Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 29, 2007 14:46:29 GMT 3
((Yritän kehittää tätä tilannetta johonkin suuntaan...))
Sanguine huomasi vampyyrin ja varjopojankin hermostuneen tilanteeseen. Hän yritti ajatella selkeästi, mutta jokin häiritsi häntä -ja pahasti. Aivan kuin joku yrittäisi vaikuttaa häneen ulkoapäin. Vampyyri ei ollut varma huomasivatko kaksi muuta mitään samankaltaista, mutta Sanguinesta tuntui siltä kuin joku yrittäisi tunkeutua hänen mieleensä.
Vampyyri kuuli varjopojan kysyvän jotain, muttei ehtinyt vastata mitään, kun hän veti miekkansa esille. Puissa näkyi outoja hahmoja, joilla oli kiiluvat silmät. Niitä tuntui tulevan koko ajan lisää, niitä saattoi olla jopa satoja. Vampyyri huomasi kiilusilmäisten saartaneen heidät. Ennenkuin hän ehti varoittaa muita, pienet riiviöt alkoivat hyppiä alas puista kohti heitä. Silloin vampyyri huusi kahdelle muulle: "Juoskaa, niin lujaa kuin voitte! Niitä on liikaa meitä vastaan!" Vampyyri lähti juoksemaan niin lujaa kuin vain pääsi kohti pimeintä metsikköä. Hän piti miekkansa esillä siltä varalta, että joku riiviö hyökkäisi hänen kimppuunsa. Ne loikkivat hänen perässään, osa maassa, osa puissa.
Vampyyrilla ei ollut aavistustakaan mitä nuo otukset olivat, mutta hänellä oli paha aavistus siitä, että Vartijalla oli taas sormensa pelissä. Sitä hän ei kuitenkaan ehtinyt enempiä pohtia, sillä nyt oli paettava niin äkkiä kuin vain mahdollista.
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 30, 2007 19:17:21 GMT 3
Marei ei edes alkuun huomannut mihin tilanteeseen oli joutunut ennenkuin oli kaatua jonkin hypätessä hänen selkäänsä vasten ja yrittäen pysyä pystyssä hän oli huomannut toisen vampyyrin juoksevan lujaa kuin karkuun jotakin. Hän käännähti nopeasti ympäri yrittäen nähdä sen joka oli hänen kimppuunsa käynyt, mutta yhden sijaan hän näkikin kymmeniä ja jätti ajatuksen taistelusta lähtien juoksemaan violettitukkaisen vampyyrin perään minkä jaloistaan pääsi huutaen edessään olevalle varjopojalle varoituksen takana tulevista.
Kauas ei hän kumminkaan päässyt kun muutama näistä olioista hyppäsi hänen sivuiltaan tämän kimppuun kaataen Marein maahan. "Tulisivat edes yksi kerrallaan..kunnioittavalla tavalla.." vampyyri kirosi yrittäen repiä parhaansa mukaan näitä riiviöitä pois kimpustaan, mutta aina kun hän onnistui karistamaan yhden päältään niitä tuntui ilmestyvän kaksikertainen määrä takaisin. Ettäkö häviäisin tällaisille Marei mietti kuumeisena ja pientä pelkoa alkoi kerääntymään häneen. "En suostu häviämään.." hän tuntui huutavan ja äkisti vampyyri otti pienen tikarin esiin sivaltaen lähimpänä olevaan ja huomasi muiden otteen löysääntyvän kuin olisivat pelästyneet äkkiä tullutta terää ja käytti tilaisuutta hyväkseen nousten takaisin ylös ja lähtien muiden perään jäämättä katsomaan taakseen onnistuiko hän tekemään vahinkoa vai ei.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 1, 2007 13:19:11 GMT 3
Varjopoika kuuli Marein varoituksen, mutta oli itsekin jo ehtinyt huomata kiilusilmäiset hirviöt. Pysähtymättä sen enempää ajattelemaan hän käytti voimaansa ja liukui vähän matkan päähän. Hirviöt olivat kuitenkin nopeampia kuin hän oli tajunnut, ja muutama pystyi seuraamaan häntä. Näytti jopa siltä, kuin nekin olisivat sulautuneet varjoihin Vaalmanuelin lailla.
