Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Mar 14, 2007 18:05:34 GMT 3
((Kaikki mukaan vaan pelaamaan jos kiinnostaa, peli on sisällöltään avoin, eli kaikenlaiset juonenkäänteet ja hahmot tervetulleita. Koetetaan pitää viiveet poissa, eli pelataan vuorot mielellään kahden viikon sisään, ellei poissaolosta ilmoitettu. Pelipaikka siis hautausmaa, ja peli alkaa yöaikaan...))
Hän istui puun alla hengittäen raskaasti. Taas yksi tuskainen päivä takana. Taas yksi merkityksetön taistelu merkityksettömässä ajankulussa. Hän pyyhkäsi otsaansa ja irvisti kivusta. Olisi pitänyt olla varovaisempi, nyt se kirottu oli päässyt niskan päälle. Nämä haavat olivat siihen verrattuna pieniä. Sanguine yritti nousta ylös, mutta jaloissa ei ollut enää voimaa. Tummia hautakiviä kivi toisensa jälkeen, ne jatkuivat loputtomana virtana niin pitkälle, ettei Sanguine enää kyennyt erottamaan tuulen vihmontaa niiden yli. Kunpa tämä kaikki ei olisi hänen syytään. Paljon oli, Sanguine tunsi uhrinsa, vihollisensa, ja tämän paikan. Mutta ei hän voinut olla kaiken tämän takana. Vai oliko tässä maailmassa, minne Isäntä oli hänet tällä kertaa sijoittanut, edes olemassa mitään sellaista kuin luonnollinen, tuskaton kuolema? Äkkiä Sanguine havahtui rasahdukseen. Ääni tuntui tulevan aivan kivenheiton päästä hänestä, aivan hänen takaansa. Sanguine pinnisti viimeisillä voimillaan ja kaatoi itsensä maahan yrittäen olla ulvahtamatta. Hän painoi korvansa vasten maata ja kuunteli. Pikkuhiljaa hautausmaan ja ympäröivän metsän äänet erottuivat selkeästi toisistaan, ja hän pystyi kuuntelemaan yhä tarkemmin. Taas rasahdus. Jokin liikkui hautakivien välissä. Sanguine nousi varovasti ylös puristaen kipeää kylkeään. Hän yritti muodostaa jonkinlaista kuvaa ympäristöstään. Hän lähti hitaasti kävelemään kohti rasahdusta. Tullessaan lähemmäs Sanguine huomasi olevansa jälleen puun alla. Hän tajusi, ettei se puu ollut vielä hetki sitten siinä. Samassa Sanguine unohti tyystin mistä suunnasta rasahdus oli oikein kuulunut ja mistä hän itse oli lähtenyt liikkeelle. Kaikki tuntui muuttuneen aivan yhtäkkiä. Koko paikka ei tuntunut enää lainkaan samalta. Aivan kuin koko hautausmaa olisi labyrintti, jota joku ohjaili ja muutti koko ajan. Samassa Sanguine tunsi kuinka puusta laskeutui jotain suoraan hänen niskaansa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Mar 14, 2007 19:23:26 GMT 3
Marei sähähti vihaisesti ja nosti olennon selkä puuta vasten pystyyn pidellen hänestä kiinni tuijottaen syvälle hänen silmiinsä omilla punaisilla silmillään. "Tapoit yhden, mutta selviätkö toisesta?" Marei sähisi vieraan korvaan. "En tiedä mistä tulet tai mitä asiaa sinulla on täällä, mutta täma ei ole turvallinen paikka pimeäntullen." Marei lievensi otettaan Sanguinesta mutta piti edelleen silmänsä tiukasti naulittuna hänen silmiinsä, kuulostellen samalla varuillaan ympäristöä. "Jos olisin sinä lähtisin pois vielä kun pystyn." Hän sanoi hiljaa ja päästi lopulta irti vieraasta. "Anteeksi tuo äskeinen, en tiennyt oletko yksi heistä." Marei käännähti nopeasi ympäri ja sähisi hiljaa katsellen ympärilleen, kuin tuntien tulevan uhkan lähestyvän. Hän otti kiinni olennon kädestä ja lähti juoksemaan matalalla kohti hautakivi rivistöä. Päästyään hänen mielestään tarpeeksi turvalliseen suojaan ainakin hetkeksi hän käänsi huomionsa olennon haavoihin, jotka näyttivät siltä kuin joku olisi yrittänyt raadella tätä olentoa. Marei naksutteli hampaitaan tuntiessaan veren tuoksun ja säpsähti taaksepäin haavoista yrittäen pitää mielensä selvänä. Hän käänsi selkänsä vieraalle ja syventyi kuuntelemaan hautausmaata varuillaan.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Mar 14, 2007 20:37:50 GMT 3
