|
Post by lonelywolf on Apr 17, 2007 23:06:39 GMT 3
(Peliin saavat liittyä kaikki uudet sekä vähemmän uudet pelaajat. Peli on sisällöltään avoin, eli kaikenlaiset juonenkäänteet ja hahmot tervetulleita. Itse pelautan Ziró suttani. Vuorot sitten mielellään muutaman viikon sisään, itse täällä päivittäin)
Susi raotti toista silmäänsä katsellen auringon viimeisiä säteitä jotka pian katoasivat vuoren taakse nousten ylös ja ravistellen turkistaan kaikki irtolehdet ja oksat sekä kivet mitkä maatessaan pienehkön vuoristopensaan takana olevassa luolassa olivat tarttuneet kiinni vaaleaan turkkiin. Pian alkaa olla aika hän mietti väsyneenä Kunhan tuo häiritsevä valo on poissa niin voin lähteä. Ziró istahti luolan suulle kuunnellen tuulen ääntä joka liikkui vuoristossa, ollen kumminkin varuillaan sillä myös muut laumat lähtisivät liikkeelle pimeän tullen. Toivon mukaan en tänä yönä heihin törmäisi, sillä en millään jaksaisi alkaa tapella heidän kanssaan hän ajatteli. Viimeiset muutamat yöt Zirón oli ollut pakko tyytyä vain tähteisiin saatuaan toisen lauman kimppuunsa hänen ollessa metsästämässä, mutta jos onni olisi myötä ei hän niihin tänä yönä törmäisi. Hämärä alkoi laskeutua mutta siltikään ei susi liikahtanut vielä paikoiltaan. Hän antoi tuulen ravistella turkkiaan nauttien siitä sydämensä pohjasta, sillä voisi kestää kunnes hän taas saisi rauhassa nauttia tuulesta joka soi vuoristosolissa. Ziró katsahti taivaalle joka oli jo tumma. Aletaan painua hän ajatteli itsekseen ja murahti huvittuneena ja lähti juoksemaan polkua pitkin ylemmäs vuoristoon missä riistaa oli viimeksi nähty. Polun alettua kapenemaan oli hänen pakko hidastaa hieman vauhtiaan ja oltava varuillaan sillä seinämät olivat aina petollisia jos liian lähelle meni se sattui pettämään alta ja viimeiseksi hän haluaisi tuonne alas tippua. Saavuttuaan ylemmälle tasolle Ziró hidasti juoksunsa kävelyvauhtiin ja jäi odottamaan isomman seinämän taakse haistellen ilmaa, kaikki ei nyt ollut kunnossa.
|
|
|
Post by Shadow on Apr 18, 2007 21:30:10 GMT 3
Aurinko paistoi vielä korkeana taivaalla, kun pienikokoinen susi naaras, Nira, oli kapuamassa kapeaa vuoristo polkua ylöspäin, kohti tuntematonta määränpäätä. Se oli vaeltanut jo kauan, läpi laaksot ja metsät, mutta mihinkään se ei voinut jäädä. Se etsi. Etsi paikkaa, jonne voisi asettua. Paikkaa, mihin voisi tuntea kuuluvansa. Olisiko tämä vihdoin se? Pian kulkeminen ja tuskaisesti lämmittävä aurinko alkoivat käydä liiaksi voimille. Oli pakko pysähtyä. Se etsi varjoisaa kohtaa, johon käydä makaamaan. Nira teki olonsa mukavaksi, tai niin mukavaksi kun niissä oloissa saattoi, ja kävi makaamaan. Se ei ajatellut pysähtyä kauaksi aikaa, vain siihen asti kun aurinko laskisi. Sillä oli nälkä, mutta se ei jaksaisi nyt saalistaa, se oli liian väsynyt, ehkä sitten kun olisi saanut hetken levättyä. Nira nukahti, vaikka se kuinka yritti pinnistellä unta vastaan, vaikka se yritti tolkuttaa itselleen, että tässä ei olisi turvallista nukkua... Kun Nira heräsi, se ei aluksi muistanut missä oli. Aurinko oli jo aikoja sitten laskenut ja oli tullut sopivan viileää. Nyt oli aika tehdä nälän tunteelle jotain. Oli tukeuduttava vaistoon. Nira lähti taas kulkemaan, reippaammin kuin aiemmin, sillä voimat olivat palanneet takaisin. Hetken kuljettuaan se pysähtyi äkisti. Se näki jotain mitä se ei ollut arvellut näkevänsä. Siellä oli toinen susi. Nira perääntyi muutaman askeleen, niin että se pystyi tarkkailemaan toista. Se katseli hetken aikaa ja jäi odottamaan..
