|
Post by yannique on Mar 3, 2007 17:17:09 GMT 3
(( Ketä tahansa saa tulla))
Yanni istuskeli maassa tuijotellen jalkojaan. Hän katkaisi maasta oljenkorren ja alkoi pureskelemaan sitä. Ilta alkoi jo hämärtyä ja ehkä joku pahaa-avistamaton olento saattaisi eksyksissä kysyä häneltä neuvoa...
Yanni tiiraili vasemmalle mutta luovutti pian ja siirsi katseensa oikealle. Aivan kuin siellä liikkuisi joku...
Pienen pieni olento taapersi Yannin jalkojen juureen. KOIRA? Eikö mitään suurempaa... Hän nosti kuitenkin koiran syliinsä ja iski hampaansa koiran karvaiseen kaulaan.
Luulisi tällä pärjäävän aamun saakka Yanni ajatteli itsekseen mutta jatkoi kuitenkin tielle tiirailua. Kunnon ihmisveri ei olisi pahitteeksi. Eikä tietenkään ristinsielua missään! Mikseivät ihmiset koskaan voi liikkua iltaisin kun jotkut tahtoisivat ruokaa...
(anteeksi lyhyestä aloitusviestistä. jatkossa pidempiä)
|
|
|
Post by submarine on Mar 3, 2007 17:50:18 GMT 3
((Taidanpa liittyä mukaan. Tervetuloa Myrkmereen.))
Näytti siltä, että istuskelijalla saattoi sittenkin olla käymässä tuuri. Sillä hitaasti, pitämättä kiirettä, asteli tietä pitkin joku tätä kohti. Tarkemmin katsoen kyseessä näytti - ulkoisesti - olevan tavallinen ihmismies. Tällä oli yksinkertaiset vaatteet ja huomiotaherättämätön olemus. Mutta oikeastaan, jos oli tarpeeksi tarkka, saattoi huomata jotakin outouksia. Ainakin tämä kulki hyvin hiljaa, sillä askelet eivät aiheuttaneet mitään huomattavaa ääntä. Lisäksi - jos kykeni huomaamaan sellaisia asioita - tämä ei vain vaikuttanut aivan ihmiseltä. Hajua ei oikeastaan edes ollut, vaikka tämä varmasti olikin joutunut kulkemaan jo pitemmän matkan. Ei aivan tavallinen mies, vaikka siltä näyttikin. Tällä hetkellä tämä ei näyttänyt tekevän mitään kummallisempaa, ainoastaan astelevan hiljalleen eteenpäin.
|
|
|
Post by yannique on Mar 3, 2007 18:01:42 GMT 3
(( Kiitos ^^))
Yanni huomasi miehen. Sylkäisi korren suustaan ja perääntyi pusikkoon leveä virne naamallaan. Häntä alkoi ihmetyttämään kun ainoa asia jonka hän haistoi oli veri vaikka yleensä ihmisistä tulvi mitä kamalimpia lemuja. Vampyyria alkoi epäilyttämään uskaltaisiko hän hyökätä miehen kimppuun vai odottaisiko seuraavaa uhria.
Vampyyria alkoi myös epäilyttämään miehen vauhti, sillä mies ei kuitenkaan näyttänyt olevan lainkaan varuillaan vaikka syytä toisaalta olisi tähän aikaan näin piilorikkaalla tiellä. Vampyyri alkoi tosissaan epäilemään kannattaisiko kuitenkin pysytellä piilossa ja perääntyi hieman.
Helvetti... Kerran kuussa sitä tällaisia tilaisuuksia tulee Joten vampyyri kuitenkin kyykistyi ja hyökkäsi kaataen miehen selälleen maahan. Vampyyri tiiraili miehen kasvoja paremmin ja puristi kylmät kätensä miehen ranteiden ympäri mutta huomasi pian istuvansa väärin.