Haudattujen keskellä vaelsi myös varjopoika. Etsiessään menneen elämänsä hautaa hän olikin törmännyt kahteen olentoon. Vaalmanuel tarkkaili tilannetta sulautuneena yön mustimpiin varjoihin. Nämä kaksi kamppailevaa olentoa kiinnittivät hänen huomionsa, sillä molemmilta puuttui elämän kirkas valo, joka oli ominaista kaikille eläville. Se valo, joka niin sattui Vaalmanuelin pimeyden silmiin. Täydellisen pimeänäkönsä turvin poika tarkkaili näitä kahta kuollutta, jotka elivät. Hän ei voinut olla ihmettelemättä, mikä oli antanut heille sen elämän korvikkeen, joka heitä ilmiselvästi kannatteli.
Vaalmanuel olisi aistinut, jos kyseessä olisi ollut toinen varjokansan edustaja. Sydämen varjoillakin oli nimittäin elämänliekki, joskaan ei kirkas ja hehkuva vaan pikemminkin sen valon toinen puoli. Mutta näillä olennoilla se oli jotain muuta. Vaalmanuel pohti, olivatko kyseessä kenties "zombiet" joita kaikki tuntuivat karttavan. Tai kenties "vampyyrit", jotka imivät verta. Kumpiakaan hän ei ollut iättömyytensä aikana tavannut.
Vaalmanuel ei ollut kovinkaan kiinnostunut olennoista, mutta nämä sattuivat olemaan hänen hautansa lähistöllä. Siksi hän sulautui parivaljakkoa lähempänä olevaan varjoon äänettömästi. Oli kuin itse yö olisi liikahtanut, sillä varjopoikaa ei pystynyt havaitsemaan pimeässä kukaan. Hän oli yön valtias. Hän mietti myös kaiken varalta pystyisikö mitenkään tappamaan molempia. Elämänliekin hän kyllä osasi sammuttaa, mutta miten tappaisi jonkun, jossa ei näy elämästä jälkeäkään? Näitä pohtien hän päätti viimein hälvyttää pimeyden varjon ympäriltään. Joka tapauksessa hänenkin ruumiinsa oli aikoinaan kuollut, vaikka Vaalmanuel nyt elikin, eivätkä nuo kaksi pystyisi häntä vahingoittamaan. Poistettuaan varjon hän jäi odottamaan. Nyt hän näkisi, kuinka tarkat aistit noilla "elämättömillä" oli.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Mar 15, 2007 18:10:24 GMT 3
((lonelywolf, Sanguine on vampyyri, eikä hän voi vuotaa siksi verta.))
Sanguine oli hämillään äskeisestä päällekarkauksesta. Yhtäkkiä hänen kimppuunsa oli hyökännyt joku tuntematon kulkija, josta ei voinut tietää varmuudella oliko tämä vaaraton vai ei. Sanguine ei pitänyt tulokkaan tavasta kohdella häntä, joten tämän keskittäessä huomionsa muualle Sanguine veti nopeasti esiin miekkansa ja asetti sen tämän kurkulle sähähtäen: "Et tiedä kenen kanssa olet tekemisissä, joten suosittelen varovaisuutta." Sanguine veti miekkansa nopeasti tuppeen ja lähti paikalta juosten hautakivien lomassa. Hänen huomionsa herpaantui vain hetkeksi, mutta se riitti siihen, että hän kirjaimellisesti törmäsi johonkin. Tai johonkuhun. Toivuttuaan säikähdyksestä Sanguine huomasi törmänneensä siihen samaan varjopoikaan, jonka oli nähnyt hetki sitten. Tuo poika taisi sotkea itsensä tähän väkisin. Ja mitä kummaa tämä yleensäkään teki hautausmaalla? "Pakene ja pian. Muuten me molemmat olemme tuhon omat." Samassa Sanguine kuuli epämääräisiä huutoja ja askelia. Ne olivat tulossa. Oli toimittava pian.