Otukset eivät pystyneet -ainakaan vielä- satuttamaan häntä, mutta jo pelkästään olentojen lukumäärä oli uhka. Kuitenkin varjopoika tunsi olevansa enemmän vihainen kuin peloissaan, ja sähisten kiukkuisia kirouksia olennoille, hän pyrki voimallaan nitistämään ne. Kamppaillessaan hän ehti nähdä Marein taistelemassa, ja sitten juoksemassa hänen suuntaansa. Toinen vampyyrikin juoksi. Pitääkö minunkin paeta, Vaalmanuel mietti turhautuneena. Silloin yksi olennoista pääsi hänen suojuksensa läpi. Omaa huolimattomuuttaan kiroten varjopoika nostatti seinän taas pystyyn. Nyt se näytti toimivan, mutta seinä myös rajoitti Vaalmanuelin omaa toimintakykyä, ja poika tunsi itsensä turhautuneeksi. Hän ei tiennyt, miten näistä olennoista pääsisi eroon, mutta pelkäämään hän ei vieläkään suostunut.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on May 4, 2007 20:23:44 GMT 3
Sanguine tarpoi eteenpäin hyvin vaivalloisesti välillä miekallaan kauemmas huitoen noita riiviöitä. Niitä tuntui puskevan joka suunnasta koko ajan, ja tilanne näytti jokseenkin toivottomalta, sillä taakseen katsoessaan vampyyri huomasi kahden muunkin tappelevan otuksia vastaan. Hänen oli yhä vaikeampaa päästä eteenpäin, sillä maasto tuntui muuttuvan liejuisemmaksi, ja jatkuvasti Sanguinen jalka upposi mutaan hidastaen hänen kulkuaan.
Vampyyri heilautteli miekkaansa ja silpoi muutamia pahiten häiritseviä otuksia pois silmiltään, mutta aina vain yhä uudestaan niitä tuntui syöksyvän esiin jostakin. Sanguine rämpi liejussa huitoen miekallaan jo suurinpiirtein summassa, sillä otuksia oli kaikkialla, ja mihinpäin tahansa hän huitoikin, miekka osui aina johonkin niistä. Vampyyri yritti katsoa välillä taakseen näkisikö muita, mutta samassa yksi riiviöistä tarttui hänen jalkaansa ja kiskaisi hänet mutaiseen maahan.
|
|
|
Post by lonelywolf on May 6, 2007 0:45:06 GMT 3
Nyt saa luvan riittää vampyyri ajatteli vihaisesti sivaltaen tikarillaan yhtä riiviötä lakaten juoksemasta katsoen ympärilleen nähden muiden taistelevan myös. "En aio olla ainoa joka pakenee.." hän sihisi vihaisesti kuin käärme, mutta missä oli violettitukkainen vampyyri sitä hän ei alkuun ollut nähnyt, mutta katsottuaan tarkemmin hän pystyi erottamaan hänet mutaisessa maassa ympärillään monia riiviöitä. Hän tarvitsee apua Marei mietti nopeasti, mutta ei ehtinyt ottaa askeltakaan kun hänen kimppuunsa hyppi jo lisää pikkupiruja joiksi hän niitä nimitti. "Hemmeti soikoon.. Eikö tälle ole ollenkaan loppua!" Vampyyri huusi tuskastuneena ja vihaisena tuntiessaan pienien kynsien kaivautuvan hänen lihaansa toisten puriessa häntä kipeästi, ja vaikka minkä hän näytti yrittävän tehdä työntääkseen riiviötä pois kimpustaan niin ne eivät näyttäneen loppuvan.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 9, 2007 14:59:41 GMT 3
Vaalmanuel ärähti turhautuneena. Hänen seinänsä piti olennot kyllä loitolla, muttei tappanut niitä. Ja juuri tällä hetkellä varjopoika olisi halunnut päästä niistä eroon. Keskittyen tiukasti suojaansa hän vilkaisi kahden vampyyrin suuntaan. Näillä näytti olevan samanlaisia vaikeuksia kuin varjopojalla itsellään. Eikä Vaalmanuel pystynyt tarjoamaan heille edes seinänsä suojaa, sillä nämä kaksi itsenäisesti taistelevaa vampyyria olivat liian kaukana.
Vaalmanuel mietti eri vaihtoehtoja. Hän voisi kannatella seinää pitkäänkin, mutta hirviötkin voisivat jatkaa hyökkäystään vielä pitkään. Hän voisi tappaa otuksia yksitellen, sammuttaen niitä elossa pitävän, kummallisesti lepattavan elämänliekin. Se taas veisi aikaa enemmän, kuin mitä hänellä oli. Ja hän ei pystyisi tappamaan kaikkia kerralla, hänen voimansa olivat liian rajoittuneet. Jälleen Vaalmanuel kirosi, joka reitti näytti vievän umpikujaan.