Vampyyri kohotti nopealla liikkellä istumistaan ja haroi toisellä kädellä miehen kaulaa ja kumartui sen ylle.
|
|
|
Post by submarine on Mar 3, 2007 18:27:43 GMT 3
((Eipä mitään. Muuten, en mitenkään kiellä hahmoni murjomista tai muutakaan kaltoinkohtelua, mutta suora tappaminen ei sovi. Vaikka en usko, että aiotkaan ilman lupaa alkaa kenenkään hahmoa tappamaan. Yleisesti ottaen siihen tarvitaan erikoislupa kaikilta pelaajilta, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Mutta toivottavasti en nyt kuulosta liian määräilevältä )) Teuntekilla oli ollut yksitoikkoista, suorastaan tylsää. Tiellä ei ollut tapahtunut vielä mitään huomaamisen arvoista, eikä hän tietenkään tiennyt, minne se edes vei. Kaiken kaikkiaan hän oli vain astellut hiljakseen eteenpäin, ajatellen asioita. Eikä hän todellakaan ollut varautunut siihen, että joku hyökkäisi. Hypätessään toinen saattoi huomata, että "mies" painoi vain arviolta neljäsosan siitä, mitä olisi pitänyt. Ja syykin selvisi nopeasti. Samalla hetkellä, kun hyökkääjä osui, tämä koki melkoisen muutoksen. Oikeastaan vampyyri saattaisi olla hyvinkin järkyttynyt tajutessaan, että tämän alla ei tällä hetkellä tosiaankaan maannut pitkin pituuttaan mikään ihmisentapainenkaan. Koko olentoa oli vaikea kuvailla, mutta sanat kuten "langanlaiha", "nyljetty rotta", "luiseva", "suuripäinen" ja tietenkin "Mitä helvettiä?" varmasti kuuluivat siihen. Se oli arviolta äskeisen hahmon mittainen, mutta tosiaan paljon kevyempirakenteinen. Eräs hallitseva piirre, jonka vampyyri saattoi huomata, olivat pitkähkön pään sivuilla sijaitsevat suuret, pullottavat silmät. Niissä ei ollut pupillia tai mitään muutakaan tavallisesti silmiin kuuluvaa. Sen sijaan niissä kyllä oli jonkinlaisia harmaita, vapaasti liikkuvia alueita. Ja tällä hetkellä koko olento oli äärimmäisen järkyttynyt. ((Laitan varmemmaksi vakuudeksi kuvan, tuota on aika vaikea kuvailla ja vielä vaikeampi ymmärtää kuvausta. i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/skannaa0001-1.jpg ))
|
|
|
Post by yannique on Mar 3, 2007 18:44:54 GMT 3
(( Mjoo. En viitsinyt vielä tehdä mitään kun en ollut aivan varma että saako hahmollesi tehdä jotain ennen kuin yrität edes tapella vastaan ^^ ))
Vampyyri katsoi olentoa hetken silmät laajina ja nousi sitten nopeasti sen päältä. " Mikä helvetti sinä oikein olet?" vampyyri kysyi ja perääntyi punaiset silmät kiiluen. Tuo olennon irvikuva oli pilannut täydellisen iltani! Tie mikä tauti minulla nyt on. Vampyyria alkoi tosissaan kismittää. Hän oli istunut monta tuntia odottamassa ruokaa ja sitten tuollainen kehtaa kävellä ja esittää saalista.
Vampyyri kaatoi olennon uudelleen maahan ja puri kuitenkin olentoa, muttei suinkaan kaulaan, vaan haukkasi pienen palan tämän kädestä tarkistaakseen onko olennolla verta lainkaan. Vampyyri loikkasi pian pois olennon päältä ja alkoi tutkia nahan palasta vilkuillen samalla maassa retkottavaa olentoa.
Mitä jos siitä kasvaa joku suuri... Ja huomattavasti voimakkaampi... Vai oliko tuo syötti... Vampyyrin päässä liikkui liian monta vaarallista ajatusta joten hänen sormet liukuivat vaistomaisesti kohti katanaa ja pusertuivat katanan kahvan ympärille. Vampyyri ei kuitenkaan vetänyt katanaa vielä viittansa alta, sillä eihän sitä tiedä jos olento varoittaisi lähettäjäänsä aseesta.
" Hittoako tuollainen puolustuskyvytön ameeba pyörii tähän aikaan tiellä?" Vampyyri kysyi äreämmin kuin oli tarkoitus. Vampyyri katseli olentoa varuillaan ja tunsi yhtäkkiä itsernsä naurettavaksi. Miksi hän oikeasti pelkästi olentoa? Eihän tiellä ollut näkynyt ristinsielua moneen tuntiin. Kuinka joku muka lähettäisi söytin hahmon luo josta ei kaukaa erottanut kuin korkeintaan oljenkorren. Vampyyri rentoutti asentoaan ja laittoi kädet puuskaan ja katsoi olentoa kysyvästi. " Osaatko sinä edes puhua?"