|
|
|
Post by lonelywolf on Mar 15, 2007 20:09:14 GMT 3
Marei kavahti miekan nopeaa ilmestymistä niin että törmäsi takanaan olevaan hautakiveen aiheuttaen ei-toivottua melua, nousten kumminkin äkkiä ylös etsien katseellaan mihin äskeinen neito oli kadonnut yrittäen samalla tasoittaa pelosta kiihtynyttä hengitystään. Kun Marei viimein löysi tämän hän näki myös varjon. Häilyväisenä, mutta siellä se oli "Olen kuullut vain huhuja varjoista, mutta en arvellut itse näkeväni niitä" Marei ajatteli. Vampyyri lähti juoksemaan kumarassa kohti kaksikkoa, toivossa että saisi selityksen kaiken tälle. "Kun kerran varjokin on täällä niin asioiden täytyy todella olla sekaisin" hän ajatteli, ja kääntyi samassa ympäri kuullessaan joitain epämääräisiä huutoja jähmettyin paikalleen kuin patsas tuijottaen pimeyteen. Saavuttuaan kaksikon luokse Marei kumarsi nopeaan varjopojalle jonka jälkeen kiinni huomion taas neitoon. "Olet nähtävästi törmännyt noihin otuksiin aikaisemminkin? Haluaisitko hieman selventää mitä ne täällä tekevät ja miksi ne hyökkäsivät minun kimppuuni aikaisemmin?" Marei kysyi katsoen välillä neitoa ja välillä varjoa kuin yrittäen etsiä vastausta molemmista.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Mar 15, 2007 23:24:41 GMT 3
Vaalmanuel oli aistinut kohti juoksevan elämättömän mutta oli aliarvioinut tämän vauhdin. Hän ei ehtinyt väistää törmäystä. Ilmeisesti tämän oudon elävän kuolleen aistit eivät olleet kohdallaan vaikka tämä ilmiselvästi näkikin varjopojan. Kauaa Vaalmanuel ei kuitenkaan ehtinyt vastapäätä seisovaa olentoa katsella, kun tämä jo käski paeta. Varjopoika ymmärsi tämän sanat, kieli oli tuttu. Tuhon omat?, mietti Vaalmanuel. Varjopoika ei tiennyt pystyikö häntä tuhoamaan mikään muu kuin liian kirkas auringonvalo. Siksi hän ei vastannut mitään, vain hymähti hieman. Sitten hän tarkasteli tuota häneen törmännyttä olentoa vailla suurempaa kiinnostusta.
Hän ehti laittaa merkille vain hiusten ja silmien poikkeuksellisen värin, kun heidän luokseen juoksi toinen näistä kummallisista olennoista. Se kumarsi varjopojalle hieman, mikä osoitti Vaalmanuelille että ainakin toinen näistä- ellei sitten molemmat- tiesi edes maineelta, mikä "varjokansa" oli ja mihin he pystyivät. Tämä tosin oli ensimmäinen kerta, kun joku oli kumartanut Vaalmanuelille. Toisten vanhin, iättömistä iättömin herätti asuinpaikassaan sellaista pelkoa, että kaikki kumarsivat hänelle. Se kyllä ei paljonkaan auttanut, sillä iättömin tappoi jokaisen vastaantulevan valonlähteen, kumarsi tämä tai ei. Vaalmanuel puolestaan oli elänyt enimmäkseen pimennossa, eikä kukaan lukuun ottamatta 'järjettömiä' eläimiä osannut pelätä häntä... Vielä.