Hän katseli edelleen kahden vampyyrin suuntaan, kun yhtäkkiä näki toisen noista kaatuvan mutaan. Aikoiko tuo hölmö tapattaa itsensä?. Samalla hän kuitenkin ajatteli, että tällä menolla he kaikki tapattaisivat itsensä. Tehdäkseen kuitenkin jotain, hän alkoi suunnistaa hirviöiden peittämän ilman läpi vaivautumatta edes tappamaan otuksia mennessään. Hänen kilpensä suojasi häntä edelleen, mutta se alkoi jo heikentyä. Tarjotakseen violettihiuksiselle vampyyrille lisäaikaa, hän saapui tämän luokse ja laajensi suojaansa. Useat hirviöt olivat nyt suojan sisällä, ja kynsivät Vaalmanuelia. Onneksi olentojen elinvoima oli heikko, ja Vaalmanuel pystyi sammuttamaan lähimpien elämänvoiman. Loput hän uskoi violettihiuksisen haltuun ja keskittyi itse vahvistamaan suojaa.
Vaalmanuel näki toisen vampyyrin, Marein, taistelevan turhautuneen oloisena. Hän yritti huutaa tälle, muttei ollut varma, kuulisiko toinen. Hän viittoi tätä tulemaan heidän luokseen toivoen, että toinen onnistuisi näkemään hänen kutsunsa. Vaalmanuel uskoi pystyvänsä laajentamaan suojan koskemaan myös Mareita, jos tämä tulisi tarpeeksi lähelle. Suoja tosin ei kestäisi ikuisuuksia, sillä laajennettuna se vei kohtuuttomasti varjopojan voimia, mutta ainakin se tarjoaisi lisäaikaa. Parempaan ei varjopoika juuri nyt pystynyt.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on May 12, 2007 10:27:13 GMT 3
Sanguine makasi maassa yrittäen suojata kasvonsa riiviöiden kynsiltä. Hän päätti miettiä mitä tekisi, sillä hänen voimansa uupuisivat jos hän ilman suunnitelmaa huitoisi riiviöitä miten sattuu. Vampyyri huomasi varjopojan auttavan häntä suojallaan ja tappamalla muutaman riiviön. Silloin Sanguine tajusi tilaisuutensa tulleen ja nousi ylös. Kauempaa oli juoksemassa riiviöitä häntä kohti, joten hän ampaisi juoksuun ja viittoili nopeasti muitakin mukaansa. Heillä näytti olevan samankaltaisia ongelmia kuin hänelläkin.
Vampyyri yritti liikkua vaikeassa maastossa mahdollisimman nopeasti. Aikansa juostuaan hän huomasi mutaisen maan vaihtuvan upottavaksi. Tämä osa metsää vaikutti hieman soistuneelta, mikä vaikeutti kulkua entisestään, myös riiviöiden osalta, sillä nuo pikku otukset vajoilivat suohon toisten juostessa heidän ylitseen käyttäen heitä polkunaan. Noilla ei näyttänyt paljoa solidaarisuutta olevan, mutta se nyt ei tuollaisten otusten keskuudessa ihmetyttänytkään. Sanguine jatkoi matkaansa ponnistellen, ja kääntyi katsomaan josko muutkin tulisivat hänen perässään.
|
|
|
Post by lonelywolf on May 17, 2007 11:13:25 GMT 3
Marei alkoi todella hermostumaan riiviöiden hyppiessä laumoittain hänen päällään raapien ja purren. Vampyyri alkoi olla heikossa kunnossa ja väsymys alkoi jo tuntua hänen kehossaan, Marein yrittäessä päästä pois mahdottomalta näyttävästä tilanteesta. Syrjäsilmältä hän pystyi näkemään kuinka varjo suojasi toista vampyyria ainakin hän ovat paremmassa turvassa nyt hän hymähti mielessään ja sivalsi jälleen muutamat riiviöt pois päältään tikarillaan yrittäen päästä lähelle kahta muuta. Vampyyri ei päässyt kuin muutaman askeleen jälleen eteenpäin kun nuo pirut purivat kiinni häneen hidastaen kulkua, mutta huomasi heidän päästävän irti kun toinen vampyyri lähti juoksemaan heidän seuratessa perässä.