|
|
|
Post by submarine on Mar 3, 2007 19:42:35 GMT 3
Teuntek ei tajunnut yhtään mistä oli kyse, jo pelkän tilanteen käsittäminen toi hieman ongelmia. Joku vain oli yhtäkkiä rynninyt hänet kivuliaasti maahan ilman mitään syytä. Mistä tässä oikein oli kyse? Hetken hän aikoi kysyä jotain, mutta parkaisikin sitten vain kivusta. Se... ihminen puri häntä! Ja se todella sattui! Voihkien hän tarttui käteensä ja nousi pelkästä järkytyksestä istumaan, kun vain kykeni. Se tosin näytti lähinnä siltä, että hän koetti taipua kaksinkerroin, puristaen kättä vatsaansa vasten. Verta olennolla tosiaan näytti olevan, muttei selvästikään samanlaista kuin ihmisellä. Se oli lähinnä harmaata, eikä haissut samanlaiselta kuin ihmisellä. Se oli myöskin kitkerää, ei tosiaankaan hyvänmakuista. Kaiken kaikkiaan tässä oli hyvin vähän samaa kuin ihmisessä.
Teuntekilla kesti hetki edes ajatella toisen puhetta kunnolla. Enemmänkin hän vain koetti ähkiä ja puristaa kättään. Ihminenhän oli aivan sekaisin! Tämä ei ollut vain väkivaltainen kuten muut, tämä oli jopa purrut häntä! "Mitä... mitä sinä oikein..." hän sai esitettyä kipunsa keskeltä, mutta hiljeni sitten ja jäin vain puristamaan kättään.
|
|
|
Post by yannique on Mar 3, 2007 19:53:51 GMT 3
vampyyri tunsi lievän hätäännyksen kun näki tuon avuttoman olennon järkyttyvän noin pahasti. Tyttö polvistui olennon viereen ja sitoi haavan pienellä riekaleella viittansa helmasta. " Anteeksi... Luulin sinua ruuaksi." Voi luoja! "Luulin sinua ruuaksi." " Tai siis ihmiseksi. Olen katsos vampyyri ja minun on nälkä ja... niin..."
Lähinnä syy vampyyrin ystävällisyyteen oli pieni järkytys ja se, että hän inhosi käydä itseään huomattavasti heikompien päällä. Se oli säälittävää ja luonnotonta. Vampyyri tunsi myötätuntoa sisällään ja kirosi puoliääneen. Minä en ole heikko... Oma vikansa kun hortoilee täällä tähän aikaan! Yhtä nopeasti kun vampyyri oli muuttunut vihaisesta ystävälliseksi hän muuttui kylmäksi.
" Olisit vähän ajatellut. Mitä oikeasti ajattelit kun liikut täällä tähän aikaan?" Vampyyri tuhahti ja käänsi olennolle selkänsä. Hän ei tahtonut näyttää heikkouttaan.
|
|
|
Post by submarine on Mar 3, 2007 20:40:28 GMT 3
Teuntek antoi toisen hoitaa hänen kättään, vaikka olikin aluksi vähällä vetää sen pois. Tämä kai oli vähintä, mitä tämä saattoi hänelle tehdä. Mutta kuunneltuaan vain hyvin lyhyen hetken tämän puhetta hän todella kiskaisikin sen nyt pois. Hän ei halunnut koskea tällaiseen sairaaseen psykopaattiin, joka perusteli hyökänneensä hänen kimppuunsa ja purreensa häntä, koska oli nälkäinen! Hän ei missään nimessä halunnut edes asioida tällaisten... sairaiden henkilöiden seurassa.
"Tämä on julkinen kulkuväylä, ja sinä ryntäsit kimppuun", Teuntek vastasi ykskantaan, jatkaen sitten: "Minun ei tarvitse selittää, mitä teen julkisella kulkuväylällä sekopään edessä." Teuntek tiesi, että hänen ei olisi pitänyt reagoida niin aggressiivisesti ja se oli vaarallista, mutta hän oli myöskin parempi kuin joku tällainen, hänellä oli oikeus sanoa mielipiteensä.
|
|
|
Post by yannique on Mar 3, 2007 20:49:23 GMT 3
Vampyyri mutristi huuliaan. Ää... En minä osaa mitään... Vampyyri kääntyi ympäri ja polvistui uudestaan olennon eteen " Kuules... Minä ymmärrän kyllä ettei se kuulu minulle millään muotoa mitä sinä teet, missä ja mihin aikaan. Olen vaan kovin hm... agressiivinen nälkäisenä. Pahoittelen siis käytöstäni. Muttakun.." vampyyri vilkaisi koiran ruumista jota olivat alkaneet jo ötökät syödä " Olen syönyt kuukauteen vain pahaisen koiran verta ja alan todellakin olla heikko. Sitten sinä ilmestyit siihen kun olin puoli päivää istunut ruohikossa pureskelleen oljenkorsia ja ajattelin että saisin viimein ruokaa" vampyyri selitteli ja olennon vastusteluista huolimatta sitoi siteen kunnolla loppuun ja katsoi sitten olentoa silmiin pahoittelevana.
