Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Mar 22, 2007 23:50:11 GMT 3
((olen niiiiiiiiiiiiin väsynyt... yritän jatkaa, mutta älä välitä jos tulee kirjotusvirheitä...))
"Vartija on... meidän vihollisemme. Hän haluaa tuhota meidät kaikki. Hän on halutessaan todella paha vastus..." Sanguine oli hetken hiljaa kootakseen ajatuksiaan. "Minä kuolin kauan sitten." Vampyyri katseli edelleen ympärilleen. Sitten hän näki kaukana horisontissa metsän laidan. Se olisi ainoa mahdollisuus. "Yritän päästä tuonne metsään, en näe muuta mahdollisuutta. Seuraa, jos tahdot." Sanguine lähti nopeasti juoksemaan yrittäen löytää reitin sieltä, missä ghoulit eivät olleet vielä nousseet. Se oli nyt sekunneista kiinni. Vampyyri juoksi yhä lujempaa toivoen löytävänsä metsästä kuilun portin. Sen täytyi olla siellä, sen täytyi... Ghoulit nousivat yksi toisensa jälkeen yhä nopeammin ylös. Mitä kauemmas Sanguine juoksi, sitä enemmän niitä tuntui olevan.
Sanguine jatkoi ryntäystään toivoen parasta. Toivottavasti ei vain olisi jo liian myöhäistä...
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Mar 30, 2007 15:12:36 GMT 3
((viimeinkin saan tähän tekstiä ^^)) Yön olennon vastaus ei tyydyttänyt varjopoikaa, mutta tämä ei ehtinyt udella enempää, sillä sieluttomat olennot piirittivät heitä. Violettihiuksinen olento ehdotti pakoa metsään ja yönmustilla silmillään lähestyviä olentoja tarkkaileva Vaalmanuel totesi toisen olevan oikeassa. Hän itse tietysti pystyisi varjotaikuuden avulla matkustamaan metsään vaivattomasti. Niinpä hän tiivistyi varjoksi ja alkoi liukua kohti metsän kutsuvaa hämärää.
Aineellistuessaan metsässä Vaalmanuel tunsi jonkin olevan vialla. Hän tunsi voimiensa heikentyneen pelkästä yksinkertaisesta varjosiirtymisestä. Vaikka hän olikin edelleen hieman heikko hautausmaalla puolustautumisen takia, ei sen olisi pitänyt näin paljon vaikuttaa. Hitaasti hän vajosi polvilleen ja ensimmäistä kertaa elämänsä aikana hän tunsi tukehtuvansa. Vihaisesti varjopoika käski itseään ryhdistäytymään ja pian hänen hengityksensä alkoi tuntua vakaammalta. Hän tunsi taas pystyvänsä hengittämään vaikkakin ilmassa tuntui olevan jotain väärää, joka teki hänen olonsa turraksi.
Nyt Vaalmanuel kiinnitti tarkat silmänsä lähestyvään olentoon. Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet hänen tunteitaan tuota violettihiuksista olentoa kohtaan. Itse asiassa varjopoika ei ollut varma, toivoiko tämän pelastuvan vai kuolevan, tai oliko asialla edes väliä. Tämä yökulkija oli tähän mennessä aiheuttanut hänelle vain haittaa. Mutta toisaalta, tämä ainakin tunsi vastustajansa, toisin kuin Vaalmanuel. Niinpä hän seurasi edelleen violettihiuksisen pakoa valmiina auttamaan, jos tämä apua tarvitsisi. Tilanne näytti kyllä aika pahalta, mutta ainakaan vielä Vaalmanuel ei tarttunut toimeen.