"Tästä ei ole mitään hyötyä.." hän sihahti varjolle päästyään tarpeeksi lähelle "emme pärjää niille kun heillä on tällainen ylivoima.. emme yksinämme." Marei nousi puolittain seisomaan hänen silmänsä muuttaessa väriään punaisesta täysin mustaan samalla kun vampyyri huusi joitain sanoja vanhalla kielellä ammentaen voimansa lähellä olevista riiviöstä parantaen itseään sekä täydentäen varjon voimia ottaen viimeisenkin energian piruista tappaen muutaman sellaisen. Vampyyri tipahti polvilleen hengittäen raskaasti hänen silmänsä loistaen jälleen punaisina etsien kiivaasti toista yöeläjää, sillä häntä ei Marei ollut pystynyt aistimaan lähistöllä ja toivoi että hän olisi kunnossa.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 17, 2007 16:40:01 GMT 3
Vaalmanuel yritti seurata violettihiuksista vampyyria, mutta koska ei voinut käyttää liukumistaan, ei pysynyt tämän vauhdissa mukana. Toinen vampyyreista, Marei, saavutti hänet ja varjopoika kuuli hämmästyksekseen tämän huutavan jotain. Oliko nyt aika ryhtyä pelleilemään? Ilmeisesti toinen ei kuitenkaan pelleillyt, sillä yhtäkkiä Vaalmanue tunsi voimiensa kasvavan. Hän oli pysähtyä paikoilleen silkasta hämmästyksestä, mutta jatkoi pian matkaansa toista vampyyria seuraten.
Hän huomasi, että maa alkoi upottaa yhä enemmän, ja huomasi edellä menevän vampyyriin ajautuvan vaikeuksiin. Sama koski tosin heitä piinaavia otuksia ja mikä parasta, Vaalmanuel huomasi, että toiset pikkuriiviöt talloivat uponneita tovereitaan jalkoihinsa. No, mitä pikkupirut edellä, Vaalmanuel ajatteli miltei huvittuneena käyttäessään riiviöitä astinlautoina upottavalla suolla. Hän saavutti edellä menevää vampyyria, ja huomasi Marein ansiosta pystyvänsä edelleen pitämään suojaseinää pystyssä.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on May 17, 2007 20:46:29 GMT 3
Sanguine tarpoi eteenpäin kiroten hiljaa mielessään koko tämän paikan, tämän suon ja nuo raivostuttavat pikku riiviöt. Miten ihmeessä hän oli päätynyt tällaiseen tilanteeseen? Jos tämä oli taas sen kirotun Vartijan tekosia.. miksei hän voinut jättää heitä vain rauhaan, edes hetkeksi? Suo alkoi upottaa yhä enemmän, ja vampyyri tarpoi siinä jo vyötäisiään myöten. Hän kampesi itsensä suon pinnalle ja jatkoi matkaa ryömien, sillä käveleminen oli jo toivotonta. Taakseen vilkaistessaan hän huomasi kahden muun seuraavan häntä jonkin matkan päässä, samoin kuin myös niiden pikku riiviöiden, joista osa hukkui suohon, mutta osa jatkoi sitkeästi eteenpäin.
Sanguine tajusi, että vaikka suo oli oiva hidaste pikkuriiviöille, oli parempi vaihtaa suuntaa, sillä suo muuttuisi koko ajan vain upottavammaksi, ja silloin se koituisi heidänkin kohtalokseen. Siksi hän vaihtoi suuntansa sivulle. Pian hän pystyi taas kävelemään, sillä suon reunaa lähestyessään se muuttui jälleen kantavammaksi. Takaisin metsään päästyään Sanguine raahasi itsensä puun oksalle varjoon, lähinnä yrittäen piiloutua riiviöiden näkyvistä, vaikkakin nämä ilmeisesti pääsisivät puihinkin. Hän päätti kuitenkin pitäytyä piilopaikassaan, ainakin siihen asti, jos riiviöt sattuisivat huomaamaan hänet.
|
|
|
Post by lonelywolf on May 18, 2007 21:17:37 GMT 3
Marei nousi heti kun sai jalkansa taas kantamaan, sillä mitä hän teki vei hänen energiansa miltein kokonaan vaikkakin paransi haavat. Vampyyri pinkaisi nopeaan juoksuun varjon perään ja tajusi pian maan alkavan upottaa hänen ympärillään tajuten joutuneensa suohon, mutta siltikään ei Marei nähnyt missään tuota violettitukkaista yöeläjää vaikka kuinka yritti katseellaan häntä nähdä. Suo ei tappaisi häntä sen tiedän, tuo yöeläjä olisi liian kova pala sille mutta missä hän on vampyyri mietti sulkien silmänsä antaen aistinsa vallata kehonsa tuntien varjon läheisyyden, pirut ja jossain kaukana pimennossa hän pystyi aistimaan toisen yöeläjän, mutta vain häilyvästi. "Hän on elossa.. mutta en pysty tarkasti aistimaan häntä" hän sanoi hiljaa.