Nyt vuorostaan varjopojalle kumartanut yön kulkija puhui. Vaalmanuel kuunteli hänen puhettaan. Hänellä ei ollut vastausta tämän kysymyksiin, joten hän vaikeni. Hän aisti kyllä, että paikalla oli muitakin heidän kolmen lisäksi, mutta kahden oudon olennon läsnäolo sai aistihavainnot sekoittumaan toisiinsa eikä hän osannut sanoa lukumäärää tai rotua niin tarkasti kuin olisi yleensä voinut. Siksi hän ei sanonut mitään, tuskin näille kahdelle tarvitsi kertoa, että näiden toisten energia läheni koko ajan. Tänä yönä tulee ilmeisesti tapahtumaan paljon, hän ajatteli, eikä tuo ajatus herättänyt hänessä mitään tunteita.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Mar 16, 2007 18:33:24 GMT 3
((Sanguine on sukupuoleton))
Sanguine vilkaisi sivusilmällä paikalle saapunutta, äsken kohtaamaansa hahmoa. Tämä tuntui kumartavan varjopojalle. Sanguine oli kuullut varjokansasta mitä kummallisimpia tarinoita. Hän tiesi tuon kansan olevan varsin taidokas, ainakin muutamiin muihin verrattuna, mutta ei sentään niin mahtava jotta se saisi Sanguinen kumartamaan tämän kansan edustajalle. Eihän Sanguine ylipäätään kumartanut ketään eikä mitään, ei edes omaa Isäntäänsä. Se ei johtunut ylimielisyydestä, vaan syy tähän oli yksinkertaisesti se, ettei Sanguine kokenut ketään tuonpuoleisessa tai muissakaan maailmoissa eläviä toistaan paremmiksi. Kaikki he loppujen lopuksi olivat samalla lähtöviivalla, ja sen tajuaisivat kaikki, viimeistään silloin kun paljon huhuttu Tuomiopäivä koittaisi. Jos se edes koittaisi koskaan. Sanguine havahtui ajatuksistaan tulokkaan kysymykseen. Sanguine ei tiennyt mitä vastata. Askelten äänet ja huudot voimistuivat sotilaiden lähestyessä, oli pian keksittävä jotain. Kyllä, Sanguine tiesi tasan tarkkaan keitä nuo tulijat olivat. He olivat hänen perässään, aivan kuten ties kuinka monet palkkionmetsästäjät. Sanguine ei kyllä ymmärtänyt mitä järkeä hänen jahtaamisessaan oli, sillä irrallaan oli häntä paljon pahempiakin rikollisia, ja Sanguine sentään toimi hyvästä syystä niinkuin toimi -tai ainakin itse hän uskoi niin. "Jos hetiä olisi vähemmän, heidät voisi tappaa, mutta koska heitä on arvioilta hieman alle sata, suosittelen pakenemaan." Sanguine oli juuri lähdössä pakoon, mutta huomasi pian, että se oli jo liian myöhäistä: heidät oli saarrettu. Toisessa suunnassa olivat palkkionmetsästäjät, toisessa suunnassa jotain vielä paljon pahempaa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Mar 16, 2007 21:17:08 GMT 3
Marei pysytteli hiljaa katsellen vain noita kahta, mutta joutui tulkitsemaan hiljaisuuden siihen ettei molemmallakaan ollut vastausta hänen kysymykseensä. Vampyyri hymähti hiljaa kuulleensaan toisen vampyyrin puhuvan jotain kuolemasta ja pakenemisesta. "En tiedä mitä ne sinusta haluavat." Hän vastasi hänelle takaisin. "Mutta tämä ei ole minun taisteluni." Marei sähähti. Hän ajatteli kääntyvänsä vain ympäri ja lähtevän pois tästä tilanteesta samalla kuin toinen vampyyri kääntyi toiseen suuntaan, mutta pysähtyi äkisti ja joutui toteamaan että ilman taistelua hän ei pääsisi täältä pois. "Ihmisiä" Marei ajatteli. "He ovat helppoja saaliita, mutta keitä nuo toiset ovat. En tunne heidän hajuaan enkä ole koskaan sitä haistanut." Hän palasi takaisin kahden muun luokse katsoen varjoa. "Keitä luulet heidän olevan ja mitä he tahtovat täältä?" Hän kysyi varjopojalta. Marei alkoi olla levoton tuntien näiden olentojen lähestyvän tappavan hitaasti kuin yrittäen lamaannuttaa