Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 9, 2007 14:36:47 GMT 3
((yay, viimein jatkoa tähkin)) Olennot lähestyivät yhä, vaikka Vaalmanuel ei pystynytkään aistimaan niitä muuten kuin katseensa avulla. Hän vilkuili myös sivuilleen ja yritti herkistää myös muut aistinsa, ja se oli jotain, mitä hänen ei ollut ennen tarvinnut tehdä. Hänen yöaistinsa oli aina kertonut, jos paikalla oli joku muukin. Vilkuillessaan ympärilleen hänen mielessään käväisi ajatus, joka ihmetteli, joutuivatko muut aina turvautumaan pelkästään näihin heikkoihin aisteihin. Niistähän ei ollut mitään hyötyä!
Varjopoika ei ollut vieläkään liikkunut paikaltaan ja nyt hän erotti jo lentävät olennot tarkemmin. Ne näyttivät aivan pienikokoisilta lohikäärmeiltä, joskin ne erottuivat jotenkin hämärinä Vaalmanuelin yönäöstä huolimatta. Ikään kuin ne eivät olisi aivan aitoja. Ensimmäistä kertaa Vaalmanuel erotti myös niiden oudot äännähdykset, ja toisin kuin lohikäärmeet, ne ainakin kuulostivat täysin aidoilta.
Yhtäkkiä varjopoika näki violettihiuksisen kumppaninsa katoavan viereltään. Hämääntyneenä hän jäi katsomaan tämän perään. Tämä näytti suunnistavan kohti kirkkoa, josta Vaalmanuel itsekin oli saanut aiemmin hetkellisen turvapaikan. Sen enempää Vaalmanuel ei ehtinyt tilannetta seurata, ei edes askelta ottaa. Lohikäärmeet olivat saavuttaneet hänet. Tarkkaavaisuutensa herpaantumista kiroten Vaalmanuel sävähti voimakkaasti, osaksi odotuksesta, ja osaksi jostain oudosta tunteesta. Ikään kuin joku olisi saanut hänen sydämensä lyömään nopeammin, ja hänen jalkansakin tuntuivat valmistautuvan juoksemaan kuin itsekseen. Vaalmanuelin hämmästykseksi lohikäärmeolennot eivät kuitenkaan hyökänneet hänen kimppuunsa, vaan jäivät kaartelemaan ilmaan. Kuin eivät olisi minua huomannetkaan, hän ajatteli. Läheltä katsottuna lohikäärmeiden rajat näyttivät vielä sumeammilta, ja yhtäkkiä Vaalmanuel oivalsi, että myös muu ympäristö näytti vääristyneeltä. Hän ei ollut tajunnut asiaa aiemmin, sillä violettihiuksinen olento oli hänen silmissään aivan normaalin näköinen, ja muuhun ympäristöön hän ei ollut liiemmin kiinnittänyt huomiota.
((siinä outoja juonenkäänteitä kerrakseen *naur*))
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on May 12, 2007 10:06:35 GMT 3
((whihii, kerrankin ehdin vastailemaan, taas tullut viivettä..))
Sanguine käännäthi nopeasti ympäri. Hän ei nähnyt takanaan ketään. Hän katseli ympärilleen hämillään, mutta... aivan kuin hän olisi kuvitellut koko jutun. Tämä alkoi mennä niin oudoksi, ettei voinut enää luottaa mihinkään, edes omiin aisteihinsa. Vampyyri tarrasi jälleen kirkon oven kahvaan, ja tunsi jälleen inhottavien väristysten kulkevan lävitseen. Kauaa hän ei siinä ehtinyt seisomaan, kun hän tunsi jälleen jonkun ottavan häntä olkapäästä kiinni. Mutta tällä kertaa se ei jäänyt vain kosketukseksi, vaan vampyyri tunsi voimakkaan nykäisyn taaksepäin. Paikalle saapunut olento, jota Sanguine ei edes ehtinyt näkemään, vei häntä jonnekkin kovaa vauhtia. Vampyyri tunsi melkein kätensä irtoavan, sillä hahmo suorastaan repi häntä eteenpäin. Lopulta matka päättyi, ja hahmo heitti vampyyrin suoraan maahan. Tosin Sanguine mätkähti suoraan jonkin haudan pohjalle. Kuuden jälän syvyydessä Sanguine yski multaa kurkustaan ja tarkensi jälleen aistinsa ottamaan selvää mihin hän oikein oli päätynyt. Hän tajusi jonkin tumman hahmon seisovan haudan vierellä, ja heilauttavan kättään. Hauta-arkun kansi kumahti kiinni ennenkuin Sanguine ehti tajuta mitään. Hän jäi arkkuun riuhtomaan kantta auki, kunnes kuuli oudon kumahduksen. Hetken päästä kumahdusta seurasi toinen, ja kumahdusten välit lyhenivät koko ajan. Sanguine tajusi, että tuo hahmo yritti peittää haudan, ja kumahdukset olivat multalapiollisten tömähdyksiä arkunkantta vasten. Ennenkuin SAnguine ehti edes miettiä miten pääsisi ulos, hän havaitsi ympärillään liikehdintää. Hautakuoppa ja arkku hävisivät hänen näkyvistään, ja hän näki vain syvää pimeyttä. Hänen ympärilleen kerääntyi aavemaisesti hohtavia hahmoja, jotka vampyyri pian aavisti aaveiksi. Ne tulivat haudoista hänen ympäriltään, ja ne ääntelivät oudosti humisten, aivan kuin yrttäen puhua, mutta eivät siihen pystyneet.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 17, 2007 16:32:48 GMT 3
((sainpas taas viimein jatkettua... olo on aika kaamea, nuha vaan pahenee koko ajan...))