|
|
|
Post by submarine on Mar 3, 2007 21:19:31 GMT 3
Teuntek salli siteen sitomisen, lähinnä koska toinen irrottaisi nopeammin silloin. Mutta heti tämän lopetettua hän veti kätensä pois. Ihminen kuvotti häntä suuresti, aivan liiankin suuresti. "Minä en ole ruokaa", hän ilmoitti kylmästi, nousten samalla hitaasti ylös. Hän ei halunnut edes puhua tälle yhtään enempää, kuin oli pakko. "Missä on lähin kaupunki tai kylä?" Hän kysyi sitten kylmästi, vähintäänkin yhtä kylmästi kuin toinen oli äsken puhunut. Jos toinen kerran halusi korvata virheensä, tämä voisi sentään neuvoa häntä. Vaikka tietenkin jos häneltä kysyttiin, tuollaiset kuuluisivat absoluuttisen varmasti johonkin laitokseen, olivatpa miten valmiita tahansa auttamaan.
((Hmmh... haluaisitko, että jotain tapahtuu? Mietin, että tämä saattaa alkaa tuntua aika pitkäveteiseltä. Vaikka voimme tietenkin jatkaakin näin, jos se ei haittaa sinua.))
|
|
|
Post by yannique on Mar 3, 2007 21:28:00 GMT 3
(( Hm ehkä jonkinmoinen ns. äxöni vois olla piristävää ^^ itse tosin olen huono sellaisen aloittamisessa ><)) " Itseasiassa en. Olen juuri saapunut tänne ja olen itsekkin tavallaan eksyksissä" Yanni vastasi virnistäen anteeksipyytävästi. Varmasti tuo olento ajattelee että olen läpikotaisin sairas. Tyypillistä. En minä sille mitään voi jos olen nälkäinen. Yannilla ei tosin ollut kamalasti varaa äksyillä olennolle tai hän saattaisi joutua viettämään enemmänkin aikaa istuskellen ruohikossa. Eihän hänellä ollut aavistustakaan edes missä hän oli. Toisaalta Yannia alkoi kismittämään olennon kylmyys. Vaikka olihan Yanni itsekkin käyttäytynyt tökerösti olentoa kohtaan. (( syön sormeni viestini pituuden takia ))
|
|
|
Post by submarine on Mar 3, 2007 22:01:08 GMT 3
((No, eipä se pituus niin kamalaa ole))
Teuntek ei viitsinyt enää edes vastata toiselle. Hän olisi mieluummin jatkanut matkaa, muttei ollut aivan varma, uskaltaisiko kääntää selkänsä hullulle. Tietenkin hän oli paljon tätä parempi, mutta kyseessä oli kuitenkin hullu, joka itse ei edes ymmärtänyt sitä. Ja tietenkin sellainen olisi täysin arvaamaton, saattaisi tehdä aivan mitä tahansa sille päälle sattuessaan. Hän olisi halunnut odottaa, että toinen poistuisi ensin, ennen kuin tekisi itse mitään. Mutta ikävä kyllä tämä ei näyttänyt aikovan tehdä mitään sellaista.
Sitten, aivan äkkiä, kantautui jostain ulvonta, joka kylmäsi sydäntä. Ääni oli kuin tuhat tuskanhuutoa, tuhat raivoisaa kuolonkiljaisua. Se oli kidutettu ja vihainen. Teuntek huomasi pälyilevänsä villisti ympärilleen. Mistä se tuli? Mikä sen oli saanut aikaan? Saattoiko mikään inhimillinen ulvoa noin? Ei, se oli jokin eläin, jokin tuskainen eläin. Mutta saattoiko eläinkään aiheuttaa tuollaista ääntä? Lopulta Teuntek sai näkyviinsä syyn ääneen - ja toivoi ettei olisi. Se seisoi - seisoiko se? - pienellä kukkulalla keskellä niittyä, siluetti piirtyi nousevaa kuuta vasten. Valtava, epämääräinen, tutiseva ja hytisevä hahmo. Se ei ollut ihmismäinen, enemmänkin kuin massiivinen, muodoton olemus. Matkaa oli ehkäpä kolmekymmentä metriä tiensivusta, eikä sitä nähnyt kunnolla, ainoastaan pääpiirteet. Toinen samanlainen, vertahyytävä ulvonta kuului. Ja sitten, hitaasti, olento lähti heitä kohti. Se ei kävellyt, liikkeet eivät olleet niin selviä, vaan kuin ryömi, veti itseään eteenpäin. Teuntekiin iski suunnaton kauhu. Tahtomattaankin hän otti askeleen tien toista sivua kohti. Mikä... mikä se oikein oli?