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 19, 2007 15:52:40 GMT 3
(Tervetuloa Shadow, toivon mukaan tulet viihtymään foorumilla ^^)
Taivas tummeni entisestään ja pienen ajan kuluttua aurinko olisi poissa antaen Zirólle tarvittavan pimeyden suojan pystyen näin paremmin väijymään saalistaan, mutta jokin edelleen häiritsi häntä. Hän pudisti päätään ja yritti ravistaa tämän epämukavan tunteen itsestään keskittyen jälleen vaanimaan ohikulkevaa riistaa antaen vaistoilleen vallan, jolloin se jälleen iski. Se sama aikaisempi haju susi mietti. Mutta tämä ei kuulu kenellekkään tuntemalleni laumalle. Ziró murisi hiljaa ja käänteli päätään yrittäen saada selville hajun lähteen, mutta riistan haju sekoitti häntä sekä nälän tunne. Ottaisiko hän riskin ja lähtisi tämän toisen olennon perään ja jättäisi tänäkin yönä syömättä, mutta parempi oli täydellä vatsalla jäljittää.
Ziró käännähti nopeasti kohti antilooppi laumaa hypähtäen heidän selustastaan heidän kimppuunsa kaataen yhden lauman pienikokoisista maahan hampaat upotettuina hänen kurkkuunsa. Jälleen se iski. Tällä kertaa tuo haju tuli lähempää. Se tapahtui niin äkkiä ettei susi ehtinyt tajuta mikä häneen iski, aikuisen antiloopin juoksevan häntä kohti ja kova kipu kyljessä ja kova kylmä kallio hänen allaan. Hän ei tiennyt kuinka kauan oli aikaa kulunut kun hän oli maannut siinä palava kipu kyljessä, mutta kipu ei ollut se joka hänen päässään pyöri vaan tuo haju. Mistä se oli tullut ja kenen aiheuttama se oli, ja miten se oli saanut hänen niin hämilleen ettei ollenkaan tajunnut vaaraa ennenkuin se iski häneen. Ziró yritti sulkea kivun pois noustessaan ylös, mutta se oli liikaa hänelle. Hän alkoi hiljalleen kaatui maata kohden, mutta oliko se unta vain oliko hän nähnyt toisen suden katsovan kauempaa ennenkuin menetti tajuntansa ja vaipui maahan.
|
|
|
Post by Shadow on Apr 20, 2007 22:25:19 GMT 3
[Kiitos. Uskon että tulen.]
Nira istui hiljaa ja hievahtamatta kauan. Hän tarkkaili toisen suden liikkeitä. Hänellä oli koko ajan kumma tunne. Sellainen että se toinen olisi aistinut hänen läsnä olonsa..? Mutta ei se voinut olla mahdollista, Nira ajatteli. Hän istui taas pitkään ajattelematta mitään ja tarkkaillen valkeaa sutta. Niralla oli nälkä, mutta hän ei liikkunut. Alaspäin hän ei haluisi, hän tiesi mitä siellä oli. Ylöspäin mentäessä hänen olisi kohdattava tuo vieras. Oli turvallisinta pysyä paikallaan. Aika kului ja mitään ei tapahtunut. Lopulta jostain tuli esiin antilooppi lauma ja tuo vieras susi syksyi niistä pienimmän kimppuun. Nira ajatteli, että nyt hänkin saisi ruokaa, kunnes tapahtui jotain odottamatonta; Isompi antilooppi syksyi vauhdilla kohti sutta. Sen sarvet osuivat kipeän näköisesti kylkeen. Nira jähmettyi. Tuo näytti pahalta. Antiloopit katosivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, vain pienin jäi jäljelle kuolleena, verta valuvana. Nira liikkui hitaasti lähemmäs toista. Se hengitti. Oli ilmeisesti vain menettänyt tajuntansa. Pahastuisiko se jos hän veisi osan sen saaliista...? Nira päätti ottaa riskin. Siitä oli aikaa kun hän oli saanut syödäkseen. Syötyään hetken hän huomasi toisen liikahtavan. Nira harkitsi hetken pakoon lähtemistä, mutta jäi paikoilleen. Miten toinen reagoisi, kun hän oli lupaa kysymättä anastanut osan saaliista?