Marei näki varjon tarpovan samaisessa suossa kauempana, mutta huomasi hänet suon yläpuolella eikä itse kiinni suossa kunnes huomasi hänen käyttävän suohon uponneita riiviöitä lautoinaan ja naurahti kiiveten lähimmän puun oksien avulla ylös suosta lähtien liikkumaan puiden oksien avulla eteenpäin. "En näe toista yöeläjää missään, enkä pysty häntä aistimaan lähistöllä.." hän sanoi varjolle saavutettuaan hänet "mutta elossa hän on sen pystyn tuntemaan.."
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 19, 2007 20:13:15 GMT 3
Vaalmanuel oli saavuttamassa violettihiuksista vampyyria, kun tämä yhtäkkiä vaihtoi suuntaa. Hänen etenemisensä nopeutui, ja pian varjopoika ei enää havainnut tätä. Marei kuitenkin saapui varjopojan luokse, ja kertoi toisen olevan elossa, vaikkei Marei tätä aistinutkaan. Ilmeisesti vampyyri oli päässyt piiloon, ja samoin aikoi Vaalmanuelkin tehdä.
Ilma oli edelleen täynnä pieniä hirviöitä. Vaikka suo oli harventanut niiden määrää, ei sitä suuressa joukossa huomannut. Vaalmanuel oli kuitenkin havainnut, että otukset olivat a) typeriä ja b)heikkoja. Niiden päihittämisen ei siis pitänyt olla mahdotonta. Vaalmanuel vilkaisi Marein suuntaan, ja näki tämän kapuavan ketterästi puuhun edeten eteenpäin oksia pitkin. Hyvä, tämäkin oli siis turvassa. Entä minä itse?. Pakeneminen ei huvittanut häntä, ja hän ei ainakaan itselleen myöntänyt pelkäävänsä. Suunnitelma alkoi kehittyä hänen mielessään.
Varjopoika harkitsi hetken pyytäisikö apua kahdelta vampyyrilta. Nämä olivat kuitenkin turvassa, ja kohta varmaan kaukana, joten hän päätti olla hiljaa. Sen sijaan hän kutsui jälleen pimeyttään. Hän tiesi, että joutuisi nyt laskemaan suojansa, mutta toivoi ehtivänsä kutsua tarpeeksi pimeyttä ennen kuin pienet riiviöt huomaisivat hänen turvattomuutensa. Sitä paitsi, tuskin otukset kykenisivät häntä ainakaan tappamaan.
Tuntiessaan voiman sisällään Vaalmanuel pudotti suojauksensa. Samassa hirviöt olivat hänen luonaan. Vaalmanuel ei ehtinyt huutaa ensimmäistä käskysanaa, kun otukset jo olivat hänen kimpussaan. Niiden raivostunut säksätys huumasi häntä, ja osa ehti viiltää hänen ihoonsa haavoja, jotka tosin paranivat samantien. Jokainen isku kuitenkin sattui, ja Vaalmanuelin täytyi keskittyä saadakseen voimansa kuriin. Hämmästyksekseen hän myös havaitsi, että toisten, hieman pienempien hirviöiden tekemät haavat eivät umpeutuneetkaan, vaan mustuivat. Kauhukseen Vaalmanuel tajusi, että niiden kynsissä täytyi olla jonkinasteinen taika, joka antoi kynsille valon voiman. Ainoan voiman, joka kykeni varjopoikaa satuttamaan. Nopeasti hän kuiskasi "Ojrat spinnat le", ja lähimmät pikkuhirviöt kuolivat samantien.