Vaalmanuel tarkkaili edelleen lohikäärmeitä. Ne kaartelivat edelleen taivaalla hämmentyneen oloisina, kuin eivät olisi tienneet tarkalleen, mitä tehdä. Ja edelleenkin vaikutti, etteivät ne havainneet varjopoikaa laisinkaan. Se oli asia, josta Vaalmanuel ei ollut lainkaan pahoillaan. Hetken tarkkailun jälkeen hän käänsi viimein päänsä nähdäkseen violettihiuksisen olennon. Hänen ihmeekseen tätä ei näkynyt kirkon luona laisinkaan. Olikohan tämä kenties sisällä?
Kauaa Vaalmanuel ei ehtinyt ihmetellä, sillä hän näki olennon. Tämä ei kuitenkaan ollut yksin, sillä vaikutti, kuin joku olisi repinyt tätä avointa hautaa kohti. Vaalmanuel ei tosin erottanut hahmoa, tämä oli -jos mahdollista- vielä enemmän vääristynyt kuin lohikäärmeet olivat. Joista puheenollen... Vaalmanuel vilkaisi ylöspäin, lohikäärmeiden väsymättömien siipien kahina kuului edelleen. Siispä niiden suunnalta ei uhannut ainakaan mikään välitön vaara. Toista taisi olla tämä tumma olento, joka oli violettihiuksisen olennon kimpussa.
Vaalmanuel juoksi kohti hahmoa, mutta liian myöhään. Tämä paiskasi violettihiuksisen hautaan kuin räsynuken, ja Vaalmanuel pystyi vain katsomaan, miten tuo alkoi päättäväisesti täyttämään hautaa. Varjopoika yritti häiritä hahmoa huutamalla, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ikään kuin hän ei olisi edes kuullut, Vaalmanuel ajatteli turhautuneena. Hän jatkoi hetkeksi keskeytynyttä juoksuaan, mutta yhtäkkiä jo ennestään vääristynyt todellisuus tuntui vääntyvän hetkeksi. Mitä nyt taas?! Varjopoika oli turhautunut. Hän ei päässyt pois, violettihiuksinen olento makasi haudassa, ja luultavasti joku -jokin- oli taas väännellyt kaikkea mielensä mukaan. Turhautunut varjopoika ei voinut tehdä mitään muuta kuin jatkaa juoksemista.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on May 17, 2007 20:38:56 GMT 3
((Juu, minäkin pitkästä aikaa ehdin koneelle ja vastailemaan.. Parane pian.))
Sanguine tempoili haudassa yhä rajummin tajutessaan aaveiden saartaneen hänet. Ne tuntuivat koko ajan yrittävän sanoa jotain, mutta pystyivät vain humisemaan oudosti. Tasainen mullan kumahtelu arkun kantta vasten jatkui edelleen. Tyyppi aikoi todella haudata hänet elävältä, tai siis.. no, kuitenkin. Yhtäkkiä yksi aaveista tarttui Sanguinea käsistä. Vampyyri oli ällikällä lyöty, eiväthän aaveet voi tarttua mihinkään, vaan eikö niiden pitäisi vain solahtaa läpi? Aave piteli kuitenkin vampyyria tämän käsistä estäen rimpuilun. Sanguine tujotti täysin eleettömänä aavetta. Se yritti puhua hänelle, mutta vampyyri ei saanut sen sanoista mitään selvää.
Sanguine ei hetkeen nähnyt mitään muuta kuin sen yhden aaveen, joka piteli hänen käsiään. Aivan kuin se yrittäisi rauhoitella häntä. Vampyyri ei kuitenkaan ehtinyt ajatella mitään, kun kaikki hänen silmissään sumeni. Kaikki oli mustaa ja hiljaista. Sanguine erotti tyhjyydessä vain oman hajanaisen ajatuksensa: Jos kuollut voi kuolla uudestaan, minä taidan...kuolla...
