Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 1, 2007 15:49:18 GMT 3
((Anteeksi, tuli vähän lyhyempi vastaus nyt...))
Sanguine tarkkaili ympärilleen. Ghoulit olivat nyt ainakin hetkeksi poissa, mutta täällä oli vielä jotain. Tai, ei Sanguine voinut varma olla, mutta hänellä oli paha aavistus. "Meidän täytyy lähteä täältä heti. Ghoulit menivät, mutta ne palkkionmetsästäjät eivät ole menneet kauas. He palaavat varmasti. Mutta mikä pahempaa, Vartija on varmasti huomannut äskeisen välikohtauksen, sillä ghoulit olivat melko varmasti hänen käskystään liikkeellä meitä tappamassa. Ei mene kauaakaan kun hän lähettää peräämme jotain paljon pahempaa, minkä on orjuuttanut tehtäväänsä varten." Vampyyri aavisteli pahaa. Tunne voimistui koko ajan, ja tuntui puristuvan hänen kurkkunsa ympärille. Sanguine ravisti päätään nopeasti yrittäen pitää ajatuksensa kasassa. Nyt ei ole aikaa eikä järkeä turhalle murehtimiselle. Tärkeintä olisi, että he pääsisivät jonnekkin turvaan. "On parasta lähteä liikkeelle. Ehdotan että menemme metsään, sillä siellä riittää varjoa päivälläkin, sillä aamu koittaa pian. Toisaalta, siellä voi olla väijytyksiä, mutta siellä pystymme puolustautumaan paremmin kuin auringonvalossa." Sanguine siirsi silmänsä näihin kahteen. Hän kuuli näiden hengitykset, ja jäi odottamaan vastausta.
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 1, 2007 20:54:48 GMT 3
(No niin olo hieman parempi joten enköhän korvaa tuon lyhyen viestini nyt)
Vampyyri huokaisi äänettömästi kuulleessaan varjon olevan hänen puolellaan liittoutumis asiassa ja käännähti toisen yöeläjän puoleen kuin odottaen hänen vastaustaan asiasta, kuunnellen samalla hänen ehdotustaan metsästä. "Puut antaisivat kyllä suojan aurinkoa vastaan ainakin tarpeeksi syvällä metsässä, mutta siinä on vaaralliset riskit jos aurinko pääsee läpi tai kuten sanoit.." Marei laski hieman ääntään "väijytys" Hän katsahti taivaalle ja huomasi sen alkavan hieman vaalenevan nousevan auringon myötä. "Mutta jos lähdemme niin se olisi parasta tehdä heti" vampyyri ei jäänyt odottamaan muiden vastausta vaan käännähti heti ympäri ja lähti kävelemään hitaasti kohti metsää ollen silti todella varuillaan sillä yön tapahtumat olivat saaneet hänen aistinsa todella herkäksi.
Marei käännähti hetken päästä muiden puoleen katsoen hetken heitän huudahtaen matalalla äänellä että parempi olisi lähteä heti, ja jäi odottamaan että muut tulisivat jonka jälkeen jatkoi matkaa. Hän kumminkin pikaisen ajattelunsa jälkeen siirsi huomionsa toiseen vampyyriin. "Mainitsit vartijan. He eivät ole minun elinaikanani koskaan kääntyneet vampyyreja vastaan, heidän tehtävänään on valvoa yöllisen elämän järjestystä.." Marei lopetti äkisti kesken lauseensa ja katsoi vain hetken aikaa toista vampyyria varuillaan "ellet sitten ole mennyt tekemään jotain jolla olet ne suututtanut." Hän yritti salata äänensä kiihtymyksen, mutta tajusi ettei ollut onnistunut kovin hyvin siinä siirtäen huomionsa muualle rauhoittaen äänensä ja yrittäen keventää ilmapiiriä lausahtaen "Mutta eihän se olisi mahdollista"
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 2, 2007 20:51:50 GMT 3
Vaalmanuel tuskin kuunteli kahden vampyyrin puhetta. Heidän vielä puhuessaan hän oli tuskallisen selvästi aistinut nousevan auringon ja hän tiesi, että varjo olisi hänen ainoa turvansa. Metsässä hän pystyisi luomaan pimeyden piirin, joka estäisi auringon valoa turruttamasta hänen aistejaan - ja ennen kaikkea tappamasta häntä. Niinpä hän sulautui varjoon tuntien sen viileyden itsessään liukuessaan metsän suojiin. Aineellistuessaan hän keräsi samalla varjon, vaalenevan yön pimeyden ja oman sielunsa voimaa sisäänä. Tuntiessaan sanan täyttyneen hän avasi suunsa ja lausui selkeästi: "Avren." Samassa turvallinen pimeys ympäröi hänet.