Hetken hänen mieltään häiritsi ajatus ihmisestä, jonka hän oli itse tappanut. Onneksi tätä ei näkynyt ghoulien joukossa, jostain syystä Vaalmanuel ei olisi halunnut ihmispojan päätyvän tyhjäksi kuoreksi. Hän ei ymmärtänyt itseään ja se, enemmän kuin mikään muu, sai hänet ärtyneeksi. Poika oli vain ihminen, hän muistutti itselleen. Heikko ja surkea. Silti hän oli oudolla tavalla iloinen, että poika makasi edelleen maassa, eikä ollut noussut näiden surkeiden, elämättömien otusten joukkoon.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 1, 2007 15:38:48 GMT 3
((vihdoinkin saan jatkettua edes vähän... miten minä jotenkin muistelin että Sanguine olisi jo juossut jonnekkin metsään tai jotain sitä porttia etsimään.. ei kai se sitten vissiin ollutkaan...))
"Vartija tahtoo tuhota epäkuolleet. Tämä on hänen luomansa illuusio, olemme itseasiassa ikäänkuin hautausmaan alapuolella, ja tämä kuvaa sitä kuinka nämä ihmiset kuolivat. Ainoa selviytymiskeino on etsiä jostain tästä illuusiosta virhe. Portti, jonka kautta pääsemme oikeaan todellisuuteen." Sanguine yritti tasata hengityksensä, jotta voisi kuunnella tarkemmin. Hänhän oli vasta äsken havainnut, että täällä täytyi olla joitain muitakin Vartijan vihollisia heidän lisäkseen. Vampyyri kuunteli, ja lopulta hän kuuli selvästi jonkin kolmannenkin epäkuolleen hengitysäänen. Se erottui selvästi ghouleista, se oli jotenkin... puhtaampi. Sanguine kuuli, kuinka tämän olennon askeleet lähestyivät. Tämä oli ilmeisesti jo huomannut heidät, sillä tämä tuntui kävelevän aivan heitä kohti. Yhtäkkiä jostain kuului kamala rysähdys. Sanguine ei enää ehtinyt keskittymään tulijaan, vaan siirsi huomionsa rysähdykseen. Ääni jatkui metallin kaiherruksena, aivan kuin jokin suuri laite tai ase olisi mennyt rikki. Ghoulit alkoivat kirkua korviavihlovasti. Mistä tässä oli oikein kyse? Ja mistä tuo ääni oli peräisin?
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 2, 2007 20:43:02 GMT 3
((no, saattaa olla, että luin/käsitin jotain väärin, olin ihan halkipoikki, kun kirjoitin... ^^))
Violettihiuksisen olennon selitystä kuunnellessaan Vaalmanuel tajusi, että hän pystyisi löytämään reitin pois. Jos vain kykenisin muistamaan, hän ajatteli tuskaisesti. Sitten hänen lävitseen pyyhkäisi vihan aalto. Täällä oli jotain, joka häiritsi hänen ajatteluaan ja sai hänet kuvittelemaan tunteita, joita hänellä ei kuolemansa jälkeen edes ollut. Ja tuskin oli ollut ennen kuolemaakaan, varjokansan tarut kertoivat, että vain mustimmat sielut muuttuivat varjoiksi.
Kääntäen mustan katseensa seuralaiseensa Vaalmanuel sanoi elottomalla äänellään: "Olen ollut täällä ennenkin, todellisuudessa." Ennen kuin hän ehti sanoa enempää, hänen aistinsa hämärtyivät hetkeksi ja kaikki häilyi hetken. Pian maailma palasi normaaliksi mutta Vaalmanuel tajusi, ettei hän enää kyennyt aistimaan seuralaistaan. "Mitä tapahtui?" hän kysyi violettitukkaiselta olennolta, mutta tämä näytti keskittyvän aivan johonkin muuhun. Ikään kuin hän ei olisi huomannut maailman vääristymistä.
Vaalmanuel katsoi suuntaan, johon toinen yökulkija oli katseensa kääntänyt. Hän erotti heitä lähestyvän olennon, muttei kyennyt aistimaan tätäkään. Tämä ajatus ehti vain vilahtaa varjopojan ajatuksissa ennen kuin valtava rysähdys sai varjopojan hätkähtämään. Miltei heti liekittömät olennot alkoivat kirkua ja Vaalmanuel kuuli myös outoa ääntä, jota hän ei kyennyt tunnistamaan. Hän kääntyi katsomaan seuralaistaan, mutta violettitukkainen olento näytti hämmentyneeltä. Siitä huolimatta varjopoika tiukkasi: "Mitä oikein tapahtuu?"
