missä minua kiusattiin. Väitin moneen otteeseen, etteivät he ymmärtäneet minua lainkaan, mutta asia oli toisin. Ymmärsin sen tosin vasta sen jälkeen kun lähdin Aquraesta. Kävimme usein lääkärissä silmieni takia, mutta mitään ei saatu selville. Lääkärit epäilivät, että minulle saattaisi Aquraeuus tulla liian aikaisin...” Angelica kertoi:” mutta niin ei onneksi käynyt. Kun sitten täytin kuusitoista, ja saavutin Aquraeuuden, silmäongelmia ilmeni yhä lisää, ja vaatteenikin ovat erilaiset kuin muilla. Vanhempani olivat kuitenkin ylpeitä minusta vaikka olinkin virheellinen ja he tukivat minua kun minulle tehtiin kokeita silmieni vuoksi. He lohduttivat, selittivät, kannustivat ja tekivät kaikkea siltä väliltä vain auttaakseen minua.” Hän piti pienen tauon ja jatkoi sitten: ”He olivat jo aikaisemmin opettaneet minua liikkumaan sokeana, mutta nyt sitä taitoa tarvittiin enemmän. Aina kun epäonnistuin jossain, he kannustivat minua yrittämään uudelleen ja uudelleen, kunnes onnistuin. He auttoivat minua saamaan tunteen, että kelpaan johonkin. Minä kuitenkaan en kestänyt kauaa. Lähdin jo muutaman vuoden kuluttua Aquraeuuden saatuani ja jätin kaiken taakseni. Olin ensimmäinen Aqurae, joka oli lähtenyt pois omasta tahdostaan. Ja nyt olin myös vailla vanhempien tukea. Maailma tuntui paljon pelottavammalta ja karummalta kuin ennen. Koskaan ei voinut tietää mitä tuli vastaan. Ja mitä pidemmälle kuljin, sen enemmän minä kehityin, mutta haasteet kasvoivat. Moneen kertaan toivoin, etten olisi koskaan jättänyt perhettäni. Mutta paluuta ei ollut, eikä tule olemaankaan.” Aquraen ääni värisi hieman, sillä hän ei mielellään palannut menneisyyteensä. Hän kuitenkin yritti kaiken mahdollisuuden mukaan olla kohtelias. ”Tuon takia minä kyllä tiedä. Ja vaikka et olisikaan virheellinen tai muulla tavalla erityinen vanhempasi rakastavat sinua ja ymmärtävät enemmän kuin kukaan toinen, vaikket sitä huomaisikaan. He ovat sinun tukipilarisi niin kauan kun he elävät ja siitäkin eteenpäin jos on tarve” Angelica sanoi lopuksi ja hymyili.
|
|
|
Post by kuu on Apr 6, 2008 10:25:37 GMT 3
Hahhaa, minä tiesin! Hän on puolivampyyri. Leo ajatteli ja pieni hymynpilke nousi hänen kasvoihinsa, mutta hymy kuitenkin hyytyi, kun tämä tajusi jotain Angelican sanoista: "Puhuisit kohteliaammin sinua vanhemmille" Idiootti, typerä, aivoton, mitä hitsiä menen kyselemään taas jotain ihan liiaan suoraan? Mikä minua taas vaivaa, aina pilaan tunnelman. Leo kirosi itseään, mutta ei paljastanut sitä vaan hän sanoi: "Anteeksi" ja katsoi Angelicaa hieman nolona.
Angelica kertoi kuitenkin tarinansa ja ihmislapsi Leo ja puolivampyyri Whálla kuuntelivat. Kun Angelica oli lopettanut puheen, niin Leo tunnusti tämän olevan oikeassa ja nyökkäsi ymmärtäväisenä päätään. "Kyllä, ymmärrän, mutta minä en kuitenkaan enää pysty keskittymään tähän asiaan. Minulla on kamala nälkä, olisiko kenelläkään ruokaa?" Leo kysäisi ja hieroi mahaansa.
|
|
whéan
Member
Wh?lla the Vampire
Posts: 27
|
Post by whéan on Apr 7, 2008 14:52:44 GMT 3
Leo hymyili hieman, kun Whálla myönsi olevansa vampyyri sukua. Poika ei kuitenkaan näyttänyt kovinkaan pelokkaalta, mikä hämmästytti hieman Whállaa, yleensä ihmiset pelkäsivät vampyyreita. "Eikö sinua pelota, kun minä olen vampyyri?" Whálla kysyi lopulta pojalta.