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 20, 2007 23:17:59 GMT 3
Ainoa asia minä Ziró tajusi oli kova kipu hänen kyljessään. Hän yritti avata silmiään mutta jostain syystä silmät tuntuivat raskailta eikä hän jaksanut avata niitä. Susi ei tiennyt kuinka kauan oli maannut siinä, mutta hän muisti sen elävästi kuinka aikuinen antilooppi oli törmännyt häneen heittäen hänet maahan. Ziró liikahti äkisti Se sama haju jälleen, mutta tällä kertaa tuntuu kuin se tulisi vierestä hän mietti ja yritti avata silmiään jälleen kerran nähdäkseen oliko joku todella siinä. Pikku hiljaa hän liikahteli enemmän tällä kertaa yrittäen nousta pystyyn, mutta ennen kuin oli ehtinyt edes istuma-asentoon hän kaatui jälleen maahan. Ziró kirosi hiljaa itsekseen Jos vain maailma ei pyörisi päässäni niin tämä olisi paljon helpompaa hän mietti yrittäen samalla olla välittämättä palavasta kivusta kyljessään. Susi ravisteli päätään ja avasi viimein hitaasti silmänsä sulkien ne samantien sillä hän alkoi voimaan pahoin kun maailma ei suostunut pysymään aloillaan. Hän hengitti hetken aikaa hiljaa ja avasi jälleen silmänsä etsien katseellaan sitä antiloopin poikasen jonka hän oli kaatanut. Sen pitäisi olla jossain täällä päin, mutta missä. Veri haisi ilmassa ja Ziró käänsi äkisti päänsä siihen suuntaan nähden poikasen makaamassa kuolleena maassa, mutta eri kohdassa mihin hän oli sen kaatanut ja miksi se näytti siltä kuin siitä olisi joku jo syönyt. Viimein hän tajusi ettei ollut yksin ja käänsi päänsä nähden toisen pienemmän naaras suden. Veri alkoi jyskyttämään hänen aivoissaan ja adrenaliini pääsi valloilleen Zirón hypähtäessä äkisti pystyyn joka sai hänet vain kaatumaan selälleen takaisin maahan saaden itsensä näyttämään vain entistä typerämmältä. Haavoittuneisuutta ei saa näyttää Ziró ajatteli nopeasti ja nousi istumaan yrittäen pysyä pystyssä huojuen hieman, katse naulattuna tuohon toiseen ja silmät täynnä hämmentyneisyyttä ja vihaa alkaen murista hiljaa paljastaen hampaansa.
|
|
|
Post by Shadow on Apr 20, 2007 23:53:27 GMT 3
[Anteeksi lyhyt vastaus.]
Nira katseli kun toinen susi alkoi tulla tajuihinsa. Tai itseassa, se ei näyttänyt kovin tolkuissaan olevalta. Se yritti nousta ylös, mutta kellahti aina nurin. Olikohan isku ollut vakavampi miltä oli näyttänyt?, Nira mietti. Hän ei uskaltanut sanoa mitään. Susi näytti hämmentyneeltä. No, olisihan Nirakin ollut samassa tilanteessa poissa tolaltaan ja hämmentynyt. Hetken päästä toinen kokosi itsensä ja alkoi tuijottamaan pistävillä silmillään. Se paljasti hampaansa. Ilmeisesti ei ollut ollut hyvä idea ottaa omin luvin palasta vasasta. Mutta minkä nälälle mahtoi? Nira perääntyi muutaman askeleen. Minkä se mahtaisi isomalle urokselle, jos se päättäisi hyökätä? Pitkään toinen vain tuijotti. Nira aisti vihaa sen katseessa, mutta samalla hämmentyneisyyttä. Oli vaikea päättää miten päin olla. Hän päätti perääntyi entisestään. Siitä oli kauan kun Nira oli viimeksi kohdannut lajitovereita, nekään kohtaamiset eivät olleet sujuneet kovin ystävällisissä merkeissä.. Nira ei osaannut sano mitään sopivaa, ettei hermostuttaisi toista enempää, joten hän päätti olla hiljaa ja odottaa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 21, 2007 10:53:30 GMT 3