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 3, 2007 15:08:47 GMT 3
((eij ei, kun minä katsos tarkoitin sitä, että minä muistelin, että olisin itse jo ohjannut sen Sanguinen sinne metsään... mutta kun luin tuon minun aiemman viestin, niin en minä ollutkaan sitä sinne vienyt... nooh, minä oon vissiin nähnyt unta tai jotain, heh..))
Sanguine ei kyennyt erottamaan mistä ääni oli lähtöisin. Hän vastasi varjopojalle edelleen hämmentyneenä, kuin puoliksi itsekseen puhuen: "En tiedä... ehkä ghoulit pelkäävät... ehkä Vartijan luoma illuusio on mennyt jostain kohdasta rikki, ja siksi se rysähdys... en tiedä, mutta on otettava selvää." Ennenkuin Sanguine ehti tehdä mitään, outo hahmo oli ilmestynyt heidän eteensä. Se vaikutti aivan kuin... vanhalta mieheltä, joka oli puoliksi pystyynmädäntynyt. Mies seisoi heidän edessään tuijottaen tyhjää suu ammollaan. Aivan kuin tämä olisi kauhun valtaama. Mies vain seisoi siinä mitään tekemättä, kunnes nosti kätensä ja osoitti sillä epätarkasti suuntaan, josta ghoulien kirkuminen kuului. Sitten, mitään varoittamatta, mies kirjaimellisesti hajosi palasiksi valahtaen maahan. Kun Sanguine astui lähemmäs katsomaan, maassa oli vain harmaata tomua. Vampyyri käännähti katsomaan varjopoikaa. Hän ei ollut varma, mutta aivan kuin poika olisi näyttänyt jotenkin.. hämmentyneeltä. Asiaa sen kummemmin miettimättä Sanguine lähti ripeästi miehen osoittamaan suuntaan, kuitenkin varoen, jotteivat ghoulit huomaisi häntä. Sanguine jäi ghouleista hieman etäämmälle ja tarkkaili tilannetta. Ghoulit tuntuivat kerääntyneen jonkin suuren asian tai esineen ympärille, mutta vampyyri ei saanut selville minkä.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 10, 2007 8:09:46 GMT 3
((vääh, saanpahan vihdoin jotain aikaiseksi. ^^))
Violettihiuksinen olento oli tuskin saanut puhuttua, kun tumma hahmo ilmestyi heidän eteensä. Vaalmanuel tarkasteli sitä viileästi, kyseessä vaikutti olevan jälleen yksi kuollut. Tämän puoliksi mädäntynyt ruumis loi oudon vaikutelman. Yhtäkkiä tuskallinen tuntemisen välähdys kävi Vaalmanuelin mielessä, mutta ennen kuin hän sai selvitettyä tuntemuksen lähtökohdan, mies hajosi maan tomuksi. Varjopoika ei kuitenkaan voinut lakata tuijottamasta miehen jäänteitä. Hän ihmetteli mielessään, miksi ei kyennyt muistamaan...
Vaalmanuelin nostaessa päätään hän näki violettihiuksisen olennon lähteneen liikkeelle. Enempiä miettimättä varjopoika seurasi perässä ja näki, mitä tämä tarkkaili. Liekittömät olivat kaikki kerääntyneet yhteen paikkaan, mutta Vaalmanuel ei erottanut, minkä takia. Poika oli jo kyllästynyt koko paikkaan ja halusi vain pois. Violettihiuksinen vaikutti tietävän enemmän kuin Vaalmanuel, mikä toisaalta ärsytti häntä. Mutta toisaalta, tämä voisi olla Vaalmanuelin ainoa reitti pois. Siksi hän kuiskasi: "Jos illuusio on rikki, mehän voimme päästä pois. Vai kuinka? Minä olen ollut täällä ennenkin, mutta en vain muista... paljon..." Hetken tauon jälkeen hän kysyi: "Erotatko, mitä nuo tuolla tekevät?"