Whálla kuunteli hiljaa Angelican kertomusta. Hänellä oli ollut varmasti rankkaa, Whálla mietti ja katseli myötätuntoisesti Aquarea. Leo näytti hieman nololta ja Whálla katsahti poikaan. Toivottavasti poika oppisi olemaan hieman tahdikkaampi, mutta hän on vasta niin nuori, ei nuorena voi kaikkea osata.
"Minulla ei ainakaan ole mitään ruokaa mukana" Whálla vastasi pojan kysymykseen. Samalla hän alkoi taas hermostuneesti liikehtiä. Hän ei saisi ajatella ruokaa yöllä ihmisten seurassa. Siitä voisi olla huonoja seurauksia. Paljonkohan kellokin mahtaa olla. Toivottavasti vielä ei ole keskiyö.
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 8, 2008 17:14:30 GMT 3
Angelica nojautui käteensä pojan puhuessa. Hän ei sitten osaa puhua kohteliaasti tai tilanteeseen sopivasti sitten ollenkaan hän ajatteli. Lopulta hän kuitenkin nosti sen jälleen. ”Ei minullakaan ole.” Hän vastasi: ”Ei ole paikkaa missä sitä kuljettaisin.”
Aqurae ei pitänyt ukkosesta, koska se oli liian meluisaa hänen herkille korvilleen. Salamatkin olivat vaarallisia ja arvaamattomia. Häntä hermostutti hieman myös Whállanin hermostuneisuus. Tästä tulee vielä pitkä yö, hän ajatteli ja liikutteli sormiaan pölyisellä penkillä. ”En myöskään usko, että täältä mitään rottia ihmeellisempää nyt ainakaan vielä löytyy” Angelica totesi kuin itsekseen.
Yhtäkkiä hänet valtasi outo tunne ja hänen aistinsa valpastuivat. Aqurae suoristi selkänsä ja koetti aistia tarkalleen mikä se oli. Hän muisti tunteneen sen monesti aiemminkin, muttei ollut varma mitä se oli. ” Toivottavasti tämä ei ole sitä mitä oletan” Angelica sanoi hiljaa Aquraeksi. Angelica nousi pystyyn ja käveli muutaman askeleen eteenpäin. Hän katseli koko ajan ympärilleen, vaikkei mitään nähnytkään. Hän oli nyt paljon hermostuneempi kuin äsken, sillä hän tiesi, mitä oli mahdollisesti tulossa. Joku osaa, joko hämätä todella hyvin, tai se ei ole mitä epäilen, hän ajatteli. ”Nyt ei ole hyvä aika heidän tulla” Angelica sanoi jälleen Aquraeksi.
((Vielä muistutuksena kursivoidut puheet ovat Aquraeta ja sitä ei oikeastaan ketkään muut kuin Aquraet osaa))
|
|
|
Post by kuu on Apr 8, 2008 20:09:53 GMT 3
Leo istui edelleen kirkon penkillä ja piirsi sen pölyneeseen pintaan viivoja ja koukeroita. "Eikö sinua yhtään pelota, kun minä olen vampyyri?" Whálla kysyi pojalta, mutta Leo ei vastannut, kohautti vain hartioitaan mietteliäänä, katsomatta puolivampyyriin lainkaan.
Pian Leo sai tietää pettymyksekseen, että kummallakaan ei ollut mitään suuhunpantavaa. Leon kaikki ruuat olivat loppuneet. Poika katsoi vielä reppuunsa, mutta turhaan, ei murustakaan. Pitikin olla niin ahne. Leo ajatteli ja katsahti Angelicaa tämän sanoessa, ettei täältä löytäisi parempaa ruokaa, kuin rottia. "Rottia minä en ainakaan syö. Kuolen mielummin vaikka nälkään." Leo tokaisi ja katsoi selvästi hermostunutta Angelicaa, joka puhui jotain kieltä, mitä Leo ei osannut. Poika katsoi sanaa sanomatta Aquraeta, joka oli koko ajan yhä hermostuneempi. Mikä häntä oikeen vaivaa? Leo ihmetteli ja hänen ihonsa nousi kananlihalle. Kuitenkin poika päätti kysäistä asiaa häneltä. "Onko kaikki hyvin, Angelica?"
|
|
whéan
Member
Wh?lla the Vampire
Posts: 27
|
Post by whéan on Apr 10, 2008 17:51:59 GMT 3
"Minäkään en pahemmin rotista välitä" Whálla vastasi ja irvisti hieman, samalla hän kuitenkin käänsi katseensa pois pojasta; ruuan ajatteleminen ei ollut nyt järkevää.