Pitemmän aikaa Ziró vain tuijotti tuota toista ilmestystä muristen hiljaa eikä tajunnut kuinka hölmöltä näytti istuessaan siinä huojuen ja hampaat paljastettuina yrittäen näyttää vahvalta ja vahingoittumattomalta, mutta pitkään Ziró ei jälleen pysynyt pystyssä vaikka kuinka yritti vaan kaatui jälleen maahan kyljelleen tällä kertaa jääden makaamaan maahan eikä yrittänyt edes nousta ylös. Hän lopetti murisemisen sillä siitä ei olisi mitään apua tässä tilassa vaan vain saisi hänet näyttämään entistä typerämmältä. Susi yritti nousta hieman ylös ja raahasi itsensä kallion seinämää vasten mitä voisi käyttää tukenaan yrittäessään pysyä jälleen pystyssä. Ziró hetken aikaa etsi katseellaan tuota naaras sutta ja huomasi hänen siirtyneen kauemmaksi. Tietenkin, en minä voi häntä syyttää hän ajatteli ja murahti ääneen: "Kuka oikein olet ja mitä teet tällä alueella?" Hän yritti olla kuulostamatta vihaiselta vaikka sitä hän oli. Ei toisen suden takia vaan sen takia että ei ollut huomannut törmäystä ennen kuin se osui. Ihan niin kuin en sellaiselle pärjäisi Ziró ajatteli happamasti. "Et kuulu tämän alueen laumaan joten mistä olet!" Susi pudottautui jälleen makaamaan kalliota vasten ja sulki jälleen silmänsä maailman pyöriessä hänen silmissään aiheuttaen pahoinvointia ja jäi odottamaan toisen suden vastausta.
|
|
|
Post by Shadow on Apr 22, 2007 15:01:47 GMT 3
Toinen susi kaatui jälleen maahan. Se ei noussut enään vaan hivuttautui lähelle kallion seinää ottaen siitä ilmeisesti tukea. Se näytti tuskaiselta. Viimein se ähkäisi Niralle kysymyksen"Kuka oikein olet ja mitä teet tällä alueella?" Se vaikutti vihaiselta ja ennen kuin Nira ehti vastata se jatkoi "Et kuulu tämän alueen laumaan joten mistä olet!". Nira katsoi kun toinen sulki silmänsä ja näytti aiempaa enemmän pahoinvoivalta. Nira mietti pitkään ennen kuin vastasi. "Olen Nira ja olet oikeassa etten kuulu tämän seudun laumaan, mutta en kuulu mihinkään muuhunkaan" Nira piti puhuessaan tauon ja katsoi miten toinen reagoisi. "En enää oikein tiedä mistä olen. En varsinaisesti asu missään. Nytkin olen vain ohi kulkumatkalla." Viimeisen sanoessaan Nira ei puhunut totta. Hän kyllä tiesi miksi oli tullut, mutta hän ei aikonut paljastaa sitä vieraalle. Muuta sanottavaa Niralla ei ollut. Pitkän aikaa Nira vain oli hiljaa. Toinen näytti siltä että sillä oli kipuja. Nira ei uskaltanut kysyä siltä mitään äskeistä ja sohaista veistä haavassa, tiesihän hän mitä siitä seuraisi. "Kuka itse sitten olet?" Nira kysyi kun ei enään kestänyt olla hiljaa. "Oletko sinä sitten täkäläisiä?". Nira istui ja jäi toista tuijottaen odottamaan.