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 10, 2007 11:25:46 GMT 3
((Pitäisi alkaa lukemaan kokeisiin... nyyh niisk...))
Sanguine yritti erottaa mitä kauempana tapahtui. Hän vastasi pojan kysymykseen: "En... en oikein tiedä mistä on kyse. On vain otettava selvää. Illuusion rikkoutuminen on ainoa mahdollinen pelastus pois täältä, joten yritetään etsiä se." Vampyyri jatkoi tarkkailuaan. Ghoulit kirkuivat, ja kitkerä savun haju tunkeutui joka puolelle. Yhtäkkiä kuului jälleen valtava rysähdys. Ghoulit lähtivät säntäilemään pakokauhun vallassa ympäriinsä, ja osa litistyi kaatuvan rakennelman alle. Nyt vampyyri erotti kaatuvan rakennelman olevan kuin joku suuri metallinen ase, joka paloi hitaasti. Liekkien takaa Sanguine kuuli outoa, humisevaa ääntä. Hän yritti muodostaa näkökenttää, jotta näkisi mistä oli kyse. Pian hän erotti ilmassa outoja väreitä, jotka kiertyivät spiraaliksi. Ghoulit eivät tuntuneet tajuavan koko asiasta mitään, joten Sanguine katsoi heidän tilaisuutensa tulleen. "Luulenpa, että tuo outo kierre on se rikkonainen kohta. Meidän täytyy mennä, nyt heti." Vampyyri nousi ylös ja lähti juoksemaan kohti kierrettä.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 13, 2007 20:31:16 GMT 3
Varjopoika näki liekittömien ryntäilevän ja kiljuvan. Hän ei saanut selvää tilannekuvaa, mikä ärsytti häntä. Jokin jäi häneltä nyt tajuamatta. Hänen seurassaan oleva olento kuitenkin sanoi löytäneensä rikkonaisen kohdan, eikä Vaalmanuel todellakaan aikonut jäädä odottamaan, mitä tuleman piti, vaan päätti uskoa violettihiuksista olentoa. Liukuessaan kohti kierrettä hän yhtäkkiä tajusi, miksei ollut aistinut valoa, kun oli tähän outoon paikkaan ilmaantunut. Paikkahan oli kuollut, pelkkä muisto vain. Sen tajutessaan Vaalmanuel alkoi viimein ymmärtää, mitä hänen ympärillään tapahtui. Joku -se, joka paikan oli luonut, varastanut tai mitä ikinä?- oli muokannut muistoa, se ei ollut enää ehjä, eikä alkuperäinen. Sitäköhän violettihiuksinen olento oli yrittänyt selittää?
Vaalmanuel oli saapunut oudon kierteen luo. Liekittömät olivat perääntyneet kauemmaksi, eivätkä tuntuneet tajuavan ympäristöstään mitään, joten varjopoika päätti olevansa kohtuullisen turvassa. Hän ei kuitenkaan aikonut noin vain hypätä tuntemattoman spiraalin keskelle, vaan jäi odottamaan seuralaistaan. Jos tämä menisi, Vaalmanuel seuraisi perässä. Jos hänen täytyi mennä tuntemattomaan, oli vain oikeus ja kohtuus että ongelmat päälleen vetänyt violettihiuksinen olento menisi ensin.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 14, 2007 21:08:49 GMT 3
Sanguine loikkasi suoraan pyörteeseen sen luokse päästyään. Hän tunsi jälleen saman tunteen kuin silloin kun joutui tähän paikkaan. Kierteet kiertyivät ja maisemat vilisivät ja vääristyivät hänen ympärillään. Tällä kertaa oli kuitenkin jotain muutakin. Pyörteessä ollessaan Sanguine kuuli koko ajan outo huminaa, se oli jotenkin soinnillista, mutta... hän ei osannut oikein kuvailla millaista humina oli. Hän ei kuitenkaan juurikaan kiinnittänyt siihen huomiota, sillä hän keskittyi vain siihen miten kauan pyörre kestäisi, ja minne hän päätyisi. Vampyyri tuli ajatelleeksi myös varjopoikaa. Olikohan tämä jäänyt ghoulien paikkaan vai seurasikohan tämä häntä kierteeseen? Paine esti Sanguinea katsomaan ylöspäin pyörteeseen. Se tuntui muutenkin pusertavan häntä välillä kivuliaastikin, mutta vampyyri veti syvään henkeä ja putoaminen jatkui. Lopulta häämötti kierteisen putouksen loppu, mutta Sanguine ei ollut varma mihin hän oli tosiaankin päätymässä....