Hetkeksi hänen ajatuksensa siirtyivät kahteen vampyyriin. Jos he -kuten hän uskoi- tunsivat varjokansan voimat, he tietäisivät myös, että tämä pimeys oli Vaalmanuelin luomaa. Siihen luottaen varjopoika uskoi heidän löytävän perille. Herkistäen kuuloaan hän kykeni hiljaisen kuiskeen tavoin aistimaan toisen, liikkeissään äkillisemmän vampyyrin puhuvan toiselle kiihkeällä äänellä. Rotukiistoja kenties? Vaalmanuel aprikoi laiskasti, juuri kuten tylsistynyt varjopoika ainakin. Sitten hän valpastui. He olivat edelleen vaarassa, eikä sitä saanut unohtaa. Pimeyden piiri oli valheellisen turvallinen, mutta hän ei saanut uskoa siihen vaan pikemminkin hänen täytyisi pitää aistinsa entistäkin herkempinä. Siksi hän kohdisti valoaimevät silmänsä vampyyreiden suuntaan ja tarkkaili näiden lähestymistä herkeämättä.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 3, 2007 14:50:34 GMT 3
((Lonelywolf: Vartija ei ole mikään rotu tai sellaisen edustaja, Vartija on yksittäinen henkilö ja minun epävirallinen hahmoni (=minun luomani hahmo, jolla en kuitenkaan tällä hetkellä pelaa, mainitaan Sanguinen hahmoesittelyssä), ja hän on nimenomaan yöolentojen ja epäkuolleiden vastustaja ja tuhoaja. Älä siis ohjaile minun hahmojani.))
Sanguine käännähti kohti toista vampyyria, ja vastasi tälle matalalla äänellä: "Vartija on epäkuolleiden, myös vampyyrien, tuhoaja, ja hän on yksittäinen henkilö, mutta sitäkin voimakkaampi. On vaarallista joutua hänen kanssaan tekemisiin jollei tiedä mihin Vartija pystyy. Eikä Vartijan mustalle listalle pääsyyn tarvita mitään muuta kuin elämänliekin puuttuminen." Sanguine jatkoi matkaansa seuraten varjopoikaa kohti metsää. Pojan ympärille tuntui muodostuneen jonkinlainen pimeys. Hän ei ollut aivan varma, mutta epäili sen kuuluvan varjokansan taitoihin, sillä eivätkö he nimenomaan eläneet... no, varjoissa. Pimeys kuitenkin sopi Sanguinelle paremmin kuin hyvin, sillä valolla oli häneenkin tuhoisat vaikutukset. Aamuaurinko kajasti jo etäältä pilvien lomasta, joten vampyyri katsoi parhaakseen vetäytyä varjoon mitä pikimmiten. Hän käveli varjopojan rinnalla tämän luomassa pimeydessä, joskin hieman etäämmällä tarkkaillen koko ajan ympäristöään. Hänen mieleensä hiipi yhä voimakkaammin ajatus siitä, että heitä tarkkailtiin...
((Anteeksi, jäi taas vähän lyhyemmäksi vastaukseksi, mutta yritän ensi kerralla kirjoittaa pitemmästi...))