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 22, 2007 18:38:21 GMT 3
Pahoinvointi alkoi hieman hellittää ja Zirón hengityskin sujui jo hieman paremmin vaikka kylki oli edelleen kipeä. Vaeltelijasusi, ihan kuin niitä ei olisi tarpeeksi. hän ajatteli mutta sanoi: "Täällä vuoristossa ei ole vaeltelijoita eikä ohikulkumatkalla olevia, vain niitä kenellä on asiaa tätä seutua hallitsevalle laumalle" Susi laskeutui maahan makaamaan pitäen Niraa silmällä ja huokaisi. "Kuuluin laumaan, vaan en enään..karkoituksen takia.." Ziró nosti hieman päätään ja jatkoi: "Minua kutsutaan Ziróksi, ja arvelen että sinulla on nälkä enemmän kuin minulla joten syö lisää, metsästää ehdin lisää myöhemmin" hän nyökkäsi kohti antiloopin ruhoa joka oli jo puolisyöty. Susi oli edelleen hieman hämillään sillä ei hän ollut nähnyt pitkään aikaan ketään lajikumppaniaan varsinkaan tällä alueella vuoristoa missä hän majaili, mutta oli tavallaan myös huojentunut kun huomasi ettei naaras susi kuulunut laumaan. "Mielelläni haluaisin kuulla lisää tarinaasi, mutta juuri nyt ei ole oikea aika.." Ziró sanoi ja jatkoi: "Meidän kannattaa siirtyä turvallisemmalla alalle sillä he ovat varmaan haistaneet riistan ja tulevat etsimään sitä." Hän katsoi Niraa ja yritti nousta pystyyn, mutta epäonnekseen ei hänen jalat vielä kunnolla kannattaneet ja kipu kyljessä ei mitenkään auttanut asian kanssa. "Tarjoan palvelusta palveluksesta..alavuoristossa on luolani missä olemme turvassa, mutta kuten näet niin olen voinut paremminkin" Ziró jatkoi ja katsahti kylkeensä. Tuuli alkoi käydä kylmemmäksi yön käydessä pitemmälle, mutta samalla tuuli toi mukanaan sen mitä Ziró oli pelännytkin. Kaukaisen ulvonnan.
|
|
|
Post by Shadow on Apr 22, 2007 20:18:39 GMT 3
Nira kuunteli kaiken mitä toinen sanoi. Kun se kertoi että oli karkotettu laumasta Niralle tuli mieleen useita kysymyksiä, mutta hän pysyi vaiti. Ziró ilmoitti, että heidän pitäisi lähteä, koska täällä he eivät olisi turvassa lauman saapuessa raadon luokse. Susi tarjosi turvaa alempaa omasta luolastaan. Nira jäi hetkeksi omiin ajatuksiin, mutta valpastui kun huomasi Zirón ilmeen ja kuuli ulvonnan. Nyt oli kiire. "Luulen ettet pääse kovin pitkälle kävelemään, mutta pääsethän edes vähän?", Nira kysyi vaikka lähinnä hän ilmoitti tilanteen itselleen. Ziró yritti jälleen jaloilleen, mutta samalla tuloksella kuin aiemmin. On oltava jokin keino, Nira ajatteli. Lauman ulvonta kuului taas lähempää, eikä se ollenkaan helpottanut Niran ajattelua. Jos hän olisi ollut yksin, hän olisi vain paennut. Nyt hän ei voinut tehdä sitä. Hän oli syönyt toisen saalista, hänen oli autettava. Nira käveli kauemmas ja katseli ympärillen, jos näkisi lauman. Hän luuli kuulevansa taas Ziró yrittävän jaloilleen, mutta kun kääntyi, hän huomasi erehtyneensä. Ziró oli tehnyt niinkuin aiemminkin, raahautunut kauemmaksi seinää tukenaan pitäen. Miksei hän ollut tuota muistanut? Ziró eteni tasaiseen,varmaan tahtiin pitkin seinää. Nira oli hiljaa ja seurasi vierestä. Kuului taas ulvontaa entistä lähempää ja Niralle tuli epävarma olo. Jos he eivät pääsisikään ajoissa tarpeeksi kauas?