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 19, 2007 19:56:56 GMT 3
Vaalmanuel saavutti hautaa täyttävän hahmon, jonka hän nyt erotti olevan miehen muotoinen. Enempiä ajattelematta hän tarttui tähän. Tai ainakin yritti, hänen kätensä nimittäin solahti suoraa olennon läpi tavoittaen vain ilmaa. Täysin ällistyneenä varjopoika koetti uudestaan. Jälleen sama juttu. Ja tämä.. miehenmuotoinen olio vain jatkoi kaivamistaan kuin ei olisi huomannut mitään. Vaalmanuelille valkeni, että tuskin tämä mitään tajusikaan, ikään kuin häntä itseään ei olisi edes ollut olemassa. Ja ilmeisesti sama koski myös lohikäärmeitä. Mutta miksi sitten tämä hahmo pystyi koskemaan Vaalmanuelin violettihiuksista toveria?
Vaalmanuel oli seissyt ajatustensa vaivaamana paikoillaan. Toiminta hänen ympärillään oli silti jatkunut häiriintymättömänä ja samassa varjopoika tajusi, että mies peitti edelleen hautaa, jossa Vaalmanuelin tapaama outo olento makasi. Kylmä hymy hiipi varjopojan kasvoille, kun hän tajusi, että pystyisi ehkä sittenkin tekemään jotain. Epäröimättä hän hyppäsi mullalla peitetyn arkun kannella ja alkoi käsillään viskoa multaa takaisin. Hänen omaksi ihmetyksekseen se näytti toimivan, hän pystyi koskemaan multaa ihan normaalisti. Sivusilmällä hän havaitsi, kuinka hautaa täyttävän otuksen toiminta keskeytyi, ja tämän ihmiskasvoja muistuttaville piirteille levisi täydellinen ällistyksen ilme. Vaalmanuel nautti tilanteesta, vaikkei tajunnutkaan, mistä kaikki johtui. Mutta kerrankin tämän yön aikana oli joku muukin, joka ei ymmärtänyt, missä mennään. Niinpä hän jatkoi työtään pienen hymyn leikiessä hänen kasvoillaan.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on May 26, 2007 15:41:03 GMT 3
((Haa, ehdinpäs vastaamaan pitkästä aikaa..))
Sanguine makasi pimeydessä tuntematta tai kuulematta mitään. Kaikki oli täysin pimeää, ja aaveetkin olivat kaikonneet. Yhtäkkiä vampyyri kuuli äänekkäämmän kumahduksen arkun kantta vasten. Siihen oli ilmeisesti tömähtänyt jotain multaa painavampaa. Hetken kuluttua vampyyri kuuli myös ääntä, joka vaikutti aivan siltä kuin joku viskoisi multaa pois arkun kannelta. Mitä kummaa oikein oli tekeillä? Miksi se outo tyyppi halusi ensin peittää hänet hautaan ja sitten kaivaa vapaaksi?
Sanguine ei ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta sen hän tajusi, että hänen oli pidettävä tajunnastaan kiinni, tai muuten hän vajoaisi jälleen pimeyteen. Äänet olivat herättäneet hänet, joten nyt oli myös pysyttävä hereillä. Samassa vampyyri havaitsi, että myös aaveet palasivat. Nyt niitä ei ollut niin paljon kuin viimeksi, mutta ne pitivät käsissään soihduntapaisia valoja, ja lukivat ääneen jotain outoa mantraa. Vampyyri oli entistä hämmästyneempi. Mitä kummaa oli tekeillä, tosiaankin?
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on May 28, 2007 18:08:14 GMT 3
Vaalmanuel viskoi edelleen multaa pois arkun päältä. Hän erotti jo arkun laidat, ja hän keskeytti työnsä hetkeksi hämmästyneenä. Arkun laidat näyttivät hohtavan jonkinlaista valoa. Se oli kuitenkin pimeää, kuollutta valoa, jota Vaalmanuelkin kykeni katsomaan. Sen täytyi olla aavevaloa. Mutta mitä se sitten tarkoitti, se olikin jo ihan eri asia. Nyt piti kuitenkin jatkaa työtä.