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 4, 2007 14:47:20 GMT 3
(Pahoittelen Mana. Olen kyllä lukenut Sanguinen hahmo esittelyn täältä mutta en muista lukeneeni vartijasta sieltä, mutta voi olla että olen sokea. ^^')
Tullessaan metsään Marei huomasi äkillisen pimeyden laskevan ympärilleen vaikka aurinko oli noussut hänen ajanlaskunsa mukaan. Hän katsoi ympärilleen iskien katseensa varjoon ymmärtäen että tämän täytyisi olla heidän rotunsa aikaansaannosta ollen silti kiitollinen pimeyden suojasta. Vampyyri astui hieman lähemmäksi varjopoikaa ja toista yöeläjää antaen ajatuksensa juosta äskeisessä keskustelussa. "Tuo vartija kuulostaa vaaralliselta" hän ajatteli. "Saan siis olla onnellinen etten ole törmännyt tuohon vartijaan" Marei lausahti puoliääneen toiselle vampyyrille katsomatta häneen. Hänellä ei ollut ainuttakaan halua törmätä tuohon vartijaan kuulemansa perusteella.
"Onko mitään keinoa vartijan lyömiseksi? Kuulemani perusteella hän on vaarallinen" Hän nojasi puuhun ja katsahti violettitukkaisen puoleen yrittäen pitää äänensä vakaana. Hän ei pitänyt kuulemastaan, että vartija oli vampyyrien tuhoaja vaikka Marei pysytteli erossa ihmisistä se tuskin tekisi eroa vartijalle hän olisi yhtälaisessa vaarassa jos he törmäisivät vartijaan. Marei sulki silmänsä ja koetti kerätä energiaa antaen aisteillensa vallan jolloin sävähti äkisti pystyyn antaen katseensa kiertää pimeydessä, mutta ei nähnyt ketään ylimääräistä varjon ja toisen vampyyrin lisäksi mutta miksi hän sitten tunsi jonkun noiden kahden muun lisäksi ja kuka hän oli tai mikä.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 10, 2007 7:59:21 GMT 3
((vastaaminen on taas hieman kestänyt, anteeksi...))
Varjopoika oli tyytyväinen, kun molemmat vampyyrit ymmärsivät hänen luoneen pimeyden. Se ei tosin suojannut muilta vaaroilta kuin valolta, mutta se olikin tällä hetkellä Vaalmanuelin suurin uhka. Sitten oli tietysti tämä "Vartija". Vaalmanuel tiesi olevansa kuollut, mutta hän jotenkin eri tavalla kuin nuo kaksi yön olentoa, jotka olivat pimeydessä hänen kanssaan. Hän ei ymmärtänyt voimia, jotka pitivät noita kahta elossa, mutta toisaalta vanhimpien varjojen puhe "elämänliekin käänteisestä valosta" meni myös yli varjopojan ymmärryksen. Hän ei siis tiennyt jahtasiko Vartija häntäkin. Olkiaan kohauttaen Vaalmanuel kääntyi seuraamaan yhä lähemmäksi tulevaa keskustelua.
Vaalmanuel kuuli Marein, toisen vampyyrin viimeiset sanat, jotka tämä osoitti violettitukkaiselle vampyyrille. Itse hän lisäsi näihin sanoihin vielä: "Onko olemassa mitään turvapaikkaa? En tiedä, kykenettekö näkemään luomani pimeyden läpi, mutta toivon sitä. Pimeys ei nimittäin suojaa meitä muulta kuin valolta, vaikkakin tekee meidät vaikeammin havaittaviksi." Sanottuaan sanottavansa varjopoika siirsi hitaasti mustien silmiensä katseen vampyyrista toiseen. Ei väliä, kummalta hän saisi vastaukset, kunhan hän vain saisi ne.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 10, 2007 11:12:11 GMT 3
((Anteeksi, tarkoitin siis sanoa, että Vartija mainitaan toisen hahmoni, Drejanin, esittelyssä... Pahoittelen nimisekaannusta^^))