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 22, 2007 21:28:48 GMT 3
Lauman ulvonta alkoi kuulua jo pelottavan läheltä, eikä Ziró ollut ehtinyt vielä kovin kauaksi saatikaan sitten tarpeeksi kauaksi etteivät muut huomaisivat häntä. Emme tule selviämään tästä tällä vauhdilla susi ajatteli ja yritti parhaansa mukaan pysyä liikkeessä huolimatta kivusta. "Hidastan meitä vain..sinulla on suurempi selviytymis mahdollisuus yksinäsi" Ziró sanoi ja yritti pysyä rauhallisena. Hän otti uusia askeleita ja horjahti, kaatuen Niran varaan ja loi häneen anteeksipyytävän ilmeen ja yritti päästä jalkeille. Jos aiomme selviytyä on minun luotettava häneen Ziró ajatteli ja sanoi Niralle: "Selvitämme välimme myöhemmin.." hän sanoi pikaisesti katsahtaen sen jälkeen edessä aukenevaa polkua jota pitkin hän oli tullutkin. "luullakseni olet tullut samaa reittiä käyttäen tänne ylös kuten minäkin joten kuuntele tarkasti, meillä ei ole paljoa aikaa. kun kävelit tuota polkua pitkin ylöspäin kasvoi siinä yhdessä seinämässä jokin vuoristokasvi, sen kasvin takana on luolani jossa meidän pitäisi olla turvassa sillä tämä kasvi erittää jonkinlaista hajua jonka pitäisi sekoittaa meidänj hajumme.." susi puhui hiljaa ja hätäisesti ja veti ilmaa keuhkoihinsa välillä ja jatkoi: "..mutta tie on vaarallinen kulkea rinta rinnan, mutta en pysy pystyssä omin voimin joten minun on luotettava sinuun ja sinun voimaasi kannatella minua..mutta meidän on pidettävä kiirettä." Ziró ulvahti kivusta heidän lähtiessä hitaaseen juoksuun, mutta ääni jäi läheltä kuuluneen ulvonnan alle. Nyt kaikki olisi kiinni tuosta naaras sudesta.
|
|
|
Post by Shadow on Apr 22, 2007 22:24:49 GMT 3
Nira muisti kasvin. Se oli ollut erikoisen näköinen, mutta ei Nira ollut arvannut, että sen takana olisi luola. Luollalle olisi vähän matkaa, mutta jos he pääsisivät menemään hyvää vauhtia he ehtisivät perille, juuri ja juuri, ajoissa. Ziró nojautui Niraan ja he lähtivät liikkeelle. He pääsivät kulkemaan nopeampaa vauhtia mitä Nira oli luullut. Välillä Ziró päästeli tuskaisia ulvahduksia, mutta se oli ilmeisesti päättänyt kestää. Nirakaan ei aikonut luovuttaa. Kumpikaan ei puhunut mitään, molemmat keskittyivät siihen että pääsisivät ajoissa luolalle. Irto kivet kierivät Niran tassujen alla ja vaikeuttivat etenemistä. Polku kävi kapeammaksi ja heidän oli hidastettava vauhtia ja kuljettava lähempänä kuin aiemmin. Ulvonta kuului taas lähempää ja he kiristivät vauhtia. Nyt Nira haistoi jo kasvin, sinne ei siis enään olisi pitkä matka. Ziró vaikutti uupuneelta ja sen hengitys oli tiheämpi. Toivottavasti ehdimmme ajoissa, Nira ajatteli, Meidän on pakko ehtiä.
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 23, 2007 18:17:35 GMT 3
Zirón keuhkoja poltti ja näkökenttä alkoi kapenemaan, mutta hän tiesi olevansa jo lähellä määränpäätä olihan hän asunut täällä jo pitemmän aikaa ja pinnisti loput voimansa käyttöön loppukiriä varten. Hänen mielensä alkoi olla todella sumea ja olisi muutamaan kertaan kaatunutkin ellei Nira olisi ollut hänen vierellään tukemassa häntä. Vielä..vähän.. Ziró mietti ja kerta toisensa jälkeen hän vastahakoisesti nosti jalkojaan, piittaamatta takaa kuuluvista äänistä, Toivoa sopii että heille kelpaa ruho ja jättävät meidät rauhaan hän ajatteli. "Se...on aivan tuossa..kulman takana" Ziró sanoi toiselle sudelle vetäen sanojensa välissä aina lisää happea, ja samalla näkyviin tuli mitä omituisempi kasvi jonka takaa juuri ja juuri näkyi luolan suuaukko. "Se on tuossa..mene" hän sanoi Niralle ja työnsi hänet edelleen kaatuen hänen perässään mutta käski jatkaa, että tulisi aivan perässä. Naaras suden kadottua pensaan taakse Ziró kohottautui pystyyn käyttäen