Vaalmanuelilla oli nyt vähän hengähdystaukoa, ja hänen oli pakko laittaa suunnitelmansa täyteen samantien. Mikäli hän aavisti oikein, olivat pienimmät hirviöt joukon johtajia. Hän toivoi, vaikkakaan ei ollut varma, että niiden tappaminen sekoittaisi toisten suunnitelmat. Ja sitä paitsi, ne olivat ainoita, joista oli hänelle -ja ilmeisesti kahdelle vampyyrillekin- suurin vaara. Hän tiesi, että kuluttaisi suuren osan voimistaan tähän, mutta hän oli nyt pelaamassa. Joskus täytyi hävitä, jotta voisi voittaa. Siksi hän keskittyi aistiakseen kaikkein pienimmät elämänliekit, keräsi ne yhteen suureksi liekiksi, joka tuntui korventavan hänen sisimpänsä. Pingottaen voimansa äärimmilleen hän kuiskasi: "Ojrat spinnat." Hän ei ehtinyt nähdä, mitä tapahtui. Ensimmäistä kertaa ikänsä aikana varjopoika tunsi pyörtyvänsä. Hän valui suohon, ja juuri ennen tajunnanmenettämistään hän tajusi vajoavansa hitaasti.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on May 26, 2007 15:49:50 GMT 3
Sanguine istui korkealla puussa. Oli täysin hiljaista. Riiviöiden säksätys kantautui etäämmältä suolta vaimeana, mutta täällä missä Sanguine oli, oli täysin rauhallista. Vampyyri sulki silmänsä ja hengitti syvään. Missähän muut olivat? Olivatkohan he selvinneet elossa? Sanguine kavoi talismaaninsa esiin puseronsa alta ja puristi sitä nyrkissään. Hän kääntyi ja painoi talismaanin puun runkoa vasten ja käski ajatuksensa voimalla puuta auttamaan häntä. Puun kaarnaan ilmestyivät kasvot. Ne tunkeutuivat esiin kuoren alta syvyyksistä. Sanguine painoi korvansa aivan kasvoihin kiinni ja kuunteli. Puu kuiskaili humisten. Vampyyri kuuli puun kertovan huolestuttavia tietoja, mutta puun rauhallisen tasainen, humiseva ääni rauhoitti silti Sanguinen mieltä. Oli aina rauhoittanut.
Vampyyri kuuli etäältä suolta jotain outoa ääntä. Jotain oli tapahtunut. Hän keskittyi kuuntelemaan puuta, joka puhui viimeiset sanansa, ja vaikeni sitten. Sanguine tiesi mitä tehdä, ja kiitti ajatuksellaan puuta. Mutta nyt olisi toimittava.
|
|
|
Post by lonelywolf on Jun 4, 2007 22:17:52 GMT 3
Vampyyri liikkui niin liukkaasti kuin vain kykeni puiden maastossa, yrittäen parhaansa mukaan pysyä niin näkymättömissä että ehtisi pääsemään pakoon riiviöiltä. Punaiset silmät välähtelivät aina välillä esiin oksien lomassa kun Marei liikkui oksalta toiselle, kun kova kipu viilsi hänen ajatuksiaan ja hän kääntyi ympäri nähdäkseen varjon seuraavan häntä maassa, mutta hän ei ollut missään nähtävissä. Hän oli vain hetki sitten takanani, minne hän olisi voinut kadota? hän ajatteli kunnes viimein tajusi lähteä takaisinpäin etsimään varjopoikaa. Kaikki kuolleita..! olivat hänen ensimmäiset ajatuksensa kun hän saapui takaisin suo alueelle, ja näki pirujen makaavan kuolleina ympäriinsä ilman ainuttakaan eloonjäänyttä. "Varjo.." Marei sähähti, kulkien ympäriinsä aukeata sillä jos hän olisi vain jäänyt paikoilleen seisomaan, olisi hän vajonnut suon mukana. Hän ei välittänyt vaikka astuikin vahingossa riiviön päälle, vaan pikemminkin teki sen aivan tarkoituksella välillä yrittäen saada edes pientä vihjettä siitä missä varjopoika olisi voinut olla. Ellei sitten hän sitten saanut surmansa. vampyyri ajatteli tuntien yhä tarkemmin toisen yöeäläjän läheisyyden. Ainakin hän oli elossa.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Jul 2, 2007 3:49:47 GMT 3
Tarvitsenkohan minä happea? Jostain kummallinen ajatus ilmaantui. Se leijui hetken tyhjässä, kunnes tajusi kuuluvansa jollekulle. Sen ympärille alkoi kerääntyä muita ajatuksia, jotka huusivat varjopojan tajunnalle, pyysivät tätä heräämään. Joku huitoi niitä kuin ärsyttäviä sääskiä, käski niitä menemään pois. Minä en jaksa. Jälleen uusi ajatus. Tällä kertaa se oli kuitenkin miellyttävä, se käski lopettaa kaiken, ja vain nukahtaa. Miten mielellään tätä ajatusta tottelisi. ((vaikea kuvailla about tajuttomuutta ))
|
|