((Otin pienen vapauden määritellä ympäristöä, olettaakseni siellä kuitenkin oli niitty tai jokin vastaava.))
|
|
|
Post by yannique on Mar 3, 2007 23:04:09 GMT 3
(( ai että rakastan noita hullu- kommenttejasi saan nauraa niille aina ))
Yanni käänti katsomaan mikä helvetti heitä kohti raahautui. Kovin ihmissusimainen se oli mutta ei se voinut olla... Ei tuolla liikkumisella ainakaan... Yanni siristi silmiään ja yritti selvittää olennon piirteitä määritelläkseen mikä se on. " Mikä helvetti tuo on?" Yanni henkäisi ääneen. Yanni katsahti olentoon jonka kanssa oli asioinut jo hyvän aikaa ja alkoi miettimään miten tuollainen vaivalloinen olio pärjäisiä tuolla kasalle...
Nopeasti yanni sai heitettyä itsensä olennon eteen ja hän vetäisi katanan samalla sujuvalla liikkeellä esiin. Katanan terästä kajastava välke osui pedon silmiin ja peto sokaistui hetkeksi ja hidasti vauhtiaan. Yannilla olisi hyvä aikaa toimia, muttei kuitenkaan uskaltanut vielä tehdä pedolle yhtikäs mitään. Yanni otti kuitenkin muutaman askeleen eteenpäin jalat lievästi koukussa ja leveässä haara-asennossa. " Mikä tuo on?" Yanni henkäisi uudestaan silmät ihmetyksestä laajina.
Peto oli näköjään saanut näkönsä takaisin, sillä se jatkoi kahta raivoisammin sokaistuksesta heitä kohti. Yanni perääntyi tällakertaa ja onnistui kompastumaan viittaansa. Onkohan yhtäkään päivää milloin en onnistuisi säheltämään tämän kanssa! Yannin viitta repeytyi ja hän onnistui sohaisemana itseään katanalla. " Voi luoja" Yanni manasi mutta nousi nopeasti sillä peto oli vain muutaman kymmenen metrin päässä enään.
|
|
|
Post by submarine on Mar 3, 2007 23:53:34 GMT 3
((Heh, Teuntek on Siwistynnyt, se antaa luonnollisesti oikeuden leimata muita hulluiksi.))
Teuntek ei vastannut, jäi vain tyrmistyneenä tuijottamaan olentoa. Hän jähmettyi, yksinkertaisesti vain jäi järkyttyneenä paikoilleen. Jotakin piti tehdä, mutta hän ei osannut sanoa yhtikäs mitään siitä, mitä sen olisi pitänyt olla. Kymmenet vaihtoehdot risteilivät päässä, eikä hän uskaltanut toteuttaa yhtäkään niistä. Aivan kuten viimeksikin, jo jokin aika sitten, tositilanteessa mikään harjoitus ei ollut kovinkaan suuri apu. Harjoitukset eivät vyöryneet kohti aikomuksenaan tappaa, niillä opetettiin. Ainut, mitä hän kykeni tekemään, oli ottaa epävarma askel taaksepäin.