jälleen kallion seinämää apunaan ja raahautua luolaan sisään. Ziró näki Niran seisovan hämillään katsoen häntä luolan perällä ja raahautui kokonaan itsensä sisälle jääden makaamaan luolan lattialle sulkien silmänsä, ja koettaen rauhoittaa hengityksensä. "He eivät vielä koskaan ole tulleet tänne, joten uskon meidän olevan turvassa ainakin nyt" susi sanoi toiselle ja avasi silmänsä katsoen Niraan hymyillen mikä pikemminkin näytti irvistykseltä kipuaallon iskiessä Zirón kehoon. Hän sulki jälleen silmänsä ja nautti siitä että sai vain maata sanoen hiljaisella äänellä: "kiitos"
|
|
|
Post by Shadow on Apr 23, 2007 23:03:43 GMT 3
Ziró kehotti Niraa siirtymään luolaan ja sanoi itse tulevansa perässä. Nira oli hieman epävarma suostumaan ehdotukseen ja jättää toinen siinä kunnossa yksin. Nira kumminkin ajatteli että oli helpompaa jos jättää oman kantansa ilmaisematta ja mitään sanomatta hän astui kasvin läpi ja päätyi luolaan. Meni hetki ennen kuin Nira tottui hämärään, sillä ulkona oli ollut vielä valoisaa verrattuna tähän. Kun Nira näki taas normaalisti hän hämmästyi nähtyään luolan kokonaan, koska se oli suurempi mitä hän oli kuvitellut. Hän kierteli ympäri luolaa ja päätti asettua sen takaosiin. Nirasta paikka tuntui hyvin kotoisalta, mutta samalla hänellä oli hyvin hämmentynyt olo. Voi olla että se johtui siitä että Nira ei ollut vähään aikaa ollut tekemisissä muiden susien kanssa ja vielä harvemmin hän niiden luolissa oli ollut. Ziró raahautui sisään ja se näytti taas hyvin kärsivältä. Nira katseli kun toinen kävi makaamaan. Se puhui, mutta se ei vaikuttanut käyvän vaivattomasti. Nira hämmästyi kun Ziró kiitti häntä. Hänenhän se olisi pitänyt kiittää suojapaikasta. "Turhaan kiität, koska olen itse sinulle kiitoksen velkaa", Nira sanoi ja kävi istumaan. Hän yritti kuunnella ulvoiko lauma susi siellä missä hekin olivat hetki sitten ollet, mutta hän ei kuullut. Ne olivat luultavasti löytäneet raadon. Niralle heräsi aiemmat kysymykset mieleen. "Oletko kauan asunut täällä", Nira kysyi ja kävi makaamaan. Äsköinen ponnistelu oli ottanut hänenkin voimillensa.
|
|
|
Post by lonelywolf on Apr 24, 2007 16:51:42 GMT 3
"Emme olisi selvinneet ilman sinua" Ziró sanoi toiselle sudelle ja vaihtoi makaamaan toiselle kyljelleen katsellen väsyneenä Niraa. "Olen asunut täällä niin pitkään kuin muistan..aina siitä lähtien kun muut ajoivat minut pois laumasta.." hän vaikeni hetkeksi ja otti ilmaa keuhkoihin "mutta asialla ei ole väliä, tämä on nyt kotini" Ziró jatkoi hiljaa kuin puhuen itsellensä. Hän antoi katseensa kiertää hämärässä luolassa joka oli täynnä eri eläinten kaluttuja luita ja kuolleita kasveja kääntäen katseensa taas Niran suuntaan. "En suosittele menemään ulos päiväsaikaan sillä he ovat liikkeellä yleensä silloin ja olisi hengenvaarallista kohdata ne yksin.." Ziró lukitsi katseensa naaras suden silmiin kuin yrittäen lukea hänen ajatuksiaan ja jatkoi: "ellei sitten syystä halua heihin törmätä...mutta sinähän olet läpikulkumatkalla joten sinulla tuskin on mitään syytä siihen" Hän päästi toisen katseestaan ja laski päänsä käpäliensä päälle ja sulki silmänsä haukotellen. Yötä vielä jatkuisi, mutta nyt kun he olivat paljastuneet olisi riski suurempi törmätä heihin kuin aikaisemmin, joten Ziró päätti yrittää levätä kivusta huolimatta. Hän tuntuu salaavan jotain..täällä ei olla läpikulkumatkalla vain susi mietti uneliaasti mutta ei antanut sen enempää tulta ajatukselleen katkaisten sen uudella haukotuksella. "Suosittelen että yrität levätä hieman ja kerätä voimiasi, yötä jatkuu vielä hieman aikaa. Ellei sitten sinulla ole jotain kerrottavaa itsestäsi vielä." Ziró sanoi painottaen hieman viimeisiä sanojaan.
|
|