Arkkua peittänyt hahmo näytti viimein havahtuvan hämmennyksestään. Tämä hyppäsi arkun kannelle, ja miltei Vaalmanuelin päälle solahtaen kuitenkin vaivatta varjopojan lävitse. Vaalmanuelin kummastukseksi mies ryhtyi huitomaan lapiolla kuin näkymättömiä vihollisia karkottaen. Joka kerta, kun lapio lähestyi varjopoikaa, se luiskahti hänen lävitseen. Ja niin Vaalmanuel jatkoi edelleen mullan viskomista. Nyt arkku oli jo miltei kokonaan puhdistettu, ja Vaalmanuelista miltei tuntui, kuin arkun puu puhuisi. Hän oli kuulevinaan etäistä huminaa, ja hän ravisti ärtyneenä päätään. Tämä yö oli ilmiselvästi liikaa hänen mielelleen.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Jun 10, 2007 11:37:36 GMT 3
Sanguine pyristeli yrittäen päästä arkusta ulos. Aavet vain hokivat mantraansa, ja vihreistä valojuovista muotoutui koko ajan suurempia kehiä, joiden sisällä näkyi loitsuriimuja. Aavet yrittivät ilmiselvästi langettaa joko loitsun tai kirouksen tai molemmat Sanguinen ylle, ja vampyyri arveli että näiden tarkoitusperät eivät olleet hyvät.
Sanguine hakkasi arkun kantta, ja kuuli etäisesti sen yltä ääniä. Siellä oli ehkä pari tyyppiä.. tai sitten useampia, vampyyri alkoi olla päästään pyörällä tämän kaiken keskellä. Yhtäkkiä yksi aaveista laski kätensä Sanguinen otsalle ja käsi hohti vihreää valoa. Vampyyri pyristeli yhä lujemmin yrittäen työntää aaveen käden irti otsaltaan. Lopulta arkku pamahti auki, ja aaveet kaikkosivat yhtäkkisesti. Sanguine näki varjopojan ja sen oudon tummanpuhuvan tyypin haudassa hänen kanssaan. Vampyyri tunnusteli otsaansa. Hän kaivoi amulettinsa esiin ja yritti peilata kasvojaan sen kääntöpuolelta. Hän näki otsassaan samanlaisen, hieman vielä vihertävänä hohtavan merkin, mitä aaveet olivat loitsineet ilmaan äskettäin. Lopulta se tummui mustaksi ympyräksi, jonka sisälle olivat piirtyneet loitsuriimut sekä muita loitsusymboleja ja -merkkejä.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Jul 2, 2007 3:43:36 GMT 3
((pääsinpäs koneelle ja ehdinpäs tänne sittenkin, yay!))
Vaalmanuel oli saanut miltei kaiken mullan pois arkun päältä. Vihreä valo voimistui yhä, kuollut valo tunkeutui arkun kannen lävitse. Outo vihollinen yritti edelleen selvittää itsestään lentävän mullan arvoitusta, mutta ei edelleenkään voinut havaita varjopoikaa. Arkun kansi kopisi, kun outo muukalainen hakkasi sen kantta lapiolla. Yhtäkkiä arkku avautui, ja Vaalmanuel romahti hautaan, joka oli onneksi yllättävän tilava. Tosin, hän muistutti itseään, eihän häntä ollut edes olemassa sille omituiselle olennolle, joka juuri nyt näytti olevan pahasta hämmennyksissään.
Vaalmanuelin laita ei ollut sen paremmin. Hän näki vihreän hohdon hiipuvan, mutta erotti edelleen valonlähteen: aaveet. Hän näki myös yökulkijan, joka oli tänä yönä ollut yhdessä hänen kanssaan kummallisissa paikoissa. Tämän otsalla hehkui aavevalolla piirretty ympyrä, jossa oli outoja merkkejä. Varjopoika ravisti päätään. Missään ei ollut mitään järkeä.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Jul 3, 2007 15:28:19 GMT 3
Sanguine kampesi itsensä ylös arkusta ja tarkkaili kiivaasti ympärilleen. Missä hän oikein olikaan... niin, hautausmaalla. Nyt oli pakko pitää ajatukset kasassa, vaikka tuo äskeinen outo välikohtaus aaveiden kanssa oli sekoittanut vampyyrin todellisuudentajun hetkeksi. Vampyyri painoi kädet korvilleen ja ravisteli päätään yrittäen pysyä mukana todellisuudessa. Hän näki vieressään haudassa varjopojan, ja sen tummanpuhuvan hahmon joka oli yrittänyt haudata hänet elävältä. Samassa Sanguine muisti myös otsaansa piirretyn riimusymbolin. Hän tunnusteli sitä seuraten sormillaan sen ääriviivoja. Se oli jonkinlainen loitsu, todennäköisesti kirous, minkä aaveet olivat langettaneet hänen ylleen. Vampyyri yritti kovasti kääntää riimutekstiä, mutta se oli hieman takkuista, sillä hän ei ollut kuullut tai puhunut aaveiden kieltä pitkään aikaan. Arvoitus sinänsä, miten hän saisi tämän kirouksen purettua yltään.
|
|