pelkästään olemuksellaan vihollisensa. Hän käänteli päätään hermostuneena ympäriinsä yrittäen saada selkoa ympäristöstä ja mahdollisista turvapaikoista mitä olisi helppo puolustaa suurta joukkoa vastaan. Marei käänsi katseensa tuohon toiseen vampyyriin. "Mitkä ovat mahdollisuudet selvitä tästä?" Hän kysyi. "Sinä olet ne tänne houkuttanut ainakin metsästäjät mutta yhdessä luulen että selviämme tästä." Hän astui askeleen lähemmäksi katsellen toisen vampyyrin ilmeettömiä kasvoja yrittäen turhaan lukea mitä hänen mielessään liikkui.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Mar 18, 2007 21:43:21 GMT 3
Vaalmanuel tunsi yön olevan täynnä liikettä. Hänen hautausmaansa, hän ajatteli ennen kuin ehti estää itseään. Hän pakotti itsensä viileäksi ja hänen äänensä kuulosti tunteettomalta kun hän sanoi toista yön olentoa katsellen: "Heitä on paljon, kuten tuo toinen sanoi. Teidän läsnäolonne sekoittaa kuitenkin vaistoni, joten en voi sanoa mitään varmaa. Kannattaisi kysyä häneltä"-varjopoika viittasi violettisilmäisen olennon suuntaan- "hänhän heidät on tänne houkutellutkin"
Seuraavat sanansa varjopoika osoittikin tälle: "En tiedä kuka olet tai keitä olet houkutellut kimppuusi. Suosittelen kuitenkin, että kertoisit minulle... meille, sillä tämä ei ole meidän vikamme." Sitten hän jatkoi vielä: "Nopeasti, sillä meillä ei ole paljoa aikaa. He ovat jo saartaneet meidät. En ole liittolaisesi, vielä vähemmän ystäväsi. Mutta minä aion pelastaa itseni, ja kenties te pelastutte siinä sivussa. Kerro, miten heidät voi tuhota tai miten me voimme selvitä tästä tilanteesta."
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Mar 18, 2007 22:33:05 GMT 3
Sanguine katsoi ilmeettömänä kun nuo soturit lähestyivät. Noille rupuisille palkkionmetsästäjille oli ihan sama, olisi miltei häpeällistä joutua heidän tappamakseen. Mutta nuo soturit... Miksi juuri nyt, kun hän oli käytännössä yksin? "Palkkionmetsästäjät kääntyvät pian takaisin, kunhan huomaavat ketkä meidät saartoivat tähän. Mutta nuo toiset ovat ongelma. Mutta ei mitenkään mahdoton silti, ainoa huolestuttava tekijä on se, että niitä on noin paljon. Yksittäisinä ne eivät ole mitään." Sanguine katsoi edelleen ilmeettömänä, kun tuo ghoul-armeija lähestyi. Nuo epäkuolleet rumilukset liikkuivat vaivalloisesti, mutta heillä oli itseään kehittyneemmät aseet. Sanguine keskitti ajatuksensa ja yritti sulkea maailman ulkopuolelle. Nyt oli todellakin keskityttävä, jotta hän onnistuisi. Sanguinen amuletti alkoi hohtaa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Mar 19, 2007 0:52:28 GMT 3
Marei kavahti kun tunsi toisen vampyyrin alkavan hohtamaan jotain valoa joka sokaisi hänen silmiään ja kiersi hänen taakseen sylkien kuin yrittäen saada pahaa makua pois suusta. "Mitä oikein aiot" Hän huudahti puol ääneen. "Yritätkö tappaa meidät tässä samalla" Vampyyri jatkoi mutta ei huomannut että hohde ei vaikuttanut varjoon samalla tavalla Vampyyri sävähti kuullessaan sana ghoul-armeija. "Ei eläviä, eikä kuolleita. Ei ihme etten tunnistanut niitä..demoneita" Marei mietti. "ghūl" vampyyri lausui vanhalla kielellä sähisten kirouksiaan niiden perään ja kääntyen toisen vampyyrin puoleen. "Kuten varjo sanoi, en ole ystäväsi mutta yksin emme selviä tästä mutta liittoutumalla voimme selvitä. Nimeni on Marei." Hän sanoi toisille "Tiedän ettei tämä ole oikea aika esittäytyä, mutta en ehkä saa toista tilaisuutta" Marei jatkoi ja naurahti omalle huumorintajulleen ja alkoi naksuttelemaan hampaitaan kuin odottaen koska saa iskeä ne kiinni johonkin. Hän huomasi että toinen yöeläjä puhui totta kun metsästäjät toinen toisensa jälkeen alkoivat perääntymään, mutta jäivät kauemmaksi katsomaan kuin nauttimaan tulevasta ja alkoi itsekkin valmistautumaan tulevaan hyökyaallon iskuun joka iskisi kovalla vauhdilla