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 19, 2007 18:56:27 GMT 3
((pää on tyhjänä ideoista, mutta jatkanpa nyt vähän kuitenkin. ^^))
Varjopoika katsoi, kuinka violettihiuksinen olento hyppäsi suoraa pyörteeseen. Hän tunsi halua tehdä samoin ja jättää tämä paikka taakseen. Jollain oudolla tavalla se herätti hänessä unohdettuja muistoja, mutta toisaalta myös epämääräisen tunteen, jota varjopoika ei osannut tarkoin määritellä. Vaalmanuel viritti aistinsa äärimmilleen ja tavoittikin kuolleen pojan, joka makasi maassa eikä ollut noussut ghoulien joukkoon. Hetken hän tarkasteli tätä aisteillaan, mutta sitten paikan oudon vääristynyt tuntu hämärsi hänen aistinsa.
Varjopoika näki ghoulien sekavan joukon yrittävän järjestäytyä ja samalla hän myös näki pyörteen pienenevän. Hän hyppäsi epäröimättä pyörteeseen, ja lausui samalla hyvästit tälle paikalle. Samassa hän tunsi jälleen joutuvansa oudon putouksen riepoteltavaksi ja kirkkaat värit ja kuviot palasivat yhtä kirkkaan repivinä kuin edelliselläkin kerralla. Nyt mukana oli myös ääni, joka jostain syystä häiritsi Vaalmanuelia. Estääkseen aistejaan toimimasta terävästi hän keskitti kaiken huomionsa edellä menevään olentoon ja ihmeekseen kykenikin aistimaan tämän heikosti edellään. Vaalmanuel odotti, että he saapuisivat hautausmaalle, josta olivat lähteneetkin. Tosin koskaan ei voinut olla varma. Pianhan sen näkisi.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 20, 2007 17:19:04 GMT 3
((minäkään en oikein keksi että päätyisikö nämä nyt sinne hautuumaalle vai jonnekkin ihan muualle...))
Vihdoin pudotus päättyi, ja vampyyri tunsi putoavansa jaloilleen maahan. Hänen päässään pyöri edelleen pudotuksesta ja kaikesta oudosta johtuen, mitä hän oli kierteessä nähnyt ja kuullut. Hän painoi kätensä ohimoilleen ja yritti saada päänsisäisen kieputuksen loppumaan jotta hänen aistinsa voisivat toimia jälleen kunnolla. Täytyisi odottaa jonkin aikaa että hän voisi jälleen muodostaa näkökenttää jotta hän tietäisi minne oli päätynyt.
Minnehän se varjopoika oli joutunut? Vampyyri yritti ajatella jotain konkreettista, jotta hänen ajatuksensa selkiytyisivät. Samassa hän tajusi, että jos he kerran olivat voineet tulla pyörteestä tänne, mitä jos ghoulit tulisivat perässä? Vai voisivatko ne, jos ne kerran olivat osa illuusiota? Vai olivatko ne sittenkään? Vampyyri nousi jaloilleen ja ravisti päätään. Mikähän paikka tämä oikein olikaan... ja mihin kaikkeen täälläkin vielä joutuisi törmäämään...