Sanguine käveli varoen eteenpäin pysytellen tiiviisti pojan luomassa pimeässä kehässä. Hän ei voinut mitään oudolle tunteelle, joka voimistui koko ajan mitä syvemmälle metsään he menivät. Tuntui aivan kuin joku seuraisi heitä. Vampyyri kuuli toisen kysyvän keinoista Vartijan lyömiseksi, ja hän vastasi tälle: "Vartija... Hän on todella vaarallinen. Hän on eräänlainen henkiolento, hän voi ottaa minkä tahansa olennon muodon. Se tekeekin hänestä niin vaarallisen, sillä koskaan ei voi olla varma mihin muotoon Vartija on itsensä muuttanut. Yleensä hän kuitenkin pysyttelee henkimuodossaan, näkymättömänä, käskien omia joukkojaan kuten ghouleja taistelemaan hänen puolestaan, sillä silloin hänen voimansa ovat suurimmat. Mutta mitä tulee hänen tuhoamiseensa, se voi olla lähes mahdotonta, sillä Vartija on ikäänkuin eräänlainen voima, elementti, ja korkeintaan hänen tuhoamiseensa pystyy vain joku toinen henkiolento, joka on yhtä vahva kuin hän. Ihmiset, kuolleet eivätkä muutkaan pysty häntä tuhoamaan." Sanguine vaikeni, ja väisti taitavasti vaikean maaston esteitä. Aurinko paistoi jo jostain etäältä horistontista. Ei olisi kauaa keskipäivään. Vampyyri veti hupun päänsä ja kasvojensa yli. Hän mietti edelleen, kuka mahdollisesti kulki heidän jäljessään. Vähän väliä hän kuulosteli taakseen, mutta ketään ei tuntunut näkyvän. Sanguine vastasi varjopojan kysymykseen: "On vain toivottava, ettei hän ehdi löytää meitä, sillä epäilen hänen olevan lähistöllä. Toivottavasti hänellä on jo muuta tekemistä.." Vampyyri vilkaisi jälleen taakseen.
Jostain kaukaa kuului varisten raakkumista.
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 10, 2007 12:44:46 GMT 3
(Eipä tuo mitään Mana ^^)
Ikävä tunne kasvoi Marein sisällä kuullessaan violettitukkaisen vampyyrin mainitsevan vartijan ehkä olevan lähistöllä. Hän otti muutaman juoksu askeleen ja otti varjopojan ja toisen vampyyrin kiinni pysyen pimeydessä yrittäen väistää parhaansa mukaan metsän kasvuston. Voisiko se olla niin että se minkä hän oli tuntenut olisi ollut vartija, mutta miksi hän epäili. "Tunne oli niin epämääräinen, kuin siellä olisi ja ei olisi ollut joku" Marei mietti. "Ainoa keinomme siis on pakeneminen ja toivominen hyvää onnea ettemme törmää vartijaan" hän lausahti. Hänen ei yhtään tehnyt mieli törmätä siihen kaiken sen jälkeen mitä toinen vampyyri oli kertonut vartijasta. Hän katsahti violettitukkaisen puoleen "Kaikesta päätellen olet törmännyt vartijaan aikaisemmin ja selvinnyt hengissä joten jotain on pakko olla jotain mahdollista tehdä?" Jälleen tunsi tuon epämääräisen tunteen ja käveli tuon toisen vampyyrin viereen "Täällä on joku..tai on ja ei ole. En tiedä mikä tai kuka se on mutta joku muu on täällä meidän lisäksi tässä metsässä" hän sanoi niin että varjopoikakin pystyi kuulemaan. Hän yritti jälleen aistia tuota äskeistä mutta taas se oli kadonnut, ja sai Marein kääntelemään päätään hermostuneena ympärilleen koko ajan varuillaan pienemmästäkin äänestä.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 13, 2007 20:40:06 GMT 3
((lyhyttä tulee, syyttäkää sitä, että on perjantai 13. päivä. ^^))
Varjopoikaakin kiinnosti kuulla vastaus Marein esittämään kysymykseen. Toinen vampyyreista tuntui tietävän tästä Vartijasta aika tavalla. Ja vaikka Vaalmanuel oli ollut tietoinen itsestään jo pitkään, huolimatta nuoren pojan ulkonäöstään, hän ei ollut koko olemassaolonsa aikana kuullutkaan Vartijasta. Ehkä... kenties oli mahdollista, että tällä oli toinen nimi varjokansan keskuudessa? Tämä ajatus oli tuskin pujahtanut Vaalmanuelin mieleen, kun hän lausui sen ääneen. Varjokansallakin oli omat tarunsa, mustat ja synkät, ja niissä oli vihollisia. Hänen täytyi saada tietää, uhkasiko tämä Vartija häntäkin.