Olento, oli mikä oli, ei todellakaan ollut mukava. Se tuli kohti, vyöryi, ryömi, valui. Ja siitä kohosi kurlutusta, ei minkäänlaista kommunikointia, silkkaa kuvottavaa, mätää ääntä. Se haisi kuolemalta, lihalta, mädältä, homeelta, liejulta, silkalta saastalta. Se oli kammottava olento, kuin ruumiillinen kuolema. Ja sillä oli omat airunsa; kun se pääsi lähemmäs, alkoi hiekka suorastaan elää. Satoja pieniä hyönteisiä, matoja, toukkia, kovakuoriaisia, ryömi esiin jostakin hiekan alta, suorastaan kuin kutsuttuina. Ne juoksivat sinne tänne, vaikka suurin osa suuntasikin olentoa kohti. Mutta myös olennosta itsestään irtosi jotakin, joka puolestaan juoksi tietä kohti. Ne olivat valtavia hyönteisiä, käden kokoisia siiroja ja torakoita ja valtavan pitkiä tuhatjalkaisia. Niiden pienemmät lajikumppanit tallottiin jalkoihin, syötiin, tai mahdollisesti säästettiin. Se oli kuin jokin uskomattoman kuvottava näytelmä. Eikä se siihen loppunut. Limaiset, saastaiset hyönteiset levittäytyivät ympäriinsä, tunnustelivat sokeina tietä ja ruohoa, liikkuivat sinne tänne kuin kuhiseva, elävä aalto. Teuntek otti monta askelta taaksepäin, kunnes astui jo pois tieltäkin. Tämä oli kammottavaa...
Lopulta itse olentokin, kuin jokin epäjumala lastensa keskellä, pääsi tarpeeksi lähelle tullakseen näkyviin. Ja se vain pahensi asioita. Se oli kuin mustaa, mätää massaa, ilman todellisia piirteitä, monta metriä korkea ja erittäin suuri joka suuntaan. Sillä oli jonkinlaiset eturaajat, mutta välistä nekin katosivat muun sekaan. Aina välistä sen ruumiiseen ilmestyi aukkoja, suita ja silmiä, kuin pintaan nousevaa lietettä. Olento valui itsensä yli, kupli, levitti saastaansa kaikkialle. Joka puolelle sen ympärille levisi mustaa, limaista, visvaista ainetta. Se suorastaan tappoi kaiken, johon koski, paitsi hyönteisensä. Eikä se pysähtynyt edessään olevien takia. Ei pelkoa, ei vihaa, ei tunteita. Se vain oli, kammottavana ja mätänä. Se tunnisti hahmot edessään, siksi se liikkuikin, mutta se ei tunnistanut minkäänlaisia tunteita. Se aikoi tehdä, mitä aikoi, ja mennä sitten muualle. Sen näki tavasta, jolla se valui ja ryömi kohti, edes hidastamatta missään vaiheessa. Kun se lopulta kosketti tien reunaa, oli ilma jo sakeana sen hajusta, höyryistä ja pienistä lentävistä hyönteisistä. Pieneliöt tiellä kuhisivat eteenpäin. Ja Teuntek tuijotti järkyttyneenä sitä kaikkea.
|
|
|
Post by yannique on Mar 4, 2007 13:46:33 GMT 3
Yanni katseli järkyttyneenä tapahtumaa. Hän oli aina inhonnut kaikkia hyönteisiä ja nyt tuo kuoleman irvikuva tuli ja levitteli noita saastaisia olioita ympäri mannerta. Yanni oli suorastaan kauhusta jäykkänä. Hän kuitenkin asteli olennon lähelle ja halkaisi tämän kahtia. Olento ei kuitenkaan välittänyt, vaan nyt molemmat puoliskot lähtivät Yannia khoti ja Yanni perääntyi nopeasti. Miten tuollaisen voi tappaa... Yanni halkaisi puolikkaatkin kahtia, mutta se ei auttanut tilannetta lainkaan. Olento vain jatkoi matkaansa palasina heitä kohti.
Yanni perääntyi nyt myös ja laittoi katanansa takaisin tuppees. Ei siitä ollut mitään hyötyä tuon haisevan olion kanssa. Yannia alkoi pyörryttää olennon haju ja hän oli muutenkin heikoilla vähäisen ruuan takia. Yanni koitti leventää haara-asentoaan mutta kaatui maahan ja yritti turhaan nousta. Hänen voimansa olivat täysin lopussa. Ja mitä hyötyä nousemisesta edes olisi? Tuo olio söisi heidät pian ja jatkaisi sitten matkaansa. Sitäpaitsi Yannin survaisemaan haavaankin alkoi jo sattua, ja hän alkoi menettää sitä vähäistä vertansa mitä hänellä enään oli.
Yanni huomasi kuitenkin, että hänen vieressään tutisi sudenpentu. Niimpä Yanni katkaisi suden niskat ja joi suden täysin kuiviin. Yanni huokaisi ja nousi ylös mutta jähmettyi siinä samassa. Kun hän nosti päänsä hän näki olion palaset yhdistyneinä edessään ja katseli alati muuttuvaa naamataulun irvikuvaa vain muutaman sentin päässä omastaan. Yanni ei todellakaan osannut kuin perääntyä mahdollisimman nopeasti.
|
|