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 25, 2007 21:20:33 GMT 3
((hem, koetan nyt kehittää jonkinnäköistä, mutta pää on edelleen aika empti. saat kehittää sitten ideaa eteenpäin miten parhaiten taidat))
Vaalmanuelin sekavat aistihavainnot alkoivat viimein selventyä, ja siitä varjopoika päätteli matkan lähestyvän määränpäätään. Kaikkea muuta kuin sulavasti Vaalmanuel tömähti maahan ja häneltä vei hetken, ennen kuin hän alkoi erottaa ympäristöään. Onneksi he olivat päätyneet pimeään. Vasta nyt Vaalmanuel tajusi, että he olisivat voineet joutua auringonpaisteeseen, ja silloin varjopoika olisi... niin, jotain hänelle kuitenkin olisi tapahtunut. Hänen seuraansa päätyneellä olennollahan oli se ihmeellinen talismaaninsa, joka vaikutti jollain tavoin parantavan hänet, mutta Vaalmanuel oli paljaassa auringonpaisteessa suojaton. Ja jos hän ei olisi pystynyt luomaan pimeyden kehäänsä... Tässä kohden varjopoika lopetti onnettomuuksien ajattelun. Mitäänhän ei ollut tapahtunut. Vielä.
Tultuaan ajatelleeksi oudon violettihiuksisen olennon talismaania hän alkoi etsiä olentoa katseellaan. Samalla hän tarkisti ympäristönsä. Hän hämmästyi huomatessaan heidän palanneen hautausmaalle. Vaalmanuel ei kuitenkaan antanut sen häiritä etsimistään ja pian hänen katseensa huomasi violettihiuksen lähistöllä. Varjopoika ei kuitenkaan ehtinyt ilmaista itseään, sillä yhtäkkiä hän tajusi, että jokin oli vialla. Hän ei kyennyt käyttämään yöaistiaan lainkaan! Oliko tämäkin vain jokin illuusio, vai oliko jotain muuta tapahtunut? Varjopoika tunsi itsensä suojattomaksi ensimmäistä kertaa eläissään ja hän kutsui pimeyttään. Sekään ei totellut täällä, ikään kuin pimeys olisi salakavalasti kääntänyt hänelle selkänsä.
Vaalmanuel ei voinut käyttää kykyään liukua varjoissa, joten sen sijaan hänen täytyi käyttää jalkojaan päästäkseen violettihiuksisen olennon luo. Onneksi hänen pimeänäkönsä oli kuitenkin tallella, joten hän erotti tämän selvästi pimeydestä. Saavuttuaan toisen yökulkijan luo hän kysyi: "Mitä tämä oikein on? Miksi minulta on riistetty voimani?!" Vaalmanuel ei voinut estää kiihkeyttä äänessään, mutta hän harmitteli silti, että toisen oli onnistunut kuulla hänen hätänsä.
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on Apr 29, 2007 14:38:20 GMT 3
Sanguine katseli ympärilleen levottomana. He olivat ilmeisesti palanneet samaiselle hautausmaalle, mistä olivat lähteneetkin. Mutta jotain outoa tässä paikassa oli, sillä vampyyri tunsi olonsa.. ahdistuneeksi. Jokin ei ollut aivan kohdallaan, muttei hän käsittänyt mikä.
Samassa varjopoika tuli kysymään häneltä jotain. Tämä oli ilmeisesti menettänyt jotkin kykynsä, näin tämä kuului vampyyrille sanovan. Sanguinella ei ollut aavistustakaan mistä oli kyse, mutta ilmeisesti hän ei ollut aavistuksineen väärässä, sillä jos varjopoikakin oli huomannut paikassa jotain outoa..
Vampyyri yritti miettiä mahdollisimman nopeasti mitä olisi viisainta tehdä. Toivottavasti hänen talismaaninsa toimisi, sillä jos se lakkaisi toimimasta.. Sanguine kääntyi kohti varjopoikaa ja vastasi tälle: "Minulla ei ole aavistustakaan mitä on tapahtumassa. Luulin, että illuusio olisi jo loppunut, mutta.."