Odottaessaan violettihiuksisen vampyyrin vastaavan sekä omaansa että Marein kysymykseen varjopoika piti samalla yllä pimeyttä. Hän tuli yhtäkkiä ajatelleeksi jotain, ja kysyi Mareilta: "Pystytkö näkemään pimeydessäni? En ole tavannut teidän rotuanne ennen, joten en tiedä, miten tämä teihin vaikuttaa. Pimeys saattaa sokaista joitakin aisteja, tai ainakin vaikeuttaa niiden toimintaa. Rodusta riippuen se voi tapahtua mille tahansa aistille." Hän oli esittänyt kysymyksen enemmänkin toteavalla äänensävyllä, sellaisella elottomalla ilmeellä, joka ei heijastanut mitään tunteita. Sitten hän tuli ajatelleeksi, että ehkä hänen pitäisi yrittää vaikuttaa vähän ystävällisemmältä, olivathan he... 'liittolaisia'. Siksi hän lisäsi: "Anteeksi, etten maininnut aiemmin. Tämä ei tullut edes mieleeni, olemmehan me vaarassa." Noin, hän lisäsi itsekseen. Käytös ei sopinut varjokansalle, mutta tuskin nuo kaksi sitä tiesivät.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 14, 2007 21:03:22 GMT 3
Sanguine kulki verkkaalleen eteenpäin ja kuuli toisen vampyyrin kysyvän Vartijasta. Niin... olihan hän valitettavasti Vartijan joskus aiemminkin kohdannut, mutta silloin oli ollut pitkälti kyse siitä, että toiset voimat olivat puuttuneet peliin ja hän oli selviytynyt. "Niin... on vain pelattava Vartijan säännöillä hänen pelissään." Sanguine vastasi kuin puoliksi itsekseen pohdiskellen, mutta havahtui jälleen ajatuksistaan kuullessaan oudon rasahduksen takaansa. Varsin varomaton liike siltä, kuka heitä väijyikin. Hän katsahti taakseen, muttei nähnyt ketään. Sanguine oli koko ajan aavistellut jotain pahaa, ja ilmeisesti hän oli ollut oikeassa. Mutta miksi näin pitkä väijytys, jos tarkkailija oli jo näin lähellä heitä? Miksei kukaan hyökännyt? Silloin vampyyri tajusi, että ehkä tarkoitus ei ollutkaan hyökätä, vaan nimenomaan vain väijyä keräten heistä tietoja. Noh, oli miten oli, Sanguine päätti ottaa selvää mistä oli kyse. Hän jatkoi matkaansa, mutta piti aistinsa tarkkoina. "Joku seuraa meitä. Olkaa varuillanne." hän kuiskasi, vaikka tiesi, todennäköisesti muutkin olivat jo huomanneet, ainakin rasahduksen.