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Mar 20, 2007 17:21:49 GMT 3
Olento, jolle Vaalmanuel osoitti sanansa, selitti nopeasti palkkionmetsästäjistä. Hän jätti kuitenkin vastaamatta varjopojan kysymykseen, ja siinä mustuudessa, mikä vallitsi Vaalmanuelin sisällä, vilahti pieni vihan tunne. Tunne kasvoi, kun hän huomasi olennon amuletin alkavan hohtaa. Mitä tämä suunnittelikin, sen oli paras toimia
Sitten hän tajusi, että valo oli jotenkin vaikuttanut toiseen "liekittömään", kuten hän heitä mielessään kutsui. Tämä sähähti jotain mutta sitten tämä jatkoi esittelemällä itsensä. Vaalmanuel katsoi häntä osoittaakseen, että oli kuullut tämän sanat, muttei esitellyt itseään. Ihmisillä ja muilla otuksilla oli kummallinen tapa viskellä nimeään miten sattui. Mutta toinen sentään vaivautui esittäytymään. Siksi hän vastasi: "Olet oikeassa, meidän kannattaa liittoutua. Hän näyttää suorittavan jonkinlaista... loitsua" -Vaalmanuel viittasi violettihiuksiseen- "joten häntä ei kannata häiritä. Parasta olisi, että hän tekisi jotain hyödyllistä, kun kerran nuo ghoulit kimppuumme houkuttelikin."
Hetken tauon jälkeen hän jatkoi: "Miten nuo otukset voi tuhota? En ole koskaan kohdannut niitä, joten en tiedä, mikä niihin tehoaa." Vaalmanuel tajusi, että hänen kylmä, yön pimeyttä heijastava äänensä ei kuulostanut kovinkaan ystävälliseltä, joten hän muutti sanansa kohteliaammiksi: "Tässä tilanteessa ei tosiaankaan ole aikaa tutustua, joten jätän nimeni mainitsematta. Saisinko kuitenkin tiedustella, mitä rotua sinä ja hän" -jälleen viittaus violettihiuksiseen olentoon- "edustatte? En ole koskaan tavannut mitään kaltaistanne."
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Mar 21, 2007 19:06:44 GMT 3
Sanguine manasi apua Isännältään, sillä hän tiesi, ettei hän tai nuo kaksi muutakaan yhdessä selvinneet tästä ilman apua. Vampyyri keskittyi ankarasti pelkästään amulettiinsa, ja toivoi siitä olevan apua, sillä hän ei todellakaan halunnut tulla joidenkin säälittävien ghoulien tapettavaksi. Yhtäkkiä ilmassa alkoi leijailla paksua sumua. Se peitti näkökentän täydellisesti, mutta Sanguine kuuli selvästi kuinka ghoulit alkoivat ujeltaa kuin tuskassa. Samassa hänen takaansa hautausmaalta alkoi kuulua outoa ryminää. Hän kääntyi ympäri, ja näki kuinka haudat aukesivat yksi toisensa jälkeen jääden täysin avoimiksi. Kaikki avautuneet haudat olivat nimettömiä. Se selittikin ghoulit. Sumu sankkeni entisestään, ja se tuntui vetävän ghouleja avoimiin hautoihin. Kirkuen ja vastustellen otukset putosivat hautoihin, ja haudat painuivat takaisin kiinni. Sumu alkoi hälvetä pikkuhiljaa, ja hautausmaalla oli täysin hiljaista. Ilmassa leijaili vielä hienoinen mädän tuoksu, jonka ghoulit olivat tuoneet mennessään, mutta muuten oli rauhallista. Harvinaista. Sanguine vastasi varjopojan esittämään kysymykseen Marein puolesta. "Vampyyrejä. Tosin ehkä hieman eri rotua, koska Marei sävähti Pimeää valoa, jota me emme kavahtaneet. Ghoulit ehkä menivät, mutta sanonpa vain, etteivät tämän yön vaarat ole vielä ohi. Joten, ehkä tosiaan olisi parasta, että liittoudumme."