Vampyyri keskeytti lauseensa, sillä kaukana horisontissa näkyi jotain outoa. Sanguine yritti tarkentaa aistejaan saadakseen selville mistä oli kyse. Jokin tai jotkin olivat lähestymässä heitä, olivatpa ne kenen puolella tahansa. Hän ei kuitenkaan saanut selvää mistä olennoista oli kyse, mutta ne lähestyivät heitä kohti kovaa vauhtia.
Lentäen.
|
|
Akvandarium
Member
What is any achievement, however great it was, once time itself is dead?
Posts: 125
|
Post by Akvandarium on Apr 30, 2007 15:22:10 GMT 3
Violettihiuksinen olento näytti siltä, kuin ei oikein olisi ymmärtänyt varjopoikaa. Vaalmanuel tunsi suuttuvansa -ja hätääntyvänsä- entistäkin enemmän. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa toiselle mitään, kun tämä avasi suunsa. Hänet kuitenkin keskeytti jokin, ja hän kääntyi tuijottamaan horisonttia kohden. Vaalmanuel käännähti samaan suuntaan. Vaikka hänen voimansa oli riistetty, hänen yönäkönsä oli silti edelleen hyvä, ja hän näki heitä lentäen lähestyvät olennot. Sivusilmällä violettihiuksista yökulkijaa vilkaisten hän päätteli tämän hämmentyneestä ilmeestä, että hän itse erotti lento-olennot tätä paremmin.
Se ei kuitenkaan varjopoikaa auttanut, sillä hän ei tiennyt, mitä nämä oikein olivat. Siksi hän odotti, kunnes ne ehtivät hieman lähemmäs. Se tapahtuikin nopeasti, liiankin nopeasti, sillä niiden vauhti oli melkoinen. Kun Vaalmanuel arveli, että lentävät olennot olivat tarpeeksi lähellä, jotta toinenkin voisi erottaa -ja tunnistaa- ne, hän kääntyi violettihiuksisen olennon puoleen kysyen: "Mitä nämä ovat? Ja ovatko ne taas jokin uusi uhka?"
((sori, taas ihan lyhyttä... =__=))
|
|
Mana
Member
Regret creation that you made me in the shape not complete
Posts: 118
|
Post by Mana on May 4, 2007 20:30:42 GMT 3
Sanguine huokaisi väsyneenä ja tympääntyneenä. Häntä ei voisi vähempää kiinnostaa oliko tämä taas Vartijan temppuja vai mistä olikaan kyse, hän vain tahtoi pois tästä tilanteesta, sillä hänen voimansa alkoivat hiipua jatkuvan taistelun jäljiltä. Hänen olisi pian päästävä varjoihin keräämään voimia, tai muuten hänen puolustuskykynsä heikkenisi.
"En tiedä. En... Olen saanut tarpeekseni tästä, olipa kyseessä mikä tahansa." Sanguine lähti rivakasti astelemaan kohti hautausmaan kirkkoa. Hän ei olisi ikinä uskonut joutuvansa menemään tuohon kauheaan paikkaan, mitä hän syvästi inhosi ja mikä inhosi häntä. Tässä tilanteessa ei vain enää tuntunut olevan vaihtoehtoja. Syvästi tympääntyneenä vampyyri asteli kohti rakennusta yrittäen pysyä vahvana, sillä tuollaisilla... pyhillä paikoilla oli paha tapa yrittää heikentää hänen voimiaan. Mutta se voisi olla myös turva noita ..mitälie otuksia vastaan, ainakin mikäli nämä olisivat pahasta lähtöisin.
Sanguine henkäisi syvään päästessään kirkon ovelle. Hän tunsi koko ajan inhottavia väristyksiä, ja hän olisi tehnyt mitä vain jollei hänen olisi tarvinnut mennä sinne. Eikä hänen tarvinnutkaan, sillä Sanguinen seistessä ovella joku tarttui häntä olkapäästä.
|
|