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 17, 2007 20:18:35 GMT 3
Violettihiuksisen vampyyrin sanottua että jokin seurasi heitä sai Marein vakuuttuneeksi siitä etteivät aistinsa olleet pettäneet häntä vaan metsässä todella oli jokin muu heidän lisäksi. Hän havahtui viimein ajatuksistaan varjopojan esittämälle kysymykselle, "Pystyn hämärästi näkemään mutta muuten pimeytesi sekoittaa tuntemukseni, sillä en pysty aistimaan kumpaakaan teistä selvästi, kuin olisitte ja ette olisi" hän vastasi varjolle. Vampyyri katsahti taas taivaalle, aurinko oli vielä korkealla ja tässä pimeydessä hän ei pystyisi taistelemaan jos jokin heitä uhkaisi jos hänen aistinsa eivät toimi. "En tiedä kuka meitä seuraa, mutta jos se aikoo hyökätä niin minusta ei ole apua niin kauan kuin tämä taika heikentää aistejani." Marei käännähti katsomaan toista vampyyria "Onko sinulla jokin suunnitelma seuraajamme varalle" hän lausahti hiljaa. Hän ei halunnut törmätä vartijaan, mutta mieluummin hän kohtaisi hänet kuin eläisi pakoillen. "En usko että pystymme taistelemaan tässä pimeydessä kovin hyvin ainakaan minä, mutta niin kauan kuin aurinko on ylhäällä emme myöskään voi tulla pois täältä." Marei sanoi vakavalla äänellä. Hän kirosi tilanteen, miten oli ollut mahdollista että hän oli saattanut itsensä tähän jamaan, ei hän milloinkaan yksin ollessaan olisi antanut itsensä vajota näin alas pystymättä kohtaamaan takaa-ajajaansa. "Meidän on päästävä seuraajastamme eroon, ties mitä hän voisi kutsua meidän kimppuumme kun meidän olinpaikkamme on selvillä" Marei sähähti vihaisesti. "Hänestä on päästävä eroon" hän ajatteli eikä tuonut ajatuksiaan muille julki.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 19, 2007 18:47:01 GMT 3
"Vai Vartijan säännöillä", mutisi Vaalmanuel itsekseen. Varjopoika ei ollut tottunut noudattamaan muita sääntöjä kuin omiaan, mutta hän tunsi olevansa pakkotilanteen edessä. Hän ei osannut itsekään sanoa, mitä tilanne hänelle merkitsi, mutta hän tunsi olonsa epämukavaksi, uhatuksi. Alistua hän ei kuitenkaan aikonut, Vaalmanuelille tällainen peli oli omiaan. Miltei ivalliseen sävyyn hän totesi kumppaneilleen: "Mutta mitkä ovat säännöt ja kuka on tuomari?"
Mareille hän sanoi: "Pimeyteni on suoja, mutta voi myös koitua kohtalokse... mme." Hän oli lisännyt viimeisen päätteen viime tipassa muistettuaan, että voisi myös itse olla vaarassa. Se oli jotain, mihin varjopoika ei ollut tottunut. Hän lisäsi: "Mutta jos Vartija haluaa tuhota meidät, valo on siihen paras keino, ja siltä pimeyteni pitäisi suojata." Vaalmanuel tunsi epämiellyttävää epävarmuutta omista kyvyistään ja se oli varjopojalle aivan uusi tunne.
Vaalmanuel oli jo päässyt selville siitä, että tänä yönä kaikki oli jotenkin väärin. Hänen tarkat yöaistinsa olivat pettäneet hänet jo useamman kerran, eikä hän enää aikonut luottaa niihin. Pimeydessä hän kysyi vampyyreilta: "Odotammeko vai hyökkäämmekö seuraajamme kimppuun?" Itse hän ei pelännyt tuhoutumistaan, mutta uudet uhat saivat hänet silti varuilleen. Koskaan ei voinut olla varma, väärä ylpeys on varma tuhon aiheuttaja. Kiinnostava peli, todellakin. Ja ilmeisesti kumpikaan puoli ei ole vielä valmis tekemään siirtoaan.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 20, 2007 17:28:52 GMT 3
Sanguine tunsi pahojen aavistusten kiertyvän koko ajan tiukemmin hänen mieleensä. Jotain kummaa tässä tilanteessa oli, miksei Vartija ollut jo tehnyt mitään? Hän ei itsekään ollut aivan varma mitä seuraavaksi tapahtuisi, tai mitä Vartijalla oikein oli mielessään. Mutta aavistukset olivat kaikkea muuta kuin hyvät. "Paras vaihtoehto olisi vain hankkiutua täältä pois ja pian. Meistä ei paljoa ole Vartijalle vastukseksi, sillä hän ei koskaan pelaa reilusti, vaikka tuskinpa kukaan sellaisia voimia omaava toimisikaan. Pelin idea onkin siinä että..." Hän keskeytti lauseensa ja seisahtui paikoilleen. Hän käännähti nopeasti ympäri ja tarkkaili, muttei nähnyt ketään. Joku tosiaan teki pilaa heidän kustannuksellaan. Vampyyri oli varsin ärtynyt, sillä ei häntä tällä tavoin kukaan sätkyttelisi, ainakaan kauaa. "...säännöt ovat Vartijan puolella, teimmepä miltei mitä tahansa." Vampyyri kääntyi epäluuloisesti ympäristöään tarkkailen jatkamaan matkaa. Hän piti kätensä miekkansa kahvalla, sillä hän epäili että kohta tapahtuisi jotain. Olisi pakko tapahtua, sillä tämä pelleily saisi päättyä tähän.