Onneksi Angelica aiheutti hänelle kuitenkin muuta ajateltavaa. Aquare käyttäytyi hyvin kummallisesti ja sai Whállan, ja ilmeisesti myös Leon hämilleen. Angelica lausui muutamia outoja lauseita ja vaikka Whálla kuinka yritti tunnistaa mitä hän sanoi, ei siitä tullut mitään. Ilmeisesti hän puhui jotain Aquareiden kieltä tai jotain muuta, jota hän ja Leo eivät osanneet.
Whállakin alkoi katsella ympärilleen, sillä Angelican käytös sai hänet hyvin varuilleen. Oliko täällä joku muukin, vihollinen? Mitään ei kuitenkaan näkynyt ja kaikki tuntui olevan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, joten lopulta Whálla kysyi: "Mikä hätänä?"
|
|
|
Post by Aqwell on Apr 10, 2008 18:24:24 GMT 3
Angelica hermostutti yhä enemmän, mitä lähempänä se mikä lie tuntui olevan. Myös Whállan ja Leo vaikuttivat hermostuvan hänen käytöksestään. Hän ei vastannut Leon kysymykseen, mutta kun Whállan kysyi myös, hän ei enää voinut olla hiljaa. ”Joku lähestyy. En ole varma mikä se on, mutta jotain tuttua siinä kuitenkin on” hän vastasi hiljaa, mutta kuuluvasti. Aqurae kuuli ukkosen jylyn alta portin kalahduksen ja tunsi tutun tunteen. MITÄ! Ei voi olla! Ei saa olla! hän ajatteli ja kääntyi äkisti kohti ovea. Satar... Hetkonen hän ei ole yksin. Hänen seurassaan on joku... Joku, joka ei ole vielä saavuttanut Aquraeuutta!
Angelica oli sekaisin. Oli ennenkuulumatonta, että Aquraeuutta vielä saamaton tuli pois heidän valtakunnastaan. Angelica vetäisi miekkansa esiin. ”Pysykää rauhallisina ja poissa tieltä. Tämä ei tiedä hyvää” hän sanoi ja jäykistyi hyökkäysasentoon. Nuori Aqurae tiesi missä he olivat ja pystyi ennakoimaan heidän tulonsa. ”Tämä mitä nyt tulee tapahtumaan, ei koske millään tavoin teitä. Minä itse päätin lähteä Aquraesta ja selviytyä sen ulkopuolella olevasta maailmasta, mutta he eivät aikoneet jättää minua rauhaan” Angelica selitti. Hänen kätensä tärisivät hieman, koska hän muisti mitä viime kerralla oli tapahtunut. ”Olkaa ystävälliset ja totelkaa käskyjäni kun hän tulee. Joudun ehkä turvautumaan muutamiin ei suotaviin ja varsin vahingollisiin keinoihin hänet voittaakseni” Aqurae selitti rauhallisen oloisena, mutta sitä hän ei todellakaan ollut. ”Pystyttekö pärjäämään ilman valoa? En nimittäin pysty pitämään tätä enää kauaa” hän sanoi yhtäkkiä ja osoitti miekallaan toisen käden päällä edelleen palavaa tulta. Hän joutuisi sammuttamaan sen, jotta voisi vapaasti taistella.
((Ne tulevat sisälle sitten ensi roolissani))
|
|
|
Post by kuu on Apr 11, 2008 13:52:55 GMT 3
Ääh. mihin minä olen oikeen joutunut. Haluan kotiin, lämpimään ja turvalliseen paikkaan. Äh, nyt ryhdistäydyt poika, ei minulle voi tapahtua mitään...eihän Leo ajatteli, kun Angelica varoitti poikaa ja puolivampyyriä tulevasta vaarasta. Aquraen käsi tärisi, kun hän selitti, ettei asia koskisi mitenkään poikaa tai puolivampyyria. Leo päästi pitkän huokauksen ja tarkkaili samalla Angelicaa.
"Olkaa ystävälliset ja totelkaa käskyjäni kun hän tulee. Joudun ehkä turvautumaan muutamiin ei suotaviin ja varsin vahingollisiin keinoihin hänet voittaakseni." Angelica selitti. Leolla ja nähtävästi myös whállalla oli hyvin tukalat ja hermostuneiset kasvojen ilmeet. Leo ei vastannut, nyökäytti vain päätään ja siirtyi lähemmäksi puolivampyyriä, kuin olisi hakenut hänestä hieman turvaa ja suojaa. "Sa-sammuta vain valo" Leo änkytti, vilkasi samalla vieressä olevaa Whállaa ja yritti muistella vain mukavia asioita. Lämmin rantasauna, kukkaniitty, mummin herkullinen omenapiirakka...
|
|