|
|
|
Post by lonelywolf on Mar 29, 2007 12:25:17 GMT 3
(Anteeksi vastauksen venyminen olen ollut viime viikon tiistaista teholla pahan keuhkokuumeen takia mutta tänään pääsin kotiin joten nyt jatkuu. Pahoittelen viivettä)
"Olen kyllä vampyyri, mutta en täysin samankaltainen sinun rotusi kanssa" Marei vastasi toiselle vampyyrille ja katsoi edelleen valppaana ympärilleen kuin tajuamatta mitä äsken oli tapahtunut. "En tiedä mitä teit äsken, mutta pääsimme ainakin niistä eroon hetkeksi" Tai niin Marei luuli, mutta silti jokin kasvava pahuus oli siellä heidän lisäksi jonka hän pystyi aistimaan, jotain paljon vaarallisempaa kuin nuo aikaisemmat. "Olisi varmaan parempi siirtyä turvallisemmalle alalle tästä ennenkuin mitään muuta tapahtuu" hän sanoi muille etsien samalla parempaa ja suojaisampaa paikkaa missä voisi käydä keskustelunsa loppuun ja saada haluamiinsa kysymyksiin ehkä jopa vastaukset.
(Pahoittelen lyhyyttä en pysty ajattelemaan kunnolla tässä kunnossa toivottavasti kelpaa, seuraavaksi pidempi)
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Mar 30, 2007 15:23:47 GMT 3
Tahtomattaan vaikuttuneena Vaalmanuel katsoi, miten nämä ghoulit nujertuivat violettihiuksisen vampyyrin oudon taian voimasta. Ilmaisematta tunteitaan mitenkään hän huomautti: "Vai Pimeää valoa se oli. Kummallista, että toinen kaltaisesi voi pelätä sitä. Vaikka itsehän hän sanoikin olevansa eri rotua." Silmäillessään näitä kahta, jotka kutsuivat itseään vampyyreiksi hän myönsi itselleen, että kyllä heissä eroja olikin. Hänen silmissään erot olivat kuitenkin pieniä ja hän tunsi itse eroavansa heistä yhtä paljon kuin erosi muistakin yön kulkijoista.
"Liittoudumme?", hän sitten kysyi maistellen tuota outoa sanaa suussaan. Hän tiesi kyllä sen merkityksen, mutta ei ollut koskaan sortunut liittoutumaan kenenkään kanssa. Kun hän vain ajattelikin muiden sydänten varjojen ajatuksia, jos olisi mennyt solmimaan minkäänlaisia sopimuksia heikompien rotujen kanssa... Toisinaan hänestä kuitenkin tuntui kuin hänen oma kansana olisi unohtanut, etteivät he olleet jumalia. Ainakin yleensä he käyttäytyivät kuin olisivat uskoneet olevansa kaikkia muita parempia.
Vaalmanuel säikähti omia ajatuksiaan. Kukaan varjokansasta ei ajatellut näin, hehän olivat kaikkia muita parempia. Toisinaan varjopojasta kuitenkin tuntui, että monet muut rodut kätkivät sisäänsä salaisuuksia, jotka sydämen varjoilta puuttuivat. Hän palautti ajatuksensa nykytilaan ja esitti vain pohtineensa vampyyrin ehdotusta. "Liittoudumme", hän toisti uudestaan, tällä kertaa harkintaa äänessään. Eihän siitä haittaakaan voi olla, hän totesi, ja lisäsi sitten perään, kunhan vain kukaan varjokansasta ei saa koskaan tietää.
Sitten hän kääntyi itsensä Mareiksi esitelleen vampyyrin puoleen ja sanoi: "Olet oikeassa, minusta meidän ei pitäisi olla näin avoimella paikalla. En aisti täällä muuta elämää meidän lisäksemme, violettitukkaista ystävääsi jahdanneet miehet ovat kaukana. Mutta emme voi olla liian varovaisia, ghouleja en nimittäin pysty aistimaan. Lisäksi yöaistini vaistoaa jonkin uhkaavan meitä edelleen, en tosin osaa määritellä yhtään sen tarkemmin. Parasta tosiaan, että..." Pienen tauon jälkeen hän sanoi päättäväisesti: "Liittoudumme."
|
|