((Pahoittelen vastaukseni lyhyyttä.))
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 21, 2007 9:49:16 GMT 3
Nähtävästi Marei ei ollut ainoa joka oli ärtynyt tilanteesta, vaan huomasi myös toisen vampyyrin olevan vihainen mutta myös koko ilmapiiri tuntui vain kirenevän koko ajan. Hän kuuli askeleita selvemmin ja selvemmin mutta aina kääntyessään ei vampyyri nähnytkään mitään, joka todella sai hänet näkemään punaista ja kirosi hiljaa jotain vanhalla kielellä. "Tämä todella saa riittää.." hän sähisi vihaisesti muille ja hidasti askeliaan ja jatkoi: "jos tämä ei pian lopu niin se ajaa minut hulluksi. ja sitä paitsi en pidä pakoilemisesta" hän katsoi pikaisesti olkansa yli sanoessaan viimeiset sanansa. Marei käänsi päänsä taas eteenpäin tehden kaikkensa estääkseen itseään juoksemasta suoraan tuonne etsimään vainoajaa, mikä varmaan lopulta olisi koitunut hänen kohtalokseen mutta sai itsensä pysymään aisoissa ja sanoi molemmille: "Olen kyllä hieman samaa mieltä hän kanssaan.." vampyyri nyökkäsi violettihiuksisen puoleen ja jatkoi: "että olisi parasta päästä täältä pois ja nopeasti." Vaikka ääneen sanoikin tuota hän oli enemmän taistelun kannalta, mutta sitä hän ei tuonut julki. Hän oli menettämässä hermonsa ja parempi olisi jos hän pääsisi pois vainoojan lähettyviltä ennenkuin hän todella tekisi jotain tyhmää. Mutta minne he menisivät, metsä oli tällä hetkellä turvallisin paikka niin kauan kun valoa olisi taivaalla vaikkakin varjopojan pimeydestä huolimatta, aito oikea pimeys oli se mitä hän tarvitsisi mutta sitä hän saisi odottaa katsottuaan taivaalla palavaa aurinkoa.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 25, 2007 21:27:04 GMT 3
((pöö, ehdinpäs viimein vastaamaan)) Varjopoika kuunteli violettihiuksisen vampyyrin vastausta. Vartija vaikutti... hän oli liian ylivoimainen. Tähän varjopoika ei ollut varautunut. Säännöt, jotka toimisivat vain Vartijan hyväksi? Vaalmanuel ei pitänyt ajatuksesta, joka pelissä piti olla edes minimaalinen mahdollisuus. Siksi hän tenttasi edelleen: "Eikö meillä ole mitään mahdollisuutta? Eikö ole mitään, mitä voisimme tehdä?"
Sitten, kuin itsekseen, hän jatkoi: "Minä en pidä tästä. On aina parempi olla saalistaja kuin saalis. Mutta täytyy olla jotain, mitä voisimme tehdä." Vaalmanuel ajatteli itsekseen, että pystyisi varjosulautumaan tiehensä, jos tilanne kävisi hankalaksi. Mutta jos Vartija todellakin jahtasi myös häntä, se ei olisi muuta kuin pakenemista. Sitä hän ei aikonut tehdä. Joten... ainoaksi vaihtoehdoksi jäi pysytellä näiden kahden vampyyrin seurassa. Violettihiuksinen tuntui tietävän Vartijasta heitä kahta enemmän, joten hän luultavasti tietäisi myös, miten parhaiten taistella vastaan. Tieto on aina valtaa, joten tällä hetkellä violettihiuksínen vampyyri oli se, jonka puolella kannatti pysyä.
|
|